En löytänyt tästä vielä ketjua, vaikka saattaa jossain ollakin, ohjastakaa oikeaan jos löytyy valmis..

Tarvitsen tosi kieroja ja toimivia vinkkejä kumppanin koukuttamiseksi tähän chiliruoan jännittävään maailmaan!

Olen tehnyt nyt parhaani 4 vuotta, kokkaan lähes kaikki ruokamme ja mätän chiliä muodossa tai toisessa jokaiseen ateriaamme makaronilaatikosta marjapiirakkaan, eikä mies vaan lannistu...aina kun laitan pikkuisenkaan maistuvampaa potkua ruokaan syö tuo äipän muikkupottukasvatti ateriansa napinan kanssa. Chilin ikkunakasvatukseen heppu onneksi tottui pian, eikä enää valita maiseman peittymistä tms. Mies on tosi perso makealle, joten tarjoilen kaikkea chilijäätelön, chilisuklaan ja chilimarjapiirakan väliltä...ja kyllähän ne herkut suuhun katoaa mutta aina saman mutinan kanssa että kun parempaa olisi ilman :shock:

Kertokaa nyt hyvät chili-ihmiset onko taktiikkani hukassa, vai pitäisikö vaan luovuttaa?

Tarjoa äijälle savuchiliä savukalan kanssa, niin johan pitäisi sulaa. Parasta mahdollista on omenapuusavustettu habanero, sekä Fataliin savustettu rocoto.


-Sale

hmmm...savustettu on vielä testaamatta, täytyy kokeilla ensi tilassa. Tämä ehkä olisi kuulunut kuitenkin tuonne ruokapuolelle :oops:

Kannatan savustetun tarjoamista.
Vie kielen mennessään!
Kaveri tuli käymään kylässä ja löysi pussukan huoneen pöydältä ja ihmetteli että mitä tämä on.
Ensin hieman vastahakoisesti haisoi, ja sanoi että haisee savulle.
Sanoin että maista hyvä mies.
Maistamisen jälkeen sanoi että mistä tätä saa :D
Tilaus on vielä tekemättä, mutta kohta lähtee ;)

Lainaus käyttäjältä: "miimu"Olen tehnyt nyt parhaani 4 vuotta, kokkaan lähes kaikki ruokamme ja mätän chiliä muodossa tai toisessa jokaiseen ateriaamme makaronilaatikosta marjapiirakkaan, eikä mies vaan lannistu...

Menee varmaan vähän enemmän psykologian puolelle, mutta liika tuputtaminenkaan ei ole yleensä hyväksi. Aiheuttaa helposti asenteellista vastustusta, mikä tarkoittaa ettei kohde haluakkaan oppia pitämään chileistä. Ja jos on jo asennoitunut siihen, että maistuu pahalta, niin ei sillä sitten välttämättä ole kauheasti väliä että minkälaista se ruoka oikeasti on..

Oman avovaimoni olen saannut opetettua pitämään chileistä vaikka vieläkään en aina edes maista tulisuutta ruuassa joka on hänelle "sopivan tulista". Ja samoin mikä on itselleni sopivaa on hänelle liian tulista kun ei siinä kuulemma maista mitään muuta kuin sen poltteen. Joten yleensä yhteisistä ruuista tehdään hänelle sopivan tulisia, ja itse sitten lisään siihen omaan annokseen lisäksi jotain chiliöljyä, salsaa tai jauhetta.

Meneekö paprika muuten?

Jos menee, niin jotain mietoa, herkullista chiliä tuoreena.

Vai onko ongelma siinä, että polttaa liikaa? Siihen auttaa shokkihoito: Todella tulista kerran, niin toleranssi nousee kohisten.

Sitten kannattaa kokeilla eri chilejä, niissä on erilaista poltetta. Chinenseillä, kun maustat, niin tulisuutta ei heti tunnu. Ruoan suhteen aivot toimivat niin, että ensimmäinen pala saa aikaan päätöksen onko hyvää tai huonoa - toisaalta, jos vatsatauti iskee, niin assosioituminen on vielä vahvempaa.

Lainaus käyttäjältä: "miimu"...mätän chiliä muodossa tai toisessa jokaiseen ateriaamme makaronilaatikosta marjapiirakkaan...

Ehkäpä olisi tarpeen jättää se chili pois ruoasta edes muutamana päivänä viikossa. Pakkosyötön vuoksi inhosin lapsena melkein kaikkea, mikä oli äidin mielestä terveellistä. Pakastevihannekset olivat suurin inhokkini, sillä niitä oli joka ruoassa risotosta lihasoppaan.

