Wikipedian mukaan Suomessa yleisin sairausloman syy ja sairaus jota 5-6% Suomalaisista sairastaa (olen kuullut paljon suuremmistakin luvuista). Siispä täälläkin pitäisi mun laskelmien mukaan olla ainakin kymmeniä depressiosta kärsiviä/kärsineitä. Äkkiä luulis, että varmaan joka toinen on nähnyt sitä aika läheltä. Kokemuksia? Mietteitä?

Tällainen äänestys on minunkin mielestäni täysin turha, enkä ymmärrä mitä tällaisen aiheen pistäjän päässä oikein liikkuu?
Saa minunkin puolestani poistaa.

Kyllä tää saa olla täällä mun mielestäni. Opiskelen itse juuri mielenterveys ja päihdetyön lähihoitajaks ja oon tutustunu aiheeseen. Jopa omakohtaisesti.. Sain diagnoosin, kun vaimo sairastui ja joutui pyörätuoliin juuri lapsen syntymän jälkeen. Smaan aikaan tei "ei niin mielekästä" työtä ja hoidin kotia. Ehdin silloin nukkuun vain 4-5h/vrk. Kestin sitä sitten reilun puolentoista vuoden ajan, kunnes muutettiin hissittömästä kerostalosta ykskerroksiseen rivitaloon ja saatiin kunnalta apuja. Kai jokainen tajuaa, ettei ihmistä oo luotu kestään tommosta ja itsekkään en oo tottunu valittaan turhasta.

Totta on, että masennus on tällähetkellä yks suurimmista syistä, miks ihmiset jää työkyvyttömyyseläkkeelle. Luullakseni tää määrä jothtuu muutoksesta ihmisten sosisaalisessa elämässä. "Ei mu nuoruudessani olut masennusta" on melko usein kuultu lause, joka voi pitää paikkansa. Tosin masenuksen oireita on ihan jokaisessa suomalaisista kerrotussa stereotypiassakin. Juominen ja agressiivisuus esimerkiks on yleisiä oireita ja jokaien tietää kännispäiten perheitä ajetun hankeen kirveellä.

Alkoholin kulutus, stressi, sosiaalisten kontaktien puute ja liikunnan puute lisää riskiä sairastua. Toisaalta mielekkään tekemisen löytäminen ja liikunta taas ehkäisee sitä. Liikunnalla on todettu olevan jopa yhtä suuri merkitys masenuksen hoidossa kuin lääkityksellä. Esimerkiks tässä rivarissa asuessa, olen taas alkanu kasvatteleen chilejä ja pururata on ihan lähellä.

Suosittelen kyllä, että kukaan ei täällä avaudu henkilökohtaisista ongelmistaan. On jo liian paljon tilanteita, joissa työn haku tyssää vuosia sitten nettiin kirjoiteltuihin tyhmyyksiin tai avautumisiin. Nimimerkki tai ei, eivät ne paljon suojaa, kun tekee tarkemman haun ja jos sen tekee asiantunteva työnhakijoita seulova toimisto.

Aivan muunlaisissa ympyröissä moderaattorina toimiessani olen törmännyt useita kertoja pyyntöihin poistaa foorumilta vuosien takaisia vihakirjoituksia tai riitajuttuja. Oikeusjutullakin on uhkailtu, ellen poista heidän omia kirjoituksiaan, niiden vastauksia ja lainauksia. Eipä se auta, vaikka poistaisikin, kyllä ne jossakin muualla ovat jo muistissa. Nettimenneisyytemme on kartoitettavissa.

Nettimenneisyys...  ::)  Minusta käsittämätön ilmiö kaiken kaikkiaan. Aikaisemmin - siis ennen internet aikaa, ei ketään kiinnostanut mitä joku sanoi ja kenestä. Aivan sama vaikka olisit huutanut mielipaahasi keskellä Hämeenkatua - ketä kiinnostaa. Tai kiinnosti ehkä hetken, kunnes kaiku vaimeni.

Nyt kun joku ihan laillisen ilmaisunvapauden voimin käyttää oikeuttaan sananvapauteen ja mielipiteensä ilmaisemiseen niin johan on kohta liuta niitä joiden mielipide samasta asiasta on aikalailla eriävä niin eikös ne heti ole tekemässä juttua poliisille kunnianloukkauksesta, herjauksesta tai ihan mistä vaan. Ja mikä pahinta - tää kaikki shaisse säilyy nettiavaruudessa forever. Hohhoijjaa - sanon mä. Kyllä toisaalta toivoisin että joku pakollinen aikakatkaisu tämän kaiken säilymiselle olisi olemassa.

Niin, suuri osa työssäkäyvistäkin kansalaisista kärsii jonkin asteen masennuksesta.
Kun itse teen hoitotyötä ja näen satojen ihmisten perustiedot niin uskomattoman monella on masennuslääkitys, kenellä mistäkin syystä.
Joukkoon kuuluu niin työttömät, opiskelijat kuin vanhuksetkin.
Kansanterveydellisesti suurikin ongelma.
Moni vain ei uskalla asiasta kertoa ja toki myös helposti tulee leimatuksi.
Mutta jos masentuu oli syy sitten mikä vain suosittelen kertomaan siitä ystäville ja läheisille
jos ammattiapua ei ole saatavilla. Puhuminen auttaa, älä jää yksin asian kanssa!

Lainaus käyttäjältä: Chilivaari - maaliskuu 06, 2011, 14:15:27 ip
Suosittelen kyllä, että kukaan ei täällä avaudu henkilökohtaisista ongelmistaan. On jo liian paljon tilanteita, joissa työn haku tyssää vuosia sitten nettiin kirjoiteltuihin tyhmyyksiin tai avautumisiin. Nimimerkki tai ei, eivät ne paljon suojaa, kun tekee tarkemman haun ja jos sen tekee asiantunteva työnhakijoita seulova toimisto.

Aivan muunlaisissa ympyröissä moderaattorina toimiessani olen törmännyt useita kertoja pyyntöihin poistaa foorumilta vuosien takaisia vihakirjoituksia tai riitajuttuja. Oikeusjutullakin on uhkailtu, ellen poista heidän omia kirjoituksiaan, niiden vastauksia ja lainauksia. Eipä se auta, vaikka poistaisikin, kyllä ne jossakin muualla ovat jo muistissa. Nettimenneisyytemme on kartoitettavissa.

