Jos taas päivittäisi hieman.
Talvetetut 7 chinenseä voivat sopivan hyvin. Muutama hedelmöi, Naga on porukan ruttunaama jolla on vähän haasteita.
Uusia laitoin lautalle itsenäisyyspäivänä ja jouluna. Joulun setistä lähti hyvin tulemaan; siirsin eilen 12 suurinta jo ns teinipyttyihin kookokseen.
Tällä kertaa siirsin lautalta vaahtomuovipampuloihin ja ruokin aamuin illoin ravinnevedellä. Hyvin toimi !!
Tällä hetkellä 35 uutta tulossa, suurin osa supertulisia ja muutama muu.
Lautoilla tulossa vielä lisää, mm Montufarit. Ekalla lautalla eivät tehneet juuria, tokalla jäivät koteloon kokonaan.
Uusien kukinta pitäisi tänä vuonna saada ajotettua huhtikuulle. Jos hedelmöittymisestä menee 60 päivää kypsäksi niin tolla aikataululla luulisi Suomen kesässä onnistuvan. Silti saa hiukka turboahtaa ravinteita ja valoja. Hedelmöittymisessä ja siitepölyn tuotannossa ilmankosteus tuntuu olevan se merkittävin juttu fosfori-kalium-töräyksen lisäksi.
Arvelen että osa karsiutuu matkan varrella syystä tai toisesta. Tavoitteena on saada noista 20 tuottamaan satoa niin että raakileita on jo jonkunverran kun siirrän ulos lopullisesti.
Amppeleihin menee varmaan puolet, osa viimevuotismallisesti pitkään parvekeruukkuun tason päälle ja osaa meinaan kokeilla ihan puhtaalla avomaalla kukkapenkissä, jonkinlaisessa harsossa kuitenkin koska kookoksessa ne sinne siirtyy.
On taas muutama liikkuva palikka oman elämän palapelissä, joten muutokset ovat mahdollisia. Näillä näkymin menee tuolleen.
Vähemmän tänne tulee päivitettyä kun siirryin perinteiseen paperivihko-ja-kynä-päiväkirjaan. Merkintöjen tekeminen on helpompaa niin.
Pidän päikkyä että muistan millä litkuseoksella ja lisäravinteilla , EC:llä ja valomäärällä näitä kasvattelen.
Viimevuotisesta työpäiväkirjasta ja havainnoista tallensin vaan ne sekotukset ja kikkavitoset mitkä oikeasti toimi.
Talvetettavat tekivät reilusti podeja, joskin pari vasta harjotteli ja pusersi sen ensimmäisensä.
Jos ne ovat kuten viimetalviset, niin nyt kukinta johtaa hedelmöittymiseen kakkoskierroksella.
Niin kävi noille runsaastitekevillekin, että ensteeks treenattiin.
Uusia on nelisenkymmentä ja kaikki paria lukuunottamatta mallikkaasti kasvavia.
Litkut on vanhoja purkinjämiä ja sekotuksia, ns vauvanruokaa. ECt pidän aina vaan maltillisesti siinä 0,8 hujakoilla. Sama pätee talvetettaviin, että mieluummin EC 1,0 kuin 1,2. Kukkiville sitä NPK-suhdetta sit vaan veivataan kukkiville sopivammaksi.
Eniten noihin pieniin tuntuu vaikuttavan lämpö. Jo pari astetta enemmän tekee ihmeitä. Ensialkuun juurien tasolla oli vaan 19-20 astetta ja vesi vielä viilensi niitä. Nyt kun ovat ylemmällä kuin lattiatasolla ja verkkoruukun ja valumaveden välissä on ilmatilaa reilummin, niin 23-24 astetta on kuin turbovaihde päällä.
Kastelen joka ilta kaikki. Alkuvaiheessa kastelin kahteen otteeseen, myös aamuisin.
Kookos on vähän sellasta, että toki se pysyy märkänä pitkään mutta jos se pääsee kunnolla kuivumaan niin möyheäksi imeytymisessä menee hetki. Jos silloin seassa on hentoja juuria ja huono imemiskyky plantulla muutenkin, niin sitten se käpristyy ja mököttää. Mököttää se kyllä silloinkin jos on kylmät ja märät jalat jatkuvasti, että...
Siinä mielessä jokailtainen läpikastelu toimii kun nyt tosiaan kaikki ylimääräinen valuu pois. Ovat verkkoruukussa ritilän päällä nuo isommat, ja pienemmät reikäpohjaisella alustalla josta vesi menee allaolevaan muovilaatikkoon. Palikkarakennelmiahan nuo. Netistä joutuu etsimään sopivia lootia päivätolkulla että osuu mitat kohdillensa.
Suht aikataulun mukaan tässä edetään ja suunnitelmien mukaan kukinta ois huhtikuussa noilla pienillä. Tarkottaa että maaliskuu on kasvun maksimointia ja juurakon vahvistamista. Siirrän niin myöhään kuin mahdollista ventipotteihin koska tiloja ja valoja on niin niukasti.
Menee miten menee taas tänäkin vuonna, en ajatellut ihan hulluna stressata nytkään.
Ihan hyvällä linjalla kuulostaa olevan, mulla kans paljon joulu-tammikuussa itämään laitettuja, noin 60 tainta joista 1 tekee jo hedelmää, tusinan verran vähintään nupullaan. Ison valon käyttö antoi näille vauhtia, se taas hidastaa että monta en jaksanut vielä laittaa teiniruukkuun. 6cm kookosta niin kyllä kasvavat ihan välttävästi...
Jep. Mä yritän vähän seurata että oisko tää ruokintatahti sellanen etteivät kasva liian nopeasti.
Chinensejä ei viitti viedä ulos liian aikaisin kun sitten ne jurputtaa taas juhannukseen asti että **ttu kun on kylymä, en rupee !! :D
Se viimevuotinen kesäkuun alku oli hyvä opetus. Tai oikeastaan koko kesäkuu juhannukseen asti, ja sitten iskikin helle.
