ite oon aina tykänny mausteisesta ruoasta ja kun mennään n 15 vuotta taaksepäin niin iltana eräänä kun äitimamma oli töissä ja 10 ja 11 vuotiaat täystuhot kahdestaan(+kaverilauma) kotona. yhtäkkiä isoveljen piti näyttää kavereillensa että näin rääkkään pikkuveljeäni. aikansa mietittyään keksi tabascopullon maustekaapista ja muisti: tätä se pikkuveli syytää ruokaan kuin ruokaan. homman nimi oli seuraava: lasi puolilleen tuota punaista nektaria ja pikkuveli vetää sen huikalla naamariin ja otetaan kellolla aikaa ettei 5 minuuttiin ole asiaa kraanalle tai jääkaapille helpotusta hakemaan...järkytys oli suuri kun veljeni huomasi että: VOI SAATANA SEHÄN NAUTTII SIITÄ(sain silloin ekan endorfiinitällini)tottakai se poltti mutta eihän sitä voinut muille näyttää, a(j)i perkele! voimmeko siis todeta että tuo lapsuudessani kokema trauma on tehnyt minut suorastaan riippuvaiseksi tulisesta(no joo niitä hapsuja menee aikas pirusti)ruoasta vai olenko vaan jo varhaisella iällä löytänyt kutsumukseni???ihan sama. elämäni olisi jokseenkin köyhää ilman hilejä!!!!

Oma aloitukseni on kerrottu taannoin jo Infernon päiväkirjassa, mutta voihan sen vielä ihmisten nukuttamiseksi kerrata... ;)

Kiersin opiskeluaikanani lomakaudella jenkkejä puoli-ilmaisella romuautolla (mainio Honda Accord -82) 1995, kun sitten mantereen päästä päähän ajon paluumatkalla rahat alkoivat toden teolla loppua keskellä etelä-Arizonaa, muistelisin. Taukopaikaksi osui jokin länkkärileffojen kuvauskaupanki josta oli tehty pieni turistiloukku. Eihän sisäänmenoon rahaa ollut, toki - mutta ulkopuolella matkamuistomyymälän halvin juttu taisi olla pussillinen viiden chilipaprikan siemeniä... Pidin jo tuolloin ystäväpiirini mittarilla melko maustetusta ruoasta (tosin kaukana nykymeiningistä...), joten sehän kävi muistoksi autiomaasta.

Kotosuomessa sitten aikanaan 1996 muistin nuo siemenet, ja laitoin piruuttani multaan. Kaksi taisi itää, ja yksi eli minkään kokoiseksi, kunnes kuukahti... Ajattelin että "perhana..." - ja koetin ottaa selvää netin kautta miten noita pirulaisia oikein pitäisi kasvattaa. Se oli menoa sitten...

Tutustuin mainioihin jenkki- ja uusiseelaitilaisiin (!) chilinkasvattajiin, jotka lähettivät postissa juttuja - en silloin edes tajunnut miten kovia: eri baccatumeja, capsicum praetermissumia, jne. Ja netin ohjeiden kanssa sain 1996 sitten yhtä ja toista itämään ja kasvamaankin. Nälkä sitten kasvoi, kuten sanonta kuuluu, syödessä, ja aloin aika pian laittaa tästä hullutuksesta nettisivuillenikin tietoa.

Lähipiirikin muuttui työkavereita myöten chilihulluiksi, valtaosa tosin vain aika lyhyeksi aikaa. Ironista sinänsä, meidän ihmisten luontainen "pahe", pariutuminen näytti lopettavan monen tutun harrastuksen, kun viimeistään yhteen muutto aiheutti lähes aina ukaasin: "nyt lähtevät nuo rehut tai minä!". Sadismia, jos minulta kysytään - mutta harvoin kysytään... ;)

Mutta itse jatkoin, vaihtelevalla menestyksellä. Muutto Turusta Vantaalle 1997, usean peräkkäisen lyhytaikaisen muuton jälkeen, oli chileilleni se suurin haaste siihen saakka. Jossain vaiheessa, ehkä 2000 maissa, sain sitten päähäni uudistaa web-sivustoni kokonaan, ja alkaa painottaa siellä chiliasioita (+ musiikkia ja jopa höyryjunia, siihen aikaan...).