Taitanee muuten olla laitonta guuglailla työnhakijan tekemisiä netistä...

Lainaus käyttäjältä: CyberDog - maaliskuu 06, 2011, 16:53:11 ipTaitanee muuten olla laitonta...

;D
Monet asiat ovat. Eihän työnantaja sitä teekään.
Sitä varten on "luotettavuuskartoitusta" tekeviä firmoja. Kyllä siellä pikavippien rästitkin tulevat esiin. Eiköhän tuo seulonta ole kiristymässä nyt kun noita myrkyttäviä sairaanhoitajia, valelääkäreitä, valeopettajia yms. paljastuu vähän väliä.

Ei ollut pahoittaa mieltä ja pyydän anteeksi jos niin tuli kuitenkin tehtyä. Aihehan on arka, mutta silti todella yleistä ja minusta sairaus siinä missä muutkin. En ihan täysin tajua miksei asiasta voi keskustella, etenkin näin netissä anonyymisti ilman sosiaalipornoilua, yleisellä tasolla.. Mutta selkeästi asiasta ollaan eri mieltä minkä ihan periaatteessa ymmärrän eli pistäkää pois vaan.

Minä voin rehellisesti kertoa, että olen ollut jo pidemmän aikaan...
elämäntilanteeni kun on ollut vuosia mikä on...
Vaikka kuinka yrittäisin etsiä positiivisia puolia asioista, niin ei se vaan aina auta.
Lähimmäisen sairaus ja sen salassa pitäminen kymmenen vuotta, on suurin syy minun
masennukseeni tai ainakin pidä sitä kaiken alkuna.
Ja lumipallo yleensä kasvaa kun se pääsee pyörimään, niin käy myös masennuksen.
Välillä jo luulee päässeen yli ja elämään pilkistää valoa joka alkaa sulattamaan lunta, mutta
nurkantakana odottaakin uusi myrsky ja pallo lähtee taas pyörimään.
Ihailen niitä ihmisiä jotka osaa vaikeukistaan löytää voiman jaksaa eteenpäin.

Kokemusta lähipiiristä ja omaakin vuosien takaa. Oma mielipiteeni on, että masennusta on aina ollut ja tulee aina olemaan niin suomessa, kuin muuallakin. Suurimmat erot syntynevat diagnosoinnissa ja ihmisten hakeutumisessa hoitoon. Aika puhdasta mutuilua tämä kyllä on, eikä minulla mitään konkreettista tutkimustulosta tälle väitteelle ole tueksi esittää. Mielestäni masennus kuitenkin on aika luonnollinen reaktio silloin, kun "maailma potkii päähän oikein kunnolla". Ihmisellä on hyvin rajallinen henkinen sietokyky. Yleensähän nuo elämässä kasautuvat asiat sitten jotenkin sutviintuvat joko avulla tai ilman ja oikeasti pahaksi ongelmaksi muodostuvat vain todella syvä tai pitkäkestoinen masennus.

On tutkittu, että ainoastaan älykkäillä ihmisillä on taipumusta masennukseen. Mielenkiintoinen näkökulma.  8)

Lainaus käyttäjältä: linker - maaliskuu 10, 2011, 20:39:13 ip
Miten niin mielenkiintoinen?
Olisiko uskottavampaa että masennukseen taipuvaiset olisivat keskimääräistä tyhmenpiä?

Älykästä tai ei, aikaisenpi puuskahdukseni oaiheeseen johtui myös lähipiiriin kuuluvien kolmen
ihmisen ratkaisu johon olin itsekin päätyä pari vuotta sitten. Letku jota sovitin pakoputkeen, mutta joka ei sopinut, on edelleen autotallin nurkassa muistona

Ei, ei se olisi lainkaan uskottavampaa. Riippuu mm. älykkyyden määritelmästä. Esim. luovissa ja taiteellisissa ihmisissä esiintyy paljon enemmän masennusta kuin ns. työmuurahaisissa. Luovuus - mitä älykin monissa muodoissaan on - ehkä vaatii tiettyä epätasapainoa ihmisen mielessä, ja joka tapauksessa erilaista ajattelutapaa. Kyllä tuo on minusta mielenkiintoinen teema, joskin ehkä vähän tämän foorumin ulkopuolella.  8)

P.s: pahuksen hyvä, ettei se letku sopinut pakoputkeen!

no ei kyllä minun kohdalla pidä paikkansa tuo älykkyys.
En ole edes luova tai taiteellinen, mutta masentunut olen
tänään siihen tuli taas lisää painoa :(
yritä sitä hymyillä kun heikkoa vaan lyödään...
olisihan se positiivistä löytää jokin valon lähde jota yrittäisi
tavoitella...

Lainaus käyttäjältä: hessi - maaliskuu 10, 2011, 22:24:34 ip
no ei kyllä minun kohdalla pidä paikkansa tuo älykkyys.
En ole edes luova tai taiteellinen, mutta masentunut olen
tänään siihen tuli taas lisää painoa :(
yritä sitä hymyillä kun heikkoa vaan lyödään...
olisihan se positiivistä löytää jokin valon lähde jota yrittäisi
tavoitella...

Kuten sanottu, älyä on monenlaista. Moni ihmiskunnan suurimmista paskaläjistä (ja toisten esikuvista) mallia Mao, Stalin, Hitler, (täytä oma suosikkisi tähän) on ollut tietyllä tapaa nero, ylivertaisen älykäs. Entä viisas? Jätettäköön sanomatta. ::)  Kielestämme puuttuu sanoja kuvaamaan näitä asioita mielekkäällä tavalla.

Elämme aikaa vailla tähteä, jota seurata, tuntuu välillä. Vain raha ja selviytyminen, menestyminen, suorittaminen merkitsevät. Moni oikeasti vahva ihminen leimataan näinä aikoina heikoksi, mikäli tämä ei suostu - tai kykene - sulautumaan tuohon menestymisen ja lisääntymisen aivottomaan koneeseen. Ehkä ihminen on näinä aikoina kadottanut "sielunsa" tietyllä tavalla. Palannut takaisin vihaiseksi, aggressiiviseksi apinaksi - nyt vain kännykän ja kravatin kanssa + Facebook-profiililla.

