Tervehdys!
Chilinkasvatuksessani on toinen kausi meneillään. Aloitin viime vuonna ajatuksella, että saisin joskus tehdä anopin resepteillä ruokaa Suomessakin. Lempireseptiini tarvitaan aji amarilloa, ja sitä kun ei kaupasta löytynyt niin piti aloittaa kasvattaminen itse. Samalla tilasin muutamia muitakin perulaisten lajikkeiden siemeniä.
Viime kausi meni melko käsille kun pidemmän loman jälkeen kasvit olivat hoitopaikassaan vielä suunnilleen elossa, mutta eivät kovin elinvoimaisia. Kiinnostus vähän lopahti ja pelastin sieltä aji amarillon ja rocoton. Ensimmäinen tekikin muutaman onnettoman rääpäleen minichilin, rocoto joskus joulukuussa yhden kukan. Ruokaa ei näistä siis todellakaan vielä saanut.
Loppuvuodesta saimme ilouutisia, että aji amarilloa olisi saatavilla helsinkiläisestä kaupasta. Äkkiä tilaus siellä asuvalle kaverille, joka oli tulossa käymään tänne hieman pohjoisempaan. Aji amarillot olivat kuitenkin jo loppuneet, ja myyjä tarjotteli aji cristalia, jonka pitäisi olla samantyyppinen. No joo...
Tähän kasvukauteen olen jo valmistautunut vähän paremmin, eikä vastaavia poissaoloja ole tiedossa. Nyt kasvamassa on vähän muutakin kuin perulaisia. Kuten se aji cristal... Mutta tänään meinasi mieli murtua, kun jouduin lopulta hyväksymään sen, mitä olin jo kauan epäillyt. Se chili, jota aji amarillona olin kasvattanut, ei ole aji amarilloa nähnytkään, vaan on ihan eri chili. Eli taas minulla kasvaa kaikkea muuta kuin sitä yhtä chiliä, jonka takia ylipäätään aloin niitä kasvattaa.
No nyt kasvaa sitten mitä kasvaa, ja tarkoitus on laittaa kaverit uloskin, jos joskus sää tästä lämpenee. Ehkä aji amarillokin kasvaa meillä sitten ensi vuonna...
Chilinkasvatuksessani on toinen kausi meneillään. Aloitin viime vuonna ajatuksella, että saisin joskus tehdä anopin resepteillä ruokaa Suomessakin. Lempireseptiini tarvitaan aji amarilloa, ja sitä kun ei kaupasta löytynyt niin piti aloittaa kasvattaminen itse. Samalla tilasin muutamia muitakin perulaisten lajikkeiden siemeniä.
Viime kausi meni melko käsille kun pidemmän loman jälkeen kasvit olivat hoitopaikassaan vielä suunnilleen elossa, mutta eivät kovin elinvoimaisia. Kiinnostus vähän lopahti ja pelastin sieltä aji amarillon ja rocoton. Ensimmäinen tekikin muutaman onnettoman rääpäleen minichilin, rocoto joskus joulukuussa yhden kukan. Ruokaa ei näistä siis todellakaan vielä saanut.
Loppuvuodesta saimme ilouutisia, että aji amarilloa olisi saatavilla helsinkiläisestä kaupasta. Äkkiä tilaus siellä asuvalle kaverille, joka oli tulossa käymään tänne hieman pohjoisempaan. Aji amarillot olivat kuitenkin jo loppuneet, ja myyjä tarjotteli aji cristalia, jonka pitäisi olla samantyyppinen. No joo...
Tähän kasvukauteen olen jo valmistautunut vähän paremmin, eikä vastaavia poissaoloja ole tiedossa. Nyt kasvamassa on vähän muutakin kuin perulaisia. Kuten se aji cristal... Mutta tänään meinasi mieli murtua, kun jouduin lopulta hyväksymään sen, mitä olin jo kauan epäillyt. Se chili, jota aji amarillona olin kasvattanut, ei ole aji amarilloa nähnytkään, vaan on ihan eri chili. Eli taas minulla kasvaa kaikkea muuta kuin sitä yhtä chiliä, jonka takia ylipäätään aloin niitä kasvattaa.
No nyt kasvaa sitten mitä kasvaa, ja tarkoitus on laittaa kaverit uloskin, jos joskus sää tästä lämpenee. Ehkä aji amarillokin kasvaa meillä sitten ensi vuonna...