Inferno tässä muodossaan syntyikin muutamia vuosia sitten, 2002 paikkeilla, kun kävi selväksi että muitakin näihin juttuihin kajahtaneita tästä maasta, maailmasta puhumattakaan, löytyi tarpeeksi.

Aluksi Inferno oli luullakseni Suomessa ja suomalaisille jotakuinkin ainoa kanava saada melko kattavaa chilitietoa, jopa hyvin huonosti tunnetuista villichileistä. Pian kuitenkin, harrastuksen levittyä hyvinkin nopeasti, muitakin suomalaisia chilisivustoja alkoi nousta, enimmäkseen tosin "päiväkirja" -tyylisinä. Yksi suuri poikkeus muutti kaiken. Jukka Kilpinen, jonka useimmat meistä tuntenevat nimimerkki "Fatalii"na, otti chilin omakseen tavalla jota ei voi kuin ihailla ja hämmästellä.

Valtikka suomalaisesta chilitietoudesta kuuluukin näinä päivinä täysin kiistattomasti Jukalle. Hänen työnsä niin chilin kasvatusmenetelmien, tutkimuksen, kuin myös laajan kansan iloksi levittämiseen, on ollut niin suomessa kuin kansanvälisestikin, vertaansa vailla. Inferno kumartaa, kunnioituksella. :)

Kunniaa on pakko jakaa myös monille tätä yhteisöä koossa pitäville hienoille ihmisille, kaikille teille jotka katsotte maailmaa pikkuisen toisin... Jo siitäkin syystä esim. chilitapaamiset ovat todella kokemisen arvoinen asia. Siellä todella tapahtuu, hienoja asioita ja keskusteluita!

Vaikka oma tämän hetken chiliviljelmäni onkin, erinäisistä syistä, jokseenkin vähemmän vaikuttava, harrastus on silti pitänyt otteessaan jo 10 vuotta. Eikä se näyttäisi loppuvan edes talven katastrofiin, jossa menetin lähes kaikki kasvini taloremontin sivuvaikutuksiin. Taas on itämässä ja jo itäneenäkin uusia, ennen kokemattomia, chilejä - ja taas on iloinen odotus päällä... Mitä syksyyn mennessä tapahtuukaan?
:-)

Kiinostukseni kasvien kasvattamiseen alkoi jo lapsena, kun mummolassa sain kylvaa oman pienen hernepenkin. Eka capsicumini oli vihannespaprika, jonka taimen sain kolmannen luokan opettajalta kevaalla. Sain kasvista muistaakseni kolme paprikaakin, vaikka se kasvoi sisatiloissa pienessa purkissa.

Anopin kasvimaalla ja kasvihuoneessa tuli kasvateltua muutama chili ja tomaatteja, niitten tavallisten vihannesten lisaksi. Joka vuosi yritin kokeilla jotain uusia kasveja, mutta siemenien loytaminen oli aika vaikeaa.
Todellinen innostus tomaatteihin ja chileihin tuli vasta taalla USA:ssa, kun taalla niita voi huoletta kasvattaa ilman kasvihuonetta, seka erilaisten siementen saatavuus on parempi. Pari ekaa vuotta ostin siemenet ihan vaan paikallisista puutarhakaupoista, kunnes loysin internetin siemenkaupat, joista saa avopolytteisia "heirloom" siemenia. Menin ihan sekaisin ja halusin tilata kaikkia mahdollisia kurkku-, tomaatti- ja chilivariaatioita. Pari vuotta sitten loysin taman palstan ja sen jalkeen ovat capsicumit vallanneet suuremman osan kasvimaasta ja kukkapenkeistakin.

