Miten otetaan pistokas menestyksen kera? Riittääkö oksanpätkä vesilasiin ja valon alle? Miten kaun menee että juuria pitäisi alkaa näkyä? Suosikkilajikkeeni Oranssi Habanero, miten onnistuu pistokkaiden kasvatus?
Kokemuksia? Metodeja? Tietoa?
Capsicum chinense (eli mm. habanero) on pistokashommissa kaikkein kiitollisin chili... Leikkaa alle 10 cm pistokas vinosti ja laita vesilasiin. Vaihtoehtoisesti, kasta juurrutushormoniin (esim. Rhizonal) ja tökkää märkään multaan. Pitäisi kasvattaa juuret muutaman viikon tai runsaan kuukauden sisällä.
Väliaikatietoa. Neljä viikkoa oksanpätkät (Orange H) vesilasissa, eikä minkään sortin juurta pukkaa. Hmmm?
Kyllä toistaiseksi pidän ihan vaan siemenistä ja turpeesta.
Mistäpä tuota rhizonalia tms. saa sitten ostaa? Loviisan puutarhakauppias (se ainoa) vain muljauttelee silmiään ja ilmoittaa moisen mömmön täysin tarpeettomaksi ja ainakin vain ammattilaisille tarkoitetuksi (heillä ei siis sitä ole)
Täälläkin muuten olleet habikset neljättä viikkoa vesilasissa ilman vähäisintäkään havaintoa juurista.
Samaa minäkin ihmettelen, eli mistä tuollaista juurien kasvua edistävää hormonia saa ostaa?
Täältä näyttää löytyvän :
http://www.viherpeukku.com/html/ravinteet/clonex.html
Lainaus käyttäjältä: "Wiski"Täältä näyttää löytyvän :
http://www.viherpeukku.com/html/ravinteet/clonex.html
Meikä ainakin just tolla aineella omasta Long Chocolate Haban puskasta otettuja pistokkaita sai juurtumaan n. kolmessa viikossa. Olivat alussa kivivilassa, josta sit siirsin multaan. Jos suoraan vesilasiin vaan pistää, voi valo kylläkin hidastaa juurten kehittymistä...
pistojen juurtumista edistää se, että niitä ei ruokita lehtiruokintana(eli ei siis sumuttele) vaan antaa ravintoa alhaaltapäin.näin pakottamalla kasvi joutuu tekemään itselle juuret.
ko metodi on tietenkin helpoin tehdä kivivllakuutioihin juurruttaessa, mutta onnistunee mullallakin.pistot minikasvihuoneeseen, jotta ovat kosteassa ilmassa.sinne kasvihuoneen pohjalle todella laihaa ravinnelientä puolen sentin kerros, niin ei tarvi edes huolehtia piastoista niin hirveästi..
pistot eslin/loisteputken alle, ja tuolla metodilla pistot juurtuvat tooodella nopeasti, mikäli pistot on otettu oikein, ja on hyvää pistomateriaalia.
Onkos sillä väliä, että millon ottaa chlisistä niitä pistokkaita.
Ei haittaa vaikka olis kukkimassa?
Lainaus käyttäjältä: "Matti The Wiherpeukalo"Onkos sillä väliä, että millon ottaa chlisistä niitä pistokkaita.
Ei haittaa vaikka olis kukkimassa?
Eli sillä ei ole mitään väliä kunhan on tarpeeksi oksia mistä ottaa pistokkaita?
Voisi ajatella, että vegetatiivisen kasvun aikana otetut pistokkaat olisivat elinvoimaisimpia mutta en sitten tiedä onko sillä käytännössä merkitystä?
yleisesti ottaen uutta kasvua, kukat ja nuput eivät ole tuntuneet hommaa haittaavan. Toki siis nyppii pois ettei kasvi turhaan ylläpidä niitä.
ja tosiaan Fassella on ohjeetkin asiaan http://juuri.org/fatalii/?u=g&c=journal#growingtips :)
Käsittääkseni noiden kemiallisten juurtumista edistävien mössöjen myynti kotikasvattajille on suomessa kiellettyä. Ja kyllähän se selittäisi sen, ettei niitä tosiaankaan löydy. USA:ssakin kuulemma myyvät tuota kaikenlaisissa pikkukaupoissakin.
Tuon jälkeen olisikin kiva tietää, että mikä siinä Peukun aineessa on. Kun onhan se mahdollista, että jotain luomu-tavaraa olisi?
