Onkos täällä ketään kun pelailee em. pelejä? Tekisi mieli yrittää jotain niistä, mutta mikä on paras? Ainakin olen katellut World of Warcraftia ja Guild Warsia. Mitään supertietokonetta en omista, joten onko noissa eroja esim. laitevaatimuksissa? Grafiikoilla e ole niinkään väliä kuin jutun syvyydellä.

Ala mudaamaan :)
Itse harrastin ahkerastikkin yhteen väliin...

Eve-online on ainakin minulle sopinut hyvin. Ei vaadi koneeltakaan älyttömiä (1Ghz/512 pyörii) tosin pikkusen parempi kone poistaisi jotain turhia tökkimisiä.

Kyllä mulle iskee ainaki toi WoW ihan kybällä... :P
Koukkuun jäin ja pahasti... jo kauan sit eikä loppua näy :D

Pelailin vuosikausia lajin klassikkoa, Ultima Onlinea... Ah, niitä nettilagin aiheuttamia hirmuisia äkkikuolemia, player killerien pakenemista ja eeppisiä örkkilinnakkeiden ryöstöretkiä... :-)

Siihen touhuun tuli lopulta loppu (hmm... kumma sanamuoto) omituisesta syystä... Nimittäin, pelihahmoni oli aina eräänlainen "yksinäinen susi", joka vaelteli pelastamassa pahisten kiusaamia prinsessoja sun muita. Sitten eräänä sateisena (?) päivänä tajusin peliin sisäänrakennetun sellaisen mekanismin, joka käytännössä pakottaa joukkotoimintaan. Yksin kulkeva hahmo ei kerta kaikkiaan voinut kehittyä tiettyä tasoa korkeammalle, mikä tietysti tappoi hommasta pitkälti mielenkiinnon.

Sitten piti tietysti kokeilla Sonyn paljolti WoW:ia muistuttanutta EverQuestia. Se tuntui hauskalta alkuun, mutta taas vastaan tuli sama ongelma, ja vielä paljon aikaisemmin. Et edennyt pelissä, jos toimit yksin... Myöhemmin luin jostain pelintekijöiden varta vasten ideoineen asiat näin, jotta kaltaisiani epäsosiaalisia erakoita ei haltioiden maille ilmaantuisi. ;-)

Huomasin, etten saanut pakotettua itsestäni seurallista ryhmäpelaajaa- niinpä, vähän sydän surussa, jätin nuo online-RPG:t. Onneksi pelastus löytyi kaikkien aikojen mahtavimman yksinpelin muodossa. Tai oikeastaan kahden sellaisen: ensin Elder Scrolls: Morrowind ja sitten (tänäänkin pelaamani :) ) Elder Scrolls: Oblivion. Noissa maailmoissa saa hiippailla mielihalujensa mukaan ja kehittyä millaiseksi äärimmäiseksi (omituiseksi) spesialistiksi haluaa...

Tietysti välillä sitä miettii, millainen Oblivionin maailma mahtaisi olla, jos siinä olisi mukana oikeita pelaajia vaikka hirviöinä... ;-)

Miten on muuten WoW:n kanssa? En viitsinyt edes kokeilla, epäiltyäni törmääväni taas kerran "jollet liity ryhmään, emme leiki kanssasi" -ilmiöön...

Lord of The Rings online-peli taitaa kyllä olla aivan pakko kokeilla, käy miten käy. Olen aina halunnut olla metsähaltija, joka vaelteltelee pitkin Gondorin kaukaisia aroja vartioimassa kyliä hirmuilta jousi olalla. Ja, kuinkas muuten, ihan itsekseen...  8)

WoW on kova.
Tällä hetkellä on 19 lvl Warlock Anachronos serverillä ja 28 lvl Hunter Al'Akir serverillä. Onhan wowissa kiltoja,
mutta kyllä apua saa muiltakin kuin kiltalaisilta.

Oookeei,kiitoksia kaikille. Mitä muuten on mudaaminen?

Ite oon pelannu yli 2 vuotta City of Heroes (http://eu.cityofheroes.com/) ja City of Villainssia (http://eu.cityofvillains.com/). Teemallisesti siis supersankari MMORPG kyseessä (vertaa Marvelin heroihin). Suosittelen mikäli pitää hieman enemmän toimintaa kuin pelkkää juoksemista sisältävästä pelistä. Pelissähän on mahdollista saada erilaisia liikkumissupervoimia, kuten lentäminen, superhyppy, supervauhti ja teleporttaus. Ja sanovatpa että CoH & CoV ei ole ihan niin pahoja aikasyöppöjä kuin esim WoW. Ja kehuvat myös communityä huomattavasti ystävällisemmäksi. (allekirjoitan molempia koittaneena).

Noita molempiahan (siis Heroes ja Villains) saa pelata yhdellä kk-maksulla, ei tartte maksaa molemmista erikseen.

Jos nyt joku kiinnostui ja haluaa testata peliä ilmaiseksi 10 päivää, lähetä mulle sähköpostiosoite yksityisviestinä. (ei tartte luottokorttitietoja ym. että pääsee testaamaan). On vielä 3 "invite friend testaamaan" koodia, voin laittaa yhden sellaisen. Jos joku vielä innostuu pelaamaan saatan saada ilmaisen kuukauden peliaikaa värvääjänpalkkana.  :lol:


Edit: Ps. Jos joku saattuukin pelaamaan CoX:ia, yks mun villain on Union serverillä nimellä Dr Capsaisin. ;)

MUD = MultiUserDungeon

tekstiseikkailua...

Lainaus käyttäjältä: "VilleV"

Lainaus käyttäjältä: "Aji Inferno""jollet liity ryhmään, emme leiki kanssasi"

Hihi. Eikös tämä ole juurikin idyllinen ja haettu tilanne? Kenties tarkoituksesi oli sanoa jotain aivan muuta, mutta mitä, selvinnee seuraavassa viestissäsi tähän ketjuun.

Niinpä... ;)  Vaan eipä kumpikaan ääripää ole välttämättä hyvä tunnelmaa ajatellen (puhdas yksinpeli tai nykyisten moninpelien suosima "pakotettu" ryhmätyö). Parasta olisi, jos kukin voisi pelata hahmoaan menestyksellä juuri haluamallaan tavalla.

Lord of The Rings Online... Se tuli, ja jäin koukkuun...

Arvosteluissa väitetty tämän hetken parhaaksi peliksi lajissaan - vaikea sanoa, koska en ole esim. WoW:ia pelannut. Mutta ainakin Tolkien-fanille tuo maailma on mahtavan laaja, upea ja tunnelmaa täynnä. Uskottava...

Että tuleeko siis tunne siitä, että kävelet todella Keski-Maassa? Kyllä tulee, ainakin minulle. Ja se puolestaan mahdollistaa todella hurjia fiiliksiä... Huh, missähän välissä ehtisi nukkua lähitulevaisuudessa... :-(

Lainaus käyttäjältä: "Aji Inferno"Lord of The Rings Online... Se tuli, ja jäin koukkuun...

Arvosteluissa väitetty tämän hetken parhaaksi peliksi lajissaan - vaikea sanoa, koska en ole esim. WoW:ia pelannut. Mutta ainakin Tolkien-fanille tuo maailma on mahtavan laaja, upea ja tunnelmaa täynnä. Uskottava...

