heinäkuu 22, 2024, 08:47:32 ap

Uutiset:

Iloista kasvatuskautta !!


Näytä viestit

Tämä jakso sallii sinun katsoa tämän jäsenen kaikkia viestejä. Huomaa, että näet vain niiden alueiden viestit, joihin sinulla on nyt pääsy.

Viestit - varis

1
Tyylikkään näköistä kukkaa ja pötkylää  :D
2
Uusien jäsenten esittelyt / Vs: Uudenkarhea harrastaja
heinäkuu 01, 2024, 22:31:10 ip
Lainaus käyttäjältä: akselsson1 - kesäkuu 04, 2024, 12:32:41 ipOijoi sulla on hyvä setti lajikkeita, jopa klassisia herkkuja etten sanois. Respect  :thumbup:  Tuo keltainen moruga on sitten ihan kohtalaisen tiukkaa tavaraa jos onnistuu  :fire:

On kyllä erittäin klassinen valikoima erilaisia kestosuosikkeja B-)

Kannattaa varmaan vähän mittailla varjon puolelta nouseeko lämmöt kovasti yli kolmenkympin -> laseja vähän auki. Ellei sit ampiaiset ala tekeen pesää...
3
Päiväkirjat ja fotoalbumit / Vs: UG Chilit '24
heinäkuu 01, 2024, 22:26:26 ip
Lainaus käyttäjältä: Uuge Poni - kesäkuu 30, 2024, 14:50:57 ipBlack Hungarian annuum kesäkuun puolivälin jälkeen on täydessä kukinnassa.

Upeat värit kukassa jos vaan jaksaa noin läheltä tihrustaa <3

Makuraportit ois kivoja näistä jalapenon tapasista! Meinasin ite laittaa kans näitä viime vuodella, mut ei sit mahtunu...
4
Kiitos suuresta kohteliaisuudesta! Suosituksista, nämähän voidaan ketjuttaa niin päästään siihen vuokaavioon...

Paras varmaan olisi aloittaa siitä mistä kenkä puristaa eli mikä on suurin rajoite. Jos on rahaa ja tilaa varusteisiin, tai vaikka valmis vaihtamaan asuntoa jotta pääsee paremmin viljelyn makuun, niin olosuhteet ei ole varsin ratkaiseva rajoite. Tai jos kiinnostus on yksinomaan että mahdollisimman tulista, niin se on jo aika selkeä rajoite. Näkisin että pohdinta lähtee liikkeelle näin... Ja ehkä jokainen askel on sitten seuraavksi tärkein tekijä - näin ainakin avoin osuus valinta-avaruudessa pienenee eniten/askel.
5
Ruukkukoosta ja strategiasta vois raapustaa jotain tällaista. Lukemat melko hatusta revittyjä, paha sanoa mitkä tekijät tulee vastaan vesiviljelyssä... Lajikkeissakin on sit isoja eroja iso/pieni.

https://imgur.com/a/7eDcRZQ
6
Lainaus käyttäjältä: akselsson1 - kesäkuu 11, 2024, 14:31:37 ipKannattaako tänne ympätä asiaa eri lajeista, liittäen niitä siihen strategia/tavoite -osioon että mikä laji menestyy ehkä heikommissakin olosuhteissa kuin toinen, ettei harmita esimerkiksi että jää sato saamatta koska yritti kasvattaa nagaa puoliaurinkoisella parvekkeella, tms :)

Ehkä tätä lajikkeen valintaa voisi miettiä yhtenä isona alakategoriana, kun kyse on kuitenkin aika keskeisestä aspektista chilinviljelyssä joka on aina mukana. Sen lajikekirjonhan vuoksi taitavat useimmat tähän hurahtaa ja uusien kokeilu jatkuu tosi pitkään. Kysymyksen voi hyvin suhteuttaa näihin kaikkiin muihin tekijöihin.

Näetkö että lajikevalinta juontuu kasvatuksen tavoitteista, resurssien rajoitteista, vai toisinpäin, laji(ke)preferenssi määrää tavoitteita? Useimmat taitavat lähteä harrastukseen maku edellä, eli valinnat loppupeleissä palautuu yksilöllisiin geneettisiin ja muihin eroihin. Varsinkin baccatumeissa tuntuu olevan niin, että niissä ei oikein huonon makuisia lajikkeita ole, vähintään jos kokeilee kuivattunakin, mutta taas jotkut ihmiset sanovat että ne maistuvat lähinnä raa'alle herneelle eli aromit ym. ei tule esiin. Kuvittelen että taustalla on joku geeni tai geenijoukko mikä saa toiset aistimaan ao. maut tarkemmin.

Chinenset tosiaan ovat hieman vaativampia - yhdistyksen sivun mukaan lämpötilan olisi hyvä olla yli 15 astetta kukinnon hedelmöittymishetkellä. Omat tuottivat viime vuonna satoa lähes kaikki, mutta käytössä on ollut telttaa asiallisella valolla molempiin päihin kautta, kasvihuone ja lämmitys. Tänä vuonna näkyy osuvan järjestään aika nappiin chinensen kasvu ja sadontuotto, mutta kevät on ollut hyvin suotuisa ja valalaistusta sekä alkukauden lämmitystä on käytetty vielä reippaammin kuin viime vuonna. Yksi tuttu kasvattaa chinenset menestyksekkäästi taivasallakin! Luulen että siinä tapauksessa on kuitenkin poikkeuksellinen viherpeukalo sekä kasvualustan valinta (sammal+biohiili) ja kasvatuksen ajoitus on osuneet nappiin.