Bonsai-piireistä olenkin lukenut erilaisia vaihtoehtomenetelmiä. Esim jauhettu aspiriini pitäisi auttaa juurtumisessa. Toinen hieman loogisempi tapa on ihan kotoisesta pajusta keitetty liemi, jonka senkin pitäisi auttaa. Kaikki kun varmasti tietää miten helposti pajukin juurtuu.
Olen itseasiassa testannut näitä molempia ja tuota pajulientäkin hieman eri variaatioin. Paha sanoa auttoiko vai ei, mutta kaikki pistokkaat juurtuivat, vaikka kyseessä olikin puusta otetut pistokkaat. Chilien luulisi olevan helpompia juurtumaan.
Pajuvedestä löytyy ihan hyvin englanniksi tietoa: http://www.bonsai4me.com/AdvTech/ATwillow%20water.html
Nuo juurrutushormoonit sisältävät usein ainakin (joskus lähes pelkästään) gibberelliinejä tai gibberelliinihappo nimistä kasvihormonia. Merileväuute sisältää myös juurtumista ja itämistä ym. edistäviä kasvihormoneja kuten mm. sytokiineja (joita käytetään gibberelliinin tavoin). Itse käytän sitä pistokkaisiin ja siementen liottamiseen. Netistä löytyy paljon tutkimuksia merilevän vaikutuksista mm. siementen itävyyteen.
Salisyylihappo on kasvihormonin kaltainen aine, joten siihen perustunee Aspiriinin käyttö.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kasvihormonit
Paju sisältää salisylaatteja, eli samaa tavaraa kuin Aspiriini.
Lainaus käyttäjältä: "bassino"Paju sisältää salisylaatteja, eli samaa tavaraa kuin Aspiriini.
Siksi siis pajupilleja tehdessa tulee suuhun aspiriinin maku.
Tyokaveri oli liottanut pajunkuoria vedessa ja kayttanyt sita juurruttamiseen. Pitais kuulemma toimia.
Lainaus käyttäjältä: "thietavu"Capsicum chinense (eli mm. habanero) on pistokashommissa kaikkein kiitollisin chili... Leikkaa alle 10 cm pistokas vinosti ja laita vesilasiin. Vaihtoehtoisesti, kasta juurrutushormoniin (esim. Rhizonal) ja tökkää märkään multaan. Pitäisi kasvattaa juuret muutaman viikon tai runsaan kuukauden sisällä.
Korjaus taannoiseen edelliseen: kaikkein pistokkaiden suhteen kiitollisin chili tuntuukin olevan villichili capsicum chacoënse... Lisääntyy melkein itsestään. :)
Mä otin tossa äskettäin vähän yhdestä jos toisestakin chilistäni pistokkaita, ja niistä ehdottomasti helpoin oli PI-260567, juuret miltei alkoivat pilkistää matkalla kasvarista vesilasiin... Ei-chileistä taas kaikki physalikset ovat äärimmäisen helppoja, on kuin pajuja juurruttaisi.
EDIT: tosin chilien kanssa käytän juurrutushormonia "varmuuden vuoksi". Ei tuo mainittu bacca olisi kyllä mitään tarvinnut...
Mulla on useimmista baccoista vähän samaa kokemusta.
Chinensetkin ovat tosiaan juurtuneet melko helposti, ja miltei kaikki villimmät chilit tuuppaavat juurtumaan helposti, poikkeuksena C. schottianum var. flexuosum.
Jalostetuimpia markettiannuumeja ei ole kovin montaa tullut koitettua, mutta aikanaan niiden kanssa oli vaikeuksia.
Ensi kaudenkin konstina tulee ehdottomasti olemaan cutting board + clonex, toisinaan juurtuminen ei vie montaakaan päivää.
Ja pieneen tilaan saa ängettyä 27 pistokasta ja juurtumisen tapahduttua ei ole mitään kiirettä siirtää kasveja pois, ne kun kasvavat kohisten tuossakin.
Siinä voisi koittaa pistokkaita lajikkeilla mitkä eivät ole aiemmin onnistuneet.
Keväällä sitten siirtelee kasvit isompiin vesiviljelyihin, ruukkuihin tai säkkeihin, näppärää jos kasveja on tarkoitus kasvatella enemmänkin.
(http://juuri.org/fatalii/kuvat/DSCN5696_b.jpg)
Viime vuonna jaliksen pistokas juurtui esimerkillisesti, tänä vuonna vaihdossa saamani pullat eivät ole juurtuneet, vaikka ovat hormonivedessä lilluneet jo varmaan pari kuukautta. Eli annuumeissakin taitaa olla eroja.