Että tuleeko siis tunne siitä, että kävelet todella Keski-Maassa? Kyllä tulee, ainakin minulle. Ja se puolestaan mahdollistaa todella hurjia fiiliksiä... Huh, missähän välissä ehtisi nukkua lähitulevaisuudessa... :-(

Tuon betaan yritin päästä...eipä sitten päässyt ei. Tuleekos tuossa joku kaverille annettava muutaman päivän kokeilukoodi? T. Innostunut testaaja jos jollakin sattuu olemaan ylimääräinen.  :wink:

Lotroa ei ilmeisesti saa edes imuteltua netistä? En mä ainakaan ala viiden kympin peliä ostamaan ennen kuin voi kokeilla edes jonkinlaisella muutaman päivän trialilla riittääkö edes läppärin rahkeet tuon pyörittämiseen.
Voipi varmaan olla että odottavat alun myyntibuumin laantumista ennen kuin laittavat kokeiluversiota tarjolle.

Kyllä LOTROn fiilikset ovat edelleenkin (nyt tasolla 13...) positiiviset. Peli on yllättävän kevyt koneelle upeista grafiikoistaan huolimatta. Näkymät ovat lähes Oblivion-luokkaa, eli monesti todella tunnelmallisia ja lähellä fotorealismia. Eli mitään mahdotonta näytönohjainta peli ei tarvitse. Itse pelaan aika rankalla 1680x1050 resoluutiolla, lähes kaikki herkut tapissa, käyttäen tällä hetkellä jo varsin keskinkertaista ja huokeahkoa Nvidia 7900GT näytönohjainta. Siltä osin hyvin koodattu peli.

Laitteistoa ajatellen, huomiotani kiinnitti lähinnä kaksi asiaa. Peli osaa viedä hurjasti sekä keskusmuistia, että ennen muuta kiintolevytilaa (huikeat 8 gigatavua, vaikka Keski-Maasta on vielä mallinnettu vasta pieni osa, Eriador!). Keskusmuistia koneessa saisi tätä pelatessa, luulen, olla ainakin 1 giga, mieluiten kaksikin.

Kyllä siellä on tullut viihdyttyäkin, pakko myöntää... Tosin viime yönä meinasi mennä hermot Vanhassa Metsässä, joka on paitsi hyvin kaunis ja epätodellinen paikka, myös Tolkienin kirjojen mukaisesti hyvin tappava sellainen... ;)  Kyllä, Tom Bombadiliakin tuli moikattua. Ja sitten tulikin Hautakeroilla turpiin että soi! :)

Pelialue on jo nykyisellään, alkutekijöissään, aivan *valtavan* kokoinen, kuten Keski-Maalta sopii tietysti toivoakin. Välimatkat ovat sellaisia, että menemisiään joutuu oikeasti suunnittelemaan - mikä on tietysti realismia. Aiemmassa viestissäni peräänkuuluttamani "yksinpeli" onnistuu LOTROssa aika hyvin, mutta aika monissa kohteissa yksin saa myös vain turpiin ja tehokkaasti. Onneksi peli on koodattu aika fiksusti vuorovaikutusmielessä, eli jopa kaltaiseni sooloilija voi saada tiukan paikan tullen muilta apua, ja toisaalta auttaa muita, tarvitsematta liittyä sen kummemmin mihinkään kiltaankaan. Käytännössä porukka auttaa toisiaan aika pyyteettömästi, ja ehkä itse aihepiirikin saa ihmiset käyttäytymään "arvokkaammin"... :) En ole tavannut vielä ainoatakaan "ärsyttävää idioottia".

Tehtäviä ja actionia riittää joka lähtöön. Ainoa kritiikkini kohdistuneekin ehkä siihen, että pelistä on tehty makuuni aivan ripauksen liikaa WoW-mainen tietyiltä osin. Samaten, tehtävistä osa on aika kieroja ja ajatteluakin vaativia, mutta turhan moni on vain tyyliä: "tapa kymmenen sutta ja tuo nahat minulle". Samaten, tulisin itse toimeen ehkä vähän vähemmälläkin "actionilla" ja toivoisin Oblivion/Thiefmäistä "hiiviskely"-mahdollisuutta. Nyt viholliset tulevat päälle vähän kuin sotapelissä, suoraan ja voimalla - ja jos saat kimppuusi useamman kuin yhden kerrallaan, huonosti käy...

Tämä ei toki tarkoita sitä, etteikö LOTROssa voisi - ja ehdottomasti pidäkin - taktikoida kaiken aikaa, etenkin yksin pelatessa! Muistan jo monta eeppistä questia, joissa kävin ennakolta ylivoimaisten vastustajien kimppuun, napsien näitä yksi kerrallaan ja varoen paljastumasta muille. Tämä osa peliä voisi olla vielä paljon, paljon jännittävämpi ja paremmin toteutettu, mutta ihan hyvä näinkin. Ja eiköhän Turbine LOTROa kehitä vielä paljon... Kaikkein hauskinta peli on kohdatessasi tuntemattoman haltianeidon (tai sellaisen teeskentelijän ;) ) ja käydessäsi ad hoc, sanattomalla sopimuksella, kääpiökapinallisten leirin kimppuun, panttivankia vapauttamaan, toinen toistaan suojellen. Se toimii - sillä LOTROn valtavassa maailmassa usein tuntee olevansa yksin villiä luontoa vastaan. Ja silloin tuntematonkin kohtaamasi vieras on paras ystäväsi!

Parasta pelissä on ehdottomasti tunnelma. Tämä *on* Keski-Maa. Olet siellä - ja syystä. Siinä on kummaa taikaa, joka vaikuttaa kaikkien pelaajien keskinäiseenkin käyttäytymiseen. Tietty kunnioitus vallitsee porukan kesken. Sitä ruokkii pelin hieno, epätavallinen ranking-systeemi, joka ei todellakaan pelkästään tyydy nostamaan "leveleitä", vaan riippuen mitä ja miten teet, saat lukemattomilla tavoilla erilaisia arvonimiä, opit uusia kykyjä - ja erikoistut varsin pian ihan omaksi, erityiseksi hahmoksesi, joka tunnetaan...  Toiset pitävät upeista titteleistä: komeiden ratsujen selässä laukkaa esim. "Gwyndor, Son of Elthor, Protector of Shire" (mikä kaikki viittaa hahmon suorittamiin tekoihin). Mutta niitä ei ole pakko käyttää! Esim. oma hahmoni on - ja pysyy - vain "Alanel of Rivendell":nä. Miksi? Koska hahmoni on vaatimaton eränkävijä. ;)

Hyvän pelin merkki on se, miten innokkaasti toivoo sen kehittyvän vielä paremmaksi! ;) Toivon Turbinen (firma mm. EverQuestien takana!) uskaltavan viedä LOTROa vielä kauemmas WoW:sta, tunnelmallisemmaksi, eeppisen elokuvamaisemmaksi. Ja kaiken tämän upean maailman nähtyäni (tasolla 13 en ole varmastikaan vielä nähnyt kolmasosaakaan koko tämänhetkisestä pelimaailmasta), voin vain silmät säihkyen kuvitella miten upeita Morian kaivokset, Mordor, Minas Tirith ja vaikka Lothlorien tulevat aikanaan olemaan...... (onnellinen huokaus)

:-)

Lisää Lord of The Rings Online -kokemuksia...

Hyvät uutiset: monet WoW-fanit täällä luultavasti melkolailla rakastatte tätä peliä. Huonot uutiset: te, jotka olette laillani die-hard Tolkien-faneja ja painotatte vähän eri asioita kuin huikeaa kimppakivaa ja actionia, saatatte turhautua.