Sopeutuminen siihen että resursseja on vähän on varsin laaja aihe sekin, ja tässä varsin relevantti. Sikäli mielellään kuulisi tärkeimpiä kokemuksia sillä saralla koska omat kokemukset vähäisempiä. Daalioiden kanssa esikasvatusta ei saanut aloittaa liian aikaisin koska valon puutteessa venyivät - chileillä taas pituuskasvu ei vaikuta yhtä voimakkaalta ja nopealta. Baccatuminkin kanssa on omat haasteensa syksyä kohden, sillä yleisesti sato kypsyy hitaasti. Loppusyksystä tuntuivat kylmäsietoisetkin lajikkeet hyytyvän hämärässä ja viileässä kasvihuoneessa ja sato kypsyi vasta kun baccat pääsivät useaksi viikoksi sisälle lämpimään. Ehkä sisälle siirtymistä ei kannata viivytellä!

Lajikkeen valinta on siis sidoksissa ainakin valoon, lämpöön, kauden ajoitukseen ja varustelutasoon. Miten on kastelun laita, sehän on yksi punainen lanka tässä artikkelissa? Kestävätkö jotkin lajikkeet/lajit esim. täydellistä kuivuutta pitkään ennen kuin lehdet surkastuvat ja kukat putoavat? Selkeä havaittava ero on nesteen tarve suhteessa kasvin kokoon, mutta tuohon lähinnä kai vastataan kastelun tiheydellä ja ruukun koolla. Isossa ruukussa juuristo kasvaa hitaammin ja harvemmaksi, jolloin kosteus myös riittää kasville pitempään. Pienessä ruukussa tiheä juuristo imee sen kuivaksi hyvin nopeasti; jos alusta on ajoittain kuivana, kasvaa juuristo vielä dramaattisesti voimakkaammin. Luulen että tuo osaltaan juuri viivästytti chinense-satoa myöhemmin kylvetyissä viime vuonna, kun juuristo oli vuorotellen märkänä ja rutikuivana. Ilmeisesti kuitenkin melko tasainen kosteus olisi hyvä chileille ja sinänsä moni aloittelijan kasteluohje ei ole optimi koska alusta päästetään täysin kuivaksi.

Lajikkeen valinta vaikuttaa voimakkaasti myös joihinkin tavoitteisiin:
  • Taipumus tuottaa suuri sato vaihtelee, yleensä sadokkuus mainitaan lajikkeissa jotka tuottavat paljon podeja. Käytännössä kannattaa ottaa huomioon myös miten suuria ja miten tulisia podeja valitun tyyppiset chilit tuottavat. Sekä tietysti kasvin odotettu koko - suurikokoinen, vesiviljelty chili täynnä podeja tuottaa massiivisen sadon joka voi yhdestä kasvista olla useita kiloja kauden aikana. Pieniä podeja tuottavasta chinensestä tai baccatumista voi niitä helposti tulla satoja ellei tuhansia.
  • Vielä suuremmat erot voi olla taipumuksessa tuottaa siemeniä! Siementen tyypillinen määrä yhdessä podissa voi hyvin olla jotain sadan ja alle kolmen siemenen välillä riippuen lajikkeesta. Tätä harvemmin mainitaan missään!
  • Kukinnon pieni koko emikasvissa tuo oman haasteensa risteytyksille. Chinensen ja varsinkin villichilien kukinto voi hyvin olla vain muutamia millimetrejä, risteytyksen tekeminen annuumiin tai baccatumiin on huomattavasti helpompaa

Ruukkukoolle voisi olla joku taulukko, kun pitäs ristiintaulukoida tavoitteet, kasvualusta/kastelujärjestelmä, laji... Aika harvalla viljelijällä taitaa olla kokemusta useista kombinaatiosta? Kokeneiltakin viljelijöiltä ne ehdotukset on usein laidasta laitaan eli chinenselle 6 tai 20 litraa tai jos kookos niin 3 litraa jne... Ne pitäis suhteuttaa just noihin erilaisiin taustaparametreihin.
7
6. Eli nuppujen poisto lisääkin kasvua eikä uusien nuppujen (kukintojen) tuottoa?

Lainaus käyttäjältä: CyberDog - lokakuu 13, 2009, 00:25:19 apihan vinkkinä niin chilit on raakoina miedompia kun kypsinä. Ja ruisleipä ei ole hyvää poltteen lieventämissen. Vaalea leipä ja maitotuotteet toimii paremmin.

Saattaa olla myös muutenkin paremman makuisia. Brown jalapenon maku kypsänä ei ollut oikein mistään kotoisin mutta raakana (vihreänä) oli hyvin neutraali maku, jopa kurkkua kevyempi ja tasapainoisempi! :D
8
Chilit voi olla tosi sitkeitä, ehkä vaan murjottavat eikä tee satoa. Ja täällä kans ihmetellään miten toisena chinense-vuotena kaikki kasvaa niin hyvin  :D

Ihan mahdollista sekin että moni vielä innostuu heinä-elokuussa kun on lämpöä ja valoa. Ehkä ne vaan ei vielä oo valmiita...

Mullakin kaikkein isoin tänä vuonna kylvetty oli pikkasen hidas mutta nyt viimein näky pari nuppua.

9
Lainaus käyttäjältä: Huru-ukko - kesäkuu 19, 2024, 21:07:54 ipRuukunvaihdon voi tehdä aina kun siihen näyttää olevan tarvetta. Tärkeää on ettei juuristoa vahingoiteta vaihdon yhteydessä.

Mitä jos hidastaa sadon saamista? (Vai hidastaako se ainoastaan nuppujen ilmaantumista, jolloin ehkä ei haittais täs tapauksessa?)

