Dodii. Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi käydä sähköliikkeessä lamppuostoksilla. Sopivaa johdollista ei ollut, joten sellainen piti tilata, kun ainoa vaihtoehto olisi ollut, että sähkömies modaa virtajohdon johonkin muuhun. N. 112 euroa yhteensä 120 cm valaisin ja kaksi 965-putkea. Tilatusta valaisimesta, kun se piti tukusta tilata, ei ollut kuvaa mukana, joten yllätyksenä lampun toisessa päässä roikkuu jatkojohdon pätkä, työmaavalaisin kun on. Vaan eipä tuo nyt niin paljoa meikäläistä haittaa, joten olkoot. Kaupasta vielä ruuvikoukkuja ja ohutta ketjua ja ei kun askartelemaan. Askartelun jälkeen oli sitten hyvä tutustua pakettia aukaistessani löytämääni pieneen muovikääröön, josta paljastui tuommoisia klipsuvirityksiä, joihin ketjut olisi voinut kiinnittää ja jonka autuaasti asentamisen huumassa tyystin unohdin edes avata. No, nyt ketjut ovat kiinni valaisimen molemmissa päissä olevissa johdoissa nippusiteillä, käyhän se tietysti niinkin. Varmaan paljon ghetompiakin virityksiä ihmisiltä löytyy.

Tällä hetkellä koko hökötys näyttää tältä.



Jos chilit näyttävät jonkun mielestä kidutetuilta, niin se johtuu siitä että ne ovat, kun ovat koko talven kärvistelleet ilman lisävaloa. Lamppua voisi tietysti säätää vähän matalammallekin, mutta olkoon nyt tuossa toistaiseksi, katsotaan sanovatko puskat mitään.

Jälkeenpäin tietysti rupesin heti miettimään, kun ostin pienemmät koukut kun ajattelin ensin kiinnittäväni ne itse verholautaan, enkä siihen lautaan missä verhokisko on kiinni, että pitäisiköhän nuo nyt kuitenkin vaihtaa suurempiin ja mitäs jos tuo lamppu nyt syystä X putoaa tai jotain. Vaan kaipa se tuossa pysyy, jos siinä ei roiku.

Hyvin valaisee, koko kämpässä tuntuu olevan tuon palaessa sellainen sopivan hämyinen valo, kuin pilvisenä päivänä.

Kyselin kaupassa sellaista putken ympärille asennettavaa ritiläviritystä jonka olen jossain toisessa liikkeessä joskus nähnyt, jotta lamput eivät posottaisi sivuille niin paljon, mutta myyjä ei myöntänyt kuulleensakaan moisesta värkistä. Täytynee kysyä vielä toisesta kaupasta moista.

Pitäisi varmaan siivotakin, että poliisit tuntevat sitten itsensä tervetulleiksi, kun joku kyttääjä jossain vaiheessa kuitenkin ilmoittaa, että täällä kasvatetaan höpöheinää.

Lainaus käyttäjältä: JuissiTku - helmikuu 15, 2014, 12:43:19 ip
Tontti on varissuolta suoraan eteenpäin 7800km, ihan siinä vasemmalta temppelin jälkeen

Eli jos nyt oikein arvaan, niin vaikutat jossain Isaanin nurkilla, mahdollisesti Udon Thanissa?

Lainaus käyttäjältä: Miquel - helmikuu 03, 2014, 08:33:07 ap

Lainaus käyttäjältä: jantsa - tammikuu 31, 2014, 19:27:05 ip
Mission Impossible: Ghost Protocol.

Juonihan tuossa oli ihan mukavan värikäs ja Banderas veti roolinsa hyvin. Loppuun asti piti katsoa ja silti pääsi tapahtumat yllättämään.

En nyt tiedä, mitä sinä olet katsonut, mutta ei tuossa mitään Banderasia ollut. 

Mission Impossible: Ghost Protocol.

Ei ollut oikein mistään kotoisin, tieto yllätti tasan nolla ihmistä.

Kuseskelevat kissat ongelmana?

https://www.youtube.com/watch?v=uIbkLjjlMV8

Paranneltu versio:

https://www.youtube.com/watch?v=goZ2DqMnaGc

Dodii, merkkipäivä, sillä ensimmäinen minipaprika todettiin kypsäksi ja katosi heti siementen talteenottamisen jälkeen ääntä kohti.

Alunperin suunnitelmani oli liioitellulla eleellä täyttää paprika aurajuustolla, kääriä se pekoniin ja syödessä kyytipojaksi 12-vuotiasta Balvenie double wood single maltia, mutta jäi nyt tekemättä. Vaan kaipa tuo arvoisensa lopun sai ihan vain suoraan puskasta syömälläkin.

