Lupatarkastaja kävi äsken ja nyt on sellainen tutina perseessä, että tuleekohan sieltä jotain sanktioita.

Tällainen lähtöskenaario. Olen yksin kotona ja olohuone on täynnä viinapulloja, dildoja ja anustappeja. Ovikello soi ja oletan, että isäntä on tulossa kaupoilta kotiin. Avaan oven katsomatta ovisilmästä ja sieltä paljastuu vanhempi mieshenkilö, joka esittelee itsensä TV-lupatarkastajaksi. En kehtaa päästää sisään, joten käymme seuraavan keskustelun ovella:

Tarkastaja: Onko teillä voimassaolevaa tv-lupaa?
Minä: En tiedä.
Tarkastaja: Onko asunnossa televisiota?
Minä: On. Se on yhdistettynä pelikonsoleihin (ensisijaisesti HDMI-kytketty Playstation 3 -konsoliin). Mutta sillä ei katsota tv-lähetyksiä.
Tarkastaja: Onko tv "lättänäyttöinen", eli onko siinä sisäänrakennettu digivastaanotin?
Minä: On lättämallinen, mutta en tiedä, voiko lähetyksiä vastaanottaa. (Tarkistin myöhemmin asian, ja TV:llä itsessään ei voi vastaanottaa lähetyksiä.)
Tarkastaja: Onko asunto kaapeli- vai antenniverkossa?
Minä: En tiedä. Katson tarpeelliset asiat tietokoneeltani, en televisiosta. Olen  asunnossa alivuokralaisena. Voitteko palata asiaan myöhemmin, kun päävuokralainen palaa takaisin.
Tarkastaja: Palaako päävuokralainen tänään?
Minä: Juu.
Tarkastaja: Liikun alueella päivän mittaan. Saatan palata, mutta todennäköisesti teille lähetetään Viestintäviraston lomake postitse. Saanko puhelinnumeronne?
Minä: *annan nimeni ja puhelinnumeroni*
Tarkastaja: Hyvät päivänjatkot.


Tarkastushetkellä asunnossa ei ollut päällä radiota tai muutakaan ääntä tuottavaa laitetta. TV oli myös suljettuna. Asunnosta ei siis voinut kuulua mitään sellaista ääntä, jonka voisi tulkita luvattomaksi TV-lähetyksen vastaanottamiseksi.

Onko tässä nyt odotettavissa, että postista tulee jotain sakkolappua, kun myönsin, että asunnosta löytyy TV? Vaikkakin selitin, että sitä käytetään vain pelinäyttönä? Siinä kuitenkin on sisäänrakennettu digivastaanotin (joka tosin ei meidän asunnossa toimi ilman kaapelipiuhaa). Sanoin myös käyttäväni nettiä "juttujen katteluun" eli voiko sen nyt perverssisti tulkita niin, että jos katson TV-ohjelmia koneeltani, minun pitäisi joka tapauksessa maksaa TV-lupa = persraiskaussakko tulee anycase.

Osaisiko joku valaista noita käytäntöjä?

Ja nyt öpaut kolme viikkoa edellisiä kuvia myöhemmin:


Isännän chilit, ei kauheasti kasvaneet (sisällä kasvaneet, päältäkastelussa)


Ulkoamppelichilit, varjossa. Kasvaneet ihan ok.


Pavekkeella, auringonvalossa. Itsemurha.


Oma rimpulani. Sisällä, altakastelussa. Selvästi kookkaampi kuin muut chilit.

En arvosta ihmisiä, jotka puhuvat kanssakeskustelijoilleen alentuvasti silloin kun ovat itse eri mieltä keskusteltavasta asiasta.

Lainaus käyttäjältä: Kärsä Babar - kesäkuu 29, 2012, 17:56:48 ip
Itseä sieppaa se kun ajetaan 100 alueella 70km/h, jopa kymmeniä kilometrejä ja sitten kun alkaa ohituskaista
niin ruvetaan polkemaan sitä autoa niin paljon, ettei pakulla kerkiä ohi, vaikka ohituskaistaa on useampi kilometri. Ohituskaista loppuessa palataan sitten takas siihen 70km/h, vaikka on 100 rajoitus edelleenkin.

Tuo on kyllä idioottimaista. Oletan, että tuollaisessa autossa kuskina on aina 78-vuotias pappa, joka ei välttämättä noin tee kiusaksi, vaan siksi, että luulee muiden tieosuuksien aikana, että pitää ajaa 70 km/h ja ohituspätkillä taas pitää ajaa 120 km/h. Että kyse olisi enemmänkin tyhmyydestä kuin kiusanteosta.

Samat papat myös harrastavat sitä, että ajavat 80-alueella 70 km/h ja kun alue muuttuu 60:een, niin ajetaan vieläkin 70 km/h. Ilmeisesti eivät ressukat näe niitä nopeuskylttejä, niin ajavat varmuuden vuoksi 70 km/h, josta todennäköisesti ei tule sakkoja nopeusalueesta riippumatta.

