Kun en itse juurikaan olutta juo, niin kysynkin kiusallani, mitä siideriä muut juo? Itse juon usein ranskalaista siideriä kun niillä on maailman tiukin lainsäädäntö, eli siideriä on vain omenasta tai päärynästä puristetusta mehusta käyttämällä valmistettu liuos, ei siis ruotsalaisittain että siideriin saa lisäillä vaikka pirtua... Siis ranskalaiset ja englantilaiset siiderit tarjoavat aitoja makuelämyksiä. Écusson on hyvä valmistaja ranskasta ja pakattu kuohuviinipulloon, ja löysin paikallisesta Alkosta myös hauskan englantilaisen (muistaakseni) sarjan lajikesiidereitä, jotka on siis yhden lajikkeen mehusta tehtyjä, niitä on hauska maistella.
Silloin tällöin tulee maisteltua noita alkon erikoisempia lajikkeita, mutta yleensä menee ihan Hartwallin Upcider natural omena.
Magner's on tähän mennessä parasta siideriä mitä on tullut maistettua. http://alko.fi/tuotteet/fi/788244
Noiden kunnon kuivien britti siiderien valikoima on ainakin täällä Loviisa/Kotka akselilla kovin niukka :( että kovinkaan montaa eri merkkiä ei ole tullut testattua. Toki Strongbow, Crowmoor yms yleisempiä maitokaupoissa myytäviä kuivia brittisiidereitä tulee jonkin verran nautittua.
Jotain ranskalaista siideriä tuli kerran ostettua juurinkin tälläistä kuoharipullossa myytävää, eikä kyllä ainakaan sillä hetkellä ollut ollenkaan suun mukaista, jotenkin tunkkaisen makuista verrattuna britteihin. Mutta makuasioistahan on turhaa kiistellä..
Black Horn on myös oikein maukas siideri jota tulee suht usein oluen sijasta nautittua saunan jälkeisenä.
Yleisesti ottaen on sääli että suurella yleisöllä on ihan väärä kuva siitä mitä "Siideri" oikeastaan on, kun Golden Cap yms firmat kauppaavat kaikkia mahdollisia erimakuisia sokeriliemiä joilla ei ole siiderin kanssa mitään tekemistä..
Lainaus käyttäjältä: L3ba - tammikuu 20, 2009, 14:32:54 ip
Yleisesti ottaen on sääli että suurella yleisöllä on ihan väärä kuva siitä mitä "Siideri" oikeastaan on, kun Golden Cap yms firmat kauppaavat kaikkia mahdollisia erimakuisia sokeriliemiä joilla ei ole siiderin kanssa mitään tekemistä..
Hear hear.
Minä suosin kuivia/puolikuivia brittiläisiä: Old Rosie, Strongbow, Blackthorn, Black Rat jne.
Samalle britti-akselille lähdetään ::)
Eccusson normandie ollut jonkin aikaa suosikki, maistuupi minulle paremmalta kuin perus.
Ècussonin Bretagne-versio sit taas oli mun mielestä vähän valju, Normandi paras ja se perus on sit se vakiovieras. Stowford pressin enkkusiideri on suht sellaista juurevaa, lämpimänä tulee nenään sellainen "ruunankusi" tuoksu... Ja täti tietää kyllä miltä ruunankusi haisee. :-[
Ranskalaisiin siidereihin on tuntumaa vain pariisilaisen kaverin luona nautittu kotitekoinen tavara. Brittisiiderit ovatkin sitten hieman tutumpia. Magners on tämän hetkinen suosikkini, mutta ihan perus strongbow ja crowmoorikin menee. Aika vähän tulee kaiken kaikkiaan siideriä lipitettyä, mutta on sitä välillä mukava maistella.
-J
Aidoimmillaanhan ranskalainen siideri on jossain maaseudulla tarjottuna nätistä kukikkaasta kahvikupista ilman jäitä. En ymmärrä miksi ravintoloissa tarjotaan hanasta makeaa Perryä ja sekaan lontataan puoli kiloa jäitä, sithän se esanssinen aromi oikein nousee sieltä esiin...
Mainittu Ecusson on minunkin suosikkini alkon valikoimasta. Maitonkaupan siidereitä en juo käytännössä koskaan, korkeintaan juhannusaamuna korjaussarjaksi sokerin takia ;)
Paras, tai ainakin parhaimman mielikuvan on kuitenkin jättänyt englannista ostettu halpa, 2 litran muovipullossa ollut samea scrumpy, jossa maistui Omena ja erittäin miellyttävä tammi. Omatkin siiderit ovat olleet erinomaisia, etenkin viimeinen johon lisäsin aavistuksen (n.5 grammaa / litra) sokeria. Kuivasta pidän mutta tuo ripaus taittoi pahimman happamuuden mukavasti. Siiderit olen siis tehnyt omista omenoista, 100% tuoremehusta johon olen 25 litran annokseen laittanut puolisen kiloa sokeria tehostamaan käymistä. Ja käymisen loputtua tappanut hiivat ja lisännyt tuon makeutussokerin, hiilihapot sitten terästankissa.
Jos teen ihan kuivaa niin en toki turhaan myrkytä hiivoja siideristäkään.
Golden Cap Green apple light, yleensä 0,5-1 casen kerta-annoksena :)
Lähikauppojen valikoimista johtuen ostokseksi päätyy yleensä Strongbow tai Blackthorn. Alkosta voi ostella vaikka Scrumpy Jackia, jota nykyään saa jopa melko monesta Oulun baaristakin. Ruotsalaisten 'siidereihin' ei tule koskettua pitkällä tikullakaan, eikä suomalaisissakaan (Upcider kamalimpana) paljon kehumista ole.
Tää taitaa olla vähän sama kuin oluissa, jos pitää vaikka Karhusta niin sitä ei voi mainita, pitää aina heittää joku eksoottinen "pikkurilli pystyssä juotava"-merkki :D
Lainaus käyttäjältä: Jassu - tammikuu 21, 2009, 17:43:00 ip
Tää taitaa olla vähän sama kuin oluissa, jos pitää vaikka Karhusta niin sitä ei voi mainita, pitää aina heittää joku eksoottinen "pikkurilli pystyssä juotava"-merkki :D
Minusta vuosisataiset perinteet omaava englantilainen puhdas omenasiideri on juuri sitä perusjuomaa ja sitten nämä vaniljapäärynäkirsikkaesanssi -siiderit näitä eksoottisisa sotkuja. Jotka jostain käsittämättömästä syystä myyvät valtavia määriä.
Itsekin tehnyt siideriä joskus, vähän vaan ongelmana se hiivan hukkaaminen sieltä seasta, kun sitä tarvii siihen hiilihappokäymiseen. Cidraie-leppäkerttusiideri on muuten myös hyvää ranskalaista...
(http://www.diamondbeer.com/images/bottles/thatchers_old_rascal.jpg) (http://www.diamondbeer.com/product_details/thatchers_old_rascal.html)
Old Rascal, paras maistamani ehdottomasti. Vahva tammenmaku. ;D
...Jos ei tätä ole niin sitten tulee ostettua Strongbowia... :-\
Crowmoor ei sit kyllä ole enkkusiideri, se on suomen vastaus Strongbow-kysynnälle.
Lainaus käyttäjältä: Riiviö - tammikuu 22, 2009, 22:31:40 ip
Crowmoor ei sit kyllä ole enkkusiideri, se on suomen vastaus Strongbow-kysynnälle.
Kyllä se on brittisiideriä, vaikka sitä Sinebrykoff lisensillä Suomessa valmistaakin.
E: Ja Crowmoor Extra Dry on vieläpä kovasti hyvää, vaikka olutihmisiä enemmän olenkin. Kuivat siiderit yleesnäkin ovat miun suun mukasia. Westonsia tulee joskus baarissa tilattua, Magnerssia vois maistella seuraavalla kerralla. Sitä on moni kaverikin kehunut
E2: teinpä pikaista tutkimustyötä ja taisinpa sittenkin olla väärässä, ei Crowmoor olekaan lisenssillä valmistettua vaan pikemminkin brittiläiseen tapaan tehtyä suomalaista siideriä. No, hämäsi minua.
Ranskalainen Cidraie ainakin maistuu erinomaiselta jäiden kera :P
http://www.alko.fi/tuotteet/fi/789564 (http://www.alko.fi/tuotteet/fi/789564)
Parasta siideriä mitä olen juonut, oli nimeltään Ruwet, sitä myytiin joskus noin kymmenen vuotta sitten ainakin joissain ravintoloissa 0,75 l pulloissa. Nykyään sitä ei vaan valitettavasti taida saada suomesta mistään... tai en ole ainakaan onnistunut löytämään ???
Varsinaista suosikkia itsellani ei ole.
Ellei sitten sellaiseksi lasketa sita mita eniten juon. Eli koppalberg omena alkoholiton.
Omasta mielestani loytyy parempiakin, tuo on vaan parasta alkoholitonta joka marketeista on loytynyt.
Viimeisimmät siiderikokeilut olivat Kausalan Alkosta löytyneet Valderance Cidre Bouché Brut pienessä kuohuviinipullossa ja tietysti se perinteinen Bulmers Original. Ranskis-siiderillä tuli kyllä vahingossa pyyhittyä myös lattia, kämmelsin korkin irrotusvaiheessa niin että koko pullo putosi lattialle, sain pelastettua vaan pari desiä 3,75 litraisesta. Hyvin kuohuvaa sorttia, ja maussa sellaista kitkerää villiomenan makua, hyväähän se oli...
Pinttikokinen Bulmer oli aikast mautonta, heiveröistä. Kylhän senkin joi, mutta ranskis oli parempaa...
Ecusson Cuvée Spéciale on ainoa oikea siideri mitä olen maistanut ja se oli hyvää.
Muut on ollut hirveetä shaissea.
Korjaussarjaksikin, sikäli kun sellaista tarvitsen (eikä Fernet Brancaa satu silloin olemaan) nautin sitten kyllä mieluummin LimeLonkkua tms.
Sherwood Black cider on oikein suunmukaista varsinkin tälläin talviaikaan.
Ja sattui olemaan lähi citymarketissa 1€ pullo !!!
Tuo samainen Sherwoodilainen tuli bongattua Porin Pick ´n Pay:sta, ja eurolla myivät sielläkin. Liekkö käynyt huonosti kaupaksi jossain...
Ihan ok makuista tuo oli tuollaiseksi "siideriksi" (vesitettyä viiniähän ne suurin osa täällä myytävistä on).
Paras oikea siideri joka omalle kohdalle on osunut on tuo hieman ylempänä mainittu Ecussoni. Kesähelteellä pullo kouraan, tuopillinen jäitä matkaan ja takapihalle. Ja eiku poks!
Siitä ei paljoa hellejuoma parane. Meni aikanaan hyvin myös kevyempien sikareiden kanssa mukavasti yksiin.