*Huoh* Meillä lentelee jouluateriallakin näitä   Tod kyllästynyt niihin! Kolme viikkoa sit annoin tolu-mäntysuopa suihkutuksen ja kastelun (siis myös juurien kautta kasvit saavat myrkkyä sen verran kuin talvella huolivat). Lentävät ja ryömivät otukset vähenivät hetkellisesti, mutta taas niitä tunkee jopa nenän sieraimiin. Välillä käväsee ajatuksissa heittää kaikki chilikasvit menemään tämän ongelman takia, mutta... Sitten ei jääkään vihreää (ja punaista  ) kämppään... Ne kun o lähes ainoat kasvit... Kärpäspaperit ja vesiastia-ansat ei oikein helpotusta ole tuoneet.

Huomatkaa muuten, että vain puutolua suositellaan käytettäväksi kasveille. Ei siis mänty- ym toluja. 
Provadoa voisin vielä kokeilla. Kiitos vinkistä 

Kuten Aji Inferno sanoo,  "olen vähän aina ihmetellyt monien ihmisten tarvetta erottaa ystävyys ja "rakkaus" väkisin toisistaan". Niinpä. Kun katsotte vanhoja pariskuntia, heistä usein löytyy (mikäli ovat onnellisia ja elämä kohdellut hyvin pariskuntana) sekä ystävyys, että rakkaus ja siinä mukana seuraa luottamus aidon välittämisen kanssa. Sen näkee hellistä katseista, toisen huomioonottamisesta ja arvostuksesta joka tilanteessa. Oma rakas puoliso on myös paras ystävä. Siihen kun kaikki pääsisivätkin!

Ystävyys... Ehkä siihenkin sisältyy _jollain tavalla_ rakkautta... En tiedä. Eikös kaverisuhteissa ole enemmänkin kunnioitusta ja välittämistä kuin suoranaista rakkautta?

Mielenkiintoinen aihe...
Luottamus ja rakkaus ovat yhtä. MUTTA! Jos menetät luottamuksen, rakkauskin kärsii... Miten sitten luottamus menetetään? Siihen täytyy toisen osapuolen tehdä jotain. Rakkauden alussahan on molemmat ilmiöt läsnä.

Luottamusta ja rakkautta voi myös lujittaa  Ja siihen tarvitaan molempia osapuolia...