Joo, tuli nyt ehkä vähän räyhäävä aloitusviesti, mutta oli verenpaineet vielä äsken sen verran koholla. Yleensä kun saan muilta liikenteessä kulkevilta sellaisen tuomion, että olen pedofiileihin sekä raiskaajapaloittelijoihin rinnastettavissa, kun ajan alinopeutta, niin tuli vähän sillä mielellä kirjoitettua palautetta ylinopeutta ajaville. (Osa noista kirjoituksista oli suoria copy-pasteja siitä, mitä kirjoitin naamakirjaan hetki sitten)

Meinaan otin tän kaverin aloitusviestin vähän henkilökohtaisesti: "Tämä tiedotus koskee kaikkia pikkuauton omistaija joilla lähes kaikilla on taipumus ajaa 10 kmh alinopeutta (yleensä punaiset). Menkää pliis bussilla jos pelottaa!! Säästäisitte aika monen ihmisen hengen keräämättään taakseen imagojonaan."

Ajan punaisella Fiat Puntolla. Mut totta sekin, että se koira älähtää, johon kalikka kolahtaa.

Taas nousi verenpaine, kun naamakirjassa kaveri nillitti, että niiden, jotka eivät uskalla ajaa maantiellä kovaa, pitäisi käyttää bussia. Nämä teiden peltilaiskiaisethan vaan vaarantaa liikenneturvallisuutta, koska pakottavat kanssa-autolinjansa lähes aseella uhaten vaarallisiin ohituksiin.

Minkälainen ihminen sitten on se, joka ajaa sitä helvetin alinopeutta? Varmaan ensimmäisenä ja ainoana ihmisenä Suomessa voin nyt ylpeästi astua esiin kaapista ja myöntää, että se olen minä.

Ajan just sitä nopeutta, mikä on optimi nähden ajo-olosuhteisiin sekä sallittuun enimmäisnopeuteen. Joskus ajan yli, joskus ajan ali. Jos on pakko tehdä vaarallisia ohituksia, kun meikäläisen 79 km/h ei miellytä 80-alueella, niin senkun ajat mutkassa ohi ja rekkaa päin. Jos koko elämän tarkoitus ja mielekkyys on ajamisessa ja siinä, että pääsee joka paikkaan ylinopeutta ajamalla, niin omat on hautajaiset. Voinpahan kertoa kavereille, että oli aika ilkeen näköistä kun ohittajaa kuorittiin vastaantulleen Sisun puskurista.

Ajan vaikka 30 km alinopeutta, jos tieolosuhteet ja nykyvyys on huono. Perisuomalaiselle punaniskajuntillehan se on sietämätöntä. "Kyllä sitä pystyy talviolosuhteissa nollanäkyvyydessäkin ajamaan ihan normaalia pientä ylinopeutta", kuten varmaan kaikki muistaa männnätalven kolarisumista. Turvaväliä ei kannata myöskään pitää, koska sehän on homojen hommaa. Ja vilkut, ne kuluu käytöstä.

Sitten on vielä sekin, että kun perusauton nopeusmittari on kalibroitu näyttämään yläkanttiin. Tämä tarkoittaa sitä, että kun se pienimunainen Pera-Sörsselssön uudenkarhella mersullaan ajaa perässä GPS-navigaattorinsa kanssa, joka näyttää reaalinopeuden, toteaa hän, että minä, edelläajava, ajan alinopeutta. Kaikki mittarit näyttää vähän mitä näyttää. Esim. teiden mittauspisteet on myöskin ilmeisesti kalibroitu näyttämään yläkanttiin. GPS-mies sitten paskahalvauksen partaalla suu vaahdossa huutaa, että mikä on kun kaikki ajaa alinopeutta.

Ja noista julkisista. Vittu menisin mielläni esim. bussilla, mutta lähin bussiasema on yli 20 km:n päässä. Meenkö polkupyörällä sinne?

Ja ei hätää. Pysyn kaukana moottoriteistä. En mene sinne teitä muita kiusaamaan.

Omat kohtalaisen hyvät nyrkkisääntöni tiellä liikkumiseen olen oppinut isältäni, joka ei ole 40 vuoden aikana ajanut yhtäkään onnettomuutta. (Peltikolarissa on kerran tai pari ollut, kun takana höntyilevä maanteiden Mäkinen ei ole katsonut tarpeelliseksi pitää turvaväliä edellä ajavan isäni autoon.)

