28.2. tilanne näyttää tältä:


Red Cap Mushroom


Red Cap Mushroom


Scotch Bonnet Red

Itäneitä melkein kaikissa muissakin lajikkeissa. Cherry Bomb ja Habanero Lemon vaikuttavat todella eläväisiltä.

Mietiskelen, että laittaisinko ruokakuvauksissa välillä käyttämäni ledin chilien käyttöön. Tästä ledistä en muista muita speksejä kuin värilämpötilan, joka on 5000 K. Kasvilamppuni mainospuhe puolestaan kertoo tällaista: LED-valaisimessa yhdistyvät kasveille sopiva aallonpituus ja alhainen energiankulutus. Tehokas 18 W:n valaisin sopii kotipuutarhureille sekä taimikasvatukseen että esim. viherkasveille ja yrteille lisävaloksi ympärivuotiseen käyttöön. Väriyhdistelminä valaisimessa deep red/white DR/W. Kahden metrin korkeudelle sijoitettuna valaisimesta riittää tehoa 3 x 3 metrin alueelle.

Joutuisin kuljettamaan valaisinta ettiis takas, tiedä sitten viitsinkö. Kumma homma, kun nämä chilit vievät niin mennessään. Nähtäväksi jää, että millaiset vehkeet ensi keväänä ovat kasvatuksen apuna. Varsinkin kun olen saanut tuota perheen miespuolista immeistä jo innostettua kasvatuksen ihmeisiin. 

Intohimoisena sienestäjänä minulle tuli kuivureihin liittyen yksi huolenaihe. Tai oikeammin ehkä hyvä syy hankkia viimeinkin hyvä ja kunnollinen kuivuri Obh Nordican tilalle. 

Onko kokemuksia, että kun kuivailee tuollaisella kevyen luokan muovisella kuivurilla paljon chilejä, niin jääkö siihen helposti chilin aromit pysyvästi kiinni? Ritilät tietenkin voi hyvin pestä, mutta itse laitetta ei niinkään. Ja vaikka chilipää olenkin, en halua herkkutatteihini habaneron aromeja.

Excaliburista tai Orakkaasta olen unelmoinut, mutta puoliso ei ole vielä toistaiseksi lämmennyt ajatukselle. Viime vuonna jo tuskastelin vanhan kuivurin kanssa, kun se on tarpeisiin nähden niin olematon. Tatteja sai kuivata yötä päivää ja välillä piti vielä herätä vaihtelemaan tasojen paikkaa.

Odottavan aika on pitkä. Meillä käy Neitikin joka päivä pari kertaa katsomassa, että joko nousee taimia.

Ilahdutettuani naapureita varsin näyttävällä ilmalennolla, päätin ottaa loppupäivän rennommin ja klinkkasin Chililään (suomentajan huomautus: vierashuoneeseen). Siellä minua tervehti pieni kypäräpää:

Pikkuinen Red cap mushroom saa pian sumutusta päälleen, jotta kypärä pehmenisi.

Habanerot Lemon sekä Chocolate ja White osoittavat elonmerkkejä ilahduttavan paljon. Yritin ottaa niistä kuvaa kumartumatta ja isompia valaistusmuutoksia tekemättä, mutta tulos oli kaikkea muuta kuin hyvä.

Sivukylvöjä tältä viikolta:
-purjo (en jaksa klinkata kurkistamaan tarkempaa lajiketta)
-basilika (sama selitys kuin yllä, joku isolehtinen)
-sitruunabasilika
-keijunmekko (sen laitoin lautalle jo viime viikolla)
-mansikkakoiso (Physalis grisea)
-miinanköynnös

Viikonloppuna kasvukauden saavat aloittaa:
-Ipomoea purpurea 'Dacapo light blue' ja 'Carnivale di Venezia' (päivänsiniä molemmat), vähän aikaista, mutta kokeilen muutamalla siemenellä runsasta latvomista.
-Isosamettikukat, mm. 'Hero Spry' ja 'Cracker Jack'
-Coleus 'Super Rainbow' (värinokkonen)
-Dichondra (hopeaputous tjsp.)

