Vanhassa puutalossa eläjänä ja chiliharrastusta aloitellessani olin hieman huolissani polttaako chili totaalisesti vaimoni päreet ja samalla vanhan  hörskämme niin kuin paikallisen (Porvoon) tuomiokirkon, vai riittääkö se tavallinen, pieni vuosittainen, Pearl Harbour asian selvittamiseen.
Ensimmäinen talvi noin 80-100 taimen kanssa meni kuitenkin ilman sen kummempia hydro- tai muita tieteellisiä vempaimia  suhtkoht' jouheasti, kuten myös kasvihuoneen valtaus ja nyt alkaneet chilisoosiviritelmät. Tähän ovat kyllä osaltaan vaikuttaneet kaksi pientä, mutta vankkumatonta liittolaistani yläkerran lastenhuoneista, joille chilitys on samanlainen hauska tiede kuin siipien kiskominen pihan ötököiltä.
Vaikuttaa siltä, että chili on kuitenkin yleensä yksilölaji kuten mäkihyppy, vai onko joku onnistunut tulemaan alas tandemina, niin, että chilin polte olisi vienyt mukanaan molemmat perheen paremmat puoliskot?

Meilläkin oli alku vähän "jäykkää",mutta nykyään emäntä kyselee että,löytyykö kasvarista tuoretta chiliä ruokaan sekä "oliko niitä pulvereita missä?
Elikkä hurahtanut sekin on :D onneksi.Ainut haittapuoli on että penskat väittää aina kun,isi laittaa ruokaa,että suu palaa.Tenaville ei laiteta chilejä ruokaan,mutta ilmeisesti riittää kun ne kattoo kun iskä hikoilee ruoan kanssa,niin omakin ruoka maistuu tuliselta.

Ja muuten ensikesän idätyshommeleista sen verran että,emäntäkin anto toivomuksia,et pitäs saaha Red Fataliita sekä Red Savinaa.Oli ilmeisesti käyny Fataliin sivuilla...no laitetaan kasvamaan,emännän pyynnöstä ja tarjoillaan tuoreeltaan!"ei se vahvaa oo" :twisted:

Kyllähän meilläkin on kovat keskustelut aiheesta käyty,parveke on nyt saatu puhuttua hileille mutta olkkariin ei kuulemma ole rehuille asiaa paitsi talvehditettavat ikkunalaudalle. Ensi kauden idätykset pitäis jotenkin vielä ratkaista kun tähän mennessä on idätelty tuolla lattian rajassa ja nyt poika on vallannut kaiken tilan alle metrin korkeudelta.
Jonkinlaista hyllyviretelmää pitäis alkaa suunnittelemaan, edellisessä asunnossa oli aika järkyn näköinen eikä kyllä miellyttänyt minunkaan silmää.
Pari neliötä taimikasvatukseen seinälle pojan ulottumattomiin, siinähän sitä projektia loppusyksyksi :D
Vaimo kokki ja on nyt innostunut tekemään noita salsojakin eli meillä kyllä ruuanlaitossa molemmat käyttää hilejä. Kasvatukseen kun vielä saisin innostettua mutta hyvä näinkin. Ehkä poika sitten hurahtaa kun ohittaa ton pilttipurkkivaiheen :lol:

Meillä isäntä suhtautuu tyynesti, niin kuin kaikkiin innostuksiini.

Tiedän, että hänen mielestään kämppään pitäisi mahtua muutakin kuin chilit, esim. ihmiset ja kissat, mutta minkäs teet.  Chileille on luvattu ikkunapaikat talveksi.

Kyllä hänkin jo innostuneesti katselee, kun chilit tekevät satoa, ja kyselee, voisiko jo maistaa, onko tuo chili jo valmis, varmaan on!

Uskon vakaasti, että hän rupeaa kanssa innostumaan, kun näkee tuloksia.  (Pelkkä kukkaruukku, jossa näkyy multaa, ei tietenkään kovin montaa vielä saa innostumaan.)

Yleisellä tasolla, totta kai molemmilla pitää ja saa olla harrastuksia, ja muutenkin elämässä pitää saada toteuttaa itseään ja tehdä sitä, minkä näkee tärkeäksi.

Myös olen oppinut, että autoasiat pitää jättää miehen hoivaan.  Hän tietää jostain salaperäisestä merkistä, milloin auto "täytyy" vaihtaa, vaikka minä olisin sitä mieltä, että onhan tuo entinenkin aika tuore ja täysin hyvä.  

Autonvaihdon yhteydessä voin joko a) vastustella, murjottaa ja meltota kaksi viikkoa ennen kuin uusia auto tulee tai b) sanoa totta kai pupu saat vaihtaa auton.

Esimerkit elävästä elämästä.

Vaihtoehto b) on molemmille helpompi, ja lopputuloshan on kumminkin sama.

Kysyin juuri emännältä mielipiteen chiliharrastuksestani:
"On se ihan jees, mutta sulla on nyt kertakaikkiaan liikkaa niitä chilejä. Varsinkin kun ne roskaa ja sinä et siivoa."

:oops:

Emäntä on kyllääntynyt, kun syksyä kohti olohuoneen chileillä on ollut vähän sulkasatoa.  :P

Edit: ja kyllä minä siivoan, mutta en ilmeisesti sitten tarpeeksi usein  :wink:

Meillä lähti chilien  kasvattaminen tavallaan yhteisenä projektina. Mies katseli chilisivustoja jatkuvasti, ja minä sitten siitä kysymään, että tahtoisiko tuo omia chilejä. Ja niin kasvit tulivat.

Kuluva ensimmäinen kausi on kuitenin osoittanut, että minä olen enemmän kasvatuspuolella, mies syöntipuolella. Herra kun ei tahdo mullata käsitään, mikä on aika hyvä lähtökohta kasvatukseen :lol: Mutta mitäpä tuosta, kasvattaminen on kyllä se, mikä minua kiinnostaa, ja näin olen saanut kasvatuksessa valta-aseman, suun käristämisen jätän muiden hommaksi.

Tässä tosin on vielä chilitaival alussa ja puskamäärät sen mukaisia (yht. 7), mutta ensi kaudelle sitten enemmän.

Hyvä lähtökohta mielestäni meillä, että emäntä tuli myöhemmin kuin chilit. Eipä siinä sitten juuri ole nokan koputtamista, mitäs otti tämmöisen.

Ja hyvinhän sen käännyttäminen on onnistunut, mielestäni. Tänäänkin se jotain salsaa osti kaupasta, ja onpa mokoma onnistunut kerran tekemään niin tulista ruokaa, että meikän teki pahaa syödä sitä  :D Ennen minun puuttumistani peliin ei hän syönyt edes pepperoneja (eikä tosin syö vieläkään, mutta aina välillä muistaa kysäistä "pitäiskö tähän vähän jotain chiliä laittaa?"). Eritoten meksikolainen lasagne on naisen vienyt mennessään, enkä minäkään pahaksi pistä, on se vaan niin epäterveellistä! Näissä olosuhteissa chilipuskat saavat olla rauhassa, kunhan eivät ihan nenille hypi, ja kun enimmät puskat ovat talvella omassa huoneessaan ja kesällä kasvarissa, niin ainoat valitukset tulevat minun kasveihin käyttämäni ajan määrästä (eikä siitä chileille kuulu kuin murto-osa).

Lainaus käyttäjältä: "annesurfs"Yleisellä tasolla, totta kai molemmilla pitää ja saa olla harrastuksia, ja muutenkin elämässä pitää saada toteuttaa itseään ja tehdä sitä, minkä näkee tärkeäksi.

Amen. Kas tässä maailman kaunein ajatus, kristallisoituna, kaikessa yksinkertaisuudessaan hienosti ilmaistuna. Kunpa tuo aina kävisi kaikkien kohdalla toteen.

Lainaus käyttäjältä: "annesurfs"Myös olen oppinut, että autoasiat pitää jättää miehen hoivaan.  

Kas tässä toinen elämää suurempi viisaus.  :)

Lainaus käyttäjältä: "Gekko"

Lainaus käyttäjältä: "annesurfs"Yleisellä tasolla, totta kai molemmilla pitää ja saa olla harrastuksia, ja muutenkin elämässä pitää saada toteuttaa itseään ja tehdä sitä, minkä näkee tärkeäksi.

Amen. Kas tässä maailman kaunein ajatus, kristallisoituna, kaikessa yksinkertaisuudessaan hienosti ilmaistuna. Kunpa tuo aina kävisi kaikkien kohdalla toteen.

Lainaus käyttäjältä: "annesurfs"Myös olen oppinut, että autoasiat pitää jättää miehen hoivaan.  