Henkisemmille ja pehmeämmille arvoille (en tarkoita uskontoja) lähinnä nauretaan. Pelkäämme naapuriamme, jolla on hassu aksentti ja väärän värinen naama. Ja, mikä on surkuhupaista, tätä menoa äänestämme jonkin tuksun eduskuntaan, koska... Niin, miksi?

Valonlähteitä pitää olla. Ihminen ilman unelmia on pelkkä ratas isossa koneessa. Toisille sekin riittää, mutta kaikille ei. Tämä chilitodellisuutemme on minusta yksi mainio "unelma", joka oli alkuun hassu ja monien mielestä mahdoton, mutta siitä *on* tullut totta! Ja tämä harrastus antaa lukemattomille uuden syyn odottaa huomista päivää. Sillä ne pienet taimethan tarvitsevat meitä, vai mitä?! :)

Kuten yksi suosikkibändini Poco lauloi: "Seuraa unelmiasi - se on kaikki, mitä voimme tehdä!" 

Tai Juicen sanoin: "Kuule, istuta vielä se omenapuu vaikka tuli jo tukkaasi nuolee."

Aina on jotain mielekästä tehtävää tai odotettavaa. Tai autettavaa. Niin itse haluan uskoa. :)

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - maaliskuu 10, 2011, 23:38:49 ip
Elämme aikaa vailla tähteä, jota seurata, tuntuu välillä. Vain raha ja selviytyminen, menestyminen, suorittaminen merkitsevät. Moni oikeasti vahva ihminen leimataan näinä aikoina heikoksi, mikäli tämä ei suostu - tai kykene - sulautumaan tuohon menestymisen ja lisääntymisen aivottomaan koneeseen.

Sangen kärjistetty esimerkki, otetaan huomioon että suurin osa näistä "menestymättömistä" ihmisistä ovat sellaisia, jotka eivät ikinä laita itseään likoon tai suostu näkemään vaivaa missään. He ovat luusereita omasta valinnastaan ja hyvinvointiyhteiskunta (=sosiaalituet) mahdollistavat sohvan pohjalla makaamisen päivästä toiseen vailla huolen häivää.

Ja jos kaveripiiri on sellainen, että pitää olla avomersut ynnä omakotiltalot ollakseen jotain, niin sitten kannattaa vaihtaa kaveripiiriä.

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - maaliskuu 10, 2011, 20:52:31 ip
Ei, ei se olisi lainkaan uskottavampaa. Riippuu mm. älykkyyden määritelmästä. Esim. luovissa ja taiteellisissa ihmisissä esiintyy paljon enemmän masennusta kuin ns. työmuurahaisissa. Luovuus - mitä älykin monissa muodoissaan on - ehkä vaatii tiettyä epätasapainoa ihmisen mielessä, ja joka tapauksessa erilaista ajattelutapaa. Kyllä tuo on minusta mielenkiintoinen teema, joskin ehkä vähän tämän foorumin ulkopuolella.  8)

"Luovat ihmiset" ovat itkupillejä ja mameroita. Jos pönttö ei meinaa kestää kun omat tuherrukset eivät pääse Kiasmaan niin mitä jos kokeilisi oikeaa työtä. Monissa muissakin ammateissa tarvitaan luovuutta, kultasepät, korusepät, kokit, hitsarit, maalarit, parkettiasentajat, betonivalajat yms. ovat kaikki ihmisiä joilta edellytetään luovuutta päivittäin ja erilaisissa (hyvinkin vaihtelevissa) tilanteisa - ja vielä deadlinen uhalla!

Kukaan tuntemistani edellämainituissa ammateissa työskentelevistä ei ole millään lailla masentunut, satunnaisia vitutuspäiviä lukuunottamatta. Sen sijaan kaikki tuntemani työttömät, jotka nimittävät itseään taiteilijoiksi, vailla mitään perusteita, ovat ilmeisen kestomasentuneita ja kroonisen persaukisia.

Eivät "luovat ihmiset" ole sen masentuneempia kuin muutkaan, sen sijaan mielikuvituksettomat ihmiset ovat. Sellaiset jotka eivät voisi kuvitellakaan mitään muuta kuin kuivuvan mudan videokuvaamista "performanssina" tai legopalikoiden kultaiseksi maalaamista "kantaaottavana taiteena".

Taiteilijoiden "masennus" on samanlaista sosiaalista erottumista kuin pukeutuminen kokomustaan. Tai arkkitehtien verhoutuminen marimekkoon.

Lainaus käyttäjältä: Räyhäkäs - maaliskuu 11, 2011, 09:06:50 ap
Sangen kärjistetty esimerkki, otetaan huomioon että suurin osa näistä "menestymättömistä" ihmisistä ovat sellaisia, jotka eivät ikinä laita itseään likoon tai suostu näkemään vaivaa missään. He ovat luusereita omasta valinnastaan ja hyvinvointiyhteiskunta (=sosiaalituet) mahdollistavat sohvan pohjalla makaamisen päivästä toiseen vailla huolen häivää.

Ja jos kaveripiiri on sellainen, että pitää olla avomersut ynnä omakotiltalot ollakseen jotain, niin sitten kannattaa vaihtaa kaveripiiriä.

Samaa mieltä.

Lainaus
"Luovat ihmiset" ovat itkupillejä ja mameroita. Jos pönttö ei meinaa kestää kun omat tuherrukset eivät pääse Kiasmaan niin mitä jos kokeilisi oikeaa työtä. Monissa muissakin ammateissa tarvitaan luovuutta, kultasepät, korusepät, kokit, hitsarit, maalarit, parkettiasentajat, betonivalajat yms. ovat kaikki ihmisiä joilta edellytetään luovuutta päivittäin ja erilaisissa (hyvinkin vaihtelevissa) tilanteisa - ja vielä deadlinen uhalla!

Osittain samaa mieltä. Epäilemättä nämä tehosekoittimeen paskovat hamppuhemput "taiteilijat" ovat niitä itkupillejä mameroita, mutta muuan tuttu mies
on Suomen paras eläintentäyttäjä joltain vuodelta. Mielestäni todella luova jätkä ja oikea taiteilija, mutta hirveä sälli painamaan töitä ja työmoraali on aivan
huipputasolla. Hän tekee tosin taiteensa lisäksi muutakin työtä.

