eli mitkä lajit sopivat suomen kesään.Ajatuksena kasvattaa ensi vuonnaa ulkona osaa lajeja.siis tarkoitus viedä ulos kokonaan touko-kesäkuussa.

http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=4107.msg52320;topicseen#msg52320
Tuolla ovat viime kesän aika murheelliset ulkokasvatuksen kokemukset. (14. lokakuuta, ellei linkki osu kohdalle.)

Isoja niiden pitää olla ulos vietäessä ja tuulensuoja pohjoispuolella on ehdottomasti eduksi. Kesiä on erilaisia, pihoja myös.

Nopeasti kasvavat, kohtalaisen hallankestävät ja sadoltaan aikaiset lajikkeethan sellaisia ovat. Capsicum chacoënse villipuolelta täyttää nuo vaatimukset hyvin, eli ehtii tuottaa hyvän sadon ilman kasvihuonettakin. Samoin isomarjainen versio Ulupicasta. Jalostetumpien puolella mieleen tulisi jälleen Lemon Drop, ehkä myös Aji Cristal.

Ja Baccatumeista vielä ainakin Pi441560 on pärjännyt pihalla mainiosti, samoin chinenseistä Fatalii Red.

eikös rocotot sovi aika hyvin ulkokasvatukseen

Mulle mielestni sanottiin että rocotot eivät saisi ainakaan olla suorassa auringon valossa  :-\ En kyl ole ihan varma. Vaikka eihän siellä sitä pelkoa olekkaan ;) No ei kai  ;D

Rocotot ovat usein aika hankalia kasvatteja. Palavat hyvin helposti auringossa, eivät tykkää liian kuumasta, eivätkä sitten toisaalta kuki liian kylmässä ja pimeässä... Ja vaativat yleensä rankkaa tukemista. Eli en aloittaisi niillä ainakaan ulkona, mutta ainahan voi kokeilla. :)

no se on  ensi vuoden suunnitelma kokeilla kaikenlaisia lajikkeita ulkona. no ei se muo paljoo haittaa jos kuolee vaik heti kaikki ulko kasvit. sitähän varten sitä kokeillaan koska ulkona sentää on pikkaisen enemmän tilaa kuin minun omassa huoneessani tavaroideni joukossa.eihän sitä tiedä vaikka mikä laji sopisi hyvin suomen kesään ja tuottaisi satoakin jonkun verran.Eli kokeilu mielessä ollaan.

Tänä kesänä olen kokeillut Orange Rocotoa ja C. Lanceolatumia pihalla. Molemmat pistokkaista kasvatettuja.
Rocotoita minulla on kolme kappaletta yhdessä isossa laastipaljussa. Kukintaakin yrittelevät vähän väliä, mutta vielä ei ole tärpännyt. Samassa paljussa majailee myös Ananaskirsikka. Lance puolestaan pudotti kaikki isommat lehtensä jo alkukesästä ja on niiden tilalle tehnyt älyttömän määrän pieniä lehtiä. Kukinnan tuo lanceolatum aloittaa tuota pikaa. Eli kyllä ne viihtyy kunhan muistaa varovaisesti totutella ne suoraan auringonvaloon.

nii totutelua kaipaa aina,muuten chilit pahimmassa tapauksessa kuolee.Minkäs kokoinen laastipalju on tai siis moni litranen?

Lainaus käyttäjältä: naga morich - heinäkuu 08, 2009, 12:18:51 ip
nii totutelua kaipaa aina,muuten chilit pahimmassa tapauksessa kuolee.Minkäs kokoinen laastipalju on tai siis moni litranen?

Oliskohan toi palttiarallaa 65 litranen.

Lainaus käyttäjältä: wille - heinäkuu 08, 2009, 11:57:05 ap
Tänä kesänä olen kokeillut Orange Rocotoa ja C. Lanceolatumia pihalla. Molemmat pistokkaista kasvatettuja.
Rocotoita minulla on kolme kappaletta yhdessä isossa laastipaljussa. Kukintaakin yrittelevät vähän väliä, mutta vielä ei ole tärpännyt. Samassa paljussa majailee myös Ananaskirsikka. Lance puolestaan pudotti kaikki isommat lehtensä jo alkukesästä ja on niiden tilalle tehnyt älyttömän määrän pieniä lehtiä. Kukinnan tuo lanceolatum aloittaa tuota pikaa. Eli kyllä ne viihtyy kunhan muistaa varovaisesti totutella ne suoraan auringonvaloon.

