Jatkoksi lapsiteemalle: uskotteko, että on olemassa jotain sellaista elämää suurempaa rakkautta aikuisten ihmisten välillä, mikä ei kumpua pelkästään eläimellisistä tarpeistamme, yhteiskuntanormeistamme ja unelmistamme?

Onko "sielunkumppaneita", jotka eivät tarvitse kultaisia tai muitakaan kahleita, eivätkä ylipäätään vahdi toinen toisiaan osana "parisuhdetta"? Voiko ihminen kohota tavallaan eläimellisen luontonsa yläpuolelle ja rakastaa pyyteettömästi, toivoen toiselle aidosti parasta - ja toimia sen mukaisesti, vaikka sen hintana olisikin henkilökohtainen menetys?

Kertokaapa!

Infernon sielunluotauskyselyt jatkuvat, kylväen kauhua maan ääriin... :)

Lainaus käyttäjältä: "Aji Inferno"
Onko "sielunkumppaneita", jotka eivät tarvitse kultaisia tai muitakaan kahleita, eivätkä ylipäätään vahdi toinen toisiaan osana "parisuhdetta"? Voiko ihminen kohota tavallaan eläimellisen luontonsa yläpuolelle ja rakastaa pyyteettömästi, toivoen toiselle aidosti parasta - ja toimia sen mukaisesti, vaikka sen hintana olisikin henkilökohtainen menetys?

Kertokaapa!

Infernon sielunluotauskyselyt jatkuvat, kylväen kauhua maan ääriin... :)

Kysymykseen siitä tarvitaanko aina ja kaikkien rakastavien sitomiseksi kahleita: miksi ihmeessä tarvittaisiin.. eikös rakkaus ja luottamus ole toistensa parhaat kaverit? Paljon miellyttävämpi pari kuin mustasukkaisuus ja omistushalu, jotka joskus väittävät olevansa jotain sukua rakkaudelle...

Mutta tuo toinen kysymys pyyteettömyydestä. Olen varma siitä, että näin voi olla, ja on historian saatossa usein ollutkin, ja usein traagisin seurauksin. Koska kaikki eivät ole sen arvoisia, että saisivat osakseen henkilökohtaisiin menetyksiin valmista pyyteetöntä rakkautta.

Mutta ehkä sekin olisi mahdollista, että pyyteetön rakkaus edes joskus kohtaisi vastaparinsa, mutta olisiko se sitten sen aidompaa kuin perinteinen malli, jossa mukaan sekoittuu seksuaalista vetovoimaa sun muuta "eläimellistä"?

Ja sitten henk. koht. vastaukseni kysymykseen. Kyllä, rakkautta on, kaikenlaista rakkautta on, ja jotkut lajit saattavat olla paljon hauskempia kuin "aito pyyteetön rakkaus" ;).

Filago, jonka mielipiteitä tässä on, ei totuuksia: kertokaa muutkin omianne, vaikkapa kuinka painavia kahleita ja suuria symboleja tarvitsette, jotta ette lentäisi tiehenne?

Filagon hyvät kommentit jatkuvat, kiitoksia niistä! :)

Tämä teema on siitä kiehtova, että eri kulttuureissa esim. käsite "rakkaus" ymmärretään jo aika eri tavoin. Erään nuoren kiinalaisnaisen sanoin: "Avioliitto on rakkauden ydin. Ei ole muuta."  Tuossapa miettimistä.

Eikä tarvita edes eri kulttuureja hämmennyksen aiheuttamiseen. Kun ihmisiä katselee, huomaa yllättävän monilla meistä vallitsevan tietyn skitsofrenian: ruumiin mielestä "se oikea" voi olla täysin eri ihminen kuin se, jonka mieli ja sydän valitsisivat. Olen nähnyt tuosta ristiriidasta seuranneen melkoisen rumia ja merkillisiä draamoja.

Muistan vuosien takaisen keskustelun aiheesta: "pitääkö ruumiin (viettien) hallita ihmisen mieltä ja toimintaa, vai päinvastoin?"  Jos tuota kysyy kadulla satunnaiselta kulkijalta, voi olla varma ettei saa rehellistä vastausta. Kukapa haluaisi tunnustaa olevansa viettiensä vietävänä? Mutta tuona iltana eräs nuori nainen suorastaan suutahti ja totesi, että olisi "tylsää" jos mielemme hallitsisi ruumiillisia halujamme.

Jokainen humalainen biletysilta, pikkujoulu, tilanne, jossa periaatteessa fiksu mies tai nainen, ehkä isä tai äitikin, pettää puolisoaan, osoittaa tavallaan tuon äskeisen todeksi. Monet ihmiset eivät osaa pitää viettejään kurissa, vaan niinsanotusti seuraavat sukuelimiään tilaisuuden tullen. Mutta monet eivät edes *halua* pitää itseään kurissa, enempää kuin on aivan pakko... Se on aika kumma ja kiintoisakin ilmiö.

Missään asia ei näy kenties paremmin kuin liikematkoilla. Olen päässyt aitiopaikalta vuosien ajan seuraamaan kansainvälisen IT-bisneksen meininkiä maailman messuilla ja muissa tapahtumissa. Ja se mitä olen nähnyt, on ollut välillä ylitse ymmärryksen. Voisi sanoa, että etenkin miehet ovat villiintyneet aivan täydellisesti päästessään vaikkapa toiselle puolelle maailmaa, etäälle kodistaan, lapsistaan, vaimoistaan, tyttöystävistään.

Eräässä Aasian maassa, suuren monikansallisen yrityksen bisnestapahtumassa, todistin suuren suomalaisseurueen lähes kaikkien miesten, ikäluokissa 20-40+ lähtevän ilotaloon aivan kuin lähimpään mäkkäriin. Meitä, joita asia ei kiinnostanut, todella aidosti kummaksuttiin...

Kiintoisaa tuossa on se, että useimmilla noista miehistä oli vähintäänkin tyttöystävä, monilla vaimo ja lapsiakin. Eikä kyse ollut mistään rentuista paskiaisista, vaan fiksuista, korkeasti koulutetuista miehistä, jotka ilmiselvästi rakastivat puolisoitaan. Mutta... Ei vain tuolla, vaan muuallakin maailmalla, tilaisuuden tullen he *halusivat* seurata viettejään ja hyppäsivät vieraisiin. Eivätkä kokeneet sitä vääräksi.

