Möin talvetettavat ja purin sisäkasvarin marraskuun viimeisenä.
Nyt on huilitauon paikka.
Kattellaan tätä harrastusta taas kun voimat ovat palanneet ja elämä tasottunut.

Selkeä chilinkasvatusväsymys jatkuu. SIsällä hengissä 10 puskaa enkä jaksa edes katsoa mitä lajikkeita ne on.
Eilen leikkasin oksia alas reilusti ja poistin kaikki kukkaset. Yhdessä Scotch Bonnetissa on tosin pari hedelmöittynyttä niin ne jätin.

Varmaa jonkunlainen välivuosi ensi vuonna. Viimeiset tomaatit söin pari päivää sitten. Tuolla on parin vuoden kuivatettua satoa purkittamatta pussikaupalla kaikenlaisissa pikku nyssyköissä, mikä omalta osaltaan kertoo jaksamisesta ja siitä, että elämäntilanne on monella tapaa ollut aika voimia vievä.

Nyt on aika levätä ja olla vaan.

2024 on ns paketissa, palailen (ehkä) 2025 uudella innolla.

Ai no sitten.
Juu , nimiä on kaikenlaisia kyllä.

Mä jotenkin vaan liitän sen Bonnetin niin vahvasti siihen päähinemalliin, eli että on semmonen kärkikolmiomainen marja joka on tyviosasta tasainen.

Pääasia ett itte tykkää niiden mauista mitä kasvaa ja käyttää ruuassa, nimistä viis varsinkin jos ei muille niitä jollain nimellä anna tai markkinoi myydäkseen.

Samahan se on noissa supertulisissa joita on risteytetty sen tuhat kertaa ees ja taas: helpompaa todeta vähän että mikä on tavallaan se vahvin linja, kuten noissa mun Moruga-perheellisissä. Se, että onko ne Dragon Breatheja vai jotain muita on oikeestaan merkityksetöntä. Tykkään mausta ja poltteesta ihan hulluna, siks pari puskaa tänä vuonna.

Noi mistä kirjotit että Scotch Bonnet niin näyttävät kyllä ihan mun Chocolate Habaneroilta

Ihan mun Dragon Breathin näköisiä Tai no, käytän niistä nimeä Moruga-perheelliset, koska ovat alunperin Heinän maistiaisista idätettyjä ja jossain vaiheessa en sit ollukkaan ihan varma että onko ne lohikäärmeen hönkäyksiä vai ei.

Paras supertulinen ikinä

Kahesta puskasta tuli hillitön määrä jättimäisiä podeja.

Leikkasin kaikki alas keskiviikkona 18.09 ja ruukutin talvetettavat sisään torstaina 19.09 kun olivat yön yli liottaneet juuria ihan vaan vedessä.

Tein semmosen ratkasun että putsasin juuret hyvin ja imeytin uuteen puhtaaseen calmagitettuun  kookokseen sen myrkkylitkun niin meni vähemmällä veivaamisella. Jätin sen umpisukkeluksiin upottamisen kanssa.
Sisällä odotti jo aiemmin pystytetty muoviteltta (siis näitä samoja mitä porukoilla on ulkona, mun tänvuotinen Lidlin alelaarista 12 eurolla ) ja siellä valot (Ikean ledlistat, 12w per lista).

Kaikki voivat hyvin ja uusia pieniä vihreitä lehdenalkuja ovat jo teheneet kaikki paitsi yksi, joka saattaa olla kuivunut / kuollut koska se oli jo aiemmin alasleikattu.

Sisällä nyt
-1 naga morich
-2 morugaa
-2 cgn25000 x 7pot barracpore
-1 chocolate habanero
-1 hurtberry x yellow fever
-2 chris fat red x aji ayouy
-4 scotch bonnet
ja korppuuntunut sansibar habanero, joka luultavasti lentää roskiin jollei tokene viikossa.