Kasvatusta odottavat vielä monet hyötykasvit ja kesäkukat. Basilikojen kanssa olen vähän aikaisessa, mutta haluan tuoretta basilikaa keittiöön ja kieltäydyn ostamasta kaupasta niitä harsosääskillä varustettuja versioita.

Hyviä basilikan siemeniä sinulla. Suosittelen lämmöllä kokeilemaan sitruunabasilikaa, on sitten maukas lajike. Mulla on ihan samat kokemukset kuukausimansikan kanssa kuin Miquelilla. Jaan vielä kokemustani sen verran, että kuukausimansikka on talvehtinut meillä Jkl:än lähellä ongelmitta kukkamaahan myöhään syksyllä istutettuna.

Kiitos! Armas lapsukaiseni piti huolen siitä, että äiti ei tuntenut oloaan enää kolmekymppiseksi vaan todellakin sellaiseksi, että viittäkymmentä käydään. Yöllä nukuttu pari tuntia ja sekin pätkissä...

Chilirintamalla eloa havaittavissa Habanero Lemonissa 2/8 tällä hetkellä, Red Cap mushroomit itäneet kaikki 8/8. Osan siirsin idätyslautalta multaan, osa jäi kasvamaan sirkkalehtivaiheeseen. Tavoitteena on kaksi hyvää tainta per lajike. Otan varman päälle laittamalla reilun määrän siemeniä.

Tältä näyttää taimihuoneessa:

Osa siemenistä päätyi ilman idätyslauttaa kumminkin multiin ja osa on jo itänyt lautalla. Mihin se vanha koira tavoistaan pääsee vaikka uusia oppisikin? (Purkeilla on idätyksen edistämiseksi yleensä muovi päällä. Otin pois kuvauksen ajaksi.)


Huomatkaa sähköteipin luova käyttö. Erivärisillä teipeillä varmistin lajikkeiden erotuksen. Seinältä löytyy tulostettu taulu, jossa on värikoodit ja jokaisesta lajikkeesta perustietoa. (Liikaa aikaa hereillä öisin, kun lapsi valvoo vähän väliä.)


Lopuksi vielä chileille kasvunmallia näyttävä koristebataatti, joka on ilahduttanut meitä kasvamisellaan jo pari vuotta.

Paahdettu habanero-paprikamousse
n. kuudelle

2 isoa punaista paprikaa
2-4 habaneroa, maun ja tulisuuden mukaan
1-2 salottisipulia tai pienehkö pala keltasipulia
1 rkl ruokaöljyä
1-2 tl sitruunanmehua
loraus punaviinietikkaa
suolaa ja mustapippuria ja timjamia maun mukaan
n. 1 t sokeria
2 dl vispikermaa
n. 3 liivatelehteä + vettä


Paahda grillivastusten alla paprikan ja habanerojen pinta melkein mustaksi, kääntele pari kertaa välissä. Laita ne kuumana pussin sisälle muutamaksi minuutiksi. Sitten niistä on helppo kuoria se ohut kuori pois. Ota pois siemenet sisältä.

Kuullota pannulla sipuli keskilämmöllä öljyssä. Lisää joukkoon kuoritut ja paloitellut paprikat ja habanerot. Lisää pannulle sitruunanmehu ja etikka. Mausta vielä maun mukaan. (Varo habaneron annostelun kanssa. Maistele välillä ettei tule makuusi liian tulista. Jollekin saattaa riittää pieni pala, toinen haluaa kokonaisen habaneron ja kolmas haluaa niitä neljä.) Soseuta tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Tarkista maku ja lisää halutessasi mausteita. Anna jäähtyä.

Laita liivatelehdet likoamaan runsaaseen kylmään veteen. Vatkaa kerma löysähköksi vaahdoksi. Yhdistä jäähtynyt paprikamassa kermavaahtoon. Kiehauta tilkka vettä ja liota siihen liivatteet. Muista puristaa liotetuista liivatteista ylimääräiset vedet pois. Lisää liivate mousseen ohuena nauhana koko ajan vatkaten. Laita mousse jääkaappiin jähmettymään.

