7.12. näyttäisi olevan ok minullekin. Päivällä aloittaminen olisi hyvä juttu.

Luonnonmukaiset ja hyvän makuiset flunssalääkkeet kunniaan! Omiin flunssanparannusrohtoihini kuuluu chilin ja valkosipulin lisäksi vielä inkivääri. Mahdollisimman tulista ruokaa, kuten tuo Kyriksen salsa, ja riittävästi lepoa. Habanerorommista voisi vielä tehdä totin. Tuliset lääkkeet saattavat hiukan sattua, mutta nenä aukeaa varmasti ja olokin hiukan piristyy.  

Kyris, tuo chilien paahtaminen on ihan ehdoton tapa! Paahtaminen antaa hienon aromin chileille ja minua eivät kuoritut chilit ja paprikat saa hikkaamaan samoin kuin kuorimattomat. Paahtaminen onnistuu uunin grillivastuksillakin. Maku ei ehkä ole ihan sama kuin avotulella kärvennettynä, mutta herkullinen kuitenkin.

[Offtopic: Janne: hyvä, kun nostatat kiinnostusta jo ensi kesää ajatellen!!! Puree uteliaaseen ihmiseen vähän turhan hyvin... Chilimiittihypeä tarvitaan, niin saadaan väkeä kunnolla paikalle. ]

LainausJanne Posted on Oct. 14 2002,17:36
Ehdotan, että valitsemme päiväksi jonkun seuraavista: 30.11,  7.12  tai 14.12

Kaikki ehdotetut päivät sopivat. Nuo ovat myös pikkujouluviikonloppuja, joten täytynee aloittaa jo päivällä, jotta kohderavintolassa on tilaa.[/color]

LainausKyris Posted on Oct. 14 2002,19:56      
Yhdessä vaiheessa ajattelin hankkia Bilteman roikkaloisteputkia, ja virittää foliosta heijastin ohjaamaan kaikki valo taimille.

Kyris, tulin viime keväänä hankkineeksi pari roikkaloisteputkea, kun koetin päästä halvalla. Pettymys oli suuri, kun loisteputken valoteho oli aivan surkea: vähän sinertävää valon "kajastusta". Tavallinen 11W työpöytävalaisinkin valaisee paljon paremmin. Nuo halpis roikkaloisteputket ostin Tarjoustalosta, mutta vaikuttivat samanlaisilta kuin Bilteman mallit. Loisteputkea ei niihin voinut vaihtaa, joten ostos ei myöskään ollut kovin ekologinen. Bilteman roikkaputket voivat kyllä olla laadukkaampia kuin Tarjoustalon mallit, mutta kannatta varmaan tarkistaa asia.

Tämän talven kasvini koettavat sitkistellä verhovalon,  parin työpöytävalaisimen ja energiansäästölämpuilla varustettujen spottivalaisimien avulla. Keväällä virittämässäni taimihyllykössä on 3x60 w loisteputket, mutta talvehtivat kasvit eivät siihen enää mahdu. Valoa ei ole kasveilla kovin paljoa, mutta tavoitteenani on vain viedä ne talven yli. Talvisadosta en haaveile. Viime talvesta kaksi chiliä selvisi pelkän verhovalon (2x36 w loisteputki) alla ja alkoi kukkia jo tammikuussa.[/color]

Kyselin muistaakseni viime keväänä Pauligin kuluttajapalvelusta tuosta Santa Maria Chipotle Pastesta sekä Ancho Style chilistä. Sain silloin vastauksen, että tuotteista on vähäisen kysynnän vuoksi luovuttu. Tarjontaan mainittiin kuuluvan kaksi tuotetta, ilmeisesti nuo Kyriksen mainitsemat, joten tuo karu kohtalo taitaa koskea myös Habanero kastiketta.

