otetaanpas tälläinenkin aihe esille :) jokaisella on 2 ääntä. Koitin lajitella nuo loogisesti.

Itse tunnustan tekeväni sekä koru-, keramiikka- että lankatöitä. Tämän lisäksi piirtelen ja maalaan.

Nuorempana tuli tehtyä puutöitä aina yöpöydästä puukkoihin, mutta aika säälittäviähän niistä tuli kun ei nuoruudeninnossa maltti riittänyt viemään projekteja kunnolla loppuun saakka. Myös kuvanveistoa tuli kokeiltua pariin otteeseen ja jossain pitäisikin olla allekirjoittaneen betonista valettu lohta muistuttava objekti. Perhonsidontaa harrastin reilut kolme vuotta, into lopahti kun itse kalastamisesta ei tullut tulosta. Nyt kymmenenvuotta myöhemmin on jäänyt pois kaikki muu paitsi tuo alapään värkkääminen :D

Jotain muuta vaihtoehto eli perhonsidontaa enemmän ja vähemmän viimeiset 15 vuotta.

 ::) sukupuolijakauman perusteella voisi olettaa "oikeiden" käsitöiden äänien jäävän vähemmistöön, mutta onpa nyt sitten vaihtoehdot kaikille!

Törmäsin muuten juuri tänään erään chiliyhdistykseen kuuluvan naisen koru/huovutus/neulonta/chili-blogiin etsiessäni ohjetta huovutettuun takkiin. Ken se sitten lieneekään!

Lainaus käyttäjältä: Kaltsu - maaliskuu 18, 2010, 15:09:56 ip
Jotain muuta vaihtoehto eli perhonsidontaa enemmän ja vähemmän viimeiset 15 vuotta.

en osannut lisätä vastausvaihtoehtoihin ainakaan kännykällä :(

Metallin ja muovin koneistus lienee tuota "puun veistoa yms.". Useimmiten "veistelen" pienoismalleja, erityisesti puutarharautateitä, mutta myös sekalaisia tarve-esineitä (esim. kasvatustarvikkeita).

Kivi-trumbleri pyörii, ja välillä sitä pyörittävä puusorvi on varsinaisessakin käytössä.
Hakusessa omenapuuta, jotta voisi alkaa sorvata kiekkoja kylmäsavustimen ruuaksi.
Suunnitelmia loputtomasti  :)

Neulominen ei oo mun juttu. Tuolla jossain pölyttymässä on keskeneräinen kaulahuivi jonka tekemisen aloitin yläasteella, eli joskus viitisen vuotta sitten  ::)
Sen sijaan tykkään rakennella kaikkea. Undulaateilleni rakensin itse häkin (olis voinut toki ajatella loppuun sen suunnittelussa ja toteutuksessa, mutta pystyssä pysyy ja linnut verkon oikealla puolella), kaneille rakensin kopin jaja.. Mitäköhän muuta olen puuhaillut. Jonkin sortin hyllykönki tein. Sitten olen isän kanssa rakennellut vähän kaikkea, mm. kesäkeittiötä. Pienet sähkötyötkään ei tuota vaikeuksia. Isoveli sähköasentaja ja isä rakennusmestari, joten kai tämäkin akka jotakin saa aikaseksi  ::)

Perhoja tulee täälläkin sidottua. Eka perhonsidontasetin ostin ylä-asteen kasi-luokan syyslomalla ollessani v. 1996  8) . Tuosta eteenpäin on tullut aina omat tuherot käärityä. Oikean, kunnollisen perhopenkin (Finn vise) hankin v. ~2002. On vieläkin kuin uusi, leu'oissa ei juuri mitään jälkiä. Talvisin harrastus tosin unohtuu täysin, mut kun keväällä alkaa jäät lähtemään, alkaa innostus taas. Perhoja tullut sidottua varmasti useampi tuhat 14 vuoden aikana. Pentuna tuli paljon nakeltua uistinta, mutta perho-innostus iski kuin salama kirkkaalta taivaalta, käytännössä yhden viikonlopun aikana eräällä mökkijärvellä pudasjärven seutuvilla elokuussa 1996; illalla peilityynen järven ranta-matalikon alueella alkoi aivan järjetön harjusten  pintaruokailutapahtuma; sellaista ajanhetkeä, jolloin yhtään pintakäyntirengasta ei ollut näkyvissä, ei vaan yksinkertaisesti ollut. Alueelle tuli illalla kymmenittäin harjuksia ötököillä herkuttelemaan. Pieniä lippoja ja vaappuja koitin niille nakella, mutta ei tärpin tärppiä. Sitten sorruin mielestäni epätoivoiseen yritykseen; uistinpakista löytyi muutamia pieniä osto-pintaperhoja, väsäsin näistä litkan ja aloin nakkeleen. Harjus otti perhoon joka ikisellä heitolla. Monesti oli litkassa harjukset ottanut kahteen perhoon. Jälkeenpäin ajateltuna tuo oli oikeastaan niin helppoa kalastusta ettei siinä ollut enään mitään mieltä. Mutta siihen aikaan perholla aiemmin vain tyhjää pyytänyt ja koko perhostelulle naureskellut junnu oli kalantulosta niin ällikällä lyöty ettei osanut lopettaa, kymmenkunta harjusta ylös asti koko mökkiporukalle iltapalaksi ja 2-3 kertainen määrä takaisin järveen kasvamaan. Tuon mökkiviikonlopun jälkeen ei ole uistinta tullut juurikaan heiteltyä, muutamia testiheitoja lukuunottamatta.

