"Kaksosneidot"

(http://212-246-189-38.adsl.tpo.fi/chili/non-cgi/pics/Image23sm.jpg)

Näitä saa kyllä saksia tosissaa etteivät leviä käsiin. Pistokkaat tuntuvat itävän suht kivasti, mutta vähän hitaasti.

Rocotot ovat ihania! Ovatpa karvaiset sulottaresi kasvaneet nopeasti. Omat rocotoni, maaliskuun puolivälissä kylvetyt, ovat vielä aika pikkuruisia. Sydämeni suli rocotoille heti, kun näin ensimmäiset karvaiset lehdet. Mitäköhän mietin sitten, kun kasveista tulee (toivottavasti) isoja karvaisia jättiläisiä?

[Onkos sun Rocotoissa sellainen voimakas, chilimäinen tuoksu joka tarttuu sormiin kun pitelee lehtiä?



Edited By Janne on May 15 2002 at 14:36

Rocotossa on kyllä sielua... Se on niin kummallinen chili, että voi jo melkein verrata kotieläimissä kissaan! :-) Sillä on aivan oma tahtonsa, teet mitä teet. Omat, miljoona kertaa leikatut, jo yli 6-vuotiaat kaksosrocotoni saavuttivat tänään (taas vaihteeksi...) 205 cm korkeuden, ja meno on (edelleenkin taas vaihteeksi...) tuttua yli 5 cm viikossa -kasvua...  ;)

Ei enää yllätä. Ne kasvavat tilaisuuden tullen aivan minne suuntaan tahansa, aivan miten paljon tahansa, kukkivat milloin lystäävät, jos viitsivät kukkia lainkaan. Mulla eka hedelmä taisi syntyä toisena tai kolmantena vuonna. Sekin vaati ristiinpölyttämistä kasviyksilöstä toiseen. Nyt, kun parivaljakko on asustanut jo vuosia samassa isossa ruukussa, ne alkavat pikkuhiljaa noudattaa suht' samaa kalenteriakin.

Rocoto on todella metka tapaus monessa mielessä. Kuten varmaan jo luitte Infernosta, sille ei esim. tunneta lainkaan villiä muotoa - tai moinen on kuollut sukupuuttoon ehkä tuhansia vuosia sitten. Kotiseuduillaan se voi kasvaa lähemmäs viisimetriseksi puuksi... Siinä sitä naapurillekin ihmettelemistä, kun parvekkeen yli kasvaa tuon kokoluokan chili! ;-)

...Mutta se varsinainen yllätys tulee kun maistatte Rocotoa eka kertaa. En sano enempää.

Lainaathietavu Posted on May 16 2002,01:30 ...Mutta se varsinainen yllätys tulee kun maistatte Rocotoa eka kertaa. En sano enempää

Jaahans, täällä lietsotaan innostusta entisestään!!! Odottelu voi tuntua piinalta, jos satoa saakin vasta kolmantena vuotena. :D

(Ja kyllä, rocotojen lehdet tuoksuvat upeasti chililtä. Kiitos huomiosta, olen tuoksuvalehtisten kasvien suuri ystävä.)

Tahtoo myös rocoton siemeniä, mistä?

Rocoton siemenet kannattaa melkeinpä tilata postimyynnistä, sillä se on pirullinen lajike saada muutoin itämään... Itselläni on muistaakseni kyllä vielä vanhoja siemeniä pakastimessa, mutta enpä usko että ne enää itävät. :(

Siinä on sekin vielä, että sulla pitää käytännössä olla kaksi kasviyksilöä, jotta syntyy hedelmää. Mailaapa mulle, niin katsotaan oisko apua...

