Ehkä ei ole vielä liian myöhäistä suppilovahverokautta ajatellen.
Löysin tämmöisen lupaavan sieni-chili-papu reseptin ChocoChilin blogista:
http://chocochili.net/2011/10/tuliset-suppilovahveropyorykat/#more-5045

Vasta viidettä kautta kasvattelevana en ole rohjennut tänne edistyneemmälle puolelle kirjoitella, mutta ehkäpä kysymyksen voisi esittää keskustelun aloitukseksi?

Varsin usein chiliväen keskusteluissa kuulee väitteen, että typpilannoitus ehkäisee tai heikentää kukinnan onnistumista. En tiedä, mihin se perustuu. Olen minäkin sitä toistanut, vaikka omakohtaista kokemusta ei ole, kun ei ole tullut tehdyksi vertailuja. Yhdestä kasvista ei voi päätelmiä tehdä, kun vaikuttavia asioita on monia muitakin.

Nyt ihmisiä on hämmentänyt Nutriforten ohjeet Mansikka ja tomaattilannoitteella paprikan viljelyyn. Ohjeissa selkeästi käsketään lisätä typen osuutta kukintavaiheessa ja vähentää sitä vasta "pääsadon" aikana, jolloin myös lisätään kaliumia. Pääsato tässä voisi tarkoittaa vaikka sadon lopettelua, kypsyttämistä.

Lannoitetaulukkoni on vuosia sitten tehty yksiosaisille lannoitteille, joita ei tarvitse (eikä voi) säätää. Monikomponenttiset eivät taulukkoon suoraan taivu, mutta tein vastaavan taulukon muutamalle sekoitukselle. (Kemiran/Yaran) Hydrolannos esiintyy sekoitussuhteessa 1 ml hydroa, ½ salpietaria. Siitä toki käytetään muitakin sekoituksia. Hydroflexista laskin kaksi eri sekoitussuhdetta ja niille erikokoiset annostelut. Litrassa kasteluvettä on varsinainen tulos, muut sarakkeet ovat laskutoimituksia varten muistiinpanoina.

Nutriforte esiintyy tässä kolmena eri sekoituksena. Taimikasvatukseen, kukintaan (eli ilmeisesti raakile- ja satovaiheeseen) ja sadon kypsytykseen on omat sekoitukset. NPK sarakkeissa on laskettu murtolukujen ja 15 ml mitan yhteisvaikutukset ja kokonaistulos on sitten Litrassa kasteluvettä sarakkeessa.

Nutriforte siis suosittelee taimikasvatukseen 13-4-22 lannoitusta. Kukkiville paprikoille he lisäisivät typpeä 17-4-22. Pääsadon ollessa puskissa vähennetään typpeä, kaliumia lisätään 15-5-29. Muutokset ovat lopulta aika maltillisia.

On myönnettävä, että minusta tuossa saattaa olla järkeä. Jos lannoitusta lisää kukkiville, varsinkin ensimmäisiä raakileitaan kasvattaville chileille, satoa tulee enemmän ja satokausi jatkuu ja jatkuu. Vähentämällä lannoitusta kukintavaiheessa sato saattaa lopahtaa lyhyeen. Vertailevaa tutkimusta en varsinaisesti ole tehnyt ja kokemukset ovat enimmäkseen saman yksikomponenttilannoitteen lisäämisestä tai vähentämisestä.

Miten muilla? Onko perusteltuja havaintoja?

Tule mukaan Chiliwikiä rakentamaan.

Zabi on rakentanut hyvät pohjat ja ohjeet kattavan tietokannan luomiseen ihan kotimaisella kielellä ja vieläpä kunnianhimoisemmin tavoittein kuin ulkomaiset "lajikeluettelot". Homma edessämme on kuitenkin valtava. Laskin, että lajikkeiden nimiä on listassa jo nyt n. 185 ja monet nimet vielä puuttuvatkin. Kukaan ei tunne noita kaikkia, joten mahdollisimman monen tietoja pitäisi saada sivuille. Yksi aloittaa ja toinen täydentää, niin se menee. Joku voisi vaikka tehdä lajikepohjia minimitiedoin, toinen täyttää hiukan lisää, kolmas tuoda kuvia, neljäs oikolukea ja viides lisätä linkkejä. Puuhaa riittää monella tasolla. Tätä ei pidä jättää muutaman ihmisen hartioille taakaksi.

Tuolla on toinen keskustelu menossa Wikin avaamisesta ja sisällöstä: http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=8442.msg122188#msg122188. Tässä pyrkisimme keskittymään ohjeisiin ummikolle wikin täydentäjälle. Tyhmätkään kysymykset eivät täällä ole tyhmiä, sillä Wikillä on oma kielioppinsa, eikä se ole kaikille tuttua. Alkeet on kuitenkin helppo oppia. Ehkä tärkeintä on muistaa, että mitään ei voi lopullisesti tuhota. Wikin voi palauttaa edellisiin asemiin hyvin pitkällekin taaksepäin. Sillä on avoin historia. Kokeilla siis voi ja esikatselu on kätevä ennen tallennusta.

Joitakin omia ongelmapaikkojani wikinoviisina voin tässä muistella, ehkä ne selkiyttävät asioita.

Lajikelistaa voi täydentää laittamalla nimen tuplahakasulkujen väliin: [[Aji Perkele]]. Tuosta syntyy heti linkki lajikkeen sivulle. Se pitää vain täyttää. Punaiset on siellä täyttämättä, sinisissä on jotakin tietoa.