Aji umba-omenahyytelö

3 vihreää omenaa, esim. Granny Smith
0,5-2 Aji umbaa (tai muuta hedelmäistä chiliä)
1-2 dl vettä (veden määrä riippuu omenoiden mehukkuudesta)
1 dl sokeria
0,25 dl omenaviinietikkaa
5 roseepippuria
---
2,5 dl sosetta - 3 liivatelehteä

Kuori ja paloittele omenat, laita ne kattilaan. Lisää joukkoon vesi, sokeri, etikka ja pippurit sekä pieni pala chiliä. Kiehauta, maista ja lisää chiliä. Anna kiehua 30 minuuttia välillä sekoitellen. Lisää vettä tarvittaessa. Valmiin soseen vahvuudessa tähdätään kotitekoisen omenasoseen vahvuuteen, jos tämä tieto auttaa yhtään. Maistele välillä ja lisää halutessasi chiliä. Chiliä voi lisätä, mutta ei ottaa pois.

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Ota pois kokonaiset pippurit ja soseuta seos sauvasekoittimella. (Voit halutessasi ottaa myös chilin pois ennen soseutusta.) Liota liivatteet tilkkaseen kuumaa vettä ja sekoita omenasoseen joukkoon. Levitä leivinpaperoituun vuokaan noin sentin kerrokseksi. Anna hyytyä jääkaapissa useamman tunnin ajan.

Jos sose on kovin löytää, lisää liivatemäärä neljään. Tarkkaa määrää on vaikea sanoa, koska omenan mehukkuus on ratkaiseva elementti. Omat omenani olivat kovin kuivia ja jouduin käyttämään täyden määrän vettä ja siitä huolimatta minulle riitti kolme liivatetta. Soseeni oli sellaista kotitekoisen omenasoseen vahvuista tai oikeastaan juuri valmistuneen mannapuuron vahvuista.

Annoksen kokoaminen

Paahda kuivahkolla pannulla kuivahkoa leipää paloina, kurpitsansiemeniä, saksanpähkinöitä. Kun niissä alkaa olemaan vähän väriä, lisää joukkoon pari teelusikallista voita, hieman valkosipulia ja suolaa sekä pippuria maun mukaan. Kun väri ja maku ovat kohdillaan. Nosta seos pois. Jauha hienommaksi. (huhmare tai vaikka ihan lihanuija auttaa tässä.) Huom! Jos teet gluteenittoman tai viljattoman, käytä pelkkiä pähkinöitä ja siemeniä tai ruokavalioon soveltuvaa erikoisleipää.

Asettele rouhe kauniisti lautaselle. Leikkaa hyytelöstä muutama pieni kuutio ja asettele ne haluamallasi tavalla lautaselle. Lusikoi mousse lautaselle. (Halutessasi tee kvenellit kostutetun lusikan avulla.) Annostele mukaan vielä viipale tai kaksi Serrano-kinkkua.

Ohje löytyy myös blogistani: http://jauhotontaikina.blogspot.fi/2015/02/chilimenu-osa-1-habanero-paprikamoussea.html

Edit: kuva muutettu pienemmäksi.

On sulle niitä lajikkeita kertynyt aiemmista supistamissuunnitelmista huolimatta.  Keräsin Red Capin siemenet sinulta saaduista podeista, itämisprosentti 100. Ei huono, ei huono lainkaan.

Sijoitussuunnitelma näyttää hyvältä. Kunhan kaffepöytä mahtuu vielä mukaan.

Täällä chilit alkavat heräilemään. Red cap mushroomit ovat itäneet kaikki, jalapenot ovat myös hyvällä tolalla. Eilen sain hitaita katseita, kun Prisman ostoskärryissä oli hyvin jäinen iso säkki Biolanin mustaa puutarhamultaa. Olen ihan varma, että yksi mamma meinasi tulla sanomaan minulle ettei vielä ole aika kesäkukkia laittaa. Intohimoiset puutarhurit saavat aina vähän outoja katseita. (Kärhöjä risteyttäessäni, ovat naapurit ihmetelleet verkotettuja kukkia.)  Onneksi he ovat sentään lakanneet ihmettelemästä yhdestä huoneesta loistavaa valoa.

