Tässä sitä kysytään, kun on ihan hirveä into villejä kasvattamaan! Ja mikä noista villeistä on sitten helpoiten kasvatettavissa ??? Etsitään semmosta hyvän makusta, mutta enenmän haasteita antavampaa kuin tommonen normilajike (en dissaa kumminkaan normaaleijakaan) ;D

Suosittelisin ensin saamaan rocotoista satoa, sitten vasta villeihin. Itsellä näin keltanokkana nuo pubetkin tuntuu olevan vaikeita.

Lainaus käyttäjältä: Vate - syyskuu 11, 2011, 08:07:01 ap
Tässä sitä kysytään, kun on ihan hirveä into villejä kasvattamaan! Ja mikä noista villeistä on sitten helpoiten kasvatettavissa ??? Etsitään semmosta hyvän makusta, mutta enenmän haasteita antavampaa kuin tommonen normilajike (en dissaa kumminkaan normaaleijakaan) ;D

Ei välttämätä herkkuja nuo villit..

Omaa kokemusta ei ole, mutta väittävät, että monet villit on helppo pitää hengissä, mutta todella vaikea saada satoamaan. Syötävää villeistä ei juuri saa, koska podit on aina pieniä. Pitäisi olla melkoinen pusikko, että niistä irtoaisi saman verran satoa kuin yhdestä jalostetusta chilistä.

Vate ota hieman rauhallisemmin! Eihän sulle joulun jälkeen oo tilaa ees liikkua siellä kerrostalossas, kun paikat on täynnä chilejä! Mä sanoisin et pistät hieman jarrua ja hoidat vaan jotain pari lajiketta ja pidät ne kunnossa.

Yhdyn PP:n viestiin. Villien chilien podit on pieniä (ainakin ne kaikki mitä olen nähnyt). Jos syömään hamuat ota joku jalostettu lajike, joka on sun tasolles sopiva.

Mulla kyllä pubescensit pelittää ihan kivasti, 7/7 kasvista tekee näin ekan kauden kesän päätteeksi satoa, osa jo toista kierrosta. Lancea taas en ole puolessa vuodessa saanut edes kukkimaan...

Mulla on tuosta C. Lanceolatumista 2-3 pistokasta tossa ylimääräisinä 7x7 cm taimikipoissa. Jos välttämättä moisen haluat nurkkaan rehottamaan, niin eiköhän joku postitusratkaisu onnistu vielä tässä ennen pakkasia. Tai jos pääset maanantaina 26.9. Helsinkiin/Tapiolaan niin onnistuu luovutus ihan naamatustenkin.

Täällä yksi keltanokka jonka C.Lanceolatumit voivat mainiosti. Pubeillakaan ei ole mitään ongelmia (Rocoto Orange, Turbo Pube) .

Eli kyllähän ne minusta sopivat aloittelioidenkin käsiin, mutta yhtyisin kuitenkin MegaRatt44 vastaukseen, että jos on vähän tilaa kannattaa odotella ensi kevääseen idättämisen kanssa. Niin olen ainakin itse suunnitellut.

Lainaus käyttäjältä: Rundari - syyskuu 11, 2011, 09:00:17 ap
Suosittelisin ensin saamaan rocotoista satoa, sitten vasta villeihin.

+1.

Ok, tehään näin. Eka Pubet, sitten helpommat villit!

Ainakin tuo Ulupica Large on ihan naurettavan helppo kasvatti ja hyvän makuinenkin. Toki pieniä omat tuonkin marjat.

Eipä tuo Capsicum Lanceolatumkaan ole ollu mikään vaikea tapaus. Koko kesän ollut ulkona puoliksi unohduksissa muiden puskien takana ja vettä on saanut sillointällöin kun lehdet on alkanut roikottaa. Nyt puskassa on pieni kourallinen marjoja kypsymässä.

Lainaus käyttäjältä: Touko - syyskuu 11, 2011, 19:59:24 ip
Eipä tuo Capsicum Lanceolatumkaan ole ollu mikään vaikea tapaus. Koko kesän ollut ulkona puoliksi unohduksissa muiden puskien takana ja vettä on saanut sillointällöin kun lehdet on alkanut roikottaa. Nyt puskassa on pieni kourallinen marjoja kypsymässä.

