Niin..   

Välillä on hyvä käsitellä elämän kurjiakin puolia ja miettiä sitä että miten pienestä oma elämä voi olla kiinni joskus..

Aihe voi olla toisille arka ja herättää tunteita mutta....   Onnettomuudet ja varsinkin pienemmät tapaturmat ovat osa elämää.

En tahdo että täällä ruvetaan kovin yksityiskohtaisesti kertomaan asioita ja henkilöistä mitä mahdollisesti voisi joku tunnistaa.

Vähän mautonta Tomppa...  :P

Ihan "hieman vaan" mautonta Tomppa  ;D

Mä näin elokuvassa 2012, kun tuli maailmanloppu ja koko planeetta jäi tulvien alle. Taitaa olla pahin jonka oon nähnyt.  ;)

Nämä ovat valitettavasti sellaisia asioita joilla, ei retostella foorumeilla. Kun on nähnyt ei tahdo muistella näkemäänsä. Mautonta ja typerää kysellä foorumilla tällaisia.

No jaa, eipä kai tuosta keskustelusta suuria haavoja kenellekään tule, eikä aiheeseen ole pakko edes vastata. Mutta jos sattuu syystä tai kolmannesta haluamaan nähdä todella rajuja asioita, käsittääkseni rotten.com on siinä nimensä veroinen.  8)  Ei liene heikkohermoisille tai lapsille.

Lainaus käyttäjältä: Caderusso - syyskuu 01, 2010, 21:37:38 IP
Mä näin elokuvassa 2012, kun tuli maailmanloppu ja koko planeetta jäi tulvien alle. Taitaa olla pahin jonka oon nähnyt.  ;)

Mä just näin leffan missä mentiin ajassa taakseppäin ja sitten taas eteenpäin vuoteen 2015... Tais olla joku näistä paluu tulevaisuus seteistä, eli ei mitään hätää :)

Olen kahdesti ollut vieressä kun ihminen on kuollut tapaturmaisesti, ja kerran osunut ensimmäisenä kolaripaikalle.
Ne eivät koskaan unohdu, vaikka haluaisikin. Retostelu on tarpeetonta mutta voihan tapauksista puhua jos haluaa.

Lainaus käyttäjältä: linker - syyskuu 01, 2010, 21:58:00 IP
Olen kahdesti ollut vieressä kun ihminen on kuollut tapaturmaisesti, ja kerran osunut ensimmäisenä kolaripaikalle.
Ne eivät koskaan unohdu, vaikka haluaisikin. Retostelu on tarpeetonta mutta voihan tapauksista puhua jos haluaa.

Eivät ne varmaan unohdu, eikä niistä taatusti halua retostella, kuvittelisin. Jollekulle voi olla tosin terapeuttista kertoa kokemastaan. Itseni veti hiljaiseksi jenkeissä 1995 vuoristossa näkemäni käytännössä täysin (!) lyttyyn rutistunut jenkkirauta, jonka rekka oli litistänyt. Siinä ohi ajaessa vain tuumasi, ettei moisesta ole kukaan voinut selvitä hengissä. Kummasti kevensi kaasujalkaa pitkäksi aikaa...

Sanotaanko, että joskus on tullu pahojakin vastaan. VPK:n keikoilla on tullut esim. liikenneonnettomuuksia, vesipelastuksia ja tietenkin tulipaloja vastaan. Niissä aina sillointällöin tulee pipiä jollekkin ja joskus aina joku kuolee. Sitten kun vielä opiskelen lähihoitajaks, niin työharjoitteluissa tulee nähtyä lisää kärsimystä ja kuolemaa.
Eli ei tästä sen enenmpää.

Skidinä kun kävelin koulusta niin huomasin jonkun makaavan kerrostalon pihalla eikä muita ollut paikalla. Samalla tulivat ambulanssimiehet. Jäin siinä hetkeksi katsomaan, kunnes ambulanssimiehet käskivät lähteä kävelemään. Äijä oli tehnyt itsemurhan hyppäämällä parvekkeeltaan. Samana vuonna leikittiin pihalla, kun kuului pakaus. Naapurirapun äijä oli koristellut tapettinsa uusiksi. Se oli sitä lama-aikaa, surullista aikaa.