Kas tässä toinen elämää suurempi viisaus.  :)

Kyllä noissa sanoissa on hyvin vinha perä, ja toivottavasti avaimet hyvään kotielämään! :)

"Olen muuttamassa yhteen naiseni kanssa. Mitä kannattaa ottaa huomioon? Kannattaako yleensäkään muuttaa?

Nimim. Uskaltamaton"

Lainaus käyttäjältä: "Antero"
En suosittele. Molemmat alkavat nähdä vaivaa toistensa huonoista puolista.
Jatkuvaa tappelua siivouksesta tyyliin "vituttaa, kun saa aina siivota sun
jälkiäsi".

Voit oikeastaan ajatella asiaa myös näin: Ei ole olemassa enää "miesten
ja naisten töitä". Pelkästään miesten työt. Nainen olettaa, että siivous,
tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto, vaatteiden silitys jne jaetaan puoliksi.
Molemmat siis tekevät näitä, koska on "vanhanaikaista", että nainen
joutuisi tekemään kotityöt.


Tottahan se silti on, kyllähän jokainen mies osaa tai ainakin pitäisi
osata suoriutua noista kaikista. Mutta, kun pitää vaihtaa talvirenkaat,
paikata puhjennut pyörän rengas, avata viemäri, korjata jotain, laittaa
lamppu kattoon, leikata nurmikko jne jne. Ne ovat aina miesten töitä..

Se tasa-arvo katoaa oudosti siinä tilanteessa.

No, noiden asioiden kanssa herrasmies pystyy elämään, harva nainen
"haluaa osata" esim vaihtaa renkaita. Koita onneasi ja yritä sanoa samaa
vaikka silittämisestä.

Tulet myös huomaamaan, että pikkuhiljaa hyllysi alkavat täyttyä
kaikenlaisesta
turhasta rojusta. Joka perkeleen kulmaan ilmestyy jukkapalmu punaisessa
sydänruukussa ja satoja, ehkä jopa tuhansia hyödyttömiä koriste-esineitä.
"oli ihan pakko ostaa tuo posliinikissa, kun se sopii niin kivasti noiden
verhojen väriin".

Muistinko jo mainita, että verhot, matot, pyyhkeet yms tulevat muuttamaan
väriään radikaalisti. Tulee kaikkia kivoja kivoja pastellisävyjä.
Pikkuhiljaa tuntuu siltä kuin asuisit jossain vitun sisustusohjelmassa.

Kannattaa ostaa myös joku muovipussi, missä säilytät partakonetta, dödöä
ja hammasharjaa. Vessan kaappiin ne eivät tule enää mahtumaan, se on
sanomattakin selvä.

Vessa pursuaa mitä ihmelliisempiä purkkeja ja lotioneja. Lisäksi siellä
haisee hiuslakka, hajuvesi ja outo vaniljatangontuoksuinen hajusaippua,
jolla ei saa pestä käsiä. Ja ne wc-renkaan pissatipat...

Omat musiikkimieltymyksesi voit myös unohtaa, "en mä jaksa aina kuunnella
tuollaista mörinää ja pauketta" samoin urheilun seuraaminen televisiosta
on mahdotonta ,koska sieltä tulee aina joku vitun sinkkuelämää tms elämää
suurempaa, jota naisen on yksinkertaisesti pakko katsoa.

Älä vaan tee sitä virhettä, että sijoitat tietokoneen makuuhuoneeseen,
sillä silloin sen käyttäminen iltakymmenen jälkeen on mahdotonta, koska se
pitää niin kauheaa hurinaa. Ja ne johdotkin ovat niin ruman näköisiä.

Äläkä edes kuvittele ostavasi enää koskaan mitään kaiuttimia, stereoita
tms, koska ne ovat niin rumia eivätkä ne sovi asunnon sisustukseen.

Hyväksy se, että television päällä on hajukynttilä. Itse asiassa niitä on
lähes joka puolella asuntoa. Ne on niin kivoja, mutta niitä ei saa
polttaa, koska sitten ei ole enää kivannäköisiä.

Kannattaa varautua myös siihen, että rento kavereiden kanssa oleskeleminen
asunnossasi on historiaa. Jos kaverit tulevat käymään, siivotaan ja
leivotaan, koska nainen ei halua, että ihmiset luulevat, että teillä on
sekaista.
Lisäksi on mm pakko aina ostaa/leipoa jotain, jos joku kaveri sattuu
tulemaan "kylään". Kahvi juodaan sellaisista pirun pienistä kupeista,
joita joutuu vetämään joku 5-6kpl, että saat kahvihimosi tyydytettyä.
Kahvipannu pitää myös pestä joka kerran jälkeen, kun sitä on käytetty.
Kaverisi ovat muuten kaikki sinulle huonoa seuraa ja lisäksi suurin osa
heistä on juoppoja luusereita naisesi mielestä.


Voit unohtaa kumipitsan syömisen samalla kun katsot leffaa, koska

A) se on niiiiin epätervellistä
B) olohuoneessa ei saa syödä, ettei limenvärinen sohva likaannu
C) et halua enää katsoa leffoja koska ainoa vaihtoehto on romanttiset
komediat. "En mä halua katsoa tuollaista väkivaltaa". Lisäksi naisille on
yksinkertaista mahdotonta keskittyä elokuvaan, koska samalla pitää lakata
kynnet, föönätä, meikata, kihartaa hiuksia jne. Saat vastata koko ajan
kysymyksiin : "Kuka tuo on?" "Siis kuka tuo on ja mitä se tekee, miksi se
nyt noin tekee?". Elokuvanautinto on pilalla, koska kuulet samalla, mitä
Petra on tehnyt viikonloppuna ja miten hänen poikaystävänsä Sami on siihen
suhtautunut. "Voisit muuten syödä vähän enemmän noita kasviksia."

Et tule enää ikinä löytämään mitään tavaroitasi, koska nainen sisustaa ne
kerran viikossa eri paikkaan. Avaimien pitäisi olla marimekon
unikkokuvioisessa avainkaapissa, mutta eihän niitä sieltä löydy, koska
tosiasiassa sinne mahtuu noin kolme avainta. Sen sijaan ne ovat eteisen
lipastossa pienessä pahanhajuisessa peltipurkissa (löytyi
kirppikseltä), jonka kantta on vaikea avata. Kaiken lisäksi se koko vitun
lipasto seilaa ympäri eteistä vaihtaen paikkaa joka viikko. Ja arvaat
varmaan, kuka sitä vanhaa painavaa lipastoa raijaa joka viikko paikasta
toiseen..

"Koitas laittaa se tuonne kulmaan.. Ei, ei sovi tuon sammakkopatsaan
kanssa yhteen, koitas kantaa se tuonne kulmaan... ei sitä sinne voi
laittaa, tulee huono feng shui....Koitapas kantaa se tuonne..."

Mitään elintarviketta ei voi pitää alkuperäisessä pakkauksessa vaan
kaikki on sullottava pienen pieniin purkkeihin ja kippoihin, jotka ovat
epäkäytännöllisiä ja "tosi kivan näköisiä". Kaikki purkit ovat
samanvärisiä ja ne on sijoitettu kaappeihin sellaisella logiikalla, että
kaapista on mahdoton löytää yhtään mitään. Varsinkaan kun purkkien
sisältö vaihtuu kerran viikossa.

Viikolla juomisen voit unohtaa, samoin sen, että otat illalla pari kaljaa.
"Pitääkö sun aina juoda.. Sulla on pian samanlainen kaljamaha kuin teidän
isällä". Dokaaminen kavereiden kanssa asunnossasi vaihtuu "Kutsuihin",
joissa on pelkästään pariskuntia. Taustalla soi hiljaa Ricky Martin tai
Ultra Bra ja pöydällä on lukematon valikoima erilaisia pikkusuolaisia.
Muista käyttää lautasta ja lautasliinaa. Lisäksi siellä haisee ne vitun
tuoksukynttilät.

:lol:

Lainaus käyttäjältä: tknummelin"

Lainaus käyttäjältä: "Antero"
Mitään elintarviketta ei voi pitää alkuperäisessä pakkauksessa vaan
kaikki on sullottava pienen pieniin purkkeihin ja kippoihin, jotka ovat
epäkäytännöllisiä ja "tosi kivan näköisiä". Kaikki purkit ovat
samanvärisiä ja ne on sijoitettu kaappeihin sellaisella logiikalla, että
kaapista on mahdoton löytää yhtään mitään. Varsinkaan kun purkkien
sisältö vaihtuu kerran viikossa

Auts, osui ja upposi  :P

Mut hei, ne purkit on oikeasti käytännöllisiä (olisi pitänyt ostaa niitä samanlaisia silloin kunnon kasa, nyt niitä ei enää löydy ja pitää taistella kaikkien niiden miljoonien pakkausten kanssa :wink: ):
- purkeista on helpompi ottaa juttuja kuin niistä pakkauksissa olevista aukoista, joista mahtuu max. yksi (1) kaurahiutale kerrallaan ja se yksikin hiutale ottaa jonkun ihme kimmokkeen ja menee lattialle/pöydälle, josta se pitää suurella vaivalla siivota pois
- on paljon helpompi tunkea asiat kaappiin, kun kaikilla on samankokoiset ja samanmuotoiset pakkaukset - ei jää ärsyttävää hukkatilaa
- kaapit näyttävät siistimmiltä -> niitä ei tarvitse niin paljon siivota
- kun säilytysrasioissa on kansi, ei haittaa jos, joku niistä kaatuu. Mutta kaadapa muinoin avattu paketti tomusokeria matolle, sitä saa siivota vielä ensi vuonnakin
- jnejne.

Huonona puolena se, että mikäli ei nimikoi purkkeja, voi joku tunkea korppujauhot ja mannaryynit samaan astiaan... Nimim. kokemusta on :D

Joopa joo.

Poikamiesaikaan päätin kokeilla tuota rasiajuttua, ostin sitten muutamia isompia rasioita riisien, makaronien ja vastaavien säilytykseen - ja totesin, että ei tule mitään. Ensinkin, se perhanan keitto-ohje oli pakko leikata siitä paketista ja teipata rasian kanteen, millä niitä muuten muistaa? Ja toisekseen, siitä rasiasta on täysin mahdotonta kaataa niitä ryynejä esim. desilitran mittaan, kaatamatta samalla puolet lattialle/pöydälle, ja kauhominen em. mitalla sekin toimii vain niin kauan kuin purkki on lähes täynnä, eli yhden mitallisen verran, sen jälkeen mittaa ei saa kauhottua täyteen millään. Pussin suusta sentään pystyy kaatamaan... Lisäksi alkuperäisiä pakkauksia ei ole mitään järkeä tyhjentää aina vain uusia sinne vanhojen joukkoon, eli vanhat pitää ensin käyttää pois, eli kaapissa oli sitten edelleenkin niitä pusseja ja paketteja PLUS ne perhanan rasiat. Ja vielä: jos ko. elintarvike käy vähiin, se yksi vajaa pussi vie vain hiukan kaappitilaa, mutta rasia, jossa on vain vähän pohjalla, vie edelleen yhtä paljon kaappitilaa kuin täysi rasia. Nyt, kun esimerkkinä käyttämiäni riisejä ja pastaakin on vielä montaa erilaista, niin eihän sinne kaappeihin kohta enää muuta mahtuisikaan, kuin niitä rasioita, eihän sitä sovi basmatiriisiä laittaa puuroriisin tai jasmiiniriisin sekaan, eikä varsinkaan tumman riisin sekaan, johan niillä on eri keittoajatkin.

Ai niin, meinasi unohtua yksi juttu: ne rasiathan ovat muovia. Kun ne menevät rikki tai niiden väri alkaa olla epämuodikas, tai mikä nyt sitten onkaan se peruste, millä ne heitetään roskiin ja ostetaan uusia rasioita, kuormittavat ne tietenkin luontoa aivan turhaan. Puhumattakaan siitä, miten paljon energiaa ja uusiutumattomia luonnonvaroja niiden tekeminen on aikanaan vaatinut. Kyllä minä mieluummin kaatelen riisejä pahvilootasta.
Ei mulla muuta.

Siinä oli (pari viestiä sitten...) aika pitkä ja vähän ehkä kärjistettykin lista noista miehen ja naisen samassa hushollissa elämisen iloista... ;) Mutta kyllä siinä ihan todellisiakin ongelmanpaikkoja oli. Hyvä esimerkki oli se tietokone makuuhuoneessa - se ei todellakaan mene lävitse, tai ainakaan tosiaan sen käyttö sille luontevimpaan aikaan eli öisin! ;)

Samaten tutulta menneisyydestä ja tuttavapiirin meiningistä tuntuivat ne kommentit "pakollisesta kahvitarjoilusta leipomuksineen" ja moni muukin kohta... Me miehet kai pakotamme itsemme tavallisimmin siihen moodiin että "heh heh, siihen jäivät poikamieselämän paheet ja ilot, mutta on tää sen arvoista!" ... Mutta kovin moni sitten tosiaan viimeistään pienessä hiprakassa kiroaa aika katkeraan sävyyn "menetettyä" omaa elämäänsä, tilaansa, tapaansa elää ja tehdä asiat. Omasta kämpästä tulikin kompromissi, paikka nimeltä "yhteinen koti", jota näytetään ulkopuolisille vain siivottuna, normit täyttävänä, pahimmassa tapauksessa molempia puoliskoja ärsyttävänä, kulissimaisena "taistelukenttänä"...

Ja jos sitten vielä mennään kaikkialle yhdessä (tai ei ollenkaan), liikutaan vain yhteisen tuttavapiirin (= useimmiten toisten pariskuntien) kanssa, ja aletaan laatia sääntöjä siitä kumman vanhempien luona käydään minäkin juhlapyhänä, silloin on kyllä saavutettu jotain mikä on kai useimpien nuorten parien unelma, mutta toisten todellinen painajainen! Näyttämö jolla välttämättä mikään ei ole aitoa, eikä kummankaan omaa...

Purkit ja niiden väri ovat lopulta aika pieni juttu, mutta sanoisin että on paljon ihmisiä ja pareja joiden ei oikeasti kannattaisi muuttaa yhteen. Esim. jokainen ihminen jolla on voimakas oman tilan ja ajan tarve, on vaikeuksissa jos vastapuoli haluaa (tahtomattaankin) täyttää tuon ajan ja tilan, ja muuttaa "sinä ja minä" -yhtälön "me" -summaksi. Kaikille se ei kerta kaikkiaan sovi - ja veikkaisin että on erottanut monta muuten hienoa pariakin aikojen kuluessa..... Chilillä tai ilman. :)

Mjoo. Siis, tuo postaamani ei tietenkään ollut omaa proosaani, mutta hauska tekstinpätkä siitä huolimatta  :wink: Tuosta tilakysymyksestä tuli mieleeni, että meillähän oli täällä tuvassamme samanlainen ongelma emännän posliinirihkaman kanssa. Mutta sovun mielessä annoin periksi, vaikka inhoan mokomaa moshkaa. Tämä kuitenkin edesauttaa kauhun tasapainon säilyttämisessä, nyt minun on helpompi täyttää olohuoneen nurkkaa kasviksillani.

Kaikenlainen yhteiselämä, kuten elämä yleensäkin, on kompromisseja.

Oma ajantarpeeni ei ole valtava, joten sen vielä Ellu osaa suoda ilman suurempia anomuksia ja taisteluita. Tilantarve sensijaan on, eli kun vuosi sitten ostimme oman kämpän, ei kolmio ollut edes vaihtoehto, ellei siinä tulisi kylkiäisenä vähintään 10m^2 lämmitetty varastotila (lähinnä heko-/lennokkihommia varten + musiikinvääntämiseen jne. mukavaan harrastamiseen ja tietenkin näille risuille)

Kommunikaatiosta, eli pari päivää sitten käyty keskustelu lemmikkiasioihin liittyen. Taustana se, että mulla on reilut 10v sitten ollut tarantella ("Stella"), vajaat kymmenen vuotta sitten, rapakon takana, ollut pari kuningaspyyttonia ("Kärme" ja nimetön), sittemmin jonkun aikaa korallikobra ("Cora"), joten eksoottiset eläimet ovat olleet kiinnostuksen kohteena jo pikkupojasta asti. Vanha suola janotti, joten..:


Minä: No, laitetaankos me tarantella? Olis ainain helppohoitoinen lemmikki ja ennenkaikkea hieno eläin.

Ellu: Ei. Ei hämähäkkiä.

Minä: Skorppariakaan ei viitsisi, kun ne ovat jotenkin tylsiä...

Ellu: Ei niin. Ikinä.

Minä: No, liskohan vois olla ihan jees (näytän kuvaa jostain näppärännäköisestä pikkuliskosta), mutta käärme taitais olla se hienoin.

Ellu: No ei ainakaan liskoa.

Minä: Soitanpas siis kasvattajalle ja sovin, että haen Sunglow-värimuodon viljakäärmeen loppuviikosta, mikäli niitä on vielä jäljellä.

Ellu: Jahas...


Soitin, sovin asiasta, jne. ja tulin sisälle. Emäntä aivan hiljaa..kunnes kysyy, että minkänäköinen se käärme sitten nyt olikaan. Näytin muutaman kuvan, meinas että ihan kivan näköinen, jne...

Ellu: Onkos se myrkyllinen?

Minä: Ei, se kuristaa.

Ellu: Kui iso?

Minä: Kuvittele iso ja lihava kastemato. Soon sitä pienempi ainakin nyt aluksi.

Ellu: Aluksi? Kuinkas paljon se kasvaa?

Minä: (kaivan nopeasti googlesta lähteen) - mittaa voi yksilöstä riippuen olla alimmillaan 60 senttiä, enimmillään reilut puolitoista metriä. Aika hentojahan nuo ovat, kilon-puolentoista luokkaa suurimmat. Reilusti alle ranteen vahvusia.

Ellu: Jaa. Mitäs se maksoi?

Minä: Noo...öö...ei siihen satasta enempää juuri mene.


Opetus: ota asioihin kantaa, joihin haluat vaikuttaa. Onneksi Ellulla ei suuremmin ole käärmeitä vastaan mitään, joten tällä kertaa ei joudu soittamaan kasvattajalle ja sopimaan "muista järjestelyistä". :)




-Sale

Kompromissienteon halu / kyky on kyllä ihmisillä hyvin erilainen, ja siinä mielessä esim. "parisuhdeihmisillä" (= jengi joka on seurustellut tms. käytännössä koko aikuisen ikänsä) ja toisaalta elämäntapasinkuilla on kohdatessaan usein melkoisen eri käsitys siitä, millaisia kompromisseja näissä jutuissa pitäisi tehdä, mitä ei... Tullut huomattua käytännössä. ;)

Jos "oppii" jo teininä siihen että yhdessäolo on eräänlaista jatkuvaa kaupankäyntiä yhteisen elämän kompromissien painopisteistä ("jos sä ostat sen tietokonepelin, silloin mä saan olohuoneeseen sen maljakon!"), asia ei tunnu ihmisiä hirveämmin kiusaavan. Lähinnä naurattavan, osana pelin sääntöjä. Kaikilla muillahan menee samoin! ;)

Mutta siihen meininkiin tottumattomalle tuo asioiden "kaupankäynti" ja "diplomatia" mistä täälläkin moni puhuu leikkimielellä, silti vakavasti, voi näyttää oikeasti joskus aivan järjettömältä, aika karmealtakin touhulta. ;)

Mieleen muistuu erään tuttuni avioiduttua parin säännöt mm. sen suhteen kumpi saa lukea minäkin aamuna lehden ensiksi. Tai sitten kulkemisrajoitukset, kotiintuloajat, raportointivelvollisuudet siitä kenen kanssa liikkuu ja miksi... Huh!!! Missä esim. ihmisten välinen luottamus? Jos tottuu elämään itsenäisesti ja kantamaan vastuunsa siitä mitä tekee, mitä ei, on pirun vaikea hyväksyä mustasukkaisuutta ja valvontaa... Tai sitäkään että pitää kysyä lupa oman kämpän hankinnoille... Kyse ei ole itsekkyydestä, vaan aivan eri maailmasta ja arvoista.

Luulenkin että moni sinkku pysyy helposti sinkkuna, koska ei koskaan ikään kuin opi siihen peliin ja sen sääntöihin sisään, ja mitä pitempään omasta ajastaan ja tilastaan saa päättää, sitä vaikeampi siitä on luopua vaikka miten ihanan ihmisen vuoksi... Väärinkäsityksiä alkaa helposti tulla jo eka tapaamisella, koska odotusarvot ovat niin täysin erilaisia. Kumpikaan ei ymmärrä miksi toinen toimii niin kuin toimii. Siksi nimittäisinkin sekä parisuhderiippuvuutta että elämäntapasinkkuutta sitkeiksi, itse itseään ylläpitäviksi olotiloiksi joihin eivät ihan kevyet lääkkeet tehoa...  Onnellisimpia varmaan ne, jotka ovat jossain siellä noiden asioiden välimaastossa. 8)

Hah hah haa, tämäkin sitten on jo muuttumassa ihmissuhde palstaksi  :lol: . Taitaa olla vain niin että chilit ovat voimakkaasti yhteydessä sihen tai sitten täällä on paljon ihmisiä (sinkkuja ja "varattuja") jotka vain haluavat puhua asiasta... Perustetaan parisuhderyhmä joka keskustelee siihen liittyvistä asioista, sen treffipalstan lisäksi  :wink:

Lainaus käyttäjältä: "Zombie"Perustetaan parisuhderyhmä joka keskustelee siihen liittyvistä asioista

Übernaisellinen ajattelumalli, vastustan ehdoitta  :!: Keskustelu johtaa aina miehen tappioon.

:roll:

Lainaus käyttäjältä: "tknummelin"

Lainaus käyttäjältä: "Zombie"Perustetaan parisuhderyhmä joka keskustelee siihen liittyvistä asioista

Übernaisellinen ajattelumalli, vastustan ehdoitta  :!: Keskustelu johtaa aina miehen tappioon.

:roll:

Heh, en sentään tosissani tuota parisuhderyhmää tarkoittanut (lukekaa se vain huonona vitsinä), eli ei kannata nyt miesten huolestua sen enempää asiasta  :wink: . En halua perustaa tänne parisuderyhmää kaikkien kiusaksi, voisi mennä foorumista kaikki hauskuus sitten.

Meillä eilen:

Isäntä otsa huolestuneesti kurtussa:  "pitäiskö noiden chilien saada jotain lannotetta kun ne nuput tippuu?"

Ei se vaatinut kuin pari Aji Cristalia ja suopeus / mielenkiinto tasoa "Mhhh joo kiva" muuttu isälliseksi huoleksi pikku Baccatumeista.....  :wink:

Lainaus käyttäjältä: "Zombie"

Lainaus käyttäjältä: "tknummelin"

Lainaus käyttäjältä: "Zombie"Perustetaan parisuhderyhmä joka keskustelee siihen liittyvistä asioista

Übernaisellinen ajattelumalli, vastustan ehdoitta  :!: Keskustelu johtaa aina miehen tappioon.

:roll:

Heh, en sentään tosissani tuota parisuhderyhmää tarkoittanut (lukekaa se vain huonona vitsinä), eli ei kannata nyt miesten huolestua sen enempää asiasta  :wink: . En halua perustaa tänne parisuderyhmää kaikkien kiusaksi, voisi mennä foorumista kaikki hauskuus sitten.

Eikös tuo yhdistyksemme voisi ottaa asiakseen naittaa kaikki jäsenet (tahtoen tai tahtomattaan), ja sen jälkeen ratkoa kaikki syntyvät ongelmat jäsenpalveluna..? ;-) Pertsahan voisi olla titteliltään myös "Parisuhdevastaava"...

Huh, parempi olla hiljaa tai vielä innostuvat ideasta!

:-)

Lainaus käyttäjältä: "annesurfs"Meillä eilen:

Isäntä otsa huolestuneesti kurtussa:  "pitäiskö noiden chilien saada jotain lannotetta kun ne nuput tippuu?"

Ei se vaatinut kuin pari Aji Cristalia ja suopeus / mielenkiinto tasoa "Mhhh joo kiva" muuttu isälliseksi huoleksi pikku Baccatumeista.....  :wink:

Odotahan vaan kun isäntänne pääsee tarjoilemaan noita saunaillassa kaljan kanssa kavereillenne... Siitä se lysti hänelle alkaa! ;)

Lainaus käyttäjältä: "Aji Inferno"

Lainaus käyttäjältä: "annesurfs"Meillä eilen:

Isäntä otsa huolestuneesti kurtussa:  "pitäiskö noiden chilien saada jotain lannotetta kun ne nuput tippuu?"

Ei se vaatinut kuin pari Aji Cristalia ja suopeus / mielenkiinto tasoa "Mhhh joo kiva" muuttu isälliseksi huoleksi pikku Baccatumeista.....  :wink:

Odotahan vaan kun isäntänne pääsee tarjoilemaan noita saunaillassa kaljan kanssa kavereillenne... Siitä se lysti hänelle alkaa! ;)

"Maistakaapas tästä näitä minipaprikoita..."  :lol:

Meillä ehkä suurimmat 'ongelmat' chileistä on johtuneet esim. tämmösistä:
- kasvarin lämpömittarin hälytys aamuyöstä kun en itse ole paikalla
- roskaavista kasveista
- liian tulinen ruoka jota lapset ei syö kun on ('pahaa')
- chilisormien käyttö tekosyynä pyllypesujen ym. väistelyssä
- chilisormien 'ihmeparantuminen' makuuhuoneeseen siirryttäessä
- ajankäyttö chilien parissa
jne..

Eli aika paljon noista löytyy jutunjuurta, mutta yhtään pahemman luokan kriisiä ei ole vielä chilien tähden ilmennyt. Ja toisaalta hyviäkin puolia on paljon...

Edit: Lisätäänpä vielä, että kahden lapsen syntyminen "chiliaikana" on selkeästi ollut se suurin riski harrastuksen lopettamiselle. Viime syksynä heitin kaikki (paitsi yhden) kompostiin kun tarvittiin vähän chililomaa...  muksut oli just siinä 1 & 2 v "ihanan omavaraisia".

Edelleen tarvii vähän himmailla* kunnes sijoitus maksaa itsensä takaisin ja lapset voi nakittaa punkkivahdeiksi ja mullanvaihtoon.
Nyt ei arki-iltaisin oikein muuta jaksa kun rojahtaa sohvalle nauttimaan 21-23 välisestä vanhempien vapaa-ajasta, johon ei chilit oikein helposti sovi. Onneksi on viikonloput.

*) vähän himmailla = 8 chiliä talvehdinnassa, keväällä taas uusia ;)

Mjooh... Kyllähän tuota miestä ottaa aivoon, kun joka tasolla on "joku helvetin yuccapalmu"...  :oops: Chilit ja tomaatit on kai ok, kun niistä on jotain hyötyä. Mutta muiden huonekasvien hamstraaminen ei aina oikein miellytä. Myönnän, että niitä alkaa olla jo aika paljon ja tila loppuu....

Toivon kyllä, ettei mies kamalasti innostu chileistä, niin saan rauhassa pitää harrastukseni ja kasvini eikä kukaan ole häsäämässä päälimmäisenä pätevämpänä.

Lainaus käyttäjältä: "Smaug"Mjooh... Kyllähän tuota miestä ottaa aivoon, kun joka tasolla on "joku helvetin yuccapalmu"...  :oops: Chilit ja tomaatit on kai ok, kun niistä on jotain hyötyä. Mutta muiden huonekasvien hamstraaminen ei aina oikein miellytä. Myönnän, että niitä alkaa olla jo aika paljon ja tila loppuu....

Toivon kyllä, ettei mies kamalasti innostu chileistä, niin saan rauhassa pitää harrastukseni ja kasvini eikä kukaan ole häsäämässä päälimmäisenä pätevämpänä.

Chili saattaa kyllä olla teille(kin) se totaalisin yhdistävä voima.. ;-) Miehille se on... jotain mitä ei järki selitä. Naisille ehkä keskimäärin jotain järkevämpää. Mutta kylmäksi se ei jätä juuri ketään... ;)

:lol: No mä vähän olen huolissani, että tuosta chiliharrastuksesta vois tulla äärimmäisen stressin lähde. Siksi on hyvä, että että siitä ei ihan hirveästi innostuta. Sellainen pieni innostus on ok. Onhan meillä kuvattu kesän yhtä ainokaista jalapenoa kuin vauvaa konsanaan ja seurattu hedelmien koon kasvua.

Lainaus käyttäjältä: "Aji Inferno"Siinä oli (pari viestiä sitten...) aika pitkä ja vähän ehkä kärjistettykin lista noista miehen ja naisen samassa hushollissa elämisen iloista... ;) Mutta kyllä siinä ihan todellisiakin ongelmanpaikkoja oli. Hyvä esimerkki oli se tietokone makuuhuoneessa - se ei todellakaan mene lävitse, tai ainakaan tosiaan sen käyttö sille luontevimpaan aikaan eli öisin! ;)

hmmm.. mä halusin koneen makkariin kun se oli eka olkkarissa... parempi täällä ku kaikkien pällisteltävänä.

Ukko suhtautunut suopeasti chilihäröilyyni, joskus kommentoi että eikös noita ole jo aika paljon. mutta ei...chilejä/vihreää ei koskaan ole liikaa..onneksi ukkokin tykkää kasveista joten saan aina ostaa lisää  :P

Lainaus käyttäjältä: "murmeliini"

Lainaus käyttäjältä: "Aji Inferno"Siinä oli (pari viestiä sitten...) aika pitkä ja vähän ehkä kärjistettykin lista noista miehen ja naisen samassa hushollissa elämisen iloista... ;) Mutta kyllä siinä ihan todellisiakin ongelmanpaikkoja oli. Hyvä esimerkki oli se tietokone makuuhuoneessa - se ei todellakaan mene lävitse, tai ainakaan tosiaan sen käyttö sille luontevimpaan aikaan eli öisin! ;)

hmmm.. mä halusin koneen makkariin kun se oli eka olkkarissa... parempi täällä ku kaikkien pällisteltävänä.

Ukko suhtautunut suopeasti chilihäröilyyni, joskus kommentoi että eikös noita ole jo aika paljon. mutta ei...chilejä/vihreää ei koskaan ole liikaa..onneksi ukkokin tykkää kasveista joten saan aina ostaa lisää  :P

Nämä ovat oikeastaan aika pirun hyviä testejäkin... Nimittäin sille, mitä yhdessä asuvat ihmiset todella ajattelevat toisistaan, ja mitä toisilleen haluavat, sallivat. :) Moni pääsee esim. chilipuuhien myötä joko ilokseen tai tuskakseen selvyyteen siitä, onko hän huushollissa vain kulisseja ylläpitävä, kauhun tasapainoa totteleva väline, vaiko ihan oikeasti tärkeä kaikkine kummallisuuksineen.  8)

Pientä juttua chilistä ja sen mukanaan tuomista jutuista:

Chilit tulivat taloon kun asuimme yksiössä tampereella ja valtasivat hyvinkin pian ikkunan luonta 4m2 tilaa. Natkkaa alkuun vastustettiin mutta seki tuli talouteen hyvinkin pian, vallon tottui silmä viikossa. Tästä alkoikin vesiviljelyn valtakausi, värkki toisensa jälkeen vyöryi valloitusretkelleen olohuoneeseen! Ensimmäinen takaisku chilien voitokkaalle valtakunnalle oli pojan syntymä (muutama kaatunut baccatum). Näin tilanne jatkui muutamia kuukausia kunnes tuholainen lähti liikkeelle.

Taimien voittamattomina pideyt armeijat eivät mahtaneet mitään pikku töppösormien tutkimuksille ja kaatuivat yksi toisensa jälkeen.

Tässä vaiheessa armeijan ylipäälikkönä tein vaikean ratkaisun, päiväkäsky kuului: meidän on vetäydyttävä omakotitaloon.

Tästä eteempäin chilien voittokulku ei olekaan ollut enää uhattuna. Pihaa riittää kesäisin ja talvilämmin saunakamari taimetukseen + villien talvehdituttamiseen.

Eli suurimmat erimielisyydet chileistä tulevat meillä siinä kun viimeisiä villakuutioita viedään ja kumpikin haluaa jotain kasvamaan  :D

Yhteenvetona mainitakoon, chilit  voivat johtaa:

-Asuntolainaan
-Ikuiseen kasvariprojektiin
-keväiseen helvettiin kun pitää tunkea taimet "johonkin" ennen kuin saa pihalle

No onneksi olkoon vain sinne.

Polttaako chili suhteen päreiksi.. onneksi täällä ei, ainakaan toistaiseksi.
Emäntä on vaan tyytyväinen kun olen keksinyt jotain noinkin erikoista kun chilin kasvatusta harrastukseksi. Jännä sinäänsä ettei emäntä perhokalastusta käsitä mutta aikuisen miehen kasvien kasvattelun kyllä. =)))

(uusi foorumilla jotein, terve vaan  kaikille!!)

Moikka Naali, tervetuloa mukaan!  :D

tahtoo omakotitalon!  8)

Lainaus käyttäjältä: "murmeliini"tahtoo omakotitalon!  8)

Et ole ainoa joka haluaa asua omakotitalossa! 8)  :wink:
Ja tietysti tervetuloa Naali!

Lainaus käyttäjältä: "murmeliini"tahtoo omakotitalon!  8)

Ei se omakotitalo autuaaksi tee chilin kasvatuksessakaan. Sit kun se harrastus siitä laajenee, niin toteat, että eihän tämmönen muovikasvari ole mistään kotoisin. Ja sitten rupeetkin kaava-alueella vääntämään rakennuslupahakemusta ja piirustuksia. Sitten toteet, että peijooni, kiinteärakenteiselle kasvarille suunnittelemasi etelärinteen paikka onkin liian lähellä naapurin rajaa -> eli metsästämään naapurilta hyväksyntää, että voit rakentaa. Naapuri sitten tietysti alkaa tivaamaan, että mitäs siellä oikein kasvattelet (vrt. toisaalla käyty keskustelu ratsioista...)....

:D Joo, noin siis kärjistettynä. Kunnon maatila sen olla pitäis, jossa olis tilaa vääntää kasvaria...

vaikka helpottaahan se oma piha kesäkasvatusta, kun voi tuoda kasvit pihalle sieltä olohuoneen nurkasta...   :D

Helpottaa paljon kun talo on kaava-alueen ulkopuolella ja yksi naapuri alle 400m päässä  :wink:

Lainaus käyttäjältä: "blondi"

Lainaus käyttäjältä: "murmeliini"tahtoo omakotitalon!  8)

Ei se omakotitalo autuaaksi tee chilin kasvatuksessakaan. Sit kun se harrastus siitä laajenee, niin toteat, että eihän tämmönen muovikasvari ole mistään kotoisin. Ja sitten rupeetkin kaava-alueella vääntämään rakennuslupahakemusta ja piirustuksia. Sitten toteet, että peijooni, kiinteärakenteiselle kasvarille suunnittelemasi etelärinteen paikka onkin liian lähellä naapurin rajaa -> eli metsästämään naapurilta hyväksyntää, että voit rakentaa. Naapuri sitten tietysti alkaa tivaamaan, että mitäs siellä oikein kasvattelet (vrt. toisaalla käyty keskustelu ratsioista...)....

ai kokemusta on? :lol:  

Lainaus käyttäjältä: "blondi":D Joo, noin siis kärjistettynä. Kunnon maatila sen olla pitäis, jossa olis tilaa vääntää kasvaria...

vaikka helpottaahan se oma piha kesäkasvatusta, kun voi tuoda kasvit pihalle sieltä olohuoneen nurkasta...   :D

niin siis yleensä haluisin omakotitalon, kunnon tontin johon saisin chilien lisäksi muutakin istututusta, olis omaa rauhaa, lapsilla paikkaa leikkiä ja elämän tyyli olis vähä rennompaa ku täällä Helsingin keskustassa.

Lainaus käyttäjältä: "murmeliini"elämän tyyli olis vähä rennompaa ku täällä Helsingin keskustassa.

Oikeassa olet! En kestä tätä Helsingin pauhua ja touhua, tahtoisin asua jossain omassa rauhassa, mutta silloin olisi pitempi matka kouluun, jos semmoista olisi edes lähellä. Siellä olisi enemmmän kodin hoitoa...

Lainaus käyttäjältä: "Maba"

Lainaus käyttäjältä: "murmeliini"elämän tyyli olis vähä rennompaa ku täällä Helsingin keskustassa.

Oikeassa olet! En kestä tätä Helsingin pauhua ja touhua, tahtoisin asua jossain omassa rauhassa, mutta silloin olisi pitempi matka kouluun, jos semmoista olisi edes lähellä. Siellä olisi enemmmän kodin hoitoa...

No joillakin todella syrjässä asuvilla voi tosiaan tuo koulumatka olla melko pitkä. Itse asun maalla ja lapsen koulumatka kestää alle 5 minuuttia, eikä todellakaan tarvitse jonoissa odotella. Ei ne koulut tai päiväkodit siellä helsingissäkään aina taida ihan likelle osua.

Mutta rentoa on joo. Mitä nyt näitä perkeleen perheriitoja aina välillä. Aika ahtaalta tuo kaupunkilaisten elämä tuntuu kun täältä päin sitä katselee. Vähän voi olla kuitenkin että oulu kutsuu.

Koulu/työ/päiväkotimatka kilometreinä ei tosiaan ole suoraan verrattavissa maaseudun ja kaupungin välillä :)
Samaan aikaan kun kaupunkilainen istuu ruuhkabussissa tai jumissa autossaan vaikkapa puoli tuntia on maalainen kulkenut jo nelisenkymmentä kilometria kohti määränpäätään.
Me asumme nyt kasvavassa taajamassa reilun 10 minuutin päässä Tampereelta mutta suunnitelmissa olisi jonain päivänä muutto oikeaan maataloon jossa lähin naapuri on vähintään kilometrin päässä. Vaikkei nykyinenkään oma talo ja piha mikään huono asuinpaikka ole, päinvastoin. Mutta haaveita pitää olla...

Ite asun maalla, matkaa kaupunkiin 12 km ja aikaa menee alle 10 minuuttia.  
Ei minusta ole paha matka kaupunkiin.

Itsekin muutin hektisen kaupunkirupeaman jälkeen maalle takaisin ja aloin jatkokouluttaa itseäni. Kolmeen lähimpään kaupunkiin on kaikkiin 20-minuutin ajomatka, ja se on juuri sopiva.

Chilit sopivt loisteliaasti maaseudulle. Ne toivat kyllä mukavaa lisäväriä parvekkeelle kesäisin, ja olohuoneeseen talvisin, mutta satoisuus ja kasvatettavien kasvien määrä ovat aivan eri luokkaa kotipihalla kasvihuoneessa kuin pienellä parvekkeella.

Ei myöskään suhteen toinen osapuoli voi enää valittaa että; sähkölasku on suuri ja kaikki tila menee kasveille ja ruoka on tulista ja valojakso pilaa yöunet ja hydrot pitävät meteliä ja kasvit saavat enemmän huomiota... Kun jätti toisen asumaan kaupunkiin  :D

On se varmaan aika kova testi suhteelle jos yhtäkkiä alkaa kolmiosta tila loppumaan :)
Mietin tuos yks päivä ku jonku verra täl foorumil törmänny kaikennäköseen pieneen mainintaan
"ukko/akka ei tykkää chilinkasvatuksesta"
Että kyl vois olla NIIN PALJON huonompiakin (tai enemmän rahaa vieviä) harrastuksia.. :P
Yhteenveto: Koskaan ei oo hyvä ;)

Hengessä mukana kyllä, saa nähä miten sitten talvella valtaavatko tuholaiset, kun makkariin pitää tuoda ettei olkkarissa kissat eksterminoi kaikkia.

Who cares?  8)

Ei polta. 8) Nykyisellä miehelläni on jo lempi Chili (Thaidragon), jonka satoa odottelee kieli pitkällä.  :P
Ennen ei syönyt Chiliä, nyt tuuppaa sitä joka ruokaan.  ;) Chiliähän meillä riittää jaettavaksi asti.

Meillä on tasajako. Emäntä tukottaa taloa koirilla ja minä chileillä. Vanha diili, 1 koira lisää= lupa 100 chiliin, merkitsee tällähetkellä sitä että keväällä minulla on lupa 300 kasviin. Ei hätää.  ;D

Ei taida polttaa. Aina voi jättää chilit pois tai vähentää minimiin.

Lainaus käyttäjältä: jewe - syyskuu 29, 2013, 22:15:09 ip
Ei taida polttaa. Aina voi jättää chilit pois tai vähentää minimiin.

Samaa mieltä. Jos suhde on palaakseen niin se palaa chileistä huolimatta.
Pientä erimielisyyttä on meillä ollut esikasvatuspaikasta. Kun ei edellisessä paikassa kotona kellarissa tahtoneet rappaukset oikein pysyä seinissä kun lämmintä oli +30C ja kosteusprosentti 99%. Tähän mainioon tilaan on nyt chileiltä pääsy kielletty. Täytyy laittaa vain muutama kasvi ja käyttää joutoaika vaikka ryyppäämiseen tai muuhun kivaan niin saattaa sesam aueta. Tai sitten ei.

Lainaus käyttäjältä: bluesman - syyskuu 29, 2013, 22:23:29 ip
Täytyy laittaa vain muutama kasvi ja käyttää joutoaika vaikka ryyppäämiseen tai muuhun kivaan niin saattaa sesam aueta. Tai sitten ei.

Voihan se olla, että ainakin itse pääsee sinne kellariin tuolla kuviolla. ;)

Lainaus käyttäjältä: jewe - syyskuu 29, 2013, 22:15:09 ip
Ei taida polttaa. Aina voi jättää chilit pois tai vähentää minimiin.

Tai jättää nalkuttavan siipan pois tai vähentää minimiin.

Jos suhde palaa chileistä, niin huonosti on asiat. Ainakin meillä sukkien jättäminen lattialle ja kaapin ovien sulkeminen aiheuttaa pahempaa närästystä.

Muokkaus: Sulkeminen... siis sulkematta jättäminen.

Lainaus käyttäjältä: Sir Badger - syyskuu 30, 2013, 09:27:21 ap
Jos suhde palaa chileistä, niin huonosti on asiat. Ainakin meillä sukkien jättäminen lattialle ja kaapin ovien sulkeminen aiheuttaa pahempaa närästystä.

Muokkaus: Sulkeminen... siis sulkematta jättäminen.

Juuri näin. Tosin pelkään jatkuvasti kostotoimenpiteitä, joissa chilit 'vahingossa' putosivat ikkunalaudalta.

Muuton jälkeen, eli pari päivää sitten, laitoin talvetettavat bonchini ikkunalaudalle. Tätä seurasi vaimokkeen dramaattisen masentunut lausahdus "ai tolta meiän ikkunalauta tulee sit näyttämään aina..." - Ei taida raukka tajuta, että ensi keväänä se vasta nätiltä näyttääkin vesiviljelyineen ;)

Mutta mihinkäs ne neljä laatikollista käyttökelvottomia koriste-esineitä nyt laitetaan...

Meillä on ainakin käynyt päinvastoin. Vaimo ei muutamia vuosia sitten välittänyt juurikaan chileistä ja oli jopa hieman negatiivisella asenteella harrastustani kohtaan. Nyt kilpaillaan siitä kumpi ehtii syödä jääkaapista nopeammin Isoviha makkarat ja on hän maistanut jo FG Jigsawiakin.. Ja sanoi sen jälkeen että pitää joskus maistaa vähän enemmän. :)

Emäntä laittoi eilen ominpäin tuli ja leimaus -soosia pyttipannun sekaan! Kyllä tämä tästä vähitellen, jalapenot syö nykyään ongelmitta.  :)

Kyllä taisi chili nyt polttaa suhteen päreiksi.


Kävi näin: Avokki tuli hakemaan minua perjantaina mökille. Minulla oli tietokone käynnissä ja ilmoitin käyväni wc-istunnolla, joten avokki voi katsella netistä jotakin. Kun tulin istunnolta oli tietokone sammutettu ja lähdimme mökille. Maanantaina aamusella yritin foorumille tunnuksillani, mutta foorumi ilmoitti ettei tunnusta ole olemassa. Yrittelin uudemman kerran ja sama lopputulos tuli. Sitten yritin kirjautua sähköpostiin joka oli pyhitetty foorumikäyttöön, ei muuhun. Sama lopputulos kuin foorumille pääsyssä, ei käyttätjän tunnukset kelpaa. Pistin siinä sitten sähköpostia yhdistykselle josko jotain voitisiin tehdä tilanteelle. Tiistaina vietin 50-vuotispippaloita, eli päivä meni sitten siinä. Keksiviikkona sain ylläpidolta viestiä että tunnusta ei saada palautetttua, mutta se on poistettu salasanallani. Tässä kohtaa alkoi raksuttaa päässä aikalailla. Soitin avokille ja kysyin oletko tehnyt jotain luvatonta perjantaina kotonani. Vastaus oli tyrmäävä: chiliharrastukseni menee muka äärimmäisyyksiin jonka johdosta hän poisti minut foorumilta ja lopetti sähköpostini. Arvannettekin kuinka jatkossa kävi........ :'( :'( :'( :'( :'(

Rajua! :D Millä tunnuksella sut aijemmin tunnettiin?

Olin Max_7Pot.


Nyt olem foorumilla näkymätön, enkä voi jatkaa päiväkirjaa. Katsellaan, josko tunnelma rauhoittuu.  :-[

Melko raju temppu kyllä hallitukselta. Niinkun tuo nyt sitten saisi harrastuksen loppumaan.  ???

Harmi että noin käy. :o

Jos harrastus aiheutta noin rajun reaktion ; mustasukkaisuutta......Ehkä kannattaa miettiä arvot uudelleen.
Ikävä tilanne  :-\.

Eihän meilläkään emäntä niin hirmuisen iloinen ole mun chilienkasvatteluista, mutta antaa kuitenkin harrastaa, kunhan en valtaa liikaa tilaa kämpältä ;)
Eikä mulla nyt ole tarviskaan mahdottomaan kasvimäärään...  ::)
Aika ikävää tuollainen noin jyrkkä kanta :(

Tänään löysin passini postilaatikosta, eli suhde on loppu. Passi oli avokilla, koska matkustelimme paljon ja lentokoneeseen vietävässä kassissa oli molempien passit ja muut asiakirjat.  :-X :'( :'(

Per....stä tuollainen. Kyllä suhteen pitää harrastuksia kestää ja chili harrastus pitäisi olla vielä suhteen kannalta hyvä. Tulee pysyttyä kotona ja saa ruokaan omat mausteet.
Jos haluaa kerran vielä peläyttää tai nostaa isomman metelin, niin suomessa kirjesalaisuus kattaa myös sähköpostin ja tässä tapauksessa on selvästi toisen sähköpostissa oltu ilman lupaa.

Onneksi meillä kaikki on chilipäitä (jopa kissa, omalla tavallaan  :-*) joten ongelmia ei siinä suhteessa ole. Jokaisella meistä on omat harrastuksemme ja kiinnostuksen kohteemme,  ja olen jo kauan aikaa sitten oppinut, että kun molemmat saavat tilaa hengittää ja elää elämäänsä, on suhdekin paremmalla pohjalla. ;)
Nimimerkillä:Tämähän on vain minun mielipiteeni asiasta. 8)

Pahoitteluni asiasta. :(
Tilanteeseen ollenkaan puuttumatta voin kuitenkin todeta, että aika lapsellista touhua tuo kuulostaa olevan (tunnusten poistelu, passin postilaatikkoon lykkääminen yms), jonka taustalla on varmaan se aiemminkin ehdotettu mustasukkaisuus. Kun koetaan että chilit menee avokin edelle. Eiköhän normaalitilanteessa harrastusten vaikutuksesta parisuhteeseen ensin keskusteltaisi pitkät pätkät. :-\ Jos näin ei olla tehty, turha sitä on ainakaan itseä soimata asiasta.

Jos ihmisen käytösmalli on tuollainen, niin hyvä kun pääsit eroon. Kipeetä touhua.

No huhhuh kyllä tuo meni jo rajusti yli! Itse olisin tuossa tilanteessa ihan tyytyväinen että suhde päättyi, vaikka se nyt tällä hetkellä varmasti harmittaakin  :-\

Kiitos kaikille tuesta[size=78%].[/size]


Joo, kyllä tässä aika tyhjä olo on. Mutta, kuten kaikessa, niin tässäkin kai elämä voittaa.
Siis katse maahan ja vikkelästi kohti uusia pettymyksiä.  :'( :'(

Lainaus käyttäjältä: PeteM - marraskuu 22, 2014, 17:45:10 ip
Olin Max_7Pot.

Nyt olem foorumilla näkymätön, enkä voi jatkaa päiväkirjaa. Katsellaan, josko tunnelma rauhoittuu.  :-[

Teet uuden tunnuksen, vaikka Max-7pot ja jatkat päiväkirjaa ja chiliharrastusta hymyssä suin  :D

Kyllähän tuo välillä kuumentaa tunteita. Ne hetket kun toinen huomaa että 6 kasvia onkin jakautunut 12 kpl kasveiksi. Tai että tuota ruukkua ei tuossa ollut viikko sitten ja se näyttää uudelta. Jos olisi fiksu ja pystyisi pitämään pään kylmänä, ei suurempia ongelmia tulisi. Mutta mielenkiintoisia lajikkeita on liikaa ja ihmisen aika maan päällä on vielä toistaiseksi rajallinen.

Eihän se haittaa jos laitan vielä yhden chilin itämään? Noh laitetaan sitten toinenkin varmuuden vuoksi. Ainiin, herkullinen chili unohtui, laitetaan vielä yksi. Välipala-chili vielä. Ehkä talvea varten vielä koristechili. Millainen tuo chili mahtaa olla? Laitetaan sellainenkin. Tätä sitten jatkuu ja parveke on kesällä vallattu kasvien toimesta.

edit. Yksi kasvatusjuttu jäi viime kaudella tekemättä, laittaa emännän unikot itämään  ;D

Täälläkin valitti aikansa, mutta hyväksyi aika pian. Viimekesän chilifesteillä maisteli tuoreena penan kojulla eri chilejä aina nagaan asti :). Nyt puhuu että pitäisi laittaa uusi kasvihuone, kun vanha alkaa olemaan loppu. :) Tosin chilit kasvaa tällä hetkellä laitehuoneessa poissa silmistä.

