Kolme tänä kesänä kasvattamaani "puolichiliä" sukua Physalis ovat sitten saavuttaneet kukintavaiheen... Tutuin näistä, eli "ananaskirsikka" (p.peruviana) on hurja kasvi - lehdet ovat ainakin tällä lajilla aivan jättiläismäiset... 30cm luokassa.  "Tomatillo"-nimellä kulkeva meksikolainen laji (p.philadelphica) on ulkoisesti aika erilainen, vaikka tämänkin rosoiset lehdet ovat melkoisen suuret. Kukka on suuri ja keltainen. Amerikkalainen villiphysalis p.acutifolia on suunnilleen edellisen kokoinen, lehdet vain vieläkin rosoisemmat. Jännittävää nähdä mitä nämä chilin lähisukulaiset lopulta tuottavat!

Kaksi villiä physalista jäi tänä keväänä itämättä, harmi kyllä. Näistä voi silti saada capsicumien rinnalle pysyvämmänkin kiinnostuksen aiheen! :)

Varsin mielenkiintoisia kasveja kyllä chilipäällekin! :)

Ananaskirsikka ainakin tuottaa satoa enemmän mitä jaksaa syödä.

Asian ytimessä!

Lehtien muoto vaihtelee jo eri tomatillolajikkeilla melko paljon. Omista kasveistani esim. Purplen lehdet ovat huomattavasti sahalaitaisempia kuin Toma Verden. Kannattaa muuten olla physalisten kanssa varovainen, varsi napsahtaa erittäin helposti poikki jos sitä hiukankin taivuttaa... :oops: Onneksi pistokkaat juurtuvat todella nopeasti.

Onkos muuten tietoa mikä vitsi piilee tuossa P. Philadelphica / P. Ixocarpa nimisekaannuksessa? Synonyymejähän nuo taitavat joka tapauksessa olla...

Kuten muualla taisin kehua jo, on mulla noita chilien sukulaisia Solanum- ja Physalis -suvuista enemmänkin ollut kokeilussa tässä:

-Physalis pruinosa kahta eri kantaa, itämättä jäivät
-Physalis peruviana (ananaskirsikka) muutama pikkutaimi kasvarissa
-Physalis ixocarpa (P. philadelphica) (tomatillo) kaksi kasvia ilman lajikenimeä ja yksi 'de Milpa' kasvarissa, kukkivat ja rehottavat muttei vielä satoa.
-Physalis angulata (Mullaca) iti, mutta kuoli pienenä.
-Solanum sessiliflorum (Cocona tai topiro) yksi yksilö sisällä, alkaa kohta kukkimaan!
-Solanum melanocerasum (Garden huckleberry) tehnyt paljon marjoja jo, on sisällä ikkunalla. Marjat aika mauttomia, värjäävät kyllä mustikan tavoin.
-Solanum muricatum (Pepino) 3 yksilöä kasvarissa ja 1 sisällä, aika pieniä vielä, voi olla etteivät ehdi satoamaan tänä vuonna.
-Solanum quitoense (Naranjilla), yksikään siemen ei itänyt.
-Cyphomandra betaceae tai Solanum betaceum (Tamarillo eli puutomaatti) monta pientä sirkkatainta sisällä purkissa, Madeiralta keräämäni siemenet itivät jotain parin kuukauden kuluttua kylvöstä.
-Solanum sisymbriifolium, sain pienen taimen vaihdossa antaessani pois ylimääräisen coconan. Sisätiloissa, ei oikein näytä kasvavan mutta toisaalta on ihan pirteän näköinen.

Lisäksi on tietty montaa lajiketta tomaattia (Solanum lycopersicum tai Lycopersicon esculentum, miten vain) ja perunaa (Solanum tuberosum) :-)))

Ensi vuodelle on jo varattuna runsas joukko uusia Solanumeja ja muitakin chilien sukulaisia Solanaceae -heimosta. Olen tässä haalinut siemeniä ympäri ämpäri maailmaa... Mutta niistä sitten lisää myöhemmin, syksyllä varmaan alan kylvää niitä.

Nämä ne ovat oivallisen jännittäviä, ja kun Solanaceae pitää sisällään satoja ellei tuhansia eri lajeja, ja monista lajeista lukuisia lajikkeita, niin jännitystä piisaa pitkään. Harvinaisempien lajien kohdalla siementen saatavuus vaan on aika olematon, ja sitten pitää olla tarkkana mitä näistä pistää suuhunsa ja milloin, sillä heimossa on monta tappavan myrkyllistä kasvia. Useimmat syötävistäkin ovat myrkyllisiä, jos hedelmät ovat vähänkin raakoja. Heimoon kuuluu myös vähäisemmissä määrin myrkyllisiä sekä hallusinogeenisiä kasveja, jotka - vaikkakaan eivät ehkä tapa - voi olla vakavia terveydellisiä seurauksia. Itse yritän kasvattaa vain suhteellisen varmasti syötäväksi tiedettyjä lajeja, mutta monista harvinaisemmista varmaa tietoa on miltei mahdotonta löytää.

Lainaus käyttäjältä: "Gekko"
Onkos muuten tietoa mikä vitsi piilee tuossa P. Philadelphica / P. Ixocarpa nimisekaannuksessa? Synonyymejähän nuo taitavat joka tapauksessa olla...

Solanaceae-heimossa tuollaiset tupla- tai triplanimet ovat todella yleisiä, valitettavasti. Myös esim. suomen- ja englanninkielisiä nimiä on monasti useita, joten välillä on tuskastuttavaa selvitellä, että mikäs tämäkin kasvi taas onkaan. Lisäksi esim. "topiro" tai "tupiro" tai "tupiru" jne. voi tarkoittaa kahta-kolmea eri kasvia, samoin kuin vaikkapa "naranjilla" tuntuu olevan useaan eri lajiin sopiva nimi.