Miksi näin? LOTRO on kiistämättä hyvä peli, mutta sen upeiden maisemien ja tarinan takana on lopulta aika yksinkertainen, lähes suoraan World of Warcraftista ideansa ottanut action-peli. Toisin sanoen, vaikka tunnelmaa on paikoin hienosti, syvyyttä puuttuu sittenkin...

Alan nyt tasolla 16 selvästi lähestyä rajaa, minkä jälkeen sooloseikkailijahahmoni ei taida helpolla enää edetä. Tähän on monia syitä. Yksi on näitä pelejä riivaava ylenmääräinen action, mikä tarkoittaa sitä, että kimpussasi on hyvin helposti aina useita vihulaisia. Niistä taas näissä peleissä ei selviä ilman apuvoimia. Eli niissä tehtävissä, joissa saisit tasojasi korkeammalle, yksin tulee liian usein turpiin... Kuten useimmissa tämän tyypin peleissä. Ikävä kyllä (joillekin), tämä on tarkoituksellista. Näihin peleihin ei kaivata sooloilijoita, vaan sosiaalisia ihmisiä.

Suurin havaitsemani puute LOTROssa on ilman muuta "hiipimiskyvyn" puuttuminen. Iso osa yksinpeleistä ehkä maailman parhaan, eli The Elder Scrolls: Oblivionin viehätystä on siinä, miten voit todellakin pelata tuon mahtavan tarinan hyvin pitkälti omalla tavallasi. Voit opetella vaikka mestarihiiviskelijäksi ja tehdä siten uskomattomia tekoja. On aina suuri nautinto olla vaikkapa sekä hyvä hiiviskelijä, että mestarijousiampuja - ja hoidella vihulaisia yksi kerrallaan piilosta... LOTROssa tämä ei juuri onnistu. Ja kun paljastut useammalle kuin yhdelle vihulaiselle, se on sitten loppu... Eli paluu uudelleensyntymispaikalle, lähelle tai joskus ärsyttävänkin kauas.

Syy siihen, miksi LOTRO osoittautui lopulta tunnelmallisesti Tolkien-pakatuksi World of Warcraft klooniksi muutamin piristävin ideoin, on se tuttu ja turhauttava: koska kansa haluaa juuri tällaista. Kansa haluaa Britney Spearsia, ei vaikkapa Emma Salokoski Ensembleä. Kumpi on musiikillisesti paljon kovempi juttu, sen saa itse kukin arvata. ;)

Tällä hetkellä luulen, etten välttämättä pelaa tätä kovin kauaa. Ja se surettaa minua, koska odotin tältä NIIN paljon... :) Alun arvosteluni olivat ylistäviä, koska paikan tunnelma - Keski-Maa - todella valtasi kaikki aistit. Toivoin, että itse pelikin tavoittaisi sen taian. Ehkä se vielä sen tekeekin. Jotenkin arvelen, että tämän pelaajiksi muodostuvat alkuaikojen jälkeen vähän erilaiset ihmiset kuin WoW:ssa.

Ehkäpä Tolkienin maailmaa todella rakastavat ihmiset lopulta muokkaavat tämän pelimaailman vastaamaan kirjojen ja elokuvien taikaa... Toivon niin! :)

Mies on koukussa DDO:ohon. Just viime viikonloppuna oltiin tapaamisessa. Eli tusinan verran porukkaa, mökki, grillailua ja pelejä (ei tietokone). Hauskaa oli vaikka itse en ole vielä kokeillutkaan wowia tai muutakaan. Ehkäpä pitäisi kokeilla, mutta koukkuuntumiseen ei olisi aikaa....

Jos jollakulla LOTRO :n pelaajalla on ylimääräinen "buddy key" niin otan ilolla vastaan. Ei uskalla ostaa peliä kokeilematta, kun ei tuo konekaan ole ihan pelikäyttöön tarkoitettu...

Lorun loppu tältä erää...

Kävikin sitten kuten arvelin, eli hahmon kehitys LOTROssa pysähtyi tasolle 19, eivätkä käsillä olleet keinot nousun jatkumiseen enää tuntuneet kiinnostavilta... Eli taisi jäädä minulta tähän.

Asioista käytiin nettifoorumeilla aika kiivaskin väittely, jossa kävi hyvin ilmi porukan tavallaan aivan kahtia jakautuneet alkuperäiset odotukset Lord of The Rings aiheisesta pelistä. Moni totesikin suoraan, että peli, jollaista itse joidenkin muiden lailla odotin, pitkästyttäisi heidät kuoliaiksi. ;)

Nyt LOTROn ovat "vallanneet" enimmäkseen WoW-pelaajat, joille kyseessä on lähinnä tunnelmaltaan erilainen versio samasta, tutusta action-teemasta, kamojen keruusta, jatkuvasta hirviölahdista ja isosta joukosta alan termistöä (grindaukset yms.) jota meikäläinen ei edes ymmärrä... 8)  Meidät "vähemmistö" toivotettiinkin foorumilla aika selväsanaisesti pelistä helvettiin, pilaamasta muiden iloa toivomuksillamme tunnelmallisemmasta, syvemmästä pelistä, jossa ei tarvitsisi joka sekunti taistella tai juosta tason 50 tappajahyttysiä pakoon. ;)

Tavallaan ehkä kuvaavinta tälle "ajatuskuilulle" olikin jonkun hermostuneen "grindaajan" kommentti: "hei, täähän on vain PELI - eikä pelin tarvii olla realistinen, tajuutsä?!" Siinäpä se. Joillekin ihmisille ihanteellinen Tolkien-aiheinen "peli" ei ole pelkkä peli, vaan eräänlainen keinotodellisuus, tilaisuus seikkailla noilla kirjojen mailla ja todella tuntea itsensä hetken ajaksi vaikkapa haltiaksi. Siinä, missä LOTRON nykyväki etsii harmitonta viihdettä ja tauotonta jännitystä kaveriporukassa, itse kaipaisin kerrankin vaihtoehtoa, josta tuo porukka pysyisi mahdollisimman kaukana - ja jossa jokainen vastaantulija olisi todella aito roolipelaaja, sydämellä kiinni siinä maailmassa hillittömän "pelaamisen" sijaan...

Kyse on vähän samasta kuin jos live-roolipelaajien kokoukseen tulisi joukko skidejä rällästämään täysin teemasta poikkeavissa asuissa, naureskellen paskaisesti toisille ja soittelemaan kännykällä kesken Galadrielin puheen. Ja kun hemmoa hätisteltäisiin ulos, tämä hermostuisi: "Hei, kamoon - relatkaa nyt vähän! Täähän on vaan peliä, me tultiin tänne pitään hauskaa! Onks kellään muuten röökii tai kaljaa?!"

Voisi mennä puolin ja toisin tunnelmat pilalle. ;) Ja kuitenkin, Tolkieninkin maailmasta saa irti sekä harmitonta pintaviihdettä, että hyvinkin vakavaa ja syvällistä juttua. LOTROn ongelmana oli se, että siltä odotettiin kaikkia näitä asioita, eikä se mitenkään voinut palvella kuin osaa porukasta. Valintoja piti tehdä. Turbine päätti keskittyä WoW-tyypin pelaajien houkuttelemiseen, eli kaupallisesti vähiten riskialttiiseen (muttei kovan kilpailun yms. vuoksi lainkaan helpoimpaan) vaihtoehtoon, jättäen tilaa vielä kenties tulevalle Tolkien-moninpelille, jossa kaltaiseni marginaalitylsimykset saisivat roolipelata tunteella, sydäntensä kyllyydestä...