Sanoisin kyl että ei vielä oo mitenkään myöhä varsinkin jos syksyllä voi kasvin ottaa sisälle kypsytteleen.
10
Hyviä ohjeita  :thumbup: Oma näkemys muuten on, että Suomessa chiliskenen ydin koostuu chinensestä ja baccatumista. Bacca kuten sanoit on melko vaatimaton olosuhteitten suhteen, joten aloittelijoitakin pitäisi kannustaa viljelemään sitä (eikä niin annuumia). Chinensessä taas on aika voimakkaat maut muutenkin kuin poltteen suhteen, joten todella moni pitkän linjan harrastaja näyttää päätyvän niihin kaikesta huolimatta. Tosin sitten oma tilannekin vastaa tätä paljon, chinenseä tuntuu tulevan valtaosa lajikkeista vaikka yritän siirtyä baccaan, juurikin sen olosuhteitten siedon ja todella hyvän kirvaresistenssin vuoksi. Tämä näkemys vähän unohtaa annuumit, joihin keskittyy moni tuore tai chilejä kaiken muun sivussa kasvattava harrastaja. Näppituntuma on että tässä porukassa usein ollaan varsin päteviä puutarhureita mutta mitään habaneron tapaista tai ehkä edes keskisarjan jalapenoa tujumpaa ei pystytä syömään.

Varmasti tässä osittain vaikuttaa se toisessa säikeessä mainitsemasi Fataliin ansiokas jalostustyö baccojen parissa. Viime kaudella viljelin Aji fantasy sparkly whiteä, sillä on samat hyvät ominaisuudet mitä sanoit perus-Fantasystä, mutta oikein hyvä ja hienostunut maku jo. Oli myös ensimmäisiä chilejä joista tuli satoa, jo alkukesästä. Toista satoa sitten odoteltiin melko pitkään syksyllä. Chinensessä meillä ei taida olla yhtä suuria tähtiä, ne on enemmän pieniä voittoja joita on saatu aikaan. Esim. tuo että Peach bleederiä saatiin erä yhdistyksen kauppaan ja laajempaan jakeluun kaikille harrastajille, mikä sekin vaati jotain ponnistusta ainakin kolmelta meikäläiseltä harrastajalta. Vähän samaa tarinaa KSLS:n kanssa jne.

Koitan muuten vähitellen muokata ja täydentää tuota kirjoitusta. Pitänee laittaa joku pikaohje kasvualustoistakin kun niitä on tullut jonkin verran opiskeltua. Valtaosa omista kokemuksista on kuitenkin kasvatusta erilaisissa multasekoituksissa.

Miljoonista poikkeuksista - tämähän se vähän on chiliharrastuksen luonne, että siinä on monenlaisia aspekteja ja melko isoja haasteitakin. Mutta toisaalta chilitietämys kasautuu ja on paljon kokeiltavaa ja onnistumisista sitten muodostuu se itselle paras tapa harrastaa. Tässä kirjoitelmassa nyt otetaan pari askelta ylöspäin siitä simppelin ohjeen tasosta - vähän koitan kirjoittaa yleistajuisesti että tuoreilla naamoilla on jotain kontekstia jonka perusteella ymmärtää sanomaa jne. Ehkä tämän olisi voinut laittaa tuonne edistyneen chilinkasvatuksen puolellekin, ajatushan on sukeltaa syvemmälle muutamiin kauden käytännön näkökohtiin joita alkaa pohtimaan kun on jo pari kautta isommin kasvatellut.
11
Se on ihan naurettavaa millaisissa olosuhteissa chilejä yritetään Suomessa kasvattaa  :D Tähän saa vähän perspektiiviä jos käy lukemassa porukan keskusteluita tuolla maailmalla ja kun saksalaiset valittelee että pihalle heitetyt annuumit tekee kovin heikosti satoa vaikka ollaan jo pitkällä huhtikuulla jne.

Sen valon ratkaisevan merkityksen opin aikanaan kun yritin heikolla menestyksellä parvekkeella kasvatella daalioita melko vaatimattomissa olosuhteissa. Avomaalle siirtymisen jälkeen tulokset olikin jo ilmiömäisiä. Chilit tarvitsee sitten jo eri lailla lämpöäkin, joku 25 - 27 astetta vasta alkaa olla hyvä.

Jos miettii tätä aihetta sen strategian suhteen niin palautuuko se sitten lähinnä siihen että miten saada eniten irti siitä lyhyestä kesästä jolloin olosuhteet on melkein optimaaliset? Eli ruukun, kasvualustan valintaa ja sitten kasvatuksen tarkkaa optimointia. Vähän vaihtoehtoinen tapahan on sit lähteä etsimään lajikkeita jotka pärjää niissä omissa olosuhteissa mihin joutuu rajoittumaan pitkällä tähtäimellä. Kolmas strategia tosiaan on se teltta + kunnollinen kasvivalo jos niihin on varaa ja tilaa asunnossa. Se lähes ratkaisee nämä ongelmat kertaheitolla, vähintään esikasvatuksen suhteen.

Joskus suomalaisen harrastuksen aiempina vuosikymmeninähän puhuttiin meidän oloihin sopivan lajikkeen jalostamisesta, mutta luulen että harrastajien pääjoukko meni siihen että laitetaan vaan sellaiset varusteet pystyyn että chinenset kasvaa. Toisaalta on sitten nämä baccat ja rocotot jotka voi olla ihan riittävän hyviä. Rocoto (canario) näyttää tuottavan puoliaurinkoisessakin kasvupaikassa. Jalostustyö lähtien jostain villichileistä ja niin että lopputulokset olis kelvollisia muutenkin kuin kylmänsiedon suhteen olisi ihan valtava ponnistus ja veisi vuosikymmeniä.

