Kirjoista

[Jani M]

Arwen ja seitsemän kääpiötä. Plus pari hobittia ja muutama entti. Ööö.

Asiasta takaisin e-kirjoihin, alla on kuva siitä miltä muuan teos näyttää kännykän sovelluksesta luettuna:

Kuva on hieman tärähtänyt, mutta joka tapauksessa tuosta käy selväksi, että ihan yllättävänkin hyvä tuota on lukea. Sivun vaihto on nopea ja sujuva, ilman mitään turhia animaatioita. Tiedän mitä teen ensi yönä.

[Aji Inferno]

Ei lainkaan hassumman näköinen lukukokemus Nokialaisessa... Tarinakin näyttää epämääräisen tutulta. Kirjoittaja kiittää kannatuksesta!

Lukukokemus jopa vanhanlaisella iPhone 3:lla on, vaikka huonomman näytön vuoksi heikompi kuin vaikka tuolla Nokialaisella, ihan kelvollinen. Tällöin teksti on vain suurempaa, ja sitä mahtuu sivulle selvästi vähemmän. Mutta kyllä kirjoja niinkin lukee, esim. junassa...

[Jani M]

Tarinakin näyttää epämääräisen tutulta. Kirjoittaja kiittää kannatuksesta!

Tarina ainakin tempaa heti mukaansa, eihän tätä malta olla lukematta kuin juuri sen verran, että käyttää koiraa ulkona aina välillä.

[Ryhis]

Hyvä oli ainakin alku jota Elisan nettisivuilla pääsi testaamaan.

Erityisesti diggailin kohdasta jossa piipuntuhkat karistettiin tyhjään pizzalaatikkoon! Mahtava oivallus ylipäätänsä viitata esineeseen tuollaisen toimen kautta, varsinkin kun tietää ettei AI ole tupakkamiehiä.

Hivenen vain hymyilyttää tuo Jack Berger, ilmeisesti Sinkkuelämät on katsottu? Vai onko kyse sattumasta?

[Aji Inferno]

Hyvä oli ainakin alku jota Elisan nettisivuilla pääsi testaamaan.

Erityisesti diggailin kohdasta jossa piipuntuhkat karistettiin tyhjään pizzalaatikkoon! Mahtava oivallus ylipäätänsä viitata esineeseen tuollaisen toimen kautta, varsinkin kun tietää ettei AI ole tupakkamiehiä.

Hivenen vain hymyilyttää tuo Jack Berger, ilmeisesti Sinkkuelämät on katsottu? Vai onko kyse sattumasta?

Usko tai älä, sattumaa tuo on. En nimittäin muista katsoneeni Sinkkuelämiä edes vahingossa... Joskus sitä miettii, onko alitajuntaisesti lainannut henkilöhahmoja muualta, tai jopa tosielämästä. Tähän asti en tiedä niin tapahtuneen, mutta meissä ihmisissä taitaa olla tietynlaisia stereotyyppejä, jotka vain tavalla tai toisella toistuvat kaikkialla.

Onko Sinkkuelämissä siis Bergeriä vastaava hahmo? Pahus, pitää haastaa nuo oikeuteen! 

[Ryhis]

Sinkkareissa on sivuhahmona parin jakson verran Jack Berger niminen kirjailija! 

[Aji Inferno]

Sinkkareissa on sivuhahmona parin jakson verran Jack Berger niminen kirjailija! 

No, tämä Berger ei kyllä tietääkseni suuremmin kirjaile. Eipä silti, yleinen nimihän tuo on. Ja taas opin uutta yleissivistyksestä! Pitäisi varmaan katsella telkkaria enemmän.

[Aji Inferno]

Olen lopettelemassa yhtä varsin erikoista romaania. Se on Yiyun Li:n "Kulkurit" ("Vagrants"). Kiinalainen todellisuus on kiehtonut minua monistakin syistä jo vuosia. Sen eräs hätkähdyttävimpiä dokumentteja on Jung Changin "Mao: The Unknown Story". Vaikka kirjan sisältöä lukisi miten kriittisin mielin, se lienee yksi hätkähdyttävimmistä koskaan lukemistani kirjoista. Se ei ole mitään miellyttävää luettavaa, kaikkea muuta. Se aiheuttaa jopa pahoinvointia - oikeasti... Ymmärrätte miksi, jos luette sen. Mutta se avaa kyllä täysin uuden näkökulman moneen asiaan maailmassa - aina jopa Suomen rooliin maailmanpolitiikassa saakka. En varsinaisesti ihmettele sitä, että se on yhä  kielletty kirja Kiinassa.