Että se siitä, mutta riittääpä taas enemmän aikaa muihin asioihin kuten chiliin. :)

t: haltiatylsimys
:twisted:

Eikös tuossa ole erikseen roolipelaamiseen keskittyviä servereitä? Vai onko niistä mitään apua tuohon ongelmaan tässä tai muissakaan peleissä?
Tuosta grindauksesta (eli tason kasvattamisesta jollain rutiinitehtävillä mahdollisimman tehokkaasti lienee kyse) tuli mieleen saitti jossa myydään hahmoja ko. peliin. Eli tilauksesta saat haluamasi mukaisen hahmon valitsemallesi tasolle valmiiksi pelattuna. Korkeimman luokan hahmot taisivat olla yli 500 euroa pala. Aika käsittämätöntä :)

Lainaus käyttäjältä: "Janne"Eikös tuossa ole erikseen roolipelaamiseen keskittyviä servereitä? Vai onko niistä mitään apua tuohon ongelmaan tässä tai muissakaan peleissä?
Tuosta grindauksesta (eli tason kasvattamisesta jollain rutiinitehtävillä mahdollisimman tehokkaasti lienee kyse) tuli mieleen saitti jossa myydään hahmoja ko. peliin. Eli tilauksesta saat haluamasi mukaisen hahmon valitsemallesi tasolle valmiiksi pelattuna. Korkeimman luokan hahmot taisivat olla yli 500 euroa pala. Aika käsittämätöntä :)

Ei, eri servereistä ei ole ongelmaan apua. :( Ongelmana (joka ei useimpien mielestä tosin ole ongelma, vaan osa peliä) on se, että WoW:n kaltaisten pelien perusidea on siirretty LOTROON. Se sisältää nämä asiat:

1) Samat olennot ovat aivan eri vahvuisia vastustajia eri alueilla. Konnussa sammakko on sammakko, mutta Rivendellin liepeillä se nielaisee kokeneemmankin soturin edes yrittämättä. Aseesikaan eivät tehoa näihin überjäniksiin, testosteronikarhunpentuihin ja muuhun mukavaan... ;) Se on sama kuin jos matkalla Hesasta Turkuun kaikki autot muuttuisivat Salon rajalla suihkuraketeiksi ja poliisi sakottaisi siitä eteenpäin kaikkia alle äänen nopeudella ajavia... Aivan uskomattoman typerä ajatus tunnelman kannalta!  :twisted:

2) Alueet ovat aivan täynnä vihollisia. Ne lakkaavat hyökkäämästä automaattisesti kimppuusi ylitettyäsi tietyn levelin, mutta koska alueilla ei ole "sekalaista" valikoimaa eri tasojen vihulaisia, vaan kaikki on samalla alueella sinulle joko helppoa, vaikeaa tai mahdotonta, alemman tason hahmoilla ei ole mitään mahdollisuutta selvitä hengissä hetkeä kauempaa alueista, joilla hyttynenkin on sinuun nähden teräsmies... Alemmankin tason alueilla alkaa ottaa pikkuhiljaa pattiin se kahdessadas typerä susi tunnin sisällä, joka haluaa välttämättä maistaa kankkuasi...

3) Keinotekoisesti vaikeutetut vihulaiset, eli typeryyden huippu... Näille oli hieno nimensäkin, ja moni puolusteli niiden olemassaoloa. Mutta: jos sinulla on tason 19 hyvin varustautuneena soturina vaikka 180 hit-pojoa ja  kohtaat hobitin (!) jolla on 2200 hitpointia normaalien ehkä 40 sijaan, kumpikohan voittaa..? Noiden paskojen ainoana ideana on että kokoat aina porukan tappamaan tuollaisen luonnonoikun, sitten odotat että se parin minuutin päästä herää uudelleen - ja sitten, pojat, mennään ja tapetaan se taas! Realismin todellinen kukkanen. :) Jos olinkin osannut aikaisemmin eläytyä pelin upeisiin maisemiin ja ääniin, tuossa kohtaa ei voinut kuin nauraa epäuskoisesti - ja sitten kirota... Noita "expert" vastustajia ei voi yksin pelaava mitenkään voittaa. Ja esim. Lorienin metsä on aivan täynnä tuota sontaa... :(

4) Kaikki herää kuolleista kellon tarkkuudella, jotta "grindaajat" pääsevät taas kerran hetken päästä nitistämään samat pahikset pisteiden toivossa. Tunnelman kannalta aivan uskomattoman tylsää...

5) Jos useampi kuin yksi vihulainen käy kimppuusi, olet yleensä mennyttä. Vaikka toinen vastustaja olisi vain saamarin viemärirotta, se ehtii tappaa kovemmankin hahmon, ellei sinulla ole apuria.

Sanoisinkin, että LOTRO on ehkä hyvä genrensä *peli*, mutta Keski-Maan simulaationa se on upeista maisemistaan huolimatta vain välttävä...

Muistatte kirjoista haudanhaamut? Yksi vaikuttavimpia kohtauksia, muuten... Okei, hautakerot ovat kyllä LOTROssa komeat ja vastaavat jälleen visuaalisesti aika pitkälle odotuksiasi. Kun ensimmäinen luuranko todella komein efektein rysähtää maan alta kimppuusi, se on elämää suurempi hetki... :)  Harmi vain, että muutamaa leveliä myöhemmin, kolutessasi paria keinotekoisesti vaikeutettua tylsää tehtävää siellä yhä uudestaan ja uudestaan, haudanhaamut ovat lähinnä enää todella ärsyttäviä luukasoja, jotka eivät vähästä usko, vaan pyytävät saada turpaan - kymmeniä, satoja, tuhansia kertoja... Onnistuuko? Ei toki. Sinähän kuolet, uudestaan ja uudestaan... ja päädyt aina samaan perhanan paikkaan "uudelleensyntymään" (en viitsi sanoa minne), kunnes vihaat pian koko paikkaa. Mihinkö kuolin? En typeriin luukasoihin, jotka heräävät henkiin aina määräajoin samoista paikoista. LOTRON suunnittelijat olivat kai pitäneet hautakeroja liian tylsinä paikkoina sellaisinaan - siellähän olisi ollut ihan tunnelmaa... Niinpä koko paska täytettiin todella aggressiivisilla rotilla (!), kissapedoilla ja jonkinlaisilla mega-sisiliskoilla, joilla on pahimmillaan kyky tappaa yksinpelaaja siihen paikkaan. Jälleen kerran: porukalla ei mitään ongelmaa, yksinpelaajalla... Niin. Ongelma kenties kävi ilmi.

Peli on yksinkertaisesti... yksinkertainen. Siinä kaikki. Jos tiedät jekut, siinähän aika kuluu ja pisteet nousevat. Mutta minkäänlaista älyllistä haastetta tms. se ei anna. Sallittakoon vertailu The Elder Scrolls: Oblivioniin, etenkin paranneltuna muutamilla lisäosilla...