Physalis peruviana taas tunnetaan suomessa mm. nimillä ananaskirsikka, kapinkarviainen sekä karviaiskoiso, joista jälkimmäinen lienee se virallisin, muttei suinkaan yleisimmin käytetty.

Garden huckleberryä Tommillekin jo maistatutin viime kesänä.
Toiset lähteet vihjaavat ettei niitä pitäisi syödä keittämättä tms... tiedä sitten, mutta kyllä niitä melkoisia määriä tuli naposteltua sellaisenaan! :)
http://juuri.org/fatalii/?word=Solanum+melanocerasum&u=g&c=search

Itse en kyllä mauttomaksi kuvailisi, hyvinkin erikoinen maku kylläkin josta oppi tykkäämään niitä jokusen napsittuaan.
Etenkin tuosta valmistettu tee oli hyvin erikoinen toffeen-tapainen maku. :)

Joskus tuntuu siltä, että noita solanumeja turhankin paljon pelätään, esim. vihreitä tomaatteja ja perunoita... jos päässä hiukan huimaakin, ei niistä kyllä henki lähde.  :wink:  Toisaalta terve varovaisuus on aina paikallaan. Veikkaan kuitenkin, että hyvin harvasta yleisesti liikkeellä olevasta solanumista saa sen vakavampia seuraamuksia pienenä annostuksena. Kyllä näitä raakoja tomaatteja jne pitää popsia varmaankin kottikärryllinen. Muista solanecaeista löytyy rankempaa tavaraa, esim. Atropat.

Myrkyistä puhuttaessa olisi myös hyvä erottaa koska puhutaan esim. solaniinista, hyosyamiinista, skopolamiinista ja solanidiinista ja nikotiinista. Näillä kun on aivan eri vaikutuksia, mm. S. nigrumia (mustakoiso) poltetaan piipussa (ei, en ole kokeillut). Jos tavara korjataan yöaikaan, voi marjoista tai kasvinosista valmistaa ns. lentosalvaa noituustarkoituksiin. (Tämähän on kuin Niksi-Pirkasta!) :lol:

Takapihalla muuten kasvaa S. dulcamara, kannattanee jättää sitäkin maistamatta...

Useimpia myrkyllisiä Solanumeja muuten joku aina jossain päin maailmaa popsii suihinsa, jopa siten että vaikka yleensä kaikkien Solanumien vihreiden osien oletetaan olevan myrkyllisiä, niin afrikassa joidenkin paikallisten Solanumien lehtiä ym. osia käytetään salaattina! Eivät voi olla kovin myrkyllisiä... Australiassa taas aboriginaalit popsivat hyvin monia paikallisia Solanum-marjoja, vaikka länkkärien mielestä useimmat niistä ovat vähintään haitallisia.

Erilaisia alkaloideja Solanaceae -heimon kasveissa tosiaan riittää, valikoimaa on vaikka mihin tarkoitukseen. Onneksi on myös paljon kauniita, hyödyllisiä ja hyvän makuisia sekä satoisia kasveja, joita on suhteellisen helppo kasvattaa.

Vaikka uteliaisuus onkin hyveenäni, ja kaikenmoiset rakkaiden chiliemme sukulaiset kiinnostavatkin hyvin paljon, niin ensisijaisesti pyrin pysyttelemään noissa popsittavissa. Enkä toki unohda muitakaan kasviheimoja. Mutta jostain syystä jokin harvinaisempikaan kurkkukasvi ei saa samanlaisia väreitä kulkemaan selkäpiissä, kuin vaikkapa tämä iki-ihana ja superkarvainen S. sessiliflorum...

(http://koti.mbnet.fi/jartsap/cocona.jpg)

Komea on coconan taimi, vaikutti hyvin mielenkiintoiselta (ja herkulliselta?) kasvilta kun googlettelin... Mutta vielä tuosta physaliksesta, karviaiskoisosta: Milloin se alkaa kukkimaan??
Huhtikuun puolessavälissä nousi taimet, nyt ovat n. 60-75cm korkeita jyrmyjä, vaan nuppuja ei vaan näy. Viikon ovat nyt totutelleet parvekkeella lasien takana ja hyvin näyttävät voivan...

Mun P.peruvianat on vielä tosi pieniä, ei toivoakaan että kukkisivat vielä. Joskus kasvatin ikkunalla, ja puska oli kyllä toista metriä korkea ja miltei yhtä leveä ennen kuin ainokainen kukka ilmestyi. Se kyllä ei saanut tarpeeksi valoa, oli pohjoisikkunalla (siihen aikaan asuin kerrostalossa, ei ollut vaihtoehtoa).

Tomatillot puolestaan ovat kukkineet täysillä jo jonkin aikaa, mutta syystä tai toisesta eivät ala tekemään hedelmää - ilmeisesti pölytys ei onnistu, jostain syystä. Pörriäisten puuttuessa kasvarista olen koittanut tupsutella ja ravistella kukkia manuaalisesti - tuloksetta. Kamalan rönsyileviä ja rentovartisia puskia ne kyllä ovat, kesäkurpitsojen ohella pahimpia naapurikasvien varjostajia.

Coconan ensimmäinen kukka aukeaa näinä päivinä - mielenkiintoista.

Solanumeista puheenollen...   Onko kukaan kasvattanut Thaimaalais-tyyppisiä munakoisoja? Niitä taitaa olla pieniä herneen kokoisia ja vähän isompia kananmunan kokoisia. Laitoin jokinaika sitten ruokaa tälläisistä kananmunan kokoisista kiinteistä, vihreistä munakoisoista ja ne olivat erittäin herkullisia. Eli onko kenelläkään kasvamassa ja onko laji(ke) nimistä tietoa?