1. Pidä sellainen turvaväli, että mikäli edessä ajava auto tekee äkkijarrutuksen, ehdit hyvin itse hidastaa ennen pamahdusta ja mielellään välttää yhteentörmäyksen täysin.
2. Varaa aina hyvin aikaa ajamiseen, ettei kiireessä tarvitse ryhtyä extreme-temppuihin
3. Jos otat, et aja edes omalla pihatiellä
4. Suhteuta nopeus aina tien olosuhteisiin. Älä aja 100 km tunnissa nollanäkyvyydessä, vaikka siinä nopeuslätkässä niin lukisikin
5. Käytä AINA vilkkua. Vaikka käännyt pois mökkitieltä ja tiedät varsin hyvin, ettei sieltä ole muita ajoneuvoja tulossa. Vaikka se tuntuu kuinka helvetin turhalta, se voi joskus pelastaa vaaratilanteelta (ja vilkun pitää syttyä AINA ennen jarruvaloa)
6. Turvavyö kiinni, vaikka ajaisit vaan naapuriin

En sano, että olen hyvä kuski, mutta voin sanoa, että olen rauhallinen ja suht turvallinen kuski.

Yleensä hyvät mainokset jakautuvat kolmeen kategoriaan

a) Elokuvamainokset, jotka voivat olla hyvinkin tunnelmallisia, kauniita sekä koskettavia
b) Informatiiviset mainokset, joissa yksinkertaista grafiikkaa hyödyntäen kerrotaan uutismaiseen tyyliin suoraan se asia
c) Helvetin hauskat mainokset, jotka usein saattavat parodioida populaarikulttuuria tai tuoda siihen omia muistettavia hahmojaan/sloganeitaan

Sitten on kohderyhmä d) Kaikki muu paska, joka ei sovi ylläoleviin.

Jopa siis nää "Soita nollanollasataanollanollanollanolla ja löydä seuraa!" -mainokset on käsikirjoituksellisia mestariteoksia verrattuna johonkin saatanan "Saunalahti-opistoon". Siis, mitä vittua? Ensinnäkään, en ole millään lailla absurdien mainosten ystävä. Joku vitun kevytlevi mainostaa tuotettaan sillä, että akka tunkee itsensä jonnekin helvetin pesukoneeseen, kun on nähnyt siellä saukon (). Mielikuvitustani venyttämällä olisin vielä hyväksynyt tuon pyykkipulverimainokseksi. "Raikas luonnonmukainen tuoksu" tai jotain muuta paskaa. Mut ei. Pyykkikone ja saukkohan ilmeisesti luovat kaikille muille ihmisille välittömän assosiaation voihin, paitsi minulle.

Mut siitä Saunalahden opistosta. Kysyinkö jo, että mitä vittua? Mitä siinä mainostetaan? Liittymää? Vai jotain uutta palvelua? Lopettaisivat mainossuunnittelijat jo niiden sienten vetämiset.

Laitanpas nyt kuitenkin väliaikatiedot.

Eli, meillä on nyt 13 itua, joista yksi mennyt lahjaksi ja varmaan annan yhden toisenkin lahjaksi. Yhden jätin Virroille parvekkeelle kokeiluksi, että miten pärjää ulkona ja kaksi muuta tyrkkäsin amppeliin kasvamaan sipulien sekaan. (Oletan, että noi kaikki menee vetuiksi, mutta kokemushan sen sitten opettaa, etten tee toiste.)

Poikaystävän purnu näyttää tältä tällä hetkellä:


(Tuolle yhdelle on siemen jotenkin hassusti juttunut sen päähän kiinni..)


Omat kaksi rimpulaa näyttävät tältä (toisen annan lahjaksi, jahka löydän tarkoitukseen sopivan ruukun):




Tässä on nyt tällä hetkellä menestynein rimpulani

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - kesäkuu 27, 2012, 01:23:57 ap
Eikä se liene meille kenellekään valtava häpeän aihe, jos osaamme kirjoittaa omaa kieltämme suh't kelvollisesti?

Ennenhän se oli häpeä, jos ei osannut kirjoittaa. Hyvää kirjoitustaitoa sekä lukeneisuutta edellytettiin "hienoilta" ihmisiltä. Nyt kai se nuorison keskuudessa on enemmänkin mageeta, mitä enemmän menee pilkut ja muut metikköön. *Siirtyy paasaamaan Räyhiksen ketjuun, miten tämäkin asia oli ennen paremmin*

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - kesäkuu 27, 2012, 01:23:57 apNostan pirusti hattua kaikille foorumilaisille, jotka osaavat myös kirjoittaa todella hyvää tekstiä esim. englanniksi!

Itse kirjoitan novelleja (ts. fanfictionia) englanniksi. Saan yleensä eniten kiitosta kieliopistani, vaikka minusta sen hallitsemisen pitäisi kirjoittajille olla itsestäänselvyys. Valitettavasti tietyissä fandomeissa eivät tuhansistakaan kirjoittajista monet hallitse sitä lainkaan. Tämä ei suinkaan johdu kansainvälisten kirjoittajien määrästä. Suurin osa fanfictionia kirjoittavista harrastajista kun on yhä yhdysvaltalaisia.