Paljon mukavampi vaihtoehto on, kun epämieluisia lisukkeita saa lisätä annokseensa oman maun mukaan. Tai pääsee/joutuu kokkaamaan itse ja huomaa, mistä se ruoan maku oikeastaan tulee.

Lainaus käyttäjältä: "Pohjantuuli"

Lainaus käyttäjältä: "miimu"Olen tehnyt nyt parhaani 4 vuotta, kokkaan lähes kaikki ruokamme ja mätän chiliä muodossa tai toisessa jokaiseen ateriaamme makaronilaatikosta marjapiirakkaan, eikä mies vaan lannistu...

Menee varmaan vähän enemmän psykologian puolelle...

Kannattaa kokeilla kertoa etukäteen, mitä hyviä puolia chileissä on niin se saattaa auttaa (runsaasti A&C-vitamiinia; lämmittää vartaloa sisältäpäin, jolloin vastustuskyky flunssiin kasvaa).

Mutta kaikkein paras keino on tarjota jotakin herkullista chiliä vaikka ihan paljaaltaan. Ruuan seassa chilien maku saattaa peittyä muiden mausteiden alle, jolloin jäljelle jää vain tulisuus. Pelkkä tulisuushan ei tietenkään ole kenenkään mielestä ole herkullista... tai no, on kai noita S&M ihmisiäkin olemassa.

Lainaus käyttäjältä: AirManEhkäpä olisi tarpeen jättää se chili pois ruoasta edes muutamana päivänä viikossa. Pakkosyötön vuoksi inhosin lapsena melkein kaikkea, mikä oli äidin mielestä terveellistä. Pakastevihannekset olivat suurin inhokkini, sillä niitä oli joka ruoassa rosollista lihasoppaan.

Lainaus[/size]

On niitä ilman chiliäkin laitettu, kyse ei ole ehkä ihan pakkosyötöstä (en koskaan ole pakottanut syömään lautasta tyhjäksi :lol:), vaan siitä että äippä ei käyttänyt muita mausteita kuin voita ja suolaa :( mies syö kyllä chiliruoatkin, ja asenne "mikä on erilaista ei ole hyvää" on onneksi jo jonkin verran väistynyt. Ymmärtää kyllä täysin äipän laittaman ruoan epäterveellisyyden, eikä ole mikään pikaruoan ystävä, mutta kun suu on tottunut johonkin, niin se on tottunut.

Tuo terveyspuolen hehkuttaminen, jota NaokiSoma ehdotti voisi toimiakin...taitaa ukolla sisimmässä olla epäilys siitä, että kun polttaa niin ei voi olla terveellistä. Ryhdyn heti kaivamaan tietopläjäyksiä chilin terveysvaikutuksistä, ja viljelen niitä sitten hienotunteisesti pitkin huushollia :twisted:

Minkä takia se täytyy koukuttaa chiliin? Meillä ei muija syö tulista ollenkaan, enkä kyllä tyrkytäkkään. Kaikki ei saa hirveitä kiksejä tulisesta ruuasta.

Lainaus käyttäjältä: "Kärsä Babar"Minkä takia se täytyy koukuttaa chiliin? Meillä ei muija syö tulista ollenkaan, enkä kyllä tyrkytäkkään. Kaikki ei saa hirveitä kiksejä tulisesta ruuasta.

Helpottaa tosi paljon jos molemmille maistuu, kun ei tarvitse joka kerta tehdä kahta eri ruokaa.

Lainaus käyttäjältä: "NaokiSoma"

Lainaus käyttäjältä: "Kärsä Babar"Minkä takia se täytyy koukuttaa chiliin? Meillä ei muija syö tulista ollenkaan, enkä kyllä tyrkytäkkään. Kaikki ei saa hirveitä kiksejä tulisesta ruuasta.

Helpottaa tosi paljon jos molemmille maistuu, kun ei tarvitse joka kerta tehdä kahta eri ruokaa.

meillä tehdään lähes aina yksi sapuska, vaimo ja lapset ottavat ensin osansa ja sitten on ruoan aateloinnin vuoro että allekirjoittanutkin suostuu syömään.
ei meilläkään vaimo kauheasti vahvoja tuotteita syö mutta makea chilikastike on paikkansa löytänyt hänenkin sydämessään. ja arvon rouvalle(sori, ihanalle janikalleni)kasvattamani lähes tuleton 260567 teki kyllä kauppansa tietyissä ruoissa.
ennemmin 4v poika maistaa kaikkea kuin vaimo, ja kannustankin maistamaan..mitään kärvistelysapuskoja en kuitenkaan viitsi maistattaa.
ja juu, minutkin kasvatettiin abaut 8 vuotiaaksi asti pelkällä voilla, kermalla, maidolla ja perunoilla+lihalla..kunnes näin sen mystisen putelin kaupassa jota oli ihan pakko saada. kyseessä oli tabasco.
jos paprika uppoaa niin esim numex suave/jokin muu tuleton saattaa olla hyvä tuote mutta ellei maistu niin ei kannata jankatakaan. ei kaikki tykkää.