No, se on suhteellista. Omani ei tänäkään kesänä ole tehnyt marjan marjaa, hädin tuskin kukkinutkaan. Pätee useimpiin villeihin, sillä niiden vaativat elinolot poikkeavat usein (ei aina) jalostetuista chileistä, joskus hyvinkin paljon. Ulupica Large on ylivoimaisesti helpoin tapa aloittaa villi elämä. ;)  Seuraavana yrittäisin ehkä c.praetermissumia ja c.chacoënsea, jotka molemmat ovat aika ongelmattomia kasvatteja. Prae vieläpä erittäin loistava ja tulinen mauste kun sen marjat kuivaa ja jauhaa! Chacokin kyllä toimii kuivattuna, etenkin jos arvostaa vähän miedompaa potkua.

Minun mielipiteeni villeistä on se, että ne ovat hyvin vähään tyytyviä ja suht helppoja saada satoamaan. Pubet taasen voivat olla todella oikukkaita saada satoamaan, mutta korostan, että tämä on vain minun kokemuksiini perustuva näkemys. Viime kaudella helpohkoja villejä olivat Ulupica, Large ja Lanceolatum. Tällä kaudella eniten marjoja tulee villeistä baccatumeista("c.parvifolium", Cap 214 ja MiniMini), praetermissumista(Cap 1144) ja chacoensestakin tulee muutama marja.

Oikeastaan mitään syötäväähän pienten marjojen takia noista ei saa, mutta ovat kyllä sen verta erimakuisia keskenään, että on ollut mielenkiintoista niitäkin tällä kaudella kasvattaa.

Edit. Reilu kaksi vuotta vanha Tepin c.annuum var. glabriusculum tekee ekat marjansa tänä kesänä, joka taas kertoo siitä, että kärsivällisyyttä tarvitaan noiden joidenkin villien kohdalla reilusti.

Jos tämän foorumin keskustelutilastoja katsellaan uusia kasvattajia tulee mukaan hurjia määriä. Minun mielestäni on suurta tyhmyyttä alkaa väheksyä sitä osaamista tai virheistä oppimiskykyä mitä uusilla kasvattajiilla on.

Eli omasta puolestani: tervetuloa vaan Villiejä kasvattamaan ja kertomaan omia kokemuksianne. Jokainen uusi kasvatusprojekti on arvokas!

E: typot

Kokeilemalla, kyselemällä ja lukemalla sitä oppii.

Elikkäs kyllä.

Asiaan liittyen, lahjoitin jo keväällä yhdelle kaverille sortimentin taimia. Tämä halusi viedä ne mökilleen kasvariin. Kaikkien muiden ohella, annoin lanceolatumin pistokkaan ja lupasin tarjota bisset jos marjaa pukkaa.

Kaverini on karvan päälle viiskymppinen aivan totaalinen aloittelija chilin kanssa, mutta kasvitaustaa löytyy niin mausteista kuin tomaateista yms. Oli alkuun aivan kauhuissaan kun kerroin kyseisen rehun olevan mm. jalostamaton, uhanalainen ja että edes meikäläinen ei ole saanut sitä kukkimaan!

Omassa lancessa kukat tulivat elokuussa, mutta putosivat. Muistin mainita, nonchalantisti, että nyt "lanselotti" kukkii -> kaverilta tuli puoli desiä housuihin.

Nyt prkl tuli viikonloppuna kuvaviesti jossa on aivan selvästi tunnistettava lanceolatumin marja! Argh! Nyt on ikenet tosi kireellä.

Ensimmäinen kausi lopuillaan ja ainoa villini C. Rhomboideum teki n. 300 marjaa ja kukkii edelleen.
Ja Rocotot on ollut kaikkein tuottoisimpia chilejä, mitä nyt olen kasvattanut.
Ei ole tarkoitus leijua kun hyvin meni, vaan todeta että alottelijan tuurilla voi olla osuutta asiaan...

Lainaus käyttäjältä: Rundari - syyskuu 11, 2011, 09:00:17 ap
Suosittelisin ensin saamaan rocotoista satoa, sitten vasta villeihin. Itsellä näin keltanokkana nuo pubetkin tuntuu olevan vaikeita.

Mulla rocoto ehti kasvaa noin vuoden, ennenkuin sain sitä kukkimaan. Tosin, se ei vaatinut paljon; keinovalon alta ikkunalle luonnonvaloon, niin alkoi kukkimaan. Toivottavasti muutama podikin jaksaa kasvaa kypäsksi asti.