Säille ei voi mitään mut vähemmän nuo kait jäkittää ja mököttää jos on jo podit aluillaan kun ulos joutuvat. Kukinnan kanssa se on herkempää, kun pudottavat sit vilposilla kaikki vaikka tekis mitä. Ja uusien kehittyminen kestäääääääääää.
Saas nähdä. Onneks en oo maanviljelijä ja oma leipä sadosta kiinni. Ei mun hermot kestäis sellasta ollenkaan.
Jaahas, kuukausi taas vierähtänyt.
Kaikki rimpulat roikkuu mukana, ja suurin osa voi hyvin.
Uudelleenruukutuksessa kävi kuten arvasin, koska piti tehdä hätähankinta ja ostaa halpahallista ns umpiruukkuja, joissa toki on reiät pohjissa, että sain noita teinejä seuraavaan kokoon kun kasvoivat aikalailla. Noiden kasteleminen oli sen verran haastavaa kun aika reippaalla kädellä lotraan, että meinasi muutama jos ei nyt hukkua niin ainakin kiljua hapenpuutteesta.
Noiden hätäavuksi tuli ritilät alle, että ravinnevedet valuu paremmin pois. Eilen tuli vielä muutama pieni ventipotti tutulta foorumilaiselta, joten eiköhän nuo nyt jotenkin selviä kaikki.
Kokovariaatioita on pienestä isompaan, mutta laiskana tungen kaikille nyt jo samaa ruokaa. ECt pidän matalalla kautta linjan. 0,7 -0,8 vaikuttaa sopivan koko porukalle. Litkun koostumus muuttuu vaiheittain, nyt meen ns pre-kukinnalla eli typpeä vähennetty ja kaliumia lisätty. Vapun tienoolla jos ei chinenseissä näy kukkia sillee reippaammin, niin sitten töräytän niille P-K-lisää viikon verran normaalisetin sekaan. Kyllä lähtee !!
Talvetettavat ovat opettaneet että toi toimii. Kukat tippuu vain ja ainoastaan jos juuret jää liian märiksi, joten se varpaiden lämpösenä ja "kuivana" pito taitaa olla jonkunlainen Graalin malja tässä hommassa.
Hedelmöittyminen ja siitepölyn muodostuminen näyttää onnistuvan n 23-24 C lämmössä ja 45-55% kosteusprossalla latvuksien yllä päiväsaikaan. Yöllä se nousee isommaksi kun ovat peittojen alla, vauvat :D
Oon keinoseimentänyt isoja kuten aina, mutta ajankohtana aamu (tai siis kun heräilen ja paan noille valot, milloin mihinkin aikaan) taitaa olla parempi kuin ilta, ehkä just tuon kosteuden takia. Vaikea sanoa. Oon taas viisaampi kesällä; tää on harjottelua aina vaan.
Jonkunlaisessa haaveillussa "aikataulussa" tässä mennään. Kukinnan pitäisi alkaa huhtikuun puolella niillä joilla on kokoa tarpeeksi. Loput varmaan eivät ehdi ulkona satoamaan, mutta saavatpahan olla pihalla ja käy sitten miten käy.
Noiden survominen ulkosalle on vielä propellihatussa: sekä paikat, telineet, amppelit että muut systeemit on hakusessa ja mallauksen alla. Johonkin mä ne tungen kaikki. Plus kymmenen Tiny Tim-tomaattia, jos onnistun niiden kanssa. Ovat vasta sirkkalehdillä.
Ulosmenon olen päättänyt 10.06.2023een. Vaikka olisi mikä helle niin aikasemmin en ulos kanna. Kuitenkin tulee taas jotain kylmiä öitä siinä ja koko puskaporukka menisi talviasetuksille kylmäkoomaan, niin hellin niitä ny sisällä kunnes ulkona on kuuma.
Viidakkomeiningin jälkeen voikin sitten tehdä samalla juhannussiivot. Menee yhdellä kertaa kaksi sirkusta.
Jonkunlainen pieni paniikintynkä päällä, että ehtiikö sitä ja tuota.
Tarttee laittaa valoa, ravinnetta ja pökköä pesään nyt reippaasti.
Kuusi viikkoa ulosheittoon ja yhtäkkiä noi kaikki näyttää pieniltä ja "taimilta" :D :D
Kaipa se siitä taas.
Jahas, kevätpaniikki on nyt sitten kunnolla päällä.
Ruukutin useimmat uusiksi, ja loput vappuna.
En tajua mitenkä noi ikinä ehtii tehdä mitään satoa , kun näyttävät nyt pikemminkin riutuneilta palmuilta.
Sen siitä saa kun oon riipiny alalehtiä pois. Olivat niin isoja (liikaa typpeä kait) että se lehtimassa oli epäsuhta koko kasviin.
Olkoot nyt sitten tollasia.
Osa haarautuu kuitenkin, osa ei vielä.
Juurakot oli hyviä kaikissa paitsi tammikuun satsissa, joka on selkeästi ollut liian märässä vähän koko ajan. Saas nähdä ottaako ne
kasvussa isompansa kiinni nyt kun saavat reippaasti lisää ruokaa, valoa ja mitälie rakkautta.
Ravinnepuoli on kyllä niin hakusessa taas kerran että voi luoja varjele.
Aattelin yksinkertaistaa hommaa reilusti. Sekotan yhdet litkut ja kaikki saa samaa, eri vahvuuksilla tosin.
Se tymäkkä kukituslisä laitetaan peliin kun paniikki ylittää terveen harkinnan ja kylmän järkeilyn.
Tapahtunee tuossa toukokuun puolessavälissä, oletan.
Hassua miten sitä ikään kuin on aikataulussa ja suunnitelmien mukaan jetsulleen siinä missä pitää, mutta silti iskee tää aaaaaapua en osaa / tästä ei tuu kuitenkaan mitään. Pitää vaan luottaa että luonto hoitaa ja mun taidot riittää.
