Minulta kyseltiin parissa chilimiitissä tarjoamani marmeladin sekä Suomenlinnaan kehittämieni piparien reseptejä. Kehittelen aina uusia reseptejä, mutta olen huono niitä taltioimaan. Reseptit eivät siis ole kovin tarkkoja, mutta maistelemalla ja kokeilemalla varmasti onnistuu.

Chili-sitrusmarmeladi (aka appelsiini-habaneromarmeladi)

Pieni annos (noin 2,5 dl)
1-2 appelsiinia ja appelsiinin raastettu kuori
1dl vettä
1,5 dl sokeria
1 sitruunan kuori ja mehu
1½ suurta habaneroa tai scotch bonnetia tai 2 pientä
1 dl hillosokeria
1½ rkl rommia

Kuutioi appelsiini, sekoita joukkoon 1dl sokeria ja 1dl vettä. Anna seoksen tekeytyä jonkin aikaa. Kaada appelsiiniseos kattilaan, lisää joukkoon pilkottu chili, sitruunankuori ja mehu. Keitä jonkin aikaa ja lisää sitten hillosokeri joukkoon. Keitä, kunnes seos alkaa sakeutua. Lisää rommi ja keitä vielä hetki. Kaada hieman jäähtynyt marmeladi steriileihin, kuumennettuihin lasipurkkeihin, piri pintaan, ja sulje huolellisesti. Käännä purkit ylösalaisin ja anna jäähtyä.

HUOM! Jos teet isomman annoksen, habanerojen määrä ei lisäänny aivan samassa suhteessa muiden ainesten kanssa. Nelinkertainen annos neljällä habanerolla oli jo todella tulinen.

Rocoto-timjami marmeladi (Tampereen chilimiitti keväällä 2003)
1 dl rocotoa pilkottuna
5 dl punaista paprikaa pilkottuna
1 dl vettä
1 dl yrttiviinietikkaa
3 dl sokeria
2,5 dl hillosokeria
1rkl sitruuna- ja appelsiinitimjamia (tai tavallista timjamia ja sitruunan kuorta)

Sekoita kattilassa pilkotut rocotot, paprika, vesi ja 3 dl sokeria. Keitä kunnes chili ja paprikat pehmenevät. Lisää hillosokeri keitä hetki ja lisää sitten viinietikka sekä timjamin lehdet kattilaan. Keitä vielä noin 10 minuuttia. Purkita valmis marmeladi steriileihin tölkkeihin.

Chilipiparit ja Jalapenolusikkaleivät

Nämä seuraavat reseptit ovat melko epämääräisiä. Perustaikina on molemmissa suurin piirtein sama. Chilipipareihin käytetään hieman vähemmän jauhoja, lusikkaleipiin enemmän; sopiva määrä on vain kokeiltava. Taikinaa kannattaa maistella tekovaiheessa ja siihen voi lisätä esim. suklaahippuja, pähkinöitä ja muita mieleisiä mausteita.

100 g voita tai margariinia
1 dl fariinisokeria
1-2 rkl siirappia
1 tl kanelia
2 neilikan kukkaa
muutama korianterin siemen jauhettuna
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
n. 2-3 dl karkeita vehnäjauhoja

Pipareihin: 1-2 anchoa ja/tai pasillaa murusina (tai muuta maukasta ja mietoa chiliä) ja ½-1 kuivattu habanero jauheena.
Lusikkaleipiin: taikinaan sopiva keko tuoretta jalapenoa silputtuna (ehkä 3-4 kappaletta, maistele) ja väliin habanero-appelsiinimarmeladia tai muuta chilimarmeladia.

Vatkaa rasva ja fariinisokeri vaahdoksi ja sekoita siirappi vaahtoon. Sekoita mausteet jauhojen sekaan ja lisää jauho-mausteseosta pikkuhiljaa taikinaan, kunnes taikina on sopivaa muotoiltavaksi: pipareihin taikina saa olla melko tarttuvaa ja lusikkaleipiin enemmän murumaista.