Meillä chilien harrastajilla on melkoinen urakka edessä, että saamme suomalaisten makutottumukset muuttumaan edes hiukan kultivoidumpaan suuntaan noiden chilien suhteen. Chili taitaa yhä merkitä monille samaa kuin mieto chilimausteseos. Tuossa naapurissa ruotsalaisilla asiat ovat paljon paremmin: valikoimat ovat aivan erilaiset kuin meillä, jopa lähimarketeissa.

Kuinkas on sen Turun laita? Ei ole tullut pahemmin kommentteja? Joko tehdään päätös Turun puolesta? En keksi nyt äkkiseltään Helsingistä sopivaa paikkaa, joka olisi lauantai-iltana (päivänä) tarpeeksi väljä ja miellyttävä paikka tapaamiselle. Harvasta ravintolasta löytyy yhtenäistä tilaa kymmenelle kahdellekymmenelle (?) hengelle ilman pöytävarauksia tai erillistä kabinettia.

(Ensi kevättä tai kesää, lämpimiä säitä, ajatellen tuli mieleen, että Helsingissä oiva paikka tapaamiselle olisi esim. Suomenlinna, jonka nurmikoilla ja kallioilla olisi mukava viettää päivää. Saarella on myös panimoravintola ja joitakin muita ravitsemusliikkeitä.)

Hyvä, että Tommi otti seuraavan tapaamisen puheeksi! Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että koskas taas tavattaisiin. Nettipimento kotona jatkuu (hamaan tulevaisuuteen; edessä vaihto Linuxiin kunhan on aikaa), joten tuntuu, että olen ihan ulkona chilijutuista. Tapaamisessa pääsisi kunnolla päivittämään kuulumisia.Turku passaa hyvin.

Ei minuakaan kai molekokiksi voisi vielä nimittää, kun kokemus on aika vähäinen. Suomessa moleen ei kuitenkaan törmää missään muualla kuin omassa keittiössä, joten vähäiselläkin kokemuksella mielestäni voi molekokin titteliä käyttää...  

Minäkin olen tehnyt molea muokkaamalla reseptejä mieleisiksi. Kyseessä on mole poblano, perinteinen suklaalla maustettu, väriltään melko tumma, mole. Siihen pitäisi muistaakseni käyttää Anchoja, Ancho Mulatoja, Pasilloja ja olisiko ollut Chipotlea, Guajilloa tai Cascabel'iä. Olen tehnyt herkullista molea ilman yhtäkään noista mainituista chileistä, joten säveltämällä ja sovittamalla onnistuu myös. Pelkillä Anchoillakin pääsee  varmasti kiinni aitoon makuun.

Kaivan perusreseptini joku päivä esiin ja kirjoitan sen tänne. Molea kokkaan taas, kun on jonain viikonloppuna reilusti aikaa. Tällä kertaa moleen varattuna on Anchoja, Pasilloja ja Cascabeliä.

Nostan vanhan linkin ylös, kun aika monella tuntuu olevan riesaa ötököistä. Kasvihuonelajit ovat tuon sivun alareunassa. Tunnista ja tuhoa - ötökät kuriin!

Rauhaa rakastavana luonnonystävänä suosittelen mahdollisimman luonnonmukaisia menetelmiä: vesihuuhtelu, liiskaus käsin, mäntysuopavesi ja viimeisenä Raid.

Kylläpä tänä syksynä riittää ötököitä! Aika monella meistä näyttää olevan riesana ties mitä mönkijää.

Erotan noista kuvista selkeästi vain kirvat. Nuoko ruskettuneet pallukat eivät ole kuolleita kirvoja? En osaa arvailla, mitä ne voisivat olla, kun ovat aika kookkaita.
Tuo mustuminen näyttää mäntysuovan tekemältä vioitukselta. Habanerot (ja Rocotot) tuntuvat olevan kovin herkkiä mäntysuopa-/tolukäsittelyille. Häädin omista Haboista ja Rocotoista punkkeja toluvedellä ja lehtiin tuli ruskeita jälkiä, myrkkyvesi poltti lehtiä. Tämän jälkeen olen suihkuttanut Habaneroja tarpeen vaatiessa vain erittäin miedolla toluvedellä, ehkä 1-prosenttisella liuoksella.