Valoa saavat 15-16h, ilmankosteus n 60% , lämpöä 25-28 C, lannoitevesi EC 1-1,2 ja NPK 5-6-9.

On vaan hyttysverkko nyt siinä edessä että ilmaantuvat. Ovat verkkoruukuissa joissa kuitupussi ettei kookokset valu rakosista miten sattuu

Leikkasin kylmän rauhallisesti katto-osaan luukun/ reiän  että lämpö siirtyy ylös- ja ulospäin eikä ylähylly kuumene liikaa. Alhaalta tulee raitista viileetä koska vanha talo, pieni kämppä ja kaikki toimii paino- tai lihasvoimalla

Myöhemmin pakkasilla kun ilma kuivuu johtuen lämmityksestä ni paan eteen taas joko kankaan tai verhon tai sitten vaan sen muovin mikä oviaukossa on. Pyrin pitämään min 50% noilla koko ajan, mutta en yli 70% ainakaan ennen kukinta-aikaa.

Jouluun asti mennään tällee, sitten täytyy varmaan säätää jo hyllyjä ja korkeuksia ja lisää valoja, jos noi kovasti innostuu.

Katoin viimevuotisia kuvia ja ihmeen hyvin sitä kesän mittaan unohtaa kuinka nopsaan noi venyy kun ne pääsee kontrolloituihin oloihin ja hemmoteltaviksi

Sato oli RUNSAS. Huomenna pussitan ja pakastan , pakastan ja pussitan, pussitan ja kuivatan ja ja ja.
Tomaattejakin on ties montako kiloa tuolla pahvilaatikoissa ja paperipusseissa.

Jos nyt tovin ottais iisisti eikä miettis vielä ens kesää saatikka uusia idätyksiä. Rocoto Montufareja olen alustavasti aatellut, pelkästään.

Paljon tuli opittua, edellisvuosien kokemuksia hyödynnettyä ja taas jatketaan hiukka viisaampina.
Voin olla oikeen tyytyväinen itseeni, kerrankin. Säiden jumalille kait ne suurimmaat kiitokset sitten kuitenkin menee, kun ulkona kaikki puskat olivat taivasalla. 
Oli mahtava kesä.
 


 

Viikko mennyt ja jestas, hellettä ja lämmintä riittää !!

Lähes trooppisia öitä mikä näkyy podien kypsymisessä. Annan olla ulkona sinne 19-20. syyskuuta asti näillä näkymin.
Edes sateet ei riivaa, mitä nyt perjantaina kai tulee koko päivän vähän.

Kukkishan noi kaikki vielä lisää mutta riivin kukkia pois että tajuaisivat että on syksy No ei ne tajua. Tomaatit kukkii ja tekee tomaaatteja jatkuvasti nekin. Annan niiden olla ulkona ja pytyissänsä varmaan pakkasille, kun eivät sisään ole tulossa. Jännä nhdä miten noi reagoi kun kuitenkin kastelen lannoitevedellä & valon määrä vaan vähenee.
Kai ne jossain vaiheessa on että hups, talvi tulee, ehkä mä tässä rupeen hipsuttelemaan lepoon tai jotain.

Outoa, outoa, outoa. Oon jotenkin ihan hämilläni että mitäs nyt tehdään kun kesä vaan jatkuu

Lainaus käyttäjältä: Uuge Poni - syyskuu 01, 2024, 21:13:40 ipOletkö nörtti semmoista miettinyt, saako hallaharsolla tms jatkettua ulkokasvatuksen kautta viikon tai jopa kolme?

Valon määrä ei riitä millään. Eihän noille puskille mitään tapahdu jos eivät saa valoa ja ravinteita ja lämpöä.

Kastelen vieläkin kaikkia ravinnevedellä, koska vaikka yöllä on kastetta ja lehtiä oon tomaateista riipinyt osittain pois niin aurinkoiset päivät haihduttaa sekä ruukusta että lehtien kautta nesteitä ihmeenkin paljon.