Jos ei, niin sit taas on opittu että mitenkä EI pidä tehdä :D
Jotkut lajit näyttää riutuneilta palmuilta. Kuten toi mun Eximium joka näyttää siltä että satoaakin jo näin aikaisee villiksi. Kesytety lajikkeet yleensä ei näytä tommosilta jos saa riittästi valoa ja ravinteita. Jos kasvaa liikaa pituutta niin kannattaa leikata päältä pois ja jättää alimmat lehdet niin lähtee haarautumaan ja tekee enempi satoa. Huonona puolena on sitten että kasvaa vielä hitaammin aluksi. Mutta parasta on pitää riittävästi valoa alkuvuodesta ettei tuu tommosia hujoppeja.
Kai sulla on EC mittari? Joku puutarhan kesä on hyvä lannote jotka moni muukin käyttää. Ite käytän Neudorffin marjalannoitetta mutta haisee ihan kamalalta kun tekee siitä lientä :D
Mulla on ihan kelpo setti erilaisia ravinteita. TA:n Dualpart coco-sarja oli näillä kaikilla alussa , osalla myös viimevuotiset TA:n Tripart-jämät. Sitten on ihan mineraalilannoitesekotteita valmiina sekotteena ja erilliskoostumuksina. Ja ilman EC-mittaria en oo tehny yksiäkään vesiä kahteen vuoteen, että joo.....
Peroksidilisä on mennyt tarvittaessa jos oon epäilly että juuret on liian tiukassa nipussa. Auttaa sen aikaa että saa isompaan ruukkuun tai muuhun kasvualustaan.
Chinenset on kasvutyyliltään baccoista kovinkin poikkeavia. Nää selkeesti tykkää matalampi-EC-vesistä. Oon pitäny todella hintsuna sen, alta ykkösen tähän asti. Tuskin meen yli edes tässä lopussa. NPK-suhteita vekslailen kyllä.
Nyt kun kaikki on uudestaanruukutettu ja monelle talvetetulle kookokset kokonaan vaihdettu niin näkee uusista lehdistä mikä on kasvin olotila.
Muutamat myöhemmän sarjan taimista on vielä pienehköjä ja juurakoltaankin ei-täyskasvuisia, niin niiden kanssa joutuu hieman miettimään enemmän.
Ajattelin tosiaan antaa samaa ravinnesekotetta myös vahvuudeltaan kaikille, niin meen nyt sitten pienimpien mukaan ja laitan isommille vähän extraa jollain välikastelulla tms. Tai sitten vaan kiltisti teen pari erilaista tonkaa tavaraa ja värikoodaan että millä kannulla kaadan pienemmille ja millä isommille :D Sillähän se helpoiten hoituu....
Olin arvellut että pari viikkoa menee möllöttäessä kun uudelleenruukutan, mutta ainakin isommat jatkavat just siitä missä olivatkin.
Jos nyt noista pienemmistä jää vaikka isompikin osa kesän yli kukkimatta tai hedelmääkantamattomina niin eipä se haittaa. Mun toissakesäiset chinenset ei tehny mitään ulkona, mutta sitä enemmän pieninä minipuskina sisällä koko seuraavan talven.
Montufar kantaa jo ekaa podia ja kukkii laiskasti, mutta kukkii kumminkin. Talvetettavat aloittivat kolmoskierroksen aikalailla samantien. Uusista osa tekee kukkia harjoittelumielessä ja tiputtavat sitten.
Tässä on reilut 5 viikkoa sisäkasvatusaikaa vielä, niin ihan aikataulussa mennään. Jos kukinnasta kypsään chiliin menee 65-80 päivää (ja näillä tuntuu menevän sisällä aika tarkkaan toi 60) niin elokuun lopulla voin olla varmaan tähän kauteen melko tyytyväinen.
Ens talvena sit omia risteytysharjoituksia luultavasti. Tai no, kaikki varmaan on kiinni taas useammasta palikasta jotka ei oo mun käsissä, että mitenkä elämä, arki ja asumismuodot sun muut muuttuu jos muuttuu. Siihenkin oon varautunut että tilanteet muuttuu yllättäen, ja silloin täytyy voida nopeastikin luopua kaikista plantuista.
Mieluummin toki soisin että elämä yllättäis joskus positiivisesti :D :D :D
TA on hyvä. Mulla on sillä aikasemmalla nimellä GHE :) Tota tulee annettua Neudorffin kanssa, 1:1 suhteella. NPK suhde olis noin 7,5-3,5-9,5. GHE:stä tulis eniten tota fosforia. En oo jaksanut muutella tota. Sit vielä kolmantena elementtinä saanu rakkohaurua. Neko merilevävalmisteet käyttää samaa kamaa.
Risteytykset on kivoja. Mutta siitä tulee iso sotku jos ei kirjaa kaikkia eri fenoja ja vaatii sisukkuuta kasvattaa uudelleen varsinkin F2. Se vaan jos risteyttää liian samannäköiset chilit keskenään niin on voi olla mahdotonta erottaa kummmalla on kummankin geenit.
Mä en anna noille mitään biologista ravinnetta :D Ainoa ekojuttu on neem-öljyseos jota kokeilin viime kesänä. Ulkona en tietenkään käytä pörriäisentappokamoja, mutta jos sisällä lentää, ryömii, vipeltää tai surisee jotain niin Raidia pintoihin vaan. Ei kasville, mutta pinnoille.
Sanoivat Berneriltä että lilalla Raidilla kun suihkuttaa esmes hyllynreunat tai päällipinnat tai kuplamuovit ja mitä nyt kelläkin missäkin on, niin 2 viikkoa on teho. Sisävaloissa ei oo UVtä eikä lamppuvalo kuulema hajota niitä yhdisteitä.
Noi muut biologiset aineet on mun tilanteessa lähinnä mikrobipesiä, jotka muodostaa kookoksen päälle härmää ja muuttaa kanssa kasvualustan pH:ta kontrolloimattomasti. Itse asiassa just siks en jatkossa käytä TA:n tiivisteitä pikkutaimivaiheen jälkeen luultavasti.
Näppistuntumalla semmonen kuvitelma, että vaikka noissa on todella vähän ammoniatyppeä niin silti happamuuteen tulee joku häikkä, mitä puhtaalla nitraattitypellä ei tuu. Näen eron parin viikon päästä kun vaihdoin nyt omiin mineraalisekotteisiin.