Tässä vähän kuvasaastetta.

Red cap mushroomit

Sitten nämä eivät mitenkään liity nyt kasvatukseen, mutta en malta olla laittamatta kuvia. (Sorry ot-kuvasaaste.) Minulla on nelikymppispäivä ihan näillä näppäimillä ja juhlistimme sitä miehen kanssa jo eilen. Minä pöffeli en halunnut mihinkään ravintolaan syömään, vaan halusin tehdä itse chilimenun. Tällaista siitä sitten tuli:

Omena-Aji umba hyytelöä, paahdettua paprika-habaneromoussea, serranokinkkua ja kurpitsansiemen-leipärouhetta


Pääruokana oli habanero-marinoitua myskikurpitsaa, srirachasuolalla maustettua entrecôtea, granaattiomena-viinikastiketta, johon laitoin vähän potkua paahdetusta aji umbasta.


Jälkiruokana oli mansikkajalapenohillolla täytetyt suklaiset leivokset karamellisoiduilla chileillä.
Kunhan toimerrun kirjoittamaan reseptit, laittelen nämä tuonne ruokapuolelle.

Kaveri toi veljeltään saaman habaneron maistiaisiksi noin parikymmentä(?) vuotta sitten. Leikkasin siitä hyvin ohuita siivuja. Otin itse ekan ja se ei ollut yhtään tulinen. Seuraava maistaja sai yskänpuuskan ja vedet silmiinsä, maitotölkillisen jälkeen tokeni. Maistoin vielä uudestaan isomman palan, kun ei habanerossa ollut mielestäni yhtään potkua. Hupsista, sitten vedin minäkin jogurttia, kun maito oli sattuneesta syystä loppu. Silti se oli rakkautta ensi puraisulta.

Sterilointi lähti minulla siitä, kun viime vuonna mullan mukana tuli taimipolte. Se oli hyvin selkeää, koska toiseen multaan istutetut taimet kasvoivat hyvin ja olivat täysin oireettomia, mutta toiset menivät vaikka kuinka yritin niitä pelastaa vaihtamalla multaa yms. Siinä meni niin koriste- kuin hyötykasvejakin. Harsosääskistä ei ole koskaan ollut isompaa haittaa ja niistä pääsee helposti eroon tarvittaessa.

Punnitsin steriloinnin hyötyjä ja haittoja paljon ja päädyin aluksi steriloimaan mullan. Sen jälkeen vaihdoin mielipiteeni, kun olin jo sen tehnyt. Multa ei ole enää samantuntuista. Nyt idätän lautoilla (Kiitos Chilivaari erinomaisista ohjeista!), sekoitan multaseoksen vermikuliitista, kunnollisesta mullasta ja perliitistä sekä toivon parasta ja pidän sormia ristissä.

Lainaus käyttäjältä: Jone1970 - helmikuu 18, 2015, 22:05:17 ip

Jos paistat multaa niin odota ensin että se viilenee reilusti, laita multa vaikkapa ämpäriin, kaada perään vettä ainakin 10% mullan tilavuudesta ja sekoita kunnes kaikki vesi on imeytynyt ja multa on läpikotaisin kosteaa. Vettä voi joutua käyttämään enemmänkin riippuen siitä kauanko olet multaa paistanut.

Kiitos! Mietiskelin, että minulta jäi joku vaihe tekemättä. Olen joskus parikymmentä vuotta sitten steriloinut multaa, mutta niin se muisti vaan muuttuu hatarammaksi. Loppujen lopuksi suunnittelin jo hommani ihan uusiksi. Sekoittelen omat kasvatusalustat, kunhan taimet ovat sirkkalehtivaiheessa. Unohdan steriloinnin ja ostan ihan toisen firman multaa kuin viime vuonna.