Aurinko nousee nyt noin puoli seitsemältä ja laskee vähän päälle kahdeksalta, ja kun tosta poistaa hämärän ajan ja katsoo miten matalalta se aurinko paistaa keskipäivälläkin, niin ei noi saa aktiivisesti runsaammin valoa kuin ehkä 5-6 tuntia, aikalailla puolesta päivästä iltapäiväviiteen.

Eilen ruukutin ensimmäiset alasleikatut ja myrkytetyt sisälle. Täällä niitä hellii tasainen 23-24 astetta ympäri vuorokauden ja n 16h lamppuvalo.

Jos kasvihuonekautta jatkaisin -siis jos olisi kasvihuone - niin siellä pitäis olla valaistus päällä aamusta ja illasta tässä vaiheessa. Mihinkään pieneen muovikasvariin tollasia virityksiä ei kannata laittaa, mutta siis toi on se yleinen tapa ammattilaisilla ja semipro-meiningissä. Lämmittävät myös loppusyksystä  heti kun yöt viilenee.

Eilen laskeskelin että 15 chiliä tulee sisälle talvetukseen, joista 4 ekaa nyt jo siirretty.
Luin äsken tän ja edellisen päiväkirjan alkua ja kertasin vähän etten tee samoja virheitä kuin aiempina vuosina tässä siirtovaiheessa.

Kaiken kaikkiaan hyvä ulkosesonki monella tapaa. Ei ollut mitään stressiä näistä, hoitaminen kävi hyötyliikunnasta kun kannoin vesiämpäreitä hanapisteeltä sen muutamankymmentä metriä talon toiseen päätyyn.

Keskimäärin chileille ja tomaateille meni 60 litraa ravinnevettä päivässä; alkukesästä 100 litraa vuorokauteen ja loppukesästä se riitti kahdeksi päiväksi. NPK oli koko ajan 8-9-15 ja EC:n vakioin 1-1,2 haarukkaan.

Kun oli pari viikkoa pilvisempää, kosteampaa ja sateisempaa niin kastelin toki vähemmän tietty. Nuutuneisuus ja myöhemmin lehtien reunojen kuivuminen hoitui reippaalla magnesiumlisällä. Kastelin pariin otteeseen viikon sisään pelkällä Epsomsuolavedellä (20 ml noin 15 litraan vettä, tai siis mun isoihin ämpäreihin). Se toimi elokuun puolessavälissä niin hyvin, että kolme tomaattia sai uusia upeita vihreitä lehtiä ja rupesivat taas kukkimaan, kun  nestekierto jaksoi nousta ylös asti.

Kalsiumin suhde magnesiumiin oli ehkä vähän liian korkea. Olin laskenut sen että Mg: tä on 1,1% ja Ca 3,8% . Halusin varmistua ettei tuu latvamätää. Ehkä heinäkuusta asti pitää jo antaa lisämankkua kerran kahteen viikkoon, tiedä häntä. Jää pohdittavaksi. Nyt latvamätää ei ollut missään puskassa. Ainoat minimaaliset vauriot teki toukat, jotka söi tomaattien lehtiä urakalla. Toki niistä maahan istutetuista chileistä osa kärsi ravinne- ja valovajareista, ja kun olivat sitten kitukasvuisia niin muutkin taudit ja öttiäiset kävivät kimppuun. Olosuhteet oli niille todella huonot, mikä tuli näin testattua.

Vaan siinä samassa pionipenkissä -tosin auringon puolella- porskuttaa yhä ne kaksi Moruga-sukuista valtavine podeineen. Taitavat ehtiä kypsyttää ne epäilyistäni huolimatta. 
 

  Juups, kyllä toi ihan on päteväksi operaatioksi havaittu.

Laskeskelin tuolla pihalla että 21 puskaa on vielä tuottovaiheessa. Niistä tulee 16 sisään, ja noista 8 on 2-3-vuotisia. Nyt alkaa jo rungot olla kunnon runkoja. Ei sen puoleen, kun tänä vuonna sain ton ravinnekombon toimimaan niin ekan vuoden Scotch Bonnetit on kaikki tukevia jäpiköitä.