Lainaus käyttäjältä: akselsson1 - kesäkuu 12, 2024, 08:13:45 aptuli mieleen että oisko hieno sellainen "valintakartta" josta aloitteleva voisi katsoa että mihin päätyy: eli esim alussa on "haluaako tosi tulista vai vähän miedompaa", ja sitten sen perusteella tulee laatikot joissa tiedustellaan kasvatusolosuhteita joita voidaan tarjota, ja niin edelleen. Nuolia saattaisi mennä aika paljon ristiinrastiin kyllä lopullisessa versiossa :D Alareunassa sitten olisi laji- tai lajike suosituksia ja lyhyesti vinkit miten onnistuisi tavoitteessaan. Tämmöistä en muista chilien kasvatuksesta nähneeni vielä :P

Pääsääntöisestihän vaatimukset riippuu lajista. Mutta lajikkeissa on kaikkia jänniä poikkeuksia. Erityisesti varmaan juuri siinä että miten helposti/missä olosuhteissa alkaa kukkimaan. Tosin kattavan ohjeen laatiminen vaatisi aika jäätävän tasoisen chilitietämyksen tai -kokemuksen koska edes useita satoja lajikkeita kasvattaneet harrastajat taitaa olla melko harvassa.

Joku vuokaavio varmasti vaatisi hyvää miettimistä ja valintoja että miten sitä yksinkertaistaa, toisaalta onko vastaus kuitenkin sitten lopulta että "kasvata Lemon droppia altakasteluruukussa" tms. Ehkä joku lajikkeen valintaopas listamuodossa voisi olla parempi, koska sitten mahtuu enemmän mukaan ja voi kattaa erilaisia tarpeita.

Toisaalta noudattaisiko niitä ohjeita kukaan, kun tuntuu että tyypillistä aloittelijaa joka eksyy tänne foorumille tai someen ei tarvitse juurikaan kannustaa ennen kuin se jo kasvattaa jotain tusinan verran erilaisia mielikuvituksellisesti valikoituja lajikkeita ja ehkä siinä on mukana joku epämääräinen vesiviljelykokeilu tms jne.
12
Tosiaan sorassa ei kosteus niin kauheasti nouse, sora-kookossekoitus johtais paremmin tai ihan altakastelumulta, taimimulta, turvemulta jne. Yleensä soraa käytetään sen takia että voi sitten kastella rankemmin. Toki se kasvi osaa vettä ottaa ihan pohjaltakin sitten kun juuret kasvaa pohjaan (ja aluslautaselle) asti. Sillon vaan herää kysymys että miksi siellä on se multakin (ja siihen kasvaneet juuret).

Valo on varmasti riittävä.

Ilmastointisuositukset on usein reippaasti yläkanttiin. Tämä luultavasti ei ylikuumene jos jätät riittävästi auki. Tuuletuksesta voi kyllä olla muuten hyötyä, jonkun tosi pienen flektin tohon vois viritellä, joku USB:stä virran ottava tai Noctuan hitaasti pyörivä kotelotuuletin? Imankosteus voi kyl olla ongelma jossain vaiheessa, muuten en ottas tästä mitään stressiä.

Joku lämpö+kosteusmittari on näppärä, esim. se pieni SLM:n malli mitä myy Prismat ja maksaa jonkun kympin.

Voi muuten olla fiksua suihkutella näitä aina loppuillasta kun sammuttaa valon.
13
Ilmankosteutta ei saa unohtaa. Monet chilit tykkää kyttyrää jos on liian alhainen, mutta tärkeempi se on usein torjuntaeläimille, vaikka sitten on myös lajikkeita jotka vaatii poikkeuksellisen korkean ilmankosteuden.

Ravinteita yleensä säädetään kasvin vaiheen mukaan (esim. kypsymisvaiheessa ihan erilaiset tai ainakin typpilannoitusta vähennetään).

Ravintoliuoksen lämpötila? Aika harvoin tuosta on nähnyt mitään keskustelua, oon koittanut pitää lähellä ympäristön yleistä lämpötilaa ettei tule lämpöshokkia. Muutenkin luulen et juurien lämpötila on se oleellisempi lämmön suhteen, ainakin märästä + kylmästä juuristosta varoitellaan.
14
Kiitos! Jotain yleispätevää howtoa/idealistaa tässä tavoitellaan, johonkin jalostetumpaan muotoon tämän tekstin vois aikanaan toimittaa. Oma kokemustaso chilinviljelyssä vaan on sellainen että parhaiten osannee neuvoa muita aloittelijoita.

Lajit/lajikkeet oli alkuperäisissä ranskalaisissa viivoissa mukana! Ja olis jatkoaihekin: varusteet, automaatio, tuholaistorjunta ja kauden kirjaukset. Mutta hyvä pitää tämä teksti hallitun kokoisena ja keskittyä johonkin selkeästi eheään kokonaisuuteen.

Oikeastaan ajattelen, että lajin ja lajikkeen valinta on chileissä niin iso aihe, että se ansaitsee oman esseensä, kirjansa... Mutta toki se heijastuu keskeisesti näihin kysymyksiin - esim. rocotoa lähestyisin hyvin eri lailla kuin chinenseä, koittaisin laittaa senkin aika pieneen ruukkuun. 2-litraisessa teki mulla paremmin satoa loppukaudesta kuin 25-litraisessa!

Suomessa kesä on hyvin lyhyt, joten tämä kysymys riippuu paljon siitä, millaisissa tiloissa/varusteilla kasvatat. Sekä rocoto että osin baccatum kestävät viileämpiä olosuhteita, baccatumissa ilmeisesti on niitä erityisiä vuoristolajikkeita. Tuppaavat vaan olemaan vähän hitaampia kuin chinense ja erityisesti annuum.