Oblivion ja vähän erilainen Half-Life 2 ovat yhä ainoat kokemani pelit, joissa unohdat *kokonaan* sen, että pelaat... Olet itse todella siellä! Koet ainutlaatuisia, välillä aivan helvetin tiukkoja selviytymistaisteluita, jotka eivät toistu kahta kertaa. Selviytymisesi saattaa ratkaista se, onnistuitko hiipimään (!) vartijoiden ohi oikeaan paikkaan ja ampumaan jousellasi täydellisen laukauksen + kaiken tuon jälkeen löytämään fiksun reitin paeta, käyttäen hyväksesi kaikkea eteen sattuvaa... Olen kokenut molemmissa peleissä sellaisia hetkiä, joiden jälkeen oli pakko pyyhkiä hikeä otsalta - ja kertoa kavereille... Elämää suurempia seikkailuja. Ehkä kaikkein hurjimmat sellaiset koin Half-Life 2:ssa. Jollette ole sitä pelanneet, älkää odottako päivääkään. Se on enemmän kuin peli. Se on huikea elämys, jota ei unohda helpolla... Oblivion ei ole ehkä, etenkään parantelemattomana, aivan yhtä intensiivinen kokemus, mutta sen voima on täysin vapaassa, valtavassa maailmassa, jossa mitä tahansa voi tapahtua missä vain... Ja uskokaa minua, totisesti tapahtuukin...  :twisted:

Ihmeellisiä asioita. Se maailma elää - voit esim. poimia ja syödäkin kaikkea eteesi tulevaa. Tai tehdä niistä rohtoja, myrkkyjä, tms. Voit hiiviskellä metsissä, ilman että joka helkkarin puun takaa hyökkää raivotautinen atomimyyrä LOTROn tapaan. Voit pitkälti itse päättää, milloin vain vaellat ja ihastelet aivan fantastisia (!) auringonlaskuja merelle juuri päättyneen ukkosmyräkän jälkeen jonkin mystisen, ikiaikaisen linnoituksen muurintolpan päältä - ja milloin haluat taas etsiä "tekemistä"... ;)  Sillä kyllä sitäkin löytyy. Voit vaeltaa Oblivionissa omia aikojasi pitkiä aikoja ihaillen maan kauneutta, tai rähistä paikallisen luomakunnan kanssa koko ajan. Päätös on pitkälti sinun, vaikka toki sielläkin *on* kaikenlaista, mikä etsii ja metsästää myös sinua...

Muistan Oblivionista lukuisia hetkiä, joina olin vähällä vaipua epätoivoon. Olin esim. noviisirangerina suututtanut turhan ison örkinketaleen jossain vihoviimeisessä luolassa keskellä mahtavan näköistä ei-mitään... Se ei unohtanut minua. Oblivionissa voit olla melkoisen varma siitä, että joudut teoistasi myös vastuuseen. Jos hyökkäät örkin kimppuun, et vain juokse tiettyä matkaa - ja örkki katoaa ilmaan... Se muistaa sinut. Se tietää, missä olet - ja kutsuu kaverinsakin jahtiin. Se kiertää kimppuusi. Jotta selviät, sinun on keksittävä jotain aivan uutta. Käytettävä päätäsi!  8)

Ja siitähän syntyy sellaista lystiä, että oksat pois... Jos oikein hyvin sattuu, saat johdatettua vihollisesi toisten vihollisten tai vaikkapa susilauman luokse - ja (olettaen että piiloutumistaitosi on kunnossa) voit istua vihellellen (?) kannon päälle, katsellen kun vihollisesi tekevät selvää toisistaan. Ja viimeisen jäljelle jääneen selvität pensaan takaa yhdellä täydellisellä nuolella...

TUO on roolipelaamista!  Et "pelaa" - vaan elät ne hetket, voitat ja häviät omilla aivoillasi ja toisaalta tuurilla. :D Ja ajattelin aina, miten mieletöntä olisi kokea kaikki tuo - ja enemmän - Tolkienin maisemissa, elävien kumppanien kanssa..!

Itselläni Half-Life kokemus alkoi osasta 2. Ostin kyllä ykkösenkin ja yritin pelata sen loppuun, mutta törmäsin jonkinlaisiin yhteensopivuusongelmiin, enkä sitten lopulta päässyt tietyn kriittisen kohdan ohitse. Juonellisesti en sinänsä epäile; Half-Life on loistava peli, puhutaan sitten osasta yksi tai kaksi. Ja Oblivionista on jo tarvittavat sanat sanottu. ;)

Far-Cry on tosiaan samaten aivan upea peli. Itselläni sen pelaaminen ajoittui AMD:n 64-bittisten prosessorien markkinoille tuloon. Microsoft toi samaan aikaan markkinoille 64-bittistä Windowsiaan. Sattui niin, että Far Cry:n 64-bittinen versio oli se kaunein ja hienoin kaikista, kuten kai pitikin olla. Ja olihan se - aivan upea... Se oli oikeastaan ainoita syitä käyttää 64-bittistä Windowsia!  ;)

Sittemmin, erinäisistä syistä, luovuin tuosta Windows-versiosta. Saatanpa silti aloittaa ja pelata sen läpi uudelleen, vähän heikommallakin ulkoasulla.

Viestini sisältään Half-Life maailmaa spoilaavia yksityiskohtia!

Sporea odotetaan täällä myös.. ja on odotettu jo varmaan pari vuotta. Toinen mitä tietysti odotetaan on Half-Life 2 Episode 2.

Ja mitä HL-maailmaan tulee, itse olen sitä mieltä, että HL2 päihittää ykkösen leikiten. Ykkönenkään ei ollut huono peli.. aivan loistava sekin. Kakkonen vaan oli vielä huomattavasti parempi. Syitä on useita:

1) Juoni ja Pelin Sisältö.

Ykkösessä ei ollut varsinaista juonta nimeksikään. Koko seikkailun ajan päämäärä oli klassiseen tyyliin, "pakene minne voit pakko päästä pois". Ja vaikka ympäristötkin muuttuivat pariin otteeseen ei itse idea, ammu kaikki, ovesta sisään, ammu kaikki, ui paikasta a paikkaan b, ovesta sisään, ammu kaikki jne. muuttunut paljoakaan. Olihan juoni paikalla ja kyllä tiesi mikä ongelma on, mutta juonta voisi kutsua enemmänkin lähinnä yhdeksi suureksi ongelmaksi kuin juoneksi.

Kakkosessa sensijaan esitetään useita ympäristöjä erilaisine päämäärineen. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa antlion-kohdat jossa piti keksiä keinot päästäkseen toiselle puolelle koskettamatta hiekkaa. Aseita tarvitsi käyttää vain jos mokasi. Myöhemmin niitä pääsi komentamaankin. Lisäksi pitää mainita hienot ajoneuvoilla ajeluosiot, jotka olivat kieltämättä selvän putkimaisia, mutta löytyi niistäkin jonkunverran mukavaa ongelmanratkontaa. Sekä tietysti Ravenholm, pelottava ympäristö HYVIN monine mielenkiintoisine haasteineen ja mahdollisuuksineen. Sitten myös kaikki muut ihmiset, Alyx erityisesti, jotka oikeasti liittyivät tarinaan isänpelastuksineen ynnämuineen. Ei vain sattumoisin paikalla olevia Barney-klooneja. Juonikin näkyi selvästi, ongelmia oli useita, välillä samaan aikaan, välillä peräkkäin. Pelikokemus koostui useista osista, ei vain yhdestä samanlaisesta toiminnasta erilaisissa lavasteissa.

2) Vaikeustaso, ongelmanratkonnat yms.

Ensimmäisessa osassa oli usein kohtia, jossa juostiin pahimmillaan tunti(ensimmäistä kertaa ihmetellessä) samalla alueella painamassa parit napit päälle ja takaisin, välillä taistellen vihollisia vastaan. Ei huono idea sinänsä, mutta kun joutuu juoksemaan ja hyppimään samoja kohtia jatkuvasti alkaa se jo tylsistyttämään etenkin kun mieleen muistuu heti ainakin kolme, jopa 4 suurta tälläistä aluetta. Vaikeustaso oli välillä naurettavan helppo. Mennään tunneleita ym. pitkin silloin tällöin pum pum pari vihollista. Välillä taas oli suorastaan ilkeän hankalia ja näissäkin tapauksissa jopa pitkästyttäviä kohtia. Realistista kyllä, pelikokemuksen kannalta nautittavaa ei, ainakaan omasta mielestäni. Ongelmanratkontaa oli kyllä jonkunverran, mutta suurin osa siitä oli laatikoiden työntelyä ja hyppimistä paikasta toiseen. Hyviäkin ongelmia oli, mutta..

