Lainaus käyttäjältä: juhaharkonen - marraskuu 16, 2009, 08:41:48 ap
Millä saisi chilit kuivatuksen jälkeen kivuttomasti jauheeksi? Onko pelkkä jauhettu pippuri hyvää mausteena vai pitäisi lisätä esim. suolaa?

Minä tein naga- ja habanerosadostani jauhetta kuivatuksen jälkeen sauvasekoittimella. Siis sellaisella halvalla joka kodista löytyvällä mallilla, mihin saa sen vakioterän tilalle umpinaisen kulhon + suurehkon silppuriterän. Äärimmäisen vaivatonta ja nopeaa, ei montaa sekuntia mennyt. Hyvää tuli.

Kantta aukaistessa kannattaa olla varovainen. Sitä chilipölyä ei tarvitse olla kuin hitunen ilmassa kun... no jokainen varmaan arvaa miten tuossa voi käydä. Kyyneleitä. Kuolaa. Irvistyksiä. Vaikerrusta.

Lainaus käyttäjältä: ihis81 - lokakuu 09, 2009, 20:27:59 ip
Pikainen kysymys.

Kuinka monelle kasville riittää esim 3kpl niitä 200-250W ESL lamppuja joita on myynnissä tuolla torilla Jones85x,n toimesta?

Minulla on kaksi kappaletta 250W ESLejä, joilla kasvatan, tai pikemminkin sadotan kolmea chinenseä. Vähän ahdasta on jo näinkin, mutta lajikkeista riippuen sanoisin että kolmella vastaavalla lampulla sadottaisi maksimissaan ehkä noin kuutta pienehköä tai keskikokoista kasvia. Talven yli elättämiseen riittää vähempikin valaistus.

Painotan että vastaus riippuu kasvien koosta ja siitä että haluatko satoa vai vain pitää kasvit hengissä talven yli.

Kaksi suosikkiani nyt yhdessä! Top Gearin maailmankuulu Jeremy Clarkson ja tuliset kastikkeet. Eli Jeremy on päässyt Dave's Insanity Private Reserven makuun, kokemukset löytyvät täältä:
http://www.timesonline.co.uk/tol/comment/columnists/jeremy_clarkson/article6860067.ece

No niin. Ostin paketillisen Fataliin Naga Moricheja, ja pitihän niitä tietysti kokeilla. Valitsin rasiasta pienimmän yksilön - sellaisen peukalon kokoisen - josta pilkoin puolikkaan texmexpataruokaan. Toki tietysti maistoin hitusen ihan pelkiltään, kantaosasta toki. Maku ja tuoksu ovat chinensemäisen tuttuja, hedelmäisen päällekäyvää ja dominoivaa, muttei se nyt ihan niin hirvittävän tulista ollut kuin mitä pelkäsin. Tulista kyllä, muttei siitä järki lähtenyt.

Kokkauksetkin onnistuivat, se pieni puolikas naga oli just presiis sopiva määrä kattilalliseen ruokaa. Tulisuus ei tunnu parin ensimmäisen haarukallisen kanssa ylitsepursuavalta ja pelottavalta, kuten niin monesti chilien kanssa kokatessa käy, vaan tulisuus kehittyy viipyillen. Loppu lautasellisestakaan ei mene tuskaillen vaan hyvästä mausteisuudesta nauttien.

Kyllähän nagaa voi ruoanlaittoonkin näköjään käyttää. Onpahan ainakin aivan perkeleen riittoisaa.

Vertailun vuoksi viime kesänä Hakaniemen torilta hankitut gambialaiset habanerot olivat kovin samankaltainen kokemus, silloin kun en ollut ihan niin tottunut chileihin, sain pilattua kokkaukseni näillä habaneroilla useammankin kerran. Maku ja tulisuus oli jotain aivan järkyttävää.

Lyhyesti kommentoituna luotettava toimittaja. Laitteet olivat sellaisia kuin luvattiin, toimivia ja hyvin pakattu.

Sivumennen kerrottuna ja tähän asti minkäänlaista kokemusta kasvatuskäyttöön tarkoitetuista lampuista omaamattomana, allekirjoittaneelle polttimoiden miehekäs koko tuli hieman yllätyksenä, ovat muuten isoja! 

Chilinkasvatus muuttui jälleen pykälää miehekkäämmäksi.