Mulla ei ole munakoisokokemuksia, kun en ole munakoison ystävä, mutta ensi vuodeksi mulla oli muistaakseni ainakin jotain afrikkalaista "munakoisoa", se oli mielestäni joku enempi marjamainen sortti. Ei ole noita listoja ja luetteloita tässä käsillä, mutta muistelen että kansanomainen nimitys kyseiselle Solanumille olisi ollut "Scarlet eggplant" ja nimensä mukaisesti tulipunainen hedelmä. Oikea munakoiso se ei sitten kai ole, koska on eri lajia. Munakoisoiksi tosin sanotaan usean eri lajin edustajia, en tiiä missä raja kulkee. Google sanoo, että "Scarlet eggplant" on Solanum aethiopicum, ja kyllä tuo tutulta kuulostaa, sellaisia taitavat siemeneni olla.

Edit: Tuolta näytti löytyvän Thai-munakoisoja:
http://www.kitazawaseed.com/seeds_thai_eggplant.html
Olisko noissa sen näköisiä mitä kaipailit?

Lainaus käyttäjältä: "JartsaP"Mulla ei ole munakoisokokemuksia, kun en ole munakoison ystävä, mutta ensi vuodeksi mulla oli muistaakseni ainakin jotain afrikkalaista "munakoisoa", se oli mielestäni joku enempi marjamainen sortti. Ei ole noita listoja ja luetteloita tässä käsillä, mutta muistelen että kansanomainen nimitys kyseiselle Solanumille olisi ollut "Scarlet eggplant" ja nimensä mukaisesti tulipunainen hedelmä. Oikea munakoiso se ei sitten kai ole, koska on eri lajia. Munakoisoiksi tosin sanotaan usean eri lajin edustajia, en tiiä missä raja kulkee. Google sanoo, että "Scarlet eggplant" on Solanum aethiopicum, ja kyllä tuo tutulta kuulostaa, sellaisia taitavat siemeneni olla.

Edit: Tuolta näytti löytyvän Thai-munakoisoja:
http://www.kitazawaseed.com/seeds_thai_eggplant.html
Olisko noissa sen näköisiä mitä kaipailit?

Siis myös tuon linkin perusteella munakoisot näyttävät kuuluvan useaan eri lajiin. Ehkä tuo "Tiger hybrid" menee ulkonäöltään lähimmäksi syömiäni munakoisoja. Minäkään en ole kaupasta saatavien violettien munakoisojen suuri ystävä, mutta nuo pienet vihreät olivat todella maukkaita.

Ehkä tämä vieläkin lähemmäksi: http://www.evergreenseeds.com/evergreenseeds/eghybwhitbal.html

Ollapa kasvihuone.  8)

ajattelin kanssa tomatilloo ja ananaskirsikkaa laittaa jossaivaiheessa mutta meinasin bubbleriin laittaa, kellään kokemuksia että muuttuuko maku paljonki?  

joku taannoin mulle sano että tomaattia ei kannata laittaa vesiviljelyyn koska mausta tulee jotenki 'verinen'.. tiedä siitä sitte..  mut jos jollain on  kokemuksia ni mielelläni kuulisin :)

Hmm... Makuun pystyy vesiviljelyssä vaikuttamaan helpommin ja paremmin kuin multakasvatuksessa.

Joten tuon tomaatin maun verisyys on johtunut ihan omista kasvatuskeinoista ja ravinteista.

Koitahan toki ainakin ananaskirsikkaa vesiviljelyssä (pitää itsekin koittaa seuraavalla kaudella!) ja sadon kypsyessä käytä pelkästään vettä tai ripeniä jolla saa extramakeutta aikaan.
Toimii hyvin ainakin chileillä!

mitens valo noilla sitte.. ajattelin jos talvee vasten laittais mokomia itämään.. nii ja kyse on viel ananaskirsikasta ja tomatillosta :o

No mun kokemusteni perusteella näyttää siltä, että itävät ja kasvavat ehdottomasti parhaiten luonnonvalossa. Ainakaan loisteputken alla eivät oikein viihtyneet, tosin tomatilloista lähti kolme kasvuun sielläkin, ananaskirsikat ja muut Physalikset sitten joko eivät itäneet ollenkaan tai kuolivat heti pieninä. Ilmeisesti siis kannattaisi idättää jo kesällä, kylväen pintaan, ja talvettaa sitten joko sellaisenaan tai ottamalla pistokkaita. Mietinkin juuri, että pitäisikö noita ensi vuodelle tarkoittamiani koisokasveja kylvää jo kesällä. Viimeksi kylvin ensimmäiset vissiin syys-lokakuun paikkeilla. Tosin näissä on eroja, Solanum -sukuiset voi vissiin kylvää syvemmällekin kun taas Physalikset yleensä neuvotaan kylvämään pintaan - omat tutkimukset aiheesta ovat kesken. Myös kelmun käyttö kannattanee, tai muuten voi olla hankalaa saada kylvökset pidettyä kosteina, jotkut näistä voivat itää melko nopeastikin kun taas esim. tamarillot odotuttivat jotain pari kuukautta.

Kuten esim. tomaateista, myös ananaskirsikoista ja tomatilloista tulee pitkiä, honteloita ja harvalehtisiä vähässä valossa. Alkavat kukkimaan vasta kun valoa on tarpeeksi. Monessa muussakin asiassa muistuttavat tomaattia: lähtevät pistokkaasta helposti, voidaan istuttaa reilusti syvempään ja tekevät silloin juuria runkoonsa, kestävät leikkausta varsin hyvin (mutta siinäkin voi liioitella, tapoin muinoisen ananaskirsikkani leikkaamalla sen aivan alas) - ja enpä yllättyisi yhtään, jos osoittautuisi että näidenkin kohdalla varkaiden poistaminen toimisi, sen verran hurjasti levittäytyvät joka suuntaan, sitä en kuitenkaan ole lähtenyt vielä kokeilemaan.

Oman ananaskirsikan idätin jokunen vuosi sitten samassa minikasvarissa chilien kanssa, tuntui itävän samoissa lämmöissä aika kivasti.

Tässä vielä kuva ananaskirsikasta kasvamassa loisteputkien alla:
http://juuri.org/fatalii/?u=g&c=search&word=physalis&id=691

En yllä lähtisi kukittamaan putkien alla, mutta esikasvatus sujui kivasti.

