Laitetaan tällä otsikolla, koska vaimo kuitenkin vastaa suurimmalta osalta varsinasesta valmistuksesta. Toki itsekin teen ja hoidan mm. grilliosastosta mutta en kehtaa väittää että kaikki olisi ihan omatekemää.

E: meillä ensi sijaisena tarkoituksena ei ole hillitön tulisuus vaan sellainen taso, jolla pystyy tutustuttamaan myös chiliä vähemmän syöneen henkilön tähän kapsaisiinipitoisen ruoan maailmaan. Toki itselle tehdään vähän jyrkempääkin tavaraa. Painotus on myos jonniin verran "kasvispainoitteisten" ruokien suuntaan varsinkin kesällä kun omasta kasvimaasta saadaan runsaasti tuoreita raaka-aineita. Kurkkukasvit ja varsinkin kurpitsat ottavat roolia sattuneesta syystä.

Kaikkea tietysti syödään.

Mausteinen kurpitsadippi:

Kurpitsalohkoja (siemenet poistettu, ei välttämättä tarvitse kuoria, vaan kuori lähtee hyvin kypsänäkin pois)  n. 600 g, uuniin ja oliiviöljyä sekä suolaa ja mustapippuria päälle. 200 asteessa uunissa paahdetaan ja kun ovat pehmenneet (n. 20 min) , laitetaan kulhoon,sopivasti (1-2 kynttä) valkosipulia, 1 tl tuoretta inkivääriä raastettuna sekä vähintään yksi tuore chili (esim Aji Cristal tai vastaava), ja 1 rkl öljyä. Nämä esim sauvatekoittimella pehmeäksi pyreeksi. Sekaan vielä 1 limen mehu. Tämä voi tarjota kuumana tai kylmänä, ja hyvää dipattavaa ovat esim vastapaistetut patongit. Voi tietysti tehdä keitetystä soseestakin muttei tule yhtä hyvä ja helposti jää turhan löysäksi.

E:typoja korjattu

Meni päiväkirjaan mutta laitetaan tänne:

Habakurkku (avomaakurkuista ja Peruvian White Habanerosta, muutkin habat käy tietysti yhtä hyvin)

Aivan loistava "nopea" habakurkku tulee kun tekee näin: 1.5 litraa vettä , 3 dl Rajamäen etikkaa, 2,5 dl sokeria, tl suolaa, koko pussi Santa Marian kurkkusäilöntämixiä, muutama sinapinsiemen, vähän neilikkaa ja maustepippuria. Keitetään jonkin aikaa kunnes sokeri on sulanu. Purkki aivan täyteen melko ohuiksi viipaloituja tai pitkittäin 4-6 osaan leikattuja avomaakurkkuja, mukaan  pari kolme valkosipulin kynttä ja 2-3 noita haboja per litran purkki. Jos löytyy niin pohjalle muutama mustaherukan lehti. Kuuma liemi päälle, päälle yksi kruunutillin varsi ja kansi kiinni ja kuulemiin. Päivä riittää hyvin ja herkku on syötävissä. Loistava jälkipolte, muttei kovin riittoisaa, koska tämä on kelvannut kaikkille vieraille, vaikkei chili muuten niin maistuisikaan.  Ollaan tehty myös Nagan (Heinän Penalta) kanssa, mutta tulisuuden kontrollointi ja annostus on herkempää hommaa. Tulisuutta voi säätää vauhdissa eli jos ei riitä, yksi marja avattuun purkkiin lisää kunnes tuntuu.

Marinoidut uunikuivatut chilikesäkurpitsat:

Kesäkurpitsaa viipaloidaan ohuiksi (2mm) terävällä veitsellä, pari pellillistä kerrallaan (menee aika pieneksi), 120 astetta kiertoilma (140 ilman), kuivataan noin tunnin. Kurpitsaviipaleet eivät saa ruskistua. Irrota viipaleet leivinparilta ja laita kulhoon. Marinadiin sekoitetaan oliiviöljyä ja punaviinietikkaa, mustapippuria myllystä ja suolaa, 1-2 valkosipulin kynttä, hienoksi murskattua Lemon Droppia (koska käytetty olil keltaista kesäkurpitsaa) maun mukaan( itse on käytetty 2 pellin settiin ehkä puolikas max kokonainen) koska ei tarkoitus  liikaa peittää kesäkurpitsan hentoa makua. Lisäksi vielä tuoretta minttua. Kaada  marinadi sekoittaen kesäkurpitsaviipaleille ja laita tekeytymään jääkaappiin muutamaksi tunniksi. Käytetään lisukkeena mutta on kylmänä hyvää myös voileivän päällä.

Yksi sukulainen teki tätä ilman  chiliä. Itse lisäsimme sen joukkoon ja ihan päräyttävä ja herkullinen systeemi, varsinkin jos luulit, että kesäkurpitsa alkaa kyllästyttää jo. Säilyy hyvin jääkaapissa päivätolkulla.