Joo, mummolan ikkunalla kidutin kuoliaaksi satoja paprikan ja tomaatin taimia vuonna keppi ja kivi (80-luvun alussa tai niillä main) - siemenet kaivoin kaupan hedelmistä. Joku taisi pysyä hengissä ulos astikin, mutta ei koskaan tehnyt yhtään hedelmää. Ajatus jäi kytemään, kunnes 2004 oman talon ja pihan hankinta sai tämän (ja monta muuta) kytevän ajatuksen ilmiliekkiin.

Luulen, että tämä on perinnöllinen tauti. Olen lapsesta saakka roikkunut äitini kanssa kasvimaalla ja innostus on tarttunut.

Nyyppä kertoilee oman alkunsa:

Olen mausteisen ruuan ystävä ollut lapsesta asti ja äärimaut happamessa ja tulisessa ovat aina olleet haluamiani kokemuksia. Toisaalta olen hyvin vähän yleensä kotona ja yksin elävänä ihmisenä ei minua kukaan kaipaa. Työ ja toimet vie. Chilejä ja muita kasveja kasvattamalla on kuitenkin joku kotona vaatimassa läsnäoloa ja huolenpitoa ja toisaalta kiireisen elämän keskellä kasvien vaatima oma tahti ja elinkaari on hyvä muistutus omasta osastani vain yhtenä eliönä äiti maassa. Olen aika alkuteillä tässä harrastuksessa, mutta suuri on ilo pidemmän työreissun jälkeen, kun huomaa kuinka chilit kasvaa ja voi hyvin.
Tämä palsta on  ollut suurin innoittaja haparoivan alun jälkeen, koska tietoa on saatavissa, niin on vain omasta tahdosta ja viitseliäisyydestä kiinni onnistuminen :)

No kerrotaanpas.

Eräänä päivänä koulussa...

Tämä kaverini toi kuivattuja chilejä kouluun. Niitä hän sitten jakeli kaikille ja siinä sitten poltettiin tietenkin suumme. No hauskaahan se vain oli... kunnes tämä eräs kusipäinen opettaja tuli joltain huhun chilinlevittelijästä kuultuaan takavarikoimaan koko pussin. No itse halusin tuota kokemusta taas.

Sitten siitä muutamapäivä jälkeen lähdettiin mutsin kanssa kaupungille katselemaan, josko näitä chilejä löytyisi jostain. No pari paikkaa katsottiin eikä löytynyt. Vihdoin kuitenkin saavuttiin Stockalle. Ajateltiin, että Herkku-myymälässä voisi jotain olla.

No niinhän siellä olikin. Heti liukutason vieressä olevalla hyllyltä bongasin tabascot. Niitä en kuitenkaan vielä ottanut vaan lähdin kiertämään kauppaa. Siinä sitten huomattiin nuo tuoreet habanerot irtareina kilohintaan. Kaksi niitä siitä ostettiin, kun ajateltiin, että menevät muuten pilalle jos ostaa liikaa. Tarkoituksenahan oli kuitenkin aluperin ostaa juuri kuivattuja chilejä, joten etsimme myös niitä Herkusta. Tietenkin mausteosastolla kilahti. Sieltä löytyi purkillinen näitä kuivattuja mitä ovatkaan linnunsilmiä. Mukaan lähti. Nappasin myös habataban ennen muita ostoksia.

No sitten kotiintullessa oli tietenkin ihailtava näitä kaikkia chilituotteita. Loppuenlopuksihan niistä tuoreista alettiin kokkaamaan jotain. No siinä kun sitten kokkiäiti halkaisi marjan ja oltiin jo heittämässä siemeniä huitsin nevadaan, iski ajatus. Hei, näitähän voisi kasvattaa.

No otin siemenet sitten talteen ja pistin ne muutamaksi päiväksi märän suodatinpaperinväliin. Ihan vahingossa tein oikein.