"Kulkurit" on erilainen kuvaus Kiinasta. Tavallaan pienempi ja henkilökohtaisempi. Se kertoo Maon jälkeisen ajan Kiinasta. Pahin hulluus oli jo (niukasti) takana, ja maa yritti toisaalta avautua maailmalle, toisaalta myös löytää oman identiteettinsä. Ihmiset olivat yhä ymmällään ja sekaisin Maon ajan hirmuteoista, eivätkä tienneet mihin ja keihin luottaa. Hetkittäin näytti siltä, että demokratia ja oikeus löytäisivät kiinalaiset. Seuraavana hetkenä kaikki sellainen murskattiin verisesti ja armotta.

Kirja kertoo joukosta tavallisia ihmisiä, jotka yrittävät tahoillaan vain selviytyä tuon ajan Kiinassa. Teloitetusta nuoresta naisesta, joka yhdistää kaikkien muiden kohtalot. Vammaisesta 12-vuotiaasta tytöstä, jonka kohtalona näytti olevan elinikäinen häpeä ja muiden taakkana olo. Orvosta, mutta muista syistä varakkaasta nuorukaisesta, joka uskoi kykenevänsä selviämään mistä tahansa puhumalla - ja joka tuhosi huomaamattaan monien muiden elämät. Pienestä pojasta, joka kadotti koiransa. Kuolemansairaasta nuoresta miehestä, joka uskoi että järki vielä voittaisi politiikan...

"Kulkurit" ei ole iloinen kirja sen enempää kuin tuo mainitsemani Mao-historiikkikaan. Se on, vaikka hetkittäin hymyileekin kyynelten läpi, hienosti kirjoitettu kuvaus aivan tavallisista ihmisistä olosuhteissa, joihin he eivät voi vaikuttaa mitenkään. Se on tietyllä tapaa kertomus ihmisyydestä ja selviytymisestä, vaikka sitten välillä miten kyseenalaisin keinoin. Ennen muuta se ehkä muistuttaa siitä, että esimerkiksi oma nykyinen yhteiskuntamme, vaikka miten sitä (syystäkin) kritisoisimme, on arvokas asia.

[Aji Inferno]

Lukemassa nyt Belinda Carlislen omaelämänkertaa "Lips Unsealed" sähkökirjana. Jos joku täällä on liian nuori tietämään kuka Belinda on, vastaus kuuluu: "Heaven is a place on earth" - ja jos tuota biisiä ei ole kuullut, eikun pirun vikkelään Spotifyn ääreen... Myös maailman menestyneimmän naispuolisen punkpopbändin, mainion The Go-Go'sin perustajia ja solisti.

Mielenkiintoista luettavaa musabisneksestä ja kaikista siihen liittyvistä kummallisuuksista. Samoin siitä, miten pienistä asioista usein riippuu niin asioiden "taika", kuin onnistuminen ja epäonnistuminenkin. Tai miltä tuntuu muuttua aivan hetkessä kiusatusta "pullukasta" köyhän perheen kapinallisesta teinitytöstä julkkikseksi ja rockstaraksi, joka hengailee ja bilettää Queenin, The Policen ja muiden "ei-kuolevaisten" yksityisbileissä, ymmärtämättä oikein koskaan itse mitä oikein tapahtui.

Loppuun linkki niille, jotka eivät ole todistaneet The Go-Go'sia: http://www.youtube.com/watch?v=3X3ox2N_jo4 ... Kantsii oikeasti tsekata. Asennerokkia.

[meikkupeikko]

Sain juuri luettua Ben Myersin System Of A Down: Hollywoodin Hypnootikot. Kuten kirjailija alkupuheessaan sanookin, hän on fani ja tämä onkin selvästi fanin kirjoittama kirja. Olihan siinä ihan mielenkiintoistakin asiaa, mutta päällimäiseksi jäi mieleen hehkutus, kuinka hienoa musiikkia SOAD tekee. Niin minunkin mielestäni, mutta olisin silti mieluusti kuullut lisää bändin ideologiasta ja luomisprosessista.