E: No sehän oli juuri päässyt loppumaan joten tässä "uunituore" kuva itse prosessista. Kuten näkyy paljon ei 2 pellillisestä tule, kun tuo tuosta menee vielä kasaan.
(http://farm7.static.flickr.com/6185/6064330007_b0ee480ae5_z.jpg)

Sairaan hyvä alkukeitto joka on alunperin Jamie Oliverin resepti:

4 hengelle:

1 kurpitsa (varmaan joku kilon-puolentiosta verran riittää, sose käy kanssa)
1 iso peruna kuutoina
1 keskikokoinen sipuli
7.5 dl kana-tai kasvislientä
purkki kookosmaitoa
valkosipulia ainakin 2 kynttä
2 kukkurallaan ole tl curryjauhetta kannattaa lisätä ja maistella
2 pientä punaista chiliä (alkuperäisessä ohjeessa näin, tähän voinee käyttää varmaan mitä vaan)
oliiviöljyä hieman
crutoneita  eli mitäsköhän nämä on suomeksi, jotain "leipäkuutioita" ehkä (en ole käyttänyt)

Kattilaan öljy, sipuli, valkosipuli, chili ,  keskilämmöllä kuullotellaan öljyssä kunnes pehmeitä
lisää kurpitsat kuutioina, peruna, ja curry (sen voi lisätä myöhemminkin). Minuutin verran pidetään kattilassa ennen kuin lisäillään kookosmaito ja kasvisliemi. Keitellään kunnes pehmeitä. Sitten kaikki tehosekoittimeen ja sametinpehmeäksi. Sitten voi vielä tarjoilua varten lämmitellä, tarkistella mausteet ja laittaa maun mukaan hieman yrttisuolaa.

Soseesta tulee suurin piirtein samaan malliin paitsi ettei tarvitse keittää niinkään kauan ja mausteet voi tarkistaa jo siinä vaiheessa ennen tehosekoittimeen laittoa, kun on sekoittanut soseen noiden kuullotettujen kamojen kanssa.

Tämä ohje ei ole määristä niin tarkka, laittaa sen mukaan miten haluaa. Jos on liian löysää voi vielä uudelleen lämmittäessä suurustaa esim Maizenalla.

Nonni... olisko tässä näitä näin aluksi. Loput pannaan Vaten tapaan piilon muutamaksi hetkeksi.

Tässä ruoka, jossa olen yrittänyt kopsata kiinalaisen ja erityisesti Wuhanin keittiön parhaita perinteitä ja ravintolassa ko maassa nähtyjä settejä, joista olen kyselemällä yrittänyt saada selville että miten ne tehdään. Wuhanin keittiö on kiinalaisista mausteisin ja chiliä löytyy melkein joka ruuasta. Tässä tämän systeemin valmistamisessa ei ole todellakaan mitään erikoista jos sellaiseksi ei lasketa sitä, että kala valmistetaan höyryttämällä, joka saa aikaan mehevän lopputuloksen. Moni saattaa luulla höyryttämistä jollain lailla ikäväksi ja "mauttomaksi" tavaksi kypsentää, mutta lopputulos on kyllä mitä parhain ja yllättää epäilijän pomminvarmasti.

Kyse on siis höyrytetystä chilillä maustetusta kalasta suomalaisena sovellutuksena. Itsellä tuossa on noin 500g lohifilepala. Kiinassa käytetään usein jotain vaalealihaista melko mietoa kalaa, joka on perattu ja suomustettu muttei fileoitu. Itse viimeksi söin siellä kampeloita tähän tyyliin, ja joku siika miksei lahnakin (jota en itse jostain syystä arvosta) voisi olla kanssa hyvä. Tuossa tapauksessa kaikki ainekset asetellaan kalan päälle (ei siis kalan sisään elikkä vatsaan), koska on tarkoitus että höyry siitä irroittelee aromit ja jakaa ne tasaisesti.

Otetaan siis 4 Lemon Droppia, poistetaan siemenet ja suikaloidaan ne pitkittäin ohuiksi tikuiksi. LDn määrä saattaa tuntua kohtuullisen suurelta, mutta johonkin ne vaan tässä uppoaa ilma mitään isompaa vaikutusta.

(http://farm7.static.flickr.com/6066/6135516947_55a598916e_z.jpg)

Sama juttu tehdään yhdelle isohkolle porkkanalle ja paloitellaan myös keskikokoinen sipuli melko pieneksi. Muitakin kasviksia voi käyttää mielen mukaan. Ohueksi ne pitää saada siksi että höyry ne ehtii n. 20 minuutissa kypsyttää ainakin al dente -tasolle. Olen tässä käyttänyt kasviksia alkuperäistä esikuvaa enemmän. Päälle vielä hienoa ruohosipulia ja persiljaa. Yrttipuolta voi lisäillä ja vaihdella fiiliksen mukaan.

Tehdään noin 2.5 dl kasvis/tai kalalientä ja lisätään ruokalusikallinen soijaa. Jos tulee liian suolaista laitetaan hieman lisää vettä joukkoon.