-Morphia

Itse olen aloittelija ja koko chili homma lähti ihan kokeilemalla käyntiin... vaikka en olekkaan vielä villeihin koskenutkaan ni uskon että aloittelijakin noista kelpo kasvin saa kasvatettua :) jos miekin tällänen viherpeukalo keskellä kämmentä tyylinen on saanu itämään/kasvamaan kaiken minkä laittanu ni onnistuu se muiltakin....

P.S. mielelläni ottaisin lahjoituksena jonkin helpon villichilin siemeniä/pistokkaan :)

Tepin Guatemala Nationalpark of Tikal.
Muista villeistä ei vielä ole kokemusta, mutta verrattuna muihin kasvattamiini chileihin on tämä tepin ollut yksi helpoimmista.
Itäminen tapahtui ihan samassa ajassa kuin muillakin Chileillä. Villichiliksi tekee myös aika kookkaita siemeniä.
Ei välittänyt tuholaisista (punkit, kirvat, ripsiäiset),  pienestä juuritilasta, lannoitus virheistä tai pH:n heilahteluista, kasvoi vaan. Syksyllä alkoi kukkimaan ja tekemään marjoja (satoaa edelleen).
Ainoat kerrat kun kyseinen kasvi on hetkellisesti osoittanut tytymättömyyden merkkejä olivat passiivihydroon siirto ja tämän jälkeen kuivahtaminen. Tällöin pudotti jonkinverran lehtiä, mutta piristyi nopeasti saatuaan vettä.
Nyt pitempään passiivihydrossa majailleena kestää myös kuivahtamista. Viimeksi kun vesi loppui  tarkkailin kasvia 4 päivää ennen seuraavaa kastelua. Tässä ajassa eivät lehdet edes lurpahtaneet.

Lainaus käyttäjältä: Willy Wonka - helmikuu 15, 2012, 13:30:42 ip
Tepin Guatemala Nationalpark of Tikal.
Muista villeistä ei vielä ole kokemusta, mutta verrattuna muihin kasvattamiini chileihin on tämä tepin ollut yksi helpoimmista.

Kyseinen Tepin oli mulla ekan chilikauden yksi muiden kanssa ohimennen kasvatettuja chilejä ja helppohan se oli. Meni yhtenä parvekelaatikon 4:stä chilistä ilman mitään erikoiskohtelua ja teki marjojakin ihan kohtuullisesti. Iso Ulupica sai toisella kaudellani myös samantapaisen muiden mukana heitteillä käsittelyn ja teki samoin ihan kivasti marjoja. Villit sopivat tälläkin otannalla siis aloittelijoille.  :)

Mulla tosin tilarajoitukset tulevat ensin tärkeysjärjestyksessä vastaan siten, että laitan vähiin tiloihin ensisijaisesti enemmän syötävää tuottavia lajikkeita. Tällä kaudella ei ole yhtään edes heitteille jäävää villiä kasvamassa. Joskus paremmin tiloin voisi olla mukava kasvattaa joku paksurunkoinen villi ja tehdä ympärivuotinen bonchi siitä, mutta jääköön vielä tulevaisuuden suunnitelmiin.

Olen itsekin vasta aloittelija, mutta jo nyt tuntuu siltä että villit kiinnostaa hirveästi. Edetään ny kuitenkin vain kausi kerrallaan, mutta olisihan se mukava saada joku villi itsellekin jos ei ny tälle kesälle ni ehkä seuraavalle. :)

Lainaus käyttäjältä: Nightfrost89 - huhtikuu 17, 2012, 15:50:01 ip
Olen itsekin vasta aloittelija, mutta jo nyt tuntuu siltä että villit kiinnostaa hirveästi. Edetään ny kuitenkin vain kausi kerrallaan, mutta olisihan se mukava saada joku villi itsellekin jos ei ny tälle kesälle ni ehkä seuraavalle. :)

Saman suuntaisia ajatuksia täälläkin. Villien siemeniä olisi kiva saada ensi kautta ajatellen ja mikäli kenelläkään on pistokkaita mahdollisuus joko lähettää tai luovuttaa pirkanmaan alueella niin kiinnostusta on kovasti.

Hyvinhän tuo näyttää lanceolatum pärjäävän minun huomassa, ja ihan ensimmäistä kautta olen chilejä kasvattamassa. Joskus muinoin tomaattia kasvatellut ja sitten vuosien tauko ollut kaikessa. En näe yhtään syytä miksi villit ei sopis aloittelijoiden käsiin, ei se mitään salatiedettä ole niiden kasvatus. Netistä löytyy niin paljon tietoa.