Strategia vois olla jotain tällaista:
Annuum - hyödynnä lyhyt kesä ja hanki satoa niin paljon ja nopeasti kuin pystyt
Rocoto & baccatum - laita kasvihuoneeseen jolloin saat pitemmän kauden ja näillä veijareilla on kyky näyttää kyntensä

Ainakin baccatumissa tämä luku ei kyllä ole mitenkään täysin kirjoitettu ja siinä lähtisin etsimään erilaisia lajikkeita ja strategioita. Kuulemma se menestyy oikein hyvin ulkonakin jos vain on tarpeeksi pitkä esikasvatus, ja makukin on silloin erinomainen. Viime vuotisten kokemusten perusteella rocoto oli se isompi pettymys. Yksi kasvi ei vajaassa vuodessa pystynyt tuottamaan kahta satoa vaikka kukki mukavasti jo joskus maaliskuussa, toinen ei käytännössä tuottanut satoa ollenkaan. Saattoi osin olla siitä kiinni että sateet kasteli ne kovasti yhdessä vaiheessa - kannattaa ehkä suojata esim. pressulla etteivät jää sit märäksi. Baccoista sai vielä hyvän syyssadon sitkeällä telttakasvatuksella. Tosin maku tuntui jotenkin olevan paljon parempi ulkoilmassa kasvaneilla silloin alkukesästä.

Tästä kauden pituudesta on hyviä omakohtaisia kokemuksia varmaan kaikilla chilinkasvattajilla  :D

Ja ohjenuorista itselle, kai se olisi hyvin pitkälle sovellettua. Aloitan kaudet tekemällä risteytystaulukon, jossa on käytännössä kaikki lajikkeet. Johtuu siitä että risteytykset on melko korkealla prioriteeteissa, tavallaan se chilinkasvatuksen huippu... oikeammin ehkä alku  :D

Mitä parametrejä mietitte itse kautta suunnitellessa eli mitkä on ne isot tekijät joiden ympärillä kaikki muu pyörii?
15
Tautien lisäksi on riskinä että tuot uusia tuholaisia maahan meidän kaikkien iloksi  >:D

Sillä todistuksella torpataan näitä, se vaan maksaa melko paljon.
16
Millaisia ajatuksia teksti herättää? Raapustelin näitä pohdintoja ylös, koska tästä tuntuisi syntyvän mielekäs kokonaisuus, mutta monesta kohtaa puuttuu vielä vahva kokemuspohja allekirjoittaneelta. Nyt 3. chilinkasvatusvuosi menossa - ensimmäinen oli aika vaatimaton, toinen varsin hullu, mutta ainakin oppi paljon kaikenlaista. Kolmas vähän rauhallisempi mutta aloin mietiskelemään että lähestymistapaa voisi muokata vähän enemmänkin.

Huomaatteko asiavirheitä tai puuttuuko jokin oleellinen parametri mikä on hyvä miettiä melko aikaisessa vaiheessa?
18
2. Vesi- vai multaviljely

Suuri valinta viljelymenetelmissä on vesiviljely, perinteinen multaviljely tai jokin niiden välimuoto. Multaviljely on hyvin yleistä puutarhanhoidossa, melko yksinkertainen ja huoleton kasvatutapa, joka ei myöskään vaadi juurikaan mitään investointeja tai opettelua alkuun pääsemiseksi. Sadon onnistunut tuottaminen voi kuitenkin olla haastavampaa kuin vesiviljelyssä, sillä multa vaatii helposti vuosien opettelun kastelussa. Se on harrasteena pitkälti mustaa magiaa, sillä siitä miltä mullan pinta näyttää ei voi oikein päätellä onko syvemmällä kuivaa vai märkää, ellei sitten käytä mittareita tai ruukkujen säännöllistä nostelua ym. Kokemuksella on suuri arvo mullan kanssa mutta onneksi valtaosa chileistä on varsin sitkeitä kasveja eivätkä ne ole ihan nirsoimmasta päästä kastelun suhteen.

Multaviljelyssä voidaan valinta mikä tahansa pääkastelutapa:
Tiheä käsin kastelu (päivittäinen kevyt kastelu pintamultaan + viikoittainen syvempi kastelu)
Harva käsin kastelu (kastelu aina kun muistaa, koska multa pystyy sitomaan vettä)
Passiivinen kastelu (PET-pullo, maahan upotettu saviruukku, aluslautanen tai ruukun säiliö nestevarantona ym)
Aktiivinen kastelu (sähkötoiminen tippukastelu, uimuriventtiilillä toimiva kastelukouru ym)

Vesiviljelyllä voidaan saada satoa lyhyemmässä ajassa. Alkuun pääsemiseksi pitää hankkia jokin vesiviljelyjärjestelmä ja opetella sen käyttö. Luonteeltaan se on enemmän insinööritiedettä ja jos menee vikaan se on jollain tavalla user error - et sitten säätänyt pH:ta, EC:tä tai nestetankin lämpötilaa sopivaksi jne. NFT ja ebb taitaa olla nykyisin se vesiviljelyn state of the art, mutta esim. deep water sitten viehättää yksinkertaisuudessaan. Koneistoina nuo kaikki ovat melko yksinkertaisia eikä homma loppupeleissä kuitenkaan ole mitään varsinaista rakettitiedettä. Vesiviljely tyypillisesti hyödyntää automaattista kastelua, joko aktiivisessa (esim. sähkötoiminen pumppu täyttää ajoittain kasvatuskaukaloa) tai passiivisessa muodossa (esim. deep water, kasvin juuret kasvavat vesiastiassa).

