Niin sitä sunnuntai-iltana lähti taas viisi urheaa villichilin taimea ulos, suomen luontoa testaamaan. Samaan paikkaan Vantaan Martinlaaksossa kuin viime keväänäkin, jolloin takatalvi vain tappoi jokaisen (kieltämättä liian huonosti totutetut ja -juurrutetut) pistokkaan...

Viisi ensimmäistä ovat siis:
- Capsicum ciliatum
- Capsicum baccatum var. baccatum
- Capsicum annuum var. glabriusculum (hyvin frutescensmainen)
- Capsicum eximium
- Capsicum cardenasii tai "Rocopica"

Kahden yön jälkeen viisikko voi mainiosti. Hieman myöhemmin ne saavat seurakseen vielä ainakin:
- Capsicum praetermissum
- Capsicum chacoense

Lisäksi kylvin huvikseni maahan joukon sekalaisia jalostettujen capsicumien siemeniä, katsoakseni vain itääkö jokin - ja jos, niin miten pärjää...

Alea jacta est - toivottavasti yöpakkaset eivät pure liikaa! :)

kohtahan  chilejä kerätään suomen luonnosta ku puolukkaa.. (toivottavasti) :)

Mielenkiintoista kieltämättä. Saas nähä kui käy. Miten, mahtaskos olla vaikka koordinaatteja tarjolla vois pyörähtää vilkasemassa jos ajelee ohitte..

Ja mä kun mietin että onkohan kasvariinistuttaminen vielä liian aikaista..

Tähän projektiin olisi mielenkiintoista lähteä mukaan, mutta ongelmaksi nousee, kuten varmasti suurimmalla osalla muillakin, soveltuvien villilajikkeiden puute. Et ole Thietavu ajatellut pistää siemeniä noista valikoiduista lajikkeista jakoon? Tai jos vaikka Fatalii kasaisi Aji perkele -siemenpaketin?   :P

Lainaus käyttäjältä: "Gekko"Tähän projektiin olisi mielenkiintoista lähteä mukaan, mutta ongelmaksi nousee, kuten varmasti suurimmalla osalla muillakin, soveltuvien villilajikkeiden puute. Et ole Thietavu ajatellut pistää siemeniä noista valikoiduista lajikkeista jakoon? Tai jos vaikka Fatalii kasaisi Aji perkele -siemenpaketin?   :P

Erittäin hyvä ajatus, tuo... Siinä on vain ollut tähän asti yksi ylivoimainen käytännön ongelma: siemeniä kun ei kaikista kasvattamastani villilajikkeista ole ainoatakaan (esim. ciliatum, flexuosum, eximium, galapagoense eivät ole joko kukkineet kertaakaan, tai sitten tuottaneet siemeniä sisältävää hedelmää). Lisäksi nekin mistä muutama siemen löytyy (yleensä kirjaimellisesti: muutama), ovat erittäin huonoja itämään. Syyhän tähän on villichilien luontainen tapa levitä lintujen ruoansulatuksessa ja näiden mahalaukun hiomakivien pehmittäminä...

Tätä kirjoittaessani en muista oikeastaan muita lajeja joista olisi ehkä joitakin siemeniä jaettavaksi, kuin chacoense ja praetermissum.

Tästä syystä, kaikki nuo luontoon istuttamani yksilöt ovat vesilasissa parisen kuukautta juurrutettuja pistokkaita. Chilitapaamisiin kannattaa joka tapauksessa tulla; tuon niihin aina kun suinkin vain voin, näiden harvinaisten villi-ihmetysten pistokkaita. Ainahan niitä kelluu jokunen vesilasissa. :) Nytkin on yksi mainiosti juurtunut ciliatum tuolla bubblerissa. Pääkaupunkiseudulla asuva voisi tuon halutessaan hakea pois. Kokemukseni mukaan myös cardenasii ja chacoense tekevät helposti pistokkaita.