Pipaparit:
Ota taikinasta pieniä nokareita, pyöritä niistä jauhotetuissa käsissä palloja ja litistä pipareiksi. Paista piparit sopivan ruskeiksi noin 200 asteisen uunin yläosassa (ehkä 10 min, kannattaa vahtia).

Lusikkaleivät:
Purista nokare taikinaa tasaisesti pikkulusikan pesään ja irrota "aihio" varovaisesti. Paista lusikkaleivän puolikkaat 200 asteisessa uunissa, paistoaika on jotain 5-10 minuutin välillä. Kun pikkuleivän puolikkaat ovat jäähtyneet, voit koota lusikkaleivät. Puolikkaalle levitetään ohut kerros marmeladia ja toinen puolikas painetaan vastaan.

Toivottavasti näillä ohjeillä syntyy jotain maukasta,

Chilimiitti oli mukavan rento ja sopivan tulinen! Kiitos: veneretkestä, maistiaisista, kasveista ja ennen kaikkea seurasta!

Peukut pystyssä Aji Perkele testeille! Tapahtui mitä tahansa, on tuo kasvupaikkakokeilu joka tapauksessa mielenkiintoinen! Kiinnostuksella odotan raportteja kokeilun edistymisestä.

Omat kasvini näyttävät suurinpiirtein samanlaisilta, sillä erotuksella, että yhtään komeaa kypsää palkoa ei killu pensaissa. Eikä kyllä paljon kukkiakaan. Avoparvekkeella lämpötilat ovat olleet melkoisen matalia ja se todella näkyy. Natikkaa en omista, joten laajempaan sisäkasvatukseenkaan ei enää juuri kannata siirtyä. Tämän kesän tavoitteeksi jäänee saada edes yksi marja kustakin kasvista ja tuokin voi olla jo liian suuri toive. Lohtua tilanteeseen tuo se, että viime kesän satoa on vielä hiukan pakkasessa ja kuivattuna.

Kiitos Kyris hyvistä linkeistä. Tuon kartan perusteella on helppoa nimetä piknikin pitopaikka tarkemminkin. Kustaanmiekassa todella on parhaat paikat piknikin kannalta; laajimmat nurmikot tai kalliot. En vielä ehtinyt käydä kävelykierroksella, joten tarkempaa paikkaa en pysty ehdottamaan. Käyn kuitenkin katsastamassa sopivia paikkoja ja muutkin voivat niitä ehdottaa, jos Suokissa tulee poikettua ennen miittiä.

HKL:n aikataulut, Suomenlinnan lautta ja muut kulkuneuvot löytyvät seuraavasta linkistä:
HKL - aikataulut

Minun parvekekasvini eivät taida paljoa ehtiä satoa kypsyttää, mutta koetan korvata tilannetta kokkailemalla ainakin jotakin purtavaa. Forgen viestissä on hyvä pointti, joitakin asioita täytynee miettiä etukäteen, esim. sopivaa paikkaa Suomenlinnassa. Ajattelinkin, että voisin jonain lämpimänä päivänä mennä kävelylenkille Suokkiin katsastamaan chilisilmällä paikkoja. Chilimiitissähän esim. matkan saniteettitiloihin tulisi olla kohtuullinen...  

Sunnuntain 3.8. pitäisi sopia meille. Entäs muut?

Kun nuo kesälauantait ovat ohjelmaa täynnä, niin eikö sunnuntai olisi hyvä jäähdyttelypäivä (joskaan ei kai chilitapaamista oikein voi kutsua jäähdyttelyksi vaan paremminkin kuumenteluksi/korventamiseksi)? Ja kesäsunnuntait ovat ohjelmasta vapaita... Piknikkiä, hiukan viileitä juomia, tulisia maistiaisia ja rentoa seuraa? Chili chill-out? Tätä kyselen toiveikkaana itsekkäistä syistä, kun lauantait tosiaan ovat buukattuja. Tai kestäisikö lauantain chilimiitti sunnuntaiaamuun saakka... ::

Voi miten hieno ohjelma! Helsinki on mereltä upea! Ja voi kurjuus, en luultavasti pääse kotikaupungin tapaamiseen... Heinäkuun lopppupuolen ja elokuun ekan vkl:n lauantait ovat täyttyneet niin läheisten ihmisten perhejuhlista, että edes chilimiitti ei niitä ohita. Vaikka onhan chiliväkikin jo melkein omaa perhettä. Hengessä kuitenkin olen mukana! Jannen järjestelyt kuulostavat erittäin lupaavalta.