Ok, kiitos. Ja puhuinpa höpöjä noista Pain-kastikkeistakin, pullossa näkyy lukevan 11/2011 eli ei näköjään kovin helposti pilaantuvaa. Hyvä ettei tarvitse ruveta kiskomaan noita oikein urakalla, nuuka ihminen kun olen.

Siksipä kysyn, kun ei ole.

Eikä viimeistä käyttöpäivämäärää näkynyt mielestäni esim. Pain Is Good -kastikkeissakaan.

Mitenkä pitkään maustesoosit yleensä ottaen säilyvät syömäkelpoisina? Avaamattomina ja jääkaapissa varmaan pidempään, mutta kuinka pitkään? Kysyn, kun sain lahjaksi pullollisen "Dave's Gourmet Insanity Sauce Private Reserve - Jolokia Ghost Pepper Edition 2009" - soosia (joku haluaa ilmeisesti minut hengiltä  ), mutta pitäisi edelliset soosit saada kulutettua loppuun, ennen kuin korkkan tuon pullon. Kauanko tuota voipi säilyttää?

Verkkouutisten chilipää-haastattelu: http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=7698:chili-itkettaeae-raavasta-miestae-&catid=29:kotimaa&Itemid=4

Kuka tunnustaa olevansa Tyrnävältä? 

Lainaus
Onneksi olkoon Chiliwili, täydellinen tunnistus noin vähäisillä tuntomerkeillä. Fataliin sivustolta löytyy lisää vahvistusta. Kyllä tämä on Golden Nugget.

Yay! Kiitos. Kasveissa näyttää olevan yksilöllisiä eroja. Sinulla ilmeisesti hedelmät eivät missään vaiheessa muuttuneet mustiksi raakoina? Minulla ne auringonpuoleiset osat ovat täysin mustia, kunnes kypsyttyään vaihtavat väriään tumman keltaisiksi. Ihan mukava kasvi, ei lainkaan niin kitkerä annuumiksi kuin voisi kuvitella ja varsin satoisakin tuntuu olevan, etenkin kuin hedelmät ovat varsin kohtuullisen kokoisia.

Omaa päiväkirjaani en ole jaksanut juurikaan päivittää, kun ei ole ollut oikein mitään kerrottavaa, korkeintaan vain huonoja uutisia. Uusista kasveista yksikään ei ole vielä ruvennut chilistymään, kukkiminenkin tuntuu tekevän tuskaa. Vanhoista kasveista onneksi Inca Red Drop ja juuri tuo Golden Nugget ovat tehneet oikein mukavasti satoa. Siksipä tätä Chilivaarin päiväkirjaa on ollut mukava lueskella.

Joo-o. Idätin Fataliilta saadut siemenet vuodenvaihteessa ja muistaakseni kaikki itivät, mutta kovin hitaasti kylläkin. Tosin omissa idätyksissäni oli jotain hämärää muutenkin kun kaikkien lajikkeiden itämisajat olivat pikemminkin yli- kuin alle kuukauden...

Lainaus käyttäjältä: Ody - kesäkuu 13, 2009, 13:55:22 ip
Mietin sellaista, että saako hedelmien kasvuvaiheessa lannoittaa normaalisti vai pitäisikö lannoitteen määrää vähentää?

Yleinen käsitys on että hedelmien kasvuvaiheessa yletöntä typen käyttöä pitäisi vähentää, jottei tulisi sivumakuja. Mutta mielestäni se ei ole kovin tarkkaa, vaan olen antanut näitä tyypillisiä chiliharrastajien lannoitteita eli Bio-Growta tai Puutarhan kesää ihan yhtä lailla kuin muulloinkin.

Voimakkaasti typpipitoisilla lannoitteilla kannattaa olla varovainen, tai muutoinkin irvistyksiä ja huhhahhei-huokauksia aiheuttavat chilit aiheuttavat lisäirvistyksiä typen kitkeryyden vuoksi.

LainausKukkia lähtee useita samasta pisteestä ja palot ovat melko lyhyitä ja paksuja. Isommat leviävät vielä enemmän tyvipäästään. Isoin on nyt yli viisisenttinen ja melkein 3 cm paksu. Pienehkö Jalapeño tuosta tulee lähinnä mieleen.
Ehdotuksia?