Mutta koetan tänä vuonna parantaa tuota siementilannettakin, jos suinkin voin. Ehkäpä saadaan 2006 vallan perkuleesti Aji Perkeleitä luontoon...

mua kyllä saattais kiinnostaa ne pistokkaat :)  jos tässä jokupäivä jaksan martinlaaksoon suunnata kyläilelmään mummin luona ni voisin samalla piipahtaa hakemassa mokomia :)

käsittääkseni kuitenki kans jossai martinlaakson kupeessa asustat ku sinnepäin niit oot laittanu :)

Tuohan se paha onkin, monista villeistä lajeista kun on paha saada ylimääräisiä siemeniä tarpeeksi, puhumattakaan siitä että saisi itselleen varasiemeniä...

Joku vuosi tässä pitää pyhittää kyllä pääosin villilajikkeiden siementen tuottamiseen, joskin sitä ennen pitää toteuttaa muutama toisenlainen suunnitelma...

Lainaus käyttäjältä: "Jonne"mua kyllä saattais kiinnostaa ne pistokkaat :)  jos tässä jokupäivä jaksan martinlaaksoon suunnata kyläilelmään mummin luona ni voisin samalla piipahtaa hakemassa mokomia :)

käsittääkseni kuitenki kans jossai martinlaakson kupeessa asustat ku sinnepäin niit oot laittanu :)

Joo, täälläpäin majailen... :)  Varmuudella muuta ei ole kuin tuo ciliatum, mutta katsotaan josko muutakin olisi itänyt tms. Tämän vuoden itämisprosentti on masentava, johtunee paljolti siitä että idätin lähinnä noita villejä pirulaisia... Mutta nyt parinkin kuukauden päästä sieltä putkahtelee aina välillä jotain uutta. Kerro kun oot maisemissa!

En tiedä onko tästä ollut aiemmin puhetta, mutta Suomen oloihin saattaisi sopeutua jokin ruderaalialueita hyväksikäyttävä laji(ke). Ruderaalialueet ovat luonnostaan erilaisia häiriöalttiita alueita, joilla maata paljastuu kasvipeiteeltä. Tälläisiä ovat esimerkiksi jokitörmät, merenrannat ja metsäpaloalueet. Ihmisen aikaansaamia häiriöalueita on vielä enemmän. Näillä alueilla kasvaa ihan omintakeinen lajistonsa. Ruderaalilajit ovat sellaisia, jotka kasvavat ja ja tuottavat siementä nopeasti, mutta väistyvät myöhemmin parempien kilpailijoitten tieltä.

Voisin kuvitella, että jotkin pienikokoiset ja -marjaiset, ja muutenkin vähään tyytyvät linnunsilmälajit voisivat saada jalansijaa jostakin ravinteikkaalta joutomaalta, josta ne mahdollisesti voisivat levittäytyä lintujen mukana muille vastaaville alueille. Jos jollain on tiedossa tälläisiä alueita ja paljon ylimääräisiä siemeniä, käykää toki kylvämässä vaikka ihan kokeilumielessä. Niin...  kokeilumielinenhän tämä koko projekti taitaa ollakin.  :roll:

Tämä tuli nyt mieleeni, kun muistin eräänä loppukesän päivänä käyneeni Oulun Toppilassa jätevenpuhdistamolla, missä suuret kompostikasat kasvoivat vihreänään tomaattia. Heti kun tomaatit näyttivät saaneen vähänkin punaa poskeensa, olivat linnut niiden kimpussa.

Lainaus käyttäjältä: "Omskakas"En tiedä onko tästä ollut aiemmin puhetta, mutta Suomen oloihin saattaisi sopeutua jokin ruderaalialueita hyväksikäyttävä laji(ke). Ruderaalialueet ovat luonnostaan erilaisia häiriöalttiita alueita, joilla maata paljastuu kasvipeiteeltä. Tälläisiä ovat esimerkiksi jokitörmät, merenrannat ja metsäpaloalueet. Ihmisen aikaansaamia häiriöalueita on vielä enemmän. Näillä alueilla kasvaa ihan omintakeinen lajistonsa. Ruderaalilajit ovat sellaisia, jotka kasvavat ja ja tuottavat siementä nopeasti, mutta väistyvät myöhemmin parempien kilpailijoitten tieltä.

