Yhä iskee Fallout 4, Football Manager 2017 (ottaa tosin perkeleesti aivoon, koska...) ja ikivanha, mutta loistava Railroad Tycoon 3:n Trainmaster -laajennus Kiinaan ja lähialueille. Pistää tämänkin päivän kovimmankin pelitietsikan todella koville.

On se tulisimpia annuumeja, eli ei mikään vitsi.

Kansa ei taida edelleenkään olla kovin vahvasti tulisen aatteemme takana.

Hienoa työtä jälleen lehden toimitukselta! Onnittelut!  

Lainaus käyttäjältä: Everkistus - maaliskuu 13, 2017, 18:29:30 ip
Olen saanut flexun risteytymään onnistuneesti jonkin toisen chilin kanssa, valitettavasti muistiinpanoista ei löydy mikä kumppani oli. Varmasti ristipölytyksen tuotteita, lehdet ovat erilaiset kuin emällä vaikka flexun siemenestä kasvoivatkin. Jännityksellä odotan mitä tästä tulee, 3 pientä taimea kasvamassa.

EDIT: Kaivelin muistia, ja kävi ilmi että risteytyskumppani oli Almapaprika. Taimet kasvavat edelleet, kasvunopeus vaikuttaa olevan emokasvien välimaastosta

Jos noin ja vielä onnistuu, melkoinen kulttuuriteko Everkristukselta! 

Noista nimeämisistä: niissä on monta puolta, Useimmille meistä harrastajista tuo tieteellinen puoli on enemmän tai vähemmän vieras tai jopa yhdentekevä. Moni vain haluaa kasvattaa jänniä, maukkaita tai nättejä chilejä - aivan sama, mistä viidakkokylästä ne kenties tulevat. Ja se on ok. Itseäni kiinnostaa chilien tausta ja tiede, jotakuta toista ei. Chilifaneja kummatkin.

Yksi asia, mikä etenkin eteläamerikkalaisista lajikkeista tulee aina esiin on se, että vaikka me täällä usein haluamme nimetä asiat (ja kaupalliset tahot tekevät sen jo bisnessyistä), Etelä-Amerikassa valtaosalle ihmisistä chilit nimetään ja erotellaan todella yksinkertaisella tavalla. Perussa esim. Aji Amarillo tarkoittaa melkoisen laajaa valikoimaa isokokoisia baccatum- lajin chilejä, joiden hedelmät ovat enemmän tai vähemmän samankaltaisia, keskitulisia, yleensä hedelmiltään oransseja. Paikallisille sillä ei ole merkitystä; he tietävät, mitä etsivät torilta ruoanlaittoonsa. Samaten Aji Rojo on edellisen kaltainen, mutta yleensä punaisempi (ei välttämättä edes punainen) versio. Se voi tarkoittaa melkein mitä hyvänsä, kunhan hedelmän muoto ja keskitulisuus vain sopivat kuvaan.

Aji Limón, joka meillä tunnetaan Lemon Dropina, on osa tuota kaavaa. Mitä nimi merkitsee? Sitruunachiliä. Se ei ota kantaa hedelmän väriin. Siksi nimen alla voidaan hyvin myydä myös vaikka punaisia baccatumeja. Tai muitakin lajeja kuin baccatumeja. Nimi viittaa kirpeään, ei-makeaan makuun - ei muuhun. Tuonkin nimen alla on lukemattomia chililajikkeita, joita yhdistää enintään tuo joidenkin mielestä sitruunamainen kirpeys, muttei juuri muu. Noiden chilien kasvumailla kun ei harrastella. Nämä ovat siellä vain arkisia ruoanlaiton aineksia.

Ja siksi nuo tieteelliset koodit ovat tärkeitä. Vaikka paikalliset ihmiset Perussa pitäisivät jotain hienoa lajiketta vain "punaisena chilinä" (Aji Rojo), on hyvä erottaa se muista malliin "Aji Rojo PI-666666". Sillä 50 km päässä naapurikylässä saattaa hyvinkin kasvaa samalla "Aji Rojo" -nimellä jotain aika erilaista.

Ainoa syy lähteä nimeämään noita paikallisia chilejä on kaupallinen. Sillä me chiliharrastajathan olemme keräilijöitä, ja ostamme mielellämme kaiken vaikka useaan kertaan eri nimellä. Niin kävi mm. Naga Morichin kanssa. Aivan sama chili eri nimillä ja väreillä on myyty maailmalla lukemattomin tavoin. Itse etsin ja kasvatan vain aitoja, alkuperäisiä lajikkeita. Mikään "raidallinen superhyperscorpion" ei kiinnosta. Mutta jokainen miettii nämä omalla tavallaan.