Syskuun eka viikko vielä mukavan lämmintä ennusteiden mukaan.
Aika tarkkaan se tuntuu täällä pääkaupunkiseudulla menevän niin, että 10.kesäkuuta-10. syyskuuta on ulkokasvatusaika.
Keväästä saa vapun tienoolta kuukauden lisää jos on sellanen kasvari missä on lämmin pohja että juurakot pysyy yli 15 C lämmöissä ympäri vuorokauden. Se tuntuu olevan chinenseille se tärkein, että varpaat on lämpösenä. Silloin ne sietää jopa märkyyttä sukissa, jos tollanen vertaus sallitaan.

Oli kyllä oppimisen kantilta todella hyvä kesä. Alkukausi opetti just tuon ettei maahan tai mihinkään kannata ruukkuja tai puskia laittaa jos multa / kookos / mikälie turve ei pysy lämpösenä myös yöllä.

Ens vuonna sit rocotoja ja pari baccaa. Nyt on tulisia kuivattuina useaksi vuodeksi.

Tomaatit kypsyy nyt kilo päivässä-tahtiin. En oikeesti tiedä mitä noista edes tekisin, niin osan kokeilen säilyttää vaan viileässä kun kuitenkin ovat ns talvitomskuja, longkeepereita, ja osan keitän samantein ihan syömiskeitoksi. Parhaat napsin suuhu suoraan puskista.

Tänään taas ihmettelin noita jäätävän valtavia podeja ulkona. Ne kaksi supertulista kukkapenkissä avomaalla on Heinän Puutarhan maistiaischileistä otetuista siemenistä supertulisia, ja toisen gen:in puskia, eli ekat kasvatin viime vuonna ja niiden siemenistä nää. Ulkonäöllisesti taitavat sittenkin olla Dragon Breatheja. Viime vuonna en ollut lajikemääritelmästä ollenkaan varma, kun tekivät podinsa lähinnä sisällä ja ulkona ollessansa pungersivat muutaman pikkiriikkisen pimpulan.

Nyt ne on jättiläisiä, röpelöisiä ja ah niiiiiiin kauniita. Ja niitä on paljon.

Jännä nähdä miten noiden kanssa loppusesonki menee.

Nyt alkaa sisäkasvarin suunnittelut olla jo tehtynä ja itse kasvari jo pystyssä, samoin valinnat ulkona että mitkä jatkavat sitten täällä.
Tilaa pitäisi vielä riittää niille terapiabaccoillekin jotka varmaan laitan itämään heti kun ulkoatuodut oon saanu sopeutettua.
Pitää sitä vähän vauvoja olla noille vanhoille kaveriks    

Hyvin itää vaikka jälkikypsyy vihreestä värilliseksi sisällä ja siitä ottaa siemenet.
Ne siemenet on valmiita lisääntymään vaikka se hedelmäliha ei vielä ole kypsää eikä kasvi sitä maahan oo toviin tiputtamassa.

Mä en sen kummenpaa ole tehnyt kuin kuivattanut joko podissa suoraan tai poikkileikattuna puolikkaassa. Erottelen sit vasta kuivista ne siemenet mitkä säilytän jatkoon.

Jos josku maistiaispodi on ollu niin sitten erottelen jo leikkuulaudalle siemenkodan ja annan kuivua siinä.

Nää on niin asumus- , terveys- ja kasvatustyylikohtaisia miten kukin tekee, eli turha avata sen tarkemmin miks semisti sotilaallisella täsmällisyydellä sisääntuontioperaatio  

Lainaus käyttäjältä: akselsson1 - elokuu 19, 2024, 10:22:52 apMeinasitko kylmyyden uhatessa siirtää puskat sisälle kypsyttelemään?

Leikkaan podit irti ja jälkikypsytän sisällä vadilla tai jossain paperipussissa.

