Kiitos vastauksista. Eli ilmankostuttimet voi unohtaa.

Parhaillaan tekeillä olevan sadon hävittäminen harmittaa, joten taidan kokeilla tuota Willyn konstia.

Nyt pieni kysymys: Olenkohan ymmärtänyt oikein, että ripsiäiset ovat ongelma lähinnä sisäkasvatuksessa ja jos saan pidettyä kasvit elossa kesään saakka tilanne helpottaa? Mäntysuopa ei juuri tehoa ja baygonilla ötökät häviävät vain muutamaksi päiväksi. Ja nyt kun puskissa on jo jonkin verran raakileitakin ei kovin tehokkaita myrkkyjä huvita käyttää. Kirvat hävisivät laakista ensimmäisen Baygonkäsittelyn myötä eivätkä ole takaisin tulleet. Näin kävi myös pienille lentäville sittiäisille. Provadoa olen ajatellut kokeilla, mutta ruukkuja on jo nyt alun kolmatta kymmentä ja taimia purkeissa sama määrä. Ja kun osassa kasveja on jo ne podit tuloillaan...

Jostain olen lukenut ilmankosteuden nostamisen auttavan, mutta kuinka trooppinen atmosfääri kasvatustilaan pitäisi luoda ja miten? Meillä on toistaiseksi ihan nätit tapetitkin siellä ja hiukan arveluttaa lähteä ilmankosteudella leikkimään. Minkälaisia kokemuksia tästä porukoilla on vai olenko ihan hakoteillä?

Pari viikkoa sitten ostin kahvintaimen Raision puutarhakaupasta. Kasvaa ihan reippaan tuntuisesti ja on ainakin toistaiseksi ollut immuuni ripsiäisille. Harkitsen chilien heivaamista ripsiäiseen ja ryhtymistä kahvinkasvattajaksi.

Rhombo selvisi hengissä uuteen kotiin ja näyttää viihtyvän.

Kiitos.

Tuliko se paketti perille?

Hep, hallintoelin hyväksyi anomukseni joten siis olen in, jos se paikka oli vielä vapaa?

Joo, kiitti. Pitää pistää iltavapaata ja ulkoruokailulupaa koskeva anomus ajankäytön ja talouden hallintoelimelle.

Mua kiinnostaisi tulla paikalle, jos kerran kiinnostus chileihin riittää. Mutta ilmoittautuminen on vielä hiukan epävarmaa. Tarviiko ruoka varata etukäteen tms. vai voiko tilaisuuteen ilmoittautua vielä ensi viikollakin?

Ilmeisesti kyseessä on siis illallinen ja vapaa/pienimuotoinen illanvietto?

Hep ja hoi,

Järjestys vaihtui matkalla ja paketti kiersi Ramin kautta mulle. Säästyihän siinä ainakin yksi päivä.

Hipelsin, otin ja laitoin. Lähetin eteenpäin kohti kosken ympärille rakennettua tehdaskaupunkia (Gamasinaa).

Kiitos ja kumarrus.

Kato nyt sitten kumpi kirje se on. Sulla kun kai piipahtaa ihan tässä lähipäivinä ne molemmat.   

Ja tietenkin juuri silloin kun olen lähdössä reissuun. Jos paketti ehtii tänne huomiseksi saan sen eteenpäin torstaina. Muuten se odottaa täällä Raisiossa tiistaihin saakka. Olen pahoillani.

Lainaus käyttäjältä: Chilivaari - joulukuu 22, 2011, 14:20:23 ip

Lainaus käyttäjältä: tmu - joulukuu 22, 2011, 13:45:12 ip... ovat liki metrin mittaisia sormenvahvuisia puita joiden lehtiin voisi kääriä vaikka kinkun hautumaan.

Vaikuttaa kyllä runsaalta ylilannoitukselta.

Kiitti. Eli niksnaks sanoivat sakset.