Erinomaista oli, joten siemenet toki talteen ja saman tien idätyslautalle.

Vähän tietysti taas mietityttää kesä, että jos lomalla reissu kutsuu niin mihin minä tällä kertaa nuo puskat siksi aikaa lykkään, varsinkin jos alkavat enempi satoa pukata ja ei tästä syystä kehtaa pätkiä.

Bansheen ensimmäinen kausi saatu nippuun ja kaikki Sherlockit katsottu.

Kiitän.

Ei tuo näemmä ainakaan vielä ole poiskaan pudonnut, sen sijaan se on tosiaan alkanut kypsyä. Ottaen huomioon, että se päättää ilman mitään lisävaloa alkaa tehdä hedelmää keskellä pimeintä talvea, tuo pitäisi vissiin risteyttää sen kasvihuoneen nurkilta löytyneen Bolivian Rainbow'n kanssa ja Aji Perkele olisi askeleen lähempänä. Ei kuole kylmään, ei tarvitse valoa, ei poltetta ja maistuu kitkerältä, nuo kaikki olisivat hyvin suomalaisia ominaisuuksia.



Nyt kyllä toisaalta rupesi vähän mietityttämään, että jos tuo tekee yhdenkin hedelmän talvella, niin mitähän helkkaria kesällä on luvassa.

Asiasta kukkaruukkuun, ostin kaupasta paprikan ja kun olin aikeissa silputa sen, osoittautui ostos maatuskaksi; paprikan sisältä löytyi pienempi paprika. Ilmiölle varmaan on olemassa jokin nimikin, mutta en tiedä mikä.

PAM: Joululauluista myyjille jopa psyykkisiä oireita - "Nisset ja nasset tulevat uniinkin"

Kärräisiköhän työterveys minut sairaslomalle?

Mutta joo, joulua odotellaan joka vuosi kauhulla ja inholla. Joulumusiikin vielä jotenkin kestää, joskaan sitä ei tosiaan halua kuunnella nuottiakaan enempää kuin on aivan pakko, mutta auta armias kun se pillastunut ja valmiiksi kiukkuinen paukapäälauma rynnistää pitkin käytäviä paniikissa, kun kaikki pitää saada valmiiksi ja koitat itse sumplia läpi siitä jonkin tarjoustuotelavan kanssa.

Jumaleissön!

Rehut ovat vieläkin eteläikkunalla ilman mitään lamppua. Rupesin tuossa katsomaan, että pitäisiköhän tuota minipaprikaa vaikka hieman leikellä tai jotain, kun silmääni osui tämä:



Ensimmäinen hedelmä. Ensimmäinen oman kasvatuksen tulos koskaan. Ikinä! En tiedä, missä välissä moinen on tuohon kun olen noiden rehujen vesitilannetta aina parin päivän välein tutkaillut ja jostain vain moinen palko tupsahti. Minipaprika ja Bolivian Rainbow ovat käytännössä kukkineet koko syksyn jossain määrin ja minipaprika sitten päätti, että ruvetaanpas näin joulukuun kunniaksi tuuttaamaan hedelmää ulos.

Taidan tapauksen kunniaksi avata yhden öölin. Ja mietin, mitä tuosta tekisin, olettaen että siitä syömäkelpoisen saan. Mahdollisesti täytän hyvällä juustolla ja ympärille pekonia.

Rakas chilifoorumi, opin viikonloppuna, että chilit kannattaa pilkkoa hanskat kädessä. Oppitunti, jonka hyvin moni on oppinut kantapään kautta, eikä tulevistakaan oppilaista varmaan ole pulaa.

Isäpappa oli ostanut jostain paria eri laatua chiliä, toinen habaneroa ja toinen jotain paljon tymäkämpää, lajista ei tietoa. Hieman habaneroa syvemmän punainen ja podi on myös lyhyempi. Tai miten sitä sanoisi, matalampi. Kuvaa ei nyt valitettavasti ole.

Nämä sitten halkaistiin, otettiin siemenet talteen ja ripustettiin chilit kuivumaan ja huolellinen käsien pesu saippualla. Ensin isäni onnistui ronkkimaan silmiään, jonka jälkeen luvassa oli huuhtelua ja irvistelyä. Itse puolestani menin ronkkimaan nenääni, lopputuloksena molemmat sieraimet tulessa. Ja jotta ei liian helpolla päästäisi, kävin vähän myöhemmin heittämässä kepillisen, jonka jälkeen välittömästi miehuutta poltteli siinä määrin, että oli pakko mennä suihkuun lotraamaan vedellä ja saippualla. Tätä ei onneksi kestänyt kovin kauan.