... kakkosessa niitä on paljon enemmän. Esimerkkeinä muutama fysiikallinen, kuten painon siirtely paikasta toiseen nostaakseen sillan ja kellukkeiden löytäminen ja käyttäminen päästäkseen sähköisen lätäkön. Sitten vaikkapa aiemminkin jo mainitut antlion-kohdat, joissa tarvitsi mm. käyttää lautoja hyväkseen jakaakseen painonsa, sammutaa thumperi antlioneille sekä käyttää antlioneita tehokkasti hyväksi myöhemmissä vaiheissa. Myöskin ajoitusta vaativia oli pari. Vaikeustaso oli realistisesti loppua kohti nouseva, mutta myös miellyttävä pelikokemukselta kun kokemus kasvoi. Juoksemista täysin toimettomana paikasta toiseen ei ollut liikaa, ajelutkaan eivät olleet pitkästyttäviä, juurikin tuon erilaisuuden takia. Ympäristö ja tunnelmakin oli paljon miellyttävämpi.. ei niin ahdasta ja tunkkaista tunnetta.

3) Grafiikka ja fysiikkamoottori.

Grafiikkahan ei tietenkään ole pelin pääasia.. ja siksi sen vasta viimeiseksi laitoinkin. Ero on kuitenkin niin huomattava, että se oikeasti vaikuttaa pelikokemukseen hyvin myönteisesti(paitsi silloin kun liian korkealle asetetut videoasetukset kaatavat pelin). Yleisellä tasollakin kakkosen grafiikka oli paljon kauniimmin tehty kuin ykkösen. Siis tekstuurit miellyttävempia jne. Ykkösen tasaisen harmaat Black Mesan seinät olivat HL2:sen pelanneena ykköstä uudelleenpelatessa välillä jopa ärsyttävät. Fysiikasta sen verran, että se oli kieltämättä juuri monen ongelmanratkaisutehtävän avain, joten hl1-tiimiä ei voi syyttää siitä, mutta suuremman onnen peliin toi ylipäätänsä se, että tavarat olivat irtonaisia ja, että niitä pystyi käyttämään moneen tarkoitukseen.


Tuli nyt kirjoitettua kauhean pitkä selostus parin pelin erosta, mutta minkäs sille voi. Jos kuitenkin jotain alkuperäiseen aiheeseen liittyen sanoo, että molemmille hl1, että hl2 moottoreille on tehty useita modeja, jotka mahdollistavat roolipelaamiseen sisällään. Itse pidän tälläisestä ensimmäisen persoonan roolipelaamisesta huomattavasti enemmän, koska asiat näkee kuin näkisi itse. Muutenkin suurempi realistuus kiehtoo(juurikin kaikkien ihme hirviöiden ja ei-ihmismäisten pelaajien esiintyminen tekee WoWista ym. vastaavista täyttä scheissea).

Sen verran peleistä ylipäätänsä, että itse pidän edellämainitun FPS-genren pelaamisen lisäksi lähes kaikesta. Strategia uppoaa vaikka tällä hetkellä se on jäänyt hieman. Gta-tyypin pelit ovat myös mukavia. Simulaattoreitakin on tullut pelattua, Simsseineen ja nyt odottelen Sporea. Yksi joka ei pahemmin ole ollut suosiossa on urheilupelit. Niistäkin tosin ajopelejä on tullut vedeltyä mielellään, lähinnä Boxilla kylläkin. Sitten ilmaiset pikkupelit ovat aina mukavaa pelailtavaa netissä.

Jaa.. pitäisiköhän tehdä yleinen videopelithreadi...

Lainaus käyttäjältä: "Venomi"Kuten Os2 mainitsi, Eve-online.
http://myeve.eve-online.com/download/videos/Default.asp?a=download&vid=154
Ja ei pelkoa että hahmon kehitys koskaan jäisi kesken. Ja plussana on skillien kehitys offline.

Eilen aloittelin tuota ja aika mukaansatempaava peli. Peliversumin koko jotain uskomatonta ja syvyyttä tuntuu riittävän muutenkin. Että kiitos vaan pojat, eipä tarvi enää miettiä missä välissä ehtisi tekemään jotain hyödyllistä.

Jos taas haluaa sitä grindaamista, mitä nyt jokainen ns. nettiroolipeli tuntuu olevan niin diablo II ja LoD-lisäosa ovat hyvä ja halvahko vaihtoehto. Siinä on kunnon hack n' slash peli ja myös aika nopea tempoinen. Peli maksaa suurin piirtein sen 14-20 euroa uutena ja lisäosa samanverran. Itse kävin noutamassa tänä kesänä verkkokaupasta molemmat oliko nyt 15,90 tai 16,90/kpl

Lainaus käyttäjältä: "Baabloo"Jos taas haluaa sitä grindaamista, mitä nyt jokainen ns. nettiroolipeli tuntuu olevan niin diablo II ja LoD-lisäosa ovat hyvä ja halvahko vaihtoehto. Siinä on kunnon hack n' slash peli ja myös aika nopea tempoinen. Peli maksaa suurin piirtein sen 14-20 euroa uutena ja lisäosa samanverran. Itse kävin noutamassa tänä kesänä verkkokaupasta molemmat oliko nyt 15,90 tai 16,90/kpl

Aapuu-va, aaaaaapuuu-va! Ei grindaamista tai muitakaan genren klisheitä, enää ikinä, kiitos!  :twisted:  Mutta kaikki vinkit WoW:n, LOTROn ja muiden veijarien täydellisistä vastakohdista otetaan ilolla vastaan!!

Kävin vielä kerran, "muistoksi" LOTROssa katsomassa, saisinko pelihahmoni tasolle 20. Täytyy sanoa että näin pitkähkön pelitauon jälkeen peliin palatessa kyllästyin perinpohjin noin vartissa ja ihmettelin, miksi olin jaksanut pelata niinkään kauaa...

Sitten tajusin syyn... Itse kun ehkä maailman epätrendikkäimpänä ihmisenä en todella tiennyt millaista esim. WoW-pelaaminen on (Ultima Online oli lopulta melkoisen erilaista touhua), olin koko ajan kuvitellut LOTROn joksikin aivan muuksi kuin mitä se todella on... Kun totuus lopulta selvisi, aloin ymmärtää miksi oma pelihahmoni ei kehity, kun muiden taas lensivät kohti level 50:ttä - ja kun ymmärsin miten tuota pitäisi "pelata", mielenkiinto ja inspiraatio lässähtivät nopeammin kuin lehmän häntä huiskaisee kärpästä... Ei vain pystynyt enää eläytymään asioihin, kun tiesi että jokin ohitsesi pyyhältävä "Superasskickers of Rivendell" ryhmä pelaa peliä täysin vastakkaisista syistä kuin sinä. Taianomaisesta keskimaasta olikin tullut epäkohteliaiden skidien leikkikenttä... :-(  Turha siellä oli pettyneen vanhan haltian viettää enempää aikaansa - hyppäsin joutsenlaivaan, kohti Lännen parempia pelimaita.  8)

Hienoista peleistä puheen ollen: Dungeon Keeper oli minusta mainio ja omaperäinen! Tekisi mieli vieläkin pelata, mutta tuskin toimii nykykoneissa... hmm.