Ostin viime vuonna muistaakseni Viherlandiasta Gold Rush F1-kesäkurpitsan siemeniä. Lajike on hyvä ja helppo kasvatettava. Minulla oli sitä sekä kasvatuslaatikossa, että avomaalla. Toimi kummassakin. Maun puolesta parempi kuin vihreä. Ei yhtään sitä karvautta, mitä joskus saattaa olla vihreissä kesäkurpitsoissa. Malto on kiinteämpää ja maukkaampaa. Suosittelen lämmöllä. Ikävä kyllä siemeniä ei ole viime vuodesta kuin pari hassua jäljellä. Yhtäkkiä googlettelemalla sitä on myynnissä yhdessä sun toisessa paikassa.

Chilivaari - olet ollut tekemässä ihan parhaimmistoa suomalaisista komediakohtauksista! Komediaa oli meilläkin tänään. Kaavailemani ihanan terapeuttinen tuokio chilien parissa olikin kaikkea muuta.

Joskus pitäisi lopettaa hyvän sään aikaan, laittaa pillit pussiin ja unohtaa koko juttu ainakin seuraavaan päivään asti. Se ehkä olisi ollut tänään viisainta, kun aloitin viimeinkin chiliviljelmien parissa, talon vierasmäärä pienennyttyä huomattavasti. Juhlat juhlittu ja paluu arkeen alkamassa. Kovasti odottamani hetket viljelmieni parissa piti olla ihanaa rentouttavaa aikaa. Katin villat sanon nyt näin kauniisti.

Ihan ensimmäinen virhe tuli tehtyä jo jokin aika sitten. Oma moka numero yksi - älä paista multaa, tai älä ainakaan paista sitä liikaa. Siinä meni mullan kosteudenpidätyskyky. Onneksi kastelen mullan aina ennen kylvöä ja huomasin tekemäni virheen. Hätä ei ollut kuitenkaan käsillä, koska olin muutenkin päätynyt myös idätyslautan käyttöön. Rakensin sen sitten ajattelematta ollenkaan tuota ihanaa pientä apulaistani... Yhdelle lautalle kaikki siemenet järjestykseen nimettynä. Sitten kuulin kristallinkirkkaan äänen - Äiti, järjestin nuo siemenet uudelleen jonoon. Jippii. Oma moka numero kaksi - älä koskaan jätä lasta hetkeksikään viljelmien luo ilman vahtimista. Onneksi minulla oli runsas määrä siemeniä. Järjestysintoilijana (joskus ja valikoiduissa aiheissa) en olisi kestänyt jännitystä siitä, että mikähän chili tässä kasvaa. Puhumattakaan vielä siitä, kuinka paljon lapsukainen pääsi pesemään käsiään.

Sitten rakentelin monenmonta pientä idätyslauttaa, jotta sain jokaiselle lajikkeelle oman. Asettelin ne kauniisti isoille tarjottimille hyvin nimettynä ja niin viimeisen päälle viilattuna. Keitin vettä ja kaadoin jokaiseen rasiaan hyvän määrän vettä. Kun palasin katsomaan veden lämpötilaa, huomasin tarjottimen lainehtivan vedestä. Niinpä tietenkin, tottakai, yksi rasia vuosi. Olin niin ollut tarkistavinani vanhat mustikkalaatikkoni. Oma moka numero kolme - tarkista rasioiden vedenpitävyys ihan testaamalla, ei pelkästään silmämääräisesti tutkimalla.

Eikä se sittenkään vielä mennyt putkeen. Voitte vaan kuvitella tunteen, kun astuu legon päälle täppötäysi idätystarjottimellinen kourassaan. Siitä tanssiesityksestä olisi Fred Astairekin ollut kateellinen. Onneksi selvisin ilman isompia vammoja ja ennen kaikkea, chilit pysyivät tarjottimella asennossa!

Sitten huomasin, että minun piti kylvää vasta huomenna vanhan kansan oppien mukaan. Ajankohtakaan ei sitten mennyt putkeen. Toivon mukaan kauden loppu on huomattavasti parempi kuin kauden alku. Hermoni menivät sen verran, että kaavailevani koristekukkien kylvöt jäävät myöhäisemmälle. Taidan käyttää niissäkin tyytyväisenä idätyslauttoja ja mennä multaostoksille sitten, kun on pahanilmanlintu häipynyt päältäni. Jotenkin näen nyt sen multapussin hajonneena takaluukussa tai eteisen lattialla.