Ohjeissa kehotetaan kopioimaan koodi esimerkkisivulta. Sillä tavalla saamme saman muodon kaikille lajikkeille. Minusta oli hankalaa poistaa esimerkkisivun tekstit ennen kuin voi kirjoittaa omat ja niin tein oman esimerkkisivun, joka on tiedoista tyhjä: http://chiliwiki.fi/index.php?title=Esimerkkisivu_3.
"Lähdekoodi" paljastaa rekisteröimättömällekin katsojalle, mistä on kysymys. Rekisteröitynyt "Muokkaa"
Toinen versio, jossa taulukossa on vastausvaihtoehdot: http://chiliwiki.fi/index.php?title=Esimerkkisivu_2
Näiden lähdekoodin voi kopioida myös omalle koneelle tekstinkäsittelyyn, täyttää siellä ja kopioida sitten lajikkeen sivulle. Silloin voi myös käyttää oikeinkirjoituksen tarkistusta. Muotoiluja tekstinkäsittely ei saa tehdä.

Kuvien asettelu on hieman rajoittunutta, se pitänee hyväksyä. Koodia tutkimalla huomaat varmaan itsekin, että kokoa määritellään pikselimitoilla, aina vain leveyttä. Kuvan paikkaa määrittävät |left| |right| |center| jne. Kuvat pitää tuoda omalta koneelta "Tallenna tiedosto" valinnalla ja niille on hyvä antaa kuvaava nimi jo omalla koneella; ja pienentää ja kääntää oikein päin. Tuonnin ilmoittama nimi sitten kopioidaan sivun koodiin ja esikatsellaan. Nyt voi olla tarvetta kokomäärityksiin tms.

Tuli jo liiankin kanssa yhteen viestiin. Kysykää lisää ohjeita.

Lainaus käyttäjältä: hessi - lokakuu 03, 2010, 19:54:27 ip... harmitti nuo saksalaisten tulokset
varsinkin kun olin unohtanut koko kisan, enkä ajatellut "ruokkia"  ylimääräisellä lannoitteella
kasvejani, ennenku huomasin Chilivaarin tuloksen ja mittailin omiani
täytyy ens kisaan paneutua paremmin.

Chilemanin tämän vuotiseen kisaan tupsahti äkkiä aikamoinen määrä saksalaisia kärjen tuntumaan. Onhan heillä pidempi kasvukausi, mutta saattaa tuossa olla muutakin. Nimimerkkien avulla Google löysi helposti lisätietoa.

Salaiseksi aseeksi paljastui yhteisöllisyys. Heti vuodenvaihteessa he perustivat omalle foorumilleen asialle omistautuneen viestiketjun. Aluksi jaettiin siemeniä edellisen vuoden isoimmista Rocoto Rieseneistä. Sitten he toinen toistaan tukien jakoivat kasvatusneuvoja. Viime viikkoina sama porukka, joka nyt kansoittaa kärjen, on kertonut rocotojensa kasvusta avoimesti. Täytyy sanoa, että huonolta näyttää minun kannaltani. Siellä on vielä kasvuiässä olevia yli 23 cm kokoisia ja lokakuu on aikaa. Etelä-Saksassa kasvaa vielä ulkona. Saksalaisten foorumin kyseinen ketju: http://capsamania.de/index.php?page=Thread&threadID=13058&pageNo=6

Totuuden nimessä on sanottava, että onhan Suomella väkilukuun verrattuna paljon vahvempi edustus kuin germaaneilla konsanaan, mutta pistäkää nyt muutkin omanne mukaan, vaikka eivät aivan kärkeen yltäisikään. Ruotsalaiset niillä ohittaa helposti. 

Tuommoinen on alkamassa telkusta kohtapikaa. Kovat on puheet, liekö katetta?
Tuosta ei taida olla uusintaa, mutta reseptit ehkä löytyvät jostakin YLEn sivuilta?

Camilla Plum ja säilöjän niksit
YLE TV2 27.9. 14.25 - 14.55
5/8. Kesä alkaa kääntyä kohti syksyä, ja Camilla ryhtyy tekemään maailman parasta kastiketta tomaateista ja chileistä.

Paljon on täällä kehuttu sitruuna- ym. hilloja, mutta reseptin löytäminen osoittautuikin vaikeammaksi. Kaikki vain tekevät mittailematta, maistellen ja tunteella. Niinhän keittiössä tietysti pitääkin tehdä, mutta hilloamisessa aivan aloittelijan on tuon pohjalta vaikea saada jotakin nautittavaa aikaiseksi.

Tässä muutaman kokeilun jälkeen Sitruunahillon ohje maun mukaan muokattavaksi:

1 sitruuna, painoi 150g, pidetään sitä tässä mittayksikkönä. Voit ottaa niitä kilon tai enemmänkin.
⅓ yksikköä (0,5 dl) vettä
⅓ yksikköä (0,5 dl) sokeria, josta puolet hillosokeria
1 keskivahva chili sitruunaa kohti, minulla Aji Indian, mutta Lemon Drop käy hyvin. Habaneroa vähemmän. Jos keitos ei maistu yhtään tuliselta, lisää chiliä.

Sitruunan kuoresta raastoin vain puolet mukaan, kun en siitä mausta niin kauheasti pidä.
Kuoritun sitruunan pilkoin kattilaan sokerin, veden ja silputun chilin kanssa. Jotkut käyttävät vain mehun. Niin tulee tasaisempaa hilloa, mikä taas ei ole minun makuuni. Siemenet kannattaa poistaa.
Jonkun aikaa keitellen seos tasoittuu ja kylmään lusikkaan otettuna jäykistyy jonkin verran. Marmeladia tästä ei pitäisi tulla. Siihen pitää käyttää enemmän hillosokeria.