Aika haastavilla ja harvinaisilla lajeilla ulkokasvattelet. ;)  Rocotojen kanssa tuntuu, että olosuhteiden tasaisuus on yksi avain onneen. Siinä suomen ilmasto ei ole kovin hyvä, kuten tiedämme... Lanceolatum, Guatemalan vuoristoseudulta, on suomessa myös täysin "väärässä paikassa". Se tosin vaikuttaa sitkeältä kasvilta, eikä etenkään villichiliksi ollenkaan vaikeimman pään kasvatilta. Mikä pistää miettimään... Kasvihan luettiin jo sukupuuttoon kuolleeksi. Jos se ei selvinnyt omalla kotiseudullaan ihmisten aiheuttamista muutoksista elinympäristössä. miten ihmeessä se voisi menestyä kotikasvatuksessa (= täysin väärät olosuhteet käytännössä aina) tai suomen perin erilaisessa luonnossa? Odotan mielenkiinnolla porukan kokemuksia..!

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - heinäkuu 11, 2009, 13:53:34 ip
Aika haastavilla ja harvinaisilla lajeilla ulkokasvattelet. ;)  Rocotojen kanssa tuntuu, että olosuhteiden tasaisuus on yksi avain onneen. Siinä suomen ilmasto ei ole kovin hyvä, kuten tiedämme... Lanceolatum, Guatemalan vuoristoseudulta, on suomessa myös täysin "väärässä paikassa". Se tosin vaikuttaa sitkeältä kasvilta, eikä etenkään villichiliksi ollenkaan vaikeimman pään kasvatilta. Mikä pistää miettimään... Kasvihan luettiin jo sukupuuttoon kuolleeksi. Jos se ei selvinnyt omalla kotiseudullaan ihmisten aiheuttamista muutoksista elinympäristössä. miten ihmeessä se voisi menestyä kotikasvatuksessa (= täysin väärät olosuhteet käytännössä aina) tai suomen perin erilaisessa luonnossa? Odotan mielenkiinnolla porukan kokemuksia..!

Lanceolatum on kyllä pirullisen sitkeä kasvi. Tuntuu ettei sitä häiritse mikään, vaan se vaan sopeutuu uusiin olosuhteisiin. Ötököitäkään se ei tunnu kiinnostavan. Kosteudesta se tuntuisi nauttivan huomattavsti. Taisipa alunperin olla kotoisinkin ns. pilvimetsistä. Melko viileässäkin tuo tuntuu viihtyvän. Melko "huoleton" kasvi siis.

Rocotot alkavat nyt kukkia. Katsotaan saisivatko pyöräytettyä muutaman podinkin. Jälleen kerran kukinta alkoi seinän puolelta, ei aurinkoiselta. Itäisellä seinustalla ovat, joten suoraa paistetta tulee noin klo. 5.00 - 12.30.

Mulla on tästä aiheesta tänä vuonna pienimuotoinen kokeilu meneillään. Mulla kasvaa ulkona penkissä kohtalaisen savipitoisessa maassa neljätoista chilikasvia, jotka edustavat seuraavia lajikkeita:

c.annuum:
Yllärithaichili (siemenketjukirjeestä)
Egyptiläinen chili (siemenketjukirjeestä, Rinceltä peräisin)
Iranilainen chili (Escargolta)
Fresno
Pusa Jwala
Dagger Pod

c.baccatum:
Lemon Drop
Inca Berry

c.fructescens:
Tabasco

Kokeilun tarkoituksena on katsoa, mitkä lajikkeet edellämainituista pärjäävät karussa maaperässä taivasalla ilman minkäänlaista tuulensuojaa. Parhaiten menestyviä kasvatan ulkona myös ensi vuonna.

Karaisin kasveja ennen penkkiin istuttamista parvekkeella, mutta kaikki kasvit ottivat jonkin verran (osa aika paljonkin) nokkiinsa ulos siirtämisestä. Noin puolet kasveista kukkivat, nuppuja on kaikissa. Podin alkuja tuli ensimmäisenä Iranilaiseen, toisena Fresnoon ja toistaiseksi viimeisimpänä Inca Berryyn. Huonoimmassa kunnossa on Tabasco, joka on kooltaan n. neljäsosa parvekkeellani kasvavasta Tabascosta. Muut senkun porskuttavat, mutta Intialaiset lajikkeet Pusa Jwala ja Dagger Pod ehkä seuraavaksi heikoiten. Kaikki kasvit ovat kooltaan pienempiä verrattuna parvekkeella kasvaviin lajiketovereihinsa, mutta tuulelle altistumisen seurauksena niiden varret ovat hyvin tukevat.

Tässä vielä kuva chilipenkistä. Chilien kavereina penkin vasemmassa reunassa kasvaa härkäpapuja.
(http://i395.photobucket.com/albums/pp32/t0ht0ri/Chilit/090712Chilipenkki500.jpg)