Kai sitä on ollut jo kylmä kakruna, kun ei tollanen tuntunut oikein missään. Tuntemattomia henkilöitä mulle.

Itse olen nähnyt myös erään todella pahan kolarin uhrin, selvisi ihmeen kaupalla vaikka melko "sotkuista" jälkeä tulikin.

Kolarissa oli henkilöauto sekä pakettiauto.. molemmat toisiaan kohti 80 km/h..   toinen menehtyi kolaripaikalle.. :-\

Myös ollessani Eräässä laitoksessa töissä näki noita ei niin mukavia tapaturmia...

    Mutta koskettavin asia tapahtui Phks..   Olin vienyt tyttöystäväni yöllä päivystykseen ja siitä noin 10 minuuttia eteenpäin tuotiin vakavasti loukkaantunut noin 30 vuotias nainen välittömään leikkaukseen/yms..

Pahinta oli että näimme tuon naisen kasvot ja nainen oli elossa mutta hyvin tuskissaan huusi.. ja yritti puhua.

Ensin ihmettelimme kun aulassa oli muistaakseni viisi hoitajaa valmiina odottamassa ja tiesimme että kohta jotain "tuodaan"

Kun nainen oli siirretty toimenpidehuoneeseen niin alkoi hirveä sekamelska ja hoitajien huutelua johonkin toimenpiteeseen liittyen..näin käsitin..

Sitten parin minuutin päästä..

..täysi hiljaisuus.....ei ääntäkään....ei mistään....    osa hoitajista(muistaakseni kolme poistuivat huoneesta hyvin rauhallisesti..)


...peli oli hänen osaltaan ohi... :-\


ehkä se oli säväyttävintä...  kun oli juuri äsken nähnyt naaman..  ja tuon naisen elossa..    veti hieman hiljaiseksi...

ajakaa varovasti  :-\

Lainaus käyttäjältä: TunturiTiger - syyskuu 01, 2010, 22:13:58 IP
Sanotaanko, että joskus on tullu pahojakin vastaan. VPK:n keikoilla on tullut esim. liikenneonnettomuuksia, vesipelastuksia ja tietenkin tulipaloja vastaan. Niissä aina sillointällöin tulee pipiä jollekkin ja joskus aina joku kuolee. Sitten kun vielä opiskelen lähihoitajaks, niin työharjoitteluissa tulee nähtyä lisää kärsimystä ja kuolemaa.
Eli ei tästä sen enenmpää.

Joo itsekkin toimin VPK:ssa. Siellä tulee välillä väkisinkin niitä "paskoja keikkoja".

nettisivustolla documentingreality on videoita onnettomuuksien jälkimainingeista, itsemurhavideoita, tappoja, kidutusvideoita yms. Välillä jopa meikäläisen netin syövereissä paatuneet silmät katsoo muualle kun niitä videoita katsoo.

Lainaus käyttäjältä: MadDog.357 - syyskuu 02, 2010, 09:16:00 AP
nettisivustolla documentingreality on videoita onnettomuuksien jälkimainingeista, itsemurhavideoita, tappoja, kidutusvideoita yms.

Ja sitten herää kysymys, minkä hel*tin takia noita pitäisi kenenkään katsella?

Lainaus käyttäjältä: Janne - syyskuu 02, 2010, 09:24:38 AP

Lainaus käyttäjältä: MadDog.357 - syyskuu 02, 2010, 09:16:00 AP
nettisivustolla documentingreality on videoita onnettomuuksien jälkimainingeista, itsemurhavideoita, tappoja, kidutusvideoita yms.

Ja sitten herää kysymys, minkä hel*tin takia noita pitäisi kenenkään katsella?

Erinomainen kysymys onkin. Luulisi, että ihmiselämään mahtuisi tarpeeksi kurjuutta muutenkin, niin ettei enää tarvitsisi netistä katsella moista...

Leikkaussalissa on tullut käytyä katsomassa leikkauksia, mutta ei sitä osaa pitää pahana, se on sitä arkipäivän realismia sairaaloissa, ihmisen fysiologia tulee tutuksi kun kirurgi sanoo että tuus nyt Mikko kattoo, toi on sydän, eikös oo jännän näkönen ku se on tolleen rasvoittunut ja suonet tukossa eikä veri kierrä :-\

Pahin nettivideo on siitä olikos nyt ukrainan lentonäytösonnettomuudesta muutama vuosi sitten jossa kuoli ~80 tyyppiä ja johon kaveri pisti linkin ja minä luonnollisesti klikkailin että mitäs tämä, jaaha verta, irtojäseniä ja suolenpätkiä lentokentällä.