Varmasti, itsellä annuumipistokkaiden ottaminen jäänyt varmasti alle 10 pistokkaaseen joten paha tehdä sillä perusteella kovin pitävää yhteenvetoa. :)
Muutenkin annuumit tuuppaavat olemaan aika sukupuuton partaalla meikäläisen plantaaseilla joten niiden kanssa tulee tuskin pistokkaitakaan pahemmin otettua.
Lainaus käyttäjältä: "thietavu"Korjaus taannoiseen edelliseen: kaikkein pistokkaiden suhteen kiitollisin chili tuntuukin olevan villichili capsicum chacoënse... Lisääntyy melkein itsestään. :)
ootkos ajatellu sitä kokeilla suomen luontoo? ;)
Hyvin pärjää, koitettu kahta eri chacoa parinakin kesänä.
Satoamaankin kerkesivät hyvin ennen kylmän tuloa.
(http://juuri.org/fatalii/kuvat/DSCN5254.jpg)
(http://juuri.org/fatalii/kuvat/DSCN9183.jpg)
lähinnä että saisko luonnonvaraseks sen ;)
Onhan se teoriassa mahdollista kun siemenet pakastamisestakin selviävät vaikka itämisprosentti huononeekin, kuitenkin homma menisi niin että kasvi siementäisi aina uudet marjat luontoon jotka itäisivät.
Noissa villimmissä osa siemenistä horrostaa mikä on hyvä backuppi ajatellen tilannetta jossa pakkaset iskevätkin uudelleen itämisen tapahduttua.
Eiköhän noita tule luontoon istuteltua tässä lähivuosina sen verran että selviää onko tuo mahdollista myös käytännössä.
Tätähän tämä meidän suomichilin jalostusprojekti "Aji Perkele" -projekti juuri tavoittelee, kunhan pääsee kunnolla vauhtiin... ;)
Kyllä tuo teoriassa mahdollinen hanke lienee. Sen onnistuminen nojaa tiettyihin faktoihin ja oletuksiin:
- Osa chileistä elää Andeilla jopa yli 4000 metrissä, kylmissä oloissa
- Villichilit ovat erittäin sitkeitä kasveja
- Joko risteyttämällä tai suoraan olisi löydettävissä lajike joka olisi juuri sopivan myöhäinen itäjä, nopea kasvaja ja aikainen marjantuottaja, jotta seuraavan vuoden siemenet valmistuisivat ajoissa...
Suurin haaste tässä saattaa olla suomen (vaikkakin lämpenevän) ilmaston taipumus ikäviin kylmä-yllätyksiin varsin myöhäänkin keväällä tai aikaisin syksyllä. Eli kasvin kylmänkestävyys on ratkaiseva tekijä, ja samalla etenkin keväällä taimivaiheessa aikamoinen kysymysmerkki...
Tuo aiemmin mainittu c.chacoense saattaa olla lupaavin kandidaatti tai jalostuksen alkupiste projektille, sillä se on nopeakasvuinen, melko kylmänkestävä ja aikainen marjantekijä. Koetamme istuttaa luontoon ryppäiksi mahdollisimman monia villichilejä, jotta mahdollinen luonnollinen risteytyminen voisi tapahtua ja tuottaa kenties oikeanlaisen yhdistelmän...
Kyllä te ootte aikamoisia veli- ja siskokultia kun jaksatte tollasta yrittää. Joskus vastasin tohon aji perkele kyselyyn että niin hullu yritys että voisi onnistuakin.. tai jotain sinnepäin. Mahdollista kyllä, mikäpä ei olisi? Mutta mikäs tässä nyt on siis päämäärä? Saada kasvi kasvamaan paikassa johon sitä ei ole luotu? Jumalan leikkimistä? Jos joku jossain vaiheessa onnistuu niin se on luultavasti todella pienimarjainen ja jopa suht' hyödytön todella tulinen ja pistävänmakuinen paha marja(????). ..eivaiskaa. Hieno projekti vaikkakin aika uskomaton. Ehdotan multasormi- nobelia hänelle joka tämän toteuttaa! Tais tulla taas melko omituinen viesti mut en kyllä perukaan mitään mitä kirjoitan. Toivottavasti tämä luo edes keskustelua :P :P
ps. Ostetaan rocoton siemeniä! jounilindell@hotmail.com
LainaaKuten OwerGrow:n allekirjoitus asian ilmaisee:
Kännissä, naimisissa ja puutarhuri
Tuo saattaa selittää viestin mahdollista sekavuutta :wink:
Mutta tuo Aji Perkele on kyllä minusta mielenkiintoinen projekti, eikä se minusta mitenkään jumlan leikkimistä ole... Eikös biodiversiteetti ole hyvä asia?