Kovan onnen chilit idätyksessä.

Kiitoksia kaikille tervetulotoivotuksista.

Lisäystä vielä muutama lajike. Hah, tiesin etten pysy ruodussa, vaan mielenkiintoisiin tulee tartuttua.

Bolivian Rainbow (annuum)
Prairie fire (annuum)
Aurora (annuum)
Aji dulce amarillo (chinense)
Serrano Tampiqueño (annuum)

Ajatus oikeastaan lähti siitä, että aloimme miettimään bonchiin kasvatusta. Kolme ensimmäistä lajiketta on tarkoitettu siihen kokeiluun sekä kukka-asetelmiin. Näen tämän kesän kukka-asetelmat kerroksittaisina, joissa tähtenä ja korkeutta tuovana elementtinä toimii chilipensas. Kukka-asetelmiin tulevia chilejä pitää muistaa latvoa ja nyppiä, jotta ne saa tuuheaksi (muistiinpano itselle).

Aji dulcea suunnittelen jälkiruokiin tuomaan habaneron hedelmäisyyttä ilman poltetta. Sitten serrano vaan kuulosti mielenkiintoiselta, niin kuin moni muukin, mutta onneksi onnistuin kutakuinkin hillitsemään itseni. 

Jaahas, sitä alkaisi olemaan aika aloitella tämä ensimmäinen dokumentoitu kausi. Perustavanlaatuinen aloitus tuleekin, sillä on pakko hankkia jonkinlainen uusi kasvatuspöytä ja nopeasti. Huokaus. Miten ihmeessä kasvatukset lähtevät aina lapasesta? Sitä on kuin pastori kivellä Reinikaisessa, niin pitkälle järveen karkaa mopo. Isoin kompastuskiveni on tällä hetkellä kokeilunhalu. "Mutkun mää tahdon tuota ja tuota vielä." Ja voi hiivattilainen sentään, kun kokeilut eivät rajoitu chileihin - ehei. Kenkälaatikollinen on täynnä kaiken valtakunnan siemeniä. On tietenkin chilejä ja sitten kesäkukkia, vihanneksia, juureksia, kärhöjä ja vaikka mitä. Ihme on, että en ole vielä saanut itselleni riisiviljelmää aikaiseksi, toki sekin ihme vielä joskus nähdään, jos yhtään itseäni tunnen. Hulluin viljelmäni oli viime kesänä. Heitin huvikseni istutuslaatikkoon herkkusienen perkuutähteet syksyllä 2013. Arvatkaas kuka keräsi kymmenkunta kaunista herkkusientä viime vuonna omasta pihasta? Helpompaa kuin luulinkaan.

Mutta nyt asiaan. Vanhan kansan oppien mukaan kylvän uuden kuun aikaan eli chilien kylvö alkaa 19-20.2. Aiemmin en halunnut niitä laittaa, kun nuo tilat ovat vähän rajalliset. Nytkin jo vieraat lauleskelevat "In the jungle, the mighty jungle. The lion sleeps tonight." keväällä meillä vieraillessaan. Onneksi isoin hiihtolomaryysis on ohi, kun isken siemenet itämään. Kasvatustilana alkuun on siis vierashuoneen ikkuna mukavalla auringonpaisteella (kaakko/etelä) ja lisäpotkua tuo Philipsin Green Power Led DR/W valolla. Siitä riittää tehoa 3 m x 3 m alalle. Olin ollut kiltti tyttö, kun joulupukki muisti minua kunnon valaisimella. Myöhemmin siirrän taimet pieneen (Joulupukki hoi! Ihan liian pieneen) kasvihuoneeseen. Kesäksi pitää miettiä ratkaisu b, sillä kaikki eivät tule mahtumaan kasvariin. Onneksi terassi on suojaisa ja lämmin.