Eilen luin Vince McNeilin Tatuointeja ja Tequilaa. Siitä taas jäi käteen yhtä vähän, mutta toisessa mielessä. Neil lähinnä kertoi, kuinka paska jätkä hän on ja kuinka vielä paskempia ovat loput Mötley Crüesta. Siihen sitten ex-vaimot säestivät, kuinka pili ei pysy housuissa ja tenttukin maistuu. En suosittele, kuin tosifaneille.

[Noli Me Tangere]

Sain juuri luettua Ben Myersin System Of A Down: Hollywoodin Hypnootikot. Kuten kirjailija alkupuheessaan sanookin, hän on fani ja tämä onkin selvästi fanin kirjoittama kirja. Olihan siinä ihan mielenkiintoistakin asiaa, mutta päällimäiseksi jäi mieleen hehkutus, kuinka hienoa musiikkia SOAD tekee. Niin minunkin mielestäni, mutta olisin silti mieluusti kuullut lisää bändin ideologiasta ja luomisprosessista.

Eilen luin Vince McNeilin Tatuointeja ja Tequilaa. Siitä taas jäi käteen yhtä vähän, mutta toisessa mielessä. Neil lähinnä kertoi, kuinka paska jätkä hän on ja kuinka vielä paskempia ovat loput Mötley Crüesta. Siihen sitten ex-vaimot säestivät, kuinka pili ei pysy housuissa ja tenttukin maistuu. En suosittele, kuin tosifaneille.

Nikki Sixxin Heroiinipäiväkirja. Kaveri istuu komerossa, vetää kamaa eikä peseydy. Loppu.

[Ryhis]

Törkytehdas oli sentään jotenkin hyvä.. Hyvä tietää, etten turhaa lue tuota Heroiinipäiväkirjaa!

Nyt on työn alla Juha Lehtosen koko tuotanto. Kaikki kolme kirjaa.

Joskus 2000-luvun puolivälissä tarttui kirjakaupan joulunjälkeis-superalennusmyynnistä ostoskoriin kirkkaankeltainen pokkari, jonka kannessa vanhanmallinen sukelluskypärä ja otsikko Atlantic Unicorn - meriromaani. Koska olin jo lukenut Sotaromaanin oli tämä melkein pakko ostos. Olisiko muuten maksanut kolmisen euroa?

Kirjoittaja Lehtonen oli ammatiltaan merikapteeni ja sukeltaja ja vissiin jokaisella merellä seikkaillut, Atlantic Unicorn on tapahtumiltaan fiktiivinen, öljynporauslautalle sijoittuva...öö..trilleri? Vaikea kuvailla genreä, mutta tuttua alistairmacleania jokatapauksessa. Jos Jääasema Zebra tai Karhusaari kolahtaa yhtään, niin voin lämpimästi suositella Atlantic Unicornia!

Pari viikkoa sitten lukaisin kirjan uudestaan, melkein kymmenen vuoden tauon jälkeen. Diggasin kirjasta edelleen aivan kympillä ja rupesin miettimään, miten en ole Lehtosen muuhun tuotantoon tutustunutkaan. Onhan kyseessä kuitenkin yhden kirjan perusteella aivan omaa luokkaansa oleva kotimainen kirjailija! Aamukahvin lomassa googlailin heppua ja suureksi surukseni törmäsin ensimmäiseksi nekrologiin, kapteeni Lehtonen oli edesmennyt vain nelisen kuukautta sitten!

Tuotanto jäi neljään kirjaan, yksi on 80-luvun alkupuolelta ja sitä en löytänyt mistään, mutta sen sijaan Pärskeitä ja Ristiaallokosta löytyivät pääkaupunkiseudun lainastoista. Pärskeitä upposi kahdessa illassa, aivan mahtavaa tekstiä. Molemmat kirjat ovat jonkinlaisia epäkronologisia muistelmateoksia, täynnä rempseitä tarinoita ja hivenen mustaa huumoriakin! Lyhyesti ja ytimekkäästi; aivan mahtavia.