Ymmärrän ongelman hyvin. Meillä se on tuo toinen puolisko joka syö chiliä joka aterialla, ja itse kaipaan sitä lähinnä iltaisin, mutta tunnistaakseni kaipaukseni pidättäydyn syömästä chiliä joka päivä. Lapsista joka toinen rakastaa chiliä ja joka toiselle se on liian polttavaa pienenäkin määränä. Epäsuhdan vuoksi käytössämme on erilaisia jääkaappikastikkeita ja purkkichilejä.

Yksi tapa saada kiinnostusta aikaiseksi voisi olla chiliöljyn käyttäminen ulkoisesti, kipeytyneiden lihasten hierontaan.

Mutta miehesi tarvitsee tällä hetkellä välttämättä niitä chilittömiä ruokiaan, eli siirtymävaiheessa  :lol: olisi parempi jos et maustaisi mitään ruokia chilillä, tai edes paprikalla, vaan käyttäisit mausteina vain erilaisia yrttejä niiden hänen jo hyväksymiensä pippurien lisäksi. (Vähän ajan päästä luultavasti huomaat hänen käyneen salaa kebabilla...) Ja yrittäisit tulla itse toimeen kotona pelkillä lisukkeilla, kastikkeilla ja säilykkeillä. Tämä ruokaan totuttamisprosessi muistuttaa eläimen kesyttämistä, sinun täytyy saada se haluamaan syödä kädestäsi... chiliä.

En minäkään nyt mikään habaneron hotkija ole sentään, joten ruoat ei ole mitään tosi tulisia. Tykkään kokata paljon niin että chilit on heti ruokaprosessin alkuvaiheessa haudutettu muiden mausteiden kanssa. Enkä mitään kakkosruokia rupea kyllä vääntämään, mutta onneksi ukko osaa tarvittaessa kokata itsekin..

Meillä kun käytiin alkuun pitkät keskustelut: "syötkö sieniä?" EN TODELLAKAAN (itse olen intohimoinen poimija), "syötkö valkosipulia/paprikaa/juustoja/kesäkurpitsaa/yrttejä/mätiä/sipulia/oliiveja/ym?" EN TYKKÄÄ YHTÄÄN. No nyt syö ihan kaikkea näistä ja loistavalla ruokahalulla, vielä kehuen ja santsaten.... joten tuntuu että löydän vielä sen oikean lajikkeen ja tavan laittaa chilistäkin, jotta hoksii että hyväähän tämäkin on...eihän tässä nyt ketään yritetä lattialla suu tulessa kierimään saadakaan. Kun ukko syö kuitenkin ravintelissa kebabia oikein mieluusti, niin miksei kotona?? Uusia tapoja haen nyt vielä jos lähtisi mukaan. Kuten savustettuna...hmm.

Lainaus"syötkö sieniä?" EN TODELLAKAAN (itse olen intohimoinen poimija), "syötkö valkosipulia/paprikaa/juustoja/kesäkurpitsaa/yrttejä/mätiä/sipulia/oliiveja/ym?" EN TYKKÄÄ YHTÄÄN. No nyt syö ihan kaikkea näistä ja loistavalla ruokahalulla, vielä kehuen ja santsaten....

Kuulostaa loistavalle, miimu, olet tehnyt hienon työn ja kulttuuriteon! :wink:
Itse olen kuunnellut välillä kauhunsekaisin tuntein, kun parilla ystävällä on tällaiset siipat, ei käy mikään "outo". No, siihen voi joko alistua tai aloittaa väsytystaistelu uusien makuelämysten parissa. Onneksi olen saanut itse asuinkumppanikseni hyvin avoimen, jopa jonkinsortin gurmeeihmisen, joka syö kaikki laittamani pöperöt ilolla ja yhtä paljon tykkää kokkailusta itsekin.

Ruuan tulisuudesta tulee joskus pientä keskustelua, kun ihan joka illallisella ei kuulemma korvien tarvitse höyrytä... Mikä onkin ihan oikein, osaa niistä tulisista sitten nauttia enempi, kun se ei aina sitä ole. Kuitenkin; ikkunalla on hänen vaatimuksestaan kasvamassa naga, se kun on kokeiltava ja kavereille kehuttava!