Tässä välissä sitten löytyi tämä sivusto. Täältä ensin noin viikon katselin ohjeita ennenkuin rekkasin.

Tungin sitten siemet multaan ja kelmu päälle. Tässä kuitenkin käytin vanhaa multaa, mutta eipä siitä mitään harmia koitunut. Siitä pari vikkoa ja idut olivat nostaneet päätänsä.

Siitä lähtien on näitä haboja sitten kasvatettu. Ja ekathan nämä vasta ovat.

Sitten on tultu saatua muilta(kiitos aqustiikka) näitä kasveja myös.

Viimeiseksi vielä se, että muutama päivä sitten heitin näistä samalta Stockalta samalle kertaa ostettujen kuivachilien siemeniä märän talouspaperin kautta multaan. Siinä ne on nyt kököttävät. Odotan vain, että itäisivät. Ettei menisi liian myöhäiseksi.


Tuli nyt kyllä sepitettyä koko tarina lyhennettynä eikä pelkkää aloitusta, mutta asia on kuitenkin niin, että varsin aloitteleva vaikka itseni mielestä aika hyvin oppinut chilinkasvattaja tässä vasta ollaan, joten aloitukseksi nämä ekat chilit voi laskea.

(huhhuh, kylläpä tuli taas romaani)

Minun tarinani alkoi siitä, kun söin paprikaa ja päätin pistää siemeniä multaan kokeilun vuoksi. Kyllä ne itivät, vaikka oli mustassamullassa. Niitä oli kaksi ja ne tuottivat yhteensä kaksi hetelmää. Muutama vuosi myöhemmin tuo tapaus muistui mieleeni ja päätin katsoa netistä olisinko voinut tehdä jonkin toisin. Piipahdin näillä sivuilla ja kiinnostuin chileistä. Viikko sitten tiläsin siemeniä ja ovat parhaillaan itämässä. Siitä alkoi "hulluuteni".

Mulla alkoin kun tarvisin lihapulliin chiliäm eli kaupaan ja chili ruokaan ja siemenet multaan. Noiin meni mulla :)

Tulinen ruoka ja rakkaus kasveja kohtaan vie miehen kuin miehen.

Minä aina ajattelin että chilit on vaan tulisia eikä maistu paljo miltään.
Jalapenohan ei ollut chili. siitä pidin kovasti.

Sitten eräänä päivänä kaverini sai valmiiksi kasvatetun Habañero-kasvin ja siinä kypsytteli marjoja... Kaveri antoi maistiaisen, tosi pienen palan marjaa, ja ällistyin kuinka tulinen se oli.. siitä se alkoi.. minäkin halusin habaneron.

Ensin ostin marketista fingro:n chililajitelman ja nettikuvien perusteella tunnistin yhden lajikkeen Jalapenoksi, ja luin siitä lisää. Habanerokin sielä oli.
Pistin molemmat itämään...

Jonkin ajan kuluttua kiinnostuin asiasta enemmän ja etsin internetistä muita chilinharrastajia, ja kuulin että fasselta saa chilin siemeniä. paketti tilaukseen, ja yhdelle kiinnostuneelle kaverillekin paketti... tosin se palautti paketin kiinnostuksen loputtua minulle....

Näin sitä ollaan sitten useampi vuosi jo kasvateltu :)

nyt on tuollainen siemen- ja kasvivalikoima:
http://heikin.nappula.net/?p=Chili

Itselläni alkoi ehkä hiukan oudolla tavalla harrastus.

Noin vuosi sitten (vai enemmänkin?) irkissä näin linkin threadiin täällä infernolla. Taisi olla http://javu.kapsi.fi/inferno/viewtopic.php?t=746&highlight=l%E4%E4k%E4ri tuo tuossa noin. Jutun innoittamana lueskelin tovin forumeita. Löysin sieltä infernon irc kanavan ja sinnepä sitten eksyin. Eipä tuossa kauaan mennyt kun tovin juteltuani Fataliin ja muiden kasvattjien kanssa, päätin alkaa itsekin kasvattamaan. Eipä siinä mennyt kun noin kuukausi ja oli Cutting Board nurkassa pörisemässä ja fasselta jauheet tilattuna.

