lokakuu 06, 2024, 05:31:58 ap

Uutiset:

Iloista kasvatuskautta !!


Näytä viestit

Tämä jakso sallii sinun katsoa tämän jäsenen kaikkia viestejä. Huomaa, että näet vain niiden alueiden viestit, joihin sinulla on nyt pääsy.

Viestit - dorian

1
Tee-se-itse / Vs: DIY Ledivalo
joulukuu 16, 2010, 23:53:10 ip
Lainaus käyttäjältä: calm - joulukuu 16, 2010, 08:33:16 ap
Lainaus käyttäjältä: ingeniero - joulukuu 15, 2010, 19:32:33 ip
Kyllähän ny alumiini hapettuu, vai onko se liian ohut kerros silloin?

Hapettuuhan se, ja reaktio on vieläpä niin kiivas, että se tapahtuu käytännössä samantien, kun pintaa nirhaisee. Jos oikeasti silkkaa alumiinipintaa haluaa esille, niin sitä on vuoltava vaikkapa sopivan öljyn alla.


Siis onko "reaktion kiivaudella" tässä jotain merkitystä? Käsittääkseni alumiiniin luontaisesti syntyvä oksidikerros on niin ohut, että sen varaan ei ole järkevää jättää yhtään mitään valaisinta rakennettaessa. Alumiinista on mm. tehty sähköjohtoja asuntoihin ihan onnistuneesti. Läpilyöntijännite jää varmasti olemattoman pieneksi.

Yleismittarin mittapäillä ei tarvinnut edes erityisesti painaa metalliin, jotta johtavuuden pystyi toteamaan löytämistäni alumiiniesineistä. Anodisoitu pintakaan ei välttämättä tarvitse isompaa vauriota johtaakseen sähköä.
2
Tee-se-itse / Vs: DIY Ledivalo
joulukuu 12, 2010, 01:20:03 ap
Koetan selventä hieman, josko auttaisi pohdiskeluja. Jännite on potentiaaliero kahden pisteen välillä, eli vaikuttaa komponentin (tai komponenttien, mitä väliä nyt tarkastellaankaan) yli. Virta taas menee komponentin läpi ja on sarjaankytketyssä virtapiirissä siis sama joka pisteessä.

Virtapiiriin kytketyn ledin napojen välinen jännite riippuu sen läpi kulkevasta virrasta ja lämpötilasta. Nämä riippuvuudet näkee tarkemmin mallikohtaisilta datalehdiltä. Peräkkäisiä ledejä ei yhtään kiinnosta mikä jännite naapurin yli vaikuttaa.

En keksi miksi vakiovirtalähdettä käytettäessä eri tyyppisten ledien sarjaankytkennästä tulisi ongelma, kunhan käytetty virta on sopiva kaikille niistä. En toisaalta ole itse rakentanut valaisinta, joten en anna takuuta jos totuus onkin jotain aivan muuta. ;)

Jännitteitä täytyy kuitenkin huomioida sen verran, että kaikki navat on oikeinpäin :) ja että sarjaankytkettyjen ledien summatut kynnysjännitteet osuu käytetyn vakiovirtalähteen ominaisuuksiin, kun ulostulojännitteeksi ilmoitetaan esim. 8-24V tai 30-36V.
3
Monet kiitokset analyysistä! Asiat taitavat olla huonommin kuin pelkäsinkään, ei taida olla pelkästään lannoituksesta kiinni.

Parveke/ikkuna aukeaa kutakuinkin lounaaseen. Kesällä valoa on mielestäni melko kivasti, mutta talvella paikka jättää toivomisen varaa koska parveke varjostaa siinä edessä ja kämppä on melko matalalla ekassa kerroksessa.

