Alkuperäinen (?) artikkeli Daily Mailissa:
http://www.dailymail.co.uk/news/article-1063598/Aspiring-chef-dies-hours-making-ultra-hot-sauce-chilli-eating-contest.html?ITO=1490

Herättelen tämän vanhan topicin jos vaikka joku tälle kesällekin sattuisi tarvitsemaan välinettä chilien jauhamiseen... Kävin tänään hakemassa Tapiolan Stockmannilta C3 -merkkisen kahvimyllyn hintaan 24,90 ja tuo näköjään oikeasti jauhaa sellaisella "grinder"-terällä ne kahvipavut/chilit eikä silppuroi niitä jollain blenderiterällä. Ruotsalaisfirman tuotesivu: http://www.gerby.com/c3/?lang=1&site=c3&avd=produkter&newsID=41

No niin, pari bubbler-baccatumiani ovat kasvaneet sen verran isoiksi (yli 60cm) että alkaa tulla tilaongelmia. Sen, ja lähestyvän kesän takia aloin miettiä että missä vaiheessa tuo ravinneliuos kannattaisi vaihtaa kukitus- ja sadotustyyppiseen jos haluaa kesän auringonpaisteen käyttää hyväkseen parhaalla mahdollisella tavalla? Tällä hetkellä niissä haarakohdissa näkyy sellaisia surkastuneita, kuivuneitä nupunalkuja, ilmeisesti voimakkaasti typpipainotteisen ravinteen takia.

Entä mitä kukitusravinnetta noille kannattaisi käyttää? Nyt on bubblereissa totalgro oneparttia enkä ole vielä mitään muuta ostanut. Totalbloom? Ripen? Pelkkä pH-säädetty vesi? Ja puristaako ripen tosiaan kasvista kaiken elinvoiman hedelmiin (kuten viherpeukun sivuilla uhataan), eli kannattaako sitä käyttää ollenkaan jos haluan samoja chiliyksilöitä pitää hengissä vielä ensi vuonnakin vai onko se vain yksivuotisille..?

19 * annuum (7 lajiketta)
14 * baccatum (5 lajiketta)
3 * pubescens (1 lajike)
1 * chinense
1 * frutescens

Lisäksi kirsikkatomaattia, tavallista tomaattia, ananaskirsikkaa, basilikaa ja klementiiniä

Isot lehdet eivät siis ole huono asia? Omissa vesiviljellyissä baccatumeissani, etenkin PI-441551:ssä, kun on sellaiset kämmenenkokoiset lehdet. Kuva moisesta päiväkirjassani, on itse asiassa kasvanut kuvan ottamisen jälkeen vielä isommaksi.

Hmm, jos 23cm on kitukasvuinen niin mitäköhän minun chilini sitten ovat... 15. tammikuuta istutetuista pisimmät ovat 15cm mittaisia.

Toisaalta, muutama baccatum jotka ovat nyt olleet bubblereissa aika tarkkaan kuukauden, ovat jo 30-senttisiä.

Tokihan voi tehdä niin monta reikää kun lystää, ottaen kuitenkin huomioon niiden reikien väliin jäävien kannensuikaleiden kantokyvyn. Itse erotin juuri yhdessä isossa pakasterasiassa kasvaneet kolme chilintainta kolmeen erilliseen jugurttipurkkiin, saavat nyt huomattavasti paremmin valoa. Juuretkin pysyvät erillään joten helpompaa sitten jos joskus siirtää nuo kokonaan eri bubblereihin

Ongelmana useammassa kasvuastiassa yhdessä bubblerissa saattaisi olla se, että jos ilmakivi pulputtaa niitä kuplia keskellä ämpäriä niin sen veden vaihtuvuus/hapekkuus kasvuastiassa ei liene yhtä hyvä kuin jos olisi yksi astia suoraan ilmakiven päällä. Enpä tiedä onko tuolla sitten mitään käytännön merkitystä

Just tarkalleen sama ongelma minulla. Mäntysuovalla on käsitelty parit kerrat  ja vedellä suihkuteltu melkein päivittäin eikä tunnu pidemmän päälle auttavan. Kaikki käytetty multa on ollut tuoretta mutta jostain niitä melkein mikroskooppisia pirulaisia ilmestyy. Ei niitä aikuisiakaan ole näkynyt lentelemässä ainuttakaan...

