Lainaus käyttäjältä: "thietavu"
Joskus sitäkin tuumannut että tämänkaltaiset harrastajayhteisöt olisivat myös periaatteessa loistavia ihmisten yhdistäjiä, paljon terveemmällä tavalla kuin kaiken maailman citysinkkujen parituspalvelut, joissa kyse on lähinnä siitä ketkä valehtelevat härskeimmin siitä miten trimmattuja, aktiivisia, dynaamisia ja hyvännäköisiä ovat. ;-)

Sikäli olisikin mielenkiintoista ihan piruuttaan ajaa pieni gallup täällä kävijöistä. Näppituntumalla vaikuttaisi että valtaosa olisi naimisissa, avoliitossa, tai jossain vastaavassa asetelmassa. Ehkä chilinkasvatus kuuluukin toisaalta perhe-elämäntapaan, kokkauksiin, omaan puutarhaan ja sen semmoiseen. Sitten, toisaalta ehkä sinkkumiehiä harrastelee täällä ja virittelee natriumlamppujaan naapurien iloksi. ;) Eli voipi olla ettei tästä asetelmasta kovin kummoista "hot love" palvelua aikaan saisi... Enpäs tiedä. Hullummatkin asiat ihmisiä ovat yhdistäneet. :)

Ryhdytäänpäs tuumasta toimeen  :lol:

tiedä sitte kuinka kauan tyttö haluu syödä chiliä joka ruuassa :/

Lainaus käyttäjältä: "Jonne"tiedä sitte kuinka kauan tyttö haluu syödä chiliä joka ruuassa :/

Ei kauan. Ikävä kyllä... ;-)

no tota.. kyllä meillä ainakin emäntä tuntuu jauhepussin löytävän kun on ruuasta kyse  :)  Nykyisellään kuljettaa jotain pussukkaa töissäkin mukana, eli kyllä se naisillekkin herkku kelpaa  :wink:

pitää vissii vaa vähä opettaa ;)

Juu ei meidänkään eukko osaa laitaa mitään ruokaa
ilman poltetta nykyään. Välillä vähä tympiiki jo, kun
piti mennä opettaan tapa sille. Pienet chilivarastot
hupenee kamalaa vauhtia!! :shock:

Mutta ketäpä tästä syyttämään....?!?!   :twisted:

Voi voi! Pojilla on yhtä kovat ajat kuin nuorilla miehillä Kiinassa; poikamiehiä löytyy, mutta ne harvat naiset on varattuja.  :lol:  :wink:

Kun kerran tuosta paremman puoliskon chilinkäytöstä oli puhe...  Oma "emäntä" syö kyllä mielellään myös mausteiset ruuat, enka ole koskaan tainnut tehdä niin tulista ruokaa, että olisi syömättä jäänyt. Tosin tähän asti on pääasiassa kaupan jauheilla pelattu, mutta se tullee muuttumaan. Niin, minähän se meidän 'perheessä' ruuat yleensä laittelen.   :oops:   :shock:  8)

vielä ku kotona asuin ni tein ruuat äidille ja systerille, muutin pois ku eivät tykänneet chilistä niin paljo.. nyt on sitte tyttöystävä hidastamassa chiliharrastusta ;)

Voi, voi, nyt äänestin väärin, kun ei ollut oikein meikälle sopivaa kohtaa ja dementiani takia muistin väärin - eihän se mun poikaystäväni enää asu mun luonani.  

Taidan olla melko "poikkeava nuori" tässä porukassa eli vanha kuin taivas, naisleski, poikaystävän olen saanut innostumaan chilin kasvatuksesta ja muustakin puutarhanhoidosta jopa siinä määrin, että mun kaikki 17 chililajiketta (ja kaikki muukin esikasvatettava) ovat hyvässä  ensihoidossa hänen valoisassa asunnossaan. Minäkö hyväksikäyttäjä!  :wink:

:D  :wink: Jälkimmäiseen siis pitänee vastata.... heh... ja kyllähän tuota chiliä tykkään syödä, jahka se nyt rupeais tekemään sitä hedelmää... se nimittäin kuivatti ekan kukan varsineen ja tiputti pois, mutta toivo elää seuraavissa jo näkyvissä kukan nupuissa, ensimmäistä olikin vaikeaa pölyttää (mikäli siitä se johtui?) kun mitään millä sen olisi pölyttänyt ei ollut.