Villit poikkeavat paljon niin toisistaan kuin jalostetuista paprikakasveista, ja joidenkin niistä kasvatus sikäli on vähän salatiedettä. :) Se ainoa oikea syy miksi noita ei suositella välttämättä aloittelijoille tai ylipäätään "hei, kokeilenpa piruuttani onneani" -kasvatukseen on useimpien villien äärimmäinen uhanalaisuus. Esim lanceolatum lienee jo luonnosta sukupuuttoon kuollut. Se, että meillä suomessa näyttää (!) pienen mutta aktiivisen harrastajajoukon piirissä liikkuvan noiden siemeniä ja taimia joskus poisheitettäväksi asti, ei muuta sitä tosiasiaa, että suomessa voi hyvinkin olla tuollaiset 50% koko maailmassa jäljellä olevista ko. kasvin siemenistä! Ja jos niillä hölmöillään (hukataan, annetaan risteytyä epäpuhtaiksi, tms), jokainen voi arvata lopputuloksen...

Chilihän on hauska, leikkimielinenkin asia - ei ryppyotsaista vääntöä. Mutta useimmat villichilit ovat tieteellisesti erittäin huonosti tunnettuja, ja niiden (etenkin puhtaita) siemeniä on maailmalla hyvin vähän. Niitä kasvatettaessa mukana on aina vastuu - aivan kuin eläintarhoilla, jotka kasvattavat luonnosta jo kadonneita eläinlajeja.

Esimerkki: jos saat jostain vaikkapa tietyn c.eximium -villichilin siemeniä ja mokaat niiden kanssa (tai hävität kasvin kun vaimoke pitää sitä rumana kämppäänne), on enemmän kuin luultavaa ettet tule enää koskaan löytämään tuota chiliä tai sen siemeniä mistään, rahallakaan. Siinä se ero tavalliseen kasviharrastukseen.  ::)

Mutta onnea - ja vastuuta - kasvatukseen! :)

Juu, villichiliä ei oteta hetken mielijohteesta, eikä pois heitettäväksi. Jos ei jostain syystä halua tai pysty pitämään, niin silloin pitää etsiä joku vastuullinen henkilö jatkamaan sen kanssa. Siemenet nyt on vähän niin ja näin, ei ihan aloittelija taida saada tuollaista tekemään yhtäkkiä mitään podeja. Yrittää pitää, tietysti.

Mistähän näiden villien siemeniä sitten saisi? ::)

Lainaus käyttäjältä: jörgen - toukokuu 18, 2012, 16:14:51 ip
Mistähän näiden villien siemeniä sitten saisi? ::)

Joitakin saa Fataliilta. Ovat sitä paitsi keskimäärin niitä järjellisemmin kasvatettaviakin sortteja - jotkut kun todella ovat aika vaikeita. Useimpia ei saa mistään millään keinolla, sillä ne, joilla niitä ehkä olisikin (ainakin puolet maailman villichililajeista on täysin harrastajien ulkopuolella), ovat niistä hiljaa, tai lupautuneet olemaan jakelematta niitä eteenpäin. Täällä foorumilla voi myös yrittää kysellä - aina jollakulla on jotakin.

Lainaus käyttäjältä: Jarok - toukokuu 18, 2012, 00:16:23 ap
Juu, villichiliä ei oteta hetken mielijohteesta, eikä pois heitettäväksi. Jos ei jostain syystä halua tai pysty pitämään, niin silloin pitää etsiä joku vastuullinen henkilö jatkamaan sen kanssa. Siemenet nyt on vähän niin ja näin, ei ihan aloittelija taida saada tuollaista tekemään yhtäkkiä mitään podeja. Yrittää pitää, tietysti.

Minulla nuo villit (Duke Pequin, Tepin (Peru), Ulupica Large, CGN22795) ainakin on pärjäilleet ihan hyvin ja tehneet satoakin ilman mitään kummallisuuksia tuossa muiden joukossa.
Anciano (Chacoënse) ei kyllä oikein kasva, vaan on ihmeellinen rimpula. Eli omien kokemuksieni mukaan jotkut villit on helppoja kasveja.

Idätys on ollut se hankalin juttu.

Itselläblni ei ainakaan Flexu pärjännyt. Kuoli kai liikaan paahteeseen. :(