Lainaus käyttäjältä: "Neutroni"Yritä saada joku miehen kaveri hoitamaan asia, mieluiten pienessä kilpailuhengessä. Tuossa voi kyllä olla se riski, että kun muutos tapahtuu, mennään äärimmäisyydestä toiseen ja pian teillä natikat roikkuvat katosta, vesiviljelylaiteet valloittavat puoli olohuonetta ja Naga Morichit (vahvin chililajike) kasvavat kohisten.

Mutta miksi chiliä pitä tumpata joka ruokaan. Kyllä minäkin ärähtäisin, jos emäntä maustaisi makeat jälkiruoat chilillä. Yritä löytää joku ruoka, johon chili miehesi mielestä sopii, ja laajenna sitten kirjoa vastaavantyyppisiin. Tuolla tavalla minä olen laajentanut kulinaristisia taipumuksia ronkelista pakastepizzansyöjästä monipuolisia ruokia harrastavaksi. Esimerkiksi valkosipulista aloin pitää, koska se sopi chilin kanssa tai kalasta kun emäntä löysi aikanaan yhden hyvän kalaruuan. Ja emäntä on alkanut syödä chiliä (vähän tosin, ja mietoja), kun se "kuuluu" kiinalaisiin ja intialaisiin ruokiin.  Ainakin minun mielestä chili sopii vain tiettyihin, ulkomaalaistyyppisiin ruokiin, ei jokapaikan yleismausteeksi, ei perinteisiin suomalaisruokiin eikä jälkiruokiin.

Öööö, siis... meillähän chilit ovat jo vallanneet olohuoneen ja toisen makuuhuoneen ikkunat kokonaan, alhaalta ylös. Neljäs vuosi viidakkoa menossa. Natikankin hommaisin heti, mikäli en mitenkään pärjäisi luonnonvalon ja peruskasvilamppujen kera (riittää toistaiseksi: yksittäinen kasvi ei tuota paljoa, mutta kasvien määrä takaa aina meille riittävän sadon, jopa pohjoisen kaamoksen keskellä!). Eli natikka ja vesiviljely eivät ole kuitenkaan niin kaukana :wink: heti kun saan ne sopimaan sisustukseen..

Siis jälkiruoissahan chili on aivan LOISTAVA. Chili-suklaakonvehdit, NAMS. Tai miten olisi chilikahvi? Tai mustikkapiirakassa menee vallan myös! Pehmeän vaniljajäätelön sekaan keksin muruja, chilijauhetta ja siirappia, kunnon sekoitus ja taju lähtee nautinnosta!

Minä täällä taas pitkästä aikaa päivittämässä  
Ongelma on ratkennut, ja ukkelini syö sopivasti maustettua ruokaa jo ihan marisematta. Tottuneet makuhermot, kun ei välttämättä edes huomaa chiliripauksiani . Ja kokkaa itsekin chilin kanssa, jos oikein nätisti pyydän...
T. iloinen emäntä

Lainaus käyttäjältä: "Volitans"
Aivot ovat oppineet, että voi sitä syödä, eikä siitä sairastu.
Aikuisenakin voi oppia pitämään uusista mauista: Itselleni on niin käynyt mm. oliivien, sinihomejuuston ja sienien kanssa.
Mielestäni ei, em. perustein, ole mitään syytä olla kevyesti pakottamatta uusia makuelämyksiä toisille - usein miten "aivopesu" tuottaa positiivisen tuloksenkin ja saa jopa kiitokset siitä.

No just näin totuttelun kautta...Yritän kovasti huomata, jos ukko ei pidä jostakin ruoasta, että onko se oikeasti sellainen maku mistä hän ei pidä vai puhdasta ennakkoluuloa (koska niitähän riitti!). Jos jostakin ei oikeasti pidä, on se hyväksyttävä (oikein vahvat juustot olen jättänyt ihan omaan käyttööni, kun mies ei tosiaan vaan tykkää kokeilujen jälkeenkään), itse olen sitkeästi yrittänyt opetella syömään etikkasäilykkeitä aikuisiällä, mutta hyi kamala että ovat vaan hirveitä aina ja jokakerta!

Mutta koska kuitenkin jalapenot ja chilikastikkeet menee ravintolassa ja kyläillessä miehellä alas hyvällä ruokahalulla, ei siis chiliä inhoa. Vaikka chili con carnea kotiruokana tekisin, niin ei saisi maistua yhtään "polttavalle" .

Ja loistavan konstin keksin myös siinä, että kirjoitin reseptin paperille ja pyysin ukkoa laittamaan ruoan. Silppusi tyytyväisin mielin chilitkin sekaan ohjeen mukaan ja kehui kovasti ruokaa, jossa oikeasti oli jo vähän potkuakin. Omatekemä ruoka on pakko olla hyvää Tämähän on samanlaista kieroilua kuin lapsenkasvatus!

En minäkään nyt mikään habaneron hotkija ole sentään, joten ruoat ei ole mitään tosi tulisia. Tykkään kokata paljon niin että chilit on heti ruokaprosessin alkuvaiheessa haudutettu muiden mausteiden kanssa. Enkä mitään kakkosruokia rupea kyllä vääntämään, mutta onneksi ukko osaa tarvittaessa kokata itsekin..