Puskat leikkaan  ulkona alas noin 15 cm mittaan, riivin lähes kaikki lehdet pois ja pienennän juuripaakkua radikaalisti, pesen ne  juuret ihan puhtaaksi tiskiharjalla, käytän vartin verran koko kasvin umpisukkeluksissa vedessä ja sit siirrän astiaan hupun alle imemään systeemistä myrkkylitkua pari vuorokautta.

Siitä sit uuteen puhtaaseen CalMag-puskuroituun kookokseen ja desinfioituun verkkoruukkuun ja kädet ristiin että tokenevat 
 
Sisällä on jo pystytettynä ns sisäkasvari jonka saa täysin tiiviiksi, että JOS joku öttiäinen ton ruljanssin kuitenkin läpäsee ja pörisee, surisee tai ryömii niin Raidaan koko "teltan".

2 Provadokapselia litraan vettä, kestää hetken että se geelipäällys siitä hajoaa. Ja litku toimitetaan sitten kiltisti vaikka niissä samoissa maitotölkeissä hyvin suljettuna  paikallisen huoltsikan vaarallisten aineiden konttiin eikä kaadeta maahan tai vessasta alas, kun joku sitä kuitenkin pohtii että miten ja kuinka. En viitti pieneliöitä maassa tai vesistöissä turhaan tuhota, kun kontille kävelee vartissa.

Kiinnostais jatkojalostaa tuota sun risteytystä, eli jos LemonDrop x Aji Mango F1:stä löytyy siemeniä lähetettäväksi joku 5-10 kpl  niin mulle.
Saat jotain tietä mun oikean nimen ja osoitteen - vaikka täällä privaviestinä- jos homma käy.
Kuulostaa jotenkin meikäläisen talvi-bacca-projektilta

Omituinen elokuu. Noi Moruga-sukuiset supertuliset jotka kukki elokuun ekalla viikolla on tehny kahdessa viikossa jäätävän valtavia podeja hillittömät määrät.
Tänhetkisten säätietojen mukaan kasvuaikaa ulkona kukkapenkissä maassa taivasalla on sellaset 3 viikkoa, joten niistä taitaa ihan tulla satoa. Jälkikypsytän sitten sisällä. Noi leikkaan myös talvetettaviin sitten kun sen aika on.

Naga Morich -se kolmeen kertaan roskiksesta takaisin otettu- tekee nyt toista satoaan Sama juttu Hurtberry x Yellow Feverillä ja Chocolate Habanerolla. Kaikki tulevat talvetukseen. Noi on nyt osoittanut että ovat sitkeitä ja kestäviä.

Tomaatteja on noukittuna varmaan kymmenen kiloa ja lisää tulee. Syötykin on. Ne kyllä opetti paljon tomskumaailmasta. Hankin jo ens vuoden uudet lajikkeet Meraki Seediltä , vaikka entisiäkin on kokeilematta. Osaan nyt vähän paremmin aikatauluttaa ja kasvupaikkasuhteuttaa noita.

Tänvuotiset on kaikki longkeepereitä eli ns talvitomaatteja, jotka on pieniä ja paksumaltoisia ja kestävät pitkän säilytysajan. Ei niitä tertuissa voinut leikellä kuten jossain Sardiniassa ja kattoon ripustella, mutta leikkasin yksittäiset varrenpätkän kanssa jottei kantaan tuu "haavaa" vaan pysyy tavallaan umpinaisena. Jännä nähdä miten noi säilyy oikeesti. Ovat nyt pesuvadissa ulko-oven sisäpuolella, eli yöt viileässä ja päivät parinkymmenen huitteilla celsiusta. Kun ei oikein ole säilytystiloja (tai muitakaan tiloja...) niin tarttee taas fundeerata tuokin luovasti jotenkin.

Uusia chinensejä en nyt meinaa hetkeen idättää. Kuivattuja on aika hitonmoiset määrät , tuoreitakin, ja lisää tulee.

