Jotkut saattavat muistaa viimevuoden elokuulla paivakirjassani kaydyn "tomaattisarvimato"-keskustelun (http://javu.kapsi.fi/inferno/viewtopic.php?t=1216&start=30). Se elokuussa koteloitunut toukka vietti koko talven autotallissa purkissa hiekan paalla. Tanaan se Carolina Sphinx:ksi (Manduca sexta sexta) tunnistettu kiitaja vihdoin ja viimein kuoriutui yli kymmenen kuukautta myohemmin.

Kuvat loytyy taalta (http://pg.photos.yahoo.com/ph/svallinmaki/album?.dir=52e4re2&.src=ph&store=&prodid=&.done=http%3a//photos.yahoo.com/ph//my_photos)

Kiitaja vapautettiin lentamaan vapaana, vaikka sen jalkikasvu saattaakin tehda tuhoa syomalla tomaatin ja chilien lehtia.

Samantyylisiä toukkia on joskus pikkupoikana tullut kerättyä talteen maitohorsmista. Olivat kyllä melko isoja, n. 7-10cm pitkiä ja 1-1,5cm paksuja + söivät käsittämätöntä tahtia niitä horsman lehtiä.

Väritykset olivat vaan melko paljon tummemmat, eräs mustakeltainenkin toukka on vastaan tullut. Peräpäässä juurikin samantyylinen sarvi.

Mikähän laji mahtaa olla kyseessä? Horsmakiitäjäksi sitä en luulisi, kun äskettäin pikagoogletus ei paljastanut sopivaa kuvaa.



-Sale

Hyi saakeli, tuohan on pienen linnun kokoinen! Olen koko elämäni pitänyt kaikista hyönteisistä, mutta kiitäjiä en ole voinut sietää. Onneksi tuo ei ole Suomesta, täällä ei kai ole kuin pari noin kookasta lajia?

Alkoi jo kylmät väreet kulkea selkää pitkin noita kuvia katsellessa. Se näytti isolta kiitäjältä. No lentäköön nyt onnellisena vapaudessa ja riesatkoon uusia ihmisiä jälkikasvullaan  :wink:. Ja toivon että en enää näe yöperhosia vähään aikaan... ovat kammottavia ja vielä monesti rumiakin!

Joskus pikkupoikana parikymmentä vuotta sitten löysin erään kaupan takaseinästä pääkallokiitäjän. Siihen maailman aikaan, kuten edelleenkin, olin kiinnostunut ötököistä ja unelmissa oli jonkinlainen hyönteistarha. Hoitotäti meinasi saada sydänkohtauksen, kun toin kaksin käsin tuota öttiäistä kävelyltä takaisin...koko matkan ajan pidin kädet yhdessä, ettei vaan pääsisi karkaamaan ja täti varmaan luuli, että sain kiinni jonkun pikkukoppiksen..ilo oli suuri, kun päästiin perille takaisin hoitopaikkaan ja pyysin purkkia tälle uudelle lemmikille ;)

No, purkin sain ja kotiin asti moisen vein. Muistikuvat eivät tosin kerro miten jatkon kanssa meni, kaipa se pääsi karkuun jossain vaiheessa.



-Sale

Lainaus käyttäjältä: "SarkkaS"Samantyylisiä toukkia on joskus pikkupoikana tullut kerättyä talteen maitohorsmista. Olivat kyllä melko isoja, n. 7-10cm pitkiä ja 1-1,5cm paksuja + söivät käsittämätöntä tahtia niitä horsman lehtiä.

Väritykset olivat vaan melko paljon tummemmat, eräs mustakeltainenkin toukka on vastaan tullut. Peräpäässä juurikin samantyylinen sarvi.

Mikähän laji mahtaa olla kyseessä? Horsmakiitäjäksi sitä en luulisi, kun äskettäin pikagoogletus ei paljastanut sopivaa kuvaa.



