Kyllästyin kauppojen valikoimaan suomessa. Ei tahdo löytyä tarpeeksi tulisia kastikkeita. Dunn's River oli hyvä, kunnes sekin jäi riittämättömäksi. Noh, ostin Stocmanin herkusta punaisia habaneroja, otin kannat pois ja tyrkkäsin tehosekoittimeen, lisäksi suolaa, jotta säilyy ja sitruunamehua hieman kirpeyttä tuomaan.

Tätä soosia olen nyt käyttänyt pitkään, eikä potku lopu kesken. Kokeilen kyllä ja ostan uusia kun eteen sattuu tulemaan, mutta joka kerta jää potku liian pieneksi... toistaiseksi...

Ja vielä kun kasvatat omat hapsut niin kyllä riittää poltetta  :laugh:

Kaupan hapsut menee jauheena, muuten en niiden mausta perusta.. Ja kaupan "chilikastikkeet" on kyllä ihan mätiä, todellisia "polttajia" ei ole tullu vielä kertaakaan vastaan.. Hauskin nimellä markkinoitava tapaus oli Pirkan "chili tomaattisose" (tai joku sinne päin). Tabascon Habanerossa tosin on jo vähän yritystä, mutta sekin maistuu liikaa etikalle.

Välistä alkaa näyttämään, että toiset etsivät vain poltetta, ikään kuin se olisi kaikkein tärkein. Chiliä on pakko tunkea joka paikkaan, onko takana enemmän näyttämisen vai kokeilemisen tarve? Harmillista, jos makuhermot eivät enää välitä pieniä makuja, vaan aina joutuu siirtymään 'kovempiin' elämyksiin.

No, jokaiselle suotakoon oma tapansa seikkailla salatuissa chilitarhoissaan kuinka haluaa!

Juuri näin... Chiliharrastuksessa on aika selvästi ainakin kaksi yhdessä kulkevaa, mutta erilaista puoltaan. Yksi on sen äärimmäisyys, erikoisuus - se, ettei monikaan tee tällaisia, ja siihen yhdistettynä nuo legendaariset polte-elämykset. ;) Tässä mielessä kyseessä on eräänlainen extremeharrastus jossa esim. voimakkaimman poltteen etsiminen menee vähän benji-hypyn kategoriaan. Sitä voi hakea rajojaan - jne.

Sitten toisaalta chili on mainio koriste-, harrastus- ja maustekasvi. Eli hyödyllinen, nätti ja mukava. Pakko myöntää että ainakin omassa "puutarhassani" (= olohuone ja kesäisin parveke) on kasveja ainakin kolmella valintamotiivilla. Siellä on hyödyllisiä ja maukkaita kasveja. Siellä on myös niitä poltteen ihmeitä joita voi syöttää kavereille ja valokuvata ilmeen... Ja kolmantena siellä on huippuharvinaisia villilajikkeita, joiden kasvatusta ei ohjaa sen paremmin kasvin hyödyllisyys kuin sadistinen tulisuuskaan (vaikka joissakin villikummajaisissa on molempia ominaisuuksia). Ne ovat vain helkkarin harvinaisia ja vaikeasti saatavia, paloja villiä Etelä-Amerikkaa...

Kuten sanottu, tämä hullutus antaa monenlaista erilaista iloa!  :p

Peten soosi kyllä kuulostaa juuri siltä mitä itse kaipailen.... toisaalta se mikä on huonointa noissa teollisissa lajikkeissa on niiden maku.... moiset etikkaliemet kun pilaavat vain chilin maineen... tai sitten olen maistanut vain liian montaa huonoa soosia, taikka kenties olen hemmotellut suuni pilalle herkullisilla, aidoilla baccatumeilla yms.. ? :)

Peten "reseptillä" soosia vaikkapa Ai Cristalista.... ai ETTÄ! :)
Niin paljon vielä koitettavaa... itse pysyn kyllä etikkaliemistä kaukana..

Niin, ja kyllähän noita taatusti löytyy valmistavaranakin sellaista missä potkua takuulla on kylliksi...

Maku se on tärkein, polte on plussaa :)

Tein tuota sitruuna pohjaista soosia testierän männäviikolla
...täytyy sanoa että toimii todellakin.

Pistin parin haban seuraksi muutaman punaisen- ja vihreän
piri-pirin(?, Haaparannalta ostettuja, etiketti ainakin väitti lajin olevan em. mainittua), tämän lisäksi tl suolaa ja sokeria. Parin sitruunan mehun kanssa vain tehosekoittimella soseeks.

Lopputuloksena oli ns. sitruuna-Tabasco. Erona parempi maku.
Nyt viikon muhimisajan jälkeen maku vain paranee.

Suosittelen kokeileen  :p

Täytyykin itte koikeilla moista kun nyt on muutamia orange haboja kypsynyt, mitähän muuta tuohon voisi vielä lisätä että soosia tulisi enemmän ?

Dewittin kirjassa, olisiko ollut Chile Pepper Encyclopedia, oli mainio resepti jota mukailemalla olen pari kertaa soosia tehnyt. Siinä keitettiin porkkanaa sitruuna/etikkaliemessä mausteineen ja lisättiin lopuksi chilit & tehosekoittimessa silpuksi. Kypsän porkkanan makeus tasoittaa mukavasti poltetta, tosin ei sitäkään kauheasti kannata laittaa ettei tule porkkanakastiketta.
taisi olla tämä ohje, itse olen aika lailla maun mukaan muunnellut:
http://myweb.cableone.net/howle/page/belizian.htm (http://myweb.cableone.net/howle/page/belizian.htm)

Nyt kun kerran tuli harissan tapaset värkit puheeksi, niin kai tässä pitää kertoa oman (kevättalven chilimiitissäkin (koska muuten seuraava??!) tutuksi tulleen) versionikin sisältö.

Edelliseen satsiin laitoin n. 8 kaupan habaneroa ja 10 omaa lemondropia. Niiden seuraksi silppuriin nippu tuoretta korianteria ja minttua, sekä sopivasti öljyä, liraus balsamietikkaa ja sitruunamehua, aika reilusti suolaa (semmonen kouran pohjallinen tai jotain), vähän vielä muita mausteita (mitä nyt kaapista sattuu löytymään esim. juustokuminaa, korianterin siemeniä, yms.) ja tietenkin muutama valkosipulinkynsi. Kaikki värkit silppurilla sopivan paksuksi tahnaksi ja purkkiin.

Tuo kotitekoinen harissa sopii melkein vaikka mihin. Joku turkkilainen pitsa/kebab mies yritti maistettuaan kerran ostaakkin purkillisen tuota, mutta eihän purkki, eikä varsinkaan sen sisältö ollu kaupan.

Säilyvyydestä en osaa sanoa mitään, mutta luulis tuon ny kuukauden-pari jääkaapissa menevän, jos sitä ei jostain syystä siinä ajassa syödä.

meikä nykäs soossiin 5 punaista ja 2keltasta habanerosta tässä äsken. viinietikkaa,suolaa ja vähän vettä sekaan lisäsin,sitte sekottiimeen ja valmista tuli.
nyt on perhana suu tulessa ku helevetti.
en osta enää mitään valmis-mausteita kaupasta, vaan tulen tekeen ne aina itse,oli sen verran hyvvää.

Nyt on kyllä aiheesta poiketen pakko kysyä, et ootko panama nollassa? :?:  :shock:

sama jäbä:)

No saakeli. Meikäläinen on Nitro  :D