Toivotaan tämänkin tulisen makukoulutuksen teillä onnistuvan! :lol:

Miksi pakottaa toinen makuun josta ei pidä?
Ruoka tehdään rakkaudella ja myös maustetaan rakkaudella!
Silloin täytyy myös kunnioittaa toista osapuolta, eikä pakottaa makuun josta tämä ei pidä.
Itse olen joutunut tekemään kolmeakin eri ruokaa perheelleni, yksi allerginen sille, toinen toiselle ja itse söin vain kasvisruokaa, muille valmistin kyllä liharuokiakin, mutta en koskaan pakottanut ketään syömään sitä mitä itse halusin!
Mutta halusin tehdä ruokaa kaikille, hyvää, terveellistä ja maistuvaa.
Palkaksi olen saanut lapset jotka syövät kaikkea,(allergia rajoiteet huomioiden) uskaltavat maistaa mitä eteen laitetaan ja parasta on motto jonka kuulen vieläkin lapsiltani(23v.19v) "meillä ei ole koskaan ollut pahaa ruokaa"!
25v sitten ukkoni ei suostunut maistamaankaan kanttarellimuhennosta, nyt se on herkkua!
Ja jos kaikki ruoka maustetaan chilillä, mustikkapiirakkakin!
Niin kyllä minäkin sanoisin, ilman olisi parempaa!

Lainaus käyttäjältä: "hessi"Miksi pakottaa toinen makuun josta ei pidä?

Nyt päästään elämää suurempiin kysymyksiin.

Ihminen on evoluutiossa kehittynyt sellaiseksi, että pilaantunut ruoka hylätään jo vaistomaisesti hajun perusteella. Monet luonnontuotteet ovat kuitenkin myrkyllisiä, mutta eivät maistu pahalta - ehkä vain hieman erilaiselta, tai niiden rakenne saattaa olla hieman poikkeava, tai väri.

Ihmiselle on luontaista vierastaa uusia makuja/tuoksuja/rakenteita. Pieni lapsi oppii lähinnä vanhemmiltaan mitä voi ja mitä ei pidä syödä.

Ihminen on kaikkiruokainen - eri kulttuureissa on huomattavia eroja sen suhteen mitä pidetään syömäkelpoisena. Meistä tuntuu ällöttävältä, että eräät afrikkalaiset pitävät lihavia toukkia herkkuna. Kyse on kuitenkin opitusta käyttäytymisestä. Itselleni oli joskus katkarapu todellinen koetinkivi: Ruotsinlaivalla se tuijotti minua suoraan silmiin, se oli hankala kuoriakin, eikä maistunut kovin kaksiselta. Nyt maistuu kyllä. Aivot ovat oppineet, että voi sitä syödä, eikä siitä sairastu.

Aikuisenakin voi oppia pitämään uusista mauista: Itselleni on niin käynyt mm. oliivien, sinihomejuuston ja sienien kanssa.

Mielestäni ei, em. perustein, ole mitään syytä olla kevyesti pakottamatta uusia makuelämyksiä toisille - usein miten "aivopesu" tuottaa positiivisen tuloksenkin ja saa jopa kiitokset siitä.

Lainaus käyttäjältä: "Volitans"
Aivot ovat oppineet, että voi sitä syödä, eikä siitä sairastu.
Aikuisenakin voi oppia pitämään uusista mauista: Itselleni on niin käynyt mm. oliivien, sinihomejuuston ja sienien kanssa.
Mielestäni ei, em. perustein, ole mitään syytä olla kevyesti pakottamatta uusia makuelämyksiä toisille - usein miten "aivopesu" tuottaa positiivisen tuloksenkin ja saa jopa kiitokset siitä.

No just näin totuttelun kautta...Yritän kovasti huomata, jos ukko ei pidä jostakin ruoasta, että onko se oikeasti sellainen maku mistä hän ei pidä vai puhdasta ennakkoluuloa (koska niitähän riitti!). Jos jostakin ei oikeasti pidä, on se hyväksyttävä (oikein vahvat juustot olen jättänyt ihan omaan käyttööni, kun mies ei tosiaan vaan tykkää kokeilujen jälkeenkään), itse olen sitkeästi yrittänyt opetella syömään etikkasäilykkeitä aikuisiällä, mutta hyi kamala että ovat vaan hirveitä aina ja jokakerta!

Mutta koska kuitenkin jalapenot ja chilikastikkeet menee ravintolassa ja kyläillessä miehellä alas hyvällä ruokahalulla, ei siis chiliä inhoa. Vaikka chili con carnea kotiruokana tekisin, niin ei saisi maistua yhtään "polttavalle" :( .