-Sale

Tuo mustakeltainen toukka on erittäin todennäköisesti ollut matarakiitäjän toukka.
Kauneus on katsojan silmässä. Minun mielestäni mikään ei ole sen hienompaa kuin sireenikiitäjä, taikka matarakiitäjä pörräämässä syreenin kukissa, yöttömässä yössä. Ne lentävät paikoillaan kuin kolibrit kukissa ja pitävät korvin kuultavaa pörinää.

Ne ovatkin manan maiden kolibreja. Tuonelasta tulossa, yäk.

Lainaus käyttäjältä: "Routasydän"Hyi saakeli, tuohan on pienen linnun kokoinen! Olen koko elämäni pitänyt kaikista hyönteisistä, mutta kiitäjiä en ole voinut sietää. Onneksi tuo ei ole Suomesta, täällä ei kai ole kuin pari noin kookasta lajia?

Kiitäjäthän ovat vaan perhosia ja imevät kukista mettä ja noi suuret on aika harvinainen näky. Toista ne on paarmat ja punkit ym. verenimijät. Hirvikärpänen on mielestäni kammostuttavin ötökkä, onneksi niitä ei ole täällä päin.

Ois pitänyt saada viivoitin samaan kuvaan kiitäjän kanssa, mutten ajoissa tajunnut ja aamulla se oli jo lentänyt tiehensä. Mittasin siiven mitan niitten ollessa supussa ja sain tulokseksi 6 cm, eli siivet levällään kärkiväli on reilut 12 cm.

Viime syksynä löysimme pari kelta-musta-valko-raidallista toukkaa. Ne koteloituivat ja niistähän kuoriutui monarkkiperhoset. Perhoset vapautettiin lentämään etelään talveksi ja toivottavasti ne ovat nyt palanneet synnyinseudulleen. Monarkin toukat syövät tiettyä kasvilajia (milkweed), joka kasvaa  rikkaruohona kasvimaani reunalla. Olen nyt tarkoituksella jättänyt sen kasvamaan ja seuraillut milloin ilmestyy toukkia. Tämä milkweed aiheuttaa sen, että monarkista tulee pahanmakuinen ja linnut välttelevät sitä. Tietenkin löytyy sitten saman näköinen valemonarkki, joka ei maistu pahalta, mutta linnut jättävät sen silti rauhaan. Luonto on ihmeellinen.
Monarkin kuvia (http://pg.photos.yahoo.com/ph/svallinmaki/album?.dir=/6874re2&.src=ph)

Tuo monakkiperhosen kotelo näyttää ihan vihreältä chililtä. Täytyy tunnustaa, että minullakin on viime kesältä kuusaman päiväkiitäjän- ja mäntykiitäjänkotelo purkissa odottamassa kuoriutumista. Talven nämä kotelot olivat jääkaapissa ja keväällä siirsin ne tuohon terassille. Ihmeen myöhään vaan kuoriutuminen on mennyt.

Onko niitä toukkia kiva säilöä purkkiin ja odottaa että ne koteloituvat ja lopulta kuoriutuvat? En vain ymmärrä sitä koska en mitenkään hirveästi rakasta hyönteisiä, varsinkaan sellaisia joilla on siivet. Toisaalta, olisihan se aika hienoa katsella kaikessa rauhassa kun perhonen kuoriutuu kotelostaan. No ehkäpä sitten kun siedän enemmän niitä lentäviä isoja hyönteisiä  :lol:

Lainaus käyttäjältä: "Zombie"Onko niitä toukkia kiva säilöä purkkiin ja odottaa että ne koteloituvat ja lopulta kuoriutuvat?

Ipanoille se on hyvinkin hyva tapa havainnoida ymparilla olevaa luontoa ja sen tapahtumia. Haluan kasvattaa lapseni arvostamaan luontoa ja kaikkea elavaa, eika vaan pelaamaan vakivaltaisia videopeleja. Ja onhan se aikuisillekin mielenkiintoista seurata niinkin ihmeellista tapahtumaa kuin paksun toukan muodonmuutos lentavaksi perhoseksi.