Natikan avulla voisi varmasti kukittaakin moisen.

Näytti tuottavan ihan pihalla altakasteluruukussa melkoisen sadon, syömättä jäi suuri osa kyllästymisen vuoksi.

Lainaus käyttäjältä: "Fatalii"ässä vielä kuva ananaskirsikasta kasvamassa loisteputkien alla:
http://juuri.org/fatalii/?u=g&c=search&word=physalis&id=691

Näyttää ihan habanerolta.  :)

Tietäneekö kukaan, saako kaupassa myytävistä ananaskirsikoista idätyskelpoisia siemeniä?

Kyllä viime keväänä kaupan ananaskirsikoiden siemenet itivät aivan iloisesti... :)

Niin, mitenkäs Tomatillon ja muiden physalisten laita - ovatko marjat kypsinä syötäviä sellaisinaan? Yleensähän niitä ei niin ainakaan käytetä. Mikä ylipäätään on syy Tomatillon valmistamiseen keittämällä, kun lähisukulainen ananaskirsikka on makea ja aivan eri maata (?)...  Onko kokemusta muista physalislajeista syötynä?

No jos niissä jotain myrkkyjä onkin, niin ei sillä taida olla väliä keittääkö vai ei, sillä tietojeni mukaan solaniini ainakaan ei hajoa keitettäessä... pitäisi kuumentaa paljon kuumemmaksi. Muista koisomyrkyistä en tiedä.

EDIT:
Paavon perunasivuilla http://www.sci.fi/~ahven/peruna/learti19.htm kerrotaan, että glykoalkaloidit (kuten solaniini) hajoavat vasta noin 300 asteen lämpötilassa. Tuo tieto kyllä on omiaan harkitsemaan pari kertaa, ennen kuin seuraavan kerran teen esim. pizzaa vihreistä tomaateista (vaikka pizzakin paistetaan todella kuumassa, mutta riittääkö se silti?). Mietin muuten, että ehkä koko "vihreät tomaatit" (on paljon reseptejä, joissa niistä tehdään ruokaa) onkin väärinkäsitys, tomatillo kun jossain päin jenkkilää tunnetaan myös mm. nimellä "green tomato". Vaikkei se siis tosiaankaan ole tomaatti ensinkään, eikä edes samaa sukua vaikkain samaa heimoa.

Lainaus käyttäjältä: "JartsaP"
... kestävät leikkausta varsin hyvin (mutta siinäkin voi liioitella, tapoin muinoisen ananaskirsikkani leikkaamalla sen aivan alas) - ja enpä yllättyisi yhtään, jos osoittautuisi että näidenkin kohdalla varkaiden poistaminen toimisi, sen verran hurjasti levittäytyvät joka suuntaan, sitä en kuitenkaan ole lähtenyt vielä kokeilemaan.

Olen jo kahtena syksynä leikannut ananaskirsikkani (kylvetty  III/2003) n. 10 cm:n tapille lehtien kellastuttua ja talveuttanut sen 10-15 asteessa.  Se alkoi tänä vuonna työntää uusia versoja helmikuussa, kukinta pääsi vauhtiin toukuun alkupuolella ja sadosta näyttää tulevan erittäin runsas.  

Kasvi on nyt yli 130 cm korkea,  n. 60 cm leveä (sidottuna tukikeppeihin) ja siinä on 6 päähaaraa, joissa runsaasti sivuhaaroja - eikä niiden poisto kokemukseni mukaan lisää marjojen kokoa, mutta vähentää kyllä määrää. Kasvu on paljon nopeampaa ja satokausi alkaa huomattavasti aikaisemmin ja kestää pitempään kuin saman vuoden kylvötaimilla. Nyt on lisäksi pari tainta - oman kasvin siemenistä - kasvamassa siltä varalta, että talvehtiminen ei onnistuisikaan... Jos muuten joku haluaa siemeniä ensi vuodeksi, niin jaan sadon kypsyttyä ilomielin ja ihka ilmaiseksi!

Lainaus käyttäjältä: "Anonymous"Niin, mitenkäs Tomatillon ja muiden physalisten laita - ovatko marjat kypsinä syötäviä sellaisinaan? Yleensähän niitä ei niin ainakaan käytetä. Mikä ylipäätään on syy Tomatillon valmistamiseen keittämällä, kun lähisukulainen ananaskirsikka on makea ja aivan eri maata (?)...

Physalisten marjojen pitäisi olla myrkyttömiä kypsinä. Jopa esim. Suomessakin yleisesti koristeeksi viljelty P. alkekengi (kiinalainen lyhtykukka) on myrkytön, joskin pahanmakuinen. Marjaa suojaava verholehti onkin sitten poikkeuksetta myrkyllinen. Useiden physalisten maun kerrotaan paranevan keitettäessä, liekö se syynä tomatillojenkin keittämiseen. P. ixocarpoja voi ilman muuta syödä sellaisenaankin. Myös P. peruvianoista keitetään usein hilloa, koska se on erittäin hyvää. Hilloaminen tuntuukin olevan yleisimpiä physalisten valmistusmuotoja esim. Yhdysvalloissa, jossa erilaisia physaliksia kasvaa rikkaruohoina siellä täällä.

Lainaus käyttäjältä: "JartsaP"Paavon perunasivuilla http://www.sci.fi/~ahven/peruna/learti19.htm kerrotaan, että glykoalkaloidit (kuten solaniini) hajoavat vasta noin 300 asteen lämpötilassa. Tuo tieto kyllä on omiaan harkitsemaan pari kertaa, ennen kuin seuraavan kerran teen esim. pizzaa vihreistä tomaateista (vaikka pizzakin paistetaan todella kuumassa, mutta riittääkö se silti?). Mietin muuten, että ehkä koko "vihreät tomaatit" (on paljon reseptejä, joissa niistä tehdään ruokaa) onkin väärinkäsitys, tomatillo kun jossain päin jenkkilää tunnetaan myös mm. nimellä "green tomato". Vaikkei se siis tosiaankaan ole tomaatti ensinkään, eikä edes samaa sukua vaikkain samaa heimoa.