Risteytyksiä oon saanu tutulta maistiaisiksi ja siitä jatkanut sitten kasvatuksia joistakuista. Valinnat jatkoon menee aikalailla maun perusteella.
Kun nyt kasvavat uudet on kaikki supertulisia, niin haaveena olis ehkä saada johonkin noista aromikkuutta jollain pienipodisella ja tuottavalla baccalla. Villibacca CAP 1444 ois yks mahdollinen. Suostuuko noi sitten risteytymään on ihan eri asia :D mutta onhan baccatumeja ja chinensejä ennenkin yhdistelty että ei se mahdotonta ole.
Mulla on kuivattuja mausteita nyt niin jumalattomat määrät ettei satoa oikeesti tarvitse edes tulla, joten siinä mielessä tän kesän voi ottaa ihan kasvatuksen eri osioiden opetteluna. Niinpä tuolla sitten on pistokas-treenikappaleena rosmariininoksia (puuvartiset) kun basilikat jo onnistuu.
Pienet Tiny Tim-tomaatintaimenalut on ehkä se jännin, että osaanko pitää ne hengissä ja saanko kasvamaan. Tähän asti kaikki tomaattiyritykset on kuollu aika alkuunsa.
Uudelleenruukutus ja puhdas nitraattityppi tuntuu olevan jutun juoni. Uudet lehdet on kauniita ja kasvu normaalia.
Sekin tuli (taas) muistettua, että jos tekee stokkiliuoksia kuivista aineista, niin se sekotevesi lantrattuna, sen pitää seistä mieluiten yön yli tai ainakin useampi tunti. Ensimittaus näyttää reippaasti matalampaa ECtä kuin mitä se on vuorokauden päästä.
Sen jälkeen se pysyy sellaisenaan, eikä ph tai muutkaan muutu kun pimeässä ja viileässä pytty nököttää.
Mitä chinenseihin noin yleisesti ottaen tulee, niin mun kasvatusympäristössä litkujen pitää olla läpi kasvukauden reilusti alta ykkösen.
Taimikasvatuksessa TAn kakskomponentti Cocot tulee käytettyä, ja saatan kokeilla niitä mikrotomaateille kanssa.
Määrät on IHAN liian suuria. Taas :D
Talvetukseen menee korkeintaan 6-8 ja uusia mahtuu mukaan 5-6 loppukesästä, jos tekee mieli idättää terapiachilejä.
Mitä näihin joulukuussa tehtyihin kevätsesonkia varten tehtyihin idätyksiin tulee, niin muistutus itselle: mieti tarkkaan ja katso vanhoja kuvia toukokuilta.
Hiton hullua meininkiä just nyt.
Sellanen että pyörittää ympäri vuoden 10-15 chiliä on aika optimi. Tai sitten 1-2 isoa monivuotista ja muutamia uusia. Tai jotain.
Kyllä tää tästä kun saan taas asuintilat itelleni enkä sisäpuutarhalle :D :D
Lainaus käyttäjältä: nörtti - toukokuu 14, 2023, 19:37:30 ipMitä näihin joulukuussa tehtyihin kevätsesonkia varten tehtyihin idätyksiin tulee, niin muistutus itselle: mieti tarkkaan ja katso vanhoja kuvia toukokuilta.
Hiton hullua meininkiä just nyt.
Sellanen että pyörittää ympäri vuoden 10-15 chiliä on aika optimi. Tai sitten 1-2 isoa monivuotista ja muutamia uusia. Tai jotain.
Kyllä tää tästä kun saan taas asuintilat itelleni enkä sisäpuutarhalle :D :D
Tähän on helppo samastua. On se jännä, miten vuodesta toiseen tekee saman virheen ja ajattelee "jos nyt vielä tämä", "kyllä yksi lajike lisää mahtuu johonkin koloon" tai "laitan reilusti siemeniä varmuuden vuoksi, jos nämä eivät idäkään". Ei todella tule katsottua niitä huhtikuukuvia, kun viherpeukaloa syyhyttää vuodenvaihteessa. Itävyyskin tuppaa olemaan niin korkea, että vähempikin idättelymäärä riittäisi.
Täälläkään ei ole turhan paljoa tilaa, mutta silti kaikki ikkunanedustat on vuorattu kasveilla - parhaimmillaan useassa rivissä. Työpöytää jouduttiin jo siirtämään, koska kasvit eivät muuten mahtuneet riittävän lähelle ikkunaa. No, nyt ei meinaa enää mahtua etätyöläinen, mutta so what? Ehkä sitten jouluna taas...
ZEN, mulla vaihtelee mielialat kuin tiineellä koiralla: välillä oon et oooooi miten ihania puskia, ja seuraavana hetkenä ulvon ettei tästä tuuuuuuuuu mitääääään :D :D
Mutku en osaa myydä, antaa enkä muutoinkaan erota noista.
Pitää kattoa kesän yli kaikki. Ihan jokainen rimpula.
Tauti tää on eikä harrastus :)
Nää keväiset lämmöt on jotenkin pettäviä.
Tekis mieli viedä kaikki nyt heti ulos, mutta yöt on kylmiä eikä päivät pysy hyvillä lämmöillä aamusta iltaan jatkuvasti.
Ja maa on kuivaa.
Suolla ei ollut yhtään vapaata vettä, laskuojat oli mutapohjasia ja keskiviikkoinen pikku sateentiraus on jo mennyttä.
Kukkapenkin multa oli pelkkää lentotomua.
Hitto tuolla mikään istutettu rehu vielä jaksa vaikka kastelis kuinka.
Jos nyt vaan lopettais tän arpomisen ja pysyis alkuperäisessä päätöksessä, että kaikki ulos 10.06.2023.
Harsoja päällä juhannuksille asti ja sitten Herran haltuun.
Kerkiävät nyt 3 viikkoa vielä olla pullamössöolosuhteissa sisällä ja sit siperiaan opettelemaan loppuamatkaa :D
Huokaus.
Näin ne mielialat muuttuu.