Asetetaan kala ritilälliseen höyrytyskääreseen (tässä Lekuen systeemi), johon pohjalle tuo höyrytysliemi. Maustetaan suolalla ja mustapippurilla, ja päälle ladotaan Lemon Drop suikaleet, porkkanat, sipuli ja yrtit (tässä kuvassa tavaraa jo ehkä liikaakin).
(http://farm7.static.flickr.com/6183/6136061858_83b24510b3_z.jpg)

Uuni noin 200 asteeseen, kansi kiinni ja kääre sinne 20 minuutiksi. Sitten vaan tarjoiluvadille ja liemi sellaisenaan kastikkeeksi. Sitä ei pidä suurustella, tai jutun idea "keveydestä" ja mehukkuudesta kärsii. Tässä lopputulos, jossa maistuu samaan aikaan miedonkin kalan (jota lohi toki ei ole) hieno maku ikäänkuin vahvistettua ja toisaalta pehmeä ja melko voimakas polte. Jos joukossa on joku jolla on heikommat toleranssit, voi nauttia kalaa ilman kasvisosiota tai ainakaan selvästi erottuvia LD suikaleita. Lisäkkeinä sitten salaattia ja esim perunoita näin suomalaissovelluksena, jos tämä syödään "ainoana" ruokana. Alkuperäismaassahan tämä on yleensä yksi monesta pöytään tuotavasta ruokalajista eikä silloin tarvitse mitään lisukkeita.
(http://farm7.static.flickr.com/6171/6136061628_d720ac73f0_z.jpg)

Ollaan tehty myös samoista raaka-aineista ja asettelulla normaalisti uunissa ilman höytystä, mutta makuero on dramaattinen tämän höyrytyssysteemin hyväksi.

e: viimeinen lause muutettu ymmärrettäväksi

Lainaus käyttäjältä: Juso - syyskuu 11, 2011, 14:25:15 IP
Wuhanin keittiö on kiinalaisista mausteisin ja chiliä löytyy melkein joka ruuasta.

No ei kai nyt sentään..? Kai se mausteisin/tulisin ruoka Kiinasta tulee Sichuanista ja sen naapuriprovinsseista. En nyt ole ihan varma, olenko wuhanilaista/hubeilaista jossain syönyt (luultavasti kyllä), mutta tuollaista väitettä en kyllä ole ennen kuullut. Korjaa tok jos olen väärässä.

Ei siinä, yhtäkaikkii hyvänoloisia reseptejä ja kivoja kuvia, keep up the good work!

Ok, jos niin sanot. Olen näissä asioissa maallikko, käyn maassa duunin puolesta, ja varmaan isännät pyörittäessään laittaa juttulisää...enkä tarkoita pelkästään nyt chiliä/poltetta vaan kokonaisvaltaista mausteiden käyttöä. Yritän kopsata soveltaen sen minkä kiinnostavista ruokaan liittyvistä asioista  saan selville.  Minulle nämä tehot ovat myös kapsaisiinimielessä aivan ok.

Tässä kuitenkin miltä kala (Wuchang Steam Fish) alkuperäisen mukaan saattaisi näyttää.
(http://kaleidoscope.cultural-china.com/chinaWH/upload/upfiles/2009-09/18/typical_dishes792c19cb56d34b58b212.jpg)

Yksi mikä nyt ei liity tähän, mutta on aika eksoottinen meikäläisen makuun, on chilimarinoitu meduusa (jellyfish). Melko maukasta, joskin tavaran "tekstuuri" vaatii hieman totuttelua.

Wow, tällaista autenttisen oloista kun saisi jostain kiinalaisesta raflasta täällä Suomessa. Mut ei, kaikki on vaan niitä suomalaisversioita riisistä friteerattuihin banaaneihin. Itse kun kävin Shanghaissa niin taisin selvitä koko reissun ilman riisiä, muuten tuli syötyä lähes kaikkea maan ja taivaan väliltä...

Lainaus käyttäjältä: Juso - syyskuu 13, 2011, 17:35:47 IP

Yksi mikä nyt ei liity tähän, mutta on aika eksoottinen meikäläisen makuun, on chilimarinoitu meduusa (jellyfish). Melko maukasta, joskin tavaran "tekstuuri" vaatii hieman totuttelua.

Tä ei varmaan kuulu wuhanilaiseen keittiöön, aika pitkä matka merelle...:)

Eipä liity ei, onhan vaan hieman eksoottisemmalta suomalaiselle tuntuva chilipitoinen ruoka jota Kiinassa yleisesti saa, että sikäli etäinen aiheyhteys edelliseen ja foorumin aihepiiriin.   Taitaa mennä niin että itärannikolta länteen ja sisämaahan siirryttäessä alkaa mausteiden ja myös chilin määrä lisääntyä. Mutta kuten sanottu täällä on varmasti parempia asiantuntijoita asiassa. Hauskaa on myös lähes koko "elukan" hyödyntäminen, olipa se mikä tahansa. Ja kuva on siis yksi alkuperäisen versio, eli autenttinen, ei meikäläisen vääntöä, ettei kenellekään synny väärää kuvaa.