Herkkua oli jäätelön päällä, muu maistelu on vielä tekemättä. Ei ole erityisen tulista eikä ällön makeaa. Sokeria saat lisätä maun mukaan.

Sitten muutamia linkkejä hilloresepteihin, joita löysin sivustolta.
Hessin mössö: http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=6266.msg71455;topicseen#msg71455
Marmeladi: http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=1877.msg35860#msg35860
Mansikkahillo: http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=4594.msg47658;topicseen#msg47658
jalapeñomarmeladi: http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=769.msg662#msg662

Aloin ihmettelemään annuumieni nopeata kukkaan puhkeamista ja huomasin, että ne kaikki olivat eurooppalaisia risteytyksiä. Samaan aikaan kylvetyt intialaiset eivät vielä ole kukassa. Meksikolaisia tai etelä-amerikkalaisia en ole kokeillut.

Viime vuonna en juuri annuumeita kasvattanut, mutta edellisenä oli useita intialaisia ja ne olivat huomattavasti hitaampia. Saattoi olla osaamattomuuttakin. Olisi kuitenkin aivan luontevaa, että Euroopassa nopean kasvukauden lajikkeet olisivat saaneet etusijan kasveja jalostettaessa tai ihan vain puutarhan sadosta valittaessa. Intiassa taas ei ole kiirettä, kun meidän kesäämme vastaava lämpö löytyy ympäri vuoden.

Onko muilla samantapaisia havaintoja vai oliko minulla kyse vain sattumasta?

Noihin aikoihin ei sinänsä kannata tuijottaa, sillä lämpö, valo ja lannoitus vaikuttavat paljon, mutta minulla nämä kaikki saivat saman kohtelun.

Aloinpa uuden vuoden kunniaksi tehdä yhteenvetoa suomalaisista chiliblogeista, kun noita näyttää jo olevan enemmän kuin sormia meikäläisen kämmenissä. Tässä siis kooste kirjanmerkiksi, johon tuoreimmat päivitykset tulevat aina ylimmäksi.
http://chiliblogit.blogspot.com/

Lista ei ole vielä täydellinen. Jos omasi tai kaverin blogi puuttuu, laita kommenttia tuolle sivulle tai YV tähän viestiin, niin laitetaan nekin mukaan.

Luumupuu vallan repeilee sadon painosta, joten jotain piti keksiä. Luumuhillo on hyvää: Puolet punaluumujen painosta hillosokeria, ei muuta. Sitten löysin Hesarin sivuilta chutneyn reseptin, josta tosin puuttui chilit, mutta helppohan ne on lisätä. 
Tämä on maisteltu ja hyväksi todettu liharuoan lisukkeena, vähän kuin ketsuppina. Ensimmäisessä erässä oli vain 1 Habanero ja se maistui myös vaniljajäätelön päällä.

Luumuchutney Hesarin reseptin muunnelmana
   
   •   1/2 kg punaisia luumuja
   •   1/2 kg omenoita (voi korvata muillakin hedelmillä, vaikka luumuilla, jos niitä on enemmän)
   •   2 sipulia (myös valkoista, jos siitä pitää)
   •   1 1/2 dl hillosokeria
   •   1/2 tl suolaa
   •   3/4 dl omenaviinietikkaa
   •   tilkka vettä kattilan pohjalle, ettei pala
   •   Habanero tai pari tai muuta chiliä maun mukaan. Chili maistuu lopputuotteessa vähemmän kuin keittäessä

1. Poista luumuista kivet ja omenoista siemenkodat. Lohko omenat. Pilko chilit ja sipulit.
2. Laita kuivat aineet kattilaan vesitilkassa sulavan sokerin päälle. Lisää etikka vaikka vasta loppuvaiheessa. Ilman sitä tosin ei hyödytä maistella.
3. Keitä 15-20 minuuttia. Jos lisäsit enemmän vettä, keitä pidempään. Seos saa olla aika paksua.
4. Osan luumuista voi lisätä keittämisen loppuvaiheessa, jotta seoksesta ei tule tasaista.
5. Tölkitä kuumana.

On taas se aika vuodesta, jolloin monen chiliharrastajan into kuolee, kun hienot taimet ovat palaneet ulkoiltuaan auringossa. Sisällä kasvatetut eivät kestä aurinkoa totuttelematta, hitaasti ja vähän kerrallaan. Vahingot näkyvät vasta viiveellä, joten paras vain uskoa kokeneempia.

Mitäpä minä tästä vaahtoamaan, kun Fatalii on jo viisi vuotta sitten kertonut oleellisen:
http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=716.msg4378;topicseen#msg4378

Paljon muitakin niksejä löytyy haulla vaikkapa sanoilla aurinko ja harso.

        2009 Uusi vuosi, uudet kujeet. Aloitan vuoden puhtaalta pöydältä. Vanhat jätän taakseni. Ne löytyvät täältä. Joulukuu tästä.

1.1.2009:
Salaperäiseltä näyttää. Chilintaimi vuodelle 2009 putkahti tämän näköisenä pintaan uudenvuoden yönä.

Karvainen vuosi? Mutkikas, suorastaan kierteinen aika taitaa olla edessä. Vihreyttä kuitenkin näkyy runsaasti ja valoa kaukaa etäisyydessä. Eiköhän tuossa ole tinan valantaa tarpeeksi.

----------------------------------------
Maa, jossa on kaupungit nimeltään Ilo ja Paita sekä presidenttiehdokas nimeltä Humala, ei voi olla kokonaan mätä.