Voisin kuvitella, että jotkin pienikokoiset ja -marjaiset, ja muutenkin vähään tyytyvät linnunsilmälajit voisivat saada jalansijaa jostakin ravinteikkaalta joutomaalta, josta ne mahdollisesti voisivat levittäytyä lintujen mukana muille vastaaville alueille. Jos jollain on tiedossa tälläisiä alueita ja paljon ylimääräisiä siemeniä, käykää toki kylvämässä vaikka ihan kokeilumielessä. Niin...  kokeilumielinenhän tämä koko projekti taitaa ollakin.  :roll:

Tämä tuli nyt mieleeni, kun muistin eräänä loppukesän päivänä käyneeni Oulun Toppilassa jätevenpuhdistamolla, missä suuret kompostikasat kasvoivat vihreänään tomaattia. Heti kun tomaatit näyttivät saaneen vähänkin punaa poskeensa, olivat linnut niiden kimpussa.

Kiintoisia ajatuksia... Missä tomaatit esim. pärjäävät, siellä kyllä chilikin viihtyy. Noita siemeniä on tarkoitus todellakin, kun niitä joskus kasaan saadaan, jaella mitä moninaisimpiin ympäristöihin, sekoituksina jotka toivottavasti risteytyvätkin keskenään. Kokeilumielinenhän tämä projekti on, mutta ei sitä ikinä tiedä... :)

Mulla jaa aina syksylla paleltuneita tomaatteja kasvimaalle. Kevaalla niita alkaa sitten itamaan ympari kasvimaata rikkaruohoina. Chileja en ole jattanyt kasvimaalle lojumaan, joten en tieda kasvaisivatko ne samoin. Ehka pitaisi koittaa syksylla uhrata muutama chili ja kaivaa ne maahan.  Tanavuonna chileja on niin paljon, etta voisi kokeilla muutamalla erilaisella lajilla.

Talvella meilla saattaa olla -30 C, mutta kylmin jakso on paljon lyhyempi kuin Suomessa. Voi olla, etta chilin siemenet eivat kuitenkaan ole yhta pakkasenkestavia kuin tomaatin.

Lainaus käyttäjältä: "svalli"Ehka pitaisi koittaa syksylla uhrata muutama chili ja kaivaa ne maahan.

Se on kyllä harmi jos Aji Perkele syntyykin Suomen sijaan jenkkilässä...   :lol:

No jopas jotakin! Eilisellä lounasretkellä Parikkalaan (ihan susirajalla) kävi ilmi, että kurdi/turkkilainen kebabravintoloitsija  kasvattaa (lue: yrittää - taimissa ens. kasvulehdet  :shock: )"turkinpippuria" vuokrakiinteistönsä rugosapuskien juurella. Annoin Suomen ilmastoon sopivia kasvatusohjeita mm. kylvöajankohdasta...

Savonlinnan paras (ainoa) kiinalainen ravintolanpitäjä, jolle olen lahjoittanut ylimääräiset chilini jo vuosia, oli tänä keväänä pistänyt niistä siemeniä itämään (toukokuussa  :shock:) ja odottaa nyt suursatoa Suurjärven rantatontillaan (5 peninkulmaa susirajalta).

Tämä Aji Pirhana -projektihan on kerrassan monikansallinen! Lähtisiköhän Luca mukaan, niin saataisiin kokonainen uusi maanosa?  Siellä piäkaupuntiseuvulla on muistaakseni runsaasti viheralueita...

Aion muuten syksyllä istuttaa kaikki sisälle sopimattomattomat chilipuskani otolliseen maaperään - jonnekin kompostialueen laitamille -  ja jättää jokusen kypsän hetelmänkin. Keväällä sitten nähdään, saadaanko jälkikasvua!  :D

Tästä projektista tulikin odotettua kinkkisempi... Jännää sinänsä, miten (olosuhteiden ja kokemusten valossa) en koskaan aiemmin tullut huomanneeksi sitä miten rajuja takatalvia ja aikaisia syyspakkasia täällä eteläisessäkin suomessa esiintyy... Eli olen tappanut nyt kahtena peräkkäisenä vuotena aivan laakista kaiken ulos istuttamani.

Se ei aivan välttämättä sanele koko oman Aji Perkele -projektini "loppua", mutta pisti kyllä miettimään jatkon toteuttamista...