Tekla, jos karvaisista chileistä puhutaan, kokeilepa Serranoa - siitä ei enää mene karvaisemmaksi kuin gorilla! Myös c.cardenasiilla on kevyt turkki päällään ja kauniit violetit kellokukat.  :)

Hei THietavu, sain eräältä ystävälliseltä puutarhanettiläiseltä muutamia rocoton siemeniä. Rocoto rojoja iti kaksi ja rocoto amarilloja yksi. Tuossa aiemmin kerroit pölyttymisen varmistamiseksi tarvittavan kaksi kasviyksilöä. Koska toinen rojo on surkea rääpäle ja tekee ilmeisesti kuolemaa, niin ajattelin istuttaa rojon ja amarillon parina suureen ruukkuun. Onko kokemusta tai tietoa moisen parin ristiinpölytysominaisuuksista?

mulla olis ylimääräinen amarillon pistokas...
Lempäälästä saisi...

(http://212.246.189.38/chili/non-cgi/pics/rocot.jpg)
Tässäpä taas "Rocotoneidot". Kovasti on sakset käyneet jotta pysyvät jonkinlaisessa kuosissa. Suurimman osan kesää ovat viettäneet taivasalla...

Lainaus käyttäjältä: "Guest"Hei THietavu, sain eräältä ystävälliseltä puutarhanettiläiseltä muutamia rocoton siemeniä. Rocoto rojoja iti kaksi ja rocoto amarilloja yksi. Tuossa aiemmin kerroit pölyttymisen varmistamiseksi tarvittavan kaksi kasviyksilöä. Koska toinen rojo on surkea rääpäle ja tekee ilmeisesti kuolemaa, niin ajattelin istuttaa rojon ja amarillon parina suureen ruukkuun. Onko kokemusta tai tietoa moisen parin ristiinpölytysominaisuuksista?

Kokemusta ei ole, mutta ymmärtääkseni erilaiset Rocotot pölyttyvät iloisesti ristiin... Itselläni kasvaa tänä kesänä kolmea lajia noita, joten odotan itsekin mielenkiinnolla tulosta. ;)

Ai ulkona pidätte rocotoja ?
Minkäslaisessa paahteessa ne on teillä siellä ?
vai varjossa kenties...
Kasvattelen ensimmäistä rocotoparia vasta enkä ole uskaltanu ulkoiluttaa vielä, kun pelkään niiden palavan herkästi... ?

Entäs sisällä ?
Suorassa valossa vai täydessä varjossa ?

Vinkkejä otetaan vastaan !

Varjossa ovat olleet tähän asti, mutta nyt viimeisen viikon ihan täydessä paahteessa. Eikä ainakaan vielä ole merkkejä palamisesta. Vuoristokasvihan se on ja voisi kuvitella että siellä voi aurinko olla aika armotonkin toisinaan? Yksi puska on kuistilla ja tuntuu se sielläkin viihtyvän.

Kyllä, mutta useat lajikkeet korventuvat jopa kuolemankieliin kun joutuvat äkkiseltään suoraan paahteeseen ja rocotoa ei ole tullut aiemmin koitettua... no käytän kangasta kuitenkin siinä päällä muutaman viikon varmuuden vuoksi, niin se tottuu varmasti.

Saa nähdä montako vuotta joutuu odottamaan rocoto-maistiaisia... :)

Rocoton valo-oloista tuntuu eri lähteissä olevan monia mielipiteitä: varjosta täyteen paahteeseen. Keväällä etsin neuvoja kuinka omat Rocotoni sijoittaisin ja päädyin jonkinlaiseen kompromissiin. Kaksi Rocotoani ovat isossa ruukussa parvekkeen etureunassa, jossa latvus on suorassa auringonpaisteessa iltapäivästä (noin klo 13) iltaan asti. Muu osa kasveista jää parvekkeen etureunan suojaan, puolivarjoon. Tämän parempia vuoristo-oloja en pysty pienellä parvekkeella tarjoamaan. Pienimpiäkään palamisjälkiä ei lehtiin ole tullut (totutin Rocotot aurinkoon harson alla). Rocotot kukkivat nyt runsaasti, mutta yksikään kukka ei ole vielä hedelmöittynyt.