Yöllä vielä puoliunessa raavin nenää, jonka jälkeen polttelu alkoi taas, vaikka tähän mennessä kädet oli pesty jo pariin kolmeen kertaan.

En ihan vielä, mutta kyllä se tästä varmaan lieväksi muuttuu nyt kun lantrinkiakin on vaihteeksi. Olen varmaan jotenkin jäätävän huono juomaan viinaa, kun jotenkin tuo kirkkaiden määrä hyllyillä tuntuu vain lisääntyvän. Kalja sen sijaan katoaa tasaista tahtia.

Muutama lasi omaksi ilokseni tänään, huomenna sitten firman piikkiin lisää.

Pienet on omat murheet, mutta...

Helkkarin ankeus ja vesisade.

Huomenna pitäisi ns. paremmat niskassa lähteä johonkin kun tuli sitovasti ilmoittauduttua, mutta helvetti kun ei nyt kiinnostaisi kun on taas luvattu pelkästään lisää vettä taivaalta.

Ja talvi edessä, hiton pimeys ja kylmyys ja liukkaus ja taas saa sähköiskuja aivan joka paikasta (jopa lenkkarin läpi lattiasta), mihinkään metalliseen tai muoviseen ei uskalla töissä koskea.

Tulisipa kesä.

HTC Desire on palvellut hyvin viimeiset kolme ja puoli vuotta sen jälkeen, kun Nokian 3310 yhdeksän vuoden jälkeen viimein jäi eläkkeelle. Olen tykännyt oikein kovasti, on toiminut moitteettomasti huolimatta siitä että on pari kertaa saanut maistaa asfalttia pudotessaan fillaroidessa shortsintaskusta ja runko tuntuu jämäkältä, toisin kuin käpistelemäni Samsungin Galaxyt jotka ovat kädessä tuntuneet niin heiveröisiltä ja narskuvilta muovirimpuloilta, että epäilen niiden menevän rikki jos vain katsookin pahasti.

Lainaus käyttäjältä: Mattson - lokakuu 17, 2013, 22:36:54 ip
Tuohan näyttää hauskalta, oletko ladannut ja kauan meni? Tarvii huomenna kattoo paremmin vaikka hommais

Steamistahan tuon saa, maksaa vajaat parikymppiä ja asentui nopeasti.

Sir, You Are Being Hunted

Hieno alpha-vaiheen indielöytö.

Jees, pitää käydä katsomassa, kun näkyisi tuota Clasun nettisivujen mukaan olevan myymälän varastossa. Ja sitten, kun tuo ikkunan eteen tulee, toivotaan todella ankarasti että kukaan ei vahingossa hujauta sitä kohti ikkunaruutua. Tosin aika pieni riski taitaa olla kun ei täällä asu kuin minä ja mitä lie pölypunkkeja.

Tänään kyselin myös työkaverilta, miten lahjoittamani chilit voivat, niin ne ryökäleet kuulemma hujahtivat tyyliin viikossa pitkiksi ja nyt tekevät satoa (en ole kade, en ole  ), Arrowheadia oli kuulemma päästy jo maistamaankin. Omat samanikäiset sen sijaan ovat olleet vähän nihkeämpiä kasvamaan, oletettavasti koska
1) ylikastelin
2) saivat tuossa juuri kuukauden olla itäikkunalla kun olin matkoilla eli ei niin paljon aurinkoa kuin olisi voinut toivoa

Heillä myöskin käytössä kukkamulta-ruukkusorasekoitus ja minulla kestomulta-turvesekoitus, en tosin tiedä onko tällä kuinka paljon merkitystä kasvun kannalta. Pääasiallinen syypää lienee tuo ylikasteluni. Mutta kyllä tämä tästä tai sitten ei.

Lainaus käyttäjältä: epoksi - lokakuu 08, 2013, 16:48:17 ip
Tuosta lamppuasiasta.. Laitoin juuri koukut Clas Ohlsonin vastaavaan, runkohan noissa on kovaa muovia.

Onko sinulla minkälainen Clasun lamppu, mahdollisesti vielä myynnissä olevaa mallia (tämmöinen?) ja moneenko kasviin sovellat sitä? Katselin, että CO:lla olisi kaksi varteenotettavaa mallia, joista toinen on metallirunkoinen.

Itselläni on vielä Bauhaus ja Ikea penkomatta ja Bilteman lamppu tutkimatta tarkemmin. Tänään olen lähinnä itse penkonut huuto.netin ja tori.fi:n läpi hyvän akvaariolampun toivossa ja käynyt paikallisessa kierrätyskeskuksessakin katsomassa, josko kävisi tuuri.