Uskoin, että noista toukista tai niiden aikuismuodosta, millin pituisista tummista "kärpäsistä" ei ole suurta harmia. Ulkona ja parvekkeella niitä tulee kasvien lehdille ja saattavat vahingoittaakin lehteä pahasti, mutta uusia lehtiä kasvaa tilalle. Tilanne muuttuu, kun kasvit ja niiden mukana ripsiäiset tuo sisään ja kasvien kasvu pysähtyy talviolosuhteissa. Uusia korvaavia lehtiä syötyjen tilalle ei enää olekaan.

Eikä tämä vielä pahinta.

Tänään huomasin, että ne paholaiset, lentävät aikuiset syövät myös pikkutaimia, jopa sirkkalehtiä. Pienet taimet tuskin kestävät myrkkyjä, joten ruiskutelkaa ennen siementen pinnalle tuloa kaikki huonekasvit, jos on pieninkin aavistus, että ripsiäisiä lentelee asunnossa. Ne eivät ole mitenkään erityisesti chilien tuholaisia, vaan viihtyvät melkein missä tahansa vihreälehtisessä.

J Leskisen Ötömapin perusteella ainoa todella tehoava keino on juurten kautta annettava myrkky, mutta siitä ei ole hyötyä talvella, jos uutta kasvua ei juurikaan tapahdu. Siinä on samassa myös lannoitepuikko, joten ainakaan ihan pikkutaimille sellaista ei voi suositella. Pelastautuvat ehkä ripsiäisiltä, mutta kuolevat ylilannoitukseen.

Saattaa olla ennenaikaista purnausta tässä vaiheessa. Ehkä asia on jo mietinnässä jossakin. 

Nyt kun softa on uusittu, kannattaisi kiinnittää huomiota ulkonäköön, lähinnä massasta erottumiseen.
Tällaisena palsta on kuin mikä tahansa muukin. Tällaisiahan ne kaikki ovat, kun softan perusasetuksilla toimitaan.
Chilipalstan pitäisi mielestäni erottua joukosta, heti ensi katsannolla. Punainen ja vihreä varmaan olisivat ne värit, jolla tästä miljoonien palstojen tylsästä, mitäänsanomattomasta sinisestä päästäisiin.

Ensi kauden idätyksiä suunnitellessani löysin vanhasta varastosta pussin, jossa oli 2 siementä ja päällä luki Limo. Siitä innostuin surffailemaan siemenkauppojen ja chilitietokantojen sivuilla saadakseni selville, mistä on kysymys.

Limo näyttäisi aika yksimielisesti olevan nopeasti suippeneva keltainen chinense, mutta jossain senkin väitettiin olevan baccatum.
Limon sitten on täysi sekasotku. Melkein yhtä usein se on pienehkö keltainen baccatum kuin tuon edellisen mallinen chinense. Sitten löysin baccatumin muotoisen keltaisen chinensen ja jopa saman näköisen annuumin. Jotkut liittävät nimen eteen Aji ja taas kaikkia lajeja löytyy. Todellinen nimisotku, jossa en näe mitään logiikkaa. :wink:

Olen USDA:n tietokantaa pitänyt suhteellisen luotettavana. Siellä nimellä Limo on kaksi numeroa, PI 315019 ja PI 315020. Ensimmäinen on chinense, toinen baccatum, molemmat Perusta.

Totuus ei taida olla selvitettävissä, eikä nimikäytäntö meidän käsissämme. Toistaiseksi uskon sieltä kasvavan  melko pienikokoisen chinensen, jonka polte ei ole kovinkaan tulista. Onko niistä sattunut kasvamaan baccoja tai annuumeita Suomessa liikkuneista siemenistä?

Tämä nyt ei ole varsinainen resepti, pikemminkin maustamisehdotus, mutta kotisäilöjät voivat toki käyttää ideaa.

Meillä oli pöydässä viipaloitua Aji Cristalia syödessämme uusia perunoita ja Ahti-silliä. Siitä juolahti mieleen, mitäpä jos...

Suoraan lautaselle lisättynä maku on ehkä hiukan raaka, mutta kun laittaa viipaloidun chilin sillipurkkiin tasaantumaan vaikkapa samalla kun perunat laittaa tulelle, maku on lähes täydellinen kesäiselle aterialle. Seuraavana päivänä se vielä terästyy, jos jotakin jää purkin pohjalle.  :lol:

Minä pidin punaisesta kypsästä enemmän kuin vihreästä. Siinä on vähän nokkosen tuoksu ja makuakin. Yksi palko pieneen sillipurkkiin ohuina siivuina on meille sopiva annos.

Poikani poikkesi vähän myöhemmin ja sai jäähtyneitä perunoita ja Ahti-Cristal silliä. "Mistä kaupasta tätä saa ostaa" hän kysäisi välittömästi. Valitettavasti ei mistään. Hyvät on tehtävä itse.

Tuommoista tuli maisteltua Juhannuksen hälinässä. Sain suuhuni vain yhden, joten  tarkempi analyysi jääköön muiden tehtäväksi. Myönteinen yllätys se kyllä oli tuon HK:n sekoilun jälkeen. Maistuivat nuo kehujen kera muillekin.

Pohjoismaisilla kielillä tuossa lukee ihan selkeästi Chili Grillpølse. Suomeksi vain tulinen. Paketti on Lidlistä ostettu. Pakkaus on sekava, mutta joku meksikolaishattu siinä on.

Makkarassa on selvästi chilin maku, joka lisääntyy loppua kohden. Ei sitä poltteeksi kuitenkaan voi sanoa ainakaan meikäläisen makuaistilla. Siinä on punaisia ja vihreitä pieniä rakeita jopa melko runsaasti. Valmistusaineissa on paprikaa, Jalapeñoa ja Cayennea sekä pippureita.