Voi johtua jostain seuraavista: liian kuuma, liian kylmä, liikaa typpeä mullassa ja/tai liian märkää.

Vaikeaahan sitä syytä on noista merkeistä sanoa, mutta tuo on aika yleistä ensimmäisten kukkien osalta. On ainakin minulla ollut. Yleensä nypin ekat kukat pois, joten en ole viime aikoina seurannut tilannetta.

Tervetuloa luovasti hulluun ja hullun hauskaan porukkaamme!
-Harry

Juu, kyllähän se chiliherkku naisillekin kelpaa (chilillä saa kivasti tulta avioelämään, kun ei käytä chilin käsittelyssä hanskoja  :D )

Ei ole isäntä vielä syömättä jättänyt niitä tulisia herkkuja, joita olen pöytään kantanut. Vierailta kyllä kerran jäi ruoka syömättä, vaikka varoiteltiin, että ne pienet punaiset palat kannattaa jättää syömättä (tarkoituksella siis olin en ollut laittanut chiliä ihan hienoksi...), jos ei tykkää tulisesta. Ei mennyt varoitukset perille ja sen jälkeen jäi sitten possun fileetkin lautaselle  :(  No "hyvä puoli" tuosta on, että ehkä ei tarvi noitakaan vieraita enää kutsua päivälliselle  :wink:

Sopivalla chilin annostuksella (itselläni "aika" tulista) kyllä saa onneksi kaikki herkut pitää itsellä  :lol:

Melkoisen miesvaltaista kasvatus näyttää olevan, joukossa on kuitenkin piristävästi naisiakin :)

Mä näytän sit kuuluvan tohon 1 % sinkkunaisia! Huh, ihan pelottaa  :roll:

Vai että joku tääl ajettiin pois oikee kotoo ku teki niin tulista ruokaa; no on se sit ollu tosi tulista! Ei munkaa äitee aikoinaan oikee mielellään mua keittiöön päästäny, sisko ei oo koskaan mun ruokii ees suostunu muistaakseni maistamaan, paitsi joskus kauan sitte, siis tosi kauan kauan sitte ku viel tein ruokaa täysin ilman chiliä.

No, nyt on kevät koittanu, enää muutamat velvollisuudet talven jäljiltä, vähän siivoilua ja sit eiku tonne baanalle kamera kädes, on niin upeet maisemat. Ja tietysti chiliä vähän ostamaan, ku en oo ite viel saanu aikaseks omii viljelmii, joku paprikakin kuoli tossa männä talvena.

Hyvää kevään jatkoo kaikille säätyyn katsomatta   :P

eei toki ajettu.. lähin iha ite kun en voinu syödä mieleistäni ruokaa x)

Hienoa että meitä on nyt sitten tilastollisestikin täällä joka sorttia! :-)

Mutta eipä silti; voin kyllä kuvitella että esim. hurjan chilipään ja mausteita sietämättömän yhteiselossa voisi olla odottamattomankin isoja ongelmia... Eroon asti? Ehkäpä hyvinkin. Eri asiat ovat ihmisille tärkeitä. Jos joku esimerkiksi vaatisi minua hankkiutumaan eroon rakkaista kasveistani ("tai muuten!"), tuo ihminen ilmaisisi samalla ettei välitä siitä mikä minulle on tärkeää...

Sitä sanotaan että ihmissuhteet ovat aina kompromisseja. Enpä tiedä, onko niin aina välttämättä hyvä. Ehkä parempi olisi antaa itse kunkin olla mitä on ja tehdä mitä rakastaa tehdä, jos se suinkin on mahdollista. Yleensä siihen löytyy jokin konsti, jos vain on tahtoa...

Mutta näinhän naimattoman avioliittoneuvojan kuuluukin sanoa? ;-)

Siinä mielessä erittäin mukavasti asiat että mammallekkin maistuu chili hyvin  :D  Tuskimpa muuten saisivat kasvit valloittaa ihanan tilaavaa yksiötämme, yhdessä on mukava väsätä vesiviljelyvärkkejäkin  :wink:

Mä olin vielä muutama vuosi sitten sitä mieltä että tulisuus vain pilaa maun. Sitten aloin käymään työkavereiden kanssa noin kerran viikossa syömässä lounasta intialaisessa ravintolassa. Ravintolan miedoin "tulinen" ruoka oli aluksi mielestäni hieman liian tulista, mutta niin hyvää muuten että en voinut olla tilaamatta sitä... Ja siitä se sitten alkoi. Tulisuuteen selvästi tottuu.