Joitain omia sidoksia on tullut lähetettyä tuonne perhorasia-sivustolle: http://perhorasia.fi/User.thtml?user=3856

LainausJoitain omia sidoksia on tullut lähetettyä tuonne perhorasia-sivustolle: http://perhorasia.fi/User.thtml?user=3856
   

Kävin kurkkaamassa perhojasi ja hyvältähän nuo näyttivät. Et ole vielä innostunut sitomaan levysiipisiä lohiperhoja? Niissä riittää haastetta loppuelämäksi. :)

Itsellä jäänyt sidonnat viimeaikoina vähemmälle kun tuli hommattua vene. Menee kaikki aika uistellessa, mutta kyllä sitä joka kesä tarttee reissu tehdä pohjoiskalotin joille.

hopp!

Nojoo..
Olen hionut korukiviä ja tehnyt puukkoja. Faari oli suutari ja kai nuo käsityöt tulee geeneissä. Valitettavasti ei tunnu nykyään löytyvän oikein aikaa näillekkään harrastuksille. Pajutyöt on yksi mikä kiinnostaisi ja nuo sepän työt sujui ainakin ammattikouluaikoina. Puukon teriä en ole vielä takonut.

Edit.
Muistui vaan faarista mieleen, että polki n. 100 km 15 vuotiaana Lempäälään suutarin oppipojaksi. Oliskohan täällä Lempääläisiä joilla on suvussa suutareita? :D

Tuli tuossa jokusen aikaa sitten osteltua Fiat 128 projektiksi. Melkein pari neliötä peltiä sinne upposi, mutta nyt alkaa peltihommat olemaan valmiina. :) Maanantaina hitsailemaan kuskin recarolle kiinnikkeet ja sitten pitäisi melkeen alkaa maalailemaan..

juu... ennen chilejä...
keramiikkaa, mattojenkudontaa, huovutusta, rautalankatöitä, köysitöitä, lasinpuhallusta yms koruja,
pajunpunontaa/koivunpunontaa, kivenhiontaa ja muu perhe tuota autojen duunausta...
paras varmaan tämä mun avatar, vaan missä lienee...? >:(
vaan kädet ei enää normaali työnlisäksi kestä mitään, ehkä sitten kun uskaltaudun leikkaukseen... :( :(

Mulla on puusorvi, omatekoinen kivitrumbleri (kivenhiontamylly),  ja ultraäänipesukone. Muistuttamassa käsityöharrastuksista.
Ja 3 200 litran tynnyrillistä sorvinlastua, odottamassa chilin savustuskäyttöä  ;D

Viimeisimpiä askarteluja taitaa olla vieläkin vähän kesken oleva rengaspanssari :P

Viimeksi tätä ketjua katsoessa ei ollut sanottavaa, nyt voisi jo ehkä laskea yhden tuohon pienoismalli-kategoriaan... eli "paperihahmot" tai miksi niitä pitäisi kutsua. Englanniksi "papercrafts". Eli taittelu/leikkaa/liimaa taktiikalla erinäisiä kolmiulotteisia koristeita ties mistä. Tällä hetkellä kokoelmaan kuuluvat vain Gwen- ja Habanero-tan -hahmot sekä simppeli feretti, mutta oletettavasti näitä ilmaantuu lisää hyvinkin pian...