Huomenna alkaa operaatio Kaikki ulos nyt heti, mä en jaksa enää :D
Edit: hetkeä myöhemmin se heilahti taas tuohon että jos vaikka viikon päästä, kun viikonlopuksi povataan nyt todella viileitä päiviä ja öitä.
Inhoan kevättä just tän takia. Lämmöt pomppii eessuntaas , ennusteet heittelehtii ja päivine ja öiden erot on hiton isoja.
Sateinen toukokuun loppu on vilponen, aurinkoinen ei. Yhtälailla pilvinen kesäkuun alku on vilakka, varsinkin jos tuulee pohjoisesta.
Toisaalta, kukas käski kasvattaa tropiikin rehuja siperialaisissa olosuhteissa, että....
Mites muut, parvekkeita, patioita, pihoja, kasvihuoneita, kukkapenkkejä ... missä te kasvatatte chilinne kesällä?
Omani asuvat kesän parvekkeella. On lasitettu, joten ihan kaikki viimat ja kylmät eivät pääse vaikuttamaan. Hyvin ovat viihtyneet ja välillä on saatu satoakin monin kertaisesti yli oman tarpeen.
Raijaan sen viimeisenkin sisäasujan kesäkuun puolella ulos :D
Lasitetulla partsilla ne, jotka sinne mahtuu. Loput saman puolella taloa isolla ikkunalaudalla.
Meillä oltiin taimien kanssa ensimmäistä yötä ulkona viime yönä ja haaveilin, että sinne saisivat jäädäkin. Täytyy nyt kuitenkin ensi viikonlopun suhteen katsoa, että nostaako yöksi sisään sittenkin.
Kun en osannut päättä niin tein ns molemmat, eli heitin eilen puolet ulos.
Osa meni sinällään kookoksissa ja ventipotissa mullan päälle, osan kaivoin ilman ruukkua multaan ja osalle laitoin mukaan vielä kasvuturvetta.
Ravinneliuos oli EC 1,0 ja perus kasvulitku kyseessä, typpipainotteinen kun noi ulosmenneet olivat keltalehtisiä ja muutenkin vähän säälittäviä.
Joku juttu ei nyt mennyt ihan putkeen tuossa huhti-toukokuussa, koska lähes puolet taimista tosiaan mökötti, kiemurteli lehtiään, väitti että mikään ei imeydy, oli välillä ihan kuivia ja sitten hups taas litimärkinä.
Loput sain palapeliöityä tänne sisälle niin että kolme viikkoa jaksan tota kasvinurkkaa tuollaisena katsella. Valot pysyy päällä kunnes menevät ulos.
Ulkoistetut saivat päälleen tuplat hallaharsot ja siihen päälle vielä Ikean hyttysverkkoverhon joka pitää harsot paikoillaan.
Kastelemaan pääsee silti suht helposti, kunhan lievettä nostaa.
Kylmää lupaavat joten mielenkiintoista on seurata mitä supertuliset Chinenset tollasesta shokkihoidosta tykkäävät.
Osa takuulla kuolee kauhusta, osa ehkä karaistuu hyvinkin nopeasti.
Ei voi tietää jollei kokeile :D
Pieniähän noi olivat kaikki, sellasia 20-30-senttisiä.
Ne joissa oli selvä haarautuminen ja korkeampi varsi jäivät sisälle, samoin talvetetut plus kokonaan unohtamani kahdeksan taimen rypäs joka kasvoi vähän itsekseen tuolla hyllynperällä :D :D Siellä oli mm Chris Fat Red x Borg 7 Chocolate, Ramirez Stringer Caramel ja Gator Jigsaw Purple x Reaper Pink Peach.
Oon laittanut kaikille lajikenimen varteen teippiin niin pitäisi olla kaikki puskat tiedossa.
Sinänsä hyvä että Naga moricheja, Carolina reapereita, Primotaliita, Hainan Yellow Lanterneja ja Sansibar habaneroja on monta yhtä ja samaa, koska se on ihan takuuvarmaa että matkalla noista muutama kuolee tai vaurioituu pahasti.
Kokeilua, opettelua, harjoittelua, opiskelua, muistiinpanoja ja oman kasvatustavan etsintää, sitä tää kaikki on.
Tänään otin loputkin ruukut ulkonaolevilta pois.
Latvasta katkennut Carolina Reaper tuli kaivettua suoraan toiseen kukkapenkkiin, ja siellä se nyt on ilman harsoja, ilman mitään.
Jos se säilyy hengissä, niin se täytyy nimetä.
Ehkä siitä tulee sitten Chuck Norris :D
Muille lorottelen runsaammin ravinteita ja toivon että kloroosit hellittää ja että noi kasvattavat juuria kanssa. Fosforipitoista jotain kastelumössöä annan takuulla kanssa. Toi uloslentänyt satsi näytti tehneen kyllä ihan pitkiä juuria, mutta se juuripaakku itsessään oli jäänyt möhkyräksi. Ne tais olla pikkuruukuissa liian kauan, ja jalat on nyt vähän kuin sidottujen geishojen muinaishistoriasta.
Ei tosiaan mennyt suunnitellusti - tai pikemminkin kuvitellusti :D kaikki nyt keväällä, mutta lopputulos syksyn tullen on sitten se milloinka tän kaikki voi vasta kunnolla arvostella.
Toisaalta, nyt on VASTA 29.toukokuuta....
Tässä kerkiää tapahtua vielä vaikka mitä.
Ei ole aiemmin ollut hallaharsoa käytössä. Se oli noiden ulosheitettyjen päällä tuplana, ja silti tuli polttovaurioita auringosta. Oisko silti syynä se tunnin hetki kun siirsin maahan ja saivat suoraa porotusta, tiedä häntä...
Polttovaurioiset ja kloroottiset lehdet nyppäsin kylmän rauhallisesti pois. Oon lorotellut noille typpi / fosforipitoista ravinnetta että vähän saisivat kasvua aikaan, mutta jännä on nähdä tapahtuuko sitä ja jos, niin milloin. Pari vuotta sitten kylmyys tyssäytti kasvun kuukaudeksi, silloin tosin ruukuissa ja moni muukin asia oli viturallaan, että.....