Lainaus käyttäjältä: "Tekla"Rocoton valo-oloista tuntuu eri lähteissä olevan monia mielipiteitä: varjosta täyteen paahteeseen. Keväällä etsin neuvoja kuinka omat Rocotoni sijoittaisin ja päädyin jonkinlaiseen kompromissiin. Kaksi Rocotoani ovat isossa ruukussa parvekkeen etureunassa, jossa latvus on suorassa auringonpaisteessa iltapäivästä (noin klo 13) iltaan asti. Muu osa kasveista jää parvekkeen etureunan suojaan, puolivarjoon. Tämän parempia vuoristo-oloja en pysty pienellä parvekkeella tarjoamaan. Pienimpiäkään palamisjälkiä ei lehtiin ole tullut (totutin Rocotot aurinkoon harson alla). Rocotot kukkivat nyt runsaasti, mutta yksikään kukka ei ole vielä hedelmöittynyt.

Kasvatin omaa vanhaa kaksikkoani vuosikaupalla hämärässä, tuloksena surkea kukinta mutta muuten pärjäsivät hyvin. Tänä vuonna toin ensi kertaa ne parvekkeelle suoraan (lähinnä iltapäivän) aurinkoon, kiintoisin tuloksin. Lehdet eivät operaatiosta (odotetusti) tykänneet, vaan ovat palaneet aika vaaleiksi. Toisaalta, kasvit kukkivat paremmin kuin koskaan, ja ovat tehneet jo toistakymmentä hedelmää. Tästä voisi antaa valosuositukseksi: ulos mutta hiukan suojaan.

Rocoto ei oikein itsehedelmöity, ja mikä pahinta, siitepölyn tulee olla toisesta kasviyksilöstä. Ainoa tietämäni chili joka siis tarvitsee todella joko hyönteisten tai ihmisen pölytysapua! :)

Jäivät sitten molemmat itäneet rocoto rojot henkiin sen ainokaisen amarillon seuraksi. Päätinkin valmistella varsinaisen kolmiodraaman ja lätkäisin kaikki kolme samaan 10L ämpäriin. Myöhemmin tietysti suurennan ruukkukokoa, josta päästäänkin päivän kysymykseen; kuinka suuri pääläri tarvitaan kolmelle rocotolle?

Täällä on kirjoitettu paljon noista multaseoksista, joten päätin valmistaa koemielessä rocotoille (ja muillekin) oman koktailin täällä annettuja ohjeita mukaillen. "Panokseen" tuli 30L kekkilän turpeista kesäkukkamultaa, 20L kekkilän kasvuturvetta, 15L hienoa hiekkaa ja 10L lecasoraa, sekä ripaus dolomiittikalkkia.

Luonnollisesti vasta keväällä tänne muuttanut uusi rajanaapurimme hyökkäsi uteliaana paikalle juuri kun latasin aineksia helvetillisesti rämisevään vanhaan betonimyllyyn. Hiukan suivaantuneena moisesta uteliaisuudesta ja omavaltaisesta "rajaloukkauksesta" en kommentoinut uteliaita kysymyksiä kuin toteamalla vaisusti, - talvichileille tässä vaan multaa sekottelen. Näkyi hän siitä sitten kiireisin askelin suunnistavan toisen rajanaapurinsa juttusille.

Päätellen runsaasta, ja ainakin koko pitkällisen "mylläykseni" kestäneestä viittilöinnistä sekä vilkuilusta, voi olettaa kylällä yleisesti vallitsevan käsityksen "sen silihullun" henkisestä tilasta saaneen taas uusia makoisia "mausteita". Niinpä vaan tuli siis taas todistetuksi, että chiliharrastuksesta riittää runsaasti "iloa" myös harrastajan lähipiiriin. (ja jopa hiukan etäämmällekin)

Täytynee syksymmällä järjestää tyypille vielä oikein kunnolla "vettä myllyyn", vaikkapa lehtien haravointiaikaan hyväntahtoisesti taskumatista tarjotun habanerorommin muodossa. Saatesanoiksi kävisi varmasti vaikkapa; - Otappa tuosta reilu hömpsy lämmikettä, että saat veret liikkeelle etkä vilustu. Tämän kesäisten näkö- ja kuulohavaintojen valossa uskallan päätellä tyypin kyllä reippaasti kulauttavankin kun kerran saa, sen verran hyvin on näyttänyt pitkin kesääkin maistuvan.