En ole nähnyt kovinkaan pahoja tapaturmia mutta penskana juoksin ite auton alle ja jalka nilkasta kokonaan poikki, sentin-parin ihonpalalla oli enää kiinni. Kaveri oli tienvieressä joten se varmaan sai kivat traumat siitä.

Lainaus käyttäjältä: Janne - syyskuu 02, 2010, 09:24:38 AP

Lainaus käyttäjältä: MadDog.357 - syyskuu 02, 2010, 09:16:00 AP
nettisivustolla documentingreality on videoita onnettomuuksien jälkimainingeista, itsemurhavideoita, tappoja, kidutusvideoita yms.

Ja sitten herää kysymys, minkä hel*tin takia noita pitäisi kenenkään katsella?

Mielenkiinnosta. Ihminen on helvetin utelias olento.

Ja tuollaisetkin asiat ovat omalla tavallaan luonnollisia ja asioita joita tapahtuu joka päivä, niin eipä noiden katselu nyt mielestäni mitenkään erikoista ole.

Hmm pahinpia lienee junnuna nähtiin mökkimatkalla kilpapyöräilijä joka oli ottanut osumaa rekasta, valitettavasti ehdin katsomaan ennenkun käskettiin päätä alas. Tästä noin 10v kokeilin itse samaa, ihmeekseni (edelleen) jäin henkiin ilman isompia pysyviä vammoja (unohdetaan kosmeettiset ja hermovauriot). Veti todella hiljaseksi kun pääsi sairaalasta ja kävi katsomassa tapahtumapaikkaa, oli vielä melkoinen kuivuneen verenläiskä jäljellä. Olipa melkonen pala 17v junnulle oikeasti tajuta kuinka pienestä voi olla kiinni.

Voiko chili foorumilla olla mikään mautonta? :P
Ikinä en oo mitään pahaa nähny! Maailma on kaunis paikka.
Silmät kiinni ja kädet korviiin, vielä älälälälälälääl huutoa päälle!

Pahin onnettomuus jossa olen itse ollut, oli se kun kuittasin kaksipyöräisellä "eteenkääntyneen" auton kylkeen kuuttakymppiä...
Hipsuissa sen takia että autoilja ei tilannetta aihauttanut, itse ohittelin pientareen puolelta ruuhkassa seisovia autoja ja katselin oikeasti taaksepäin vaikka menin eteenpäin...

Eipä mittään, lentelin ilman lupakirjaa ja potta edellä asphalttiin.
Sit katselin itseäni ruumiin ulkopuolelta.... Jossain kohtaa aloin katselemaan maailmaa taas vaihteeksi kypärän sisäpuolelta... Ambulanssin kattoa, sairaalan kattoa, omaisia....

Kävelemään sit pari kuukautta harjoittelin.


Surrealisitisin onnettomuus jota olen saanut todistaa, oli kun auto jossa oli viisi immeistä, kuittasi junan eteen joka puksutteli pariasataa... Itse olin junassa matkustajana ja jotain koulutusta saanut olen joten ryntäsin inventaariota tekemään.
Auto "supistui" horisontaalisesti muutaman kymmenen sentin mittaiseksi, junan puskurit tuli tuli toiselta puolen ulos ihan hyvän matkaa.

Ne puskurit nyt tietysti on samalla korkeudella kuin auton matkustajien päät, joten siinä mielessä helppo onnettomuus, ei ollut mitään tehtävissä.
Oli vain äänetöntä ja hiljaista, kuoleman hiljaista...
Aluksi laskin että kyydissä oli neljä matkustajaa, sen verran hyvin takapenkin matkustajat sulautuivat toisiinsa..
Ainoa jonka sukupuolen pystyin kallon perusteella määrittelemään, oli apukuski.
Pystyin katselemaan tämän pään sisään sitä osaa aivoista joka vastaa heräämisestä, joten ei siinä nyt sit enää tarvinnut niin kauhiasti yrittää..