Höyrytys lienee melko yleinen tapa valmistaa kala Kiinassa. Kantonissa pyysin paistettua kalaa. Olivat aivan tolaltaan. Mitä se on? Aina tuotiin samaa höyrykalaa joka oli kylläkin taivaallisen hyvää mutta haluttiin vaihtelua.

Tanskalaiset muistaakseni ennemmin höyryyttävät esim. ahvenet nyljettyinä valkoviinin sekaisessa vedessä, kuin alkavat vaikka savustamaan ahvenia.

Kimchin veivasin tämän  Youtube-ohjeen  (http://www.youtube.com/watch?v=IeBR91ypxk4) mukaan soveltaen siten että riisijauhon sijaan tavallisia vehnäjauhoja ja hyllystä käyttelin jonkun punaisen vanhan kaupan chilipurkin sisällön. Korean Radish:sta en ihan varma ole mutta retikka näkyy sopivan kuvaukseen aika hyvin. Jotta setin saisi kauniin punaiseksi, niin kannattanee käyttää "chilihiutaleita". Poltteen tiukkuus on tietysti oma asia, mutta mielellään miedompaa chiliä suurempi volyymi, jotta kimchistä tulee kauniin punaista. Kolmisen kiloa kiinankaalia (50 senttiä kilo!) ja muut kamat käytetyin määrin lähes ilmaisia, eli halpaa on. Suolaus on ymmärtääkseni kaalin pehmentämistä ja maitohappokäymiseen valmistamista varten (eikä mielestäni sitä varten että valmis tuote olisi kovin suolaista) joten pesin huolella ohjeen mukaan kolmeen kertaan. Tämähän on monen saitin mukaan ihmeellistä terveysruokaa parantavine vaikutuksineen joten liika suolaisuus ei kuulune siihen?

Nyt viikon kuluttua (päivä huoneenlämmössä , sen jälkeen kylmäkellarissa) alkaa olla sopivaa syötäväksi ja mielestäni alkuperäisen (muistaakseni) veroista. Koska en pilkkonut kaaleja vaan kypsyvät "puolikkana" ne on nyt prosessin jälkeen hyvä kääräistä rulliksi tarjoiluastiaan lehti kerrallaan, jolloin syntyy hyviä suupaloja. Koukuttava ruoka johon syntyy himo. Vaimo piti aluksi outona (tosin hyvänä) mutta aina kun napsasen jääkaapista snaksiksi vonkaa itselleen myös. Raaka kaali on aika heviä kamaa vatsalle, ja alun maistiaset pistivät mahaa möyrimään, mutta nyt ovat äänekkäät sivuvaikutukset poistuneet. Kyllä on hyvää.

Foorumillahan tätä Kimchiä on jo käsitelty omana aiheenaan.

Ei varsinainen chiliruoka mutta mainio mausteinen kasvisruoka (jos hallussa on tuoretta kurpitsaa). Intialainen kollega suositteli tätä kun puheeksi tulivat paikalliset kurpitsaherkut:

PUMPKIN MASALA

Pilkotaan noin 500g kurpitsaa TASAKOKOISIKSI palasiksi 1.5-2 cm sivu. Laitetaan suurehkolle paistinpannulle öljyä ja siihen puoli teelusikkaa sinapinsiemeniä melko miedolle lämmölle. Kansi päälle, koska ne poksahtelevan popcornin lailla. Poksahtelun loputtua, puoli teelusikkaa kuminan/juustokuminan siemeniä, saman verran curryjauhetta, ja puolikas tai kokonainen kuivattu chili(esim Aji Cristal käy hyvin) tai vastaava määrä chilijauhetta  sekä 10-15 cashew-pähkinää. Voi myös käyttää/lisätä garam masala- maustesekoitusta jos kaapista löytyy. Nämä siis tekeytymään/paahtumaan pannulle sinapinsiementen kaveriksi öljyyn. Perään laitetaan vielä yksi pieneksi pilkottu sipuli/punasipuli, pari pilkottua valkosipulin kynttä sekä peukalonpään kokoinen pala raastettua inkivääriä. Kuullotetaan hieman noita mausteseoksessa.

Sitten ei muuta kuin kurpitsat sekaan, aivan pieni tilkka vettä ja kansi päälle. Tässä vaiheessa lisätään myös hieman suolaa, puoli tl sokeria ja hyppysellinen kurkumaa väriä ja makua antamaan. Aina välillä sekoitetaan kurpitsoja tasaisen kypsymisen takaamiseksi.

Alkuperäisen ohjeen mukaan ruskistetaan kullankeltaiseksi kikherneestä jauhettuja jauhoja (besan) öljyllä kaksi ruokalusikallista mutta sen voi jättää poiskin tai korvata jollain muilla jauhoilla.