Kannatan, että kaikki kuvat hyväksytään, kunnes äänestys alkaa!

Noille koodeille on erittäin hyvät syynsä. Ne eivät ole mitään jalostettuja kaupallisia chilejä, vaan tieteellisistä geenipankeista hankittuja kauttaaltaan harvinaisia tai erittäin harvinaisia ja hyvin paikallisia lajikkeita. Vähän kuin rauhoitettuja eläimiä, joita harrastajatkin voivat toisinaan kasvattaa. Niiden uudelleennimeäminen (ja numerokoodin poistaminen) olisi sekä tyhmää, että keinotekoista. CGN 21500 tms. on koodi, jolla lajike voidaan usein jäljittää johonkin viidakkokylään Brasiliassa. Sekin on tärkeää monille meistä harrastajista. Jos sen nimeksi laitettaisiin vaikka "Äijänlöyhkä", meillä olisi taas yksi valheellinen chili, jonka alkuperä ja paljon muuta katoaisivat. Nimien muutteleminen on muutoinkin hyvin kyseenalaista touhua - aiheuttaa vain sekaannusta. Paremminkin palaisin takaisin joko alkuperäisiin paikallisiin nimiin, tai sitten näihin yksiselitteisiin koodeihin silloin kun siihen on syytä. Esimerkiksi Lemon drop ei todellakaan taatusti ole sen niminen kasvualueellaan Perussa. Joku vaan on taas "keksinyt" ja luonut näin keinotekoisen nimen. Perussa se on Aji Limon, ja sillä zibula.

Fallout 4 kaikkine lisäosineen jaksaa vieläkin satojen tuntien jälkeen kiehtoa. Jos sitä vertaa saman valmistajan vanhempaan Skyrimiin, paremmuuden vertaileminen on aika vaikeaa. Fallouteissa on selvästi enemmän (usein aika kummallista)  huumoria. Parhaimmillaan aivan pähkähullua. Skyrim edeltäjineen on sitten eräänlainen fantasiaroolipelin prototyyppi, eli vakavampi, muttei täysin vailla ilahduttavia ja humoristisiakin yllätyksiä sekään. Molemmat omassa rankingissani maailman parhaiden koskaan tehtyjen tietokonepelien TOP-10:ssä, elleivät jopa korkeammalla. Niissä on pelitavan osalta paljon samaa, mutta juonellisesti ja monien ominaisuuksien osalta myös aivan omat luonteensa. Fallout on näistä tietyllä tapaa keveämpi, vaikkei todellakaan mikään läpihuutojuttu. Tärähtäneiden robottien ja kaiken kanssa riittää loputtomasti viihdettä, vaikka välillä sitten tuleekin turpeen niin, että soi. Skyrimissä on enemmän tiettyä syvyyttä ja "minun on pelastettava maailma, eikä tässä enää leikitä!" -tunnetta. Kun pari vihaista lohikäärmettä ajaa sinua takaa, ja selviydyt hiuksenhienosti vain siksi, että juuri kun olet melkein mennyttä, ne kiinnostuvatkin vaikka läheisestä susilaumasta tai kenties vaeltavista metsästäjistä, siinä on kyllä elämää suurempia hetkiä. Mikä parasta, voit istua kivelle ja katsella, miten tuohon yllättävään luontokappaleiden tms. taisteluhippaan liittyykin vielä kiukkuisia suuria karhuja. Ei tosin ole lainkaan hyvä idea jäädä ihailemaan tuollaista pitkäksi aikaa, sillä ketkä ikinä voittavatkin, saattavat kiinnostua seuraavaksi taas sinusta...

Lainaus käyttäjältä: NPhoBiaz - maaliskuu 19, 2017, 23:38:43 ip
Viimeisien kuukausien aikana en ole ehtinyt juuri pelaamaan, mutta joitakin harvoja vapaapäiviä olen saanut käytettyä Souls-sarjassa etenemiseen. Olen päässyt jo korkkaamaan Dark Souls 3:n, ja pakko ylistää peliä aivan uskomattoman hienosta toteutuksesta. Ulkoasultaan ja mekaniikoiltaan lyömätön mestariteos, tekisi vaan mieli ahmia koko peli kerralla. Tilasin ennakkoon tuon ensi kuussa julkaistavan Fire Fades editionin, jossa on lisärit mukana. Mitenhän malttaa hoitaa velvollisuudet kun tämä on hyllyssä...

Onko niin helvetillisen vaikea peli kuin ainakin edeltäjiensä maine kertoo?