Vai että mauton aihe? Enpä nyt sanois.. Se on todellisuutta. Monet ihmiset elää niinkuin olisivat kuolemattomia, eivät näe kuinka pienestä se on kiinni. Tekstailevat tai tekevät jotain muuta autolla ajaessa... Voi tehdä tuollaselle henkilölle ihan hyvääkin herätä tähän päivään.

Jos on traumoja niin tuskin sitten kyseinen henkilö otsikon perusteella edes avaa tätä ketjua vaan ohittaa sen vain, jos siltä tuntuu. Tai toisaalta saa helpotusta traumoihin puhumalla niistä.

Kävelin kerran työmaan ohi, rekan takana makasi yllättäen vanhempi naishenkilö, olikohan joku työkone sitten ajanut jalanpäältä. En tiedä tarkalleen mitä oli tapahtunut, mutta jalka oli poikki ja luut törrötti pitkällä. Verta. Siinä ihan parin metrin päässä oli yllättäen. :(  Samassa jo ambulanssin äänet alkoivatkin kuulua. En tiedä miten tuossa sitten kävi, mutta ei kai sen kummemmin. Kai tuommosesta hengissä selviää.

Seuraavan päivän lehdessä tuosta oli, tais olla vaan uutinen että naiselta katkesi jalka onnettomuudessa tai jotain vastaavaa.

En ole mitään hc onnettomuuksia nähnyt mutta itelleni on meinannut pari käydä vähän köpelösti.

Mulla oli muistaakseni yläasteen 7lk sellanen pieni polkupyörä mistä puuttui toisesta polkimesta se muovinen osa. Hyppäsin hyppyristä ja yritin tehdä tempun, laskeuduin kyljelleni pyörän päälle ja se prkl polkimen tappi meni jalasta läpi n.10cm polven alapuolelta.

Sitten seuraavassa oli jo helvetisti tuuria mukana, Sahailin sirkkelillä töissä ja jostain syystä hanska osui terään! keskisormi ruhjoutui todella pahasti, nimetön oli melkein kokonaan poikki 1 ja 2 nivelin väliltä, nimettömän kärki oli keskisormen päällä ja peukalosta lähti pieni pala. 3kk hanska paketissa ja keski&nimettömän kärjistä oli porattu sisään 5-7cm pitkät naulat pitämään sormet kasassa  :'(     Onneksi kaikki sormet säilyi sentään lopulta

Ja viime viikolla jäin pakettiauton töytäisemäksi, siitä ei tullut kuin asfaltti ihottumaa reiteen ja perskankkuun

ei todellakaan mikään mukava topikki....
itse olen nähnyt montakin onnettomuutta...
pahin oli se kun olimme kolmannet onnettomuuspaikalle tulleet,
(itse olin nähnyt tuon tilanteen kauempaa autonratin takaa, rekka viilsi vastakkaisen kaistan yli pitkälle metsään)
Lapin Kullan rekka oli pyyhkäissyt henkilöautosta puolet pois...
kun itse nousin autosta lähteäkseni auttamaan, edessä olevan auton kuljettaja pysäytti ja sanoi
älä mene, et voi enää auttaa... kuulin kuitenkin pienen lapsen itkua ja sanoin,
että pakko mennä ja yrittää pelastaa lapsi!
näky oli jotain aivan käsittämätöntä, sellaista mitä toiminta elokuvien silppurit tekevät,
tämä vain oli todellinen näky ! kuljettaja, nais henkilö oli ilman päätä....
lapsi oli takapenkillä turvakaukalossa ja vaikka etummainen tuoli ja katto oli painunut päälle, hän selvisi, en kyllä tiedä minkälaisin vammoin !
Itse olin matkalla omien lasteni kanssa, asuntovaunua vetäen....
kyllä matkanteko siitä ettenpäin oli vaikeaa ja monesti kiitti että itse oli tullut sekuntteja perässä...