3. Kasvualusta

Molemmissa viljelymuodoissa pitää tehdä valinta kasvualustaksi. Tässä aiheessa chilinkasvattajat ovatkin ihailtavan ennakkoluulottomia! Chilinkasvatukseen sopivia aineita onkin kymmenittäin. Isoja vedenjakajia ovat veden pidätyskyky vs hengittävyys sekä onko alusta selkeän orgaaninen ja siten kelvoton vesiviljelyyn. Usein kasvualustoja käytetään sekoituksina joissa voi olla useitakin ainesosia.

Multa on hyvin perinteinen materiaali, joskin sitäkin on saatavissa kymmeninä erilaisina tuotteina. Pidättää vettä ja ravinteita paremmin kuin valtaosa muista kasvualustoista, mutta vastaavasti liikakastelun kanssa saa olla tarkkana. Jos kastelee päivittäin, se pitää tehdä kevyesti ettei multa pysy liian märkänä - toisaalta on riski ettei multa kostu syvemmältä ellei kastella joskus järeämmin. Toisaalta lähes märäksi kasteltu multa varastoi tarpeeksi vettä chilille useiksi päiviksi ellei sää ole ihan kaikista kuumin. Ruukkukoolla voi olla iso merkitys, esim. chinense imee 2 litran ruukullisen kuivaksi hyvin nopeasti - se onkin turhan pieni ruukku tippukasteluun sillä multa jää helposti liian kuivaksi tai liian märäksi riippuen säästä, kasvin koosta, jne jne.
 
Chilin kanssa kannattaakin yleensä suosia hyvin vettä läpäiseviä seoksia, kuten taimimulta, ja usein multaan sekoitetaankin erilaisia muita ainesosia. Jos kastelutaidot ovat hallinnassa voi kuitenkin onnistua melkein millä mullalla tahansa, esimerkiksi Biolanin Musta multa jota taannoin on parjattu voisi toimia hyvin pienenä osana seosta tuomassa ravinteita voimakkaasti kasvaville chileille (lähinnä annuum ja baccatum). Tyypillisenä orgaanisena aineena multa ei ole sopiva valinta vesiviljelyyn.

Suosittu kookoskuitu saattaa olla aloittelijalle loistava valinta, vaikka onkin tyypillisesti multaa kalliimpaa. Ylikastelun riski on huomattavan matala, kookos ei juurikaan houkuttele tuholaisia, kasvu on jo huomattavasti voimakkaampaa kuin klassisessa multaviljelyssä eikä tarvita yhtä kookkaita ruukkuja. Toisin kuin multaviljelyssä, kauden aloituksessa tarvitaan hieman malttia etteivät taimet ehdi kasvaa valtaviksi ennen siirtoa varsinaiseen kasvatustilaan. Kookos pidättää varsin hyvin vettä mutta vaatii tiheämpää kastelua kuin multa sekä tarkempaa lannoitteen valintaa. Käytettäessä kookosta ja vesiviljelyalustoja on tehokkainta pitää ruukku koko ajan kosteana, mikä ainakin isommalla kasvilla vaatinee jo 3-4 kastelukertaa päivässä. Tilavassa ruukussa vesi riittää kuitenkin muutamaksi päiväksi mikäli halutaan käyttää perinteistä käsin kastelua. Kookos sopii idätykseen eikä ole yhtä haitallista terveydelle kuin jotkut muut vesiviljelyalustat (perliitti ja kivivilla). Kookos soveltuu niin vesiviljelyyn kuin sekoitettavaksi multaankin, tosin niin melkein kaikki muutkin vesiviljelyalustat. Jo 30% osuus mullassa kuohkeuttaa alustaa ja luultavasti vähentää liikakastelun riskiä huomattavasti.

Hydrosora on vesiviljelyssä suosittu, mutta muutenkin yllättävän monikäyttöinen materiaali. Hyvä vaihtoehto tai täydentäjä kookokselle, ei pidätä yhtä hyvin vettä. Esim. altakastelussa kosteus ei sorassa nouse läheskään yhtä hyvin kuin kookoksessa tai mullassa. Soraan jää kuitenkin ilmataskuja jotka takaavat juuriston hyvän hapensaannin. Ohuen sorakerroksen käyttö salaojituksena ruukun pohjalla on paljon nykyistä chili-innostusta vanhempi niksi, mutta jotkut käyttävät soraa kasvatuskaukalossakin tai sillä täytetään koko ruukku tai kouru missä chili kasvaa.

Perliitillä on hyvin pieni kyky pidättää vettä ja ravinteita, mutta se pitää juuriston ilmavana ja sitä käytetään yleensä pieninä pitoisuuksina sekoituksissa. 20-30% pitoisuuden ylitys alustassa luultavasti tarvitsisi melko aggressiivista kastelua jottei synny pullonkaulaa.

Toisinaan on tarjolla tiilimurskaa/poltettua savea, joka varastoi vettä alustaan samoin kuin vermikuliittikin. Biohiili on luultavasti kuitenkin tehokkaampaa tai ainakin rutkasti halvempaa, sillä sitä pystyy tuottamaan itsekin. Se kannattaa ladata kosteudella ja ravinteilla ennen ruukutusta, jottei hiili alkuun ime itseensä kaikkia varsinaiselle asukkaalle tarkoitettuja nesteitä. Biohiiltä käytetään vain pieninä pitoisuuksina, esim. 10%, ja se ehkäisee alustan voimakasta kuivumista tuoden siten joustavuutta kasteluväleihin. Vesiviljelyssä siitä ei oikein ole hyötyäkään.