Kun kurpitsat alkavat olla pehmeitä nuo mahdolliset jauhot sekoitetaan mukaan ja pidetään vielä minuutti pannulla. Sitten leikataan hieman tuoretta korianteria päälle ja tarjoillaan. Avain on se etteivät kurpitsapalat mene muusiksi, mutta ovat riittävän pehmeitä. Kuutioiden tasakokoisuus on avain tähän. Kyllä maistui meikäläisille tuo makujen sinfonia, jos halutaan vanhoja kliseitä käyttää. Tämä käy itsenäisenä kasvisruokana mutta on myös lisäkkeenä.     

Tämä taitaa olla meikäläisen bravuuri tätä nykyään. Yksi ruoanlaiton tosiharrastaja "lisenssoi valmistusoikeutta" meikäläiselle aina 10 kiloa kerrallaan, mutta koska olen chiliharrastuksen myötä reseptiä muutellut niin uskallan tämän paljastaa.

Kyse on paahtopaistiversiosta. Lihaksi soveltuu käytettäväksi miltei mikä tahansa hyvänlaatuinen riittävän kokoinen (min 1.5 kg) pala naudan paistia tai vastaavaa muttta kappaleen tasaisen muodon vuoksi itse tulee tehtyä nykyään useimmiten ulkofileestä. Hirvi käy myös mainiosti, muuta riistaa en ole kokeillut.Tämä ei ole pikaruokaa koska se on nautittavissa aikaisintaan n. vuorokauden kuluttua valmistuksen aloittamisesta.

Ensin hieman öljyä valurautapannulle ja paistetaan kuumalla pannulla nopeasti pinta ruskeaksi/kiinni. Siirretään 125 asteiseen uuniin jossa saa olla siihen asti kunnes lämpömittari näyttää noin 55-56 astetta, jolloin paisti on vaaleanpunainen sisältä. Yli 60 on sitten jo pilalla, ainakin omasta mielestäni. 

(http://farm8.staticflickr.com/7195/6785060114_138a48e01c_z.jpg)
Paisti uunista

Tällä välillä tehdään mausteseos, jossa on 2 ruokalusikkaa karkeaa suolaa, joko hienoksi pilkottua tai puristimen läpi ajettua valkosipulia ja morttelissa karkeaksi rouhittua mustapippuria  molempia myös tuo 2 ruokalusikallista (tai useimmiten laitan keskikoisen valkosipulin kaikki kynnet). Sitten se oma twisti: tuoretta tai pakastettua chiliä (esim Aji Cristallia) maun mukaan, itse käytän 4-5 siemenineen murskattuna melko pieniksi paloiksi. Kun tämä mausteseos on sekoitettu, annetaan sen vetäytyä paistamisen ajan.Nämä määrät siis noin 1.5-2 kg murikalle.

(http://farm8.staticflickr.com/7210/6785059958_76c3a9765d_z.jpg)
Mausteseos valmiina

Kun paisti otetaan ulos uunista annetaan sen jäähtyä huoneenlämmössä, tai viileällä ilmalla ulkona suojattuna niin että sitä kestää käsitellä hyvin paljain käsin. Hierotaan mausteseos pintaan joka puolelle paistia, kääritään se huolella ensin johonkin leivinpaperin tyyppiseen ja sitten vielä folio päälle ja sitten jääkaappiin. Annetaan olla vähintään vuorokausi, muutamaan otteeseen voi paketin kääntää toiselle kyljelleen.

(http://farm8.staticflickr.com/7040/6785059788_96b314bb47_z.jpg)
Mausteseos pintaan

Avataan paketti ja rapsutellaan mausteet pinnasta pois. Leikataan ohuiksi siivuiksi, itse jopa hankin tuollaisen kotikäyttöön tarkoitetun sähkökäyttöisen viipalointikoneen (tätähän voi pitää turhakkeena, mutta on kyllä käyttökelpoinen paitsi lihalle, esim leipien viipalointiin) tätä varten. Tarjotaan sitten lisäkkeiden kera, esim erilaisia kasviksia (perunoita, punajuuria, bataatteja jne) lohkoiksi uuniin kypsymään.

(http://farm8.staticflickr.com/7043/6931178793_51c1ef11d3_z.jpg)
Se olis siinä....

Erittäin helppo valmistaa ja tämän voi mokata oikeastaan kolmella tavalla:

1. Paistaa lihan kypsäksi
2. Käyttää pippuri- ja chilijauheita, jolloin mausteet jämähtävät pintaan kitiksi, ja mausta tule kitkerä.
3. Jos antaa paketin tekeytyä useamman vuorokauden, pitää suolan määrää vähentää, muuten voi tulla lian suolaista. Suolaahan saa aina lisättyä syötäessä.

