Kiitos kaikista ajatuksista ja neuvoista tähän saakka. Saviruukkujnen lakkaamisesta en osaa paljoa sanoa, muuta kuin että myrkyttömiä löytyy kyllä. Myrkyllisetkin saattaisi toimia jos niistä ei irtoa myrkkyä kuivumisen jälkeen. Yksi mikä tulee mieleen on vanha kunnon sellakka. Täysin myrkytöntä, tehdään jostain hyönteisistä. Sitä yleensä käytetään puussa, mutta myös monenlaisissa muissa myrkytöntä lakkaa vaativissa hommissa. Vikana täytyy sanoa ainakin tahraavuus - että kun nestemäistä sellakkaa käsittelee, täytyy olla todella varovainen ettei tyri. Jättää värin about kaikkeen mihin koskee. Eräiden lähteiden mukaan se ei kuitenkaan kestä välttämättä toistuvaa vesipesua, ainakaan sellakalla käsiteltyjä huonekaluja ei pitäisi vedellä toistuvasti pestä. Saviruukkujen lasitus on todellakin toimiva juttu, mutta en tiedä miten emaloiminen siihen liittyy. Mutta eikö tuo saviruukun haihduttaminen ole siinä mielessä ihan hyväkin että se ehkäisee jossain määrin ylikastelua?
Taimivaiheessa en lannoita ollenkaan, annan kasvin ensin asettua paikoilleen kunnolla ja sitten myöhäisemmässä vaiheessa vasta lannoittelen. Ajattelisin, että lannoitan sitten varovasti tuommoisella melko typpi- ja kaliumpitoisella - Kekkilän kastelulannoite (17-4-25). Kertokaa vaan jos suhteet on persiellään niin osaan varautua.
Sadeveden kanssa mulla on samoja ongelmia. Pistää kaupunkialueelle saavin niin se katoaa tai täyttyy kaikenlaisella epämääräisellä. Enkä olisi yhtään varma Turun kaupunkialueen sadeveden puhtaudestakaan.
Chilit ei tosiaan ole entuudestaan tuttuja, mutta vuoden verran olen kasvatellut kaikkea muuta hyvällä menestyksellä. Sitruunaa, granaattiomenaa ja limoviikunaa kasvatan pikkuhiljaa bonsain muotoon ja mittoihin, mutta tämä ensimmäinen vuosi on mennyt pitkälti harjoitellessa ihan perusteita - suurin osa kasveista on siemenistä idätettyjä niin menee vissiin vielä kymmenisen vuotta ennen kuin niitä voi bonsaiksi ruveta kutsumaan. Eihän tässä mitään kiirusta... Ehdin hankkia vanhempia ja enemmän treenattuja kasveja jo monta siinä ajassa. Myös chilit on pääasiassa katsottavaksi, se syöminen on sitten vaan plussaa (eli kyllä niitä paprikojejakin sais tulla)
Taimivaiheessa en lannoita ollenkaan, annan kasvin ensin asettua paikoilleen kunnolla ja sitten myöhäisemmässä vaiheessa vasta lannoittelen. Ajattelisin, että lannoitan sitten varovasti tuommoisella melko typpi- ja kaliumpitoisella - Kekkilän kastelulannoite (17-4-25). Kertokaa vaan jos suhteet on persiellään niin osaan varautua.
Sadeveden kanssa mulla on samoja ongelmia. Pistää kaupunkialueelle saavin niin se katoaa tai täyttyy kaikenlaisella epämääräisellä. Enkä olisi yhtään varma Turun kaupunkialueen sadeveden puhtaudestakaan.
Chilit ei tosiaan ole entuudestaan tuttuja, mutta vuoden verran olen kasvatellut kaikkea muuta hyvällä menestyksellä. Sitruunaa, granaattiomenaa ja limoviikunaa kasvatan pikkuhiljaa bonsain muotoon ja mittoihin, mutta tämä ensimmäinen vuosi on mennyt pitkälti harjoitellessa ihan perusteita - suurin osa kasveista on siemenistä idätettyjä niin menee vissiin vielä kymmenisen vuotta ennen kuin niitä voi bonsaiksi ruveta kutsumaan. Eihän tässä mitään kiirusta... Ehdin hankkia vanhempia ja enemmän treenattuja kasveja jo monta siinä ajassa. Myös chilit on pääasiassa katsottavaksi, se syöminen on sitten vaan plussaa (eli kyllä niitä paprikojejakin sais tulla)