Lainaus
Kukaan tuntemistani edellämainituissa ammateissa työskentelevistä ei ole millään lailla masentunut, satunnaisia vitutuspäiviä lukuunottamatta.

Osittain samaa mieltä.
Itse tunnen yhden oikeasti masentuneen putkimiehen, yhden pukuompelijan ja yhden kassatädin, ja heillä on ennemminkin niitä satunnaisia "vähemmän-vitutusta" -päiviä. Ei ole kyllä mikään naurun asia tuo todellinen masennus. Minua vituttaa aivan yli kaiken (ehkä juuri näiden masentuneiden tuttujen takia) jotkin saatanan susannasieviset seiskan kannessa tilittämässä, kuinka selvisivät syvän masennuksen alhosta, joka tottakai alkoi viikko sitten edellisen
seiskan kannessa.

Lainaus
Sen sijaan kaikki tuntemani työttömät, jotka nimittävät itseään taiteilijoiksi, vailla mitään perusteita, ovat ilmeisen kestomasentuneita ja kroonisen persaukisia.

Tottakai se masentaa, jos ei ole varaa päivän kaljoihin, kun toimeentulotuki on tässä taiteenvastaisessa junttilassa niin heikko. Ja ajatelkaa, kehtasivat
sossussa ehdottaa, että töitä pitäisi etsiä. Pöyristyttävää, totesi hän huivi kaulassa suurten vahvuuksettomien lasiensa takaa.

Lainaus käyttäjältä: Räyhäkäs - maaliskuu 11, 2011, 09:06:50 ap

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - maaliskuu 10, 2011, 23:38:49 ip
Elämme aikaa vailla tähteä, jota seurata, tuntuu välillä. Vain raha ja selviytyminen, menestyminen, suorittaminen merkitsevät. Moni oikeasti vahva ihminen leimataan näinä aikoina heikoksi, mikäli tämä ei suostu - tai kykene - sulautumaan tuohon menestymisen ja lisääntymisen aivottomaan koneeseen.

Sangen kärjistetty esimerkki, otetaan huomioon että suurin osa näistä "menestymättömistä" ihmisistä ovat sellaisia, jotka eivät ikinä laita itseään likoon tai suostu näkemään vaivaa missään. He ovat luusereita omasta valinnastaan ja hyvinvointiyhteiskunta (=sosiaalituet) mahdollistavat sohvan pohjalla makaamisen päivästä toiseen vailla huolen häivää.

Ja jos kaveripiiri on sellainen, että pitää olla avomersut ynnä omakotiltalot ollakseen jotain, niin sitten kannattaa vaihtaa kaveripiiriä.

En kyllä usko, että kukaan on omasta valinnastaan "luuseri" ja sen johdosta masentunut. Sellaisia ihmisiä tosin on melko paljon, jotka hyödyntävät sosiaalitukia ja elävät tekemättä töitä, mutta tuskin he sitä tekevät ollakseen masentuneita. En sitten tiedä kuinka helppoa sosiaalituilla eläminen on? Eivät kai ne kovin huikeaa elämänlaatua takaa? Jos vähänkään leveämmin haluaa elää, niin kyllä niitä töitä on pakko tehdä ja sitä Inferno varmaan meinasikin tuolla suorittamisen pakolla. Ei tuo suorittaminen minusta ole lainkaan kaveripiiristä kiinni, vaan se on ihan yleinen nykyajan trendi. Rapakon tuolla puolen sama trendi on kasvanut jo melko suureksi, mitä olen siellä olleilta tutuilta kuullut. Nurmikon pitää olla vihreämpää ja autoja on oltava vähintään kolme pihassa. (Huom! kärjistys.) Se on hyvä jos tuollaiseen osaa olla lähtemättä mukaan, mutta sitten joudutaankin helposti leimatuksi laiskana tai luuserina. Näin on ainakin Amerikassa, mutta sama trendi on kasvamassa täällä meillä suomessa, mikä on huolestuttavaa ja mikä on varmasti suuri syy kasvavaan masennukseen.

Lainaus käyttäjältä: Räyhäkäs - maaliskuu 11, 2011, 09:06:50 ap

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - maaliskuu 10, 2011, 20:52:31 ip
Ei, ei se olisi lainkaan uskottavampaa. Riippuu mm. älykkyyden määritelmästä. Esim. luovissa ja taiteellisissa ihmisissä esiintyy paljon enemmän masennusta kuin ns. työmuurahaisissa. Luovuus - mitä älykin monissa muodoissaan on - ehkä vaatii tiettyä epätasapainoa ihmisen mielessä, ja joka tapauksessa erilaista ajattelutapaa. Kyllä tuo on minusta mielenkiintoinen teema, joskin ehkä vähän tämän foorumin ulkopuolella.  8)

"Luovat ihmiset" ovat itkupillejä ja mameroita. Jos pönttö ei meinaa kestää kun omat tuherrukset eivät pääse Kiasmaan niin mitä jos kokeilisi oikeaa työtä. Monissa muissakin ammateissa tarvitaan luovuutta, kultasepät, korusepät, kokit, hitsarit, maalarit, parkettiasentajat, betonivalajat yms. ovat kaikki ihmisiä joilta edellytetään luovuutta päivittäin ja erilaisissa (hyvinkin vaihtelevissa) tilanteisa - ja vielä deadlinen uhalla!

Kukaan tuntemistani edellämainituissa ammateissa työskentelevistä ei ole millään lailla masentunut, satunnaisia vitutuspäiviä lukuunottamatta. Sen sijaan kaikki tuntemani työttömät, jotka nimittävät itseään taiteilijoiksi, vailla mitään perusteita, ovat ilmeisen kestomasentuneita ja kroonisen persaukisia.

Eivät "luovat ihmiset" ole sen masentuneempia kuin muutkaan, sen sijaan mielikuvituksettomat ihmiset ovat. Sellaiset jotka eivät voisi kuvitellakaan mitään muuta kuin kuivuvan mudan videokuvaamista "performanssina" tai legopalikoiden kultaiseksi maalaamista "kantaaottavana taiteena".