En siis aikaisemmin ollut oikeastaan ollenkaan syönyt mitään tulista. Pitihän sitä muodon vuoksi tabascoa ja kaupan tuoreita hommata fassen jauheita odotellessa. Vieläkin lähes käyttämätön purkki tabascoa. Ei ole oikeen kelvannut sen jälkeen kun fasselta jauheet tulivat.

Fassen sivulta lähin :D

Omani alkoi siitä kun näin enoni kasvattamat chilipuskat... oikeastaan ne olivat kukin vain yksi runko jossa kasvoi aina pari kolme chiliä. Sitten otin yhden sellaisen sieltä ja ympärilläni olleet sukulaiset kauhistelivat että kuinka pystyin syömään sellaisen noin vain ja tietysti yksi melkein paniikissa tarjosi vaaleaa leipää. Mutta kieltäydyin kohteliaasti (eipä se chili nyt NIIN tulinen ollut). Tiedustelin enoltani että miten hän oli kasvattanut nuo ja kuulemma oli vain ottanut kaupan chileistä siemeniä ja laittanut sitten purkkiin itämään. Päähäni tuli sitten mahtava idea: Kasvattaa chilejä itse!
Tuon tapauksen jälkeen ostin kaupasta chilejä (silloin oli valittavana lähikaupassa niitä tavallisia hollantilaisia ja rawiteja, tietysti otin sen hollantilaisen...), otin siemenet talteen ja laitoin multaan itämään. Sieltähän ne sitten kasvoivat. Ongelmia tuli siten kun jokaisessa sellaisessa puskassa oli muutama chili... silloin ne alkoivat mystisesti kuolemaan, tekivät oikean joukkoitsemurhan. Kysyin Exotic Gardenin puolella neuvoa (eipä silloin ollut hajuakaan että tällainenkin paikka on olemassa) että mikäs nyt neuvoksi.
Ajallaan chilit, eli ne kepit, kuolivat pois ja vannoin etten ikinä alkaisi kasvattamaan mitään kasveja, en missään tapauksessa chilejä!
Meni siinä sitten vähän alle vuosi, kunnes satuin eksymään jälleen kummallisesti Exotic Gardenin sivuille. Ihan vain huvin vuoksi kävin katsomassa jos joku olisi vastannut siihen pulmaani ja yllätys: siihen oli joku vastannut ja antanut vielä osoitteen tuonne infernon sivuille (ei siis tänne foorumille). Jotenkin ihmeessä sain siten uuden innostuksen siellä chilien kasvattamiselle ja meninkin sitten parin päivän päästä chilimaailman sivuille ja ostin siemeniä 5€ edestä.... Tuo on siis tarinani.

Kuinka moni on vielä hengissä?  :lol:

Oma into maustettuun ruokaan tuli opiskelun köyhinä aikoina. Söin lähestulkoon päivittäin jauhelihaa (proteiinia), sipulia ja riisiä. Sekoitin ne ja sekaan tabascoa ynnä muita mausteita. Hyvin upposi ja maistuvaa oli. Tabascoa taisi mennä n. pullollinen kuukaudessa niihin aikoihin.