Olin kirjeenvaihdossa erään jenkkiäidin* kanssa ja minulle paljastui, että koulussa (ainakaan vanhemmille oppilaille) ei opeteta lainkaan kielioppia. Esseekirjoituksissakin arvostellaan vain kirjoituksen sisältö, ei ulkoasu. Olin vielä järkyttyneempi asiasta kuin tämä äiti.

Tämän tiedon valossa väittäisin, että kieliopin osaamattomuudella ja fanfiction-tarinoiden laadullisella romahduksella on yhteys. Kieliopin ja kielen ymmärtämisen hallinta liittyvät vahvasti siihen, miten hyvää tekstiä ylipäätään pystyy tuottamaan.

Ja ai niin, onnea tulevasta kirjastasi!


*"I sympathize with your search for decent writers - you're right and there
aren't many. So many of this newer generation can't even write the language!
The grammar is atrocious, and the story plot and development looks like it was
written by a five year old. It's the English teachers today... they don't
teach the kids how to write appropriately. My youngest daughter just
graduated High School, and she would bring me papers that she'd written - and
I'd be so shocked when the paper would be marked with an 'A' and the grammar
was horrible! (I'm a grammar nazi, though I know I make mistakes, too, but
there's just limits...) I mean, her ideas and what she was writing about were
good, but the grammar was trash, and the teachers never once notated that at
all. I asked my daughter about it, why the teachers weren't saying anything
about the grammar or correcting it, and she told me that they don't grade on
grammar anymore, but how well formed the idea is. O_O And that's why there's
so much terrible stuff out there now. I'm old school - back when a teacher
would have taken a glance at today's papers and slapped an 'F' on it right
away. (shudders)"

Lainaus käyttäjältä: Räyhis - kesäkuu 27, 2012, 13:09:55 ip
Minä en ole koskaan ymmärtänyt miten voi juoda jotain alkoholijuomaa "kyllästymiseen" asti. Tuleeko joistain känneistä muka oikeasti joku inhoreaktio jonka aivot jatkossa yhdistävät tiettyyn alkoholijuomaan?

Join männävuosina abiristeilyllä metsämansikkalikööriä. Siitä seurasi vuorokauden purjoputki, ja alkoholimyrkytystilaa ei toki auttanut lainkaan se, että olin lukittuna huojuvaan peltipurkkiin. Nykyään aivot assosioivat sen metsämansikkaliköörin hajun/maun/pullon etiketin tuohon olotilaan.

Muista alkoholeista ei ole tullut vastaavaa reaktiota, mutta yksistä sipseistä kyllä. Kun on oksentanut rajusti putkeen sitä samaa makua ulos sisuskaluista, niin ne sipsit maistuvat yksinkertaisesti oksennukselta aivoilleni.

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - kesäkuu 24, 2012, 01:50:21 apTämä on chilifoorumi, ei äidinkielen yo- kirjoitukset.

Mitä varten lukiossa on äidinkielen yo-kirjoitukset? Miksi meille opetetaan äidinkieltä? Ei suinkaan kokeita vaan elämää varten. Tai niin kuin joku viisas sanoi; non scholae, sed vitae discimus.

Muistan lämmöllä nuoruuteni ajan foorumeita, joissa sai bannit siitä hyvästä, jos kirjoituksen taso ei ollut tarpeeksi korkealuokkaista. Näille foorumeille rekisteröityminenkin vaati esimerkkiesseen kirjoittamista, jotta moderaattorit pystyivät arvioimaan hakijan kielellisen tason. Kuulostaa hyvin elitistiseltä ja moni, esimerkiksi lukihäiriöön vetoava, kokisi tuon suorastaan syrjimiseksi. Paskapuhetta on kuitenkin se, etteikö tavallisen älykkyysosamäärän omaava ihminen pystyisi kirjoittamaan selkeää ja jäsenneltyä suomen kieltä. Koen erityisen naurettavaksi tuon lukihäiriökortin, koska olen itsekin lukihäiriöinen. Kyse ei kuitenkaan meidänkään kohdalla ole muusta kuin siitä, että pitää olla hieman huolellisempi kirjoittaessaan. Virallisemmat jutut kirjoitan aina ensin Wordiin, jossa on automaattinen oikoluku, jonka nykyteknologia meille aivopiuhavikaisille mahdollistaa.

Nykyään kielinatseja pidetään idiootteina vain siksi, että valtaväestö ei jaksa piirun vertaa panostaa omaan kielelliseen ulkoasuunsa. Pilkuista niuhottajia ei kuitenkaan olisi ollenkaan, jos kaikki jaksaisivat nähdä vaivaa ulosantinsa eteen. Ja kun kerran oppii tuottamaan hyvää tekstiä, kyse ei ole edes vaivannäöstä.