Ihan ensiksi kannattaa huuhtoa kasvit huolellisesti puhtaalla vedellä. Saat aikuiset tuholaiset aika tarkkaan pois pelkällä vedellä. Käsinkin niitä ötököitä kannattaa liiskata, jos vain jaksaa. Laimenna mäntysuopaliuosta entisestään, niin lehdet eivät pala käsittelyistä. Raidia voi käyttää, mutta sekin saattaa vaurioittaa lehtiä. Sumuta riittävän kaukaa, älä kastele lehtiä myrkyllä.

Käyn nostamassa esiin tuolta vanhoista keskusteluista ötököiden tunnistamislinkin. Onhan aina hyvä tietää, ketä vastaan taistelee. Yleisimpiä tuholaisia minun kasveissani ovat olleet: punkit, ripsiäiset ja kirvat. Lehtimiinaajankin olen tavannut, onneksi en usein.

Syitä lehtien käpristymiseen voi olla monia. Luettelit itse aika monta vaihtoehtoa. Yksi vaihtoehto on liika lannoitus (joskus liian vähäinenkin). Entä riittääkö valoa?

Tartun tuohon toukka-asiaan, kun ötökät saavat minut aina kiukun valtaan. Tällä hetkellä joissakin chileissäni on ripsiäisiä. Toukat ovat pienen pieniä, vaalean kellertäviä tai vihertäviä, juuri 1-2 milliä pitkiä ja liikkuvat häirittyinä nopeasti. Toukkien vioituksesta lehtiin, imukohtiin, tulee vaaleita läikkiä ja jälkeensä toukat jättävät mustia pyöreitä pisteitä (kai se on ripsiäisen peetä, siltä näyttää). Lehden alapinta, usein lehtisuosnien vieressä, tulee siis vaalean paperiseksi ja siinä on mustia pisteitä. Joskus toukkia tapaa lehtien yläpinnoillakin.

Rispiäisiin tehoaa toluvesi (2-3%) ja Raid. Vedellä huuhtelu ja käsin litistäminen tulevat kyseeseen, jos toukkia on vähän. Ripsiäinen muistaakseni koteloituu multaan, joten torjuntajakso voi kestää aika pitkään.
Muutkin ötökät ovat mahdollisia, tämä tuli ensimmäisenä mieleen.

Mahtavaa, molekokkeja löytyy vihdoinkin! Samasta syystä kasvatan Pasilloja ja Poblanoja/Anchoja: hingun molea. Paha vain, että avoparvekkeellani olen onnistunut nyt kasvattamaan ehkä yhden moleannoksen verran chilejä. Olenkin jo pitkään etsiskellyt sopivaa nettikauppaa, josta voisin tilata lisää Anchoja, Pasilloja  sekä Ancho Mulatoja (joita kasvatan itse vasta ensi kesänä). Ostopaikka on yhä haussa.

Thietavu tietää nämä jutut paremmin, mutta kun ovat lempichilejäni (no yksiä niistä), niin on pakko kirjoittaa. Ancho ja Ancho Mulato eroavat värin ja maun suhteen. Ancho Poblanot kypsyvät punaisiksi (tai jotkin kai ruskeiksikin). Ancho Mulaton tapauksessa Poblano kypsyy hyvin tumman ruskeaksi. Kuivattuna Mulato on musta.

Anchon maku on ihana: lakritsainen, makea, lämmin ja herkullinen. Tämä on oma makukokemukseni ja olen hirveän huono kuvailija. Mahtava chili kuitenkin.
Ancho Mulatojen olen lukenut, kun en ole vielä päässyt maistamaan, olevan voimakkaamman makuisia. Maussa oli muistaakseni lakritsin lisäksi hiukan tupakkaa ja savuakin.