Ja loistavan konstin keksin myös siinä, että kirjoitin reseptin paperille ja pyysin ukkoa laittamaan ruoan. Silppusi tyytyväisin mielin chilitkin sekaan ohjeen mukaan ja kehui kovasti ruokaa, jossa oikeasti oli jo vähän potkuakin. Omatekemä ruoka on pakko olla hyvää :D Tämähän on samanlaista kieroilua kuin lapsenkasvatus!

Yritä saada joku miehen kaveri hoitamaan asia, mieluiten pienessä kilpailuhengessä. Tuossa voi kyllä olla se riski, että kun muutos tapahtuu, mennään äärimmäisyydestä toiseen ja pian teillä natikat roikkuvat katosta, vesiviljelylaiteet valloittavat puoli olohuonetta ja Naga Morichit (vahvin chililajike) kasvavat kohisten.

Mutta miksi chiliä pitä tumpata joka ruokaan. Kyllä minäkin ärähtäisin, jos emäntä maustaisi makeat jälkiruoat chilillä. Yritä löytää joku ruoka, johon chili miehesi mielestä sopii, ja laajenna sitten kirjoa vastaavantyyppisiin. Tuolla tavalla minä olen laajentanut kulinaristisia taipumuksia ronkelista pakastepizzansyöjästä monipuolisia ruokia harrastavaksi. Esimerkiksi valkosipulista aloin pitää, koska se sopi chilin kanssa tai kalasta kun emäntä löysi aikanaan yhden hyvän kalaruuan. Ja emäntä on alkanut syödä chiliä (vähän tosin, ja mietoja), kun se "kuuluu" kiinalaisiin ja intialaisiin ruokiin.  Ainakin minun mielestä chili sopii vain tiettyihin, ulkomaalaistyyppisiin ruokiin, ei jokapaikan yleismausteeksi, ei perinteisiin suomalaisruokiin eikä jälkiruokiin.

Chili tuntuu olevan niitä teemoja joissa on aika paljon tunnetta ja asennetta mukana, molempiin suuntiin. Tuputus ja "pakkosyöttö" ei tosiaan toimi niille, jotka ovat "päättäneet" inhota tulista ruokaa. Heidät voi enintään koettaa huijata muuttamaan kantansa. Psykologista sodankäyntiä! ;)

Mutta jos huushollissa tosiaan asuu joku joka diggailee chiliä tosi paljon, ja joku joka ei siedä sitä syystä tai toisesta lainkaan, silloin yhteinen ruoanlaitto voi kyllä olla aika haastava projekti. Kompromissitkin, kuten suomalainen "näennäistulinen" valmisruoka aiheuttavat lähinnä pahan mielen kun mieli odottaa sitä ihanaa poltetta ja makua, mutta suu hädin tuskin tunnistaa koko chilin olemassaoloa... Chiliä inhoava ei ehkä ymmärräkään sitä, ettei kysymys ole pelkästä poltteesta, vaan makuelämyksestä laajemminkin. Esim. itselleni hyvä chili todella parantaa useimpien ruokien makua siinä määrin, että sen pois jättäminen tuottaa "antimakuelämyksen".

Kommentti siihen etteikö esim. suomalaiseen ruokaan chili kuuluisi: harva tietää, ettei chili kuulu Aasialaiseen keittiöön alkujaan lainkaan (sehän on Etelä-Amerikkalainen kasvi ja tuotu Aasiaan!). Nykyään kukaan ei ihmettele sitä, jos kiinalainen, intialainen tai thai-ruoka on tulista. Mutta eipä se sitä ollut ennen kuin joku keksi chilin noille alueille tuoda! Ja harva valittanee lopputuloksesta... Niinpä väitän, että suomalainen (tai vaikka ranskalainenkin!) ruoka voi aivan hyvin käydä samanlaisen muutoksen läpi, kun vain asenteemme sen sallivat! Uskon, että moni perinneruokamme hyötyisi chilistä arvaamattoman paljon..! ;-)

Lainaus käyttäjältä: "Aji Inferno"Uskon, että moni perinneruokamme hyötyisi chilistä arvaamattoman paljon..!

Samaa mieltä, esimerkiksi maksalaatikko, ja läskisoosi. Kalakukkoakin nykyään saa jo maustettuna, mutta maksalaatikkokokeiluista en ole raportteja nähnyt. Joku muu saa kokeilla mämmiä, itse en pidä maltaan mausta. Ja läskisoosistakin olen ottanut itselleni testattavaksi vain voittoman ja kermattoman kevytversion, vaikka arvelen että raskaammankin version chili kyllä jalostaa.

Ilmoittaudun siis alustavasti tutkimaan chilin ja maksalaatikon mahdollista risteytymistä. :twisted:

Lainaus käyttäjältä: "Neutroni"Kyllä minäkin ärähtäisin, jos emäntä maustaisi makeat jälkiruoat chilillä.