Itse en kuitenkaan paheksu murre- tai puhekielimäistä kirjoitustyyliä, mikäli lauseet on muutoin muotoiltu hyvin.

Kiitti hei kaikille lämpimästä vastaanotosta!

Testosteronittomuudestani taas en voi mennä takuuseen. Tuntuu, että meikäläinen on kovempi jätkä kuin noi muut tuttavapiirin kikkelinkannattimet, vaikka olevinaan kovia rokkijätkiä ovatkin. Mut taitaakin toi karvakämmenisyys kuulua tän harrastuksen naispuolisten otusten ominaisuuksiin muutenkin!

Lainaus käyttäjältä: Nikodeemus - kesäkuu 24, 2012, 21:10:06 ip
Meillä on maine coon. 6kk 6,3kg... Oikein kiltti ja herttainen kollinkoltiainen. Tykkää kiehnätä ja aina pitää olla siellä, missä tapahtuu.

Meikäläisen ylemmässä postauksessa näkyvä herra Yuki (ikää 4 vuotta) on kerryttänyt itselleen yli 8 kilon elopainon (viimeisimmässä punnituksessa, nykytilanne voi olla jo enemmänkin). Saattaa siellä pikkasen olla pläskiäkin, mutta enimmäkseen kyllä hyvin jäntevä ja lihaksikas uros! Isot kissat on kyllä vaan niin ihania ja ylvään leijonamaisia.

Kollikissat meidän taloudessa on yleensä aina olleet todella leppoisia. Nartut (arvatenkin) taas hankalia. Pakko sanoa, että kaikista kissoistani Yuki on varmastikin lempparini. Isoin ja kaikkein ystävällisin. Vähän jännitin, kun ystäväni tomera 3-vuotias tuli käymään ja kissat eivät olleet koskaan nähneet pikku lapsia. Hienosti herrat suhtautuivat pieneen ihmiseen, vaikka se koko ajan oli retuuttamassa ja vetämässä hännästä. Voi itse olla hyvin mielin, että jos/kun omaa jälkikasvua tässä siunaantuu vielä kissojen elinaikana, osaavat olla rauhallisia pienille ihmisille.

Lainaus käyttäjältä: Miksu77 - toukokuu 14, 2012, 23:53:26 ipMaine coon rotuista kissaa olen haaveillut, mutta on liian kallis nykyiselle budjetilleni. Ehkä joskus

Itsekin haluaisin Maine Coonin tahi Norjalaisen metsäkissan, kun ovat suurimpia kotikissarotuja. Pidän isoista ronteista. <3 Päätin tosin perheemme uusimman tulokkaan myötä, että rotukissoja en jatkossa aio hankkia. Eläimiä ylijalostetaan ja jalostuksessa käytetään liian pieniä geenialtaita, jolloin jalostus takaa sen, että maailmaan syntyy aina vain lisää syntymävikaisia pentuja, joita kukaan ei huoli. Kissojen kohdalla tilanne ei vielä ole niin paha kuin koirien.

Olin työharjoittelussa vuosia sitten Lahden eläinsuojeluyhdistyksellä ja minulle kävi henkisesti raskaaksi katsoa, miten kauniit ja ihanat kissat joutuvat elämään, moni kenties lopun elämäänsä, yhdessä huoneessa 20 muun kissan kanssa. Markkinoilla on tarjolla valtava määrä jos jonkinlaisia rotukissoja ja sekarotuiset, etenkin aikuiset kissat, eivät kelpaa kellekään. Vähintä mitä pystyin tekemään oli adoptoida sieltä meille yksi vanha neitokainen ja antaa edes yhdelle elämän hylkäämälle kissalle ihan oman kodin.

Meillä oli ennästään jo kaksi puolisiamilaista poikaa. Kun toin vanhan neidin, eli Jengan kotiin, isäni tuskastui ja oli kiivaasti ajatusta vastaan. "Ei enää yhtään kuseksijaa meidän huusholliin!" Jengalle alussa uuteen kotiin sopeutuminen oli vaikeaa. Murjotti viikkokausia sängyn alla ja meni vain pimeän turvin hieman syömään ja juomaan. Ei rassu uskaltanut hiekkalaatikollakaan käydä. Isäni jatkoi murinaansa ja motkotustansa, että vihaa kissoja.