Kukkien väri, lehtien muoto ja hedelmien muoto näyttävät aivan samanlaiselta kuin omassa Golden Nuggetissa. Varsinkin jos hedelmät kehittyvät ensin lähes mustiksi ja siitä tumman keltaisiksi.

NONIIN! \m/ Täällähän keskustellaan oikein kunnon musiikista, kunnon bändistä ja kunnon bändin kunnon levystä! Minä tällaisena keski-ikäisenä jääränä en ollut jaksanut pitkään aikaan innostua mitenkään mainittavasti mistään levystä, saati mistään bändistä. Nuoruuden into oli ikään kuin kadonnut kauan sitten ja huvittuneena olin seurannut nuorempien sukupolvien "paras juttu IKINÄ!!1!-hehkutuksia milloin mistäkin. Kunnes sitten kolahti Opeth ja Ghost Reveries.

Kaveri tuossa muutama vuosi hehkutti "jotain opettia", jota satuin sittemmin kuulemaan jostain nettiradiosta. Ja sitten höristin korviani uudemman kerran, kun en oikein saanut tolkkua kappaleista, niin erilaiselta se kuulosti. Ei kertosäkeitä, ei mitään tyypillisiä A, B ja C-osioita. Biisitkin ovat miehekkään mittaisia. Ja tässähän vielä öristäänkin, luoja paratkoon! Ostinpa sitten uteliaisuudessani juuri Ghost Reveriesin, kun sattui sopivasti kohdalle, oikein tyypillinen heräteostos siis ja laitoin levyn soimaan musiikkilistalle tuossa netissä surffaillessani ja kuinka ollakaan, viikkojen kuluessa huomasin kuuntelevani levyä yhä uudestaan ja uudestaan. Ja vielä lisää. Sitten menikin bändin muut levyt hankintaan ja valehtelematta voin sanoa että 5 CD:n soittimessani ei ollut ainakaan kolmeen vuoteen yhtään muita kuin Opethin levyjä. Yksinkertaisesti tuollainen tavallisesti kuuntelemani normaali metallimusiikki ei enää säväyttänyt lainkaan, muista musiikkilajeista puhumattakaan. Ainoa mikä kelpasi oli Opeth.

Mitä voin enää sanoa bändistä, mitä muualta ei ole kuultu? Harvoissa örrinmörrin-bändeissä on hyvä örisijä ja yhtä lailla harvoissa bändeissä on hyvä puhtaasti-laulaja. Opethissa on molemmat ja vielä samassa persoonassa.

Ghost Reveries on minulle vielä tänäkin päivänä "se juttu". Reverie/Harlequin Forestissa kiteytyy kaikki: Löytyy runttausta, synkkyyttä, seesteisyyttä, proge-venyttelyjä ja kaikki vielä aivan poikkeuksellisen hyvin tuotettuna ja erinomaisilla saundeilla. En pysty vaatimaan musiikilta enempää, en kerta kaikkiaan voi.

Kymmenen tähden asteikolla annan levylle Spinal Tap-tyyliin yksitoista. Vielä vanha jääräkin pystyy nauttimaan elämän pienistä asioista, kiitos siitä Ruotsiin.

Tuosta löytyy kuva Malawilaisesta aivan alkuvaiheessaan: http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=4536.msg48557#msg48557

Vähän se on ankean näköinen tuossa kuvassa, mutta ajan mittaan siitä tuli todella tuuheankomea amppelikasvi. Kunnes se otti ja kuoli tässä keväällä. Harmi etten älynnyt ottaa siitä kuvaa myöhemmin, mutta kyllä tuostakin kuvasta selviää, miten päähaarat kasvavat.

Kasvi kasvoi alkuun ihan normaalisti ikkunaa vasten, jolloin se pääsi kasvattamaan pitkiä rönsyjänsä. Sitten vain laitoin ruukun roikkumaan ja oksat painuivat alaspäin ihan luonnostaan, ei se sen monimutkaisempi projekti ollut.

Ylempi melko varmasti jokin chinense, sillä kukan terälehdet ovat valkoiset ja toisaalta lehdet ovat varsin suuret, pyöreät ja hivenen ryppyiset. Ja kasvin runkokin näyttää varsin vahvalta.