Ja kyllä siellä oli vastaavia naisiakin. Kotona uskollisia perheenäitejä ja kilttejä tyttöjä. Maailmalla jotain aivan muuta. Mietin monesti, mitä rakkaus noille, aivan normaaleille ihmisille, merkitsi?

Ja miksi he nimenomaisesti *halusivat* päästää eläimellisen puolensa vapaaksi, tietäen täysin, että he pettivät samalla oman rakkaansa luottamuksen kaikin mahdollisin tavoin?

Siinä sukelletaan johonkin aika merkilliseen ja vaikeaan kurimukseen, jos tuota yrittää ymmärtää - ei niinkään sitä, mitä he tekivät, vaan sitä, etteivät kaikki toimi noin. Rakkaus tuntuu todella merkitsevän hyvin eri asioita eri ihmisille.

Satanistit eivät (jos oikein olen ymmärtänyt) usko rakkauteen; vain ihmisen eläimelliseen puoleen, himoineen ja tarpeineen. Sitten on taas vaikkapa zen-buddhalaisia munkkeja, jotka edustavat toista äärilaitaa. Pieni ns. normaali-ihminen siinä välissä lienee sekoitus molempia: pyhyyttä ja eläintä. Ja koettaa saada nuo asiat jonkinlaiseen tasapainoon.

Jotenkin itse ajattelen niin, että vaikka meissä kiistatta on eläintä ja toisaalta myös jotain, mitä voisi kutsua vaikka sen vastavoimaksi, "ihmisyydeksi", emmekä pääse kumpaakaan puoltamme pakoon, ihmisellä on kuitenkin tietty voima ja selkäranka, jonka turvin voimme aina valita mitä teemme. En siksi usko siihen, että kukaan pettää toista kännissä vain siksi, "ettei tiennyt mitä teki". Kyllä me tiedämme mitä teemme. Kännissäkin. Ja voimme valita toisin. Emme vain aina halua valita toisin.

Aito rakkaus vaatii kaksi suunnattoman rohkeaa, vahvaa, vapaata ihmistä. Niin luulen. Ihmisiä, jotka kulkevat omaa polkuaan, eivätkä pelkää tulla kivitetyiksi poikkeavina. Onnea heille! :)

Lainaus käyttäjältä: "Aji Inferno"
Aito rakkaus vaatii kaksi suunnattoman rohkeaa, vahvaa, vapaata ihmistä. Niin luulen. Ihmisiä, jotka kulkevat omaa polkuaan, eivätkä pelkää tulla kivitetyiksi poikkeavina. Onnea heille! :)

Kuvailit erilaisia ilmenemisiä rakkaudelle, ja käsitin, että itsestäsi ne eivät vastanneet käsitystä "aidosta" rakkaudesta. Mitenkä tuo aitous sitten mielestäsi ilmenee? Käytännön tasolla? Ja mikä tekee "aidosta" paremman kuin joku muu "käyttökelpoinen" vaihtoehto?

Filago, jolla on kyselykausi

Edit: ja kiitos kehuista, nyt minua ei tästä ylpistyneenä sitten saa millään pysymään hiljaa ;)

Lainaus käyttäjältä: "Filago"

Lainaus käyttäjältä: "Aji Inferno"
Aito rakkaus vaatii kaksi suunnattoman rohkeaa, vahvaa, vapaata ihmistä. Niin luulen. Ihmisiä, jotka kulkevat omaa polkuaan, eivätkä pelkää tulla kivitetyiksi poikkeavina. Onnea heille! :)

Kuvailit erilaisia ilmenemisiä rakkaudelle, ja käsitin, että itsestäsi ne eivät vastanneet käsitystä "aidosta" rakkaudesta. Mitenkä tuo aitous sitten mielestäsi ilmenee? Käytännön tasolla? Ja mikä tekee "aidosta" paremman kuin joku muu "käyttökelpoinen" vaihtoehto?

Filago, jolla on kyselykausi

Edit: ja kiitos kehuista, nyt minua ei tästä ylpistyneenä sitten saa millään pysymään hiljaa ;)

Oikein! Ei täällä hiljaa kuulukaan olla. ;)

Niin, aitous... Kaipa nuo kaikki ilmentymät ovat aina jollekulle niitä "aitoja". Ihan elämäntilanteen, -arvojen ja ihmisen persoonan mukaan.

Itse kun on tällainen elämän utelias tarkkailija, aina välillä sitä vaan alkaa ihmetellä erinäisiä asioita. Tämäkin kysely ja teema taisi käynnistyä siitä, kun kuuntelin musaa ja mietin, miten eri tavoin biiseissä käsitellään teemaa "love". Tietyissä rokkibiiseissä sille on aika suorasukainen merkitys (ota vaikka Led Zeppelinin "Whole lotta love"). Toisissa hyvinkin romanttinen, kolmansissa käytännöllinen (vaikka perheeseen liittyvä) ja joissakin jopa henkinen.

Ja siitä tuli mieleen, että jos ihminen vaikka kirjeenvaihtoilmoituksella hakee "rakkautta", saako hän kotiovelleen nahka-asuisen ja piiskalla varustautuneen Robert Plantin, herrasmiehen ruusukimppu ja suklaarasia kädessään, vaiko buddhalaismunkin? Vai mitä oikeastaan? =)

Mistä sinänsä pääsisikin kätevästi aiheeseen deittipalvelut ja miksi niin moni tuntuu pettyvän siihen, mitä niistä löytää... Mutta ehkä se on eri kyselyn aihe. ;)

Mielenkiintoinen aihe...
Luottamus ja rakkaus ovat yhtä. MUTTA! Jos menetät luottamuksen, rakkauskin kärsii... Miten sitten luottamus menetetään? Siihen täytyy toisen osapuolen tehdä jotain. Rakkauden alussahan on molemmat ilmiöt läsnä.

Luottamusta ja rakkautta voi myös lujittaa  :) Ja siihen tarvitaan molempia osapuolia...

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno
Ja siitä tuli mieleen, että jos ihminen vaikka kirjeenvaihtoilmoituksella hakee "rakkautta", saako hän kotiovelleen nahka-asuisen ja piiskalla varustautuneen Robert Plantin, herrasmiehen ruusukimppu ja suklaarasia kädessään, vaiko buddhalaismunkin? Vai mitä oikeastaan? =)

Mistä sinänsä pääsisikin kätevästi aiheeseen deittipalvelut ja miksi niin moni tuntuu pettyvän siihen, mitä niistä löytää... Mutta ehkä se on eri kyselyn aihe. ;)

Itse löysin aikoinani Ystävän, suurella Y :llä ja vielä suuremmalla Sydämellä, onko se sitten sitä aitoa rakkautta? en tiedä, mutta ainakin Aitoa välittämistä ! Ja aina ei tarvitse olla edes eri sukupuolta!
Kaksi aikuista ihmistä voi kohdata ja löytää sielunpeilinsä, aidosti haluta toiselle kaikkea hyvää, pyytteettömästi!

Kaksi aikuista ihmistä (joko mies/nainen, mies/mies tai nainen ja nainen) voivat "Rakastua" siihen henkiseen ja fyysiseen rakkauteen, jotka ovat sitten aivan eri asia! ja se ei yleensä ole pyytteetöntä. Toiseen voi rakastua vain fyysisesti,( järjetöntä "vetovoimaa", henkilökemiaa)
mutta myös vain henkisesti, ( tulla jopa riippuvaiseksi toisen ajatuksista, mielipiteistä, keskusteluista yms). Nämä kaksi kulkevat monesti käsikädessä ja jos ne ovat tasapainossa, niin siinä kulkee kaksi onnellista ihmistä!
Ystävyyskin on rakkautta !

Lainaus käyttäjältä: hessi - joulukuu 25, 2008, 23:53:43 ip

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno
Ja siitä tuli mieleen, että jos ihminen vaikka kirjeenvaihtoilmoituksella hakee "rakkautta", saako hän kotiovelleen nahka-asuisen ja piiskalla varustautuneen Robert Plantin, herrasmiehen ruusukimppu ja suklaarasia kädessään, vaiko buddhalaismunkin? Vai mitä oikeastaan? =)

Mistä sinänsä pääsisikin kätevästi aiheeseen deittipalvelut ja miksi niin moni tuntuu pettyvän siihen, mitä niistä löytää... Mutta ehkä se on eri kyselyn aihe. ;)

Itse löysin aikoinani Ystävän, suurella Y :llä ja vielä suuremmalla Sydämellä, onko se sitten sitä aitoa rakkautta? en tiedä, mutta ainakin Aitoa välittämistä ! Ja aina ei tarvitse olla edes eri sukupuolta!
Kaksi aikuista ihmistä voi kohdata ja löytää sielunpeilinsä, aidosti haluta toiselle kaikkea hyvää, pyytteettömästi!

Kaksi aikuista ihmistä (joko mies/nainen, mies/mies tai nainen ja nainen) voivat "Rakastua" siihen henkiseen ja fyysiseen rakkauteen, jotka ovat sitten aivan eri asia! ja se ei yleensä ole pyytteetöntä. Toiseen voi rakastua vain fyysisesti,( järjetöntä "vetovoimaa", henkilökemiaa)
mutta myös vain henkisesti, ( tulla jopa riippuvaiseksi toisen ajatuksista, mielipiteistä, keskusteluista yms). Nämä kaksi kulkevat monesti käsikädessä ja jos ne ovat tasapainossa, niin siinä kulkee kaksi onnellista ihmistä!
Ystävyyskin on rakkautta !

Erittäin fiksusti sanottu. Ylipäätään olen vähän aina ihmetellyt monien ihmisten tarvetta erottaa ystävyys ja "rakkaus" väkisin toisistaan. On vaikeaa kuvitella toista ilman toista. Mutta sitten taas... kun Led Zeppelin huutaa ekstaasissa "I'm gonna give you my love!", siinä ei taida olla ystävyydestä kyse ripauksenkaan verran. ;) Mutta nämä asiat menevät arkisessa kielessä ja ihmisen käytöksessäkin helposti ja pahasti sekaisin. On ihmisiä, jotka eivät kykene antamaan rakkaudelle tilaisuutta, koska heidän hormoninsa hylkäävät automaagisesti kaikki kumppaniehdokkaat, joita kohtaan tuntevat jotain ystävyyden ja välittämisen kaltaista. Ja lienee vastaavasti myös ihmisiä, joissa ei vain ole sitä tiettyä eläimellistä osaa, josta Zeppelin laulaa.

Jotta homma ei ainakaan helpottuisi, siihen liittyy vielä pesänrakennusvietti ja perhe. Jimmy Page ei ehkä lauletussa kiihkossaan ensimmäisenä ajatellut perhettä ja lapsia! Eikä sitä välttämättä ajattele tämän vastakohtakaan, eli puhdasta kumppanuusrakkautta hakeva. Kolmas ja liekö yleisin rakkauden käsite lieneekin tavallisen ihmisen tarve perustaa perhe jonkin soveltuvan ihmisen kanssa. Lapsineen. Kaikilla näillä kolmella rakkaudeksi miellettävällä ulottuvuudella: seksi, kumppanuus ja perhe, on kyky lyödä toisiaan silmille että tuntuu, kun ihmiset hakevat rakkautta. Ei mikään ihme, että asia hämmentää ja tuottaa loppumattomasti lauluja, runoja ja yleistä sekamelskaa elämäämme. ;)

Kuten Aji Inferno sanoo,  "olen vähän aina ihmetellyt monien ihmisten tarvetta erottaa ystävyys ja "rakkaus" väkisin toisistaan". Niinpä. Kun katsotte vanhoja pariskuntia, heistä usein löytyy (mikäli ovat onnellisia ja elämä kohdellut hyvin pariskuntana) sekä ystävyys, että rakkaus ja siinä mukana seuraa luottamus aidon välittämisen kanssa. Sen näkee hellistä katseista, toisen huomioonottamisesta ja arvostuksesta joka tilanteessa. Oma rakas puoliso on myös paras ystävä. Siihen kun kaikki pääsisivätkin!

Ystävyys... Ehkä siihenkin sisältyy _jollain tavalla_ rakkautta... En tiedä. Eikös kaverisuhteissa ole enemmänkin kunnioitusta ja välittämistä kuin suoranaista rakkautta?

Lainaus käyttäjältä: Pimms - joulukuu 26, 2008, 06:33:23 ap
Kun katsotte vanhoja pariskuntia, heistä usein löytyy (mikäli ovat onnellisia ja elämä kohdellut hyvin pariskuntana) sekä ystävyys, että rakkaus ja siinä mukana seuraa luottamus aidon välittämisen kanssa. Sen näkee hellistä katseista, toisen huomioonottamisesta ja arvostuksesta joka tilanteessa. Oma rakas puoliso on myös paras ystävä. Siihen kun kaikki pääsisivätkin!

Näin se on ja tähänhän moni pyrkii!
Mutta kun sitten 27v yhteistä elämää on mennyt, jälikasvu omillaan ja
huomaa ettei toinen olekaan se joka arvostaa ja välittää!
Mistäs sitten löydät sen tutun ja turvallisen kainalon joka ymmärtää kaikki vanhuuden oireet ja oikut?
Ja joka näistäkin huolimatta katsoo sinua vielä hellästi ja kaivaten!
Et mistään !
Kun yrität viiskymppisenä rakentaa uutta suhdetta niin siinä ei juuri muuta ole kun sitä fyysistä kiihkoa !
Vaikka mieluiten haluaisin löytää ensin sen henkisenpuolen toisesta ja vasta sitten sen muun!
tämän ikäisellä ei ole sitä ongelmaa että olisi viettiä perustaa perhe! se elämä on jo eletty!
Nyt haluaisi sitä harmoniaa ja arvostusta ja pieniä ihania arkisia huomion osoituksia(niistä kun jäi paitsi siinä toisessa elämässä).
Ja myös saada antaa niitä helliä katseita ja kosketuksia, sitä arvostusta!
En toki kiellä etteikö se ihana "seksi" kin kiinnosta! nyt kun olisi aikaa siihenkin, kun ei ole lapset kintuissa jatkuvasti!
hmmm..... tässä nyt mentiin taas vähän eri aiheeseen......

mutta kun se kipeästi koskettaa itseäni !

TE joilla vielä on oma rakas puoliso, niin muistkaapa vaalia sitä huolella(varsinkin TE MIEHET! ),
ettei sitten yht äkkiä huomaa , että hei mihinkäs se eukko(ukko) meni?

Hessille voimia.

Niin monta näkökulmaa näihin asioihin. Onhan myös ihmisiä, jotka eivät koskaan löydä kumppania, kuka mistäkin syystä. Olisiko sitten vaikeampaa menettää yhteiselo kuin olla aina yksin? Ehkäpä niin on. Sitä on ollut huomaavinaan, että pitkäaikaissinkuilla ei tunnu olevan suurempaa kiirettä asiantilan muuttamiseen, kun taas suhteen juuri lopettaneilla näkyy olevan sekä halu, että kyky (!) palata - ehkä pienen hengähdystauon jälkeen - hyvin nopeasti paritilaan. Joskus tuumin, onko siinä kyse paitsi tottumuksen voimasta, myös siitä että kun kaikki hommat on "tuoreessa muistissa" ja hyvin opittuja, parisuhdehelvetti-ihminen osaa pelin säännöt ja löytää uutta seuraa paljon helpommin kuin pelistä kauan tai jopa aina ulkona ollut. Ehkäpä. Rakkauselämä on kaikkien pelien äiti.

Mutta Onnekasta Uutta Vuotta niin sinkuille kuin muillekin - käyköön Hessin ja muidenkin Unelmat toteen! :)

P.s: sorry - Infernon automaattinen epäkorrektuaattori näköjään teki tekstini p-suhteesta helvettiä... No, koneillakin on näköjään näkemyksensä! =D

Kiitoksia !

ja ei se parisuhde tarvitse olla edes "helvettiä" kun siitä haluaa pois.
Ex mieheni jonka kanssa vieläkin asun?!? on oikein ihana ihminen monessa asiassa, sitä en voi kieltää,
ei meillä riidella, huudeta, lyödä eikä alko ole se ongelma, mutta kun juuri se arvostus, läheisyys yms puuttuu, olen todennut monelle, olen hänelle  väärä nainen, antakaamme toisillemme mahdollisuus "toiseen elämään".
sovussa yritän irtautua, mutta vaikeaa se näemmä tulee olemaan.
Parempaa vuotta 2009 odottaen!  :D

Niin, aito pyyteetön rakkaus, onko sitä ?

Rakkauden kaksi lajia Agape ja Eros ovat eri rooleissa erilaisissa ihmissuhteissa.
Agape  rakkaus, sen enempää tuomatta esiin vain tietyn katsantokannan ajatuksia, korinttolaiskirjeen 13 luvussa luetellaan agape-rakkauden ominaisuuksia:
•   Rakkaus on pitkämielinen
•   Rakkaus on lempeä
•   Rakkaus ei kadehdi
•   Rakkaus ei kerskaa
•   Rakkaus ei pöyhkeile
•   Rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti
•   Rakkaus ei etsi omaansa
•   Rakkaus ei katkeroidu
•   Rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa
•   Rakkaus ei iloitse vääryydestä
•   Rakkaus iloitsee yhdessä totuuden kanssa
•   Rakkaus kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
•   Rakkaus ei koskaan häviä
Tämän lajin rakkaus näkyy vaikkapa äidin ja lapsen välillä. Luovutat toisen (luoja paratkoon molemmat ??) munuaisesi lapsellesi, jotta hän saisi elää, jos hänen omat munuaisensa eivät toimi.
Eros kuvaa taas kahden ihmisen, miehen ja naisen suhdetta kumppaniinsa mitä sukupuolta sitten onkin. Se on fyysistä halua, vetovoimaa, seksiä, hellyyttä, rakkautta. Toki kun olemme kiintyneet johonkin itseämme miellyttävään ihmiseen eros tyyppisellä tavalla on siinä mukana paljon myös Agape rakkautta. Kahden ihmisen humaltuessa toisistaan vallitsee itseasiassa molemmat hyvin vahvana. Ihastumisen kautta rakkauteen ja yhdessäelämiseen, vaikkapa. Mutta kun aikaa kuluu Eros rakkaus vaimenee ja jos onnea on, Agape valtaa alaa. Jos hyvin käy, kahden pitkään yhdessä eläneen ihmisen välinen kiintymys on täynnään tuota lempeää, Jumalista rakkautta, joka ei ole katkeroitunut vaan on antanut ties monenko kerran anteeksi eikä muistele kärsimäänsä pahaa.
Siinäpä taitolaji. Ihminen ei tähän täydelleen pysty kuin joskus äärimmäisen harvoissa tapauksissa.  Voimme ehkä antaa anteeksi, muttemme unohda. Katkeroidumme kärsimästämme pahasta. Loukkaamme toista.
On aivan normaalia, että toimimme noin. Sehän on inhimillistä...ja kenenkään ei pitäisi joutua kärsimään jatkuvia loukkauksia, välinpitämättömyyttä eikä vääryyttä. Anteeksiantamisellakin on rajansa näin inhimillisesti ajatellen. Ja jatkuvasta huonosta elämäntilanteesta on oikeus hakeutua pois. Vaikka sitten yksinäisyyden kustannuksella.  Viha ei ole rakkauden vastakohta vaan se on välinpitämättömyys. Vihatessasi sinulla on vielä tunteita toista kohtaan.  Siinä on vielä ripaus rakkautta, ehkä paljonkin. Välinpitämättömyys on pahinta.
Mennäänpä tuonne maallisen rakkauden puolelle. Varsinkin miehet ovat hanakoita eros rakkauden perään. He kokevat tulevansa täydellisesti hyväksytyiksi vasta siinä fyysisessä yhdynnässä. Naiset taas saavat tyydytyksen tunteen paljon laajemmasta rakkauden osoitusten kirjosta. Ja tässä sitten onkin tämä vonkaamisen ongelma.
Otetaan yksi esimerkki. Ollaan nyt vaikka tanssipaikalla. Paikalla on nainen ja mies. Kumpikin ehkä parisuhteessa tahoillaan. Nainen nauttii kun häntä haetaan tanssimaan, liehitellään, luvataan vaikka mitä ja varsinkin sitä, jos vain suostuu. Miten imartelevaa. "saisin tuon miehen..ja vaikka tuon..ja tuonkin mukaani, jos vain suostuisin." Nainen saa tästä hyvin pitkälti tyydytyksensä ja voi lähteä yksin takaisin kotiin hyväksyttynä ja onnellisena. Hän on saanut tyydytyksensä. Mies taas. Hänelle tanssiminen, viekoittelu ja mukaanpyytelyt, hellä erosuudelma ovat vasta pientä esileikkiä. Mies ei saa hakemaansa lopullista hyväksyntää naiselta ennenkuin fyysisen rakastelun kautta. Mielellään nyt ja heti.  Ja niinhän siinä usein käy. Nainen sai, mies ei. Ja siksi meitä miehiä niin usein nimitellään vonkaaviksi sioiksi, =o).
Miehille fyysinen rakastelu on loppuhuipentuma, jonka jälkeen nuo muut rakkauden alalajit tulevat täyttämään kokonaisuutta. Naiselle taas hellyys, koskettelu, muu huomioiminen, henkinen yhteys on jo se suuri rakkauden kokonaisuus, jossa fyysinen yhdyntä vain luonnollinen osa ja seuraus tuosta kaikesta muusta.
Toista et voi kahlita. Ehkä suurinta rakkautta osoitat kun annat rakkautesi kohteen mennä etsimään itseään, jos hän niin haluaa. Annat vapauden ja odotat. Annat rakkaasi kokeilla rajojaan ja kuuntelet kun hän kertoo, millaista siellä on, aidan toisella puolella. Ei aina niin vihreää kuin luulisi. Ja silloin tuet ja rohkaiset vaikka oma sydämesi on rusinana kaipuusta. Jos toinen tulee takaisin hän tekee sen aidosta rakkaudesta. Hautaat sydämeesi ne ihanat Eros rakkauden hetket, joita oli ja jäljelle jää vain Agape, joka ei muistele kärsimäänsä pahaa vaan iloitsee toisen onnesta. Sen kun osaisi, olisi aika hyvä ihmiseksi.

Hmmm....
näinhän sen luulisi menevän....
Piment Fortin teksti on miehinen näkökulma asiaan!

Lainaus käyttäjältä: hessi - joulukuu 30, 2008, 23:38:14 ip
Hmmm....
näinhän sen luulisi menevän....
Piment Fortin teksti on miehinen näkökulma asiaan!

Niin... enpä tiedä. Välillä tämä jaottelu miesten ja naisten erilaisten tarpeiden ja/tai niiden painotusten suhteen tuntuu myös keinotekoiselta. Varmaan siinä jotain tilastollisesti merkittävää on, koska siitä niin paljon puhutaan, mutta ei taida silti päteä kaikkiin miehiin eikä kaikkiin naisiin. Mieheltä ehkä odotetaan tietynlaista roolia, joka sitten kallistuu tuohon "suoraan toimintaan". Eri asia sitten on, mitä itse kukin sisimmässään miettii ja haluaa.

Kyllä meillä naisilla ja miehillä on varmaan paljon samanlaisia toiveita parisuhteesta,
mutta aivan varmasti meillä naisilla on erilaiset tarpeet kuin miehillä! poikkeuksia aina löytyy!
Ja kyllä meiltä naisiltakin odotetaan tietynlaista roolia, yleensä aika paljon tuohon hoivaamiseen liittyvää!
Ja kyllä joskus sitä suoraa toimintaakin !
tuo lause mitä kukin sisimmässään miettii ja haluaa on kyllä asia,
jonka jokaisen pitäisi oppia sanomaan myös ääneen! Ja toisen myös osattava tulkita ne !
Juuri puhumattomuus tuo ne parisuhdeongelmat!
Aina kun ei osaa olla ajatuksenlukija!

Minä haluaisin kaikille mukavaa uudenvuoden vastaanottoa,
olette sitten yksin kaksin tai joukossa :)
Toivokaamme että meistä jokainen löytäisi sitä
voimia antavaa rakkautta vuonna 2009 jossain muodossa!
Muistakaa uuden vuoden suudelma!  :-*

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - joulukuu 02, 2008, 22:31:13 ip
....pikkujoulu, tilanne, jossa periaatteessa fiksu mies...

Hieman revitty irti itse asiasta, muuuutta...  Vuoden ensimmäiset pikkujoulut käsillä !!!
Nyt lähretää rakastumaan  ;) ;) ;) ;D

Ihan mielenkiintoinen zombie.

Yksikään ihminen ei ole rakkauteni arvoinen, mutta kissani on. :-*

Lainaus käyttäjältä: narttu - tammikuu 31, 2015, 21:39:52 ip
Yksikään ihminen ei ole rakkauteni arvoinen, mutta kissani on. :-*

Ja tuo on sen verran lähellä totuutta, että on pakko olla melkein samaa mieltä. On ihmisiäkin, jotka ovat hyvin, hyvin erilaisia enemmistöstä, ja rakkauden arvoisia. Mutta heitä on harvassa, ja kissa on kodin sydän! :)

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - helmikuu 01, 2015, 00:57:09 ap

Lainaus käyttäjältä: narttu - tammikuu 31, 2015, 21:39:52 ip
Yksikään ihminen ei ole rakkauteni arvoinen, mutta kissani on. :-*

Ja tuo on sen verran lähellä totuutta, että on pakko olla melkein samaa mieltä. On ihmisiäkin, jotka ovat hyvin, hyvin erilaisia enemmistöstä, ja rakkauden arvoisia. Mutta heitä on harvassa, ja kissa on kodin sydän! :)

Kappas täältä on tämmöinenkin ketju kaivettu katakombeista!
Mut joo samaa mieltä Nartun kanssa. Itsekin tunnen ihmisiä jotka eivät juurikaan välitä muista ihmisistä, mutta söpöt kissat ja koirat saavat nämä kummasti lepertelemään :)         Ja onhan kissat kivoja, itse taidan olla kääntynyt koiraihmisestä kissaihmiseksi tuntemattomasta syystä.

Rakastan aidosti ja ilman taka-ajatuksia kultaani Heliä jo 7. vuotta, eikä tunne ole muuttunut koko aikana mihinkään. Ja koen saavani vastarakkautta joka päivä, hän osaa osoittaa sen vilpittömästi. KIITOS.

Rakkaus....

(http://www.mmakela.fi/arkisto/avioelamaa7.jpg)

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - helmikuu 01, 2015, 00:57:09 ap

Lainaus käyttäjältä: narttu - tammikuu 31, 2015, 21:39:52 ip
Yksikään ihminen ei ole rakkauteni arvoinen, mutta kissani on. :-*

Ja tuo on sen verran lähellä totuutta, että on pakko olla melkein samaa mieltä. On ihmisiäkin, jotka ovat hyvin, hyvin erilaisia enemmistöstä, ja rakkauden arvoisia. Mutta heitä on harvassa, ja kissa on kodin sydän! :)

Samaa mieltä täälläkin... Vaikka välillä se rakkaus meinaa rakoilla hetkeksiaikaa. Aamulla klo 04:15 naamaa puskeva ja ruokaa haluava karvapallo ei oikein helliä tunteita herätä varsinkin kun sillä on kupillinen raksuja joita voi käydä syömässä koska haluaa... Mutta kun se äreän murahduksen seurauksena kömpii sinne kupille raksuja syömään ja senjälkeen tulee kainaloon nukkumaan niin vaikea sille on pitkävihainen olla  ;)

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - helmikuu 01, 2015, 00:57:09 ap

Lainaus käyttäjältä: narttu - tammikuu 31, 2015, 21:39:52 ip
Yksikään ihminen ei ole rakkauteni arvoinen, mutta kissani on. :-*

Ja tuo on sen verran lähellä totuutta, että on pakko olla melkein samaa mieltä. On ihmisiäkin, jotka ovat hyvin, hyvin erilaisia enemmistöstä, ja rakkauden arvoisia. Mutta heitä on harvassa, ja kissa on kodin sydän! :)

Teillä ei ilmeisesti ole lapsia. Eikä vanhempia. Eikä sisaruksia. Eikä ilmeisesti ystäviä tai edes hyvänpäivän tuttujakaan, jos arvotatte kissat ihmisten yläpuolelle.

Ei muuta.

Lainaus käyttäjältä: x46900 - helmikuu 13, 2015, 16:11:38 ip
Teillä ei ilmeisesti ole lapsia. Eikä vanhempia. Eikä sisaruksia. Eikä ilmeisesti ystäviä tai edes hyvänpäivän tuttujakaan, jos arvotatte kissat ihmisten yläpuolelle.

Ei muuta.

Jostain luin vuosia sitten kommentin "mitä paremmin opin tuntemaan ihmisiä sitä enemmän arvostan eläimiä". Valitettavasti tuo on ihan liian osuva kommentti.

Ei muuta.

Ei eläimiä saisi liiaksi inhimillistää. Ne kuitenkin on ja pysyy eläiminä, nauttien elämästään sellaisena. ;)

Lainaus käyttäjältä: Miquel - helmikuu 13, 2015, 20:28:09 ip
Ei eläimiä saisi liiaksi inhimillistää. Ne kuitenkin on ja pysyy eläiminä, nauttien elämästään sellaisena. ;)

Kuka meistä ei olisi joskus ajatellut hetken että kunpa olisin tuo koira/kissa kun sillä on niin helppoa ja mukavaa.
Itse ajattelin kuitenkin elää kauemmin kuin koirani  8)
Sen kyllä tiedän että jos laittaisi koiran ja emännän päiväksi auton takakonttiin niin vain toinen olisi iloinen nähdessään minut taas  ;)

Asiasta alkuperäiseen, luulen että se on sitä, kun tulee hyvä mieli kun pyytämättä harjaat lumet toisen auton päältä kun hän on pian lähdössä.

Lainaus käyttäjältä: Miquel - helmikuu 13, 2015, 20:28:09 ip
Ei eläimiä saisi liiaksi inhimillistää. Ne kuitenkin on ja pysyy eläiminä, nauttien elämästään sellaisena. ;)

Melkein voisi sanoa että onneksi eläimet eivät ole inhimmillisiä. Eläimet näyttävät tunteensa aidosti eivätkä tietoisesti yritä huijata tai pettää kuten valitettavan usein tapahtuu ihmisten kohdalla. Eläinten kohdalla voi luottaa että kaikki on aitoa, niin viha kuin rakkauskin toisin kuin ihmisten kohdalla joihin joutuu valitettavasti suhtaumaan pienellä varauksella. Tutuistakin löytyy liian monta joita on huijattu.

Voi että miten totta puhut. :-* Sillä minäkin (lapseton omasta tahdostani) luotan eläimen pyyteettömään (rakkauteen) kanssaelämiseen.  :o
En ole koskaan verrannut lasta ja eläintä keskenään, koska  A: lapsi on aina (toivottavasti) vanhemmilleen se tärkein, rakkain ja haluttu
B: minulle, joka en koskaan ole halunnut ihmislapsia on kissani se haluttu, rakastettu ja mailman tärkein.  :-* Harvoin voi näitä lapsi/lemmikki juttuja verrata keskenään, eikä mielestäni tarvikkaan. ;)

Kissat ovat rakkaus. :)

Olen samaa mieltä, että kannattaa varoa kissojen inhimillistämistä. Kissat tietävät olevansa Jumalia eivätkä pidä yhtään moisesta.  >:(

(https://fbcdn-sphotos-d-a.akamaihd.net/hphotos-ak-xfp1/v/t1.0-9/s720x720/10394526_10152584244676481_7276600248893712554_n.jpg?oh=c620eb0a1a8fe1577d49cb6ed5794c25&oe=555824A4&__gda__=1431690845_869e0bfd4408fbe55175fcfad78b0239)

OTTEITA KOIRAN PÄIVÄKIRJASTA:

Päivä 180
0800- JEE! Koiranruokaa! Mun lempparia!
0930- JEE! Autoajelu! Mun lempparia!
0940- JEE! Kävelyretki! Mun lempparia!
1030- JEE! Autoajelu! Mun lempparia!
1130- JEE! Koiranruokaa! Mun lempparia!
1200- JEE! Lapset! Mun lempparia!
1300- JEE! Piha! Mun lempparia!
1600- JEE! Äiti! Mun lemppari!
1700- JEE! Koiranruokaa! Mun lempparia!
1730- JEE! Iskä! Mun lemppari!

Päivä 181
0800- JEE! Koiranruokaa! Mun lempparia!
0930- JEE! Autoajelu! Mun lempparia!
0940- JEE! Kävelyretki! Mun lempparia!
1030- JEE! Autoajelu! Mun lempparia!
1130- JEE! Koiranruokaa! Mun lempparia!
1200- JEE! Lapset! Mun lempparia!
1300- JEE! Piha! Mun lempparia!
1600- JEE! Äiti! Mun lemppari!
1700- JEE! Koiranruokaa! Mun lempparia!
1730- JEE! Iskä! Mun lemppari!

Päivä 182
0800- JEE! Koiranruokaa! Mun lempparia!
0930- JEE! Autoajelu! Mun lempparia!
0940- JEE! Kävelyretki! Mun lempparia!
1030- JEE! Autoajelu! Mun lempparia!
1130- JEE! Koiranruokaa! Mun lempparia!
1200- JEE! Lapset! Mun lempparia!
1300- JEE! Piha! Mun lempparia!
1600- JEE! Äiti! Mun lemppari!
1700- JEE! Koiranruokaa! Mun lempparia!
1730- JEE! Iskä! Mun lemppari!

OTTEITA KISSAN PÄIVÄKIRJASTA:

Päivä 752
Vangitsijani jatkavat huomioni kiinnittämistä omituisilla pienillä heiluvilla esineillä. He syövät prameasti tuoretta lihaa, kun taas minut he pakottavat syömään kuivia palleroita. Ainoa asia mikä pitää toivoani yllä on toivo paosta, ja se lievä tyydytys jonka saan aina kun hajotan huonekalun. Huomenna taidan syödä taas huonekasvin.

Päivä 761
Tänään yritykseni tappaa vangitsijani pyörimällä heidän jaloissaan, kun he kävelevät, melkein onnistui. Täytyy yrittää samaa portaiden yläpäässä. Yritin aiheuttaa kuvotusta ja inhoa sortajissani oksentamalla taas kerran heidän lempituolilleen. Pitää yrittää samaa heidän sängylleen.

Päivä 765
Yrityksessäni herättää sortajissani pelkoa ja näyttääkseni, mihin pystyn, vein heille päättömän hiiren ruumiin. He vain lässyttivät ja jankuttivat kuinka hyvä pikku kissa olen. Hmm... ei toimi suunnitelman mukaisesti...

Päivä 768
Vihdoinkin tajusin kuinka sadistisia he ovat. Ilman minkäänlaista syytä minut valittiin vesikidutukseen. Tällä kertaa tosin siinä käytettiin myös polttavaa ja vaahtoavaa kemikaalia, jota he kutsuivat shampooksi. Mikä sairas mieli pystyykään keksimään sellaisen nesteen! Ainoa lohdutukseni on peukalonpalanen joka on vieläkin hampaitteni välissä.

Päivä 771
Heillä oli jonkinlainen salaseuran kokous. Minut laitettiin eristysselliin koko tapahtuman ajaksi. Kuulin kuitenkin heidän äänensä ja haistoin pahanhajuisen, olueksi kutsutun aineen lasiputkiloissa. Tärkeää: kuulin, että eristykseni johtui MINUN aiheuttamastani "allergiasta". Pitää ottaa selvää mitä se on ja miten voin käyttää sitä hyväkseni.

Päivä 774
Olen täysin vakuuttunut että muut vangit ovat vasikoita. Koira päästetään säännöllisesti vapaaksi mutta vaikuttaa palaavan erittäin mielellään takaisin. Hän on aivan selvästi idiootti. Lintu taasen välittää jotain informaatiota heille koska puhuu koko ajan heidän kanssaan. Olen varma että hän raportoi jokaisen liikkeeni. Ja koskapa hänet on sijoitettu metalliseen huoneeseen hänen turvallisuutensa on toistaiseksi taattu.. Mutta minä voin odottaa. Se on vain ajan kysymys...