Toimiviksi ja kokeilun arvoiseksi on havaittu myös kasvuturve, turvemulta, sekä kasvusammalen ja biohiilen (10-20%) sekoitus. Hyvä referenssi lähinnä vesiviljelyalustojen moninaisuuteen on https://growwithoutsoil.com/growing-medium/

4. Ruukkukoko

Viimeisenä ruukkukoko - yllättävän monisyinen aihe! On huomattava että ruukun koko on myös resurssitekijä: suurempi määrä kasvualustaa maksaa enemmän ja sen siirtäminen ruukkuun vie enemmän aikaa ja työtä. Ruukun koko liittyy niin valittuihin lajikkeisiin kuin kastelumenetelmiinkin. Suuret chilit, erityisesti ison puoleiset baccatumit, voivat imeä hieman isommankin ruukun kuiviin kuuman kesäpäivän aikana. Mitä pienempi ruukku tai mitä vähemmän kasvualusta pidättää vettä, sitä useammin tarvitsee kastella. Mahdollisesti kannattaa siirtyä kasteluautomaatin tai vesiviljelyn käyttöön.

Käytetty ruukkukoko kannattaa linjata tavoitteiden kanssa. Hyvin suuri sato vaatii melko ison ruukun ja riittävän pitkän kasvatuskauden. Toisaalta pienen puoleisessa ruukussa chili saattaa hyvinkin tehdä sadon nopeammin. Jos on mielekästä kasvattaa suurta määrää kasveja - esim. kokeilua tai jalostusta varten - pienen ruukkukoon valinta voi olla hyvinkin järkevää. Mikäli kasvisi alkavat venyä ja viedä yhä enemmän tilaa pienestä ruukkukoosta huolimatta, on saksien ahkera käyttö toimiva keino päästä takaisin järkevään tilankäyttöön.
19
Strategiset parametrit

1. Kasvien määrä ja kauden aikataulu

Mikä on sopiva määrä chilejä? Jo 10-20 kasvin viljelmässä riittää varmasti tekemistä ja odotettavaa koko kauden ajaksi. Mutta vastaus on lopulta hyvin yksilöllinen ja riippuu tavoitteistakin: jos on tarpeen saada paljon kasveja esimerkiksi kokeilun, risteytyksen tai jalostuksen vuoksi, voidaan karsia esim. satotavoitteista. Noin 200 kasvia on näppituntumalla maaginen raja johon ehkä jotkin harrastajat voivat vielä venyä ilman että vapaa-aikaa pitää olla käytettävissä poikkeuksellisen paljon, mutta sitä varten on varmasti voitettava monia ajanhallinnan ym. haasteita.

Hyviä kysymyksiä kasvien määrää mietittäessä:
  • Riittääkö kaikille chileille valoa ja lämpöä koko kauden läpi?
  • Jos määrä on aiempaa suurempi, mitä uusia varusteita tarvitaan?
  • Loppukevät, alkukesä tuppaavat olemaan kiireisimpiä kun kasveja pitää ruukuttaa, automaatit pitää säätää, jne. Riittääkö aika?
  • Jos koko sato ei tule kerralla, syksy on hieman vähemmän kiireinen. Jos on toiveita käsitellä satoa, esim, valmistaa kastikkeita, riittääkö aika siihen?
  • Miltä kasvien määrä näyttää jos sen priorisoi suhteessa kauden tavoitteisiin? Onko valkoisia habaneroja pakko olla neljää eri lajiketta vai riittäisikö yksi edustaja koko ryhmälle?

Usein yksittäisen kasvin aiheuttama vaiva ja kustannus pienenee mitä suuremmasta viljelmästä on kyse. Esimerkiksi biologisen torjunnan kustannukset eivät juurikaan vähene vaikka viljelisikin alle 20 kasvia. Joskus saattaa olla järkevää pitää välivuosi sen sijaan että vähentäisi kasvien määrää, varsinkin jos on käytettävissä vielä vanhaa satoa. Kun vielä yhden kasvin lisääminen suunnitelmiin ei tunnu vievän juurikaan lisää resursseja, ollaan psykologisesti vaarallisella alueella jossa kannattaa olla varovainen ja tarkastella suunnitelmaa kriittisesti suhteessa kauden tavoitteisiin ja chiliprojektiin varattuihin resursseihin.

Tavoiteltu kasvien määrä ei ole suinkaan sama kuin idätettyjen siementen määrä. Chilin itävyys on yleensä oikein hyvä, yli 80%. Hyvin pienten taimien kuolemat ovat kuitenkin melko yleisiä, ja ongelmia voi tulla myöhemminkin.

Korkea idätyskerroin, esim. kymmenen idätettävää siementä yhtä tavoiteltua chiliä kohden (10:1) käy järkeen jos on tarvetta saavuttaa lajikkeen paras geneettinen potentiaali esim. jalostusta tai satoa varten. Matala kerroin kuten 2:1 on riittävä jos lajikkeita on paljon tai tavoitteet melko vaatimattomat - ja käytännössä johtaa paljon järjellisempään määrään kasveja. Toki taimien määrää on mahdollista vähentää esim. myymällä tai lahjoituksilla - kunhan ovat hyväkuntoisia ja idätetty ajoissa. Ylimääräisiä kannattaa karsia matkan varrella aikaisessa vaiheessa ja keskittyä tärkeimpiin taimiin - näin säästät resursseja ja pystyt keskittymään kauden tavoitteisiin.