Kuvankin olen noista ottanut:
(http://i596.photobucket.com/albums/tt50/Ikemies/papercraft/P1070335rez.jpg)

Puutöitä, piirtelyä ja perhonsidontaa tulee harrastettua.

Piirtäminen, tatuointi ja uusimpana pienoismallit

Tänään aloitin itseni hastamisen ja hommasin lankaa+puikot sekä vaimon opastuksella aloin kutomaan sukkaa. Eka harjoituskappale ja sitten muksulle uudet sukat kun ipana kasvaa ulos entisistä. Ei tunnu rakettitieteeltä, mutta vaatii jonkinverran tarkkaavaisuutta.

Kun tuota sukulaisilta tulevien geenien vaikutusta mietittiin niin loogista lienee oma mieltymykseni lähinnä räplätä alapäätä kun isänikin saman alan töitä harjoittaa. Köysitöitä on kiva tehdä, rihmailla, pleissailla jne.. Metalli- ja puutyötkin on ollu asia mistä nautin, mutta valitettavasti niiden harrastusmahdollisuudet on nyt aika rajoitettua ollu.

Vaari oli kuulemma kovakin veistämään puusta. Mummo taas puolestaan oli kova ompelemaan ja muistaakseni teki mulle puvunkin kun olin 5- tai 6-vuotias. Kai sitä sitten meilläkin suvussa  ::) Itse en kumpaakaan näihin ammatteihin ole lähtenyt, mutta maalattua ja piirreltyä on tullut jonkin verran. Lukiossa kuvaamataidon opettajalta kahtena vuotena stipendit ja olis pitäny lähteä johonkin muualle kuin teknilliselle alalle. Tuotin pettymyksen :( Jonkin verran sukulaisille tullut piirrettyä/maalattua tauluja sittemmin. Menee siis harrastuksena. Tosin viime aikoina työt, opiskelu ja uutena nämä chilit ovat vieneet melkosesti aikaa ja hieman jäänyt tuo tuhertelu ;) hmhm, ja onhan tuota tosiaan tullut kivestä tehtyä monen moista pihaa, mutta sitä nyt ei vissiin oikeen enää harrastuksena voi pitää :D

Mä oon hyvin katkera siitä että vaikka äidin isä oli ammatti taidemaalari ja soittipa tuo viuluakin aivan erinomaisesti ja äitiliini on myös erinomainen piirtämään, niin minä sitten.. noh minä osaan piirtää tikku-ukon joka muistuttaa ihmistä jos on hyvä mielikuvitus. Olen siis suvun musta lammas  ;D

Nyt kun taas syksy tulee huomaan että alkaa kutomispeukaloa kutittaa ja lankojen hamstraaminen alkaa:) Pipoja ja lapasia lähinnä tulee tehtyä omaksi iloksi ja kavereille! Erilaisia nallukoita oon virkannut kanssa. Maalaaminen on sitten taas eniten sydäntä lähellä ja olempa siitä hankkinut ammatinkin:) Tahtoisin myös oppia kuvanveistoa ja grafiikkaa, niissä vaan tuo välineistö on semmoista että ei ihan heti kotona ruveta harjottelemaan.. Ehkä vielä joskus!

http://www.flickr.com/photos/pikkukaisa/

olen koittanut piirtämistä...  siitä ei tullut hevon helvettiä....   koitin pienoismalleja....   ei hermot kestänyt...

koitin myöhemminkin pienoismalleja......kädet tärisee liikaa... koitin puutöitä...tuli liikaa tikkuja ja haavoja...

sitten..löysin soittimen.....tuon ihmeellisen laitteen... niin..

bassoa osaan kyllä soittaa  ;)     ja  suutani..

avopuolisoni osaa soittaa kitaraa,pianoa,koskettimia, urkuja.. yms.. muusikko kun on.

Mutta jotain minä ymmärrän moottoreista ja tekniikastakin  8)

Kylppäreitä viime aikoina olen rakentanut..ja taidan rakennella loppuvuoden  :P

Kylppäristäkin saa helvetin nättejä kun ei säästele materiaalissa ja jos tilaa on...

sitten jos tahtoo niin sävytettyä laastia laattojen väliin..yms.... onhan noita..

Juu kylppäriin kannattaa satsata kun sen kerran remontoi. Pari sataa sinne tänne kun sitä pitää kuitenkin se kymmenen vuotta katella (ellei TODELLA tykkää kylppärirempasta!).

Kylppärillä ja kyökillä sitä asunnon arvoa nostetaan...