Kolme Tiny Tim-tomaattia yhdessä amppelissa pärjää vilposissa ihmeen hyvin. Ne on siitä kuuluisasta Nelson Gardenin pussista, missä siemenet oli mitä sattui :D joten viskasin seitsemän hujoppia pois ja päätin katsoa noilla kolmella kortit loppuun.
Saksasta löytyi Micro Tom, ja niitä idätin vaan tasan kolme siementä. Kasvatan kokonaan sisällä kun haluan katsoa miten moinen onnistuu. Samalla testailen rucolan vesiviljelyä. Vielä pitää päättää laitanko alut vaahtomuovikapseleihin ja Ikean boxiin keinovaloille (mahtuis 50 kapselia..) vai keksinkö jonkun muun hydrokikan. Jotain aivoja rassaavaa pitää olla kun saan noi sisächilit ulos loppuviikosta.
Niille käytän varjostukseen Tarhan muovista tuhohyönteispeitettä, joka päästää valon ja ilman ja kosteuden hyvin läpi. Tiedän sen toimivan. Tarha ja Ikean ns valoverho/moskiittoverkko toiseksi, tokalla viikolla pelkkä Tarha.
Jostain syystä toi hallaharso vaikutti kovin läpäisemättömältä (mikä kai on ihan tarkoituskin). Nostin nyt helmoja ylöspäin että ilma vaihtuu paremmin. Ei sen puoleen, täällä sisällä ne mitään ilmavirtaa kokeneet, vaan olivat sumpussa tuolla kaapinperällä.
On niitä raukkoja kyllä rääkätty, jestas sentään. Mutta toisaalta hyvä että kaiken kaikkiaan oli se 40 uutta niin jouti ne rimpulat sitten tuolleen kokeilulle uhraamaan. Periaatteessa ihan se ja sama mitä niille tapahtuu, koska olivat juuri ne kärvistelevät ja ylimääräiset jotka ois ehkä pitänyt karsia jo pikkutaimivaiheessa.
33 on vielä sisällä, joista 3 isoa talvetettua kukkii , 3 talvetettua on leikattu osittain alas (ja leikkaan varmaan lisää kun vien ulos ja ruukutan uusiksi, koska uusi lehtikasvu on outoa :D ) ja loput on mitä on, haarautuneita kuitenkin useimmat.
Olisi pitänyt reilummin kasvattaa noille lehtimassaa eikä riipiä palmuiksi niin aikaisin :D , mutta lukumäärä oli vaan kertakaikkisesti liian suuri eikä kastelu & huolto & hoito ois muuten onnistunut.
Tässä sen nyt sitten näkee mitenkä tukevalla juurakolla varustettu chinense kehittyy kun saa auringonvaloa, ravinteita ja lämpöä ulkona sen 2,5 kuukautta. Syyskuussa alkaa päivät lyhetä niin nopsaan ettei siellä enää mikään kovasti riitä...
Osassa on kyllä pieni juuripaakkukin kun pyttyjä ei riittänyt tarpeeksi kaikille.
Mutta siis ei, ei missään nimessä enää näissä tiloissa tällasta hulluutta.
Paitsi että ostin juuri kasvihuoneen, jonka aion pystyttää syyskuussa sisälle että saan talvetettua muutaman :D
Ja ehkä kasvatettua vähän dwarf-tomaatteja. Ja pieniä rucoloita.
Elokuussa saatan laittaa parit terapia-baccatumit ja jotain hyvää pientä tulemaan, että saa jouluksi makeaa tuoretta.
Mutta siis ei ensi keväänä viittäkymmentä chiliä tällä setupilla mikä nyt on.
Jollain toisella se ehkä voi onnistuakin... :D :D
Heitin kaikki loput ulos 10.06.2023 suunnitellusti.
Nyt ne ovat olleet siellä kolme viikkoa, ja vasta nyt tuntuvat asettuneen uusiin ruukkuihinsa niin että kasvua tulee. Kukkimisesta voi vaan haaveilla :D
Tässä meni taas se osio pieleen, että kun taimien määrä oli niin hiton iso, niin tiloja ei ollut istuttaa niitä 5 litran amppeleihin tai pyttyihin tänne sisälle vappuna. Ja silloin näköjään on se viimenen pyttypäivä selkeesti, jotta ehtivät totuttautua ja rupeavat sitten kesäkuussa heti ulkona kukkimaan (siis jos vihermassaa ja juurakkoa on tarpeeksi).
Ne maahan viskatut jotka kärsivät ensin vilua ja nälkää, sitten auringon UVtä ja hellettä ovat lähteneet ihme ja kumma vauhdilla tanakoittumaan. Varret alkaa näyttää jo ihan kunnollisilta, ja lehtiä tulee niin että. Ne ei takuulla ehdi kukkia ja hedelmöittää. Tai mistä noista tietää :D
Siellä yksi mini-carolinariipperi teki jo äkäsen pienen podin :D
Kaikille paan tuhdisti ravinteita ja nyt vielä fosfori-kalium-lisää ajatuksena että ne jotka kokee että voisivat kukkia niin kukkivat, ja ne jotka meinaavat mököttää niin mököttävät ja kasvattavat sitten ainakin hyvän juurakon.
Kaikki harsot lähti juhannuksena vatukkoon. Osa on siis ihan maassa kukkapenkissä, osa amppeleissa ilmassa ja osa ventipoteissa maata vasten.
Kovin on sekalaista seurakuntaa.
Yhtään en oikeesti tiedä mitä näistä tulee jos mitään, mutta ihan se ja sama, kaunista vihreää on paljon.
Ne kolme Tiny Timiä jotka säästin kymmenestä (koska näyttivät kuolleilta tai ei ainakaan Tiny Timeiltä) kukkivat tuolla ulkona isossa ruukussa. Lehti on vihreää ja varret paksuja. En ois ikinä uskonut että noin käy. Niille heitän suurinpiirtein ravinnevesien jämät ja mitä kastelukannuun jää. Tomskut tykäävät vissiin kaikesta mitä saavat. Vähän kuin noi Rocoto Montufarit.