Kun koitti aika, että minun piti muuttaa pois opiskelemaan, pakkasin pojat mukaani ja isäni katsoi Jengaa, joka kehräsi tyytyväisesti tämän sylissä. (Jenga ei pidä minusta yhtään, koska olen ollut aina se, joka antaa antibioottiruiskeet ja lääkkeet, pitää minua varmaan vain ihmiskokoisena antibioottiruiskeena...) Isäni totesi sitten partaansa raapien, että olisi varmaan parasta, että "Tyty" jää hänen luokseen maalle. Eipä kaveruksia olekaan voinut sen jälkeen erottaa. Pojat lähtivät minun mukaani ja Jenga jäi isäni piloille hellittäväksi. Ajan myötä epäluuloisesta ja epäsosiaalisesta kissasta on tullut rapsutuksista ja rakkaudesta nautiskeleva sylikatti. (Ei tosin tule minun syliini.)

Nyt kun muutin isännän kanssa yhteen, joudun hyvin raskaan ja vaikean päätöksen jälkeen jättämään omat kissalapseni isäni luokse maalle, koska oman mieheni silmät muurautuvat pidemmän yhdessäoleskelun jälkeen umpeen kissojen seurassa. Toiveissa olisi pystyä ostamaan joskus omakotitalo, jotta sekä kissoille että miehelle riittäisi omaa tilaa.

Nyt kolme kissanroikaletta siis majaavat yksin asuvan isäni, vannoutuneen kissanvihaajan, luona. Nukkuvat kuulemma joka yö samassa sängyssä ja puuhailevat kaiken yhdessä.


--> Yuki, Lucifer ja Jenga


Ja vielä kerran Lucifer ja Yuki

Suomen kieli kirjoitetaan tosiaan pienin kirjaimin ja erikseen, eli suomen kieli, kun puhutaan substantiivista. Adjektiivina sana on muodossa suomenkielinen. Hankalaa ja mennyt itseltäni monesti sekaisin.

Tunnustaudun itse pahemman luokan kielinatsiksi. Ainakin itselläni käy rinkeli kuumana, jos mies osaa kanssani keskustella käyttäen genetiiviyhdyssanoja sekä puolipistettä oikein. Antaa välittömästi itsestään älykkään ja keskustelukumppaniaan huomioivan vaikutelman.

Varmasti valtaosa ihmisistä on sitä mieltä, että asiat tulevat selviksi ilman, että jokainen pilkku ja tavuviiva on prikulleen oikein. Mutta voin sanoa, että pitkiä tekstejä lukiessa, joissa ei ole pahemmin välimerkkejä, liioin kappalejakoja tai kiinnitetty huomiota yhdyssanoihin, käy lukeminen ihan työstä.

Vaimiltä tuntuisi lukea tällaistatekstiä ilman oikein jäsenneltyjä, väli merkkejä kestää? hetken jäsennellä että mitätässä on nyt tarkoitettu kaan. Jos haluaa viela extrememmaksi niin eisit, oie kiinnita huomit oikein kirjoiutukseenkoon hyvinkan tsasta selvaa saa ei ko s???

Kyllä ne välimerkit ja oikeinkirjoitussäännöt ovat olemassa ihan syystä. Eivät vain kirjoittajien kiusaksi.

Omat top-inhokit väärinkirjoituksessa:

*enääN
* itsekKin
* liiat välimerkit!!!!!!!!!!!!11111111111111+++
* yhdys sanat
* Kun Jokainen Virkkeen Sana Kirjoitetaan Isolla
* opiskelia/aurinkoijnen

Kirjoitusvirheet ovat asia ihan erikseen. Niitä sattuu parhaimillekin Pulitzeristeille ja ne eivät ole osoitus tyhmyydestä.

Kerran motkotin opiskelijakaverilleni tämän yhdyssanojen heikosta osaamisesta. Puolustus oli se, että kyllä hän yhdyssanat osaa, muttei jaksa epävirallisiin teksteihin niitä laittaa oikein. Siis, ei jaksa? Korkeakouluopiskelija. Samat riemuidiootit myös ovat siltä mieltä, että auton vilkku kuluu käytössä. Jos olisi jalka mennyt ruudusta läpi, olisin monottanut sitä kulkusille.

Olen tehnyt kotidiagnoosin itselleni, että todennäköisesti mulle on puhjennut vuonna 2008 ärtyneen suolen oireyhtymä. En poissulje mahdollisuutta Crohnin tautiinkaan, vaikka laihtumista ei oo kyllä missään määrin ollu havaittavissa.

Allergioista ja niiden epämukavista oireista voitte olla mitä mieltä hyvänsä, mutta voin sanoa, että mikään ei kyllä ylitä niitä helvetin tuskia, joita tulee ärtyneestä suolesta. Mulla on kuitenkin itselläni pamahtanut poikki niin käsi kuin kylkiluu ja kun oli käsi kipsissä, niin samaan putkeen hajosi nivelsiteet jalassa. Noiden vaivojen aiheuttama yhteenlaskettu kipu ei ole kuitenkaan edes samassa asteikossa vatsakipujen kanssa. Kun on vetänyt kombinaation nuudelit+pähkinät+litroittain maitoa+äärimmäisen chilistä ruokaa, niin kipua voisi kuvailla siten että, jos belsepuuppi vetäisi sinua orjantappuraisella hiiliparrurra kuivana kakkoseen, voitaisiin olla lähellä totuutta.