Itse kartutin juuri pienimuotoista perhoskokoelmaani puuntuhoajalla. Sattumalta löysin juuri kuoriutuneen yksilön tien vierestä koiraa ulkoiluttaessa ja mokoma ei päässyt kaskuun kun siivissä ei ollut vielä puhtia. Suomessa vähän tuon carolina sphinx.n kaltainen ulkonäöltään on mäntykiitäjä. Sellaisen bongasin viimeksi Salamajärven kansallispuistossa. Kivoja otuksia.

Yhdyn Espeltin arvioon SarkkaS:n toukkahavainnosta. Meilläpäinkin on noita ollut horsmissa paljon, ja on niille joskus nuorempana tehtyä "terraarioitakin". Kirjastossa piti sitten käydä selaamassa ötökkäkirjoja ja matarakiitäjäksi se sitten paljastui. Melko suurikokoisia toukkia kyllä.

Lainaus käyttäjältä: "svalli"

Lainaus käyttäjältä: "Zombie"Onko niitä toukkia kiva säilöä purkkiin ja odottaa että ne koteloituvat ja lopulta kuoriutuvat?

Ipanoille se on hyvinkin hyva tapa havainnoida ymparilla olevaa luontoa ja sen tapahtumia. Haluan kasvattaa lapseni arvostamaan luontoa ja kaikkea elavaa, eika vaan pelaamaan vakivaltaisia videopeleja. Ja onhan se aikuisillekin mielenkiintoista seurata niinkin ihmeellista tapahtumaa kuin paksun toukan muodonmuutos lentavaksi perhoseksi.

Katsos vain, mielipiteesi ovat täyttä asiaa!  :D Haluan omat tulevat naperoni kasvattaa samalla tavalla.

Uskontonsa saavat itse valkata, minullahan sitä ei ole... :roll:

Lainaus käyttäjältä: "tknummelin"

Lainaus käyttäjältä: "svalli"

Lainaus käyttäjältä: "Zombie"Onko niitä toukkia kiva säilöä purkkiin ja odottaa että ne koteloituvat ja lopulta kuoriutuvat?

Ipanoille se on hyvinkin hyva tapa havainnoida ymparilla olevaa luontoa ja sen tapahtumia. Haluan kasvattaa lapseni arvostamaan luontoa ja kaikkea elavaa, eika vaan pelaamaan vakivaltaisia videopeleja. Ja onhan se aikuisillekin mielenkiintoista seurata niinkin ihmeellista tapahtumaa kuin paksun toukan muodonmuutos lentavaksi perhoseksi.

Katsos vain, mielipiteesi ovat täyttä asiaa!  :D Haluan omat tulevat naperoni kasvattaa samalla tavalla.

Uskontonsa saavat itse valkata, minullahan sitä ei ole... :roll:

Koko hommanhan pitäisi lähteä [lapsen/aikuisen] omasta kiinnostuksesta, sekä luonnon, ötököiden kuin myös uskonnonkin suhteen. Omalla kohdalla sama tilanne kuin Nummelinilla (mystisiä yhtenäisyyksiä aiempien lisäksi ;) ) ja jälkikasvu saa asiansa päättää ihan itse, kunhan ei mene aivan överiksi.

Englannissa kun asuin 1991-1993 näin sitten ilmeisestikin kiitäjiä useampaan kertaa, kun naapurin lapset niitä nimittivät kolibriksi, enkä milään jaksanut uskoa, että niillä leveysasteilla moisia esiintyy. Havaijilla nähtiin samanmoisia, mutta valokuvasta paljastui kiitäjä, kuten oletettiinkin.


-Sale

^ eriäväisyydet mielipiteissä tulevat esille viimeistään sitten, kun aletaan puhua politiikasta  :oops:

Tää ei liity tähän mutta luontoon kuitekin ja sen ihmeisiin. Oletteko huomanneet että käki kukkuu tänä kesänä enemmän kui viime kesinä. Tuttavat pohjois-karjalasta, pohjanmaalta ja etelästä ovat sanoneet samaa. Mistäköhän johtuu?