Tähänhän toimii ratkaisuna erinomaisesti se, että päästää välillä emännän ruuanlaiton ikeestä irti, ja tekee itse ruuan molemmille/koko perheelle vaikka vuoropäivinä.  :P

Mun on ihan pakko, kun tätä en ole voinut sanoa akvaario-, herppi-, enkä karppausfoorumilla, mutta LÄLLÄLLÄÄ KÄYKÖ KATEEKS mulla ei ole tuota ongelmaa sillä mieheni on ollut meistä aina se tulisemman ruuan syöjä vaikkei siitä puutarhuriksi olekaan (tai on se pakosti sillä geeneissä, sillä sen identtinen kaksosveli kasvattelee chilejä :D )

Kiitos kun sain avautua.

Lainaus käyttäjältä: "Soppamies"

Lainaus käyttäjältä: "Neutroni"Kyllä minäkin ärähtäisin, jos emäntä maustaisi makeat jälkiruoat chilillä.

Tähänhän toimii ratkaisuna erinomaisesti se, että päästää välillä emännän ruuanlaiton ikeestä irti, ja tekee itse ruuan molemmille/koko perheelle vaikka vuoropäivinä.  :P

Kyllä chiliä voi jälkkäreihinkin soveltaa. Habanero toimii oivallisesti monessa - siinä, kun polte ei tunnu heti, vaan se vain lähinnä lämmittää suussa (jos siis maltillisesti käytetään). Mukavan yhdistelmän saa, kun kylmässä jälkkärissä on lämmittävänä komponenttina chiliä. Tulee uusia elämyksiä, kun ei tiedä, on suuhun laitettu kylmää vai kuumaa...

Tänään tuli sytötettyä lasagnea alle 2-vuotiaalle. Ragukastikkeessa oli habsuja ja siinä oli selkeästi tuntuva polte. Pikkumies söi ensin muutaman lusikallisen ja sitten kävi ihmettelemään, kun kitalakea poltteli! Vähän maitoa päälle ja lisää lasagnea!

Mainioita tosiaan nämä pikkuiset ruoan ystävät... Itsekin kun lauantaina kaavin jonkun perus hot-salsan jämiä purkista niin jälkikasvu pyysi tiukasti "sassaa" ruokaansa. Isosisko 4 v. tietää jo että saattaa vaikka kannattaa ottaa näitä lisukkeita vähän kerrassaan lusikkaan mukaan. Pikku-ukkeli 2 v. työntää ainakin vielä lusikan suoraan lisukkeeseen, oli se sitten sinappia tai salsaa. Ja sitten uudestaan! N:nnen lisäyskerran jälkeen taisi osua vihdoinkin joku chilinpalanenkin mukaan kun kieli työntyi ulos ja piti ihan irvistää. No, muusia ja maitoa perään...

Minä täällä taas pitkästä aikaa päivittämässä  :P
Ongelma on ratkennut, ja ukkelini syö sopivasti maustettua ruokaa jo ihan marisematta. Tottuneet makuhermot, kun ei välttämättä edes huomaa chiliripauksiani :D. Ja kokkaa itsekin chilin kanssa, jos oikein nätisti pyydän...
T. iloinen emäntä

Lainaus käyttäjältä: "Neutroni"Yritä saada joku miehen kaveri hoitamaan asia, mieluiten pienessä kilpailuhengessä. Tuossa voi kyllä olla se riski, että kun muutos tapahtuu, mennään äärimmäisyydestä toiseen ja pian teillä natikat roikkuvat katosta, vesiviljelylaiteet valloittavat puoli olohuonetta ja Naga Morichit (vahvin chililajike) kasvavat kohisten.

Mutta miksi chiliä pitä tumpata joka ruokaan. Kyllä minäkin ärähtäisin, jos emäntä maustaisi makeat jälkiruoat chilillä. Yritä löytää joku ruoka, johon chili miehesi mielestä sopii, ja laajenna sitten kirjoa vastaavantyyppisiin. Tuolla tavalla minä olen laajentanut kulinaristisia taipumuksia ronkelista pakastepizzansyöjästä monipuolisia ruokia harrastavaksi. Esimerkiksi valkosipulista aloin pitää, koska se sopi chilin kanssa tai kalasta kun emäntä löysi aikanaan yhden hyvän kalaruuan. Ja emäntä on alkanut syödä chiliä (vähän tosin, ja mietoja), kun se "kuuluu" kiinalaisiin ja intialaisiin ruokiin.  Ainakin minun mielestä chili sopii vain tiettyihin, ulkomaalaistyyppisiin ruokiin, ei jokapaikan yleismausteeksi, ei perinteisiin suomalaisruokiin eikä jälkiruokiin.

