Lainaus käyttäjältä: futuristi - heinäkuu 12, 2010, 07:34:45 ap
Tämä nyt hieman lipusi ohi aiheen, mutta kun tosiaan ihmiset ovat toimettomia, tämä myös vaikuttaa mieleemme ja sit varten voit hakea lääkäriltä ryynejä, mitkä turruttavat mielesi. Eikö kenenkään mielestä ole ihmeellistä, että ihmisiä lääkitään myrkyillä? Vaikka asiaa yritetäänkin kovasti peittää, niin varmasti jokainen tajuaa; että kemikaalit ovat kaikki tyynnin myrkkyjä, ihan sama, vaikka niitä kutsuisi lääkkeiksi ja tapettaisiin miljoona eläintä, että saataisiin "todistettua" että ei ne niin kauheen myrkyllisiä olekkaan.
Pakko osallistua ketjuun:
Lääkkeet, huumeet, myrkyt ynnämuut kamat, luonnolliset ja synteettiset, ovat oikeastaan kaikki hyvin samankaltaisia molekyylejä. Kaikkia yhdistää se, että ne sitoutuvat ihmiskehossa johonkin kohtaan (farmakologinen termi: reseptoriin) ja tämä sitoutuminen aiheuttaa jonkin vasteen kehossa. Piste. Se, mikä tekee lääkkeestä lääkkeen, myrkystä myrkyn tai huumeesta huumeen, on TODELLA häilyvä ja veteen piirretty rajaviiva. Lääkkeestä tulee huume, kun sitä käytetään lauanta-iltana sillan alla. Myrkystä tulee lääke, kun sitä käytetään syövän hoitoon. Huumeesta tulee lääke, kun sillä lievitetään kipuja. Totuus on, että termit "lääke", "huume", "myrkky", jne. ovat harhaanjohtavia, ja kuvaavat yhtä suurta joukkoa molekyylejä, jotka sattuvat sitoutumaan kropassamme sellaisiin kohtiin, että sen tavalla tai toisella huomaamme.
Todellisuudessa useita aineita voidaan käyttää eri tarkoituksiin ja eri annoksina. Monia voidaan "menestyksekkäästi" myös väärinkäyttää, mutta sen ei pitäisi leimata itse ainetta huonoksi, sillä käyttäjäthän siinä niitä pahimpia dorkia ovat. En yksinkertaisesti näe mitään hyvää syytä leimata ainetta myrkyksi/huumeeksi/lääkkeeksi, koska melkein mikä vain aine voi olla näitä kaikkia tietyllä annoksella, tietyllä potilaalla ja tietyssä tilanteessa.
Tuo "kemikaalit on kaikki myrkkyjä" on suoraan kuin jostain hippifantasiasta. Aineet on kaikki aineita, ja sekä synteettisistä että luonnollisista löytyy kyllä sellaista matskua, että menee varmasti pää sekaisin ja maha kuralle. Ja myrkyllisyys on todella suhteellista ja tilannekohtaista, vesikin alkaa olla myrkyllistä, jos sitä kietaisee useamman litrankin yhdeltä istumalta (http://en.wikipedia.org/wiki/Water_intoxication).
Vielä loppuun niistä E-koodeista.
Okei, onhan siellä kaikkea vaarallista ja pelottavaakin, mutta ihan oikeasti suurin osa niistä on sellaisia yhdisteitä tai molekyylejä, joissa ei ole mitään pelättävää. Vaikkapa E330, sitruunahappo. Oho, samaa kamaa kuin sitrushedelmissä, varmaan tosi hemmetin vaarallista? Entäs E160a, beta-karoteeni, se porkkanasta saatava oranssi väriaine. E440, eli pektiini puolestaan on peräisin omenan, appelsiinin ja muiden hedelmien kuorista. E307 on alfa-tokoferoli, joka on oikeasti yksi E-vitamiinin muoto; ei paha sekään. Älkää nyt hyvät ihmisrievut sortuko pelkäämään kirjainyhdistelmiä VAIN SEN TAKIA, että ette tiedä mitä ne ovat. Googlea peliin vain, ja otatte selvää, kun arvelluttaa; ei tarvi esittää avutonta. E-koodien takan aolevat aineet on listattu tänne http://www.unileverfoodsolutions.fi/products/enumbers/ Sitten vaan otatte sen aineen nimen tuolta googleen, ja selvitätte mikä se oikeasti on. Nopeasti käy ilmi, että hassulta kuulostavat aineet on oikeasti jotain sellaista, mitä on käytetty vuosituhansien ajan, ja mitkä voidaan lukea luonnontuotteiksikin. E-koodit on vaan vähän näppärämpi kirjoittaa purkkien kylkeen, kuin jotain "johanneksenleipäpuujauheita" (E410)
kiitti/kuitti, B7
Edit: Niiin, se varsinainen kysymys.. tunnen yhden kaverin, joka veti päänsä jollain aineilla sekaisin, ja hyppäsi sillalta motarille. Ei kovin läheisiä oltu, mutta kun sai kuulla tosta, niin kyllä se vähän kylmäsi... sairas maailma.