Ja tuskinpa tällä on samoja vaikutuksia kuin kanien viennillä Australiaan...
Kaikkee sitä tuleekin kännispäissään kirjoteltua.. :roll:
"Aji Perkele" on kyllä hauska ajatus ja erittäin mielenkiintoinen projekti. Parasta mitä omasta mielestäni projektilla olisi saavutettavissa, olisi Suomen ilmastoon erikoistuneen, monivuotisen, puutarhakasvatukseen soveltuvan lajikkeen kehittyminen. Luonnonvaraista kasvista tuskin kuitenkaan tulisi jo siitäkin syystä, että vierasperäisten lajien levittäminen luontoon on luonnonsuojelulaissa kiellettyä. Erityisen merkittävää olisi myös se kaikki hyödyllinen informaatio mitä projektista olisi saatavissa.
kävi mielessä, että lähtisköhän yliopiston kasvitieteellinen mukaan jos haastais ;) kokeilevat nimittäin kaikennäkösiä jukkapalmuja yms. sielä :|
ja tuosta levityksestä, että eihän lupiinikaan ennen luonnonvaraisena kasvanu :/ puutarhoistahan leviää maailmalle vaikka mitä :)
Lainaus käyttäjältä: "Jonne"ja tuosta levityksestä, että eihän lupiinikaan ennen luonnonvaraisena kasvanu :/ puutarhoistahan leviää maailmalle vaikka mitä :)
Juu näin on ja nyt niitä kitketään jo talkoovoimin pois, kuten jättiputkea ja muita vastaavia. Em. kasveissahan ongelma on siinä että ne soveltuvat Suomen luontoon liiankin hyvin ja valtaavat tilaa alkuperäislajeilta. Aji Perkeleen kanssa tuota ongelmaa tuskin syntyisi.
Itseäni ei kyllä harmittaisi lainkaan lähteä vaikka mustikan sijasta Tepiniin :D
Lainaus käyttäjältä: "bassino"Lainaus käyttäjältä: "Jonne"ja tuosta levityksestä, että eihän lupiinikaan ennen luonnonvaraisena kasvanu :/ puutarhoistahan leviää maailmalle vaikka mitä :)
Juu näin on ja nyt niitä kitketään jo talkoovoimin pois, kuten jättiputkea ja muita vastaavia. Em. kasveissahan ongelma on siinä että ne soveltuvat Suomen luontoon liiankin hyvin ja valtaavat tilaa alkuperäislajeilta. Aji Perkeleen kanssa tuota ongelmaa tuskin syntyisi.
Itseäni ei kyllä harmittaisi lainkaan lähteä vaikka mustikan sijasta Tepiniin :D
Onhan tämä periaatteellinenkin kysymys, ja jakaa siksi varmasti mielipiteitä. Ymmärrän heitäkin joita ärsyttää tällainen "leikkiminen luonnon kanssa"... Onhan tämä puoliksi lähinnä vastaavaa kokeilua kuin ulkomaisten pensaiden tms. istuttaminen kotipuutarhaan, toivoen niiden vastoin odotuksiakin siellä viihtyvän. Puoliksi taas, kuten aiemmin todettiinkin, tässä on pohjoiseen kasvinkasvatukseen aivan todellisiakin hyötymahdollisuuksia. Tuloksiakin on jo saatu; moni kasvattamamme lajike on iloisestikin yllättänyt kyvyllään käyttää lyhyt kesämme aika hyvin hyväkseen. Siitä tutkimuksesta on iloa ainakin kotipuutarhureille, ja kenties ammattikasvattajillekin. Villichilistä taas... no, se on kieltämättä lähinnä vastustamattoman absurdi projekti. ;)
Capsicumit ovat moneen muuhun kasviin verrattuna varsin harmittomia epeleitä; ne eivät ole myrkyllisiä (kuten esim. isot putket), eivät edes kotiseuduillaan yleisiä saati helposti leviäviä (kaikki tunnetut villichilit ovat päin vastoin luonnossa harvinaisia ja uhanalaisia!), ne eivät ole rumia, linnuille tai muillekaan eläimille vahingollisia, eivätkä taipuvaisia valtaamaan elintilaa aggressiivisesti muiden kasvien kustannuksella. Toisin sanoen, parhaassakin (joku sanoisi: pahimmassa) tapauksessa odotettavissa olisi hyvin paikallisesti, vain kaikkein ideaalisimmilla paikoilla vähälukuisena kasvava, varsin huomaamattoman näköinenkin kasvi. Suomen oloissa se jäisi yksivuotisena myös hyvin pienikokoiseksi.