Lajikkeet tänä vuonna kovan karsimisen jälkeen:
-Habanero peach (chinense)
-Habanero white (chinense)
-Habanero chocolate (chinense)
-Habanero lemon (chinense)
-Scotch bonnet red (chinense)
-Jamaican mushroom yellow (annuum)
-Red cap mushroom (chinense)
-Poblamo (annuum)
-Aji Umba (chinense)
-Cherry bomb (annuum)
-Jalapeno, itse kerätty hyvänmakuisesta lajikkeesta. Mahdolliset tulevat jälkeläiset ovat arvoitus. Tämä, aji umba ja red cap ovat kerättyjä, loput ovat F1. Poistettu listasta, kasvoivat kituliaasti.
-Hbl lisätty listaan, ihan kuin ei haboja olisi muutenkin tarpeeksi.

Monta mielenkiintoista lajiketta jää laittamatta, mutta yritän nyt ennemmin pitää järjen päässä ja keskittyä näihin kunnolla. Tässäkin taitaa olla muutama liikaa. Ainakin osa lajikkeista hyötyisi vesiviljelystä, mutta menen vielä vanhanaikaisin metodein.

Kuvattavaa toistaiseksi ei ole ihmeemmin. Olisihan se ollut "mielenkiintoista" katsoa, kun paistoin mutakakkua kirjaimellisesti. Steriloin kylvömullan uunissa ja pieni lapseni piti minua ihan hulluna, eikä ollut ainoa. Paistoin taimimullan siksi, että viime keväänä minulla tuli ikävä vieras mullasta - taimipolte. Siinä meni niin chilit, tomaatit kuin kukatkin. Toisen merkin multaan istutetut taimet säilyivät, toiset kuolivat. Se oli aika selvä tapaus.

Tällainen aloitus meillä tulossa. Olen kirjoittajaluonne, joten juttuni muodostunee enemmän ja vähemmän päiväkirjamaiseksi. Onneksi harrastan valokuvausta nykyään ja opin siitä koko ajan lisää, joten kun kuvattavaa ilmestyy, kuviakin tulee. Ensimmäinen lienee erikoismerkein höystetty Ikean laatikko. Ihanaa kokoamista luvassa vielä viikon sisään. 

Tässä oma blogini: http://jauhotontaikina.blogspot.fi/

Aika paljon leivontajuttuja, mutta myös chiliä tulee käyteltyä yhdessä sun toisessa reseptissä. Tässä viimeaikainen perheemme suosikki: http://jauhotontaikina.blogspot.fi/2015/01/jamaikalainen-il.html

Moikka Chilifoorumin väki!

Viimeinkin toimerrun liittymään joukkoonne. Taustalla olen käynyt lukemassa viisaita neuvoja ja ihailemassa muiden satoja.

Kasvatan chilejäni monen muun rehun ohella kasvuvyöhykkeellä III Keski-Suomen pienessä kunnassa. Chilivuosia takana noin 10-15. Aloitin kaverilta saadulla habaneron podin siemenillä. Pari vuotta pienemmässä mittakaavassa, sitten muutama muukin lajike liittyi joukkoon. Pitkän aikaa chilit kulkivat muun puutarhaharrastuksen (kasvimaa, kärhöt, perennat) rinnalla. Valikoima pysyi aika pienenä kunnes pari vuotta sitten innostus iski ihan kunnolla. (Terkkuja ystävälle, joka oli mukana innostamassa!) Viljely tapahtuu pienessä kasvihuoneessa ja erittäin suojaisalla, lämpimällä ja isolla terassilla.

Chilit ovat minulla muutakin kuin tulta ja tappuraa. Maussa on niin paljon monipuolisuutta, eri lajikkeiden makuerot, hedelmäisyys ja monivivahteisuus kiehtovat ruoasta innostunutta kotikokkia.

Kiitoksia loistavasta foorumista ja asiantuntevista ohjeista! Yritän tuoda omaa juttuani mukaan päiväkirjan muodossa sekä ruokapuolelle tulen varmaankin jotain laittamaan.