Täälläkin tuli aluksi hieman keskustelua aiheesta, mutta nykyään ok ^^ Vielä kun pidän chilit ja kaikki niihin liittyvät tuolla mun omassa chilihuoneessa niin ei ongelmia tule :D

Lainaus käyttäjältä: 0lli - tammikuu 09, 2015, 10:53:44 ap
Vielä kun pidän chilit ja kaikki niihin liittyvät tuolla mun omassa chilihuoneessa niin ei ongelmia tule :D

Tuossa on muuten ratkaisu siihen miten harrastukset eivät rasita niin kauheasti suhdetta. Harrastukset pysyvät niille määrätyssä paikassa (itsellä kaksi isohkoa kaapia + auton takakoppa + olohuoneessa työpöytä <- tuon päällä ajattelin esikasvatuksen tehdä), jos rupeaisin makuuhuoneen ja olohuoneen valtaamaan chileillä (tai muilla harrastuksilla) varmasti tulisi sanomista  :)

Lainaus käyttäjältä: niko.m - tammikuu 09, 2015, 12:45:14 ip

Lainaus käyttäjältä: 0lli - tammikuu 09, 2015, 10:53:44 ap
Vielä kun pidän chilit ja kaikki niihin liittyvät tuolla mun omassa chilihuoneessa niin ei ongelmia tule :D

Tuossa on muuten ratkaisu siihen miten harrastukset eivät rasita niin kauheasti suhdetta. Harrastukset pysyvät niille määrätyssä paikassa (itsellä kaksi isohkoa kaapia + auton takakoppa + olohuoneessa työpöytä <- tuon päällä ajattelin esikasvatuksen tehdä), jos rupeaisin makuuhuoneen ja olohuoneen valtaamaan chileillä (tai muilla harrastuksilla) varmasti tulisi sanomista  :)

Totta! Ja kyllähän se itseänikin vi**ttaisi jos emäntä keräilisi vaikka nukkeja harrastuksekseen ja niitä olisi pitkin kämppää, sopii vaan molemmille omat tilat harrastuksille niin pitäisi homman toimia :)

Lainaus käyttäjältä: 0lli - tammikuu 09, 2015, 13:10:51 ip

Lainaus käyttäjältä: niko.m - tammikuu 09, 2015, 12:45:14 ip

Lainaus käyttäjältä: 0lli - tammikuu 09, 2015, 10:53:44 ap
Vielä kun pidän chilit ja kaikki niihin liittyvät tuolla mun omassa chilihuoneessa niin ei ongelmia tule :D

Tuossa on muuten ratkaisu siihen miten harrastukset eivät rasita niin kauheasti suhdetta. Harrastukset pysyvät niille määrätyssä paikassa (itsellä kaksi isohkoa kaapia + auton takakoppa + olohuoneessa työpöytä <- tuon päällä ajattelin esikasvatuksen tehdä), jos rupeaisin makuuhuoneen ja olohuoneen valtaamaan chileillä (tai muilla harrastuksilla) varmasti tulisi sanomista  :)

Totta! Ja kyllähän se itseänikin vi**ttaisi jos emäntä keräilisi vaikka nukkeja harrastuksekseen ja niitä olisi pitkin kämppää, sopii vaan molemmille omat tilat harrastuksille niin pitäisi homman toimia :)

....nukkeja ...nuita hiton muumumukeja alkaa oleen kaapit pullollaan. >:(

Lainaus käyttäjältä: ChIlIDoG - tammikuu 09, 2015, 21:31:49 ip

Lainaus käyttäjältä: 0lli - tammikuu 09, 2015, 13:10:51 ip

Lainaus käyttäjältä: niko.m - tammikuu 09, 2015, 12:45:14 ip

Lainaus käyttäjältä: 0lli - tammikuu 09, 2015, 10:53:44 ap
Vielä kun pidän chilit ja kaikki niihin liittyvät tuolla mun omassa chilihuoneessa niin ei ongelmia tule :D

Tuossa on muuten ratkaisu siihen miten harrastukset eivät rasita niin kauheasti suhdetta. Harrastukset pysyvät niille määrätyssä paikassa (itsellä kaksi isohkoa kaapia + auton takakoppa + olohuoneessa työpöytä <- tuon päällä ajattelin esikasvatuksen tehdä), jos rupeaisin makuuhuoneen ja olohuoneen valtaamaan chileillä (tai muilla harrastuksilla) varmasti tulisi sanomista  :)

Totta! Ja kyllähän se itseänikin vi**ttaisi jos emäntä keräilisi vaikka nukkeja harrastuksekseen ja niitä olisi pitkin kämppää, sopii vaan molemmille omat tilat harrastuksille niin pitäisi homman toimia :)

....nukkeja ...nuita hiton muumumukeja alkaa oleen kaapit pullollaan. >:(

Mulla on varmaan parikyt muumimukia  ::)
Ja emännällä lisää ;)

Lainaus käyttäjältä: akselsson1 - tammikuu 10, 2015, 22:24:36 ip

Lainaus käyttäjältä: ChIlIDoG - tammikuu 09, 2015, 21:31:49 ip

Lainaus käyttäjältä: 0lli - tammikuu 09, 2015, 13:10:51 ip

Lainaus käyttäjältä: niko.m - tammikuu 09, 2015, 12:45:14 ip

Lainaus käyttäjältä: 0lli - tammikuu 09, 2015, 10:53:44 ap
Vielä kun pidän chilit ja kaikki niihin liittyvät tuolla mun omassa chilihuoneessa niin ei ongelmia tule :D

Tuossa on muuten ratkaisu siihen miten harrastukset eivät rasita niin kauheasti suhdetta. Harrastukset pysyvät niille määrätyssä paikassa (itsellä kaksi isohkoa kaapia + auton takakoppa + olohuoneessa työpöytä <- tuon päällä ajattelin esikasvatuksen tehdä), jos rupeaisin makuuhuoneen ja olohuoneen valtaamaan chileillä (tai muilla harrastuksilla) varmasti tulisi sanomista  :)

Totta! Ja kyllähän se itseänikin vi**ttaisi jos emäntä keräilisi vaikka nukkeja harrastuksekseen ja niitä olisi pitkin kämppää, sopii vaan molemmille omat tilat harrastuksille niin pitäisi homman toimia :)

....nukkeja ...nuita hiton muumumukeja alkaa oleen kaapit pullollaan. >:(

Mulla on varmaan parikyt muumimukia  ::)
Ja emännällä lisää ;)

Ja mullakin joku 5-6 x) Mut hei ne on arvokkaita joku päivä  ;D

Juuh no niitä on joku 50 kpl + kulhot, lautaset, Kannut yms.

Lainaus käyttäjältä: ChIlIDoG - tammikuu 11, 2015, 00:32:31 ap
Juuh no niitä on joku 50 kpl + kulhot, lautaset, Kannut yms.

Ota tuoli alle tai ainakin kunnolla tukea jostain ennen kuin alat räknäämään paljonko niihin on mennyt rahaa.  :o
Muki á 15 €, lautaset ja kuljhot á 20-25 €,  kannut á 30 € - kerpeleesti.

Lainaus käyttäjältä: Jame - tammikuu 11, 2015, 09:42:42 ap

Lainaus käyttäjältä: ChIlIDoG - tammikuu 11, 2015, 00:32:31 ap
Juuh no niitä on joku 50 kpl + kulhot, lautaset, Kannut yms.

Ota tuoli alle tai ainakin kunnolla tukea jostain ennen kuin alat räknäämään paljonko niihin on mennyt rahaa.  :o
Muki á 15 €, lautaset ja kuljhot á 20-25 €,  kannut á 30 € - kerpeleesti.

Onneks en oo itte ostanut varmaan yhtään  ::)
paitti ehkä... yhden  ???
Ja eipähän nuo nykyiset taida enää arvokkaiksi tulla kun niitä on tehty miljoona kappaletta... Ne jotkut vanhat harvinaiset vaan.

Nyt tuli chilin kasvatuksen ensimmäinen positiivinen kommentti, rupesin puhelemaan että jos ostetaan omakotitalo jossa olisi kasvihuone pihalla  ;D Eli kalliiksi tulee kasvatus jos joutuu talonkin vaihtamaan  ;)

Valtasin viime kesänä kolmen neliön parvekkeen kokonaan chileille ja tomaateille -> marraskuussa muutto rivitaloon niin sai hiukan pihalle tilaa. Kallista capsicumia tulee kyllä, positiivisia kommentteja edelleen odotellessa...