Vuonna 2009 mulle tuli elämäni ensimmäinen suolistokramppi. Jos luonnehtisin kokemusta jotenkin, niin miettikääpäs, jos suolenne ruutattaisiin täyteen tulikuumia lasinsiruja ja sitten joku kääntäisi suolta kuin puristaisi vettä pois märästä rätistä. Siinä lähti jalat pois alta ja hetken aikaa piti hengitellä äärimmäisen varovasti, että uskalsi - tai edes pystyi - ottamaan sivuaskeleen vessan suuntaan. Tuolloin en tiennyt, mikä hitto oli iskenyt, ja meinasin soittaa ambulanssin. Siinä tilassa ei vaan puhelimeen puhuminen - saati liikkuminen - olisi tullut millään lailla kyseeseen. Ei oo muuten chilikään saanut koskaan niin hikoilemaan kuin se vatsakivun määrä.

Hieman myöhemmin sukulaistytöllä diagnosoitiin kuukausien tk-ruljanssin ja yksityisten konsultaatioiden jälkeen ärtyneen suolen oireyhtymä. Tein varovaisen johtopäätöksen, että mulla saattaisi olla samainen vaiva. Ja jos haluatte muuten lisää perspektiiviä tuohon kipuun, niin tämä sukulaistyttö sanoi, että synnytyssupistukset ei tuntuneet enää missään, kun oli vuosia kärsinyt ärtyneen suolen aiheuttamista kivuista.

En ole lääkäriin vielä jaksanut vaivautua, koska sukulaiseni kuvaus suolitähystyksestä ja siitä ylentävästä tunteesta nähdä oma karvainen perseenreikänsä lääkärin monitorilta ei mairitellut. Kun ei tuohon vaivaan ole edes mitään lääkettä tai hoitoakaan olemassa. Pitäisi vain vältellä vatsaa ärsyttäviä ruokia.

Nyt kuitenkin 2010 mulle on alkanut tulla iho-oireita kasvoihin ja käsitaipeisiin. Välillä jälki on ollut kohtalaisen rumaakin. Pelkäsin 2010, että iho alkoi oireilla kissoistani. Voin sanoa, että jos asia olisi ollut näin, niin olis ollu niskakiikkuajatukset melko lähellä. Lapsistani en kuitenkaan voi luopua. Nyt kuitenkin kun olen ollut pitkiä aikoja ilman kissoja, oireet ovat välillä jopa pahentuneet. Veikkaan, että nämä ihottumat ovat myös ruoka-aineperäisiä.

Tuntuu vähän pahalta sekin ajatus, että joutuisin tekemään kompromissejä ruokavaliossani. Meinaan olen juonut maitoa 1-2 litraa päivässä varmaan siitä asti, kun hengitin ensimmäisen kerran ilmaa. Limppareita, mehuja, sidukoita tai muitakaan en juo koskaan. Juon maitoa janoon, ruokajuomana ja herkuttelujuomana. Laktoosittomaan ei ole opiskelijan kuukausituloilla ja tuolla kulutusmäärällä varaa. Ja kerran kokeiltuani laktoositonta kuuria, huomasin, että oireet hävisivät vähäksi aikaa, mutta palasivat taas jonkun ajan kuluttua. Joten en tiedä, onko ongelma laktoosissa vai maitoproteiinissa. Toisaalta taas jäätelöstä, juustoista tai muista rahkoista ei tule taas käytännössä ikinä oireita. Vaalea vilja tuntuu myös tökkivän mahassa.

Alan harkita lääkärissä käyntiä, vaikka jos kyse on todellakin tuosta ärtyneestä suolesta, niin asialle ei ole mitään tehtävissä. Ja jos lääkäri käskee olla juomatta maitoa ja syömästä tulista ruokaa, en tee sitä kuitenkaan.

Vinkki muuten muille vatsavaivaisille. Imodium toimii ihan törkeän hyvin kipuihin. Suoranainen ihmelääke. Sitä ei kuitenkaan kannata vetää kuin karkkia, ei tee hyvää suolistolle pitkäaikaisessa käytössä. Mutta jos ihan pahimpiin kipuihin napsii kerran parissa kuukaudessa, niin sitä saa melkein työntää mitä hyvänsä viinahissistä alas ja tasan varmaan Imodiumilla lähtee kaikki kipuilut!

Ja joo, peruspaskaisesta maalaishuushollista olen kotoisin. Aina ollut kissoja ja koiria. Lapsena ei ikinä minkäänlaista allergiaa tai vaivaa. Nyt kaupunkiin muutettua on alkanut joka paikka prakaamaan. Saattaa ikäkin sen tietysti tehdä.