[Noli Me Tangere]

Enpä taida olla Juha Lehtosesta kuullutkaan... Laitetaas nimi ylös ja käydään lainaamassa joku päivä.

[ottulo]

Eilen parin tunnin maratonilla luin loppuun Wizard of Oz -kirjan, jonka halusin selailla läpi ihan mielenkiinnosta, se kun on poikinut jokusenkin rinnakkaistarinan. Ei mikään erikoinen oikeastaan, lastenkirjaksi se on kirjoitettu ja sellainen se olikin: mielikuvituksellisia tapahtumia, paikkoja ja henkilöitä, ja iso osa juonesta rakentui sille, että jotain vain sattui tapahtumaan. Jännä, että elokuvaversiossa ja esim. Wicked-kirjassa joitakin yksityiskohtia on muuteltu, ilmeisesti paremman vaikutuksen luomiseksi/aikuisempaan makuun. Wickediä en itse vielä lukenut, mutta avokin mukaan on jokseenkin suorapuheinen, eikä mikään lasten kirja.

Nyt jatkuu Vingen "trilogia" kakkososalla: A Deepness in the Sky. Tämäkin on joskus nuorempana luettu kertaalleen käännöksenä, mutta siitä on suht vähän muistissa. Sen muistan, että oli erittäin mielenkiintoinen!

[Aji Inferno]

Vinge kyllä kolahtaa... Tarkoitus lukea siltä ja Dan Simmonsilta lähiaikoina lisääkin kamaa.

[ElliOop]

Itellä on pöydällä noin metrinen pino kandimatskuja, mutta huilaan niiden parista ja "käyn vieraissa" välillä wanhan kunnon fiktion parissa. Tällä hetkellä kolisee uudelleenlukuna Carl Hiaasenin Sick Puppy, jonka luin joskus vuonna keppi ja kives suomennoksena Koirankuria. Aivan loistava romsku, ja loistava satiristi muutenkin mokoma Hiaasen, suosittelen lämpimästi.

Iltalukemisina on mennyt uusintoina myös Lois McMaster Bujoldin Barrayar-sarjan mainiot avaruusseikkailut ja poliittiset juonittelut. Imperialistisia franko-venäläisiä avaruudessa! Maaninen kääpiö joutuu outoihin tilanteisiin ja kaappaa avaruuslaivueita puolihuolimattomasti! Lukekaa ihmeessä. Kirjailijan kotisivut tarjoavat melko lailla ilmaista matskua uteliaille.

[InkRose]

Hobitin luin tuossa viime viikolla viimeinkin, sen jälkeen lähdin taas A. Reynoldsin matkaan eli vuorossa Blue Remembered Earth.

[meikkupeikko]

Tällä hetkellä kolisee uudelleenlukuna Carl Hiaasenin Sick Puppy, jonka luin joskus vuonna keppi ja kives suomennoksena Koirankuria. Aivan loistava romsku, ja loistava satiristi muutenkin mokoma Hiaasen, suosittelen lämpimästi.

Hiaasenit ovat tosiaan hauskoja kirjoja. Huumoria riittää. Pitäisikin lukea ne uudestaan.

Sain eilen luettua Antje Windgassenin Diktaattorien Naiset. Kirja kertoi nimensä mukaisesti diktaattorien, kuten Maon, Stalinin, Titon, Mussolinin ja Ceausescun vaimoista ja pitkäaikaisista rakastajattarista. Ihan mielenkiintoinen kirja. Melko pintapuolisesti naisia tarkasteltiin, mutta eipä kai noin lyhyeltä kirjalta voi muuta olettaa.

[Noli Me Tangere]

Markus Zusak - Kirjavaras.

Toinen maailmansota. Kirjoja keräilevä pikkutyttö. Kertojana kuolema. Julma, mutta kaunis kirja.

"Itketkö sinä?!"
"Ei kun... meni jotain silmään..."

[Toby]

Ruma lapsi: "Esikoinen" ja "Ikuinen kakkonen" tuli luettua läpi. Sarjakuva-albumi on kyseessä ja aivan mahtavaa tavaraa! Tässä näyte:

Käytännössä pelkkää pilkkaavaa, mustaa, ja pervoa huumoria.