Mitä kauemmin antaa paketin muhia, sitä tiukempaa tavaraa tulee. 3 vrk kohdalla alkaa olla jo aika ärtsyä.
Kannattaa ensimmäisen kerran tehdä tuo 1 vrk:n versio niin saa hommaan tatsin.
Tämä on myös loistava leike ja säilyy leikattunakin jääkaapissa ainakin 5 päivää.  Ruisleipä, reilu keko tätä paistia, ripaus piparjuurta ja chilisuolakurkun lohko........

Chileistä käy varmaan monet lajikkeet, kunhan potkua on riittävästi. Esim perushabaneron uskoisin sopivan tähän ja varmaan täytyy nagaakin koittaa.  Olen tätä valmistanut useamman kymmenen kertaa perusversiota ja nyt muutaman kerran chilin kanssa, ja kaikkien molempia syöneiden mielestä jälkimmäinen versio on ainakin vaihteeksi parempi. 


E: Olihan mulla kuvatkin ja hieman poistelin toistoja tekstistä. Kirjoitusvirheitä korjattu

UIJUIJUIJUI! Nyt on hyvää settiä!  8)

Näyttääpä herkulliselta tuo liha! Menee takuulla kokeiluun eritoten kun kusin oman pastramin teon taannoin.

Tämän valmistusta on vaikea kusaista, kunhan huolehtii, että paisti otetaan uunista pois oikeassa lämpötilassa, eikä ylisuolaa sitä. Ja jos unohtuu jääkaappiin, niin aina vaan tuote paranee. Täytyy kyllä sanoa että koskaan ei ole vielä unohtunut ja tämän tyypillisen sunnuntaiaterian ylijäämät on jälkikasvu korjannut aika tarkkaan eväiksi mukaansa omiin huusholleihinsa.

Tätähän oli aivan pakko kokeilla, kun sattui ääsmarketissa olemaan tyrkyllä tuota nautaa. 1,8 kiloa painoa, ja mausteiksi valikoituivat pippureiden ja suolan lisäksi 3 Fataliita ja 8 kynttä valkosipulia.. Illalla sitten pääsee herkuttelemaan.

Naudan paahtopaistia maustumassa lähemmäs kahden kilon verran. Huomenna illalla uskaltanee maistaa..

 Pakko kokeilla pian. Nälkähän tässä tulee kun noita kuvia katsoo.

Huh mitä settiä!
Enpä enää arvuuttele mitä teen saamallani hirvenpaistilla. Kiitos ohjeesta.

Muistakaa oikea odotustaso sitten. Kyseessä ei ole huippupolttava setti vaan maistuva ja mehukas paastopaisti, jossa loppuun tulee se potku. Tässä ei toleranssia syöjältä juuri vaadita. Lisää ärhäkkyyttä toki saa kun keräilee sen maustesekoituksen talteen  ja lisäilee paahtopaistiin syödessä.
Mieleen tulee foorumilla oleva ohje habanero-graavatusta lohesta. Siinäkin chili tekee sen säväyksen. Loistava pikku twisti siihen totuttuun.

Eipä mikään ihmeellinen spesiaali kun varmaan ei sellaista chiliharrastajaa löydy joka tätä ei tekisi. Mutta eilen veivattiin pieni vertailutesti kolmella chililajikkeella.

(http://farm9.staticflickr.com/8291/7509495306_3e0b584842_z.jpg)

Oikealla Cherqui, sitten melko kypsä (punertava), keskellä  Leek sekä vasemmalla Anaheim. Cherquista en paljoa odottanut,koska kuvittelin sen olevan täysin tuletonta. Olipa Bluesmanin siemenistä melko tujut podit ja kun kokoakin riittää niin hikka melko lähellä. Täydellinen yllätys. Selkeästi tiukempi kuin kaksi muuta. Leek on pomminvarma grilliherkku, mutta näistä ykköseksi valikoitui Anaheim, makeana ja sopivan poltteisena.

Eli kannat jätetty, leikattu sivusta auki, tungettu täyteen paikallista savujuustoa ja kietaistu savupekoni ympäri. Sitten grillaillaan  keskilämmöllä, niin että kaikki kolme komponenttia ehtivät kypsyä, chili kuitenkin mielellään vielä al dente ennemmin kuin aivan pehmeä. 

En usko että kyllästyn tähän ikinä. Vaikka annuum ja etenkin jallut ovat tähän omimpiaan, nyt odotellaan Aji Fantasyn kypsymistä. Mietona ja hedelmäisenä voi olla herkullinen grillichili.

Variaatio edellisestä:

Otetaan suuria chilejä kohtuu vähäisellä poltteella. Itse käytin tähän noin 20 senttisiä Anaheimeja ja Cherquita, yhteensä 6 kpl.

Täyte:
Hyvää jauhelihaa, käytin 400 grammaa itse jauhettua kalkkunanrintaa. Lihamylly kannattaa ihmisellä olla, jauhelihan laatu paranee oleellisesti. Sekoitetaan siihen yksi kananmuna, pippuria, suolaa ja puristetaan taikinaan muutama valkosipulin kynsi.
Tehdään taikinasta ehkä 2-3 cm paksuisia pyöreähköjä chilejä muutaman sentin lyhyempiä pötköjä, jotka paistetaan kevyesti pannulla niin että pysyvät paremmin kasassa, ei kuitenkaan täysin kypsiksi.