Minunkin suosikkini Helsingin etnokaupoista löytyvät Hakaniemestä. Ne ovat nuo mainitut Vii Voan ja sen lähellä oleva intialainen puoti (Maharaja, muistaakseni?). Intialaisessa oli viimeksi (siitä on jo aikaa, käyn pari kertaa vuodessa hakemassa suuremman erän tavaraa) pakastimessa habaneroja tai niiden sukulaisia isohkoissa pusseissa noin 10 euron kilohintaan. Kolmas liike, jossa tapaan käydä, sijaitsee myös Hakaniemessä, hallin takana: Asian Food Market (tai voi se nimi olla jokin muukin). Liike on pieni, mutta linssi- ja papuvalikoima on hyvä, samoin mausteita on mukavasti sekä erilaisia chutney´ja. (Ko. liikkeestä saa myös erittäin edullista aitoa sahramia.)

Nyt menee jo chileistä off topic, mutta japanilaiseen keittiökulttuuriin on erikoistunut Tokyokan Annankadulla. Tarjolla elintarvikkeiden lisäksi mm. astioita ja ruoanlaittovälineitä.

Paras chilivalikoima tänä syksynä, noin 10 lajiketta Fingron chilejä, on tullut vastaani Helsingin keskustan Stockmannilla. Kilohinta, 30 euroa, pisti kuitenkin tekemään ostoksia aika harkiten.

Janne, onko noista Tampereen puodeista toinen se, jossa oli ne kymmenen erilaista chilikastiketta?

Kiitos minun ja Teemun puolesta kaikille mahtavasta chilimiitistä! Oli todella hauska tavata teidät. Hienoa oli, että väkeä tuli niin paljon. Olen yhä tohkeissani siitä chilivalikoimasta, jonka Tommi oli tuonut mukanaan. Upea chilibuffet kaikkine erikoisuuksineen. Vihdoin pääsin maistamaan niitä lajikkeita, joista aiemmin olin vain haaveillut. Siemeniä on nyt siihen malliin (kiitos Tommi, Strode ja Hessu), että Reimer Seeds ei taida saada tilausta ensi keväänä...

Vuoden päästä uudestaan, mutta toivottavasti tapaamme jo sitä ennenkin. Yhdistyksen perustaminen kiinnostaa nyt entistä enemmän.

Kello 16 on hyvä aika aloittaa. Sitä ennen ehtii mukavasti majoittua.

LainausVoisi olla hyvä jos
                       kerroittaisiin vastaanotossa "bileistämme" niin voisivat ohjailla porukkaa oikeaan suuuntaan

Mitä, jos sopisimme kuitenkin jonkin paikan, jossa tapaamme silloin kello 16? Esim. vastaanotossa tai keittokatoksen luona? Sieltä sitten voimme yhdessä hakea sopivan paikan illanvietolle. Näin olisi ehkä helpompaa löytää toisemme.

Minä ajattelin myös kaivella maustekaappia sekä tuoda mukanani tarpeita ainakin yhteen perussalsaan, luultavasti marinoituja chilejä ja paprikoita, papusalaattia ym. Vakaa aikomukseni on vielä kehitellä jokin chilisuklaabaakelssi, kun kerran on riittävästi testaajia paikalla.

Rocoton valo-oloista tuntuu eri lähteissä olevan monia mielipiteitä: varjosta täyteen paahteeseen. Keväällä etsin neuvoja kuinka omat Rocotoni sijoittaisin ja päädyin jonkinlaiseen kompromissiin. Kaksi Rocotoani ovat isossa ruukussa parvekkeen etureunassa, jossa latvus on suorassa auringonpaisteessa iltapäivästä (noin klo 13) iltaan asti. Muu osa kasveista jää parvekkeen etureunan suojaan, puolivarjoon. Tämän parempia vuoristo-oloja en pysty pienellä parvekkeella tarjoamaan. Pienimpiäkään palamisjälkiä ei lehtiin ole tullut (totutin Rocotot aurinkoon harson alla). Rocotot kukkivat nyt runsaasti, mutta yksikään kukka ei ole vielä hedelmöittynyt.