Tähän saakka olen lannoittanut kaikkia kasveja suurin piirtein samalla tavalla (n. puoli teelusikallista puutarhan kesää puoleentoista litraan vettä joka toinen kastelukerta) ja satoa tuottavat puskat näyttävät viihtyvän ihan hyvin. Ja aluksi tuntui hienolta kun muutkin kasvoivat iloisesti. Onko mitään helppoa sääntöä tai ilmiötä mistä tiedän milloin lannoitus pitää aloittaa (uudestaan)?

Ärsyttävää ja hankalaa tästä tekevät kasvien erilainen vedentarve, erikokoiset ruukut/alusastiat ja iloisessa epäjärjetyksessä kasvavat kasvit.

Tässä hiukan mieltäni askarruttaa parikin (sataa) seikkaa:

Kasvit kasvavat 400 W natikan alla ja (etenkin annuumit, mutta myös rocotot) tekevät nuppuja minkä kerkiävät. Osa nupuista kuitenkin putoaa pois ja tunnen raastavaa tuskaa lähes joka päivä kun näen pudonneen nupun/kukan. Suurin osa kuitenkin tuntuu kehittyvän raakileiksi ja nämä pysyvät kasveissa kiinni. Onko siis normaalia, että kasvit pudottavat muutamia (arviolta 5-10%, rocotot hiukan enemmän) kukistaan vai pitääkö huolestua? Entä mitä kannattaa tehdä?

Ja kysymys:
Osa kaveista (Baccatumit amarillo, crystal ja lemon drop) kasvavat pitkää ja tukevaa vartta ja joko aivan valtavia tai sitten pieniä ja kippuraisia lehtiä, mutta eivät lainkaan nuppuja. Näin tekevät sekä ruukussa että dripperissä olevat kasvit. Nyt yritän hiukan katsoa vaikuttaako lannoituksen ja kastelun muuttaminen tilanteeseen, mutta arveluttaa kannattaako kasvia saksia vai voiko niihin vielä ilmestyä nuppuja "vanhaan kasvuun" jos olosuhteet saan joskus kuntoon.
Eli tulevatko nuput aina uuteen haarakohtaan vai puskevatko kasvit niitä (myöhemmin) myös muualle?

Nyt varsinkin Aji Amarillot sekä ruukussa että dripperissä ovat liki metrin mittaisia sormenvahvuisia puita joiden lehtiin voisi kääriä vaikka kinkun hautumaan.

Jarski sen sanoi, kukin tyylillään. Kyllä ne pilkkiahvenetkin sieltä melko halvalla saa jos haluaa. Eilen tarkistelin vaakoja uistinkassia punnitsemalla. 15 kg vaa'asta loppui asteikko.

Mutta ei tämä niin vakavaa ole. Johonkin ne rahat kumminkin menee, pääasia on että ihminen viihtyy. Aikuistuminen on yliarvostettua. 

Minä kun kuvittelin, että chilinkasvatus olisi jotenkin halpa harrastus, mutta ainakin näin alkuun tuntuu että kaikkea pientä ja vähän suurempaakin pitää/tekee mieli hankkia. Pelkkiin ruukkuihin on mennyt kohta toista sataa ja kesäksi aion kyllä laittaa rehut vaan ämpäreihin. Kaikkiaan harrastukseen on elokuisen innostuksen jälkeen neljässä kuukaudessa rahaa palanut yli 300 rahayksikköä. Ja kaikennäköistä pitäisi vielä hankkia. Ja lisää kasveja laittaa itämään.

Mitä on siis odotettavissa? Päiväkirjoissa näkee toisilla melko hulppeita virityksiä ja mopo tuntuu pääsääntöisesti karkaavan yhdeltä jos toiselta.

Paljonko teillä on harrastuksen suorat menot vuodessa? Käsittää etupäässä kaiken kasvatushilppeen, sähkölaskun ja muut suoraan lisäkasvua ja satoa tuottavat hankinnat.