Train Sim World tuli hommattua. Raskain tähän asti näkemäni PC-peli koneelle vanhojen Metrojen jälkeen. Siitä mielenkiintoinen, että kuormittaa ainakin kuutta CPU-ydintä tasaisesti, eli kuuluu pelien ja simulaatioiden uuteen sukupolveen (uusin Unreal-pelimoottori), jotka hyötyvät esim. AMD Ryzenin kaltaisista jopa 16 säiettä käsittelevistä prosessoreista melkoisesti. Vaatii kyllä myös melkoisesti vääntöä; 6 x 3.7 GHz riittää nipin napin, mutta lisätehokaan ei olisi pahitteeksi. Näytönohjainpuolella Radeon HD7870:ni joutuu, ikävä kyllä, jo antautumaan 1920x1200 tarkkuudella hyvillä laatuasetuksilla. Juuri ja juuri pelattava ruudunpäivitys, vaikka hyvännäköinen simulaattori onkin. Aletaan lähestyä fotorealismia.

Entä itse peli? Vasta vähän kokemuksia, mutta esim. pitkän tavarajunan ajaminen ja saaminen ylipäätään ajokuntoon ei ole lainkaan niin tylsä tai simppeli asia kuin voisi kuvitella. Kaikkea muuta. Tuhansien tonnien massa ei sen paremmin liiku kuin pysähdykään noin vain, ja huolimattomuudella on helppoa esim. rikkoa vaunujen väliset kytkimet (jälki ei ole kaunista), tai ylikuumentaa junan jarrut. Ei tämä varmastikaan kaikkia kiehdo, mutta aika monissa meistä on varmaankin asunut se lapsi, joka on silmät suurina ihmetellyt junia ja halunnut isona tulla veturinkuljettajaksi. No, tästä sitä saa roppakaupalla. Ja perseelleen menee alkuun aivan varmasti.

AMD Ryzenit ovat nyt sitten myynnissä Suomessakin. Kolme huippumallia, siis - kaikki 8-ytimisiä, 16-säikeisiä. Muut seuraavat keväämmällä. Tähänastiset viralliset benchmarkit ovat antaneet jossain määrin ristiriitaisia tuloksia, sillä raa'assa laskentatehossa nämä näyttävät olevan tämän hetken tehokkaimmat työpöytäprosessorit mihinkään hintaan, mutta useissa peleissä suorituskyky on jäänyt "vain" Intelin 8-ytimisen 6900X:n tienoille. Eli pahimmillaan on jääty noin 10% K7700:n tuloksista. Ero on tosin tasoittunut olemattomiin 4K-tarkkuuksia kohden.

Varsinaista syytä ilmiöön ei ole vielä löydetty, sillä Ryzenissä ei näyttäisi olevan mitään ns. heikkoa kohtaa - esim. DDR4-muistiohjain on jopa Inteleitä nopeampi. AMD:n omat arviot liittyvät varhaisten emolevyjen puutteellisiin optimointeihin ja joissakin tapauksissa voimakkaasti Intel-optimoituun pelikoodiin. Ainakin yksi suuri pelitalo on jo todennut jälkimmäisen, ja sanoo toimittavansa merkittävästi nopeammat patchit peleihinsä lähiaikoina.

Moni on arvuutellut sirun ylikellotettavuutta. Puhumme vielä varhaisesta tuotantoprosessista, mutta tälllä hetkellä näyttää siltä, että 8-ytimiset Ryzenit kellottuvat hyvällä ilmajäähdytyksellä jonnekin 4.1..4.2 GHz tuntumaan ilman lämpö- tai vakausongelmia. Tilanne parantunee emolevyjen BIOS-päivitysten myötä.

Näyttäisi siltä, että monelle koneen päivittäjälle kysymykseksi tulee nyt tämä: erittäin korkealle kellottuva ja suorituskykyinen Intel 7700K 4+4 ytimin, vaiko samaan hintaan Ryzen R7 1700 tai 1700X 8+8 ytimillä? Pelikäytössä ainakin tämän hetken peleillä 7700K antanee hieman paremmat frameratet, mutta jos käyttötarve liittyy lainkaan esim. kuvan- tai videonkäsittelyyn, musantekoon, renderöintiin, tms, molemmat Ryzenit kävelevät suoraan 7700K:n ylitse. Myös uudet, voimakkaasti säikeistetyt pelit, kuten Civilization 6, ovat Ryzenien pelikenttää.

Että mene ja tiedä. Mutta kerrankin meillä on taas valinnanvaraa - myös huikeista uusista emolevyistä!