Nykyään harvemmin tulee tehtyä ylläolevaa soossia kun vaimon mielestä se on kuivaa.. Niin no kastikkeet oli kovin chiliperäisiä eivätkä vaimokkeen makuun ;)

Rakastuin tuliseen ruokaan joskus lukioikäisenä. Chilinkasvatusharrastus lähti ekan kerran käyntiin Hesarin Nyt-liitteessä olleesta jutusta "Kasvata oma chili".  Ekat chilit eivät kyllä koskaan kasvaneet täysi-ikäisiksi (kaupan chilejä, liian pienet ruukut, pimeä talvi ja vetoinen ikkuna...mitähän muita virheitä onnistuin vielä tekemään...)
Toistamiseen chiliharrastus lähti käyntiin hetken mielijohteesta, lähikaupassa myytiin tuoreita palkoja. Eli kaupan chileillä edelleen, mutta onneksi nuo ovat voineet tähän asti melko hyvin. Joskus syksyllä, kesken työpäivän, eksyin sitten tänne chilifoorumille ja innostus kasvaa hitaasti mutta varmasti  :wink:

Harrastukseni alkoi keväällä 2005, kun työkaverini lahjoitti Ugandalaisen haban taimia. Ne taimet kyllä pääsivät kuolemaan kesän aikana tuholaishyökkäyksen uhrina.

Viime keväänä sitten laitoin omat siemenet itämään ja syksyllä tulikin ensimmäiseksi sadoksi reilut 300 hedelmää. Ensi syksynä tulee toivottavasti vieläkin enemmän :) .

Löysin muutama vuosi sitten kaupasta chilitahnaa ja ihastuin. Avomieheni kanssa kun aloimme seurustelemaan niin kauppareissuilla monesti näytin chilitahnapurkkia ja kerroin että tuo on aivan mielettömän hyvää. Mieheni ei ajatukselle lämmennyt, kunnes ekan kerran ostin purkin itse ja laitoin sitä kokkauksiini. Silloin mieheni manasi että miksi ei ole jo vuosia aiemmin tajunnut ostaa tuota ihanuutta  :lol:

Vähän yli vuosi sitten olin Prismassa ja huomasin annuumin siemeniä myynnissä. No, pitihän niitä ostaa. Satoa tuli ihan kivasti vaikka multa olisi voinut olla parempi, valaistus ei ollut optimaalinen jne.

Syksyllä tilasin Fataliilta siemeniä, ja nyt on hienot taimet mm. NuMex Twilightista ja Cayenne Africasta tulossa. Valaistus ja multakin on nyt paremmin hoidettu kuin alunperin annuumien kanssa. Ihme kyllä vielä on pari annuumiakin hengissä ja hyviltä näyttävät!

Tila alkaa vaan olemaan ongelma, tai siis tilanpuute. Jotenkin täytyy vaan selvitä  :wink:

Oma viehätys tuliseen ruokaan alkoi joskus ylä-aste ikäisenä kotitalouden tunneilta kun ihan piruuttaan joka ruokaan piti puskea sitä kaupan chilijauhetta (joka siis oli olevinaan tulista). Sittemmin vaihtunut jo jonkinlaiseksi rakkaudeksi.. nykyään ei ole päivää ilman chiliä!

Harmittaa kun ei vieläkään saa omia kasvamaan! Pirun SA-INT!!!

joskus 1992 maistoin ensimmäisen kerran Thaimaasta tuotua vihreää currytahnaa. Siitä se sitten lähti, meinaan mopo käsistä. Pitkän aikaa jouduin hankkimaan chilini Al Niil shopista Tampereelta. Kunnes tajusin aloittaa chilin kasvattamisen itse.

2006 syksyllä menin maistamaan jotain chiliruokaa ja impulsiivisenä ihmisenä päätin, että tahtoo omia chilejä. Tuli sitten pämpättyä kaikki löytyvä tieto itseensä ja ostettua hieman tuoreita chilejä, joista sitten otin siemenet. Nyt tilanne on se, että on pari hyvänoloista kasvia, jotka laitoin jo talvella kasvaan + taimikasvarissa 10 purkissa itämässä tavaraa, joista osa jo itänyt. Aluksi kyllä luulin, että ei tämäkään harrastus kestäisi, mutta näemmä tulee 6kk jonkun ajan kuluttua täyteen.