(Syksyn tapaamiseen tulen sitten ihan varmasti!)

Tähänastiset kauhukokemukset ovat olleet: ensimmäinen oma punainen Habanero (tarkempi lajike tuntematon), Jannen kasvattama Rocoto (paljon hurjempi kuin omani) ja Fatalii. Hirvein ehkä Fatalii. Kuiva, terävä ja kivulias polte pelotti ekalla maistamalla niin, että en aio kasvattaa kasvia ainakaan ihan lähiaikoina.

Hauskaa kuulla, että Criolla Sella maistuu makoisalta. Kasvi on mielestäni aika viehettävä myös ulkonäöltään. Ainakin se Criolla Sella, johon keväällä Tommin parvekkeella iskin silmäni. Kasvi on toivelistallani ykkösenä heti, kun tilaa taas vapautuu.

Kiitos muuten Tommi noista makuarvioista. Maku ja/tai kasvin ulkonäkö ovat minulle tärkeimmät kasvatettavien chilien valintakriteerit. Kaikki erinomaisten lajikkeiden suositukset ovat erittäin tervetulleita ja toivoisinkin, että väki enemmän hehkuttaisi suosikkejaan näissä keskusteluissa.

Lipsahtaa off topic, mutta samat flunssalääkkeet minullakin on käytössä kuin Kyriksellä: chili, inkivääri ja valkosipuli. Kaikkea paljon. Vähintään yhtä tehokasta kuin muutkin tropit, mutta tuppaa vaan sattumaan niin paljon... Toisaalta, unohtuu muu kurjuus hetkeksi.

Ei pysy parvekeviljelijäkään kasvarikeskustelun ulkopuolella. Haaveiden siivillä liihottelen ja seuraavan kodin valintakriteereissä piha on yksi tärkeimmistä. Kasvari on saatava!

Tuolla Maken mallilla rakennettu kasvihuone on äitini pihassa kestänyt kasassa jo yli 10 vuotta. Edes muoveja ei ole tarvinnut vaihtaa kertaakaan.

Kevätpuutarhamessuilla kyselin ötökkäasiaa eräältä kurkkuviljelijältä, joka oli tuonut messuille ihailtavaksi myös noita hyötyötököitä. Hän sanoi, että yksityisille ei myydä, koska yksityisten puutarhurien tarvitsemat määrät olisivat niin pieniä. Ammattiviljelmien kertatilaukset ovat todella suuria. Ko. viljelijä tilasi ötökkänsä Hollannista ja kertatilaus oli (muistaakseni) satoja kasvihuoneneliöitä vastaava määrä ötököitä. Luulen, että kustannukset ovat syy, miksi kotipuutarhan hyötyötökkäeriä ei ole saatavilla. Ötökkäpaketin hinta nousisi turhan kalliiksi. Mutta toisaalta, miksiköhän kukaan ötökkäkauppias ei ole edes kokeillut (vai onko?), olisiko ötökkäkauppa kannattavaa?

Gardenwebin hot pepper foorumilta olen lukenut, että USA:ssa yksityisetkin voivat tilata torjuntaötököitä. Muistan mm. lukeneeni erään miehen tilanneen kasvihuoneeseensa 2000 tai 3000 leppäkerttua.

Tyräkki, Rocotoni kasvoivat tuulisen avopartsin reunalla. Ensimmäisenä kesänä mahtava kukinta alkoi elokuussa. Tuloksena noin 20 marjaa, joista kypsiksi asti kasvoi 15. Sato kypsyi vasta sisällä syksyllä syys-lokakuussa eli kasvukausi ulkona todella pitkä.Olosuhteet vastaavat oletettavasti seinustalla kasvattamista. (Jannen Rocotot ovat toistaiseksi tulisimpia maistamiani chilejä, auts ja caramba!, vaikka omatkin olivat hurjia...)

