Terve,

Kesällä kokeilin 21:n kasvin kanssa erilaisia kasvualustoja. Biolanilla on turvemultaa, joka kaikissa olosuhteissa osoittautui parhaaksi. Kasvuturve ei ollut läheskään niin hyvä, olipa merkki mikä tahansa. Kasvuturpeen kanssa tavallinen mustamulta sekoitettuna oli ihan ok. Mutta TURVEMULTA Biolanin säkissä vei voiton kaikilla chililajikkeilla. Loppukesän/-syksyn hitaasti kypsyneen sadon keräsin juuri ja kylmäsavustin - herkkua! Nagamoritsejakin tuli n. kilo ja Peteneroja sekä Sudden deatheja...

Niin, ja vielä...

Minusta olisi tosi hieno juttu, jos Chilifoorumille voisi perustaa sellaisen vertaistukiosaston, jossa pari- ja perhesuhdeasioita voisi käsitellä. Siis tarkoitan, että focus olisi kuitenkin chilin kasvatuksessa. Joissakin tapauksessa voisimme yhdessä suositella jotakin tosi hankalassa tilanteessa olevaa ihmistä hakemaan apua ammattiauttajilta.
Paitsi, että tiedän kokemuksesta, että vertaistuki on jo merkittävä apu tosi hankalissakin elämäntilanteissa, eikä tarvetta psykodynaamiseen transferenssiperustaiseen yksilöpsykoterapiaan tai muuhun terapiamuotoon tai lääkitykseen välttämättä ole. Tarvitseminen ja hyötyminen ovat sitten tietysti kaksi ihan eri asiaa. Pälpäti pälpäti...

...Mutta, eikö olisi hyvä idea??!!

ps. humoristinen näkemyshän tässä taustalla ja päälläkin on, mutta usein huumorin takana ja edessä ovat tosi asiat.

parisuhdeasioista tuli mieleeni...

Toissa iltana rupesin istuttelemaan viimeisiä kennossa kasvaneita 10 cm:n pituisia taimia maitotölkkeihin. Kello oli noin 22:30 ja puolisoni oli äskettäin sanonut, että mentäisiinkö jo nukkumaan? Totesin, että nyt pitää pari tainta vielä istuttaa, eikä siinä kauheasti aikaa hurahda.
Puolisoni pesi hampaitaan ja minä hain taimia olohuoneesta keittiön pöydälle (neljäs tai viides oli jo menossa, hihi!). Hetken kuluttua kohtasimme eteisessä. Mulla oli taimikenno käsissä ja puolisoni oli menossa yläkertaan makuuhuoneeseen. Sain hyvänyön toivotukset ja suukon. Minä olin niin omissa maailmoissani, etten keksinyt muuta sanottavaa, kuin "Coffee Brown" ja osoitin taimea. Vaimoni totesi siihen painokkaasti "NO, NIINPÄ NÄKYY OLEVAN!". (Hänellä oli kyllä hymynkare suupielessään, sekä silmät hymyilivät, mutta viesti oli "nuo taimet ovat siis tärkeämpiä, kuin minä?".)

Äskeisestä tilanteesta kerrottuani kaverille, sain kyllä heti vertaistukea ja ihmettelimme kovasti, miksi puolisoja ei kauheasti kiinnosta nämä hirmu kiinnostavat asiat, kuten chilin kasvatus, eri lajikkeet, valaistus, pienet (mutta tärkeät) huomiot kasvin kasvussa, veden ph, jne...? Hienosäätäminen ja pikkutarkkuus (tärkeissä asioissa) on kai ominaista miehille! Toivottavasti tätä em. totuutta ei levitetä minnekään feministi-palstalle, tai muuten on talo tulessa, kun palaan tänään töistä kotiin.

Hihi,

Toissapäivänä kuulin itkua kellarista. En ollut mädänneeksi toteamiani heittänyt menemään, vaan laitoin kylpyhuoneen lattialle lattialämmityksen päälle kellimään. Kosteuden annoin hävitä ja huolehdin vain pintakosteudesta. Oonhan minä ennenkin kasvatellut kaikenlaista tomaatista aina puutarhan omenapuihin ja luumuloihin, mutta jostakin syystä en nyt osannut edes kylvää saati kastella oikein.
Nyt on vauvoja mulla!
Kerkesin laittaa uudenkin sadon tulemaan. Vaimoni on ihan "riemuissaan", kun koko olohuoneen pöydät ja ikkunalaudat on täynnä maitopurkkeja joissa on taimia!

On Nagamoritseja, Bolivian rainbowta, Peteneroja, Pirds eyetä, Coffee Browneja ja Aji Cristalleja ja joku Peguin se yks oli ja starfish...
'
Ja ihan älyttömän hyvä taimenkasvatuslamppu on Megamanin kasvivalaisin Honkkarista. Siinä on semmoinen peilillinen kupu ja 15 Wattinen kasvi ESL. Niillä (kaksi valaisinta) oon talvehdittanut aika monet kasvit ja koko ajan saa leikata, etteivät liikaa kasva. Taimista tulee vantteria, eli siinä lampussa on varmaankin ne juuri oikeat valon taajuudet mitä olla pitää.

En ole vielä esitellyt itseäni

Olen 40-vuotias mies Koillis-Savosta ja asun Vihdin Ojakkalassa. Meillä on vaimoni ja minun lisäksi viisi lasta. Soitan kitaraa ja tykkään rakentaa, hakata halkoja ja puutarhaa hoitaa.  (Luumu- ja omenapuusta tulee muuten lämpöä niin saunan kiukaaseen kuin puuhellaankin). Talven 1998 olin Jaavalla töissä ja silloin innostuin chilistä. Kaupoista saa tunkkaisia Chilejä, jotka eivät ole herkullisia. Nyt kun niitä olen viime kesästä asti kasvattanut, onkin ihan uusi herkkujen maailma avautunut. Muistan siellä Jaavalla syöneeni yhden luonnonuskontopastorin tekemiä chilipyöryköitä, joissa keskellä oli ihan sairaan tulinen, mutta herkullisen makuinen pieni vihreä chili. Siitä jäi mieleeni, että chilit siis voivat olla tulisuuden lisäksi myös tosi herkullisia - ei siis pelkästään helvetin kauheen tulisia.

Eipä mulla muuta, ja kiva oli huomata, että otitte osaa onnettomuuteeni, mutta nytpä ei enää tarvitse ottaa osaa! Kiitos kaikille!

T: Hans

Terve,

Mädännytin juuri vahingossa kahdeksan lajia herkullisia chilejä, ennen kuin ehtivät vauvat edes itää. Niinpä ilmoittaudun nyt täällä vauvojen puolesta!

Terveisin,

Hans