Olen aina tykännyt kasvatella eri kasveja.
Viime keväänä istutin kukkia ja tomaatteja, kunnes sain syntymäpäivä lahjaksi yhden Aji Andeanin.
Siitä se lähti, kauppaan hakemaan lisää chilejä, ostin muistaakseni yhden satsin ja pari irto Ugandalaista habaa.
Ei muuta ku siemenet multaan ja loput soseeksi..
Siitä sitten innostus lähti, eikä loppua näy :D

Kasviharrastus on niin mukavaa ja antoisaa puuhaa, että päätin värinokkosten ja muiden tavallisten huonekasvien lisäksi kasvattaa myös jotain mistä tulisi jotain rouskuteltavaa. Tykkään suht tulisista ruuista ja sitten eksyin näille sivuille :) Tilasin viime elokuussa mahdollisimman väärään chilinkasvatusaikaan siemeniä ja kasvatin pari Bird´s eyetä ja loistareiden avulla sain parisenkymmentä omaa tulista pirulaista :)

Nyt on sitten 6 pientä tainta mm. Apachea ja Sweet Bananaa itämässä ja nyt olisi tarkoitus kasvattaa auringon valossa lisää tulista herkkua!

Voi sitä päivää kun on oma talo ja kasvihuone... Sinne pääsee sitten myös tomaatit ja muut ruokakasvit! On tämä opettavaista ja mukavaa!

Kuulin ircissä, että tuttu osti chilisiemeniä ja alkaa niitä kasvattamaan. Ajattelin, että olisi kiva itsekin alkaa niitä kasvattamaan, joten tilasin myös itse kun ei ne olleet niin kalliita kuin ajattelin :p. Innostus vain kasvoi entisestään kun ensimmäinen siemen (tai siis vartta) näkyi mullan pinnalla, meinasin sitä ennen jo luopua toivosta, vaikkei sitä pahemmin edes ollut. Mutta sieltä niitä alkoi näkymään ja koko ajan niiden kanssa tulee säädettyä ja vahdattua, että kasvavatko ne silmissä :D

On tämä mukava pikku lisä-harrastus :) Koko ajan oppii uutta, ainakin kun täällä näitä foorumeita selailee ja lueskelee.

Ihan alkuun pidin kasvimaata. Sitten innostuin kasvihuoneesta ostotaimilla. Taisi olla tomaattia, kurkkua ja kesäkurpitsaa. Eri tomaattilajikkeista innostuin pari vuotta sitten, kun alkoi se tavallinen tanskanvienti tympästä.
Kokeilin erilaisia säilykkeitä tomaatista. Syötiin tomaattia ja kurpitsaa paljon myös kaikenlaisissa ruuissa ja tuoreena. Tavallisia paprikoja kasvattelin siinä sivussa myös, ja kokkailuharrastuksen myötä erilaisten syötävien kasvien kasvatus kiinnostaa enemmän ja tulee kokeiltua kaikkea mielenkiintoista.
Isommasta kasvihuoneesta haaveilen, ja sellaisesta jonka saisi talvellakin pidettyä jossain +10asteessa.
Siellä sopisi talvettaa monenlaista rehua :D .

Tulisesta ja mausteisesta ruuasta oon pitänyt koko ikäni... mutta chiliharrastus lähti reilu 2 vuotta sitten ku pistin kaupasta ostamani chilin siemeniä itämään... ihan noin niinku kokeeks.... että lähteekö kasvamaan...