Jaa multaseos ei ilmeisesti mennyt "ihan" nappiin? Koetin noudattaa ohjetta tuolta: http://www.saunalahti.fi/~thietavu/Chili/C_Kasvatus.htm
Se luonnonturve taisi tosiaan olla moka (jos se nyt sitä oli, käytin pussin lopun kesäkukkien mullan jatkeeksi) koska en tajunnut kalkita tai muutenkaan säätää pH:ta säätää. Kuvittelin myös, ettei nämä eivät kovin vahvasti lannoitettua kasvualustaa vaadi tai edes halua. :-[

Taimet sain kaverilta, joten siementen alkuperästä ei ole varmaa tietoa, mutta muistelisin hänen silloin sanoneen näiden saaneen alkunsa just markettihedelmistä. :-\
4
Ongelmana on siis nuppujen kuoleminen hyvin pieninä. Useimmat kuivavat ja mustuvat alle 1mm kokoisina. Muutama ehti aueta nopeasti irronneiksi valkoisiksi kukiksi. Forumilta olen saanut käsityksen, että nuppujen mustuminen johtuu todennäköisesti liiasta typestä. Tuntuu vähän hullulta kun huomioi lannoitukseni vähyyden, mutta ehkä mulla on tässä joku itsepetosvaihe menossa ja sitä typpeä on oikeasti mennyt enemmän kuin kuvittelen. Alla kuitenkin vähän stooria, jos auttaisi valaisemaan asiaa.

Kyseessä on siis ekat habaneroni (2kpl). Aiemin on ollut vain jotain annuumeja ok menestyksellä panostukseen verrattuna. Sain nämä sirkkalehtiparin kasvatteina taimina kevättalvella. Pienellä ESL:llä autettuna kasvu oli yllättävänkin nopeaa ja laitoin ne keväällä 25cm altakasteluruukkuihin. Kasvualustan seoksena oli jostain suomalaisesta ohjeesta bongattu eli muistaakseni luonnonturve, kukkamulta ja kevytsora. En ole enää varma tarkasta koostumuksesta, ohjeen mukaan kuitenkin niin tarkasti kuin pystyin. Lämpötilojen salliessa kasvit totuttelivat parvekkeella oleiluun ja muuttivat sinne kesäksi.

Alkuun kaikki ok: hyvä kasvu, terve väri, latvominen ehkä vähän myöhästyi joten puskista tuli korkeahkoja, mutta muuten hyvä rakenne. Kasvu ylitti odotukset joten en (ainakaan tarkoituksella, vahingossa varmaan meni joskus vähän muutakin parvekekukille tarkoitettua) juuri antanut kuin satunnaisemmin Puutarhan kesää (NPK 16-9-22). Sitten nuppuja alkoi kehittyä, jee! Yllätys ei ollut kiva kun suurin osa nupuista mustui ja kuoli ennen avautumistaan. Muutama ehti avatua ja lakastui hyvin pian. Yhtäkään hedelmää ei alkanut kehittyä koko kesänä. Vieressä surkean pienessä ruukussa kitunut annuum väänsi hedelmää minkä pystyi.. grh. :)

Syksyllä nostin kasvit parvekkeelta sisään ja sama on jatkunut, paitsi merkittävämpi kasvu kun kämppä on pimeähkö eikä lisävalaistusta isommin ole. Toinen sai ilmeisesti punkkeja (hyvin pieniä otuksia ja seittiä parissa kohdassa) ja on nyt hieman heikossa hapessa niiden ja Raidin takia. Lehtien kärjet kuivuvat joka puolella kasvia ja niitä putoilee. Mustia nuppuja riittää edelleen molemmilla. Parempi puska sai tauon jälkeen yhden kukan auki viime viikolla, mutta se lakastui parissa päivässä. Lannoitetta en ole antanut sisälle tuomisen jälkeen.

Miten nyt kannattaisi toimia jos näiltä haluaisi vielä joskus hedelmää? Edes jonkinlaisen lisävalaistuksen järkkääminen on jo työn alla. Olisiko miedossa PK-lannoituksessa järkeä? Huom. kasvukauden aikana en antanut PK-lannoitetta kertaakaan. Jos noille saa järkättyä lamppua, kannattaako silloinkin pitäytyä typpipitoisesta lannoitteesta? Vai onko parempi jättää kaikki lannoitus vasta kevääseen? Muita vinkkejä?