Kolmesta Micro Tomista yksi on sisällä, kaksi ulkona. Haluan katsoa miten puhdas kratky-vesipytty toimii dwarffille. Jos se toimii niin talvihommina sitten tomskuja.
Että jos nyt mikään chilipuska ei tuota tai muuten ilostuta niin käyhän tää taas oppimisprosessista. Ei se aina oo pelkkää onnea ja hymyilemistä kun soheltaa tällee noviisina.
Mutta senverran opin keväisestä, että fosforia vaan lisää pikkutaimille sen juuriston vuoksi, ja kookoksessa kasvaville puhdasta typpinitraattia, ei ammoniaa eikä ureaa. Se jotenkin sekottaa ph:n kookosalustalla. Tai ainakin mulla kävi noin.
Ja tuuletus, tuuletus kasvaa nyt tärkeään osaan. Puhallin tai imuri tai joku härveli on oltava että ilma vaihtuu. Pikkutaimet klaaraa umpiossa elämisen mutta mitä isommat puskat, sitä enemmän tuuletusta. Se meinaan selittää ne ruskeat pilkut lehdissä (plus kalsiumvajarit...)
Korjaantui heti kun vein ulos ja muutin litkut vanhoiksi tutuiksi.
Ulkona voi sohlata paljon isommalla kädellä noiden ravinteiden kanssa, ja maahan istutettujen kanssa varsinkin. Sisällä sitten piperretään taas.
Jännä kyllä nähdä miten tässä käy. Stressiä en tosiaan ota, kuten jutustakin varmaan huomaa :D
Nyt ovat olleet kuukauden ulkona, ja totta tosiaan, 3 viikkoa kesti uuteen ruukkuun tottuminen, seuraavan viikon aikana kasvoivat vihreää ja kukkanuppuja, kun kastelin reippaasti Puutarhan Syksyllä joka on pelkkää fosfori-kaliumia sun muita.
Epätahtiin nuo menevät kun ovat kahta settiä, toinen ruukutettu alunperin tammikuun alkupuolilla ja toinen helmikuun puolissavälin. Siis sirkkalehtisistä pikkupotteihin.
Aika surutta oon pätkinyt jälkimmäisiä alas, kun jotkut tekivät vaan yhtä pitkää soiroa ilman haaroittumista. Amppeleissa nämä. Suoraan maassa elävä ryhmä, joka kävi ne kylmät ja muut läpi, ovat nyt 20-30senttisiä ja sielläkin kukkanuppuja. Näyttää hassulta kun ne on sellaisia pieniä ja tuuheita.
Kukkapenkissä asuvat maassa olevat ja ventipoteissa kasvavat ovat sitä sun tätä oloiltaan. Toiset voi paremmin, toiset huonommin.
Ainoastaan talvetetuissa on aukiolevia kukkia, mutta hitaasti ne hedelmöittyy jos hedelmöittyvät.
Meni tavallaan väärinpäin nämä helteet ja vilposet ja sateeiset. Kesäkuussa ois tarvinnu sitä lauhaa mutta kosteaa kasvuaikaa ja heinä-elokuussa kypsymistä helteillä. Nyt ne mökötti taas koko kesäkuun. Kuten jokaisena kolmena kesänä mitä näitä oon kasvattanut :D
Siinäpähän ovat. Vieläkään en jaksa ottaa pulttia tai stressiä. Mitäs turhia.
Fiksumpaa on kuitenkin ajatella koko kasvatusrytmi uusiksi. Että laittaa siemenet itämään kun siltä tuntuu, riippumatta vuodenajasta, ja valikoi vaan ne vahvimmat jatkoon. Niistä sitten saa tai ei saa satoa ekan vuoden sisällä. Baccatumeista tulee takuuvarmasti reilussa puolessa vuodessa, mutta chinenset on vähän erilaisia.
Elokuun lopulla arvioin mitkä tulee sisälle talveksi. Samalla paan "terapiachilit" tulille; niistä saa jouluksi tuoretta. Pari baccapuskaa luultavasti.
Viime vuonna kaksi terapiachiliä - elokuussa 2021 idätettyjä, jouluksi -21 pari podia tehnyttä- kuki ja hedelmöi runsaasti koko kesän 2022. Nämä nykyiset ovat siinä jouluvaiheessa: pari podia, yksi on syöty. Ne vois talvettaa ainakin.
Caixot (chinense) ovat just kuin toissavuonna: kesällä pitkää vartta, nuputusta, kukintaa muttei hedelmöitystä. Sitten kun otin ne sisään syksyllä typistettynä, niin kuukaudessa olivat täynnä haaroja ja seuraavana täynnä kukkia. Niistä söin tuoretta läpi talven. Varmaan sama juttu tänä kesänä.
Noita supertulisia on periaatteessa loput. Niistä vaan muutama puska on sellainen, että voi vahvasti ja näyttää hyvältä. Loput on vaivaisia kuka mistäkin syystä.
Kasvuturvekokeilu pytyissä saa jäädä tähän vuoteen. Kookos on mulle luontevin.
Syyskuussa osaan sanoa jotain noista suoraan maahan ja huonoon saviseen multaan läntätyistä.
Sesongin yllättäjä on Tiny Tim, jonka sain jo kukkimaan. Ekat tomaatintaimet tuossa vaiheessa ikuna :D
Sisällä kelluvassa täysvesikasvatuksessa oleva Micro Tom hipsuttelee etiäppäin sekin.
Jostain syystä pää naksahti loivasti syysasetuksille, kun on harmaata, vilakkaa ja sateista. Ei tuolla oikeasti kylmä ole, mä oon vaan tullu vanhaksi eikä sellasta nuoruuden intopinkeyttä riitä nyt oikein mihinkään. Tartte nyt niin energinen ollakaan. Joskus on hyvä vaan ihmetellä elämää ja kerätä voimia.
Heinäkuun loppupuoli häämöttää.
Satotoiveet voi unohtaa todellakin.