Olen pitkään harrastanut yrttien kasvatusta ja käyttöa mausteena, ja viime vuonna laajensin sitten chileihin. Tänä vuonna on kymmenen eri lajia ikkunalla kasvamassa.

Niin, ja minä olen niitä naispuolisia. Onhan tuo sulhanenkin vähitellen tottunut chiliin, ja onneksi ei pahemmin valittele kun chiliä tulee ruokaan vähintään kerran viikossa. Outoihin kasveihin ikkunalaudalla hän oli jo tottunut ennestään, kun keittiön ikkuna on meillä aina ollut täynnä yrttejä.

"Elinkautista" on kärsitty papinaamenen jälkeen vasta 33 vuotta - eikä paljon haittaa, vaikka toinen tykkää chilistä ja toinen ei. Onneksi kumpikin tykkää valkosipulista! (Chilihän ei lemahtele hengityksessä, vai?)  8)

Joo minä tein entiselle tyttöystävälleni aikojemme alussa (noin 8-9 v sitten) pizzaa jossa oli noita pepperoneja mitä on kebabissa. Hän itki, kun oli niin mausteista, minua lähinnä nauratti (olinhan jo siirtynyt tabascosta enconan hot chili sauceen). Nykyään kun chilejäkin on kasvanut em. ajan ja tuo entinen tyttöystäväni on nykyinen vaimoni, niin hän ei enään itke tulisesta ruuasta (korkeintaan mainitsee). Vaan auta armias, kun kylään tulee joku ei chili-ihminen (joita on puolet ystäveistämme), niin koitappa rakennella jotain evästä/iltapalaa (kun 6-vuotias poikammekin "pöllii rocotoa puskasta") joka ei ajaisi vieraita kotiin.

heh, minä taas jäin raskausaikana koukkuun chiliin! Ja joku oli sinä aikana etten edes maistanut poltetta, pistelin kokonaisia palkoja tuosta vain, ja joka ruokaan tungin älyttömät määrät sitä, ja meillä oli kyllä mies jolta jäi toisinaan ruuat syömättä tai ainakin murhaavia katseita tuli malliin "hullu akka taas kokkaa".

Viimeisenä iltana masuasukin kanssa keitin niin tulista linssikeittoa että se oli oikeestaan chilikeittoa linsseillä maustettuna ja sinä yönä tuumas likka tulla pihalle. tuli vissiin kuumat oltavat  :lol:

Siinä tämmöstä naisnäkökulmaa...niin, ja naimisisss, ja yksi tyttö, siis.

Tuota tulisten chilien syönnin vaikutusta synnytyksen alkamiseen pitäisi jo tutkia. Mulla oli muutama päivä laskettuun aikaan ja lauantaina keittelin ja söin tulista chilipataa, sunnuntaiaamuna alkoivat poltot ja iltapäivällä poika jo syntyikin. Lapsi oli kyllä jo 4.3 kg, joten taisi käydä paikatkin ahtaaksi, eikä chilillä välttämättä ollut mitään vaikutusta asiaan.

Tuosta on jo aikaa, sillä poika aloittaa koulunkäynnin kinderkartenluokalla kahden viikon päästä. "Hot soosi" tortillan  kanssa on pojan lempivälipalaa, joten ehkä sillä chilipadalla oli ainakin jokin vaikutus. :wink:

Oh? Aikas miesvaltainen voorumi tää, äänistä päätellen siis. No terve vaan, kirjoittelen ekaa kertaa ja ekat pusikot tuottaa satoa aikas hyvin. Tosin melkein kaikki virheet on tehty (vinkkejä lueskeltuani havaitsin).

edit. niin oon naimisissa oleva mies.

Kuukauden verran on oltu naimisissa ny...

Lainaus käyttäjältä: "raipe"Oh? Aikas miesvaltainen voorumi tää, äänistä päätellen siis. No terve vaan, kirjoittelen ekaa kertaa ja ekat pusikot tuottaa satoa aikas hyvin. Tosin melkein kaikki virheet on tehty (vinkkejä lueskeltuani havaitsin).

edit. niin oon naimisissa oleva mies.