Taiteilijoiden "masennus" on samanlaista sosiaalista erottumista kuin pukeutuminen kokomustaan. Tai arkkitehtien verhoutuminen marimekkoon.

Tuo Räyhäkkään teksti kuvastaa hyvin nyky-yhteiskunnan menoa. Kuten Inferno sanoi, että henkisemmille ja pehmeämmille arvoille lähinnä nauretaan, eli kaikille ihmisille, jotka poikkeavat jotenkin valtavirrasta. Monesti tällaiset ihmiset ovat niitä luovia tyyppejä. Räyhäkkään mainitsemia itkupillejä ja mameroita. Ihmisten ajatusmaailmat ovat ajautumassa yhä enemmän samankaltaisiksi, koska erilaisia arvoja ei suvaita.

Hyvä että chilistä ja tästä yhteisöstä on ollut iloa ja lisäsisältöä elämään erilaisille ihmisille. Erilaisuuttahan chiliväessä jo riittääkin.

Tuo aiemmassa viestissä mainittu arvojen koveneminen ja samankaltaistuminen ovat kyllä jotenkin perin merkillinen kehityssuunta. Tavallaan takaperoista evoluutiota suvaitsevaisesta ja avaramielisestä älyllisestä olennosta kohti alhaisimpien selviytymisviettiensä ja himojensa hallitsemaa isoa apinaa. Enpä tiedä, onko moisessa "kehityksessä" paljon ylpeiltävää. Sen paremmin kuin vaikkapa taiteilijoiden leimaamisessa "itkupilleiksi" tyhjäntoimittajiksi. Voisi tulla itku silmään monelle koviksellekin, jos vaikka mielibändin lauluntekijä olisikin aikanaan totellut äitinsä ohjeita ja hakeutunut musan sijaan pankinjohtajaksi.  8)  Siinä ohessa olisi jäänyt jokunen muukin useimmille meistä hiton tärkeä taulu, elokuva, runous, kirja, veistos, yms tekemättä. Oliko Äiti Teresa hullu ja tarpeeton tyhjäntoimittaja auttaessaan köyhiä? Olisiko hänen kuulunut raataa muiden lailla pellolla tai tehtaassa kaikki tuo aika? Ovatko sademetsien säilyttämistä ajavat ihmiset vain ärsyttäviä "viherpiipertäjiä", jotka kuuluisivat paremminkin vankilaan, koska häiritsevät vaikkapa puubisneksiä?

Tervetuloa Maon ja Stalinin maailmaan, jossa luotiin prototyyppi-ihmistä, joka vain työskentelee, käy paskalla ja lisääntyy. Kaikkea tätä ilman ainoatakaan omaa ajatusta, isoveljen valvovan silmän ja ehdottoman kontrollin alla. Noissa yhteiskunnissa olla "älykkö", "taiteilija" tai ylipäätään mitään vähänkään massasta poikkeavaa tarkoitti usein kuolemantuomiota - koko perheelle. Siitä paskasta on vain sukupolvi aikaa, ja suomessakin ilmapiiri kehittyy taas tuonkaltaiseen suuntaan. Edessä lienevätkin tärkeimmät vaalit pitkästä aikaa, sillä väärällä äänellä voi tällä kertaa luoda vertaansa hakevan tiukkapipojen junttilan, siinä missä myös tunteettoman "raha ratkaisee" -yhteiskunnan.

Jotenkin tuntuu että koko maailma on näinä aikoina hiukan järjiltään; kaikkialla ollaan vihaisia ja tyytymättömiä. Ehkä olisi aika muuttaa Himalajalle buddhalaisten keskuuteen, rakentamaan sikäläistä menestyksen mittaa, bruttokansanonnellisuutta. ;)

Lainaus käyttäjältä: Nisc - maaliskuu 11, 2011, 13:09:57 ip
En kyllä usko, että kukaan on omasta valinnastaan "luuseri" ja sen johdosta masentunut.

Nyt on väärinymmärrystä ilmassa! Nuo sitaattimerkit luuserin päällä tarkoittavat sellaista ihmistä joka omasta halustaan on yhteiskunnan "ulkopuolella" ja jota muut helposti pitävät masentuneena. Näin ei suinkaan ole, nämä tietoiset sosiaalipummit ovat yleensä erittäin aktiivisia ja positiivisia ihmisiä!

LainausEn sitten tiedä kuinka helppoa sosiaalituilla eläminen on? Eivät kai ne kovin huikeaa elämänlaatua takaa? Jos vähänkään leveämmin haluaa elää, niin kyllä niitä töitä on pakko tehdä ja sitä Inferno varmaan meinasikin tuolla suorittamisen pakolla. Ei tuo suorittaminen minusta ole lainkaan kaveripiiristä kiinni, vaan se on ihan yleinen nykyajan trendi. Rapakon tuolla puolen sama trendi on kasvanut jo melko suureksi, mitä olen siellä olleilta tutuilta kuullut. Nurmikon pitää olla vihreämpää ja autoja on oltava vähintään kolme pihassa. (Huom! kärjistys.)

Nyt ei oteta huomioon sitä, että suuri osa näistä sosiaalipummeista (HUOM! EN PUHU TYÖTTÖMISTÄ VAAN YHTEISKUNNAN HYVÄKSIKÄYTTIJISTÄ!) tekevät myös jonkinverran rahaa pimeästi, harmaa talous on tosiasia. Amerikassa on pakko menestyä, koska siellä ei ole sosiaaliturvaa tai kansaneläkettä - toisin kuin Suomessa. Eli palkan lisäksi pitää tienata rahat myös eläkkeeseen ja koulutukseen! Tätä olen usein teroittanut satunnaisille vastaantulijoille, jotka elävät sosiaalitukien varassa, ollakseen kuulemma nykypäivän Robin Hoodeja. Kolmikymppinen tahallaan työtön suomalainen on yhteiskunnalle velkaa synnytyksen, neuvolat, peruskoulutuksen ja perusterveydenhuollon. Todella kapitalistissa (tai kommunistisissa....) maissa on ihan oikeasti lukutaidottomia ihmisiä jotka saattavat kuolla nälkään kadulle kaupungin keskustassa, siinä vähän ajatettelemista kaupungin vuokra-asunnossa elävälle pössypäälle.