Lainaus käyttäjältä: "Aji Inferno"Aapuu-va, aaaaaapuuu-va! Ei grindaamista tai muitakaan genren klisheitä, enää ikinä, kiitos!  :twisted:  Mutta kaikki vinkit WoW:n, LOTROn ja muiden veijarien täydellisistä vastakohdista otetaan ilolla vastaan!!

Hyvin, hyvin vähäisellä kokemuksella hieman ensikokemuksia Eve Onlinestä. Jos puhun ihan puutaheinää niin Os2 tai Venomi korjannee :)

Kyseessähän on valtavaan universumiin sijoittuva scifipeli, jossa pelaajalla tuntuu olevan melko vapaat kädet uravalinnan suhteen. Grindaus ei ole edes mahdollista siinä mielessä kuin WoWissa, hahmo ei kehity yhtään nopeammin vaikka kiertäisi koko ajan tappamassa vihulaisia vaan taidot kehittyvät opiskelemalla, kaikilla aloittelijoilla samaan tahtiin. Myös opiskelu itsessään on skill, eli sitä alkuun parantamalla pystyy oppimaan uutta nopeammin. Ryhmiin (eli "korporaatioihin" ) liittymisestä on etua, mutta se ei ole mitenkään pakollista. Käsittääkseni myös yksinäinen susi voi pelata menestyksekkäästi vaikka miten pitkälle.

Peliä tuntuu voivan pelata hyvin monilla eri tavoilla. Mm:

- muiden pelien tapaan eri agenteilta saatavien tehtävien suorittaminen, joita löytyy kuriirihommista tappokeikkoihin.

- kaivostoiminta ja mineraalien jatkojalostaminen + kauppa

- kaupankäynti ja tavaroiden rahtaus ympäri universumia itse tai muita palkkaamalla. Peliä pyörittävä firma palkkasi vastikään oikean taloustieteilijän pyörittämään pelin bisnesmaailmaa ja pitämään sitä realistisena.

- rakennushommat, kaikkea avaruusaluksista alkaen voi rakentaa ja myydä eteenpäin. (tietenkin pitää hankkia raaka-aineet, taidot ja piirustukset jne...)

- piraatinhommiinkin voi ryhtyä, lainsuojattomuudessa lienee oma viehätyksensä

jatkoa seuraa kunhan pääsen paremmin sisään pelin maailmaan...

edit:

hyvän tuntuinen sivusto pelistä:
http://hammer-eve.blogspot.com/

Juu, tuo eve vaikuttaisi kiinnostavalta... Menee varmaan hetki ennen kuin "toivun" tästä LOTRO-pettymyksestäni ;-) ja laitan rahojani uusiin peleihin, mutta eiköhän uteliaisuus taas voita!

Sitä muuten ihmettelen, ettei wanhan ja sairaan hienon Nethackin pohjalta ole tehty loisteliasta moninpeliä nykyaikaisin grafiikoin sun muin... Tai, varmaan onkin, mutten vain tiedä.  8)

Nethack on positiivisella (enimmäkseen) tavalla raivostuttavimpia koskaan tehtyjä pelejä. Missä muussa sitä voi kohdata oman haamunsa ja saada tältä turpaan (tai jos lyö tämän, saada omat edellisen pelin varusteensa takaisin!)? NH:n tietty arvaamattomuus onkin ihan omaa luokkaansa - ja peli on aivan täynnä mitä kieroimpia ylläreitä. Esimerkiksi: on kehno idea löytää jonkun paikallisen jumalan alttari ja ruveta kiroilemaan sille. Voipi jumalallinen käsi tulla tyhjästä ja kumauttaa nirrin pois... Tai sitten ne loputtomat luolista löytyvät "potionit"... Yksi parantaa, toinen saa sinut näkemään harhanäkyjä - ja kolmas aiheuttaa kunnon kännin. Ja voi vain arvata, millaista lystiä (?) syntyy kun sitten kunnon kännissä yrität mennä ja taistella edes rottaa vastaan... Pelialue on joka kerta täysin erilainen, samoin vastustajat. Ja henki lähtee yleensä varsin nopeasti, yleensä vielä varsin typerästä syystä... Kuten vaikka siitä, että menit juomaan hyvän näköistä "potionia" joka aiheutti sinulle muodonmuutoskyvyn. Tahtoo sanoa: muutut sattumanvaraisesti vaikka kesken taistelun uljaasta soturista tai turistista (yksi hahmoluokka, aseena mm. kamera...) esim. koiranpennuksi... Ei hyvä idea, jos vastassa lohikäärme!  :twisted:

...Mikä kaikki johtaa maailmanhistorian ehkä merkittävimpään saman genren peliin, eli merkkipohjaiseen seikkailupeliin nimeltään "SpurguX". Ymmärtääkseni rikoksen takana olivat tamperelaiset teekkarit (korjattakoon jos muistin väärin) ja tuloksena peli, jossa tarkoituksena on pysyä koko ajan tasaisesti kännissä (krapula tappaa muutoin), ryöstää mummoilta käsilaukkuja, varoa Sven-Olofia (muuten AIDS tulee ja tappaa), poliiseja, jengiläisiä yms... Sanottakoon, että tuon pelin kerran koettuaan voi olla vain sanaton - kunnioituksesta mykkä! Muistakaa vain pelatessanne muun ohessa varoa koiranpaskaan liukastumista matkalla Pectopahiin tai alkoon...  8)

Lainaus käyttäjältä: "Aji Inferno"Juu, tuo eve vaikuttaisi kiinnostavalta... Menee varmaan hetki ennen kuin "toivun" tästä LOTRO-pettymyksestäni ;-) ja laitan rahojani uusiin peleihin, mutta eiköhän uteliaisuus taas voita!

Even voi ladata verkosta ja 14 päivää voi kokeilla ilmaiseksi ;)

LainaaSitä muuten ihmettelen, ettei wanhan ja sairaan hienon Nethackin pohjalta ole tehty loisteliasta moninpeliä nykyaikaisin grafiikoin sun muin... Tai, varmaan onkin, mutten vain tiedä. Cool

Sehän olisi pyhäinhäväistys :D
Nethackkia pitää pelata nimenomaan tavallisella merkistöllä, ne vanhat graafisemmat viritykset olivat kamalia...

Jannen kommenttiin lisäten: Rakenteluun sen verran että se on mahdollista aina suureen asemaan asti jos resursseja ja taitoja riittää, tokihan on olemassa lähes aseman kokoisia aluksiakin   :wink:

Lainaus käyttäjältä: "Venomi"ja tämä varmaan kertoo tarpeeksi aluksista...
http://www.eve-files.com/media/12/eve_chart-rmr.jpg

Nyt vasta huomasin vasemmpaan alakulmaan vertailun vuoksi laitetun Eiffeltornin, hyvät kokoisia ovat suurimmat alukset :D

Ei muuten kestä tuo diablossa grindaaminen kauheasti:P tänään hahmoni oli aamulla tasolla 26 ja nyt, kun aloitin baalrunit niin olen saanut 15 leveliä. Pelannut olen tänään joku 4-5h varmaankin ja välissä säätänyt muutakin kuin mennyt baalruneja. Aloitin uuden sorceressin eli tämän hahmon ja sain apua kaverilta, joka oli tuolloin 88 levelinen (hahmoni on siis eräänlainen twink) ja neuvoi laittamaan kaikki statspointit strentghtiin.