Sopivan "Aji Perkele" lajin pitäisi tosiaan olla paitsi aikainen, myös hyvin kylmänkestävä. Jotkin Andien karaistuneimmat villilajit saattaisivat kenties juuri ja juuri täyttää ehdot. Tai ehkä niiden risteytykset. Projekti elää edelleen... ehkä kauankin, kunnes tiedämme tuloksen. Aji Perkele on siihen saakka mahdollista todellisuutta, kunnes toisin todistetaan! ;)

Joku vuosi pitää kyllä iskeä chacoense-metsä tontin laidalle... alkaa olla jo suoranainen ihme jos jonkun marjoista ei keväällä puske itua... kestäväthän nuo siemenet jotenkuten rajummankin pakastamisen.

Risteyttemistä en tuohon kyllä sotkisi ihan vielä ainakaan, sekun ei ole helpommin kontrolloitavissa olosuhteissakaan aina niin helppoa kuin luulisi.

Rcotot maassa ovat viihtyneet yllättävän huonosti kylmänkestävyydestään huolimatta, samoin monet baccatumit, ihme kyllä.

Lainaus käyttäjältä: "mau"No jopas jotakin! Eilisellä lounasretkellä Parikkalaan (ihan susirajalla) kävi ilmi, että kurdi/turkkilainen kebabravintoloitsija  kasvattaa (lue: yrittää - taimissa ens. kasvulehdet  :shock: )"turkinpippuria" vuokrakiinteistönsä rugosapuskien juurella. Annoin Suomen ilmastoon sopivia kasvatusohjeita mm. kylvöajankohdasta...

Heh, onhan tuolla itsekin tullut käytyä. Yusuf Kebab Pizzeria, joka on saanut nimensä omistajien pojan mukaan. Eipä sattunut chilit tulemaan puheeksi, mutta pitää seuraavalla ruokailukerralla mainita jotain...

Itse asun Lappeenrannassa, mutta olen nyt kesällä töissä Parikkalassa.

-Harry

Suureksi ilokseni huomasin että läheisillä jättikasvareilla
(http://juuri.org/fatalii/?u=g&c=search&word=big+greenhouse&id=2084) kasvaa chiliä yhden huoneen kahdessa nurkassa! :D
Sääli vaan että lajike näytti melko surulliselta, mutta toisaalta, kasvihuoneen omistaja vihjaili että yksi huone (4000m2) on kokonaan käyttämättä... :D

Rocoto-metsä voisi olla sitten vähän muhkeampi...

Täytynee ensi visiitillä nappaa kuvia siellä kasvavista chileistä.

Kannattanee yhdistellä otollisia tekijöitä, eli valita kylmänkestävä laji ja istuttaa se joutomaalle, jossa (ihmisen vaikutuksesta) kasvit eivät pääse kasvamaan suuriksi (ja siis varjostamaan). Vertailtaessa kasvupaikkoja tulee heti mieleen, että siellä, misäs on lämpövuotoja, eivät alkukesän pakkaset pääse puraisemaan pahasti :) Esim. Tukhlomassa elää villiintyneitä kaniineja, koska ne a) saavat talvella ruokaa ihmisiltä kuten pulut meillä b) kaivavat kolonsa kaukolämpöputkien viereen, jotta talvella ei ole liian kylmä.

Eli sinne Martinlaakson voimalan lähelle, kaukolämpöputken viereen vaan :D

Hmmm... tuo voimalahan on kivenheiton päässä, eli mikäpä ettei kokeilla? ;-)

Siis tosiasiahan valitettavasti varmaan on, että mikään chili - villi sellainenkaan - ei Suomen oloissa talvehdi, mutta jos siemenet talvehtivat = säilyttävät itävyytensä, on projekti jo tavallaan onnistunut.

[Itselläni mm. konsulintupakka (Nicotiana langsdorfii) ja jokin Amerikoista tuotu, tarkemmin määrittelemätön (tod.näk.) Physalis kylväytyvät kasvupaikalle, itävät seuraavana vuonna ja ennättävät kukkia niin, että jälkikasvu on turvattu vuodesta toiseen, vaikka ne taimettuvat vasta huomattavan myöhään.]