Ikävä ominaisuus minusta oli suolaisuus ja se, että makkarasta tihkui suolavettä grilliin ja vielä syödessäkin. Se on Pan-suolalla maustettu ja viime aikoina olen havainnut muissakin Pan-suola tuotteissa liikaa suolaisuutta. Onkohan koostumusta tai annostelua muutettu? No, makkarassa suola vain lisää tervettä janoa. Se kai on tarkoitus.

Toinen ikävä ominaisuus on, että tämän jälkeen eivät tavalliset makkarat maistu miltään. Eli, jos tarjolla on monenlaista maisteltavaa, maista Kartanon tulista vasta viimeksi.  :lol:

Sunnuntain kunniaksi tein tuoretta leipää. Jauhot pussin pohjalla haiskahtivat jotenkin ummehtuneelta ja mieleen tuli, että leipä pitää maustaa jollakin. Tietenkin chilillä, selväpä se.

Tehdään aivan tavallinen sämpylätaikina. Ohjeet ovat kaikkien jauhopussien kyljessä, ainakin rouheisten sämpyläjauhojen. Vaivauksen alkuvaiheessa lisätään pari chiliä ohuina viipaleina siemenineen viiden desin taikinaan. Vaivataan valmiiksi, annetaan kohota ja leivotaan.

Minä olen pojanpojan 6v. kanssa tehnyt viime aikoina rieskasia, pienehköjä lättyjä tai kiekkoja. Sellaisia, mitä pikku nyrkillä saa taottua leivinlautaa vasten. Epämääräinen muoto ja koko kuuluvat asiaan. Puolen litran taikinasta noita tulee 3 pellillistä, 3-4 kpl pellille. Sämpylät tai patonki käy tietysti yhtä hyvin. Rouhittu rosmariini kuuluu meillä ehdottomasti leivän koristeeksi pinnalle. Jos noista tekisi kaupallisen tuotteen, punaiset chilipalat tietysti kuuluisivat asiaan.  :lol:

Usein teemme myös kertakäyttöisen 3 dl:n taikinan vanhassa leipäkoneessa, kun pyörivä taikina niin kiinnostaa pikku miestä ja sieltä voi sormella maistella kesken kaiken. Silloin riittää 1 chili. Taikinan leivomme ja paistamme normaaliin tapaan, vain vaivaus tehdään koneella.

Käytin kokeiluun "merkkicayennea", juuri kypsynyttä Ring of Fire lajiketta. Pari palkoa antoi mukavan maun, jota ei vielä voi sanoa poltteeksi, mutta pitkään se säilyy suussa. Ei muuten maistunut enää vanhoille jauhoille, ei sitten yhtään. Habaneroa en rieskasiin laittaisi, se sopisi ehkä makeampaan leipään paremmin.  :lol:

Enpä ole juuri tänne edistyneempään chilinkasvatukseen rohjennut kirjoitella, kun ensimmäistä täyttä kauttani vasta kasvattelen. Viime kesältä on kokemusta muiden kasvattamien taimien huonosta hoidosta. :lol:  Tietämykseni on lähinnä täältä Infernon sivuilta hankittua.
Nyt on pakko kysyä tunnistusta, mielipidettä tai vaikka arvaustakin.

Kasvattelen useita intialaisia lajikkeita, joista useimmat on ilmoitettu frutescensiksi. Intialaisten luokittelu taitaa olla vähän erilaista, sillä lähes kaikki olen todennut jokseenkin selviksi annuumeiksi.
http://javu.kapsi.fi/inferno/viewtopic.php?p=45716#45716
Eipä taida hyödyttää täydellisen amatöörin alkaa raportoimaan  siemenliikkeille ja chilitietokantoihin, että heillä on väärä luokitus?  :lol:

Maustekaupan Piri Piri sen sijaan oli selkeästi frutescens, mutta tarkemmin tutkien siitä löytyikin useita chinensen ominaisuuksia.
http://javu.kapsi.fi/inferno/viewtopic.php?p=45692#45692
Voisiko tuosta käyttää määritelmää: Frutescens, jossa on 30% chinenseä?

Nyt tulee kuitenkin vaikein tapaus, ainakin minulle:
Bengali small??
Revin pari terälehteäkin, että sisäosa näkyisi. Palhot ovat voimakkaan violetit, terälehdet valkoiset, kellomaiset ja niissä on sininen reunus. Kukkia lähtee kaksi samasta kasvupisteestä. Ne ovat melko pitkässä kaarevassa varressa ja suuntautuvat alas. Nämä tiedot tosin perustuvat vasta muutamaan kukkaan ja nuppuun.

Tämä tapaus on mystinen muutenkin. En saanut tätä, kuten en montaa muutakaan saman siemenkaupan intialaista lajiketta itämään millään keinolla. Vihdoin biodynaamisen viljelyn kalenterin avulla tämä Bengali Small (C.frutescens) sai kaksikin taimea pinnalle. Kasvatin ne molemmat. Toinen kasvoi aika tavalla frutescensin oloisesti tukevaa vartta ja ryhdikkäitä, tyvestä leveämpiä lehtiä. Kun se alkoi kukkia, kukat kuitenkin olivat tyypilliset annuumin kukat kuten muillakin intialaisilla lajikkeillani.

Kuvan Bengali Smallin kakkostaimi taas kasvaa kuin riippakoivu notkeita, kaartuvia oksia ja silakanmuotoisia lehtiä. Ei noita samaksi lajikkeeksi ole oikein voinut uskoa. Olen kuitenkin varma, että minä en ole siemeniä sekoittanut. Ovatkohan ehkä vaihtuneet jo Reimerin siemenkaupassa tai sitäkin aikaisemmin?