Meillä kun käytiin alkuun pitkät keskustelut: "syötkö sieniä?" EN TODELLAKAAN (itse olen intohimoinen poimija), "syötkö valkosipulia/paprikaa/juustoja/kesäkurpitsaa/yrttejä/mätiä/sipulia/oliiveja/ym?" EN TYKKÄÄ YHTÄÄN. No nyt syö ihan kaikkea näistä ja loistavalla ruokahalulla, vielä kehuen ja santsaten.... joten tuntuu että löydän vielä sen oikean lajikkeen ja tavan laittaa chilistäkin, jotta hoksii että hyväähän tämäkin on...eihän tässä nyt ketään yritetä lattialla suu tulessa kierimään saadakaan. Kun ukko syö kuitenkin ravintelissa kebabia oikein mieluusti, niin miksei kotona?? Uusia tapoja haen nyt vielä jos lähtisi mukaan. Kuten savustettuna...hmm.

Lainaus käyttäjältä: AirManEhkäpä olisi tarpeen jättää se chili pois ruoasta edes muutamana päivänä viikossa. Pakkosyötön vuoksi inhosin lapsena melkein kaikkea, mikä oli äidin mielestä terveellistä. Pakastevihannekset olivat suurin inhokkini, sillä niitä oli joka ruoassa rosollista lihasoppaan.

Lainaus[/size]

On niitä ilman chiliäkin laitettu, kyse ei ole ehkä ihan pakkosyötöstä (en koskaan ole pakottanut syömään lautasta tyhjäksi :lol:), vaan siitä että äippä ei käyttänyt muita mausteita kuin voita ja suolaa mies syö kyllä chiliruoatkin, ja asenne "mikä on erilaista ei ole hyvää" on onneksi jo jonkin verran väistynyt. Ymmärtää kyllä täysin äipän laittaman ruoan epäterveellisyyden, eikä ole mikään pikaruoan ystävä, mutta kun suu on tottunut johonkin, niin se on tottunut.

Tuo terveyspuolen hehkuttaminen, jota NaokiSoma ehdotti voisi toimiakin...taitaa ukolla sisimmässä olla epäilys siitä, että kun polttaa niin ei voi olla terveellistä. Ryhdyn heti kaivamaan tietopläjäyksiä chilin terveysvaikutuksistä, ja viljelen niitä sitten hienotunteisesti pitkin huushollia :twisted:

Kaupan valmiit chilisuklaat ovat mielestäni aika huonoja vitsejä vähänkään chilistä pitäville..etenkin se fazerin :lol:

Tässä kuitenkin ohje alkutalvella ilmestyneestä Meidän Suomi -lehdestä, vähän kun muokkailee ja mättää mielen mukaan chiliä, niin tulee tosi herkkupaloja!!


3-4 kuivattua piripiri -chiliä murskattuna (maun mukaan kannattaa tyrkätä, itse heittelin jotain pieniä petoja 6 kpl)
1 dl kuohukermaa
1 tl hunajaa
-> sekoita ja kiehauta ed ainekset, anna maustua hetken...Siivilöi chilit pois (tämän jälkeen viskasin vielä chilijauhetta seokseen)
200 g tummaa suklaata rouhittuna
25 g voita
-> Kiehauta kerma-chili-hunaja -seos uudelleen ja kaada kuuma liemi suklaarouheeseen. Sekoita sauvasekoittimella, lisää voi ja sekoita taas. Pursota seos muotteihin ja anna olla pakastimessa 1 h.
+200 g tummaa suklaata kuorrutukseen, sulata mikrossa tai vesihauteessa.
-> Irrota suklaat muoteista ja kasta suklaasulaan.

hmmm...savustettu on vielä testaamatta, täytyy kokeilla ensi tilassa. Tämä ehkä olisi kuulunut kuitenkin tuonne ruokapuolelle :oops:

En löytänyt tästä vielä ketjua, vaikka saattaa jossain ollakin, ohjastakaa oikeaan jos löytyy valmis..

Tarvitsen tosi kieroja ja toimivia vinkkejä kumppanin koukuttamiseksi tähän chiliruoan jännittävään maailmaan!

Olen tehnyt nyt parhaani 4 vuotta, kokkaan lähes kaikki ruokamme ja mätän chiliä muodossa tai toisessa jokaiseen ateriaamme makaronilaatikosta marjapiirakkaan, eikä mies vaan lannistu...aina kun laitan pikkuisenkaan maistuvampaa potkua ruokaan syö tuo äipän muikkupottukasvatti ateriansa napinan kanssa. Chilin ikkunakasvatukseen heppu onneksi tottui pian, eikä enää valita maiseman peittymistä tms. Mies on tosi perso makealle, joten tarjoilen kaikkea chilijäätelön, chilisuklaan ja chilimarjapiirakan väliltä...ja kyllähän ne herkut suuhun katoaa mutta aina saman mutinan kanssa että kun parempaa olisi ilman :shock:

Kertokaa nyt hyvät chili-ihmiset onko taktiikkani hukassa, vai pitäisikö vaan luovuttaa?

Kasvatin viime kesänä exotic gardenin siemenistä, hyvin menestyi ruukussa sisällä. Kylvö/taimimullassa taisivat kasvaa koko ajan. Komean näköinen oli, aika minttumainen kasvutapa. Käyttöä en keksinyt, sillä se makeus tuntui räjäyttävän suun (olen enempi suolaisen kaveri), ja pieninä annoksina koetin käytellä pois, aika huonoin tuloksin. Onneksi lopulta sain kasvin kuihtumaan pois