Suurin osa chinenseistä alkaa nyt vasta avata kukkanuppuja, ja toiset vielä tekee niitä.
Podinalkuja ei oo yhdessäkään supertulisessa. Lemon kypsyttää omiaan, Tepinversio voi huonosti ja pitää yhtä podia kiinni. Sen jälkeen se menee roskiin.
Kasveina noista useimmat on terhakoita ja hyvinvoivia. Amppeleissa kasvaa hyvin, ventipot-ruukussa maassa surkeammin ja surkeimmin ihan maassa-maassa eli kukkapenkissä.
Kookos ja 5 litran pytty maksimissaan (kuten noi amppelitkin ovat) on nyt sitten hyväksi havaittu ja jää käyttöön.
Hintsusti fiilistelen varmaan ens vuonna muutamalla, että sekoitan sisäkookokset kasvuturpeeseen ja myllään sen sössön isoihin ventipotteihin niin tuntuu pysyvän hyvin kosteus sisällä.
Lannoitteet on ok kunhan maltan kasvattaa typpipitoisella pidempään ja lopettaa sen lehtien nyrhinnän.
Ruukunvaihto vimoseen kasvuastiaan pitää tehdä vappuna !! koska noilla menee se 3-4 viikkoa että sopeutuvat. Sinä aikana kaikki pysähtyy.
Tarkottaa että kukinta pitäis ajottaa samaan vappuun, ja taaksepäin laskettuna fosfori-kalium-lisä pitää sit aloittaa huhtikuun ekalla viikolla. Kolme viikkoa noi fundeeraa sitäkin ruuanmuutosta. Baccat reagoi nopsempaan: niille parit tömpsyt viikossa ja hoplaa, jo puskevat kukkaa.
Suunnitelmissa on talvettaa taas niissä oransseissa 3,5 desin verkkoruukuissa. Nyt on litrasia venttipotteja kanssa jokunen, joten niihinkin voi. Tomaateille on litrasia korkeita pyttyjä jos tomskuista innostun ( no innostun, Saksasta tuli jo microdwarffin siemeniä lisää ja harrastajilta saan syksymmällä...)
Varmaan suht surutta leikkaan alas noita tyngäksi sitä mukaa kun kesä menee kohti syksyä. Mitäpä sitä tuottamatonta runkoa kasvattelemaan. Chris Fat Red-risteymissä on niin hienot rungot nyt 2-vuotisina, että taidan ehkä sittenkin säästää ne vaikka maun puolesta eivät ole erityisemmät.
Jos vielä ens kesänä tässä asun missä nyt, niin ulos vien taas kaikki mutta määrän pitää olla max 15. Ihan ehdoton max on 20.
Microdwarffi Micro Tom kukkii ja kelluu yhä muovimukissa. Se on hassu. Täytyy keksiä joku tukijuttu siihen ympärille ettei se kellahda kun latvaan tulee lisää painoa.
Samoilla huhhahheijaa-asetuksilla se meni lopulta koko loppukesä aina lämpöisen syyskuun loppuun asti.
Mitään järkevyyttä, suunnitelmallisuutta ja ajatusta koko hommassa ei ollu todellakaan missään vaiheessa.
Ihan ku oisin ollu unessa ja horroksessa.
Katkoi sisälle 22 ja nyt niistä on hengissä 12. Oli aika radikaalia toimintaa enkä taaskaan miettiny mitään, tein vaan.
Nää mitkä jäi jäljelle niin yhtäkkiä aivosolu jossain töni kaveriaan että hei, nyt rupeet herään.
Tein uudet stokkilitkut vanhoista luotetuista Nutriforte/Yara-kiteistä. Alkuviikosta huuhdon kookospurkit vielä kerran kunnolla, koska nyt ehdin jo uittaa noita TA:n kakskomponenttikamassa. Siinä on inasen ureatyppeä enkä nyt halua sitä yhtään. TA sopii ens vuodeks niihin puutarhaturve-drippi-kokeiluihin. ulos.
Paan alkuviikosta uudet lautoille. Karsin heti lähdössä huonot vatukkoon pitkin kasvuprosessia. Nyt ei ruveta enää hempeilemään jokaikisen rimpulan kanssa :D :D
Ehtihän ne kaikki lopulta sadota ja jopa kypsyttää podinsa. Voittaja oli Hainan Yellow Lantern. Niistä tuli ihan kunnolla satoa. Kun lopulta olin kuivannut kaikki ja katoin lopputulosta niin yhdessä viime- ja edellsivuotisten hippujen kanssa mulla on niin paljon chilirouheita etten taatusti tarttis yhtään lisää kymmeneen vuoteen. Silti aattelin kasvattaa, ihan vaan koska haluan oppia sen jutun kunnolla.
Tossa "teltassa" on nyt rutkasti tilaa kun pystytin sisälle kokonaisen kasvihuoneen :D Tää on nyt vähän että go big or go home. Hyllyjen pitäis kestää 15 kg per, mutta en ihan luota ton rakenteeseen kuitenkaan. Niinpä hyllytilat pakottaa pitämään uudet puskat pieninä, mikä on ihan hyvä lähtökohta. Meinaan nimittäin nyt leikata niitä kunnolla, sekä vanhoja että uusia.
Tomaattejakin tuli tilattua. Noi microdwarffit on hauskoja pikku kotieläimiä. Viimeset ulkopuskista kypsyvät vielä sisällä, ja sisätomsku tuottaa yhä.
Toi Yellow Lantern tuntuu olevan tosi sitkeä ja tuottelias, mulla koko kesän mökillä laiturilla, yksi sato kerätty, ja nyt loput kypsymässä sisätiloissa lampun alla. Ehdottomasti jatkoon, joko tämä talvehtien, taikka sitten siemenestä uusi.
Tomaateista ensi kesäksi Copia ja Banana Legs, yllättäen myös Lidelin tomaateista kerätty Sugarino? teki hyvän sadon.
Jep, Hainan Yellow Lantern oli kyllä iso yllätys hyvässä mielessä.
Suljen nyt tän päiväkirjan ja aloitan uuden :D