pahin juttu mitä itelle on sattunut on varmaan kun nappulana oltiin isän ja siskon kanssa menossa veneilemään. Oltiin saatu kaikki kamat autosta veneeseen niin mentiin siskon kanssa sulkemaan laiturin tulorampilla oleva verkko-ovi.mulla sattu peukalo jäämään sinne saranapuolen väliin  ja murskautumaan lähes salsaksi.jäi vain kahdella pienellä nahan repaleella kiinni muuhun käteen. Lääkärit on ihmetelly moneen kertaan sen jälkeen et miten voi olla mahdollista että koko sormi yleensä toimii...ainoa jälki koko jutusta on yksi tikin arpi peukussa. 

nyt on itselläni keskisormesta sekä peukalosta palanut melko mukava osa....

keitin tossa tänään salsaa tomaateista ja chileistä....prk...

katsokaapas kun se kuplii... plum...plum..   ja minä löin käteni kattilan reunaan niin kiehuvaa soossia lenti kädelle prk..


kivat rakkulat saakeli......ja sattuu muuten ihan vitukseen!!! 

Muutaman autoilla(lle) sattuneen onnettumuuden todistanut iän myötä. Viimeisin oli tässä kun viime viikolla kävimme isän ja veljen ja isän kaverin kanssa norjassa kalastusreissulla ja takaisin tullessamme hieman ennen sodankylää meidät ohitti uudehko farmarimersu. Melkoisen tyhmän ohituksen teki,koska
siinä pätkällä KAIKKI ajavat vähintään parinkympin ylinopeutta ja vähän matkan päässä tuli auto vastaan. Joutuin itse jarruttamaan siinä,että meidät ohittanut mersu pääsisi siitä ohi ''turvallisesti''. Siinä vähän aikaa ihmettelimme muiden autossa olioiden kanssa tuon kuskin mielentilaa kun piti noin päin persettä ajaa.
Selkeästi näki,että vastaan tulee toinenkin ajoneuvo ja silti lähdetään,lieneekö yliarvinoinut mersun kiihtyvyyden..
Noin 5 minuuttia eteenpäin näin,että tämä nimenomainen mersu oli ajanut nokkakolarin yhden toisen auton kanssa. Kenellekkään ei näyttänyt sattuneen mitään vakavaa ja kaikki seisoskelivat pihalla,mutta molempien autot lunastus kunnossa ja ihmisten määrästä päätellen kummatkin autot olivat olleet aivan täynnä porukkaa. Siinä viimeistään varmaan kuljettaja mietti omien ohituksiensa fiksuutta. Samalla reissulla norjaan päin mentäessä oli joku edellä mennyt ajanut ojaan.
Lieneekö väsyyneenä lähtenyt,kuski oli yksin ja tuli omin avuin pois autosta ja soitti itselleen hinauksen.

Vanhempi,mutta vakavampi onnettumuus sattui kun olin 3-4 luokalla. Olimme menossa ystäviemme kanssa uimaan ja vielä silloin siitä kohtaa mitä pitkin piti kulkea sai ajaa autolla. Junarata siinä piti ylittää ja alikulkua ei vielä silloin oltu siihen laitettu. Ohitsemme ajoi auto ja se sitten jotenkin otti ja sammui siihen junaradalle. Puomit alkoivat samalla laskeutua ja kello kilkattaa. Hetken aikaa oli todella hiljaista. Sitten juna otti ja törmäsi siihen pieneen punaiseen henkilöautoon ja tappoi kaikki neljä kyydissä ollutta.Ystäväni joka oli siinä sillan alla jonka päältä rata kulki joutui vuosia käymään terapiassa,tapahtuma hetkellä muistaakseni hän taisi olla jotain 7 vuoden ikäinen. Hän järkyttyi aika paljon koska siinä sillan alla ollessaan se juna siihen autoon törmäsi ja jonkin verran verta roiskui hänen päälleen. Pitkälle se auto lentää kun juna ottaa siihen ja törmää..

Tästä saisi uuden keskustelunaiheen mallia "karmeimmat ja tuskallisimmat kuolintavat".  ::)  Laivan mukana uppoaminen aika korkealla listalla. Ehtii ymmärtää kuolevansa, pimeydessä ja paniikissa, ilman pelastuksen mahdollisuutta. Estonia oli aika karmiva juttu sikäli.

Kaveri oli Estoniaa auttamaan tulleista laivoista yhdellä. Auttamisalan ammattilaisena, "joutui" tietysti töihin. Itse koulutukseltani merimiehenä, voin kyllä kuvitella tilanteen mikä siellä oli.