Ymmärtääkseni vihreät tomaatit eivät sisälläkään solaniinia vaan solanidiinia, joka ei ole ihmiselle yhtä myrkyllinen kuin solaniini, jota taas on lehdissä ja rungossa. Kummatkin ovat huonosti elimistöön imeytyviä eivätkä pieninä määrinä aiheuta ongelmia.

Myrkyistä puhuttaessa netistä löytyy ristiriitaistakin tietoa, eli myös lähdekritiikki taitaa olla paikallaan.  :wink:

Se olin minä... kele kun loggasi pihalle.

Paljastatko JartsaP mitä lajeja olet ensi kaudeksi varannut? Itse olen saman suuntaisissa puuhissa ja mietin teemmekö päällekkäistä tutkimustyötä? :)  Kartoittelin tuossa juuri 38 eri physalislajia, joista yritin saada synonyymit syrjään (niitä on paljon, esim. ixocarpa/philadelphica, acutifolia/wrightii, crassifolia/greenei jne...). Aikas mielenkiintoinen työsarka, mutta sain aikaan melko hyvän taulukon.

Mainittakoon vielä, että eräs mielenkiintoisimmista on P. viscosa/curassavica/fuscomaculata, jota kehutaan useassa paikassa physaliksista parhaaksi. Capsicumeista totuttuun tapaan myös eräiden physalisten kanssa on ollut ongelmia määritellä suku varmasti, esim. physalis <-> leucophysalis <-> quincula on tuottanut ongelmia.

Huhutaan myös tomaatista, jossa olisi physaliksen geenejä... Homma muuttuu kiintoisammaksi mitä kauemmin asioita tutkii. Näistä voisi kirjoittaa koko yön...  :P

Alkaa kuulostaa todella mielenkiintoiselta.
Kenties noille voisi tulevaisuudessa uhrata neliön-pari kasvarista. :)

Toisaalta, ainakin ananaskirsikka pärjää sen verran kivasti ulkosalla että ei liene tarpeen.

Gekko,

Aioin jo paljastaa tämänhetkisen "ensivuosi" -listan viime viikon lopulla, mutta pahuksen Kapsi lakkasi toimimasta juuri tasan silloin. Nyt en tietenkään enää muista kaikkia, mutta enimmäkseen taisivat olla Solanumien puolelta nuo tulevat kasvattini. Laitan tähän mitä muistan.  Jätän pois tämänvuotiset, joita tietenkin parhaani mukaan koitan saada talvetettua joko kokonaisena, alasleikattuna tai pistokkaasta.

Solanum hirsutissimum
Solanum sp. "baquicha"
Solanum caripense "tzimbalo"
Solanum sp. ?
Solanum aethiopicum
Cyphomandra abutiloides

Oli jotain jotain muutakin, mutta en vaan muista mitä. Physalikset puuttuvat valitettavasti listalta... Tomatillon ja ananaskirsikan koitan saada talven yli, tai sitten kerään vain siemeniä. P. pruinosan siemenistä (pohjoinen alkuperä?) yritän vielä saada jonkun itämään, siemeniä on vielä hiukan mutta epäilyttää niiden elinvoimaisuus suuresti kun ei edellisistä yksikään ole itänyt. Mahdollisesti hankin vielä kolmannen erän noita jostain. Solanum-puolelta S. quitoense on sen verran mielenkiintoinen tapaus, että sitäkin varmaan yritän uudelleen.

Pelkästään näihin erikoisempiin kokeiluihin en aio kauttani uhrata, joten tietenkin sitten päälle tulevat kaikki "normaalit" kasvit :D Saapa nähdä, miten tyttöystävä kestää jatkossa, tämän kauden aikana on vähän napinaa tai ainakin painostavaa hiljaisuutta ollut ilmassa välillä, varsinkin silloin kun sisällä alkoi joka paikka olla täynnä taimia, ja isännän vapaa-aika hupeni ruukunvaihdoissa, kylvöissä ja kasteluissa. Kasvihuoneessa on nyt vihdoin automaattikastelu tai altakasteluruukut suurimmalla osalla kasveista, ja luukunavaajat sekä sähköpuhallin, mitkä yhdessä säästävät paljon aikaa. Vielä kun tuo kasvimaa oppisi huolehtimaan itsestään  :?

Tomatillot ovat aivan keltaisenaan kukkia, mutta ei edelleenkään raakileita. Liekö pörriäisten puutetta? Yritin niitä tuossa tupsutella käsin.

Mitä tulee netin myrkyllisyystietoihin, niin tietoa on todella vähän tai se tosiaan on ristiriitaista. Varsinaisissa myrkyllisten kasvien listoissa on tietty kaikki vähäistäkin ärsytystä ääritapauksissa aiheuttavat kasvit luokiteltu myrkyllisiksi, "varmuuden vuoksi", joten niihin ei ole luottamista. Myrkyllisiksi noiden mukaan kun lasketaan kaikki koisokasvit, myös chilit ja paprikat  :(  Niinpä pitää yrittää etsiä mahdollisimman monta mainintaa ja lopun edestä toivoa parasta. Garden Huckleberry esimerkiksi muistuttaa niin paljon myrkyllistä S. nigrumia, että vaistomaisesti välttelen sen maistelua, ja kun maku ainakin sisäkasvatuksessa on muutenkin olematon, niin annan ennemmin olla. Eräs kiehtovimmista Solanumeista on Pepino, S. muricatum, sillä vaikka tuo mainion raikkaan makuinen hedelmä onkin jo Suomen marketteihin tehnyt maihinnousun, niin noin kolmen euron kappalehinta ei houkuttele ostamaan. Sitä kuitenkin käytetään ilmeisen runsaasti Uuden maailman tropiikissa, joten lienee melko turvallinen popsittava. Samoin naranjillat, tzimbalot jne. ovat kasvualueillaan yleisesti ravinnoksi käytettyjä, joten eivät ne kovin myrkyllisiä voi olla. Jostain luonnonvaraisista ("rikkakasveista"), joihin monet villiphysaliksetkin kuuluvat, onkin sitten vaikeampi sanoa mitään. Esimerkiksi Physalis lobata (Quincula lobata, violettikukkainen lyhtykoiso!) on outo autiomaakasvi, käytetty enimmäkseen koristekasvina, ja vaikka äkkiseltään löysin yhden maininnan, että intiaanit ovat tehneet marjoista hyytelöä, niin ihan tuon perusteella epäröisin lähteä syömään ainakaan suuria määriä. Jo ulkonäön perusteella kasvi on epäilyttävä  :shock:

Jartsa, mielenkiintoisia kasveja todellakin ensi vuodeksi tiedossa!  :) Täytyy tosin vielä googletella lisää koska eihän noista kukaan osaa tietenkään mitään suoralta kädeltä sanoa...

Hyvä konsti tyttöystävän/vaimon/orjattaren tyytyväisenä pitämiseksi on laittaa aina silloin tällöin omasta sadosta herkullista sapuskaa  :) Oma vaimo onkin nykyisin yhtä tulisen safkan ystävä kuin itsekin olen. Ja hyvä niin.

Milläs nimellä tuota pepinoa cittarissa myydään? Veikkaan sitruunapersikkaa??!!

Physalis lobata on useimpien lähteiden mukaan todellakin Quincula, joka usein virheellisesti Physalikseksi tunnistetaan. En minäkään sitä sen vuoksi söisi. On toki selvää etteivät kaikki physalikset ole lainkaan hyvänmakuisia, esim. P. alkekengi (joita löytyy ainakin 5 yleistä koristelajiketta), jotkut pössit ovat tuotakin kuulemma syöneet.

Oudoista autiomaa-physaliksista kiinnostavimpia lienevät ainakin Ph. lanceolata longifolia / hispida / intermedia / monticola / virginiana var. hispida / virginiana var. virginiana -nimillä tunnettu prairie groundcherry tai Ph. minima / eggersii / lagascae -nimillä tunnettu pienikasvuinen pygmy groundcherry, jota tavataan Himalajan alueella ja Australiassa. Siemenien kaupallinen saatavuus on - yllätys yllätys - olematonta.

Puhumme siinä mielessä hauskoista kasveista, että oikeastaan kuka tahansa voi ryhtyä pienellä googletuksella, solanaceae-perustiedoilla ja luetun ymmärtämisellä suomen suurimmaksi guruksi. Esim. juuri Quincula tai vaikkapa Darcyanthus - lue muutama sopiva hitti googlesta ja olet taatusti Valtakunnan suurin quincula- tai darcyanthustietäjä!  :P  Siementen haaliminen ja kasvien kasvatus ovatkin sitten jo toinen juttu...

Koko chilin sukulaisten ryhmässä yleinen tiedon taso taitaa keskimäärin olla sitä luokkaa että gurun tittelin saa hyvin vähällä... ;)  

Yksi ihan chilejäkin eli capsicumeja koskeva sekä kiintoisa että kiusallinen fakta on se, ettei tiede tiedä mokomista vielä kovinkaan paljon. Se jättää meille melkoisesti tilaa arvailuun, spekulointiin - ja aivan todelliseen havainnointiin, perustutkimukseen.

Tätä kirjoittaessani vieressäni ikkunalaudalla kasvaa komea parivaljakko yhtä tällä hetkellä hyvin kiistanalaista chiliä. Kaksi siemenistä kasvatettua, keskenään identtistä isomarjaista capsicum cardenasii -versiota samassa ruukussa. Näistähän on jo osoitettu että "villin" Ulupican, c.cardenasii/c.eximium:n ja jalostetun Rocoton (c.pubescens) risteytyksistä tulee aikalailla tällaisia. Siitä taas on seurannut nimike "Rocopica" ja käsitys siitä että isomarjaiset tällaiset olisivat enimmäkseen tai aina risteytyksiä.

Jokin siinä vain tökkii... Nimittäin, risteytymisen lakien mukaan osan jälkeläisistä pitäisi olla kummankin vanhempansa kaltaisia. On mahdollista, mutta lopulta aika epätodennäköistä että esim. oma kaksikkoni olisi siemenistä kasvanut identtisiksi - jos kyseessä olisi Rocoton ja villin Ulupican tuore risteytymä. Mikä myös merkittävää, näiden jälkeläisetkin ovat identtisiä vanhempiinsa nähden - eli näyttäisi siltä että puhumme jo aivan vakiintuneesta tyypistä.

Sitä en itsekään juuri epäile, etteikö tämä c.cardenasii -kaksikko olisi jossain vaiheessa risteytynyt muualle, luultavasti Bolivian Rocotoihin. Boliviassa näitä kun on paikallisesti jalostettu jo kauan. Risteytymä on vain voinut tapahtua satoja, jopa tuhansia vuosia sitten - tuloksena monta erilaista, lähisukuista kantaa joiden eroina on lähinnä se, miten "puhtaat" villit geenit milläkin versiolla on.

Tästä syystä rajoittaisinkin itse nimikkeen "Rocopica" käytön varmoihin, tuoreisiin risteytymiin c.pubescensin ja c.cardenasii/eximiumin välillä. Sillä  samankaltaisia chilejä on paitsi mahdollisesti, myös todennäköisesti syntynyt aivan luonnostaan jo hyvinkin kauan sitten. Se, miten ne nimeämme, on tällä hetkellä aivan villin lännen puuhaa. Itse uskaltaisin esim. sinänsä tieteelle kohtalaisen tunnetun c.cardenasii/eximiumin tapauksessa tätä nykyä vain sanoa että lajista on olemassa pieni- ja isompimarjaisia versioita. Jälkimmäisissä luultavasti, muttei varmasti c.pubescensin geenejä.