LainausSe on hyvä jos tuollaiseen osaa olla lähtemättä mukaan, mutta sitten joudutaankin helposti leimatuksi laiskana tai luuserina. Näin on ainakin Amerikassa, mutta sama trendi on kasvamassa täällä meillä suomessa, mikä on huolestuttavaa ja mikä on varmasti suuri syy kasvavaan masennukseen.

En näkisi asiaa näin, itse olen tehnyt paskahommia surkealla liksalla koko ikäni. Ja tulen tekemään vastaisuudessakin, koulutus ei kiinnosta ja tuskin ikinä tulen päätymään tähän "kohuttuun" suomalaiseen keskiluokkaan, joka tienaa +2500€/kk brutto. Mielestäni riittää kun on katto pään päällä, pari lämmintä ateriaa päivässä ja laskut voi maksaa ilman suurempia tappeluita. Ja meitä tällä tavalla ajattelevia on paljon. Ikinä en ole kysynyt kavereiltani, mitä mieltä he ovat menestyksestäni. Antaa vetää jos seura ei kelpaa. Mieluummin pari hyvää ystävää kuin iso liuta perseennuolijoita joille teeskennellä.

LainausTuo Räyhäkkään teksti kuvastaa hyvin nyky-yhteiskunnan menoa. Kuten Inferno sanoi, että henkisemmille ja pehmeämmille arvoille lähinnä nauretaan, eli kaikille ihmisille, jotka poikkeavat jotenkin valtavirrasta. Monesti tällaiset ihmiset ovat niitä luovia tyyppejä. Räyhäkkään mainitsemia itkupillejä ja mameroita. Ihmisten ajatusmaailmat ovat ajautumassa yhä enemmän samankaltaisiksi, koska erilaisia arvoja ei suvaita.

Yleensä nämä valtavirrasta poikkeavat ihmiset tekevät helvetin ison numeron omasta valtavirrasta poikkeavuudesta. Jos joku huutaa kadulla "Olen idiootti", on kiusaus huutaa takaisin "Niinpä olet!" melkoinen.

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - maaliskuu 11, 2011, 17:37:28 ip
Tuo aiemmassa viestissä mainittu arvojen koveneminen ja samankaltaistuminen ovat kyllä jotenkin perin merkillinen kehityssuunta. Tavallaan takaperoista evoluutiota suvaitsevaisesta ja avaramielisestä älyllisestä olennosta kohti alhaisimpien selviytymisviettiensä ja himojensa hallitsemaa isoa apinaa.

Pallo käy ahtaammaksi.

LainausEnpä tiedä, onko moisessa "kehityksessä" paljon ylpeiltävää. Sen paremmin kuin vaikkapa taiteilijoiden leimaamisessa "itkupilleiksi" tyhjäntoimittajiksi. Voisi tulla itku silmään monelle koviksellekin, jos vaikka mielibändin lauluntekijä olisikin aikanaan totellut äitinsä ohjeita ja hakeutunut musan sijaan pankinjohtajaksi.

Silloin bändi olisi jäänyt syntymättä ja lempibändiä ei olisi, joten tämä logiikka kusee rankasti.

LainausOliko Äiti Teresa hullu ja tarpeeton tyhjäntoimittaja auttaessaan köyhiä? Olisiko hänen kuulunut raataa muiden lailla pellolla tai tehtaassa kaikki tuo aika?

No itseasiassa Äiti Teresa olisi voinut kehittää jotain kääntekevää ja myydä sen isolla rahalla ja käyttää ne rahat hyväntekeväisyyteen.

LainausOvatko sademetsien säilyttämistä ajavat ihmiset vain ärsyttäviä "viherpiipertäjiä", jotka kuuluisivat paremminkin vankilaan, koska häiritsevät vaikkapa puubisneksiä?

Jos jonkun maanosan kasvustoa myydään kovan rahan bisneksiin, niin silloin vika on ehkä sen maan hallituksessa tai itse maassa. Suomessa on aina osattu hoitaa metsiä, ei kai ole meidän suomalaisten häpeä jos Abu Bhabu haluaa myydä sademetsätonttinsa viljelläkseen tupakkaa tai reilun kaupan kahvia? Joku ne rungot myy kuitenkin, sabotaasi ja terrori ovat vain pieni hidaste.

Lainaus
Tervetuloa Maon ja Stalinin maailmaan, jossa luotiin prototyyppi-ihmistä, joka vain työskentelee, käy paskalla ja lisääntyy. Kaikkea tätä ilman ainoatakaan omaa ajatusta, isoveljen valvovan silmän ja ehdottoman kontrollin alla. Noissa yhteiskunnissa olla "älykkö", "taiteilija" tai ylipäätään mitään vähänkään massasta poikkeavaa tarkoitti usein kuolemantuomiota - koko perheelle. Siitä paskasta on vain sukupolvi aikaa, ja suomessakin ilmapiiri kehittyy taas tuonkaltaiseen suuntaan. Edessä lienevätkin tärkeimmät vaalit pitkästä aikaa, sillä väärällä äänellä voi tällä kertaa luoda vertaansa hakevan tiukkapipojen junttilan, siinä missä myös tunteettoman "raha ratkaisee" -yhteiskunnan.

Melko kärjistettyä ja provomielialaa lietsovaa...

LainausJotenkin tuntuu että koko maailma on näinä aikoina hiukan järjiltään; kaikkialla ollaan vihaisia ja tyytymättömiä. Ehkä olisi aika muuttaa Himalajalle buddhalaisten keskuuteen, rakentamaan sikäläistä menestyksen mittaa, bruttokansanonnellisuutta. ;)

Buddha opettaa; viisaus tulee ihmisen sisältä.

Ehkä tää asia vois olla ny taputeltu. Tosiasia on, että masentuneita ja siitä parantuneita tässä maassa piisaa jonoks asti. Toivon vaan, että nämä osaavat hakea apua vaivaansa ajoissa, ettei tuu mitään pahempaa.

Lainaus käyttäjältä: Räyhäkäs - maaliskuu 11, 2011, 20:25:47 ip

Buddha opettaa; viisaus tulee ihmisen sisältä.

Täsmälleen näin on.