Mutta joo, se varsinainen asiahan siis oli tuo sopiva ruukun koko kolmelle rocolle? Kommentteja "kolmiodraamasta"?

Nuo minun rocotot ovat 18 -litraisissa eikä kyllä ole hiukkaakaan liian isoja astioita. Eli kolmelle kasville voisi varmaan sanoa että niin isoon kuin tilat antaa myöten :)
Hienoimmasta päästä isoja ruukkuja olisivat vanhat puiset tynnyrinpuolikkaat (100 litraa) metallivanteineen, mistähän sellaisia saisi...

Hyviä vinkkejä tuli rocoton valotarpeista, kiitosta vaan!

Itsekin olen havainnut harson käyttämisen varsin tehokkaaksi totuttamiskeinoksi lajin kuin lajin kohdalla, lajit joissa olen käyttänyt harsoa eivät ole saaneet minkäänlaisia jälkiä auringosta, kun taas lajit jotka totuttelin aurinkoon varovasti ilman harsoa, ovat saaneet miltei poikkeuksetta lieviä vaurioita.

Itselläni rocotopari on tällä hetkellä yhdessä 20L ruukussa, joka vaihtuu jonkinajan kuluttua 50L lihalaatikkoon, saa nähdä minkälainen operaatio tuosta ruukunvaihdosta tulee, hiukan hirvittää :-/

Meinaan käyttää ens kesänä parvekkeella noita samaisia 50L lihalatikoita esim. habanerojen (2 per laatikko) ja baccatumejen kanssa... saa nähdä mikä on lopputulos, tähän mennessä 15L ämpärikään ei ole ollut missään nimessä liikaa edes PIENEHKÖLLE habanerolle, varsinkaan jos haikailee muutakin kuin puskan jossa roikkuu muutama hassu habanero :)

Vain pelotukseksenne: kohta 7-vuotias Rocotoparini ei ole koskaan asunut yli n. 15 litran ruukussa, ja mittaa on 2.5 metriä tai ylikin. ;)  Tiedätte siis mitä odottaa.....

Ylivoimaisesti paras Rocotokesäni koskaan, muuten: tänään laskin jo 19 hedelmää, ja lisää on tulossa. Kasvit todella innostuivat ulosviemisestä!

:)

Kuulostaa lupaavalta, tosin ei takaa sadon runsautta (jos sitä nyt muutenkaan...) näyttäis olevan melkoset juuret meinaa jo pienessä rocotossa...

Saa nyt nähdä uskaltaako laittaa pikku rocotojani vielä ulos... eikös pitäny olla suht kylmänkestävä ?
Jos vaikka yrittäis lyhyeks aikaa jotta se tietää mikä odottaa ensi kesänä ;)

Kasvaa muuten aivan käsittämätöntä vauhtia.... !
Luulempa että tosta  tulee jopa hieno koristekasvi talveks...

Kellään kokemusta rocotojen kasvattamisesta kasvihuoneessa ??

Eipä tosiaankaan ollut rocotoja kasvarissani vielä tänä suvena, mutta eiköhän sekin asia muuttune kunhan taas kevääseen päästään. Nyt tahtoisin kuitenkin kiusata arvoisia tietäjiä toisenlaisella rocoto-ongelmalla. Minä kun tosiaankin tuuttasin kolme rocoton tainta yhteen 10L ämpäriin. Tarkoitus on tietysti siirtää tuota troikkaa aina tarpeen mukaan suurempaan pääläriin.

No, karvajullit kasvoivat tavalliseen tapaan aina tuonne 30cm tuntumaan kunnes haarautuivat ekan kerran. Sitten jokainen kasvi alkoi vain kasvattamaan vimmatusti noita yhä edelleen haarovia päähaarojaan jokseenkin tarkalleen vaakasuorassa asennossa. Suurimman kasvin "siipien kärkiväli" on jo reilusti toisella metrillä ja horisontaalikasvu sen kuin jatkuu. Yksikään kasveista ei ole enää edes yrittänyt suunnata kasvuaan ylöspäin, vaan jokainen vain ojentelee noita edelleen vimmatusti lisää haarovia päähaarojaan vaaterissa sivuilleen. On nimittäin jo melko metkan näköinen tuo pöheikkö, kuin lehtevä, runsaan neliömetrin pinta-alainen pöytä.

Itse ajattelin, että ottavatko nuo kolme hurjasti kasvavaa kasvia ikään kuin etäisyyttä toisistansa protestiksi järjestämästäni ahtaudesta? Alkaako vertikaalikasvu sitten kun sivuhaarat saavat ensin omasta mielestään tarpeeksi etäisyyttä kilpailijoihinsa? Itse rungotkin nimittäin näyttävät pyrkivän taipumaan mahdollisimman kauas toisistaan. Onko tällainen julmuus noiden "turkischilien" kasvatuksessa jo verrattavissa minkkien tai kanojen tehokasvatukseen? Olenko huono ihminen ???

Nähtäväksi jää mikä on rocotojen juurien todellinen tilantarve sadontekovaiheessa...
Ainakin tuollaisen kahden "suht pienen" rocoton juuret 15L ruukussa olivat aika ahtaalla... survoin samantien mokomat 30L saaviin, eiköhän tuo riitä jotenkuten ensi kesään asti... :)

Uudet rocotot pitänee laittaa itämään ensi vuoden kasvihuonetta varten.
Baccatumit ainakin tuottavat käsittämätöntä vauhtia kasvarissa!

Kertokaas nyt kuitenkin, että mikä noiden rocotojen normaali kasvutapa on?

C.pubescenseja, "Rocotoja" on monenlaisia, vaikkei asiasta paljon missään puhutakaan... Esim. omat Aji Mongoni kasvavat kumpainenkin hyvin hitaasti ja tukevasti ylöspäin. Canario puolestaan ottaa lujasti korkeutta, kuten vanhat Rocotonikin. Oma kokemukseni on se, että tuo vaatii aikalailla tukemista kasvaakseen edes keskimäärin ylöspäin. Sillä on kieltämättä taipumus notkahtaa ja siirtyä sivusuuntaiseen rönsyilyyn. Siinä mielessä baccatumien kaltainen kaveri...

Kaikki näköjään laittaa useita rocotoja samaan ruukkuun, pitäisköhän minun kokeilla kasvattaa niitä erillään sitten jos/kun ne itävät? Kannattaisiko metrinen hontelo habanero laittaa yksin 28l laatikkoon, vai kahdestaan? Ne on nyt 10l sankossa ja ne alkaa käydä pieniksi. Kyllä tulee ahdasta kun isoja hapsuja on 8kpl ja kohta pitäisi vaihtaa scotch bonnetit sankoihin ja taimiakin on tulossa melkoisesti. Pistokkaitakin on tulossa kun leikkelin tänään noita honteloita kun ei jaksaisi millään nostaa taas lamppua.

Lainaus käyttäjältä: "Leero"Kaikki näköjään laittaa useita rocotoja samaan ruukkuun, pitäisköhän minun kokeilla kasvattaa niitä erillään sitten jos/kun ne itävät? Kannattaisiko metrinen hontelo habanero laittaa yksin 28l laatikkoon, vai kahdestaan? Ne on nyt 10l sankossa ja ne alkaa käydä pieniksi. Kyllä tulee ahdasta kun isoja hapsuja on 8kpl ja kohta pitäisi vaihtaa scotch bonnetit sankoihin ja taimiakin on tulossa melkoisesti. Pistokkaitakin on tulossa kun leikkelin tänään noita honteloita kun ei jaksaisi millään nostaa taas lamppua.

Ihan mutu-ajatuksina... Rocotoilla, jos millään, samassa ruukussa olemisesta on hyötyä, koska ne mokomat vaativat yleensä siitepölyä eri kasviyksilöstä tehdäkseen hedelmiä. Sikäli iso ruukku ja pari Rocotoa toimii varsin hyvin.

Baccatumeillakin mulla on hyviä kokemuksia samasta (esim. 3 Aji Amarilloa samassa isossa purkissa), mutta useimmiten kannattanee käyttää purkki per kasvi -menetelmää. Omia kokemuksia: Chinenset eivät vaadi isoa ruukkua, joten niitä voi kyllä laittaa montakin samaan. En ole huomannut suurempaa hyötyä niiden laittamisesta isoon ruukkuun yksin.

Frutescenseista ei tässä asiassa kokemuksia, mutta Annuumeilla jotenkin tuntuisi olevan tärkeää että kasvit saavat tehdä rauhassa isot juuret... Villichilejä voi ja kannattaakin, uskoisin, kasvattaa samassa ruukussa, kunhan se on suuri.

Muiden kokemuksia?

Omat kokemukseni chinenseistä ovat hieman toisenlaisia... tuollainen pikku habaneropuskakin (orange) täyttää 15L ruukun aika hetkessä, hontelommat eivät niin helposti, tarkemmin sanottuna suuret juuret kasvavat ennen sadontuottoa...

Tosin ei voi yleistää että chinenset vaativat paljon juuritilaa, koska ääripään tapauksiakin löytyy, esim. Grenadan scotch bonnet joka tekee kertakaikkisen naurettavat juuret...

Totta, Jukka! Tässä on sekin pidettävä mielessä, että meillä on erilaisia tavoitteita. Satoisuuden kannalta olet ehdottomasti oikeassa. Itse en ole niin paljon sitä puolta katsonut, vaan enemmänkin koettanut saada kasvit elämään ja tekemään jokusen hedelmän. Tieteellistä kiinnostusta... :) Chinenset ovat aika vähään tyytyväisiä, mutta jos niistä koettaa saada isoa satoa, vaivannäkö ja isompi ruukku kannattavat.

Sain Teklalta vastikään muutamia Rocotonsiemeniä joista aion/aioin kasvattaa muutaman taimen kesäksi kasvariin. Nyt tuli kuitenkin mieleen "oikotie" :;):  Aikanaan Anu-Riikalta saamistani Rocotonsiemenistä iti kolme kasvia, joista yksi ränkylä on vielä jopa hengissä. Se on "tehnyt kuolemaa" lähes koko ikänsä, mutta on nyttemmin virkistynyt kun lemppasin sen "chilitorioon" n.400w loisteputkien piinaan. Tulikin siis mieleeni, että tuosta kaoottisesti kasvavasta sekamelskasta saisi helposti nipsittyä muutaman pistokkaan.

Siinä siis se "oikotie". Antakaapa siis tulla ohjeet onnistuneeseen ja nopeaan pistokkaan juurruttamiseen ja kasvuun saattamiseen. Vai lemppaanko vain yksinkertaisesti vesilasiin ja rukoilen :p  Entäpä onko merileväuutteesta apua tuossa hommassa? Kauanko yleensä kestää ennen kuin pistokkaan saa multiin asti ja kunnon kasvuun?

Sitten vielä tämän asian tiimoilta herännyt kysymys. AinakinTommi on maininnut noiden luultavasti tarvitsevan pölyttyäkseen siitepölyä toisesta yksilöstä. No mitäpä arvelette pölytyksen onnistumisesta jos kaikki kasvini tulevatkin olemaan samasta emosta pistokaslisättyjä kloonekja? Onko mitään tietoa, tai edes valistunutta arvausta moisesta? Tarvitseeko minun kenties tästä syystä kylvää myös siemeniä? :(

Lainaus käyttäjältä: "Tyräkki"Kertokaas nyt kuitenkin, että mikä noiden rocotojen normaali kasvutapa on?

Näyttää siltä että hiukan huonosti tunnettu capsicum pubescens laji on monimuotoisempi kuin yleisesti luullaan... Vanhin, nyt (ikävä kyllä) ilmeisesti kuollut punainen Rocotoparini (7 vuotta, rauha heidän juurilleen...) kasvoi erittäin voimakkaasti ylöspäin - ja sivuille ilman tukemista! Se ei myöskään itsehedelmöittynyt, vaan siitepölyn piti olla aina toisesta kasvista.

Nykyinen c.p. "kingini" Canario (Rocoto Yellow/Amarillo) kasvaa edellisen tapaan ja uhkaa muodostua hyvin suureksi kasviksi. Se tosin itsehedelmöittyy, eli ei tarvitse toista Rocotoa parikseen! Ota tuosta sitten selko...

Sitten täällä on vielä Aji Mongo, erittäin matalakasvuinen ja leveä, tuuhea c.pubescens jolla ei näytä olevan mitään aikeita toteuttaa Rocotojen ikiaikaisia "katosta läpi" -vaistoja... Samaa sorttia tuntuu olevan Costa Ricalainen lajike jolla ei juuri kasvuhaluja ole. No, odotan saavani noita karvaisia vihreitä riiviöitä vielä lisää eri puolilta Etelä-Amerikkaa, joten ehkäpä ensi kesänä Infernossa on jo lisätietoa asiasta... ja jos oikein hyvin käy, porukalle lisää maisteltavaa ja vaihdettavaa uusiin chilitapaamisiin! :)

Summa summarum: normaalia kasvutapaa ei ilmeisesti ole. Yleisimmät Rocotot ovat isoja, ei-itsehedelmöittyviä kasveja, mutta suvussa näyttää olevan kaikenlaista muutakin...

Lainaus käyttäjältä: "Tyräkki"Siinä siis se "oikotie". Antakaapa siis tulla ohjeet onnistuneeseen ja nopeaan pistokkaan juurruttamiseen ja kasvuun saattamiseen. Vai lemppaanko vain yksinkertaisesti vesilasiin ja rukoilen :p  Entäpä onko merileväuutteesta apua tuossa hommassa? Kauanko yleensä kestää ennen kuin pistokkaan saa multiin asti ja kunnon kasvuun?

Sitten vielä tämän asian tiimoilta herännyt kysymys. AinakinTommi on maininnut noiden luultavasti tarvitsevan pölyttyäkseen siitepölyä toisesta yksilöstä. No mitäpä arvelette pölytyksen onnistumisesta jos kaikki kasvini tulevatkin olemaan samasta emosta pistokaslisättyjä kloonekja? Onko mitään tietoa, tai edes valistunutta arvausta moisesta? Tarvitseeko minun kenties tästä syystä kylvää myös siemeniä? :(

Ensin juurrutuksesta... Jos löydät jostain juurrutushormonia (itselläni Rhizonal, toimii hyvin, sain tutulta jonka vanhemmilla kasvihuone, enempää ei taida löytyä ikävä kyllä), leikkaa noin 5cm pätkä oksaa, kastele, käytä jauheessa ja tökkää kosteaan kaktusmultaan. Pidä multa hyvin märkänä ainakin viikko, pari - siihen saakka kunnes taimi joko kuolee tai alkaa osoittaa kasvamisen merkkejä. Tärkeää on välttää mullan kuivuminen hetkeksikään, sillä pistokkaalla ei ole toimivia juuria, ja sen täytyy suunnilleen "uida" että se saa riittävän veden.

Vesilasimenetelmä toimii sekin toisinaan, joskin huonommin ja hitaammin oman kokemukseni mukaan. Samainen 5cm oksanpätkä siis lasiin, ja eikun vartomaan juurien kasvamista. Se voi viedä hyvin kauan, kuukausi ei ole välttämättä mitään. Aina juuria ei kerta kaikkiaan kasva. Esim. viimeksi kokeilemani kaksi Tabascon (c.frutescens) pistokasta eivät parissa kuukaudessa suostuneet kasvattamaan milliäkään juurta lasissa. Niinpä kyllästyin ja tökkäsin molemmat multaan. Toinen kuoli heti, toinen näyttää jäävän henkiin... Tyypillistä.