Koko chilifoorumin 20-vuotisen historian ajan yksi teema on toistunut: kun uusi foorumilainen kysyy jostain asiasta, aina joku on vastannut enemmän tai vähemmän kohteliaasti: tai epäkohteliaasti: "tästä on jo puhuttu, etsi hakutoiminnolla oikea viestiketju"  (joka saattaa olla hyvinkin vanha, eikä helposti löydettävissä).

Ilmiö ei ole uusi, eikä liity vain meihin. Se esiintyy kaikilla foorumeilla ja Facebookissakin. Ns. veteraaneista osa ei vain kerta kaikkiaan jaksa kuunnella esim. aloittelijoiden "tyhmiä kysymyksiä". Se liittynee ihmisluontoon, ja vaatisi parempia hakukoneita ja välineitä foorumeille. Paljon nykyistä parempaa tiedon automaattista linkittymistä, fiksua tekoälyä, esim. suomalaisen Leikin huippuunsa hiomaa semanttisen webin ja ontologioiden hyödyntämistä. Eli suomeksi sitä, että foorumin "kone" itse aktiivisesti osaisi yhdistää asioita toisiinsa ja esittää niitä käyttäjille fiksulla tavalla. Tässä suhteessa meidänkin käyttämämme foorumisofta on vielä aika kivikautinen. Onko parempia tarjolla ilmaiseksi tai edes huokealla, en tiedä. Mutta siinä taitaisi olla tarkastelun paikka. Asiassa on silti se puolensa, että Janne (Javu) on pyörittänyt tätä foorumia omalla kustannuksellaan ja työpanoksellaan jo melkein parikymmentä vuotta. Se on mieletön, hieno teko chilikulttuurin eteen!  Foorumin parannukset saattaisivat maksaa vakavasti ns. oikeaa rahaa, mitä foorumilla ei nyt kerta kaikkiaan ole käytettävissä. Joten koetetaan ottaa tästä kaikki hyvä irti. 

Hyviä kommentteja jälleen. Huomaan, että esim. omalta osaltani kaikki ns. tietämäni alkaa olla chilin suhteen nyt sanottu. Viimeistään Chilikirjan myötä. Välillä tulee kommentoitua joitakin chiliteemoja täällä, jos sanottavaa löytyy, mutta muuten ei oikein viitsi kirjoittaa vain kirjoittamisen vuoksi. Tiedonhaku on foorumeilla aina hankalaa, eikä sitä helpota se universaali ilmiö, että kaikista teemoista syntyy lähes väistämättä ajan myötä useita viestiketjuja. Facebook on kaiken aikaa muuttuva ja siksi mielenkiintoinen foorumi. Se ei korvaa esim. tätä foorumia nyt, mutta jonain päivänä sekin asia saattaa muuttua. Eikä siinä mitään - pääasia, että meillä on aina kanava tämän kummallisen intohimomme harrastamiseen.  

Lainaus käyttäjältä: sorrii - helmikuu 22, 2017, 09:11:35 ap
Sekin ohje oli väärä! Kyseisellä reseptillä valmistetaan takavuosien suosikkikrapularuokaani: Suolakeittoa! Pysyy sisällä silloinkin kun kylmä kokis lentää huudon kera lattiaan ...
Suolakeitto ehkäisee kramppeja ja pitää nälän loitolla lähimpään baariin asti ...

On vain yksi totaalinen krapulapaskaruoka, joka on Reaktori(tm) -sertifioitu. Juot vähintään litran punaviiniä. Mieluiten kaksi. Paistat jotain uskomattoman rasvaista lihaa maksimaalisella ultrachilillä ja suolalla. Kehiin yhtä rasvaisia ja suolaisia hiilihydraattipommeja, eli jonkin sortin ranskiksia tai muita perunankaltaisia. Perunalastutkin kelpaavat. Jos mukaan mahtuu olutta ja papuja, aina parempi. Tämän pitäisi taata maksimaaliset, kansojen välistä ystävyyttä uhmaavat mahtipierut jo aamuyöllä. Jos ei, niin viimeistään aamupaskalla lennät rakettina vessan katon läpi Uranukseen. Ja jos sitäkään ei sattuisi tapahtumaan, tunnet koko Reaktorin(tm) polttavan kauneuden, etkä puhu kenellekään ennen kuin suolistosi lakkaa soittamasta julmaa hallelujaansa veren ja tulikiven kera! 

Lainaus käyttäjältä: Hubert - helmikuu 23, 2017, 22:58:07 ip

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - helmikuu 23, 2017, 22:35:01 ip
Ylipäätään sellaista, mitä ei normaalisti niin tutkita.