Sen sijaan löysin kyllä hienon antiikkisen näköisen valaisin-kattotuuletinkombon, mutta vuokrakämpässäni on tyhmä kruunukytkinviritys (johon en ole vielä onnistuneesti liittänyt mitään) ja omituisesti vedetyt sähköt, joten ostamatta jäi.

Valaistussuunnittelun sietämätön ihanuus.

Chilit möllöttävät siis eteläikkunalla, 120cm pitkällä, kapeahkolla konsolipöydällä. Saavat ikkunasta sen verran valoa mitä ulkoa irtoaa, mutta tuumasin, että apu ei olisi pahitteeksi. Mutta koska tämä on vasta ensimmäinen kausi ja tässä vielä katsotaan, saanko mitään pysymään hengissä, minkään sortin natikka tai mikään hintava ratkaisu ei yksinkertaisesti ole vaihtoehto. Kuten ei myöskään mikään sähkömiesratkaisu, vaan systeemin pitää olla tyyppiä "pistä johto seinään, niin hyvä on".

Ensisijainen suunnitelma oli 120cm pitkän loisteputkivalaisimen hankkiminen, mutta tässä suhteessa sitä oikeaa ei ole vielä löytynyt. Bilteman sivuilta katselin vähän tuommoista 2x54W sillä silmällä, mutta ainakaan Kaarinan myymälässä ei ollut, joten pitää mennä Raisioon tutkailemaan, olisiko siitä mihinkään. Jos sen saisi vaikka ruuvikoukuilla ja ketjulla kiinni tuohon verhokiskon edessä olevaan n. sentin paksuiseen lautaan.

Akvaariovalaisintakin mietin, mutta en tiedä, miten sellaisen pystyy ripustamaan ja maksavat miljoonan (ellen sitten etsi käytettyä).

Toisena mietin muutamaa Pavunvarressakin myytävää Artco-valaisinta tai vastaavaa, mutta se johtosotku joka siitä tulee...

Mietin myös useampaa pöytälamppuesliä posottamaan sen verran tekoaurinkoa rehurykelmän ylle, etteivät talveen kuole, mutta... No, mieluummin ottaisin sen loisteputken, jahka sopiva osuu kohdalle.

Mutta katsellaan.

Dodii, pitkästä aikaa takaisin täällä. Kesälomalla siis olin, suurimmaksi osaksi tuolla kaukoidän suunnalla, joten chilit piti raijata lastenhoitajan luokse, ohjeistukseni oli lähinnä tasoa "jos ne alkavat nuupahtaa, anna vettä, mutta kitsaasti", varsinkin kun nämä kasvattini vielä vasta toipuivat omasta ylikastelusöhellyksestäni.

Vähän ennen lähtöäni syyskuun alussa minipaprika päätti alkaa kukkimaan:


Matkoilla tuli sitten lähinnä harrastettua kulttuuria ja öh... tutkittua villichilejä. Eivät kasva kovin suuriksi, mutta lämpöä niissä piisaa:



Ja sitten kun joku on laskenut, montaako foorumin sääntöä edellinen kuva ja kaksi edellistä virkettä rikkoivat, palataan takaisin itse kasviksiin.

Ostin paikallisessa marketissa seikkaillessani myöskin  joitakin chilejä, jotain makeahkoa vihreää ja jotain mikä väitti olevansa oranssi cayanne ja paria muutakin tarkoituksenani ottaa niistä siemeniä talteen, mutta onnistuin sitten unohtamaan ne hotellihuoneeseeni homehtumaan, joten se siitä. Meinasin hakea tilalle uudet, mutta en sitten jaksanut. Vaan eipä silti, ei minulla olisi uusille kasveille enää tilaakaan (joku sitten varmaan muistuttaa minua tästä ensi suvena, kun julistan hankkineeni uuden pöydän toiseen huoneeseen kun kasvit nyt vain on pakko mahduttaa johonkin).

Lopulta sitten päästiin kotikonnuille ja sain lapset takaisin kotiin. Ei niitä viitsinyt kantaakaan, joten ne tulivat näppärästi kerralla kotiin milläs muulla kuin lastenvaunuilla:


Melkein hengissä. Minipaprika on kasvanut vielä reippaasti vasemmalle, joten se ei kuvan vasemmassa laidassa näy kokonaan, Cajamarcan lehdet ovat ruskistuneet, Aji Fantasy kituuttaa jotenkin lähes lehdettömänä ja kaupan amppelichili heitti ruukunvaihdon jälkeen henkensä:


Mutta kyllä tämä tästä, tämä on oppimiskokemus, siinä missä avioerokin tai haarukan työntäminen pistorasiaan, joista kumpaakaan en ole vielä kokeillut.

Seuraavaksi projektina olisi valaistuksen asentaminen näille vintiöille.