Tuo tulisuuden vaihtelu tai jopa puuttuminen kaupan chileissä ihmetyttää minua kovasti. Ovatko kaupallisten viljelijöiden kasvatusolot niin optimaaliset, että chilit kasvavat nopeasti, mutta jäävät ilman tulta. Kotioloissa kasvit stressaantuvat enemmän ja sitä myötä tulistuvat? Toisaalta esimerkiksi Tyräkki kasvattaa kasvihuoneessa chilejä melkoisessa tehoviljelyssä ja käsittääkseni tulta tuntuu chileissä riittävän.

Suurin yllätys minulle tähän asti on ollut Fingron Chile Grande, joka oli täysi mieto. En muista, minkä tulisuusarvon Fingro oli sille antanut (ehkä 6?), mutta maku vastasi lähinnä paprikaa. Otin siemenet talteen ja ryhdyin itse kasvattamaan ko. chilejä. Nettisurffailun perusteella oli odotettavissa tulisia chilejä luokkaa 7 ja sitä niistä tulikin. Itse kasvatetut Chile Grandet ovat tosissaan tulisia.

Kyllä pitää naapureiden olla raivostuttavia! Harmittaa puolestasi. Poliisilta on mahdollista selvittää, mistä lähteestä asiaton ilmianto on tullut. Pyyntö on lähetettävä kirjallisena (ainakin Helsingissä) ja välttämättä tietoon ei saa aivan tarkkaan, kuka ilmoituksen on tehnyt. Koettaa voi kuitenkin, josko tieto mitenkään mieltä rauhoittaa.

LainausHyvä sentään ettei tässä olla vielä sieniviljelijöitäkin!

No, meillä on puutarhapalsta, jossa harjoitamme kateviljelyä. Katteessa kasvaa sattumalta sieniä (ovat tavallisia lahottajia), joita hörhiläät olivat käyneet tutkimassa. Koetamma nyt pitää sienet kurissa ja hörhöt loitolla. Chili-ja sieniratsia olisi jo vähän liikaa...

Kasviharrastajien riesana ovat ötököiden ja kasvitautien lisäksi myös naapurit ja hörhöt. :angry:

*Chilien maku ja kasvien ulkomuoto kiinnostavat itseäni tällä hetkellä eniten. Rakastan ruoanlaittoa, joten arvostan Infernosta löytyviä kommentteja chilien aromeista ja käyttömahdollisuuksista.
*Kasvien kokoon, kasvutapaan ja satoisuuteen liittyvä tieto on arvokasta (erityisesti, kun tilaa on vähän).
*Kuvat ja kuvaukset kasveista taas ohjaavat etsimään niitä chilejä, jotka miellyttävät silmää tai ovat hiukan erilaisia.
Esimerkiksi Lemon Drop PDF-tietopaketti Infernossa on mahtava!

(Off topic, kasipallo: tuolta kasvatustekniikat ja medodit otsikon alta löytyy aiemmin laittamani ötököiden tunnistamislinkki. Vaaleita rantuja tekevät mm. lehtimiinaajien toukat. Nakertavat vaaleita käytäviä lehtiin ja syötyyn kohtaan jää vain paperimainen kerros jäljelle. Ovaalin muotoinen toukka löytyy usein käytävän päästä. Jos kyseessä on miinaaja, poista vioittuneet lehdet. Toukka koteloituu multaan, joten joudut seuraamaan kasveja tiiviiseen tahtiin. Raidia voit kokeilla, mutta toukka on aika hyvässä suojassa lehden pintakalvon suojassa.)