Öööö, siis... meillähän chilit ovat jo vallanneet olohuoneen ja toisen makuuhuoneen ikkunat kokonaan, alhaalta ylös. Neljäs vuosi viidakkoa menossa. Natikankin hommaisin heti, mikäli en mitenkään pärjäisi luonnonvalon ja peruskasvilamppujen kera (riittää toistaiseksi: yksittäinen kasvi ei tuota paljoa, mutta kasvien määrä takaa aina meille riittävän sadon, jopa pohjoisen kaamoksen keskellä!). Eli natikka ja vesiviljely eivät ole kuitenkaan niin kaukana :wink: heti kun saan ne sopimaan sisustukseen..

Siis jälkiruoissahan chili on aivan LOISTAVA. Chili-suklaakonvehdit, NAMS. Tai miten olisi chilikahvi? :P Tai mustikkapiirakassa menee vallan myös! Pehmeän vaniljajäätelön sekaan keksin muruja, chilijauhetta ja siirappia, kunnon sekoitus ja taju lähtee nautinnosta!

Lainaus käyttäjältä: "miimu"
Siis jälkiruoissahan chili on aivan LOISTAVA. Chili-suklaakonvehdit, NAMS. Tai miten olisi chilikahvi? :P Tai mustikkapiirakassa menee vallan myös! Pehmeän vaniljajäätelön sekaan keksin muruja, chilijauhetta ja siirappia, kunnon sekoitus ja taju lähtee nautinnosta!

Tästä kyllä samaa mieltä, kuten Volitanskin. Esim. chilijätski on mainio jälkkäri! Ja tuosta kahvista sen verran että kokeiltu on. Puolivahingossa... Ensin tein aamupäivästä chilijauetta (lemondrop) kahvimylyllä, iltapäivällä päätin laittaa vastajauhetuista pavuista kahvia...ei hassumpaa!  :wink:

Täällä kans pientä vääntöä aiheesta. itekin tosin vasta opettelen "kunnon/oikean" chilin käyttöä. Emäntä hieman vierastaa kaikke Erikoista, mut onneks enon thai vaimoke osaa tehä ruokaa myös suomalaisenpaan makuun, ne chilit yms. mausteet voi tosiaan pitää siinä pöytämausteina. Miun mielestä siinä kyl toisinaan saattaa kadota jotai oleellista, jos pöytä tavarana lisää... mutta, itse en esim. siedä inkivääriä ja jtn edelleen mysteeri maustetta mitä hän käyttää. nyt meillä on alettu treenailemaan varovasti siten, että esim. pizzoihin on heitetty vähän ekstra makua mukaan. kebabbiloiden pepperonit menee, ja tuliset kastikkeet emännälle, kerran vaan sattu niin et tuli liian iso keskittymä haukulla mukaan ja sit vähä ihmeteltiin. ite en pidä noista kebsupepperoneista, ne o jotenki liian happamia tai jotain 8( toi parempi puolisko kiskoo näitä potku tuotteita esim aikas onnessaan, luulen että kyse on siitä, että o tuttu ruokalaji(lihapullat/nugetit/pizza/jne) niin niissä sit uskaltaa kokeilla vähä erilaisia makujakin. edelleen kuiteski varotaan esim hapanimelä possuja ja muita vähä vieraampia. silti esim. pirkan sweet chili soossi on ollu koko yhdessä oloajan meillä perusmausteena :S täytyy ton piripiri kastikeen yhdistelemistä sit alkaa harjottamaan kuhan Toi ny ens kotiutuu.  mut takas asiaan. joskus toi iha pienestä pitäen totuttaminen toimii. toinen serkku veti tikkuaskin kokosesta kaikkee ja toinen viel 15 kesäsenäkään ei kelpuuttanu mitään muuta maustetta ku ketsupin. mut kaikkeen tottuu, jos vaan löytyy halua. (paitti inkivääriin) mie iteki melkein tarviin sitä sinihompparia nykyään pizzan sekaan, mut en edelleenkää pysty vetää sitä tyyliin leivän päältä 2cm  kerroksena :P ainiin, ja se pointti tällä.. ööh... eiköhän se tuolta löydy! 8D

Mua rupes kiinnostaan tuo chilikahvi... saako sitä jostain ostettua vai valmistetaanko se ite? Ja jos.. niin miten?  :oops: Jollain toisellakin foorumilla nimittäin jo aiemmin törmäsin tähän ja voisin mieluusti, näin kahvin ystävänä kokkeilla. Toinen mikä varmaan olis kans aika ihanaa, ois chilikaakao...