Pienet mustat pisteet voivat olla ripsiäisen tuotoksia, mutta silloin jostain päin kasvia löytyy kyllä tarkan syynäilyn jälkeen ripsiäisen pikkuruinen kellanvihreä ja vikkelä toukka. Muistaakseni tuholaislinkin kautta löytyy myös kuva ripsiäisen tekemästä vioituksesta (ripsiäissivun alareunasta muistaakseni...?). Kaikki tuntemani ötökät pystyy näkemään ainakin suurennuslasin avulla, kunhan tarpeeksi kauan syynää.

Satunnaisesti joidenkin kasvieni lehdissä on ollut siellä täällä epämääräisiä isohkoja mustia pilkkuja ilman, että niistä on aiheutunut kasville mitään haittaa. Kovin runsaasti niitä pilkkuja ei ole ollut.

Yksi mahdollisuus mustiin pilkkuihin (aivan pikkuruisiin) on home, mutta siitä tietää Thietavu enemmän... Hjälp!

Rusettinöpö, olet aloittanut uuden harrastuksen varsin mallikkaasti, kun kerran jo koetit innostaa ystäviäsiä harrastuksen pariin eli teit "käännytystyötä" tuon chiliviinan avulla. Näin jälkeenpäin, juttuasi suupielet korvissa luettuani, voin paljastaa, että käännytystyö ei välttämättä onnistu edes kevyemmillä keinoilla eli ylimääräisiä taimia jakamalla. Innostunut tohkeilunikaan ei aina oikein tunnu putoavan kovin otolliseen maaperään, mistä lienee...?  :: Kenties tuosta syystä ehkä chilimiittimme ovatkin olleet niin suuria menestyksiä: kaikenlaiset oudot liemet ja keitokset ovat maistuneet mainiosti, chilejä on hotkittu ja kasveista on intoiltu. Siispä kohdista sinäkin katseesi tuleviin chilitapaamisiin, jos tuo harrastuksen levittäminen jatkuu lähipiirissä yhtä "menestyksekkäissä" merkeissä.

Tuosta chilikossusta vielä, että meidän perheen keitoksista viime kesältä oli pullonpohjat unohtunut kaapin perälle. Chili kellui vielä liemessään, kun maistoimme juomaa. Polte oli jotain niin käsittämätöntä, että juomaa ei käytännössä voinut juoda. Itku meinasi tulla ja kurkkua kirveli. Ensi kerralla koetan muistaa ottaa chilit pois liemestä parin viikon uittamisen jälkeen. Vuosikertachiliuutetta ei tee enää mieli...

Ajattelinkin jo, että kesän tapaaminen voisi olla se Suuri Chilimiitti ja kenties sitä pitäisi vaikka hiukan suunnitella etukäteen... (saisi tekosyyn minimiittiin)  

Chiliita, hienoa, että löysit joukkoomme! Olenkin epäillyt, että monen vuoden kasvatuskokemuksen omaavia chilinkasvattajia, "nestoreita", on useampikin "tuolla jossain".

Noilla pyretriinisumutteilla on (jos nyt muistan oikein) 1 vuorokauden varoaika vihanneksilla ja joillekin yrteille (mm. persilja) 7 vrk. Itselläni on ollut tapana pitää hiukan pidempää varoaikaa, mutta Raid on tosiaan turvallisimpia tuholaismyrkkyjä.

LainausJanne Posted on Mar. 27 2003,17:22
Tunnelma oli hilpeä, jopa niin hilpeä että kotimatka on hiukan hämärän peitossa

Vitsi, kun piti lähteä ajoissa kotiin! Chilimiiteissä on ollut joka kerta hirmuisen hauskaa. Tunnit kuluvat vilauksessa ja nyt tuntui siltä, että piti ihan liian aikaisin lähteä kotiin. Odotan jo innolla kesän tapaamista. Toivottavasti saamme silloin kokoon oikein suuren joukon ja kotiinpaluuta ei määrää kuin Suomenlinnan viimeinen lautta (tai aamun ensimmäinen).[/color]