Kerätkäämme tänne tarinoita, jotka voivat koskettaa, rohkaista ja poistaa epäluulot itsestämme.
Aloitan omallani.
Tänä päivänä, ilta oli jo saapunut ja hämärtänyt valon pois horisontista.
Oli aika alkaa toimittaa ilta-askareita. Normaaliin tapaan ajan partani illalla, että aamupäivästä jo se kivasti raapii työhanskoja töissä.
Kävin päiväseltään jo ostamassa itselleni sopivaa partageeliä, juuri sellaista mistä en voi kieltäytyä ja mitä en tule ikinä vaihtamaan. Uskollinen ystävä tässä rouheassa ja melkein juustoraastimen rouhimassa naamassani.
Siinä partaveitsen jo lämmetessä +36.2° asteessa huomasinkin karun kohtaloni.
Olin mielenhäiriössä saanut käsiini Cooling tekstilla varustetun geelin. Viilentävä. Sanat iskivät kuin tikari sieluuni ja melkein jo siinä parahdin itkuun ja näin iltatoimieni romuttuvan.
Viisas mies kun olin ja muistin, kuinka ennenvanhaan ei hevillä eikä kirveellä taivuttu, jos edessä oli vain pieni mäki, tein raskaan hieman arveluttavan tilannekatsauksen ja sainkin hehkulampun loistamaan pääni päälle.
En fiksuna ollut heittänyt vanhaa geelipurkkia pois. Onneksi sieltä sain pari herneen kokoista palluraa, jotka sain kivasti pieneen kulhoon. Otin partasudin kaapista ja aloin veivaamaan kuin parhaimpina jääkiekkoaikoina vastustajan päädyssä. Sainkin juuri kasvojeilleni sopivan määrän vaahtoa vatkattua geelistä. Hymy puolillaan jo peitti kasvoni, mutta entäs se tärkein. Se Moisturise, kosteuttava osa puuttui, mikä auttaisi tässä.
Onnesta silmäni lukittuivat haukan lailla kaapissa olevaan kasvoille tarkoitettuun päivettävään kosteusvoiteeseen, sitä mitä jokaisen itseään kunnioittavan ja Hilfigerin tuoksulta tuoksuvan miehen pitäisi omistaa.
Tästä pari herneen kokoista tippaa kulhoon ja taas mentiin hokkarit punasina veivaamaan.
Nyt tunsin viimeinkin olevani valmis. Koostumus oli jumalainen ja se jälki. Siinä saa pistää katollisen kirkon poikakuoron tenoritähden posket viereen, niin ei sitä tunnistaisi kumpi onkaan pieni poika ja kumpi on käynyt juuri kiipeämässä maailman suurimman vuoren päälle ilman kenkiä ja tuulipuvussa. Tai siltä tämä koko asia minulle tuntui.
Mutta se, että näin on päässyt käymään minulle, on pakko olla vakiokauppani myyjättären syytä. Hän sen minulle näytti ja antoi käteen tämän tuotteen. Näpsäkkä typykkä oli, iskin silmää tuotetta vastaanottaessa, hänelle pienen punan kasvoille saaden.
Hän olikin katala, kiero ja mitä muita nimiä hänelle kiroaisin.
Vai koittiko hän vain vihjata, että voisin olla vähän vielä viileämmän oloinen nuorimies, nuorison käyttämänää sanaa "Cool" viitaten, kun purkissa luki tuo Cooling?
En siitä ota selvää, käyn huomenna hakemassa koko läänin isoimman kylmägeelipurkin ja vien tälle neitokaiselle käteen ja sanon:"Perkele minkä teit, tuossa sulle"
Näin saan maksettua potut pottuina.
*Kirjoitusvirheet kuuluvat asiaan.
Peukkua
Juuri näin.
Eilen itkin ja nauroin vuorotellen kun kaivoin pakua toistamiseen kinoksesta. Kiitos aura-setä, minäkin rakastan sinua!