Itse arvelen A.T.Hunzikerin lopulta luokitelleen koko roskan yhdeksi ainoaksi lajiksi (c.eximium) juuri tuosta syystä: vuosituhansien aikana Boliviassa on syntynyt kirjo saman kasvin enemmän ja vähemmän puhtaita muotoja, joita erottaa lähinnä marjan koko - eli ihmisen suorittaman risteytys/jalostustoiminnan vaikutus... Kuten on olemassa villejä ja kultivoituja annuum- ja baccatum-paprikoita, sama varmasti pätee cardenasii-paprikoihinkin. Ja muihinkin, esim. c.praetermissum...

Kiintoisa sekasotku! :)  Ja tähän vielä paljon huonommin tunnettuja puolichilejä peliin... Johan lähtee! :)

Tottakin turiset, mutta itse en tuota suurimarjaista siltikään cardenasiiksi/ulupicaksi vielä laskisi... sen verran selvää eroa on kyllä.
Mielenkiintoista on myös se että kasvattamissani pienimarjaisissa cardenasii/eximium kasveissa on ollut aina vaaleat siemenet.
Saa nähdä mitä tuosta CAP 1530:sta ilmenee... epäilen pienimarjaista valkosiemenistä kasvia. :)

Tässä muutama mielenkiintoinen kuva/linkki:
http://www.rocoto.com/rocopica.html

Eritoten:
http://www.rocoto.com/01_rocopica_flowerclose.jpg

"Ripe 1cm peppers"
http://www.rocoto.com/01_rocopica_closeup.jpg

http://www.rocoto.com/01_rocopica_peppersliced.jpg

Identtisiä oman "Rocopicani" kanssa.
Toistaiseksi kahdesta tuon kasvin siemenistä on tullut hiukan erilaisia kasveja kun mitä vanhempansa on, saattaa olla kyllä hyvin herkkä risteytymäänkin, jää arvailun varaan.

"The pods are round like ulupica pods but are quite a bit larger (1cm).  Flowers are less fluted (more like a rocoto). The taste of the peppers is pure ulupica but with the nice surprise of being quite a bit meatier (like rocoto). Crushed pods produce a juicy paste that can be easily added to anything."

Siementen väri viittaa kovasti hybridiin (miksei jopa vakiintuneeseen), joskaan ei ole lainkaan mahdotonta saada F1-hybridin siemenistä kahta silminnähden identtistä kasvia.

Lainaus käyttäjältä: "Gekko"

Hyvä konsti tyttöystävän/vaimon/orjattaren tyytyväisenä pitämiseksi on laittaa aina silloin tällöin omasta sadosta herkullista sapuskaa  :) Oma vaimo onkin nykyisin yhtä tulisen safkan ystävä kuin itsekin olen. Ja hyvä niin.

Niinpä. Tuo meikäläisen TY on asunut saman katon alla vasta reilut puoli vuotta, ja nimellisesti ollaan oltu kimpassa muutenkin vasta vajaa vuosi. Tuona aikana kumpikin on vaikuttanut toisen ruokavalioon melkoisesti, ja TY on kyllä ominut chilinkäyttöni melkoisen tehokkaasti. Noh, paljaaltaan hän ei sentään vielä popsi palkoja, eikä ravintolassa uskalla vieläkään tilata sitä "erittäin tulista" sapuskaa, yleensä pelko tosin on ihan turhaa, mutta kotiruoka on muutaman kerran pistänyt minutkin hikoilemaan! Itse laittamani sapuskat ovat sitten toisinaan vieläkin tujumpia.

Lainaus käyttäjältä: "Gekko"
Milläs nimellä tuota pepinoa cittarissa myydään? Veikkaan sitruunapersikkaa??!!

Jollen nyt ihan väärin muista, niin "pepino" oli vissiin ollut kumminkin se seksympi nimi ja silleen hintalappuun oli tavattu. Virallinen nimihän olisi päärynämeloni... kannatan tuota "pepinoa", vihaan noita "omenakanelipuolukkapajuja".

Lainaus käyttäjältä: "Gekko"
Siementen haaliminen ja kasvien kasvatus ovatkin sitten jo toinen juttu...

Sanos muuta. Luettelemani siemenet sentään olen saanut tilailemalla ympäriinsä maailmaa, Ecuadorista, Saksasta, Britanniasta, Yhdysvalloista jne. mutta todellisten erikoisuuksien saatavuus on täysin olematonta. Saatavilla on siis yleisesti viljeltyjä lajeja, sekä toisaalta koristekasveina käytettyjä lajeja, varsinaiset villilajit puuttuvat kutakuinkin täydellisesti siemenkauppojen listoilta - aivan kuten chilimaailmassakin.

Fatalii, olikos tuo nyt niin sitten että sinulta saamani Ulupica on oletettavasti rocopica, siemenet olivat tummia? Jonkinmoisen puskankin niistä sain aikaiseksi, mutta siitä on vielä vaikea päätellä mitään, ei ole mielestäni vielä kukkinut (tosin kasvarissa voi olla vaikea huomata yksittäisiä kukkia).

Niin, tuo "rocopicahan" on varsinainen mysteeri vielä tällä hetkellä... omani on ainakin identtinen rocoto.comin Joe Carrascon rocopican kanssa joskin siitä otetuista ja idätetyistä siemenistä on tullut sitten aina hiukan erilaista jälkeä..

En kyllä lähtisi väittämään rocopicaksi enkä cardenasiiksi/eximiumiksi, mutta pidän nimettynä rocopicaksi koska se poikkeaa liikaa cardenasiista/eximiumista.

Joku vuosi tässä pitää kyllä omistautua kunnolla villichileille, taikka sitten rakentaa oma pikku kasvari niitä varten.. :)
Tällä hetkellä rocotot ovat vieneet sydämen ja ensi kaudeksi olenkin suunnitellut vähän muhkeampaa rocotometsää.