Haasteena on vain se, että ihmisen sisältä tuntuu tulevan niin monenlaisia ja usein jopa toisilleen vihamielisiä asioita. Ultimaattinen soturiyhteiskunta surmaisi kaikki heikot ja useimmat (= ei-hyödylliset) poikkeavat. Kuten luontoäiti tekee. Ultimaattinen pehmeiden arvojen yhteiskunta taas ei kasvattaisi ihmisissä aggressiota välttämättä lainkaan, vaan pyrkisi jonkinlaiseen ihmisen "jumaluuteen". Molemmat ääripäät ovat tavallaan perusteltavia, riippuen siitä, miten itse kukin ajattelee. Ja molemmat ovat nykytodellisuudessamme mahdottomia.

Esim. Gaddafin touhu on tavallaan juuri sitä, mitä ihmisyys pohjimmiltaan on: tarpeeksi ovela ja älykäs paskiainen ottaa maailmalta kaiken minkä vain voi. Muut: "voi voi, pikku surkimus!" Ja kranaattia perään. Jos tuollaista raadollista ihmisyyttä ei hyväksy, tuskin voi olla masentumatta. Masentuneesta ihmisestä tulee usein vihainen ihminen. Ja tämä ihminen onkin äkkiä heittämässä kranaattia Gaddafien perseille. Ja niin sitä eletäänkin yhtäkkiä ns. "mielenkiintoisia aikoja", kuten kiinalaiset sen sanovat.

Ihminen on, todella, samanaikaisesti julma peto ja jonkinlainen pieni jumalolento. Meissä on ainekset molempiin. Molemmat ääripäät tarjoavat mahdollisuuksia. Ehkä ihmisen masennus onkin tunnetta siitä, ettei hän näe tietä kumpaankaan suuntaan?  8)

Tai ehkä onnellisuus on Angry Birds - jonka tekijäfirman syntyä pääsin seuraamaan läheltä vuosia sitten. :)

Niin tai näin, Vantaan jättijaon possupaholaiskääryleet ovat maailmankaikkeudenkin tasolla ROCK juttu!! ;)

niin kuin linker on löytänyt tavallaan chilistä sen elämänvoiman
on näin käynyt myös minulle v 2007 kun eksyin näille samoille sivuille,(erään lehden artikkelin innoittamana)
toki olin jo silloin muutaman vuoden chiliä kasvattanut(tänä päivänä en sitä lajia chiliksi kyllä kutsu)
sain täältä uutta eloa elämääni, uusia tuttavuuksia, ystäviä ja hmm...?
eli sisältöä ja tekemistä elämääni vaikkakin leipätyö sen jo lähes täytti, mutta ei antanut sitä sisältöä!
Tänään asiat onkin lähes toisinpäin, eli chilistä tulikin liian voimakas elämä, jota en taida enää oikein jaksaa.
Henkilökemiat kun eivat aina oikein toimi!
Oli miten oli...
Oli kasvi mitkä tahansa sen kasvattaminen ja hoivaaminen on parasta terapiaa mitä voi saada.
Kasvun ihmeellä on vain taijanomainen voima!
ja kun tämä vuosi on minulle chilivapaa huomaan, että tuo taijanomainen voima puuttuu minulta.
En vielä tiedä mikä sen korvaa vai korvaako mikään?

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - maaliskuu 12, 2011, 00:34:31 ap
Haasteena on vain se, että ihmisen sisältä tuntuu tulevan niin monenlaisia ja usein jopa toisilleen vihamielisiä asioita. Ultimaattinen soturiyhteiskunta surmaisi kaikki heikot ja useimmat (= ei-hyödylliset) poikkeavat. Kuten luontoäiti tekee. Ultimaattinen pehmeiden arvojen yhteiskunta taas ei kasvattaisi ihmisissä aggressiota välttämättä lainkaan, vaan pyrkisi jonkinlaiseen ihmisen "jumaluuteen". Molemmat ääripäät ovat tavallaan perusteltavia, riippuen siitä, miten itse kukin ajattelee. Ja molemmat ovat nykytodellisuudessamme mahdottomia.

Aggressio on asia johon vaikuttavat mm. hormonit, ei ihmisen "luontainen taipumus" pahaan. Pehmeiden arvojen yhteiskunta ei toimisi, sillä yhteiskunta jossa ei olisi henkilökohtaista menestymistä ei koskaan saavuttaisi mitään. Koska heikot yksilöt eivät pärjää luonnossa, miksi niiden täytyisi pärjätä yhteiskunnassa? Koska yhteiskunta on ihmisten luoma "keinotekoinen" sosiaalinen verkosto ja meillä on moraalinen velvollisuus pitää huolta toisistamme?

Gaddafi on jälleen loistava esimerkki täydellisen vallan aiheuttamasta rappiosta, toisaalta jos "kunkku" elää kullattujen porealtaiden keskellä ja kansa näkee nälkää niin kumpi on tyhmempi osapuoli? Miljoonat ihmiset elävät enempi vähempi vapaaehtoisesti kurjuudessa ja prosentti kansasta rellestää kuin porsaat. Näinhän tosin on ollut afrikassa jo viimeiset 2 miljoonaa vuotta, ehkä Tatu Vanhanen ei olekaan niin väärässä...

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - maaliskuu 11, 2011, 17:37:28 ip

Tuo aiemmassa viestissä mainittu arvojen koveneminen ja samankaltaistuminen ovat kyllä jotenkin perin merkillinen kehityssuunta. Tavallaan takaperoista evoluutiota suvaitsevaisesta ja avaramielisestä älyllisestä olennosta kohti alhaisimpien selviytymisviettiensä ja himojensa hallitsemaa isoa apinaa. Enpä tiedä, onko moisessa "kehityksessä" paljon ylpeiltävää.

Mummielestä Suomessa muutos on tapahtunut nepotismista meritokratiaan. Aika vaikeaa mun on nähdä siinä mitään väärää.
Sosialidemokratia nyt on yksi yhteiskuntakokeilu muiden joukossa, edustaa mulle jopa rikosta ihmisyyttä kohtaan tietyiltä kohdin.