Ja väheneekö kulut ajan myötä vai tuleeko aina isää kivoja hilppeitä vanhojen tilalle?

Ja lopuksi se kaikista tyhmin kysymys, laskeeko kukaan kilohintaa itse kasvattamilleen chileille? Kalajutuissa oman kotiin kantamani saaliin kilohinta liikkuu varmaankin noin 70-100 euron tietämissä.

Aha. Kiitos vastauksesta.

Olen huomannut, että kasvit hörppivät vettä ihan eri tahtiin. Pitänee siis hiukan katsella keille vettä kulloinkin antaa. Koskeeko sama myös Pauliina-ruukuissa olevia kasveja? Kannattaako näissäkin siis antaa veden reilusti loppua välillä?

Kirjoittelin taas hiukan tuanne blogiin.

Osaako kukaan antaa vinkkiä, mikä Crystaleita mahtaa vaivata ja mitä niille pitäisi tehdä? Niillä kun ei mene kovin hyvin...

Ja kannattaako noiden rungosta versovien haarojen antaa kasvaa vai nipsiäkö ne pois? Kun taas jostain luin, että niihin ei juuri podeja ilmesty vaan sato tulee etupäässä päähaaroihin.

Ja sitten vielä kolmas kysymys: aika monen kasvin lehtiin on ilmestynyt vaaleita laikkuja lehtiruotien väliin. Kirvoja olen yhteensä kasveilta löytänyt alle kymmenen kappaletta ja tuntuu ettei niin pieni määrä niin pieniä elukoita voi millään olla niin vikkeliä, varsinkin kun niitä ei ole löytynyt kuin kahdesta kasvista.

Olen kastellut kasveja periaatteella heti kun aluslautanen tai säiliö on tyhjä niin lisää vettä kehiin. Multa tuskin on pääsee koskaan kuivahtamaan kun olen ajatellut että näin kasvit kasvavat nopeammin. Voisiko kysymys olla liikakastelusta? Paitsi Anchossa, jonka ruukku on aina paljon muita kevyempi ja joka kasvaa kuin hullu. Tässä ei myöskään ole laikkuja lehdillä.

Tää on niin epistä. Toiset joutuu odottaan ja toiset vaan vetää välistä. Missä oikeudenmukaisuus? Kun ei mulla ole kivaa niin ei saa olla muillakaan. Taidanpa tikahtua kiukkuuni.

Ai niin, odottelen muuten sitä toista ketjukirjettä...

Jaa... No mä olen idätellyt sellaisessa turvebriketissä minkä olen haudannut tuohon taimimultaan sitten kun sirkkalehdet ovat auenneet. Hengissä ne ovat kaikki selvinneet mutta kasvu kyllä tuntuu hyytyvän pikkuruukuissa taimimullalla nopeammin kuin suoraan kasvuturpeeseen haudatuilla taimilla.

Koitin etsiä, mistä löysin tuon maininnan kaktus/taimimullasta mutta enpä löytänyt. Suomenkielinen lähde muistaakseni kuitenkin.

Eli siis lannoitus jatkuu tavoitteena saada hiukan leivänpäällistä jo talvella. Taidan myös kamppailla idätysvimmaa vastaan vielä jonkin aikaa ja laittaa seuraavat siemenet multiin sitten vasta tammikuun puolella, joita sitten yritän osuttaa satoamaan kesäksi. Tai jotain.

Aika jännä juttu tämä toleranssi myös. Olen hamunnut kaappeihin kaikenlaista chilimaustetta ja ostellut tuoreita chilejä joita on tullut sitten popsittua ruuan kera ja ilmankin. Juuri viipaloin kokonaisen habaneron pizzan päälle ja lopputulos oli melko mieto. Vaikka kyllä habanerossa ytyä oli; hieraisin sormella nenänpieltä marjan viipaloituani ja sain aikaan melko inhan poltteen.