Seuraavaksi sitten Montufareja ja ehkä muutama makoisa baccatum.

Itse asiassa voin olla aika tyytyväinen saatuihin kokemuksiin ja opittuihin asioihin. Varsinkin kun kirjasin tuota talvikautta ylös niin tuntuu kivalta kerrata niitä juttuja ja sitä kautta tehdä tänsyksyinen siirto ulkoa sisälle ehkä taas vähän sujuvammin ja kitkattomammin.


 

*kirosana* kun palaa hermot
NYT vasta -siis iah tällä viikolla- noi supertuliset maassa rupes yhtäkkiä rehevöitymään ja kukkimaan ihan sairaasti.
Eihän ne *kirosana* millään ehdi tehdä marjaa kunnolla. Kai. Ehkä.

Jätin nyt kuitenkin parit sinälleen kukkapenkkiin, raivasin vaan ympäriltä tilaa että saavat paremmin valoa.
Muutamat muut heitin kompostiin kun olivat jo alunperin heikohkoja eikä multakasvatus tehnyt niistä sen parempia.

Sateet ja lämpö rehevöittää kaikkea, mutta jos noi syyskuun ennusteet menee kuten nyt näyttää, niin väkisin loppuu sesonki 10.09 kuten joka vuosi, koska sen jälkeen valoa ei päiväsaikaan tälle pihanperälle enää piisaa tarpeeksi. Paistaa liian matalalta jos paistaa, ja liian lyhyen aikaa.

Menkööt nyt testistä että kerkiääkö podit pulleroitua noin neljässä viikossa ja saavuttaa viidennellä edes jonkinlaisen esikypsän asteen että jälkikypsyvät sisällä.

Jos nyt jo jonkusortin yhteenvetoa tästä chinensekesästä teen, niin sen huomion ainakin, että lopulliseen ruukkuun ja kukkimaan noi pitäis saada vappuna. Silloin se 2-3 viikon mökötys menee ohi sopivasti kun ne saa ulos kesäkuun ekalla viikolla. Siis jos taivasalla meinaa kasvattaa mitään.

Kyllähän sisäkasvatus on helppoa kun kaiken voi kontrolloida. Ulkona on niin paljon muuttuvia olosuhteita joille ei mahda mitään, että käy arpapelistä mikä on lopputulos.

Leikkasin jo osan alas talvetusmittaan, kun ei niissä ollut mitään syötävää tulossa. Ei sitten tuu niin kauhea järkytys kerralla, kun juuripaakun pienennän ja pesen uusiin kookoksiin istutettavaksi.

Aika hyvin tiedän nyt mitkä tulee sisälle. Tykkään miettiä nää etukäteen valmiiksi niin menee sitten toi ulkosetin siivous syyskuntoon näppärästi. Kun piha ei ole oma niin tässä joutuu säätämään aikalailla erilaisten juttujen kanssa.

Elokuuhun siirrytty ja yhä tuo lämmin kostea vaan ei kuivan paahteinen ilma tekee puskille hyvää.
Ne jotka kypsytti isoja podeja kesäkuun lopulla - heinäkuun alussa tekee nyt sormenpäänkokoista minipodia. Höhlän näköstä kun ekat oli jättiläisiä ja seuraavat pikkupimpuloita mallia karviaismarja.

Fosforin määrä on selkeesti tän kesän oppi. Sillä tulee runkoihin paksuutta ja juuret tykkää. Pääpiirteittäin oon menny NPK 6-6-12 suhteella, sotkettuna omista erilaisista vanhoista kuivaravinteista. Kalsiumin suhde magnesiumiin on 1:3 samalla sotkulla. Tolla sekotuksella tomaattien varret on ku palmupuita ja korkeus (ja tuotto) kanssa.

Puutarhaturve ja maassakasvatus saa jäädä. Vastaisuudessa ainakin  kaikki chilit on ruukuissa ja kookoksessa. Ja pytyt kun on nyt mustia niin niille pitää keksiä joku varjostusjuttu.

Ventipotit = verkkoruukut yhä parhaat. Niihin kun laittaa ohuen kuitupussin sisään niin ei sisäkasvatuksessa valu haituvat rakosista, varsinkin jos hienompaa kookosta käyttää. Tykkään enemmän siitä rouheesta, joskin pienille plantuille ja pieniin ruukkuihin laitan sekotusta karkeasta ja hienosta. Vahvoja kuitupusseja tuli kanssa hankittua, mutta niiden ominaisuudet toimii jossain muussa yhteydessä paremmin kuin tässä. Pitää jopa liikaa kosteutta sisällään & kerää äkkiä bakteereita ja levää ja alka haista.

Ventipoteissa saa lotrata miten paljon vaan eikä koskaan tuu liian märäksi. Hygienistä ja selkeetä puuhaa.

Aika hiton monta hienoa runkoa tuolla nyt, sekä niissä 2-3 vuotisissa että tänvuotisissa. Tulee olemaan vaikeaa raakata vaan 10-12 talvetukseen. Pienennän talvetuskasvattamoa reilusti. Ylipäätään yritän maltillistaa kaikkea tähän liittyvää hiukka kunnes oman elämän arkipalikat asettuu uusiin asentoihin. Aina vaan kaikki levällään ja muutoksessa, niin ei viitti mitään kauheen isoa satsausta tehdä kun ei tiedä mihin suuntaan kaikki menee.

 

Akselsson, se on just noin !!     

Noniin, taas pikku päivitystä.

Kesäkuu oli noille kermapersechinenseille ehkä liiankin kuuma ja kuiva. Sen pitäisi mennä niin että alku on lämmintä tasaseen yöt päivät, ja kosteutta ilmassa että kukinta onnistuu. SITTEN pitäis tulla sillee mukavasti kuivahkon aurinkoista että kypsyvät, kuumaakin.

Pari viikkoa ja vähän epävakaisempaa ja välillä pilvistäkin päivää niin puskat kasvaa silmissä, podit jo kukkineissa on järistyttävän isoja ja kaikinpuolin rehut tykkää.
Kukkivat nyt kaikki solkenaan, ne rupusimmatkin pikkuset avomaalla.

Jää nähtäväksi ehtiikö noista 6-7 viikossa tulla mitään, mutta jos ei niin ei.

Ajattelen vaan sitä viimevuotista Naga Morichia joka oli jo pari kertaa roskiksessa mutta nykäsin sen aina pois, ja joka talven ylikin oli useasti poistettavien listalla. Niin se vaan tuolla tuottaa ihan hyvänkokoista podia näin toisena vuotena. En kyllä ikinä olis uskonut siitä.

Ja viime kesän lopulla ne pikkuruiset rimpulat teki lopulta kaikki jotain marjaa.

Ruukuissa kasvatus on kyllä silti The Juttu. Pystyy kontrolloimaan ravinteita ja vesiä paremmin. Tuolla avomaalla (siis kukkapenkissä) öttiäiset , toukat, ryömivät ja lentävät otti omansa, maaperä on mitä on (=huonoa) ja rikkaruohot imasee ravinteista varmaan valtaosan vaikka kuinka kitkisi edes vähän aurinkotilaa chileille. Liikaakaan ei voi pintaa putsata koska savinen maa kuivuu ja loputkin kosteudet haihtuu vaikka katetta onkin päällä.

Sinänsä mielenkiintoinen kesä olosuhteiden poikkeavuuden vuoksi. Vaikka aina sanotaan että liikaa ei valoa voi olla, niin suora paahde, ilman kuivuus kesäkuussa ja vuorokauden lämpötilavaihtelut on ehkä vähän turhan paljon chinenseille.

Rocoto/pubeille tää on takuuvarmasti aivan täydellinen vuosi. Ens vuonna sit Montufareja ja muutama bacca taas niin perehdyn niiden sieluihin uudemman kerran

No sepä !! Tuntuu että ainakin noi supertuliset ottaa ekan kesän lähinnä vittuilun muodossa
Carolina Reaper on selkeesti vaikein ja herkin nopeille olosuhdemuutoksille, Thors Thunderbolt tulee hyvänä kakkosena. Dragons Breath-oletetut ovat kitukasvuisia mutta sitkeästi mukana kuitenkin.

Nää toisen ja kolmannen vuoden chinenset sietää jostain syystä melkein mitä vaan.

Suoraan maahan en kyllä tän jälkeen enää ikinä yhtä ainutta chiliä istuta. Se on urpointa mitä täällä länsi-Siperiassa voi tehdä. Fifty-sixty senkin kanssa, että paanko ruukkuun kesäkaudeksi ulos pelkkää kookosta vai turvetta sekaan. Se on ainakin selvä juttu, että mitkä sitten pysyvät ens talven yli hengissä niin päätyvät myöhemmin ISOIHIN ruukkuihin ulos.

Onhan tässä pari kuukautta vielä peliaikaa että sen näkee vasta sitten kun valon määrä tossa syyskuun ekan viikon lopulla on jo merkittävästi vähentynyt, että mitenkä tää kesä meni.

Rehellisyyden nimissä on sekin kerrottava, että hankin jo viimevuotista pienemmän sisäkasvarin kun aattelin että se 10 puskaa talven yli ois hyvä.
Karsimisen opettelu se tässä vaikeinta on, ettei noita kitukasvuisia rimpuloita oikeesti pidä mukana roikkumassa.
Toisaalta, jos en olis sitkeästi Nagan kanssa vakavia jutellut niin ei oltais tässä, että se näyttää nyt lähes yhtä tuottavalta kuin noi Scotch Bonnetit.
Ja onhan Chocolate Habanerotkin tehny syötävää jo, että...

Kuukausi huvennut.

Tomaatit pelastaa kasvatusinnon. Ne voi hyvin ja tekee raakileita.
Yllättäjä on myös talvetettu Naga Morich, joka sisällä vaan riutui. Nyt siinä on podinalkuja reippaasti.

Scotch bonnetit joiden siemenet hankin Seemnemaailman kautta ovat järkyttävän kovia tuottajia sisällä ja ulkona.  Ehdottomasti jatkoon.

Ylivuotiset Chris Fat Red-risteymät viihtyvät myös.

Kaikki loput on sitten pelkkää viherkasvia ja satunnainen kukka siellä täällä.

Mun suurin virhe on varmaan liikakastelu ja liikalannoitus ulossiirtovaiheen jälkeen. Vaikka oli kuumaa ja aurinkoista niin liika on liikaa.
Otan tän nyt siltä kantilta että saavat lähinnä puskittu ja tukevoittaa runkoa kesän. Satotoiveet heitin jonkkaan totaalisesti. En kyllä tulisia tarttekaan, kun kuivattuja on vaikka lampaat söis.

Tää nyt on chinensenkasvatuksen opettelua ja onhan se edennyt kun viime vuoteen vertaa niin ihan mallikkaasti.

Elämässä on ollut viimeset puoli vuotta niin paljon kaikenlaista että chilit on ollu aikalailla sivussa ajatuksista. Hyvä että sain ne ulos ja määrää karsittua. Joku 10-12 kpl on optimaali ympäri vuoden.

Kaikki oman elämän palikat on sekasin ja pallot ilmassa, joten tää nyt menee miten menee omalla painollaan.
Sen verran huomasin että ECt sietää pitää myös ulkona siinä 1,0-1,2 haarukassa suurinpiirtein jos kaikessa kasteluvedessä on ravinteita. Kakkosella tulee vaan övereitä ja imeytymishäiriöitä.

Otan senkin opetteluna että saako noi muutamat rääkätyt kuitenkin pelastettua.

Puolet on suoraan maassa, puolet purkeissa kookoksessa aina vaan ja hyvä niin.