Ja lähtihän ne tais olla itämisprosentti jopa 100... no ei siin sit muuta ku kovaa kasvattamista ja mulla on edelleen 2 silloin alkunsa saanutta chiliä... nyt tänä vuonna sit oon pistänyt "muutaman" muun lajin kans kasvamaan ja hiukan tarvikkeita kans tullu investoitua...  :wink:

Kaikki sai alkunsa kun lukion ensimmäisellä kävin (metsästä muuttaneena) kebabilla ja tutustuin näihin 'vihreisiin papuihin'. Kun alkoi tottua myöhemmin loppuihinkin kaupan jalopenoihin (noin vuonna 2004), niin aloin etsiä tulisempia vaihtoehtoja. Kun kuitenkin pohjalla oli jo pitkä kokemus puutarhakasvatuksesta, niin ei eteen tullut chililajikeiden viljely tuntunut yhtään hullumalta idealta.
  Alkujaan ensimmäiset siemenet löytyivät markettien hyllyiltä, niissä valmiiksi pakatuissa chilitarjottimissa. Siinä määrin omituinen on sunta ollut kasvatettaessa, että vasta tänä kautena tulivat kehiin ensimmäiset multaistutukset. Aloitin siis suoraan vesiviljelmillä, bublereilla itse asiassa.

Olen varmaankin siinä mielessä poikkeuksellinen tapaus, että olen yleensäkin innostunut kasvien kasvattamisesta vasta ihan viime vuosina. Äitini on varsinainen viherpeukalo ja meillä oli kotona kymmeniä suuria viherkasveja ennen koiran tuloa taloon, joten ehkä sain lapsena jonkinlaisen henkisen yliherkkyyden kasvihommiin, mutta nyt sitten iän myötä viherinnostusgeeni on ilmeisesti aktivoitunut. Ensin hommasin pari tavallista viherkasvia (zamioculcaksia tarkkaan ottaen), sitten kesällä 2005 yritin vähän kasvattaa yrttejä ja viime vuonna paneuduin yrttien, salaattien ja muiden pienten hyötykasvien kasvattamiseen vähän tehokkaammin. Tosin ilmeisesti puutarhamessuilta ostetut mansikantaimet toivat mukanaan punkkiyhdyskunnan, joka söi parvekkeen kasvit henkipatoiksi. Tuolloin en tiennyt  mistään mitään enkä edes huomannut punkkien hyökkäystä, ennen kuin kasvit olivat ellottavan seitin peitossa. Punkeiksi tuholaiset tunnistin vasta tänä keväänä asioista luettuani.

No, tähän chiliasiaan. Kiinnostuin chileistä kyllä jo viime kesänä, mutta turhan myöhään, ja niinpä jätin ne silloin kylvämättä. Samoin olin aikeissa ostaa valmiin tomaatintaimen, mutta sekin sitten jotenkin jäi. Sen sijaan tänä vuonna olin asialla suhteellisen hyvissä ajoin helmikuun lopussa, ja nyt kasvamassa on pari tomaatintaimea (Gardener's Delight) ja yhteensä 12 kappaletta chilintaimia, viittä eri lajiketta, neljä (Red Rocoto, Hot Tree Pepper, Chilly Chili ja Red Habanero) peräisin Chilimaailma.netistä ja yksi kaupan perussiemenvalikoiman Apache. Lajikkeet on valittu lähinnä periaatteella "tuo voisi olla kiva", jos olisin lukenut näitä asiantuntijapalstoja ennen siementilausta niin valikoima voisi olla hieman toisenlainen.

Edelleenkään en tiedä sopivista multalaaduista, ruukuista, valaistuksesta tai mistään muustakaan paljon mitään, mutta kun kerran yksi kaverikin on onnistunut pitämään habaneronsa jo pari vuotta hengissä pohjoisikkunalla ilman mitään erityistä valoa, niin olen lähtenyt siitä, että ei kai tässä nyt voi pahasti reisille mennä, jos edes vähän yrittää ottaa selvää asioista. Eniten pelkään sitä viimekesäisen kaltaista punkkihyökkäystä - pitää kai jättää kaikki vanhat ruukut käyttämättä, kun altakasteluruukkujen osat eivät tahdo kestää kiehuvalla vedellä desinfiointia enkä oikein tiedä, miten ne muutenkaan puhtaaksi saisi.