Luulenpa ettei tuo Rocopicaksi kutsuttu kasvi lopulta niin mystinen ole. Kyse lienee tosiaan c.eximiumin enemmän tai vähemmän vakiintuneesta jalostetusta muodosta johon on ehkä täysin tietoisestikin istutettu c.pubescensin perimää. Normaali villichilin jalostusprosessi kaiketi käytössä.

Yksinkertaistaen, näyttäisi siltä että on olemassa ainakin kolme tämän kasvin ilmentymää:

1. Aito villi "Ulupica" c.eximium (tästä voi olla muitakin villejä muotoja)
2. Ihmisen jalostama suurimarjainen "Ulupica", eli vakiintunut muoto
3. Ei-vakiintunut edellisen kanssa lähes identtinen "Rocopica" joka on aina ensimmäisen polven risteymä villi-Ulupicasta ja Rocotosta.

Kakkoskohdan muoto on kieltämättä vielä hypoteettinen, koska emme tiedä täydellä varmuudella sen olemassaoloa. Sen olemassaolo onkin lähinnä epäsuorien todisteiden varassa; esim. siinä miten Brasiliassa villi c.praetermissum on ihmisen toimesta muuntautunut paljon isompimarjaisiksi c.baccatum -muodoiksi. Olisi melkoisen merkillistä ellei Boliviassa olisi tapahtunut aivan vastaavan kaltaista prosessia. Osa noista risteytymistä vakiintuu/vakiinnutetaan, osaa sitten ei.

Sinällään, en ihmettele lainkaan sitä että tutkijat ovat sekavasti määritelleet kolmekin eri tämän lajin muotoa. Tunnemme niistä ainakin kaksi, ja kuten Fatalii sen totesikin, iso- ja pienimarjaiset eroavat toisistaan sen verran paljon että tutkijat ovat varmasti pitäneet niitä kahtena eri lajina (c.cardenasii & c.eximium ?!). Tämä on sitäkin luultavampaa, jos he eivät ole alkuun ottaneet huomioon risteytymän mahdollisuutta...  C.eximium var. tomentosumista  eli kolmannesta muodosta ei sitten löydykään vielä tietoja. Liekö kyseessä risteytymä vai villimuoto, vaiko vakiintunut risteymä, vai mitä...

Ehkä (?) oikein tällä hetkellä mahdollinen määrittelytapa näihin onkin puhua kasvin muototyypeistä, eli iso- ja pienimarjaisuudesta. Hunziker nimesi pienimarjaisen villityypin c.eximiumiksi, ja USDA puolestaan suurimarjaisen tyypin c.cardenasiiksi. Loput tutkijat ovat kai heittäneet määrityksensä ns. "hatusta", milloin mitenkin päin. Mitäs tuumaatte meidän käytännöksemme, vai jatketaanko samaa villin lännen linjaa? :) Voisiko "Rocopicasta" käyttää esim. ilmaisua "Jalostettu c.eximium -muoto"? Onhan käytännössä kaikissa ihmisen jalostamissa chileissä mukana myös "vieraita geenejä" - emmekä silti puhu esim. Brasilian tiettyjen baccatumien yhteydessä c.praetermissumin ja c.baccatumin villimuodon risteytyksistä. Rajanveto näissä jutuissa on tosiaan aika kinkkinen. ;)

Ostin muutama päivää sitten maisteltavaksi Tamarillon eli puutomaatin. Hedelmä on noin kananmunan kokoinen, punainen ja maku on kirpeä ehkä kiivin ja mustaherukan välimuotoa. Kasvin lattari on Cyphomandra betacea ja se kuuluu koisokasvien heimoon. Otin huvikseni muutamia sieneniä kuivamaan ja nyt vähän googletin asiaa, niin kasvi voisi olla ihan Suomen oloissakin ulkokasvatettava. Tosin esikasvatus pitänee hoitaa sisällä niinkuin muillakin vastaavilla lajeilla. Kasvi voi kasvaa aika korkeaksi, joten sisä- tai kasvihuonekasvatus voi aiheuttaa tilanpuutetta.

Onko kellään kokemuksia, siis kasvatuksesta?

Aika "yleisesti" on myös liikenteessä tuota pienimarjaista cardenasiita joten jaottelu pienimarjainen=eximium / isomarjainen=cardenasii on vähän ristiriitaista.

Pitänee vain kasvattaa kyllin monta noista ja tehdä sitten omat johtopäätöksensä.
Erilaisia noitakin näyttää kyllä olevan melkoisesti.

Tuo CAP 1530 (C. cardenasii) tuo kasvina mieleen vahvasti pienimarjaisen eximiumin.. pian se kuitenkin alkaa kukkimaan joten mielenkiintoiset ajat ovat edessä.
Edelleen voisin veikata että tuloksena on pikkuruisia marjoja... saa nähdä. :)

Lainaus käyttäjältä: "Omskakas"
Onko kellään kokemuksia, siis kasvatuksesta?

Kokemukset on, kuten sanottu, mulla sitä luokkaa, että tuossa ikkunalla noita pikkutaimia on varmaan tsiljoona (ja ne pitäisi koulia mutten saa aikaiseksi). Keräsin siemenet Madeiranlomalla kauppahallista ostamistani hedelmistä ja itämisaika oli luokkaa pari kuukautta.

Puutarha.netissä //www.puutarha.net ovat jotkut onnistuneet noita kasvattelemaan, ja talvettamaankin jollen ihan väärin muista. Kirjaudu sisään ja pistä hakusanaksi tamarillo, niin sieltä löytyy mm. kuva isosta tamarillopuskasta (isosta siksi, että sen lehdet näyttävät voittavan jopa jättiläiskurpitsan pinta-alassa).

Samasta paikasta löytyy alueelta Hyötykasvipalsta => Erikoisemmat hyötykasvit mm. kuvia ja seurantatiedotuksia minun kaikenmoisista koisokasveistani, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan. Coconan kukasta postasin juuri pari päivää sitten kuvan.