Eri lajikkeet nuo kuitenkin ovat. Kumpi on oikea Bengali Small, en kai saa tietää ennen kuin löytyy joku toinenkin sen kasvattelija. Netistä ei tietoa ainakaan minun taidoillani löydy.

Arvauksia lajista?
Tai jos se on siemenviljelijän pellolla tapahtunut risteytymä, mikähän olisi toinen osapuoli?

Suuressa maailmassa kaikki on vähän suurempaa kuin meillä. Intiassa raivosi tulipalo Gunturin chilimarkkinoilla ja 150.000 säkkiä chiliä paloi.
http://www.yle.fi/uutiset/24h/id89706.html

Ylen uutiset mainitsevat paikan yhdeksi Intian suurimmista chilin myyntiin erikoistuneista toreista, mutta minun tietolähteitteni mukaan kyseessä on Aasian suurin chilin markkinapaikka, jossa tosin suurin osa kaupasta käydään sähköisesti kuten pörssissä ja ne chilit eivät ehkä ole edes varastossa tuolla.

Ne säkit muuten ovat isoja. Juuttisäkit ovat kooltaan lähinnä 200 litran jätesäkin luokkaa, matalampia vain.

EDIT: The Hindu kertoo aivan oikein kyseessä olleen Aasian suurin chilitori ja palanut on ainakin 200.000 säkkiä.
http://www.thehindu.com/holnus/000200805031966.htm

Sopii se, tietenkin.  :lol:

Laitoin purkillisen Jalostajan keittoa, lisäsin paistettuja pekoninpaloja, kermaa, raastettua muskottia ja 3 pientä Piri Piriä murskattuna. Siitä tuli aivan eri keitto, mutta hyvää oli. Pekoni tosin tekee siitä turhan suolaista. Chiliä oli mukavan salakavalasti joten lapsikin pisteli tuota hyvällä halulla. Chilinisti voi lisätä määrää, mutta kyllä 5 Piri Piriä yhteen keittopurkkiin jo varmasti tuntuu, on se sen verran vahvaa. Ainakin tämä minun maustekaupasta löytämäni lajike, jota nyt on ikkunalaudalla kasvamassa toivottavasti ympärivuotiseksi keittiökasviksi.

Edit:
Tulinpa jälkijunassa, myöhäisheränneenä:
http://javu.kapsi.fi/inferno/viewtopic.php?p=17963#17963

Vuosi vaihtui ja kasvatuskausi sen mukana. Menneen vuoden muistelut jätän taakseni. Niitä voi lukea täältä:
http://javu.kapsi.fi/inferno/viewtopic.php?t=3937

01.01.2008:  

Tuollainen työntyi mullasta ikkunalaudallani uuteen vuoteen. Karvaista ja kivistä tulevaisuutta tuo lupailee, mutta on siellä orastavaa vihreää melko paljon ja punaistakin lupaillaan jonkin verran. Eiköhän tuo povaa ihan hyvää chilin kasvattajalle.

Taimi on Aji Indian, intialainen baccatum, joka ponnahti näkyville juuri sopivasti symboloimaan uutta kasvatuskauttani. Ajattelin perehtyä hiukan intialaisiin chileihin. Hyvin laajasti ottaen melkein kaikki alkavan vuoden lajikkeeni ovat "intialaisia", kun myös Cristoforo Colombon törmäilyt ja väärin ymmärtämiset otetaan lukuun. Hänhän aikoi Intiaan, mutta törmäsi Karibialle, antoi sille nimeksi Länsi-Intia ja toi mukanaan Eurooppaan chilit, joita hän nimitti pippuriksi. Kun kerran pippuria oli lähdetty etsimään, pitihän se tuoda.

Miksi juuri Intia? Nyt on 510 vuotta siitä, kun chili tuli Intiaan.  :wink:
Maa on minulle tuttu. Olen siellä 1980- ja 90-luvuilla kierrellyt useasti, kuukausiakin kerrallaan. Toisaalta intialaisia chilejä ei länsimaissa juuri tunneta lukuun ottamatta maailman tulisimpia Nagoja ja Jolokioita. Muiden intialaisten lajikkeiden siemeniä oli vaikea hankkia, enkä kovin hyvin ole onnistunutkaan. Kuitenkin Intia on maailman suurin chilin tuottaja ja viejä, puhumattakaan omasta käytöstä. Siellä ruoka kuin ruoka maustetaan chilillä. Alueelliset erot tulisuudessa ovat kuitenkin suuret. Intiassa ei ole vielä yhtenäiskulttuuria ja chililajikkeetkin ovat pääosin paikallisia.

Aivan puhtaalta pöydältä en aloita ikkunalaudalla kasvatteluani. Viimevuotisesta päiväkirjastani löytyy idätyskokeilu Cayennen siemenillä, josta jäi useita taimia kasvamaan. Myöhemmin kokeilin turpeen pinnalla idätystä.  Tästä ja parista muusta kokeilusta jäi myös baccatumin ja habaneron pikkutaimia.  Edelliskesältä jäi myös autotalliin talvehtimaan viileässä  pari rankaa.

Näihin palaan tarkemmin lähipäivinä. Varsinaisten intialaisten lajikkeiden idätysongelmista kirjoitin jo viimevuotisen palstani lopulla, mutta tähän palattaneen vielä useasti, sillä siementen hankinta ja idätys on edelleen kesken.

Vuosi 2008 on kuitenkin polkaistu käyntiin. Toivokaamme siitä hyvää chilivuotta!