En tiedä varmasti, mutta arvelen että Infernolla on suhteessa paljonkin enemmän naislukijoita kuin tämä tilasto näyttäisi... Monikaan ei vain näytä haluavan rekisteröityä, tai välttämättä itse kirjoittaa täällä. Se on sääli, ja olen tuuminut miksi niin on.

Onko tämä harrastus leimautunut / leimautumassa taas yhdeksi miehisistä "hullutuksista" joihin monilla on pieni rimakauhu samaistua tai osallistua? Jos näin on, mitä voisimme tehdä toisin?

Keskustelemmeko täällä niin teknisiä ja kemiallisia, että aloittelija tai ei-tekninen kasvattaja tuntee tulevansa tuijotetuksi ulos Gurujen Pyhästä Piiristä..? ;-)  Klassinen foorumien ongelmahan on tietty elitismi. Huomasin itse tuon kantapään kautta avatessani hiljan pääni eräällä musateknologiafoorumilla. Huomasin hyvin äkkiä etteivät paikan Gurut suvainneet uudelta tulokkaalta omia näkemyksiä... Huono homma, aina kuin noin käy.

Ajattelinkin että voisimme vähäsen uudistaa tätä foorumimme rakennetta, ja laittaa esim. teknologialle (natikat, bubblerit, koko hoito) oman palstansa.

Muita ehdotuksia?

Nuo chilitapaamisemme ovat osoittautuneet myös mitä mainioimmiksi tavoiksi tutustua jengiin, yhdistävänä tekijänä ehkä pieni positiivinen hourupäisyys ja himo chiliin. Hauskaa on ollut, ja onneksi noihin kokoontumisiimme on myös kauniimpaa sukupuolta osallistunut varsin mukavasti! Että mukaan vain jatkossakin - jollei muusta syystä, niin voin taata kaksi asiaa: 1) siellä on pirun hyvää porukkaa ja 2) on niin ikimuistoinen näky todistaa aina joidenkin (yleensä äijiä, kumma kyllä...) lähes väistämätöntä kilpailua chilinsyönnissä, että... Sitä ei kannata missata! Believe me... Kamerat valmiiksi! ;-)

Miehillehän on tyypillistä tälläinen yhteen asiaan totaalisesti hurahtaminen ja siihen pilkun tarkasti paneutuminen, naiset taas tuntuvat olevan paremmin kykeneviä säilyttämään terveen etäisyyden ja kokonaiskuvan asioista... mutta ei täällä Infernossa mielestäni ole kyllä mitään elitismiä esiintynyt, päinvastoin; todella hyvin on tälläinen noobie saanut ohjetta ja osviittaa... että kiitos vain kaikille  :)

Lainaus käyttäjältä: "Nike"Miehillehän on tyypillistä tälläinen yhteen asiaan totaalisesti hurahtaminen ja siihen pilkun tarkasti paneutuminen, naiset taas tuntuvat olevan paremmin kykeneviä säilyttämään terveen etäisyyden ja kokonaiskuvan asioista... mutta ei täällä Infernossa mielestäni ole kyllä mitään elitismiä esiintynyt, päinvastoin; todella hyvin on tälläinen noobie saanut ohjetta ja osviittaa... että kiitos vain kaikille  :)

Mukava kuulla! :) Verrattuna monien tuntemieni foorumien keskusteluun, täällä on kyllä kieltämättä todella fiksua porukkaa. Sivuston ylläpitäjänä toivoisin itse ainoastaan vinkkejä siitä mihin suuntaan Infernoa haluttaisiin kehitettävän, ja tietysti aktiivisuutta chilitapaamisiin. Sielläkin tuo porukan fiksuus on näkynyt hyvin, suorastaan ällistyttävän hyvin. :) Jengillä on täysin eri taustat, mutta niistä ja melkoisesta ikähaitarista huolimatta, rokki soi, mielettömiä keskusteluja aamuyöhön asti syntyy aivan itsestään, ja hauskaa riittää... Omasta puolestani täytyykin sanoa että teitä tavatessani olen ymmärtänyt miksi Infernoa teen. Positiivisen hullut ihmiset ja asiat ovat elämän suola, siitä ei vain pääse mihinkään! :-)