Täyttö:
Chileihin jätetään kannat ja tehdään viilto kärkeen asti. Taitellaan viillosta niin että täyte mahtuu paremmin kuitenkaan "rikkomatta" chiliä. Pannaan viillon pohjalle hieman juustosta leikattuja suht ohuita tikkuja. Laitetaan jäähtynyt pötkylä (joka voi jäädä osin ulos) viiltoon. Paketoidaan koko komeus ohuilla mahdollisimman suurilla pekonisiivuilla (2 per chili) jotka varmistetaan hammastikuilla.

Sitten grillataan aluksi suht reippaalla lämmöllä niin että pekoni alkaa tulla rapeaksi ja sitten pienemmällä liekillä grillin kansi päällä kunnes chili alkaa pehmetä hieman, yhteensä ehkä 8-10 minuuttia. Näitä voi tarjota lisäkkeen esim uusien perunoiden kanssa.

Melkoisen hyvää.

Nuorisolta kuultu kauteen sopiva kohtuuhyvä jälkiruoka, chilistä ei tietoakaan, mutta sitäkin voisi tässä hyvin jauheena lisäillä päälle. Seuraavalla kerralla sitten.

Vartaaseen tuoreita mansikoita ja vaahtokarkkeja vuoronperään. Nopea alkugrillaus  niin vaahtokarkit sulavat hieman ja saavat pintaa ja sitten 2 minuuttia ylähyllyllä kansi kiinni että mansikat saavat myös lämpöä. Melko simppeli, ei niin umpiheteroa/-machoa, mutta ihan ok helposti tehtävä jälkkäri.

E: hieman korjattu sanamuotoja ymmärrettäväksi. Vaahtokarkit sulavat helposti ritilään kiinni, joten grilli on syytä putsata samantien kuumana.

Tänään oli pikku pakko kokeilla Aji Fantasy-sosetta, ja ehkäpä sen täällä voi jakaa koska sitä yleisesti kasvatellaan ensimmäistä vuotta. Tavoitteena oli säilyttää AF:n hedelmäisyys, mehukkuus ja "tuoreus" myös soseessa. Kypsissä podeissa on poltetta mutta mietoa sellaista. Muun kuin AF:n massan on oltava siis vähäinen jotta saadaan edes jotain iskua. Seuraavassa siis näkemys AF-soseesta  näistä lähtökohdista.

Noin 400 g AF:aa (1.5 litraa, mahtuu pilkottuna 1.2 l tehosekoittimeen)
2 keskikokoista kypsää persikkaa.
3-4 valkosipulinkynttä
1/2 dl valkoviinietikkaa

Kiinteät aineet pilkotaan melko pieniksi ja laitetaan valkoviinietikan kera tehosekoittimeen. Vähän kun auttaa niin homma lähtee pyörimään ja siitä saa massan, jota ei liian hienoksi kannata veivata. Ehkä teelusikka suolaa, ja hieman myllystä pippuria joukkoon.

Massa kattilaan ja lämmölle. Säilöntäpurkit ja kannet kylmään uuniin,  lämpö 100 asteeseen.
Massa on sen verran tiukkaa että sitä pitää sekoittaa koko ajan ettei putputa liedelle. Lisätään hillosokeria hieman, maun mukaan.Itse käytän Dansukkerin 1+3 tuotetta. Ei tarvitse paljoa. Hillosokeri paitsi säilöö, pyöristää makua ja hyytelöittää, vaikka tämän massan kanssa hyytelöitymiseen ei ole tarvetta. Säilömme kaikki säilykkeet ilman Atamonia hillosokerin kanssa. Yhtään purkkia ei mennyt viime talvena homeeseen, ei chiliä eikä mitään muutakaan. Pieni määrä etikkaa ja hillosokeri riittävät. Jos ei halua lainkaan sokeria sitten on eri juttu.

Sitten vaan kama purkkeihin, kansi päälle, ja jäähtymään jolloin ne "napsahtavat" kiinni, kuten kaikki tietävät.

Lopputulos: Jo keittäessä hallitsi "vihreän omenan" tuoksu. Syntynyt sose maistu herkullisen omenaiselle, on poltteeltaan melko vähäinen mutta pitkä, ja sopii varmasti esim kalaruokien kanssa. Aji Fantasyyn on turha sotkea runsasta määrää hedelmiä yms, koska sen hieno maku peittyy helposti. Väriltäänkin näyttää omenahillolle.

Yleensäkin suosimme menetelmää jossa ensin murskataan ja vasta sen jälkeen pikaisesti keitetään kuin päinvastoin. Rakenne säilyy parempana/karkeampana, chilin maku erottuu selvemmin ja tekeminen on yksinkertaisempaa, kun kaman saa suoraan kiehautuksesta purkkeihin.