Laitoin minäkin marketista löytämäni punaisen hollantilaisen habaneron siemeniä itämään. Kun älysin ottaa siemenet varmasti kypsästä, sain niitä vihdoin itämäänkin. Vihannestiskissä oli joulun alla taas uusi erä noita melko kookkaita, uurteisia haboja irtomyynnissä. Osa oli vasta vaalean punaisia, osa tummia. Ne siis poimitaan vähän raakoina ja kypsytetään matkalla.

Varsinainen kysymykseni kuitenkin sivuaa Soppamiehen itämiskeskusteluun jokin aika sitten jättämää vastaamatonta kysymystä.

Lainaus käyttäjältä: "Soppamies"Ymh. Onko ihan normaalia että tasan kk sitten itäneissä habaneroissa on jo kämmenen kokoisia lehtiä useampiakin (noin neljä per kasvi + saman verran vähän pienempiä)? Noi lehdet on niin järkyttävän isoja ettei ton kasvin korkeus riitä pitämään niitä ilmassa ...

Minulla taimet eivät ole vielä noin pitkällä, mutta hyvin aggressiivisesti ne käyttäytyvät peittäen jo valon kavereiltaan itämislaatikossaan. Kaveritkin ovat habaneroja, mutta siemenliikkeiden valikoimaa.

Olen nähnyt videota hollantilaisista kasvihuoneista, missä chilit kiipeilevät köynnösmäisinä varmaan kolme metriä korkeassa tilassa, jota jatkuu satoja metrejä. Vesiviljelyssä ne tietysti ovat, mikä voi vaikuttaa kokoon ja siihen, että makukaan ei mielestäni aivan vastaa itse kasvatettua. :wink:

Kysymykseni ydin kuuluu: Onko olemassa erityinen kasvihuone-habanero, joka on tolkuttoman iso ja runsaskasvuinen? Onko kukaan kasvattanut noita kypsiksi asti?

Minä ajattelin heittää ne pois nyt, kun "oikeitakin" habaneroja on taimella.

Tuommoisen uutisen bongasin:
http://www.yle.fi/uutiset/24h/id75296.html

Paikalliset ihmiset popsivat Jolokiaa hyvällä ruokahalulla, mutta norsuja sen uskotaan karkottavan.
Tuloksista ei kyllä vielä kerrottu.

Kun kasvatuspäiväkirjaani kirjasin maistelukokemuksia noista lajikkeista, laitan linkin tännekin, jotta kiinnostuneet tuon myöhemmin löytävät.
http://javu.kapsi.fi/inferno/viewtopic.php?p=36569#36569

Makuasiotahan nämä ovat, mutta ainakin De Arbolin arviointi näyttää osuneen aika lailla yksiin Pajasuon pari vuotta sitten kirjoittaman jutun kanssa.  :wink:
http://javu.kapsi.fi/inferno/viewtopic.php?t=1605

Aloitetaanpa tämä jatkuvajuoninen tarina takautumalla:
Se oli toukokuun loppua kun viisivuotias pikkunassikka pölähti meidän parvekkeelle ja sanoi: "Tässä on sulle chiliä kasvatettavaksi". Hänellä oli pieni kori, jossa 6 pientä ruukkua ja niissä taimet. Purkeissa oli sievästi kasvien nimet. Mitäpä siinä voi kuin kiittää ja laittaa taimet ikkunalaudalle.

Poikani asuu omakotitalomme yläkerrassa ja viisivuotias pojanpoika oli siis asialla. Miniäni oli jostakin siemenliikkeestä tilannut kokoelman chilin siemeniä ja onnistunut saamaan niistä taimia yli oman tarpeen. Edellisellä viikolla olin lahjoittanut heille pari tomaatin tainta ja nyt sain koko mitalla takaisin.

Enhän minä mitään chilin kasvatuksesta tietänyt, enkä heti älynnyt ottaa selvääkään. Kuviakaan ei tullut otetuksi. Luulin kait, että ei se Suomessa kuitenkaan onnistu. Laitoin helppouden vuoksi kaikki ruukuissaan parvekelaatikkoon, jossa ne voi kastella kerralla ja helposti siirrellä pois muiden taimien tieltä.


Heinäkuun 23. päivä löytyi ensimmäinen varsinaisesti chileistä otettu kuva, sekin videolta.  Laatikossa on järjestyksessä De Arbol, Hungarian Yellow Vax, Habanero, Cayenne, Cobra ja Tabasco. Ne on laitettu kasvamaan joskus huhtikuussa ja 3kk myöhemmin Annuumit olivat n. 30cm korkeita, Habanero ei puoltakaan siitä. Unkarilaisessa oli hedelmän alkua, Cayennessakin pikkuinen ja muissa Annuumeissa kukkia. Kastelin niitä kun joku alkoi mennä veltoksi. Pidin niitä lasitetun parvekkeen länsipuolella. Tomaatit saivat eteläisen auringon.

Kasvu oli hidasta. Toivottoman hidasta. Ei tullut mieleeni vaihtaa niille multia. Hiukkasen nestemäistä lannoitetta annoin joskus. Juuret alkoivat tunkea ulos purkeista, jotka olivat vain 10-12cm leveitä. Yhteiskastelu sujui kuitenkin helposti näin.


Leikataanpa suoraan melkein parin kuukauden yli. Syyskuun 8. lukee tietokoneeni kalenterissa, että ensimmäiset omat chilit on maisteltu. Tästä alkoi kiinnostus herätä. Hungarian Yellow oli mieto kuin paprika sekä keltaisena että punaisena.  Ei siitä sen enempää. Kaunishan se on. Cayenne avasi makuhermot. Olen moninkertainen Intiankävijä ja tiedän, mitä HOT tarkoittaa. Tämäkin kuitenkin maistui joltakin. Itse asiassa hyvältä, erilaiselta kuin jauheet joka tapauksessa. Pihvin päällä renkaita pureskellessa tuli mukava polte suuhun ja vähän hikikin. Noita tahtoi lisää, mutta kun ne kypsyivät niin hitaasti, eikä niitä edes ollut kuin kymmenkunta. Taustalla vasemmalla luuraa kuitenkin Habanero.