Siirsin kaksi isointa itua omiin ruukkuihinsa. Tässä on nyt isoin rimpula.



Multana Biolanin musta multa ja altakastelussa.

Muut idut eivät mielestäni olleet vielä tarpeeksi isoja siirrettäviksi, mutta vaihdoin niidenkin astiaan mullat. Bih Jolokia -perheelleni tulee mielenkiintoinen lomamatka kotipaikkakunnalleni. En viitsi jättää niitä tänne opiskelijakämppään kahdeksi viikoksi oman onnensa nojaan, joten tulevat nauttimaan maalaiselämästä minun kanssani.

Päivittelen varmaan tilannetta kahden viikon kuluttua, kun minä ja chilit palaamme kotiin.

Edit: Jos isälläni riittää kiinnostusta, niin saatan jättää hänen huomaansa pysyvästi idun tai kaksi.

Naapuriasunnosta kuuluu taas sellaista elämöintiä kuin olisi maailmanlopun hurmos menossa. Vituttaa, koska oma juhannuksenvietto on tätä. Istun koneella ja avaudun chilifoorumilla, kun isäntä on juhannuksen töissä.

Haluankin tässä yhteydessä osoittaa avoimen kirjeen seinänaapuripariskunnalleni. Ahem.

"Hyvä Toveri Markus, tai Make, niin kuin avopuolisonne Teitä kutsuessaan kännissä aina parvekkeeltaan sisälle asuntoonne rääkyy.

Kasvatan erää Bih Jolokia -chiliä ja ajattelin lahjoittaa Teille tästä (joskus) valmistuvasta erästä parhaimmat ja tulisimmat yksilöni parhaimmaksi näkemäänne käyttötarkoitukseen. Jos ideoista on pulaa, niin suosittelen työntämään vaikka koko satsin sellaisenaan akkanne leipäläpiin. Ehkä se sillä hiljenisi, ainakin hetkeksi."

Möly on siedettävällä asteella vielä asuntoni sisällä, mutta parvekkeella käydessäni korvia vihloo usein naaraspuolisen yksilön raakkuva kälätys, koska keskustelujahan ei voi käydä normaalilla puhevoimakkuudella. Ja tietysti meidän muiden naapurien iloksi on parvekkeen ovi pidettävä aina auki, jotta mahdolliset mölyhaitat kantautuvat mahdollisimman laajalle.

Olen tosissani harkinnut tupakoinnin lopettamista. En siksi, että minua kiinnostaisi se, että kuolen todennäköisesti tällä menoa keuhkoveritulppaan, vaan siksi, että en saa parvekkeella enää hetken rauhaa istua, katsella kesämaisemaa ja nauttia keuhkojeni mustumisesta ilman, että naapurin parvekelasit helisevät emäntäihmisen mylvimisestä.

Kysyn nyt naisena, vilpittömällä ihmetyksellä, että mitä muiden naisten elämänhalulle tapahtuu siinä 40 ikävuoden tietämillä? Onnellisuus, viehkous ja tyttömäinen nauru kuolevat naisen sisältä ja jäljelle jää armoton käläytys, valitus, katkeruus ja kaksplus-palstalla ruinuaminen.

Joo. Eli. Olen 23-vuotias emäntä ja lähtöjään Lahden seutuvilta. Tätä nykyä opiskelen työttömäksi taiteilijaksi Virroilla ja siinä sivussa harrastan kaikenlaista. Lähimpänä sydäntä jo alanikin puolesta elokuvat, kirjallisuus, sarjakuvat ja populaarikulttuuri varmaan ihan koko kirjossaan.

Tänä vuonna päähäni pälkähti ajatus, että kun on tuo tulinen ruoka maittanut aina hemmetin hyvin, niin voisi kokeilla kättensä taitoa näiden jalojen chilihedelmien kasvatuksessa. Eli, tällä erää erinäisissä paikoissa asuntoani kasvaa Bih Jolokiaa, joka yrityksistäni huolimatta ei ole vielä päässyt hengestään. Sivuhuomautuksena siis sellainen fakta, että en ole koskaan kasvattanut mitään. Ikinä.

Olen mustia sydänjuuriani sekä surkastunutta sieluani myöten äärimmäisen eläinrakas. Kaikesta muusta teen huumoria.

Ison miehen annos helppoa chilitonnikalamunakasta:

2 x Pirkka chili-tonnikalapurkki
2-3 x kananmuna
250 g raejuustoa

Isket kaikki ainekset haluamassasi järjestyksessä sekoituskulhoon ja kaadat pannulle. Pannua ei tartte erikseen rasvata, kun tuossa tonnikalapurkissa on jo sitä öljyä riittämiin.

Sanoisin, että tulisuus on: 3/10
Eli sopii hieman herkkäsuisemmallekin ruokailuseuralle.