Ajattelin hieman, että hetkinen ja nyt oikeastaan 3 päivää pelaillut tällä hahmolla(välissä hieman taukoa) ja oikeastaan ensimmäisenä päivänä sain hahmoni tasolle 20-25 ja toinen päivä oli hieman huvittelua eli auttelin matalempi tasoisia tyyppejä ja sain pari leveliä. Hahmoni oli nyt siis tasolla 26 ja aloitin baalrunit(kokemuspisteitä oli tuolloin kai 2-3miljoonaa ja tänään olen siis saanut 17-18 miljoonaa kokemuspistettä pelkistä baalruneista.

Kohtuu helppo siis aloittaa, kun on joku joka on autellut varusteissa ja boostasi aluksi minulle kaikki actit normaalitasolla. Sain myös sigonit käyttöön, jotka ovat hyödylliset aloittelevalle riippuen tietysti buildista, koska nuo vaativat 90 strengthiä. Mana ja health oli aluksi hieman ongelma, mutta tasolla 37 sain käyttöön kaksi sormusta, joista saan 192 manaa lisää ja varusteita saan +2 to all skills. Blizzard on tällä hetkellä tasolla 18+2(varusteita tuleva bonukset).

Löytyy tietysti armoreista kaikkea muutakin kivaa ja erilaisia buildeja on mukava testailla. Vielä lisää varustehuoraamiseen :P armoreista saan myös 50% fast casting, 30% fast casting, kaveri teki minulle resistance shieldin eli minulla on nyt resistancet 75% kaikkea vastaan. Tosin en tiedä saako nightmarella resistancen korkeammalle, koska ainakin tällä hetkellä armoreistani tulisi laskujen mukaan yli 75% resistancea kaikkiin. Rahaa ei oikeastaan diablossa tarvitse mihinkään muuhun kuin potionien ja scrollien ostoon, koska parhaimmat armorit saa monstereilta.

En myönnä, että olisin koukussa kyseiseen peliin(;

Uppista!
Mikä nyt on kuuminta hottia roolipelimarkkinoilla,onko tulossa jotain hyvää peliä lähiaikoina?

Ultima Online oli kaikkine heikkouksineenkin lopulta SE peli, alan uskoa...

Vaikka vilpittömästi inhosinkin sen taipumusta tappaa pelihahmo mitä merkillisimpiin paikkoihin ja usein myös tavalla, josta ei oikein enää noustu, se oli silti "siellä olemisen" uskottavuudellaan aivan eri luokassa kuin etenkin nuo inhoamani WoW:t ja kloonit.

UO oli hidastempoisempi kuin nykyiset "juokse ja tapa kaikki!" pelit. Mutta se oli itselleni vain plussaa. Oli aikaa miettiä mitä tehdä. Ainakin vähän. Ja kaikkialla saattoi tapahtua suuria yllätyksiä!

En ymmärrä WoW:ta ja sen sukulaisia, joissa ei oikeasti seikkailla, vaan pääpaino on actionilla ja asioiden keräilyllä + tietysti jengin keskinäisellä huulenheitolla. Ne ovat varmasti hauskoja, jos niihin asennoituu oikein.

Oblivionin pelaajat tietävät paremmin sen, mitä itse haen... Suurta Seikkailua uskottavassa maailmassa, jossa juuri mikään ei ole ennustettavaa. WoW:ssa ja sen klooneissa asiat saavutetaan toistamalla niitä riittävän korkealla tasolla riittävän isossa porukassa riittävän pitkään. Hevonpaskaa!

Oblivionia pidempään pelanneet tietävät mitä on todellinen kauhu ja pelko. Olla jossain helkkarin luolastossa tai linnakkeessa yksin, vain omat taidot ja tietyt aseet mukana, yrittäen piiloutua... Hiipiä... Ja pakon tullen koettaa surmatakin. Mikään ei ole toistuvaa. On vain hetki - ja koetat selvitä siinä hengissä, nähdäksesi kenties myöhemmin upean auringonlaskun maailman taivaanrannassa...

Uskon, että vielä tuleekin Tolkien-maailmaan sijoittuva "ultimaattinen" virtuaalimaailma. Se, missä voimme vaeltaa haltioina, ihmisinä, kääpiöinä, hobitteina tai örkkeinä - kenties muinakin, aivan miten haluamme. Yhdessä tai yksin. Se ei ole massojen pelimaailma. Se on jotain muuta. Meille, jotka etsimme jotain muuta. :)  Ja meitä on maailmassa tarpeeksi.

UO:ta tuli pelattua joskus nuorempana silloisen poikaystävän accountilla. Tykkäsin ko. pelistä aivan jumalattomasti <3
Nykyään pelailen Requiemia ( www.playrequiem.com ). Ilmainen ja monet sanovatkin sitä köyhien wowiksi.
Itse tykkään, vaikka nyt pidänkin pientä taukoa.

Lainaus käyttäjältä: Venomi - heinäkuu 25, 2007, 19:15:05 IP
Tuo grindaus kyl tappaa IMO monesta pelistä sen "pelattavuuden" kun tosiaan on PAKKO hutkia sitä karvapalloa että skillit kehittyy. Eve-online sopii paremmin tälläsille rauhallisille papparaisille joilla ei ole kiire ja skillit kehittyy offline ilman että peliin edes koskee. Jotkut jopa jättää pelin suljettuun tilaan kun on pitkä skilli treenimässä.

Ja kun asentaa vielä EVEMon (http://evemon.battleclinic.com/)in voi skillien kehitystä seurata offlinena ja samalla tehdä pitkäaikaisia suunnitelmia.
Naglfarin puikkoihin on enää kolmisen kuukautta aikaa :P

LotROa kokeilin viime syksynä, ei se jaksanu viehättää kahden viikon koejaksoa pidempään.

Perinteisempiä roolipelejä on tullut pelattua jo useampi vuosi, pääasiassa GURPSin säännöillä. Nyt on tosin siinä määrin ikävä tilanne että peliporukka on jakautunut ympäri maata ja pelikerrat ovat jääneet vähemmälle. Nyt ollaankin tuumittu pelien siirtämistä uuteen aikaan, löydettiin noppageneraattori pikaviestinohjelmaan ja skypetili kaikilta jo löytyykin. Luurit päähän, konferenssipuhelu tulille ja virtuaalinopat pyörimään keskusteluikkunassa, nörtteilyn uusi ja entistä kammottavampi taso on saavutettu! :P

Noh, saas nähdä miten homma onnistuu. Mutta nettiroolipeliähän tuokin olisi, tavallaan.

Lainaus käyttäjältä: Poppamies Tuliliemi - tammikuu 29, 2009, 12:01:48 IPlöydettiin noppageneraattori pikaviestinohjelmaa

Jukupätkä, mistä?

Lainaus käyttäjältä: harmaja - tammikuu 29, 2009, 15:38:58 IP

Lainaus käyttäjältä: Poppamies Tuliliemi - tammikuu 29, 2009, 12:01:48 IPlöydettiin noppageneraattori pikaviestinohjelmaa

Jukupätkä, mistä?

Kaveri pisti miulle sen pluginpackin missä oli mukana noppageneraattori Pidgin -pikaviestiohjelmalle. Varsin näppärä on, tuntuu että on kevyempi kuin Messenger eikä ole mitään mainoksia vilkkumassa. Ilmainenkin on, totta kai, ja tukee useita eri pikaviestitilejä.

http://www.pidgin.im/

http://plugins.guifications.org/trac/wiki/dice

Saattopa olla tuo pluginpackki, sen kun asentelee Pidginin pluginkansioon ja sitten asetuksista ruksii dice -pluginin käyttöön niin homma toimii.