Toistaiseksi on menetetty vasta pari peruspaprikaa, 1 kirsikkatomaatti ja 1 haba tms. chinense mutta varmaan puolessa kasveista on enemmän tai vähemmän vahinkoa tehty.

Kasvatusosioon olisi muuten hyvä saada vähän kuvaa ja tietoa myös ripsiäisistä, luulin pitkään että chilieni kimpussa olivat punkit :?

Siementen jättäminen vesilasiin siihen asti että näkyy juuren alkua on siinä mielessä hyödyllistä, että tietääpähän mitkä siemenistä ovat elinkelpoisia -> ei mene kivivillaa hukkaan. Sitäpaitsi on kiva nähdä kun sieltä siemenen sisältä alkaa puskea elämää... Toisaalta se itu katkeaa helposti kun sitä asettelee sinne kivivillaan (tai multaan). Tosi varovainen saa olla.

Minulla Fataliin paketin siemenistä iti kaikista istuttamistani lajikkeista vähintään yksi siemen, poikkeuksena tepin, joka ei ole näyttänyt elonmerkkejä. Olen tosin onnistunut tavalla tai toisella sabotoimaan muutaman itäneen lajikkeen selviytymisen (esim. lemon drop ja quintisho).

Kokonaistilanne on kuitenkin oikein hyvä ja tuonne chilinurkkaukseen päin katsoessa ei voi kuin hymyillä - c02598 on bubblerissa uskomattoman hyvännäköinen, kts. kuvat chilipäiväkirjassani

Tosiaan, minä yritin n. kuusi viikkoa sitten idätellä vähän pienempää sitrushedelmää eli klementiiniä kymmenkunnasta siemenestä ja yhden ainoan sain itämään noin kahdessa viikossa. Muut kasvoivat vain hometta ja heitin ne roskikseen. Nyt on vesilasissa kolme siementä kun ajattelin että jos tuosta joskus haluaisi satoa saada niin klementiini ilmeisesti tykkäisi ristipölyttyä... Jossain muuten luki että joku sitruspuu (vai tarkoittikohan nimenomaan sitruunaa) tuottaa satoa vasta n. 15 vuoden ikäisenä.  :roll:

Niin se taimi...tässä on kuva: http://users.evtek.fi/~laurijh/chilit/14.html. Kasvaa hitaasti mutta varmasti. Tuon itäminen oli aika hassua, ensin siemen nousi juuren varassa pystyyn ja sitten halkesi, ja halkeamasta nousi itu. Siemenen puolikkaat olivat pitkän aikaa kiinni varressa siinä mullan pinnassa mutta nyt ovat kuivuneet ja tippuneet pois.

Bubbleriprojektini etenee ihan mukavasti, kolmessa kannellisessa 9/10l ämpärissä on nyt taimet ja neljännessäkin pian. Tuo maksimissaan 3.5l/min pumppaava Resun AC-9802 tuntuu riittävän mainiosti kaikille vaikka on minimiteholle säädetty.

Mutta niitä kysymyksiä...eli pari bubblereihin sijoitetuissa margariinirasioissa kasvavista taimista alkaa jo retkahdella puolelta toiselle koska varren tyvi ei ole kivivillan sisällä vaan juurien yläosat ovat lähes ilmassa. Mullassahan tämä hoituisi helposti istuttamalla syvemmälle mutta mitä voi kivivillan kanssa tehdä? Pitäisiköhän käyttää syvempiä astioita jotta saisi siihen kivivillan päälle kasattua kevytsoraa vartta tukemaan?

Ja valotiivistyksestä..ämpärit itse ovat tummanvihreitä eikä niistä mielestäni juuri valoa läpi pääse, mutta kannet ovat valkoisia. Ajattelin värjätä kansien alapuolet mustiksi spray-maalilla (yläpuolet jäisivät valkoisiksi -> heijastavat valoa alalehdille), mutta onko vaaraa että maalista liukenee veteen jotain haitallisia aineita?