Riittävän aikaisen kasvuunlähdön takaamiseksi chilien kasvupaikan olisi todellakin oltava "keinotekoisesti" normaalia suotuisampi, ennenkaikkea maaperän lämpötilan suhteen - syyskylmiin kasvit ennättävät kyllä sopeutua - mutta toisaalta luonnonolosuhteissa itäneillä taimilla on ihan eri eväät selviytyä lämpötilan vaihteluista kuin sisällä kasvatetuilla.

Varhaisten kevätistutusten sijaan kannattaisi todellakin kokeilla aikaisten lajikkeiden jättämistä/sijoittamista luontoon "siementämään". Tähän projektiinhan  voisivat tehokkaasti panostaa kaikki ne kerrostalohuoneisto-/toimistochiliviljelijät, joilla ei ole tilaa kesän puskien talveuttamiseen!  :wink:

Suomen ilmaston vaikein piirre ei tosin taida olla sen enempää lyhyt kasvukausi kuin kylmät talvetkaan. Pahimmat ainakin täällä lounaassa ovat keväthelteet (joiden jälkeen tulee yöpakkasia) ja olematon lumipeite joinain talvina. Kevään lämpimät päivät saavat kasvin kuin kasvin (tai siemenen) kuvittelemaan, että kesä tuli. Ihan kuin ihmiset, paita heitetään pois heti kun aurinko vähän pilkistää. Sitten palellaan kun ei se kesä vielä tullutkaan.

thietavu, selvisivätkö edes tähän asti ne puskat? :)  saati että tekivätkö hedelmää? :|

Kappas täällä on joku muukin meikäläisen lisäksi Martinlaaksosta.

Missäpäin tarkemmin näitä kokeiluja on Martinlaakson luonnonkauniissa maisemissa tehty ?-)

Lainaus käyttäjältä: "Jonne"thietavu, selvisivätkö edes tähän asti ne puskat? :)  saati että tekivätkö hedelmää? :|

Häpeäkseni täytyy myöntää että "kiire" (=suomeksi: kärsimättömyys ja/tai huono valmistelu) tappoivat taimiraukat taas kerran heti alkuunsa... :( Tosin, tänä keväänä alkoi helvetillinen koettelemus chileille, eli totaalinen talon julkisivuremontti joka poisti mm. parvekkeet ja peitti ikkunat muovilla + huoneiston betonipölyllä kevääksi, kesäksi, syksyksi ja jos huonosti käy, tiedä miten pitkäksi aikaa... En siten saanut kunnolla totutetuksi taimia ulkoilmaan, parvekkeen puuttuessa. Noh, ei kerrostaloa ole luotu tähän touhuun, pitäisihän se jo uskoa... ;-(

Jos nyt täällä pimeässä muovien takana saisin aikaiseksi kevääksi kelvollisia pistokkaita, ja jos (?) saisivat parvekkeenkin rakennettua kevääseen mennessä, niin ehkäpä ensi keväänä sitten... Chilinkasvattajan on pakko olla ikuinen optimisti! ;)

Niin, se aikomani kasvatuspaikka... Se sijaitsee niityllä, voimalaitoksen ja moottorilennokkien lennätyskentän välimaastossa, lähellä isoa leipomoa. Ripottelin sinne ihan piruuttani keväällä ison määrän sekalaisia chilin siemeniäkin... Tänään koetin käydä katsomassa, lopultakin, olisiko jotain kenties itänytkin ja selvinnyt. Oli vain niin tiheään kasvanutta ja vetistä maastoa etten työvaatteissa ja kengin päässyt sinne asti. En jaksa uskoa että siellä mitään olisi, mutta... Kukas sen tietää? :)

Se tästä valitusvirrestä. Ainoa todellinen ratkaisu on hankkiutua toisenlaiseen asumismuotoon, kun joskus kenties keksii siihen keinot. Siihen saakka ilahdutan kerrostalonaapureita natikan valolla ja epäsosiaalisella elämäntavalla (musiikintekoa öisin)... ;-)

Niin, jos tämä vielä tästä hankalammaksi menee, niin kyllä sen lopputuloksen nimeksi tulee jotakin tyyliin "Aji j*malauta s**tanan perkele!" ;-)

...Vaikka luulenpa että makuelämys tulee joka tapauksessa saamaan jengistä noita suomen kauniin kielen aggressiiveja ulos ihan riittämiin! :)