Lainaus käyttäjältä: "SarkkaS"Koko hommanhan pitäisi lähteä [lapsen/aikuisen] omasta kiinnostuksesta, sekä luonnon, ötököiden kuin myös uskonnonkin suhteen.

Lapsukaiseni on ollut ihan pienestä pitäen kiinnostunut ötököistä ja kaikenlaisista pikkuotuksista. Onneksi äiti ei pelkää matoja ja muita mönkiäisiä, sillä hyönteisiä ja sammakoita on keräilty purkkeihin ihmeteltäväksi. Olen aina pitänyt ehtona sitä, että elävät olennot on vapautettava vahingoittumattomina tutkailun jälkeen. Perhosen toukan ruokkiminen purkkiin on ollut mukavaa puuhaa, koska sitä on voitu pitää sisällä pidempään ja seurata toukan kasvua ja myöhempää kehitystä.

Noita kiitäjiä on täälläkin luultu kolibreiksi. Oikeitakin kolibreja on pihallamme lennellyt ja joskus on niitä tullut syötettyä sokeriliemellä. Pitääkin muistaa etsiä se syöttöhärveli ja täyttää se.

Lainaus käyttäjältä: "toivo"Tää ei liity tähän mutta luontoon kuitekin ja sen ihmeisiin. Oletteko huomanneet että käki kukkuu tänä kesänä enemmän kui viime kesinä. Tuttavat pohjois-karjalasta, pohjanmaalta ja etelästä ovat sanoneet samaa. Mistäköhän johtuu?

En tiedä, mutta vahvistan täältä Etelä- ja Pohjois-Savon suunnalta saman havainnon.

Meikäjannukin elää käkien mukaan ainakin 150 vuotiaaksi  :lol:

Svalli taidat asustaa USAssa, noista perhoslajeista päätellen. Hienoa kuvia! Kiitäjäntoukat ovat kyllä upeita, suomalaisista hienoimpia on sireenikiitäjän toukka. Sireeniä useammin sen bongaa ainakin Hesan seudulla eräästä hyvin yleisestä koristepensaasta jossa on punaiset kukat, tuntuu maistuvan toukille.

Sen varmaan moni tietääkin, mutta erityisen karvaisten toukkien käsittelyn suhteen saa olla vähän konservatiivinen, esim. siellä USAssa (a suomessakin) osa kehrääjntoukista suojaa itseään myrkyllisillä karvoillaan jotka ihon puhkaistessaan voivat aiheuttaa jopa imusolmuketulehduksen.

Lainaus käyttäjältä: "Triniman"
Sen varmaan moni tietääkin, mutta erityisen karvaisten toukkien käsittelyn suhteen saa olla vähän konservatiivinen, esim. siellä USAssa (a suomessakin) osa kehrääjntoukista suojaa itseään myrkyllisillä karvoillaan jotka ihon puhkaistessaan voivat aiheuttaa jopa imusolmuketulehduksen.

Siksi olenkin aina pidellyt noita toukkia niin, etta ne ovat kiinni jossain risussa. Poikakin tietaa ettei tuntemattomia toukkia kosketella paljain kasin.

Onneksi ei asuta kovin etelassa. Taalla Wisconsinissa ei ole mitaan todella myrkyllisia otokoita tai monkiaisia.

Lainaus käyttäjältä: "Triniman"Sen varmaan moni tietääkin, mutta erityisen karvaisten toukkien käsittelyn suhteen saa olla vähän konservatiivinen, esim. siellä USAssa (a suomessakin) osa kehrääjntoukista suojaa itseään myrkyllisillä karvoillaan jotka ihon puhkaistessaan voivat aiheuttaa jopa imusolmuketulehduksen.