Sitten tuli mieleen että kun minulla on muutama yksilö tuota c.pubescens grif9345:ttä kasvamassa mutta rocoto rojon siemeniä löytyisi myös, niin onko noilla kahdella maun ja tulisuuden kannalta selkeää eroa? Ei oikein olisi enää tilaa uusille taimille jos ovat lähes samanlaisia... Toisaalta jos ovat hyvin erilaisia&erikoisia niin eiköhän noista kaupan paprikoista pari jouda sivuun.

Hain omani Merituulen K-raudasta, jonka itäpäädyssä on kylmä puutarhaosasto. Sieltä tarttui mukaan myös 12l kevytsoraa. Vantaan Bauhausin ulkoalueella oli myös monenlaista turvetta. Varsinaisista puutarhaliikkeistä en tiedä, niistähän on osa vielä kokonaan kiinni tähän vuodenaikaan...

Oma kokemukseni tuosta kylvö- ja kaktusmullasta on, että siitä tulee sellainen kova hiekkapaakku josta juurien on vaikea tunkeutua läpi, joten sitä en enää osta. Melko hiekkapitoista sekä ilmeisesti vähäravinteista (?) tavaraa molemmat, se taimimulta tosin jonkin verran kuohkeampaa eli parempaa. Eiköhän noiden kahden sekoituksestakin kelvollista idätysmultaa saa, tosin itse käyttäisin taimimultaa idätykseen ja sekoittaisin sen kaktusmullan (kevytsoran kera) turpeeseen sitten kun on aika siirtää taimet isompiin ruukkuihin.

Sen neljän litran kaktusmultapussin hinnalla saa muuten 85 litraa kekkilän puutarhaturvetta... :roll:

Disclaimer: itsellänikin on chilien (tai ylipäätänsä minkään) kasvatuskokemusta vasta muutaman viikon ajalta joten ehkä en vain osannut käyttää sitä kaktusmultaa oikein tms...?  

Minulla on näin ensikertalaiskasvattajana vähän huonot kokemukset noista turveruukuista, lähinnä oma moka tosin; idätin ensin jugurttipurkeissa melko hyvällä menestyksellä, sitten suunnilleen samalla tekniikalla turveruukuissa eli peitin kelmulla ja jätin lämpimään paikkaan (stereoiden päälle). Noistahan tietenkin haihtuu runsaasti vettä myös sen ruukun läpi joten itävyys jäi keskinkertaiseksi ja muutama itukin kuivui hengettömiksi. Tämän huomattuani käärin ruukut kokonaan kelmuun ja tästä seurasi homehtuminen. Ei mullan päällä, vaan nimenomaan itse turveruukut kehittivät pintaansa hometta, joka tosin sitten alkoi levitä multaankin.  

No nyt on kuitenkin aika hyvä armeija taimia kasvamassa, ja niistä kuivuneista iduistakin osa on loppujen lopuksi herännyt uudelleen henkiin. Turveruukuissa itäneistä parille tein niin että ripottelin jugurttipurkin pohjalle kevytsoraa, turveruukku siihen päälle ja multaa/kevytsoraa reunojen väliin. Hyvin tuntuvat nyt kasvavan.

Nyt bubbleria rakentelemaan, lautasella kivivillassa odottelee jo muutama vedessä idätetty grif9345, pi-441551, c02598 ja bird's eye baby ->

Jeps, kiitoksia ohjeista. Nyt on tilattu sekä downia että uppia, ja tietenkin tippatesteri.

Odottelen vielä tiistaina tilattua edellistä pakettia, jotta saisi nuo vesilaseissa itäneet siemenet kivivillaan (kts. linkki päiväkirjaani signaturessa). Lieneekö siitä haittaa että ne lilluvat itämisen jälkeen vedessä muutaman ylimääräisen päivän?