Perustetta pukkaa, skenaariona kekkoslovakian insestinen talous:

-Kekkoslovakiassa haluttu ukko oli perheellinen, perusteena käytettiin sitä että ne ryyppää ja rällää vähemmän. Perheellinen ukko palas todennäköisemmin viikonlopun jälkeen sorvin ääreen, jne..
-Vapaassa taloudessa halutuin työntekijä on sinkkimies, koska todistetusti ovat kaikkein parhaita työntekijöitä. Sairastelevat vähemmän (lastensa kautta) kykenevät suuriin joustoihin työaikojen ja lomien suhteen, nönnönöö.

Tästä muutoksesta voidaan loogisesti vetää se johtopäätös että kekkoslovakia teki ihmisistä alkoholisteja ihan siinä missä CCCP. Sen sijaan että Sveitsin mallin ihannetyöläiset olisivat tehneet kovasti töitä, alkoivat ryyppäämään siinä määrin että siitä kehittyi jo moratorio näin keinotekoisesti synnytetyille iskurityöläisille.
Vapaa talous tekee samoista ihmisistä hyviä työntekijöitä, huomattavasti parempia kuin kekkoslovakian valioyksilöt (perheelliset) koskaan olivat.

Muutos on siis tapahtunut siinä että ihmistä tarkastellaan yksilönä, yhtenä ihmisenä, hänenä itseään.

Pakko syventää vielä  ;D

Antiikin Roomassa kun valittiin syntipukkia, eli siis semmoista jonka piti vähentää ketutusta lähinnä huvin vuoksi, niin kohteeksi valittiin mahdollisimman heikko ja viaton yksilö...
Jos mahtisuvun vesa olis ristille kilkuteltu niin tämän veljet olisivat hävittäneet omilla joukoillaan puolet valtakunnasta joten kohteen piti olla aina jokin joka ei voinut synnyttää koston kierrettä...

Edelleen tuota kekkoslovakiaa käyttääkseni, niin silloin vaikeiden aikojen koittaessa yhteiskunnan ongelmat maksatettiin niillä jotka oli ylipäätänsä syrjäytetty yhteiskunnan toimesta.
Aika väkisin löydän samaa mekanismia, jotkut nyt oli pakko hakata (koska yhteiskuntakokeilu osoittautui hemmetinmoiseksi virheeksi) ristille, ja mitä helpommin tähän rooliin alistuvia löydettiin niin sen parempi.

Siinä vaiheessa kun päätettiin ketkä lähti tehtaista kortistoon, niin yleinen sääntö oli että sinkut pihalle ja perheelliset jätettiin töihin, riippumatta siitä miten töitään tekivät.
Yksinäisyys (yleisen dokumentaation valossa) ei kovinkaan usein ole vapaaehtoisesti valittu olotila, eli siis henkilöt joilla oli huomattavasti vähemmän ilonaiheita ja enemmän henkistä karsimystä kuin perheellisillä, naulattiin ensimmäisenä yhteiskunnallisen syrjäytyisen ristille kekkoslovakistien toimesta......

Eli doktriini meni: Koska yhteiskuntamme on teidän arvottamaksi leimannut ja siten teidät henkisesti heikoiksi tehnyt, käytämme puolustuskyvytöntä tilaanne häikäilemättä hyväksi ja maksatamme teillä sen hinnan joka epäonnistuneen yhteiskuntakokeilumme seuraksena jonkun on maksettava että edes osan elämä olisi merkityksellistä.


Mä en oikeesti kuittaa väitteitä siitä että elämä olisi mennyt Suomessa kovemmaksi humanistisesta vinkkelistä.


Muakkista:
Tuli mieleen eräs kekkoslovakian kukkanen jossa nimenomaisesti kaikkein heikompia käytettiin hyväksi taloudellisesti ihan seinänaapurien toimesta.
Joskus aikanaan sikäläisten asunto-osakeyhtiöiden maksuperuste oli osakekirjojen määrä, joka poikkesi käytettävissä olevien lattianeliöiden määrästä suurten asuntojen eduksi.
Tämä siis johti siihen että pienten yksiöiden asukkaat joutuivat maksamaan isompien asuntojen lämmitystä, puhuttiin niin sanotuista torppariasunnoista, jotka siis olivat suuren maaltamuuton kerrotalolähiöissä.
Ymmärtääkseni nämä on jälkeenpäin purettu ilmoitusluontoisesti osakkaan niin vaatiessa, kun jossain oikeusasteessa oli haettu pari kertaa lain näkemys kyseisen menettelyn epäoikeudenmukaisuuteen.
Kuvastaa kuitenkin hirveän hyvin Suomalaista mentaliteettia, joka itseisarvona hyväksi käytti heikkoja ihmisiä mikäli siihen tilaisuus tuli, siis täysin riippumatta talousjärjestelmästä.
Ei siis voida mitenkään perustella suomalaisen tarvetta sortaa lähimmäistään kvartaalikapitalismilla, koska kyseinen käytösmalli oli arkipäivää jopa suljetussa taloudessa jossa realikorot pidettiin negatiivisena.
Eli vaikka rahaa jaettiin ilmaiseksi, niin silti piti kyykyttää kaikkein heikompia jos siihen tilaisuus tarjoutui..


Mut joo, ymmärtääkseni slaavi tarkoittaa orjaa kaikissa muissa kielissä. Viisisataa vuotta Venäjän maakuntana ilmeisesti teki tehtävänsä.

Ihmettelee hän naamankuvia monen kirjoituksessa jopa tälläsen aiheen piirissä.

Voidaan toki ajatella, että masentuneet on jotenkin älykkäämpiä, kuten joku (inferno?) täällä sanoi. Mensantestistä korkean pistemäärän saaneet ei välttämättä koskaan masennu. Työmuurahaiset o usein sitä raatajakansaa (ammatista riippumatta, myös johtajat kuuluu tähän), joka ei ajattele koskaan, mitä ittelle kuuluu. Joka päivä vaan hoidetaan rutiinit ja that's it. Ei pidetä turhia lomia, ettei ehditä miettimään maailman menoa.

Moniko masentuneista osaa puhua lähipiirilleen? Moniko hautoo asioita eikä pysty jakamaan niitä kenenkään kanssa? Ja jos saa suunsa auki, onko lähipiirissä valmiutta kohdata hätä? Löytyykö hyvää tahtoa? Ehkä näistä syistä masennusta pohditaan täällä...