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - toukokuu 24, 2009, 00:17:50 ap

Lainaus käyttäjältä: Emilio - joulukuu 17, 2008, 15:28:35 ip
Hedelmien muodon ja kukan perusteella Chinense, näyttää hedelmien persuteella Datililta. Mikään asiantuntijan kommentti tämä ei ole, eli ota kommenttini varauksella

Kaikella varauksella ja kunnioituksella... Datil on varsin harvinainen ja epätavallinen chinensepaprika, jota kasvaa vain Floridassa. Se on lisäksi useimmiten oranssi, ei punainen. Siksi, vaikka tuo toki voikin olla Datil (mikäli siemenet saatu Datilin omistajilta), se paljon todennäköisemmin on punainen versio Habanerosta, ylivoimaisesti yleisimmästä chinensepaprikasta. Ja mahtava lajike tuo onkin!

Juu, kuvien perusteella ei näytä sellaiselta Datil Rediltä, mitä itse kasvattelin Fataliilta saaduista siemenistä viime kesänä. Omat kasvit olivat reilusti puolitoistametrisiä, todella vahvarunkoisia ja puumaisia. Alemmat lehdet olivat aikuisen miehen kämmenen kokoisia, ylemäät sentään onneksi vähän pienempiä. Satoa ei vaan oikein meinannut tulla, toinen kasvatti yhden punaisen ja toinen yhden oranssin(!), maultaan chinensemäisen ja hyvin tulisen hedelmän.

Ilmeisesti käytät varsin suurta tai ainakin syvää ruukkua? Juuret eivät luultavasti ole kasvaneet pohjaan asti ja kasvi kituu kuivuudessa, vaikka vesisäiliössä olisi runsaastikin vettä. Vastaisuuden varalle kannattaa istuttaa kasvi varsin syvälle, eli ainakin sirkkalehtiä tai alinta lehtiparia myöten. Tällöin juurilla ei ole ihan niin pitkä matka kasvaa kohti vesitilaa.

Mitä tehdä? Voit tietty repiä kasvin ja kaivaa syvemmän kuopan ja laittaa kasvi takaisin. Kasvi saattaa ottaa itseensä moisesta hetkellisesti, mutta eiköhän se siitä. Toinen vaihtoehto on laittaa kasvi yksinkertaisesti pienempään ruukkuun. Tai sitten vain kastella kasvia jatkossa päältä päin. Tätä viimeistä en kyllä suosittele, sillä säiliössä lojuva vesi on hyvä kasvualusta kaikenmaailman ei-toivotuille barbabapoille ja päältä kastellessa multakin tamppautuu, eivätkä juuret saa kunnolla ilmaa.

Minulla itselläni oli Starfish viime kesän kasvamassa 30 cm altakasteluruukussa ja siinä kävi juuri kuten sinullakin, kasvi meinasi nääntyä kuivuuteen, vaikka säiliö lainehti vettä. Siirsin sen 20 cm ruukkuun ja nyt tuo on päättänyt ruveta jo kukkimaankin.

Lisähuomiona vielä se, että minulle sattui kohdalle pari sellaista altakasteluruukkua, missä ne välipohjan syvennyksen aukot eivät olleetkaan auki, vaan reikiä piti suurentaa/halkaista itse veitsellä.

Edit:No hmm... Tarkemmin kuin luin, niin et kyllä maininnut että kasvisi varsinaisesti kärsisi veden puutteesta. Jääköön tuo minun hiukan ohi aiheen mennyt sepustus paikalleen, jos siitä jollekin olisi vielä iloa.

Minä kyllä väittäisin pikemminkin, että vihdoinkin Suomessa saa muutakin kuin täysin maustamatonta sapuskaa - pidän tyypillisiä, hyvin niukasti maustettuja ruokia täysin maustamattomina. Minusta ei ole lainkaan omituista että mm. Pain-kastikkeita saa jo 'joka paikasta', vastaavan tulisia kastikkeita, mausteita yms. on saanut ulkomailta jo iät ja ajat, eikä niissä ole ollut mitään omituista sikäläisissä kulttuureissa.

Chiliwili = Tänne keskustelupalstalle sopiva väännös. Lausutaan kuin animaatiosankari Chilly Willy, suomalaisittain Silli-Ville.

http://i143.photobucket.com/albums/r128/Poetic_dude_07/chilly-willy.gif