Tuo henkiinjääminen onkin sitten oma juttunsa. Kokemukseni mukaan pistokkaat yleensä tasapainoilevat "elääkö vai eikö elää, siinäpä kysymys?" -rajalla kauan, jopa kuukausia. Älä ihmettele jos pistokas ei ala kasvaa esim. kuukaudessa. Sen energia kuluu usein siihen että se pysyy hengissä; ts. että se kasvattaa jonkinlaiset toimivat juuret. Voit odottaa todellista normaalia kasvua ehkä 3..6 kk:n päästä pistokkaan multaan tökkäämisestä. Poikkeuksia toki on, molempiin suuntiin.

Pistokkaita kannattaa aina tuottaa useita, jotta ainakin yksi onnistuisi. Nyrkkisääntönä on se, että jos pidät mullan hyvin kosteana siihen saakka kunnes kasvi alkaa kasvaa, eikä home ala mellastaa, mahdollisuudet ovat aika hyvät: ehkä siinä 50%. Toisilla chilisuvuilla paremmat kuin toisilla, mutta siinäkin on kummallista epäjohdonmukaisuutta... Eräs ystäväni esim. tehtailee chinenseä pistokkaista vesilasissa kuin vettä vaan - toisille sama operaatio on hankala. Itselläni eivät baccatumit ole onnistuneet pistokkaista (eihän niillä pirulaisilla usein olekaan oikeita oksia!), toisilla ovat. Tätä tämä on... :)

Kuten aiemmassa postissa totesinkin, Rocotoilla on taipumus vaatia toisen kasviyksilön siitepölyä. Näyttää silti siltä, että asiassa on poikkeuksiakin. Kokeilu lienee ainoa ratkaisu.[/color]



Edited By thietavu on 1041987902

Kiitos tiedoista ja olettamista, taidanpa siis varmuuden vuoksi koettaa saada taimia aikaiseksi sekä pistokkaista, että siemenistä. :;):

Iselläni parhaiten ovat onnistuneet pistokkaat joiden varsi on mahdollisimman "puumainen".

Miltei kaikkien lajikkeiden ja sukujen kanssa homma on onnistunut paitsi (yli)jalostettujen annuumien.
Toiset ovat hieman hankalampia kun toiset mutta kannattaa laittaa useampi kerrallaan niin luulisin jonkun lähtevän.

Juurrutushormonin kanssa suoraan multaan juuttuttaminen on onnistunut hyvin mutta ilman onnistuu edottomasti parhaiten vesilasissa liottamalla.
Jostain luin että saman kasvinosien (lehtien ja varsien) pilkkominen juurutuslasiin auttaisi.. vaikea vahvistaa tätä mutta eipä tuosta ainakaan haittaa ollut... :)

Onnea juurruttamiseen ;)

Oletteko huomanneet eroa pistokkaan kohtisuoran katkaisun ja katkaisupintaa lisäävän viiston katkaisun välillä? Kuulin vain puutarhalla vinkkinä, että leikkauspintaa pistokkaassa pitäisi olla paljon.

Itse olen leikannut aina viistosti joten en tiedä kuinka juurtuu jos leikkaa kohtisuoraan... vesilasissa juurruttaessa varsi pitäisi "viiltää" poikki eikä murskata... esim. saksilla ei siis kannata katkaista vaan TERÄVÄLLÄ veitsellä viiltäen.

Tosin itse käytän juurrutushormonia minkä kanssa parhaiten (=nopeiten) tuntuu toimivan varren murskaus -> kastaminen juurrutusaineeseen -> tökkääminen multaan.
Lisäksi täytyy pystyä pitämään multa märkänä.

Vaan mistäpä sitä juurrutushormonia saisi. Ilmeisestikään ei kukaan moista kieltolakitavaraa myy ainakaan suomessa? :(

Kyllä sitä hyvinvarustetuista puutarhaliikkeistä pitäis saada... oman juurrutusaineeni merkkiä en juuri nyt muista mutta paanpa mailia sulle kun pääsen kotia... pommita (TAAS) jos ei kuulu :)