Täällä etelänaapurissa kun kirkas viina on halpaa, paikalliset eivät säilökkeitä tehdessään edes aina kuumenna purkkeja vaan huuhtovat ne esim Lauaviin- (4.65€/0.5 l mm. tänään tarjouksessa) nimisellä tuotteella joka on siis Pöytäviinaa. Ja hyvin pelittää, koitettu on. Useimmiten täkäläiset kuitenkin kunnosta päätellen käyttävät Lauaviinaa alkupäiseen tarkoitukseen.....

(http://farm9.staticflickr.com/8281/7609747356_f146f6dd7d_z.jpg)

Herkullisen näköinen raaka-aine

Nyt kun sienikausi kanttarellien osalta on parhaimmillaan, yksi itse kehittämämme variaatio kastikkeesta.
Ikiaikainen perusohje pienellä twistillä.

Paistinpannullinen putsattuja ja pilkottuja tuoreita kanttarellejä, josta aluksi kuumentamalla nesteet pois.
Kun nesteet ovat hävinneet, reippaasti ruokaöljyä, melko hienoksi pilkottu sipu li tai kaksi varsineen, puoli pakettia (siis sellaista normaalia "ohutta" ) savupekonia. Suolaa ei välttämättä tarvitse paljoakaan lisätä, kun pekonista sitä tulee. Mustapippuria joukkoon sopivasti. Paistellaan näitä pannulla, kunnes alkavat olla sopivia ja sitten se silaus: Valion Aura ruokakermaa purkki. Annetaan porista hetken ja valmis syötäväksi. Sinihomejuusto-pekoni-yhdistelmä kanttarellien kanssa on vaan niin pehmeä kombo.

Kaikkea on taas kokeiltu kun 6:tta viikkoa kanttarelleja tänäkin vuonna syödään jo, mutta tämä on oma suosikkini. Makuasioita mutta jos tämä on ns pääruoka esim uusien perunoiden kanssa, jätän kanttarellit melko kookkaiksi sopivan suutuntuman vuoksi, jos taas esim lihan lisänä, tuntuu pieneksi pilkkominen paremmalta. Öljyn tietty voi korvata voilla kuka on siitä innostunut.

(http://farm8.staticflickr.com/7117/7715321630_4e8680c70e_z.jpg)

Tällä menolla kyllästys voi kyllä iskeä. Taisi tulla joku 7 kiloa eilen vähän yli tunnissa. Nyt kandee mennä metsään....

Palataan alkuperäiseen aihepiiriin jossa chiliäkin on läsnä. Koska tomatilloja kypsyi sopiva setti, kokeilin tehdä niistä Salsa Verdeä yhdistelemällä muutamaa reseptiä.

Tarvitaan:

noin 500 g tomatilloja
4 vihreää Serranoa (jallutkin käy, vihreinä kuitenkin värin takia)
pari valkosipulin kynttä
yksi iso sipuli
limen tai parin mehu
tukko korianteria

Tomatilloista otetaan lehdet pois ja ne pestään, ovat luonnostaan tahmeita.
Laitetaan ne puoliksi ja pellille, jossa on leivinpaperi, leikattu puoli alaspäin
Uuniin grillivastus päälle (200 astetta) , ja paahdetaan noin 7-9 minuuttia, kunnes alkavat saa hieman väriä. Chilit voi paahtaa myös kuten valkosipulitkin.
Sitten ei muuta kuin kaikki yo kamat tehosekottimeen ja prosessoidaan haluttuun hienousasteeseen. Hieman suolaa maun mukaan ja homma on valmis. Erittäin piristävän makuista ja varmasti esim tortillojen kanssa herkkua, mutta miksei myös minkä tahansa lihan lisukkeena. Testasin tässä ketjussa esitellyn, tosin nyt savustimessa kypsennetyn hirvenpaistin kera, ja niin ihmeelliseltä kuin yhdistelmä kuulostaakin, toimi vallan mainiosti.

Uunin sijasta tomatillot voi myös kypsentää ihan keittämällä niitä matalassa kattilassa tai paistinpannussa 5sen minuuttia sen jälkeen kun vesi kiehuu. Useimmat reseptit mainitsevat paahtamisen parantavan aromia.

(http://farm8.staticflickr.com/7266/7718376990_f95c5a81c8_z.jpg)
Tomatillo on suomennettuna "pikku tomaatti" , varsin kaunis kasvina ja hedelmänä. Tässä kuoret poistettuna ja pestynä.

(http://farm9.staticflickr.com/8426/7718384446_5b4f42b384_z.jpg)
Paahdetut tomatillot ja muutama Serrano. Kannattaa valutella kaikki herkut leivinpaperilta tehosekoittimeen.

(http://farm9.staticflickr.com/8433/7718376332_bced59159b_z.jpg)
Valmiina (tässä vielä kuumana) näyttää suurin piirtein tältä.