Vähintäänkin erityisen kiinnostavista lajikkeista kannattaa pyrkiä kahteen tai useampaan taimeen, koska kasviyksilöt voivat uupua varhaisen taimivaiheen jälkeenkin esim. tuholaisinvaasion tuloksena. Muutama samassa erässä idätetty saman lajikkeen kasvi tuottaa jo kohtalaisen kokoisen satoerän, jonka käsittely (kuivaus, kastikkeen valmistaminen ym.) on tehokasta. Pelkkään lajikkeen kokeiluun riittää yksi tavoitekasvi tai vähempikin - jos ei nyt onnistu, niin ehkä ensi vuonna sitten. 

Chilien idättäminen useammassa, kuten 2-3 erässä esim. 1-2 kuukauden välein tuo lukuisia etuja. Pieleen menneet lajikkeet voi uusia, satoa saa hyvin aikaisin ja viimeiset voi rauhassa kerätä loppukaudesta. Eikä vähäisimpänä - kaikkia taimia ei tarvitse siirtää isompaan ruukkuun ihan samaan aikaan... On hyvä huomioida myös eri lajien erilaiset aikajänteet: rocotot, villichilit ja superhotit tarvitsevat helposti useampia kuukausia enemmän aikaa sadon tuottamiseen kuin annuumit.

Nuorelle kerrostaloasujalle chilien kasvattaminen teltassa voi olla oikein hyvä vaihtoehto. Se pääsääntöisesti vapauttaa luontoäidin asettamista aikatauluista, lisäksi lämmitys ei maksa erikseen, jne. Teltoilla on ansaittu paikkansa chiliharrastajan välineistössä muutenkin ja pelkästään asiallinen teline kasvivalon ripustamiseen saattaa lähestyä teltan kustannustasoa ilman että tarjoaa sen lukuisia hyötyjä.

Mikäli puutarhailuun on jo enemmän rahkeita, saattaa kannattaa tavoitella kahta peräkkäistä satoa kauden aikana. Kausi voi jakautua esim:
Kevät (idätys ja esikasvatus teltassa)
Kesä (kasvatus luonnonvalolla mielellään katetussa tilassa, kuten kasvihuone tai lasitettu parveke)
Syksy (jatkokasvatus teltassa viimeistä satoa varten)
Talvi (mahdollinen kasvin talvetus viileässä tai kasvatus talven yli teltassa)
20
Johdanto

Chilinkasvattaja joutuu tekemään joukon strategisia valintoja, jotka heijastuvat kauden lopputuloksissa. Tässä kirjoituksessa valotetaan näistä tärkeimpiä, jotka on hyvä ottaa huomioon jo kautta suunnitellessa, koska ne määrittävät aikatauluja, tarvittavia varusteita ym. Suurimman hyödyn tekstistä saanevat tuoreet kasvattajat, joilla on jo kokemusta mutta jotka kenties vasta valmistautuvat ensimmäiseen vakavaan kasvatuskauteensa.

Resurssit ja tavoitteet

Kasvatuksen strategia on keino, jolla sovitetaan yhteen rajalliset resurssit ja villitkin tavoitteet. Resurssien puolella aika, raha ja käytettävissä oleva tila määräytyvät pitkälti viljelijän elämäntilanteen pohjalta. Jos viljelmä sijaitsee eri paikkakunnalla kuin vakituinen asumus tai ajanhallinnan puolesta on rajoitteita, se vaikuttaa siihen tehdäänkö kastelua usein, harvoin vai automaattisesti. Suomalainen chilinviljelijä joutuu kamppailemaan myös kesän lyhyyttä ja valon vähäisyyttä vastaan, mutta hyvät kasvatustilat ja varusteet saattavat helpottaa ahdistusta.

Omaa chili- ja kasvatustietämystään puolestaan pystyy helposti kehittämään sekä määrätietoisella työskentelyllä että innostuksen purskeiden ohessa. Keskeinen tekijä on kokemusten vaihto ja verkostoituminen muitten kasvattajien kanssa, mikä onnistuu paitsi liittymällä Chiliyhdistykseen, myös erilaisten digitaalisten alustojen kautta. Suomessa onkin aktiivisia chiliyhteisöjä niin Discordissa, Whatsapissa, Facebookissa kuin ihan web-foorumillakin (legendaarinen chilifoorumi.fi).

Minkään resurssin riittävyyttä ei välttämättä kannata suunnitella detaljitasolla, sillä valistunutkin arvaus pullonkaulasta saattaa olla pielessä. Omaa ajankäyttöään ja motivaatiotaan voi olla vaikea ennustaa kevätinnostuksen keskellä, ja tuholaistorjuntakin voi viedä yllättävän paljon rahaa, tai kun syksy äkkiä kylmeneekin ja tulee kiire järjestää lämmitys... Hyödyllisempää saattaakin olla miettiä, miten pystyy mukautumaan kun resurssi X alkaa olla tiukilla.

Kauden päätavoitteita voivat olla esimerkiksi uusien lajikkeiden kokeilu, runsaan sadon tuottaminen, siementen kerääminen, taimien kasvatus muita viljelijöitä varten, lajikkeiden risteytys sekä vanhojen risteytysten jatkokasvatus ja jalostaminen. Muitten tekemien risteytysten jatkokasvatusta ei kannata arastella, sillä se antaa mahdollisuuden tutustua harrastuksen etulinjaan melko vähäisin ponnistuksin.

Harrastukseen uhratut resurssit mahdollistavat kovatkin saavutukset, mutta usein todellisuus leikkaa siivet hurjimmilta haaveilta. Resurssien tehokkaaseen käyttöön voi kuitenkin päästä valikoimalla kasvatustapoja jotka tuottavat parhaita tuloksia suhteessa tavoitteisiin. Tekemällä onnistuneita valintoja voit pystyä kasvattamaan suurempaa määrää lajikkeita, saat suuremman sadon, aikaa jää enemmän risteytyksien tekemiseen ja niin edelleen.