Lainaus käyttäjältä: Miquel - helmikuu 13, 2015, 20:28:09 ip
Ei eläimiä saisi liiaksi inhimillistää. Ne kuitenkin on ja pysyy eläiminä, nauttien elämästään sellaisena. ;)

Lainaus käyttäjältä: Miquel - helmikuu 14, 2015, 09:42:13 ap

OTTEITA KOIRAN PÄIVÄKIRJASTA:


OTTEITA KISSAN PÄIVÄKIRJASTA:

Vähän koomista ehkä, että tuo "päiväkirja" viesti on tosiasiassa ensimmäinen viesti, missä eläimiä oikeasti inhimillistetään.

Lainaus käyttäjältä: Jalien - helmikuu 14, 2015, 10:37:05 ap

Lainaus käyttäjältä: Miquel - helmikuu 13, 2015, 20:28:09 ip
Ei eläimiä saisi liiaksi inhimillistää. Ne kuitenkin on ja pysyy eläiminä, nauttien elämästään sellaisena. ;)

Lainaus käyttäjältä: Miquel - helmikuu 14, 2015, 09:42:13 ap

OTTEITA KOIRAN PÄIVÄKIRJASTA:


OTTEITA KISSAN PÄIVÄKIRJASTA:

Vähän koomista ehkä, että tuo "päiväkirja" viesti on tosiasiassa ensimmäinen viesti, missä eläimiä oikeasti inhimillistetään.

Ehkä huumorissa se inhimillistäminen on kuitenkin ihan ok, miten muuten niistä saisi huumoria irti? Ne on kuitenkin eläimiä.

Neljäkytä vuotta olen rakastanut naista jota en aikanaan saanu omaksi oman pöljyyteni vuoksi ja sitä olen murehtinu ja tulen murehtiin hammaan loppuun saakka :'( :'( :'(

Lainaus käyttäjältä: Jani M - helmikuu 14, 2015, 16:18:26 ip

Lainaus käyttäjältä: Jalien - helmikuu 14, 2015, 10:37:05 ap

Lainaus käyttäjältä: Miquel - helmikuu 13, 2015, 20:28:09 ip
Ei eläimiä saisi liiaksi inhimillistää. Ne kuitenkin on ja pysyy eläiminä, nauttien elämästään sellaisena. ;)

Lainaus käyttäjältä: Miquel - helmikuu 14, 2015, 09:42:13 ap

OTTEITA KOIRAN PÄIVÄKIRJASTA:


OTTEITA KISSAN PÄIVÄKIRJASTA:

Vähän koomista ehkä, että tuo "päiväkirja" viesti on tosiasiassa ensimmäinen viesti, missä eläimiä oikeasti inhimillistetään.

Ehkä huumorissa se inhimillistäminen on kuitenkin ihan ok, miten muuten niistä saisi huumoria irti? Ne on kuitenkin eläimiä.

Joo, on ok. Jopa ihmisen eläimellistäminen on huumorissa ok. Tuo ei ollut se varsinainen pointti, vaan se että varsinaista inhimillistämistä noissa aiemmissa viesteissä ei ole.

^Miten se nyt klassisessa filosofiassa meni... Eroottinen, veljellinen ja jumalallinen rakkaus....

Jos aiemmissa viesteissä kissoja ei inhimillistetä niin a) foorumilla on useampi eläimiin sekaantuja tai b) kissoja jumalina palvova.

Rakkaudesta filosofiaan täytyy tässä kohtaa todeta, että ketjun aloittaja kysyi aidosta rakkaudesta, eikä mistään ylhäällä esitetyistä rakkauden alalajeista. Eli eipäs sotketa keskustelua  :P

Olet oikeassa. Anteeksi. Mutta kyllä tämä keskustelu on sotkettu jo kauan sitten kun on alettu pitää opittuja käyttäytymismalleja aidon rakkauden ilmentyminä.

Joo, Platon. Jotkut määrittävät vielä neljännen, eli romanttisen rakkauden. Onko siinä silti edes kaikki, entä esim. itserakkaus? Näissä kyse on ihmisolentojen välisestä rakkaudesta, eläimiin kohdistuva on eri asia, eikä niitä tule sotkea. Jos joku sitä ei rakkaudeksi määrittele, se hänelle suotakoon, kuten myös suotakoon se että joku määrittelee. Se kun ei ole keltään mitään pois.
Eläimiin sekaantuja, tai eläintä jumalana pitävä, ei rakasta aidosti eläintään. Ja olen aivan varma että ymmärsit, ja ymmärrät, tämän itsekkin. Ei insestikään ole rakkautta.

Lainaus käyttäjältä: Jalien - helmikuu 15, 2015, 16:11:45 ip
eläintä jumalana pitävä, ei rakasta aidosti eläintään.

Nyt heitit kiinnostavan väitteen. Tarkoittaako tämä että jumalia ei pysty ylipäätään rakastamaan aidosti, vai miksi juuri eläimiä ei voisi rakastaa jumalina? Eläinten jumalointihan on yleisesti historiassa tunnettua, esimerkiksi Egyptin kissat.

Lainaus käyttäjältä: MiM - helmikuu 15, 2015, 16:57:16 ip

Lainaus käyttäjältä: Jalien - helmikuu 15, 2015, 16:11:45 ip
eläintä jumalana pitävä, ei rakasta aidosti eläintään.

Nyt heitit kiinnostavan väitteen. Tarkoittaako tämä että jumalia ei pysty ylipäätään rakastamaan aidosti, vai miksi juuri eläimiä ei voisi rakastaa jumalina? Eläinten jumalointihan on yleisesti historiassa tunnettua, esimerkiksi Egyptin kissat.

En tarkoittanut etteikö jumalia voisi rakastaa aidosti. Enemmänkin tuo kommentti koski nykyajan Suomea, enkä niinkään miettinyt historiaa. Sopi ehkä tuohon väliin hieman huonolaisesti.