Erinomaista chili-kaakaota sain aikaan kun kokeilu mielessa nakkasin kaakaon sekaan hieman fataliin chilisuklaata.
Ikava kylla fatalii ei ole tuota suklaataan viela tuotteistanut ja siemenvarastot saattavat kasvaa turhan suuriksi kun suunnittelee siemenien tilausta ihan vaan saadakseen tuota suklaata....  :oops:

Lainaus käyttäjältä: "hyeena"Erinomaista chili-kaakaota sain aikaan kun kokeilu mielessa nakkasin kaakaon sekaan hieman fataliin chilisuklaata.
Ikava kylla fatalii ei ole tuota suklaataan viela tuotteistanut ja siemenvarastot saattavat kasvaa turhan suuriksi kun suunnittelee siemenien tilausta ihan vaan saadakseen tuota suklaata....  :oops:

Olihan siellä reseptisivustolla resepti sille suklaalle.

Eli itse vaan tekemään:
http://www.fatalii.net/growing/index.php?option=com_content&task=view&id=39&Itemid=53

-Timo

Lainaus käyttäjältä: "¿Por que no?"
Itse olen kuunnellut välillä kauhunsekaisin tuntein, kun parilla ystävällä on tällaiset siipat, ei käy mikään "outo". No, siihen voi joko alistua tai aloittaa väsytystaistelu uusien makuelämysten parissa.

Meillä taisi olla vaan niin, että yksinkertaisesti täysin eri tyyppisiä kotiruokia oltiin syöty. Miehen kotona ei vieläkään käytetä juuri muuta kuin suolaa ja pippuria. Sipulikin usein raastetaan ruokaan, kun sen suutuntuma on kuulemma ällöttävä. Muutenkaan mitään ns. kummallisia ruokia ei ole. Mun kotona taas on aina ollut kokeiluhenkeä ruoanlaitossa.

Kieltämättä oli alussa aika vaikeaa. Meillä oli sellainen A4-kokoinen paperi, johon oli listattu syömäkelpoiset ruoat.  :roll: Nyt on 8 vuotta takana ja ihan satunnaisesti tulee sellainen kauhistunut kommentti ennen maistamista, kun Smaugin koekeittiöstä on tullut joku omituinen ruoka pöytään. (Alussa se oli jokaviikkoista ja mulla oli välillä hermo ihan kireällä, kun keittetty perunakin oli välillä pahaa, jos olin sattunut ostamaan väärää perunalajiketta. Enkä kokannut mitään oikeasti kovin outoja ruokia. )

Semmoinen hidastahtinen ja vapaaehtoiseen maistamiseen perustuva uusien ruokien esittely on aika toimivaa, varsinkin kun yhdessä kokataan ja toinenkin saa vaikuttaa lopputulokseen.

Mitä teen vieläkin kakkosvaihtoehdon, jos jotain ihan uutta ja vähän itsellekin vierasta ruokaa teen. Useastihan nuo on ihan postiivisia yllätyksiä olleet miehellekin.

Meillä isäntä hieman hikoilee jo kunnollisen pippuripihvin kanssa mutta onneksi kuitenkin syö kaikkea erikoista. Kaksi-kohta kolmivuotias tytär vetää perus-pepperonit ja oliivit ovat myös vanhemman lapsen herkkua. Mutta kuinka moni voi sanoa syöneensä ennen kolmatta syntymäpäiväänsä roseeta hevosen sisäfilettä ja valasta tai kania ja lammasta omasta pihasta?
  Jos sipuli on liian väkevää raakana niin herkkua siitä saa tällä reseptillä:
Siivuta kaksi isohkoa sipulia ohueksi ja purista päälle noin puolen sitruunan mehut, lisää ripaus suolaa ja pippuria sekä lopuksi hieman ruokaöljyä. Anna maustua pari tuntia niin väkevyys on talttunut sopivaksi. Kääk taas minä reseptiä tarjoan vääräs osastos... :oops:

Lainaus käyttäjältä: "Riiviö"Mutta kuinka moni voi sanoa syöneensä ennen kolmatta syntymäpäiväänsä roseeta hevosen sisäfilettä ja valasta tai kania ja lammasta omasta pihasta?

On teillä vaan perhanan iso piha!  :lol:

No tuota... Valas käveli kyllä meille Norjasta mutta muut on ihan omaa tuotantoa... Varsinkin ne kaksi jälkimmäistä, heppavainaat tehdään useammin kaverin kun omasta hepasta. Tehtiinkin kerran tosi hyvää makkaraa ja siinä ei sit mausteita säästelty... Ensin vaan meinas mausteet kokonaan unohtua ja lopulta tuli ehkä hiukan reilusti :roll: