Ei minun ruukuillani kyllä ole oravia käynyt, mutta kun nuo ruukut tuolla ovat aivan taivasalla, niin lentäähän niihin kaikenmoisia siemeniä, joista sitten puskee yhtä jos toista tainta. Rikkaruohot kuuluvat ulkokasvatukseen, ei sille mitään voi.

Ruukkujen etu suoraan maahan istuttamiseen on onneksi siinä, että maan alla leviävät juurakot eivät pääse valtaamaan chilien kasvutilaa. Pienet rikkaruohot on ollut toistaiseksi varsin vaivatonta kitkeä.

Tuosta nuppujen nyppimisestä, niin jos kasvattaa ulkona, niin kuinka pitkälle kesään sitä nyppimistä yleensä kannattaa jatkaa, että itse satokausi ei sitten lyhenisi päälle pukkaavan syksyn takia liikaa?

Tänä kesänä nypin vielä kesäkuussa nuppuja, mutta heinäkuun alun jälkeen olen antanut kukkia, kun en uskaltanut jättää sadon tekoa viime tippaan. Oli kuitenkin sen verran kylmä alkukesä, että paljoa nypittävää ei edes ollut.

Löytyi Joensuun Prisman säilykehyllystä tällainen Fragata-sarjan tuote. Paino 99 grammaa (kapea lasitölkki), josta chilejä 57 grammaa. Ainekset chili, vesi, suola (12 %) ja happamuudensäätöaine E270.

Yllättävän maukkaita, ja suhteellisen voimakkaitakin. Ei sillä, kyllä näitä pystyy vaikka paljaaltaan kokonaisina syömään, mutta tuon suolan ansiosta ovat maustuneet oikein herkullisiksi. Sopii erinomaisesti mm. salaatin maustamiseen yhdessä valkoviinietikan ja oliiviöljyn kanssa. Sopivat toisaalta moneen muuhunkin ruokaan. Harvoin näin herkullista tuotetta kaupasta löytää.

Yksi ikävä piirre näistä löytyy: jos heittää näitä pilkkomatta esim. keittoon tai pataan ja kypsentää, niin sitten syödessä kun puraisee kokonaista hedelmää, se maistuu vähän pahviselta. Kannattaa siis pilkkoa ennen kypsennystä.

Erään jalapenoni lehtien alapinnoille oli tuossa eräänä päivänä ilmestynyt aivan selviä hyönteisenmunia. Päättäväisesti sitten suihkutin ne pois, eikä uusia ole ilmaantunut. Munat olivat noin millin mittaisia, luonnonvalkoisia, tiiviissä rykelmässä, ja niitä oli yhteensä alle kymmenen.

Mutta sitten luin, että leppäkertun munat ovat keltaisia ja tiiviissä rykelmässä lehtien alapinnalla paikassa, jossa on runsaasti kirvoja ravinnoksi. Tuli mieleeni, että olivatko nuo sittenkin leppäkertun munia, vai onko jollakulla parempaa tietoa havaitsemistani munista (valokuvaa niistä ei kyllä ole). Tosin chilini eivät millään muotoa kuhise kirvoja: ainoat kirvahavainnot tein heinäkuun alussa, ja suihkutin silloin kaikki kasvit mäntysuovalla, eikä uusia kirvoja ole sen jälkeen näkynyt.

Jos ne ovatkin leppäkertun munia, niin niitähän ei kait silloin kannata hävittää?

Sitten vielä toinen havainto. Chileissäni juoksentelee pieniä punaisia hämähäkkejä. Ne tuskin tekevät itse kasveille mitään tuhoa, mutta miksi ne siellä ovat? Onko kasvin terveydessä jotain vikaa, joka houkuttelee niitä paikalle, vai syövätkö ne jotain tuholaisia, joita en paljaalla silmällä näe?

Minulla on tuossa tukku hyvin ulkoilemaan totuteltuja chilejä, yli kuukauden olen vienyt niitä päivisin ulos, ja kaikki yksilöt ovat vielä hengissä (tosin parissa on vähän haalistuneet lehdet, mutta pituuskasvu ei ole pysähtynyt). Yhtään yötä en ole vielä uskaltanut pitää niitä ulkona, kun en tiedä, kuinka kylmästä ne selviävät. Hatusta vetämäni sisääntuontiraja on ollut noin kymmenen astetta.

Nyt mietin, milloin uskaltaisin jättää ne yöksi ulos. Kyse on siis Pohjois-Karjalan karuista oloista, eikä viime aikoina ole päivälämpötilakaan järin viittätoista ylittänyt. Lajikkeet eivät ole mitään "eksoottisia", vaan aika jalostettuja sortteja. Ruukut eivät ole maan tasalla, vaan toisessa kerroksessa, eli maahan taitaa olla ainakin neljä metriä. Näin ei kenties halla pääse niihin puremaan(?).

Onko hyviä neuvoja, miten kylmää ne kestäisivät? Riittääkö, kunhan ei nollan alle painu? Viime yönä esim. näytti lämpötila saavuttavan alimman rajansa, 7-8 astetta, juuri ennen auringonnousun alkua eli kolmen maissa. Selviävätkö ne jo tuommoisesta?

Teemu

Kaupassa löytyi Fingron tarjontaa penkoessani lajike, jota kaupataan nimellä Cherry bomb. Hedelmä on -- kuten nimestä voi päätellä -- kirsikan muotoinen ja ehkä vähän isompi, eli tasaisen pyöreä, sileäpintainen ja kirkkaanpunainen, halkaisija runsaat 2 cm. Kuori on melko kova, eli veitsen terä ei oikein tahtonut siihen upota. Tulisuudeksi on ilmoitettu 6. Sisällä on runsaasti siemeniä.

Osaisiko kukaan hedelmän kuvauksen perusteella arvioida, mihin sukuun tuo voisi kuulua, tai tietääkö joku jo entuudestaan?

Nyt karkaa jo pahasti ulos aiheesta, mutta tuosta valmiustilan kulutuksesta on kommentoitava.

Ensinnä, vanhemmat laitteet kuluttavat enemmän, sekä käytössä että valmiustilassa. Käytön kulutusta ei voi kovin radikaalisti laskea, kun tehon tarve on vähintään sen verran, kuin mitä laitteen tarkoitettu toiminta teoreettisesti vaatii. Valmiustilan kulutusta sen sijaan voidaan tehokkaasti laskea karsimalla kaikkea ylimääräistä ja ylläpitämällä vain minimiä.

Ja toisaalta, useimmat laitteet ovat käytössä vain pienen osan ajasta. Jos laite kuluttaa valmiustilassa 1 W ja käytössä 170 W, ja laitetta käytetään viikossa tunnin verran, kuluttaa valmiustila kumulatiivisesti saman verran kuin laitteen käyttö. Tästä on kyse siinä valmiustilan kulutuksesta vaahtoamisessa.

Tuossa pöydällä on jotkut stereonraakileet, jotka tuskin koskaan ovat käytössä. Hiljaisessa huoneessa on mahdollista kuulla, kuinka laitteesta tulee surinaa, jos sen töpseli on seinässä. Mitään näkyvää valmiustilaa siinä ei ole, mutta ilmeisesti se kuluttaa koko ajan jotain. Pitäisi varmaan vetää töpseli seinästä.

Onko kenelläkään muulla kokemuksia tulisten ruokien tarjoamisesta pienille lapsille?

Meidän kaikkiruokaiselta kalskahtava nassikkamme (15 kk) sai tänään itse valita, haluaako ketsuppia vai chilikastiketta -- ja valitsi chilin. Sitä sitten nuoli sormistaan annoksesta.

Eikä muutenkaan olla kartettu mausteiden tarjoamista. Itse kun syömme voimakkaasti maustettua ruokaa, tuntuisi järjettömältä kokata lapselle eri ateria. Että chiliä on syönyt alusta lähtien. Ja hyvin maistuu. Toisinaan on havaittavissa lisääntynyttä juomisen tarvetta ruokailun yhteydessä, joskus alkuvaiheessa peräpää kirveli, mutta nyttemmin poju on täysin tottunut. Ja on jo kuukausia syönyt tulisempaa ruokaa kuin mitä isoisänsä ikänä ;-).

Oikeastaan ainoat ruoat, mitä poika ei syö millään, ovat kaupan lastenruoat (siis ne ei-makeat ateriat). Todennäköisesti ovat liian mauttomia.

Että jos joku epäröi mausteiden syöttämistä pienelle lapselle, voin rohkaista, että kyllä ne mielellään syövät. Ja pyytävät lisää chiliä.

LainausLaskekaahan matemaatikot sähkön kulutus vuodessa tuon mukaan (423w) jos lamppu on vaikka 16hpv päällä (esim helsingin tai espoon sähkön mukaan).
Muistakaa myös sähkönsiirto!

Notuota, matemaatikko en ole, mutta jos lasketaan 0,423 * 16 * 365, saadaan vuodessa kulutetut kilowattitunnit, joita kuluu siis 2470. Jokainen voi laskea kilowattitunnin hinnan omasta sähkölaskustaan, mutta esim. Joensuun Energialla se on n. 9 senttiä, ja kyseessä on Espoon Sähkön tytäryhtiö, käsittääkseni yhtiöillä on sama hinnasto. Siinä on siis siirtohinta mukana. Eli 0,09 * 2470 =~ 222 euroa vuodessa.

Näin vertailun vuoksi mainittakoon, että Joensuun Energian arvio 80-neliöisen sähkösaunallisen asunnon vuosikulutuksesta on 3900 kWh. En tiedä, mikä on toteutuma, kun emme ole vielä vuotta täällä asuneet, mutta natikka yksinään kuluttaisi n. 63 % siitä, mitä kolmihenkinen perhe 80-neliöisessä asunnossa. Jos siis nykyinen arvio on tuota luokkaa, voi olettaa natikan nostavan sähkölaskua 60 %:lla. Jos asuu yksin tai saunattomassa asunnossa, kulutus voi hyvinkin tuplaantua.

Tietokoneen virrankulutusta en tarkkaan tiedä, mutta kiinnitin sellaiseen huomiota tuossa kuusi vuotta sitten, kun aloin pitää tietokonetta päällä 24 h (eli vähintään tuplasin käyttöajan), kasvoi sähkönkulutus noin kilowattitunnilla päivässä. Jos tämä arvio yhtään pitää paikkansa, kuluttaa natikka 3-4 kertaa enemmän kuin tietokone. Mutta mene ja tiedä, ei ole mittaria enkä ole matemaatikko.[/color]

Ehkä pitäisi perustaa chilejä kasvattava osuuskunta, jolla olisi täältä löytyvä tuntemus ja kiinnostusta kasvattaa erilaisia lajeja. Siis kaupallinen osuuskunta, että sato menisi myyntiin. Tarvitaan vain jokunen hullu, joka hyppää oravanpyörästä elämäntapaintiaaniksi...

Joo, mutta vakavasti ottaen, paljonkohan puskia tarvittaisiin esim. yhden täyspäiväisen työntekijän palkkaan sekä kasvihuoneen valoon, lämpöön ja kasteluun. Pari tuhatta? Kolme tuhatta? Entä kuinka Suomessa myytäisiin satoja tuhansia hedelmiä? Ilmeisesti markkinoinnin pääpainon tulisi olla ravintoloissa ja elintarviketeollisuudessa, jolloin toisaalta hinnan pitäisi olla kilpailukykyinen tuontichileihin verrattuna. Parhaan hinnan toki saisi suoraan kuluttajille myytävästä irtotavarasta, mutta kuten todettua, tuollaisen määrän myynti vain kuluttajille voisi olla hankalaa.

Onko täällä ketään, joka tietäisi kaupallisesta kasvihuonetoiminnasta mitään, tai ylipäätään ketään, joka osaisi arvioida kuluja ja mahdollista menekkiä? Ja jos niitä elämäntapaintiaaneja kaivataan, voin harkita tuollaista elämänmuutosta...

Mitä Miun mainitsemiin maantieteellisiin eroihin tulee, niin täällä Joensuussa ne vasta toimintaa hankaloittavatkin, kun täältä ei kaupoista löydä kuin joitain hassuja satunnaisia chilejä, eikä kauemmas oikein olisi varattomalla varaa lähteä.