Tämä koko homma lähti siitä, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, että mitään chilejä ei ole tutkittu vastaavalla tavalla.

Asiaa! #suomichilirulez

Lainaus käyttäjältä: akselsson1 - helmikuu 23, 2017, 21:11:53 ip
Kuullostaisi siltä että olisit mahdollisesti ajien perässä. Sieltä löytyy monia hyviä ja satoisia lajikkeita. Erikoisempia siellä esim Quintisho. 

Quintisho on koettu. Se on aika epätavallinen, puolivillihkö baccatum, jonka makuun ei itse oikein ihastunut. Jännän erilainen bacca kyllä. Jos mennään baccojen ulkopuolelle, Poblano on maultaan varma valinta. Jigsaw on niin omaa maailmaansa, että se on suoranainen kansallisvelvollisuus kokeilla!   Purira ja Goat's Weed ovat taatusti persoonallisia. Muitakin kiintoisia ja hyviä löytyy joka lajileiristä.

Ei hassumpi tutkimusaihe ollenkaan! En ole ehtinyt lukea tätä koko ketjua, mutta ehdottaisin, että Fataliin kotimainen tulisuusihme Jigsaw otettaisiin mukaan, samoin kuin mahdollisimman monia villilajeja. Ylipäätään sellaista, mitä ei normaalisti niin tutkita.

Hyvä, että syntyi keskustelua ja asiallisia pointteja!  Facebook on tosiaan kuin pikaruokaa: etenkin kuvien laitto sinne on ratkaisevasti helpompaa kuin täällä, mutta viestit tulevat ja menevät, tiedon haku jälkikäteen on hankalaa tai mahdotonta. Helppoa, nopeaa ja lopulta lähinnä vain rasvaa ja hiilihydraatteja.

Huippuvuosien (siis aktiviteetissa) chilifoorumi oli, kuten Chilifaari toteaa, tosiaan melkoista sanasotaa. Politiikassa oli juuri tapahtunut "jytky" ja sen ohessa melkoinen vastakkainasettelun ilmapiiri kaikkialle yhteiskuntaan. Se näkyi täälläkin niin vahvasti, että kyllästyttyäni jatkuviin henkilökohtaisiin uhkailuihin (kyllä, jopa tappouhkausta tuli privana) ja tulipalojen sammutteluihin, jätin suosiolla ylläpitohommat vähemmälle. Ei tuntunut enää ns. "omalta paikalta". Nyt chilifoorumi on paljon paremman fiiliksen paikka ja lähempänä sitä, mistä se aikoinaan alkoi. Vähemmän anarkistinen kuin alkuaikoina, mutta ehkä se on hyväkin ajatellen nykyistä "chili on koko kansan asia" -meininkiä. Chillikirjat ja tämän foorumin + blogien mallia Chilifaari (Turussa vaari on aina faari!) tarjoama perustieto kasvatuksesta on kouluttanut valtavan määrän jengiä, joka opettaa nyt puolisoitaan, lapsiaan, ystäviään, tuttujaan ja työkavereitaan chilistelyn saloihin. Perustietoa, vieläpä hyvää sellaista, saa nyt helposti - toisin kuin 20 vuotta sitten.

Olen omalta osaltani ylpeä tästä porukasta. Teidän ansiostanne Suomesta on tullut maukkaampi ja tulisempi maa! Että eikun kohti seuraavaa 20 vuotta!  

Hiljaiselta täällä nykyään  näyttää. Osa porukkaa on luultavasti siirtymyt Facebookiin ja muuhun some-meininkiin. Mutta onko chiliharrastus nyt laskusuunnassa? Vaiko tasaantumassa eräänlaiseksi vaihtoehtoiseksi valtavirraksi, joka ei niinkään ehkä kiinnosta mediaa, eikä ärsytä taviksia, mutta tuottaa esim. ei-niin-tulisia, mutta Yrjö Tavis Tampiolle syömiskelpoisia eineksiä sun muita? Onko "ilmiö" ohitse? Ja jos niin, mitä jää jäljelle? Poppamies on tehnyt hyvää työtä chilikulttuurillemme. Fatalii samaten, vaikka heidän huippuluokan tuotteitaan ei vain löydy kaupoista. Miksi ei?

20 vuiotta tosiaan takana. Maukkaita, tulisia vuosia - ja monia hienoja ystäviä sen varrella!   Mutta maailma muuttuu. Miten saamme kansallisruokiimme mm. nagakalakukon?   Miksikö? Miksipä eii?