Eli vaikka tällainen keskustelu ärsyttäisikin, todellista syytä huoleen tuskin kenelläkään on. Paljon isompia ympäristöuhkia kasvaa lukemattomien ihmisten puutarhoissa... Palataan asiaan jos saamme päähämme vaikkapa kokeilla myrkkymuratin viihtymistä suomessa - silloin meikäläinenkin alkaa kurtistaa otsaansa, sillä se ei onnistuessaan olisi ollenkaan kiva asia... Miten muuten mahtaa olla: eläisikö se pirulainen tässä ilmastossa..? USA:ssa yleisenä pahaa pelkään että tuo voisi elää ja viihtyäkin.....
Taas on silti poliisilla uusi syy tätä menoa ratsata chilin harrastajia. Juuri kun natriumlamppuihin aletaan ehkä tottua, naapuristo alkaakin ilmiantaa jengiä tyyliin: "näin naapurini istuttavan epäilyttävän näköisen kasvin tuonne metsänlaitaan! Tehkää jotain!" :-)
Ohhoh... Törmäsinpä tällaiseen Raholan syötäviä sanoja -sivustolla:
"Ihmisen tappavaksi kerta-annokseksi tekijä arvioi 13 g puhdasta, kiteistä kapsaisiinia. Jutussa todetaan myös, että kapsaisiinin sietokykyä eläimillä kokeiltaessa on todettu kuoleman kaikissa tapauksissa johtuneen hengityselinten halvaantumisesta, jos ymmärsin oikein"
Kuinkas paljon tuota kapsaisiinia voi yhdessä marjassa olla noin niinku grammoina? ...tai milligrammoina/mikrogrammoina. Onko jollain asiaan perehtyneellä tietoa?
Muistaakseni fiery-foodsin sivuilla oli tarkemmin tuosta tutkimuksesta. Ei pitäisi ihan helposti vaaraa muodostuvan pelkästään chilejä popsimalla. Käytännössä kai mahdotonta.
edit: tuossahan tuo http://www.fiery-foods.com/dave/cap_od7.html
No joo-o.. Ei tartte pelossa elää ja varovaisesti chilejä popsia jos vasta puoli gallonaa tabascoa alkaa tehdä temppuja elimstössä.
Aamulla söin Cayenne golden - kultamuna - munakkaan.. :p
Lainaus käyttäjältä: "OverGrow"Kuinkas paljon tuota kapsaisiinia voi yhdessä marjassa olla noin niinku grammoina? ...tai milligrammoina/mikrogrammoina. Onko jollain asiaan perehtyneellä tietoa?
Jos puhtaan kapsaisiinin shu on 15 000 000 ja keskiverron habaneron shu on 200 000 saadaan siitä suoraan verrannolla kapsaisiinipitoisuudeksi huimat 1,33%, mikä tarkoittaa sitä, että habaneroja täytysi syödä 977 grammaa, jotta mainitut 13 grammaa puhdasta kapsaisiinia tulisivat täyteen. :shock:
Jos jalapenosta (shu 5000) meinaa saada vastaavan määrän kapsaisiinia, täytyy niitä popsia jo 39 kiloa. :roll:
Edit: Jos keskikokoinen habanero painaa 10 grammaa, saa siitä sitten 133 milligrammaa kapsaisiinia.
Se annostuksen ero mistä saa fiilikset ja mikä tappaa on toisinaan aika pieni, mutta ei kyllä päde omalla kohdalla kapsaisiiniin :D
Ja mitä villichilin jalostukseen Suomeen tulee niin, mun käsittääkseni fennoskandiassa on yksi kotoperäinen viljelykasvi: lanttu, jonka gotlantilaiset maajussit ¨jalosti¨ nauriista, että ei ole hääppöstä. Kaikki siis oikeestaan tuontitavaraa potut ja riisipiirakat, right
Lainaus käyttäjältä: "cornell"Kaikki siis oikeestaan tuontitavaraa potut ja riisipiirakat, right
Karjalanpiirakat tehtiin muistaakseni ennen riisin yleistymistä ohrapuurosta.
Latvoin oman Habanero red ugandan noin 16 cm. Latvan otin pistokkaaksi, jossa on kaksi lehtiparia. Juuret tuli noin viikossa ja kolmenviikon päästä on jo reilut. Nyt Habanero on alkanut selvästi haarautua, neljä kasvu kärkeä entisen yhden sijaan. Tuuhea tosta näyttäs tulevan.