Nyt alkoi chilin kasvatus kiinnostaa ja löysin nämäkin sivut sekä Fataliin. Imin tietoa ja päätin ensi kesäksi saada satoa hyvistä aineista ja aikaisemmin. Kasvatuspäiväkirjat ovat mainioita. Montakin niistä olen selannut, mutta avaamattomiakin on vielä. Niistä oppii käytännön kokemusten kautta. Eivät ole äidit kovin hyvin pojilleen opettaneet, miten huonekasveja kasvatetaan. Tietämättömyys yritetään joskus korvata tekniikalla. Niinhän me miehet helposti toimimme. Erityisesti olen ihastunut Chiliparkin mietteisiin. Niissä on maanläheistä ja maata ymmärtävää asennetta. Itselläni on ikää toista vuosikymmentä enemmän ja jonkinmoista kasvatuskokemustakin, mutta ei chileistä. Sitä tietoa yritän täällä lukemalla ja utelemalla kasvattaa.


Tässä vähän oman puutarhan satoa muutaman viikon takaa.  Keltainen tomaatti Golden Sunrise on tämän kesän löytö, mehukas, maukas ja kohtuullisen aikainenkin.

10.10. tuli vihdoin aika, että siirsin chilini sisätiloihin. Päivälämpötila laski alle 10 asteen ja yöllä uhkailtiin pakkasella. Cayennet ja hollantilaiset oli jo syöty, muut Annuumit olivat kasvaneet 60cm korkeiksi. Sekä De Arbolissa että Cobrassa oli viitisentoista vihreää palkoa. Habanerossa on mukavasti pikku pötkylöitä ja Tabascossakin muutama siellä latvassa. Kaikki siis selvisivät kesästä parvekkeella ja tuottivatkin jotakin. Kypsyvätkö ne koskaan, se onkin toinen kysymys. Seuraavaksi jatketaan reaaliajassa jonkin matkaa kunnes mennään talvilevolle, jos maltetaan.

Taitaa olla vähän myöhässä, kun kurpitsat on jo jäätyneet, mutta jos sinulla on varastossa niitä, etkä keksi parempaa käyttöä, kannattaa todella kokeilla. Kaupasta en ole saanut yhtä hyvää. Valmiissa ohjeissa oli kaikissa etikkaa, mutta jätin sen pois ja käytin vähän sitruunamehua.

Määrät on vetäisty hatusta, kun en kokeilureseptiä mittaillut. Kokeile itse ja maistele.

Minulla oli kurpitsan puolikas vailla käyttöä. Olisikohan tuota ollut kilon verran.
Kolmen litran kattilaan tuo hyvin mahtui ja lopulta tulosta tuli alle litra. Keittelin sitä pienellä teholla varmaan pari tuntia.

Tarpeet:
Puoli kurpitsaa
Muutama chili maun mukaan, ilman siemeniä
Pari desiä sokeria, ehkä enemmänkin
Vähän suolaa
Vähän sitruunamehua

Kattilaan pohjalle kiehumaan muutama desi vettä, sokeri, suola ja kuorittu kurpitsa paloina
Lisätään chili ja sitruunaa
Keitellään pehmeäksi

Nyt pääsee maistelemaan. Maun mukaan lisätään chiliä, chilijauhetta, sitruunaa tai sokeria. Seos saa maistua makealta ja tuliselta, sillä sitä käytetään ruoan lisukkeena lautasella, jolloin maku vähän laimenee.

Keitellään kokoon, kunnes on paksua. Purkitetaan.

Minusta sen ei pidä olla aivan tasaista, vaan aavistus kurpitsanpaloista terästää nautintoa ja punainen häivähdys chilistä parantaa kuvaa. Minulla oli Cayennet kypsänä samaan aikaan kurpitsan kanssa, joten käytin niitä.

Netissä olevien reseptien perusteella päättelin, että kurpitsan tilalla voisi käyttää omenia ja vähän sipulia siihen mukaan. Noita en ole vielä kokeillut, kun omenasato jäi vähäiseksi tänä vuonna.

Tervehdys aloittelijalta.

Olen vasta eläkeiässä hurahtanut chilinkasvatukseen. Keväällä sain tutuilta valikoiman satunnaisia taimia. Pikku ruukuissakin ne voivat hyvin lasitetulla parvekkeella. Vasta viime viikolla toin ne sisään. Ongelma on sadon myöhäisyys. Olisi mukava saada tuoretta satoa vaikka koko kesän. Nyt ensimmäiset Cayennet kypsyivät vasta syyskuussa ja Habanerot ovat vielä pikkuisia, vihreitä mötkylöitä. Tabasco on kovin kesken ja pari Annuum lajiketta ovat edelleen vihreitä palkoja oksillaan.

Ensi kesää ajatellen haluaisin saada wokkiin ja kastikkeeseen tuoretta terästystä ja grillivartaisiin ytyä. Onko se mahdollista? Olen käyttänyt hakua, mutta tulokset ovat aika laihoja. Kasvatuspäiväkirjoista oli apua ja varsinkin ajankulua. Hauskoja ovat. Nyt siis ei auta talvehtineet yksilöt, vaan pitäisi valita siemeniä ensi kesäksi. Birds Eye muunnoksia on joillakin ulkomaisilla sivuilla mainittu nopeiksi, onko muita suosituksia?