Onko siis käytännössä välttämätöntä/järkevää hankkia saman tien sekä ph-downia että uppia jotta ne veden arvot saa jotenkuten pysymään aloillaan? Vesijohtoveden pH täällä Espoossa on ilmeisesti siinä 8.4 paikkeilla joten luulin että pelkkä down riittää...? Entä miten riittoisaa tuo 250g:n ph-down -jauhe on verrattuna siihen litran liuospulloon?

Olen siis aloittelemassa bubblerin rakentelua, ravinteet (one part) tilasin viherpeukusta ja ilmapumpun akvaario.com:sta. Saa nähdä olenko haukkaamassa liian isoa palaa heti alkuun, ensimmäiset mullassakin kasvattamani paprikat kun ovat vielä alle kymmensenttisiä...

Bauhausissa 36W "valolista" on 7.90 euroa eli ei mikään älytön hinta, lumeneita on sentään 2850 (erikseen voi sitten muutamalla eurolla hankkia jonkun tehoputken jossa on se 3350). Tosin tuohon pitää ostaa verkkovirtapiuha päälle eli pari-kolme euroa lisää...

Itsekin sinnittelin tähän asti parilla ESL:lla (23W ja 14W) sekä 11W pöytäminiloisteputkella, mutta chileissä alkoi näkyä valonpuute joten kävin tänään hakemassa kaksi tuollaista Bauhausin valaisinta. Tuossa ne nyt loimottavat iloisesti parinkymmenen taimen yläpuolella Ja natikka varmaan sitten ensi talveksi, jos saan sekä kasvit että innostukseni pysymään hengissä siihen asti

Eli pastaa valkosipulin, öljyn ja chilin kera.
Tämän herkullisen, yksinkertaisen ja nopean ruoan minulle opetti Sisiliassa asuva isosiskoni. Chilinä olen käyttänyt kuivattua siskoni pihalla kasvavaa melko voimakasta ja maukasta peperoncinoa (en tiedä lajiketta, punaiset, pitkulaiset, n. 10cm pitkät marjat) mutta eiköhän tähän käy jokin muukin.

Yhden henkilön annos:
- lautasellinen spagettia
- pari tl suolaa
- puolikas peperoncino (kuivattua olen käyttänyt, ehkä tuorekin käy)
- 3-5 valkosipulin kynttä maun mukaan
- muutama ruokalusikallinen hyvälaatuista extra virgin oliiviöljyä (sen verran että sillä saa kunnolla kostutettua keitetyn spagetin mutta ei niin että se ui öljyssä)

1. Spagetti kiehumaan, keitinveteen reilusti suolaa ja hieman ruokaöljyä ettei pasta takerru toisiinsa.
2. Pilko peperoncino sentin-parin renkaiksi.
3. Halkaise isoimmat VS:n kynnet puoliksi ja rusauta kynsien rakenne hajalle painamalla leveän veitsen sivun alla leikkuulautaa vasten (varo ettei veitsi lipsahda ranteeseen...) Älä silppua valkosipulia -> paistuu liian nopeasti, kuivuu ja menettää makunsa.
4. Lorota oliiviöljyä paistinpannulle ja tirisytä rusautettuja VS:n kynsiä ja peperoncinoa pannulla kunnes kynnet alkavat hieman saada väriä pintaansa, mutta älä päästä niitä varsinaisesti ruskistumaan.
5. Joidenkin reseptien mukaan kynnet ja/tai chilinpalaset voi tässä vaiheessa poistaa öljystä..jätän moiset reseptit omaan arvoonsa.
6. Siivilöi spagetti, kaada se pannulle ja kääntele kunnes se kiiltää öljystä. Halutessaan pastaa voi hieman tirisyttää pannulla niin että se saa väriä.
7. Kaada koko roina öljyineen päivineen syvälle lautaselle ja nauti.

Ajoituksen kanssa saattaa tulla ongelmia, eli jos valkosipulin kynnet alkavat tummua eikä pasta ole vielä valmista niin paistinpannu levyltä pois ja sitten vaikka uudelleen levylle pastan kanssa. Paistinpannu kannattaakin panna tulelle vasta pastan keittämisen loppuvaiheessa, pastan kun voi vaikka antaa siivilöinnin jälkeen hetken odottaakin.