Tuo on kyllä tullut penskana todettua ihan kantapään kautta. Ei sentään mitään vakavampaa tullut, mutta melkoiset rakot sain käteen usean päivän ajaksi. Minkäs sille mahtaa, kun on utelias luonne :)

Uusi perhosprojekti on taas käynnissä. Kasvimaalla oli tilliä syömässä pari raidallista toukkaa (http://us.a2.yahoofs.com/users/43fe7d17z49ceb373/c7d6re2/__sr_/2522re2.jpg?phQOOxEB3u02rOJy).
Toukat paljastuivat mustan ritariperhosen toukiksi (Papilio polyxenes). Toinen toukista on jo koteloitunut ja toisella on se vaihe selvästi alkamassa. Toukat viettävät talven kotelossa ja jos hyvin sattuu kuoriutuvat ensi keväänä. Poika jo valitti, että taasko pitää odottaa koko talvi.

Tilli kasvaa villinä kasvimaalla; taidan antaa sen levitä laajemmallekin, niin riittää ritariperhosen toukille ruokaa.  

Monarkit ovat olleet ahkerasti munimassa kasvimaan laidalla kasvavissa rikkaruohoissa, joten eiköhän meillä ole pian monarkin toukkiakin. Monarkit ovat siitä kivoja, että kuoriutumista ei tarvitse odottaa talven yli.

Heh, Yliopiston vanha kansleri Ernst Palmen aikanaan kertoili että kasvattivat ritariperhosia joitakin yksilöitä kotona, pitivät niitä kylmässä vähän lyhyemmän ajan ja nauttivat jouluna kun kotitalossa lenteli jouluaattona ritariperhosia!! He laittoivat niille sitten joitakin ruokinta-automaatteja että saivat vähän syödäkseenkin.

Eksoottista!

Löysin äsken sattumalta villiviinistämme harsokorennon munia. Kuvasta tuli niin hieno, että laitan sen tänne esille  :)

(http://kuvax.net/i/3609_harsokorennon_munia.jpg)

Hieno kuva munista. Nayttavat enemman kasvin osalta kuin munilta.

Toinen ritariperhonen olikin jo kuoriutunut tanaan. Se rapisteli purkissa ja paastimme sen vapaaksi kukkapenkkiin.
Kuva (http://pg.photos.yahoo.com/ph/svallinmaki/detail?.dir=c7d6re2&.dnm=b80are2.jpg&.src=ph)

Ilmasto lämpenee. Siitä todisteena keski-ja eteläeuroopan hyönteisten suomen valloitus. Tänä kesänä etelänpäiväkiitäjät ovat valloittaneet ainakin Lounais-Suomen.
Otin eilen kuvan yhdestä yksilöstä mettä imemässä.

(http://kuvax.net/i/1965_Etel_np_iv_kiit_j__verenp.jpg)

Lapsena yksi perhossuosikki oli jostain syystä Puuntuhooja (cossus cossus) jonka valtavia toukkia sitä koetti kasvattaa laatikoissa perhosiksi... Joskus onnistuikin. Kerran kävi tosin niinkin että toukka söi itsensä kasvatuslaatikon läpi ja lähti omille teilleen. Osoittautui nimensä mittaiseksi otukseksi. ;)

Kai se tämäkin ihmeelliseksi luonnoksi lasketaan, vaikka näitä en mistään kannon päästä kuvannutkaan. Juttuhan meni siis niin, että hoksasin heittää hyllyllä makoilleen Nikon Coolpix 4500 kameran isäni vanhan Neuvostoliittolaisen mikroskoopin jatkeeksi. (Mikroskooppi on muuten neuvostoliitossa tehty ja merkitty vuonna 1992 valmistetuksi  :shock: )
Lamppuna kokeilussa tietysti jo legendaarinen pringles lamppu.
Kuvauskohde siis allekirjoittaneen punasolut, ja taitaa siellä myös jokunen valkoinenkin vilahtaa.

http://koti.mbnet.fi/rolle-88/rolle/digiscoping/

Anteeksi modeemi/ gprs käyttäjille, näitä ei kannata edes yrittää avata, kovin ovat isoja.