Ostetaan siis otsikon mukainen ESL + heijastin. Jotain ledejäkin voi yrittää tarjota, mutta tuollainen on pääasiassa haussa. Myös uusia saa tarjota. Oulun alueelta onnistuu haku, mutta onneksi tuo kustikin polkee.

Tervehdys kaikille.

Seuraavassa tositarinassa kerromme, miten Seppo (nimi muutettu) 30v, ajautui kierteeseen, mihin hän, tai kukaan hänen ystävistään, ei uskonut miehen ajautuvan. Näin tämä synkkä tarina Sepon itsensä kertomana:


Outo tapahtumasarja sai alkunsa kesäkuun 13. päivä kuluvaa vuotta, mikä johti myöhemmin tilanteeseen, missä en koskaan kuvitellut olevani. Kesäkuun 13. päivä, perjantai, valkeni Oulussa kirkkaana. Heärsin jo aamukuuden aikaan niskat kolottaen, sillä sohvalta mukaan tarttunut koristetyyny oli tehnyt tepposet väsyneen miehen fysiikalle. ”Siinä se nuoruus meni”, totesin ääneen, vaikka paikalla ei lisäkseni muita ollutkaan. Aamurutiinini sujuivat samalla tavalla, miten olen ne jo vuosia tehnyt: laitoin kahivnkeittimen päälle, radion hiljaiselle ja kävin suihkussa, minkä jälkeen väänsin komean ”Timosoinin” saniteettitilojen puolella, kuten isälläni on tapana sanoa.

Yht äkkiä oveeni koputettiin. Vanhat tapani sammuttaa valot ja pysähtyä tulivat jostain syvältä geeniperimästä esiin, mutta sitten muistin, että YLEhän osaa ottaa omansa nykyään suoraan olemattomasta palkastani. Sälekaihtimien korottaminen kertoi, että hyvä ystäväni Ilmari oli tullut käymään.

”Terve”, Ilmari tokaisi ärsyttävän iloisesti, mikä muistutti orastavasta pääkivustani, minkä niskajumi minulle yleensä aiheuttaa.

”Mitäs helvettiä sinä täällä teet ja vielä tähän aikaan”, totesin ystävällisesti pulskanpuoleiselle kaverilleni.

”No ajattelin, että kun sinäkin olet nyt siirtynyt tähän ikäloppujen kerhoon ja tuolla naamalla mahdollisuutesi minkäännäköiseen seksielämään on mennyttä, toin sinulle vähän tekemistä”. Samalla Ilmari nosti pihalta muutaman mielestäni hampun näköisen taimen, joista yhdessä oli nuutuneen näköisiä valkeita kukkia.

”Näitä kun vedät, niin johan alkaa vanhallakin veri kiertämään” hän jatkoi virnuillen.

”Mitä helvetin viagrahamppua olet oikein ostanut ja mistä tiesit että...” Yskäisin, ja jatkoin ”ja mistä olet oikein hommannut nämä”?.
Ilmari kertoi kuitenkin, että kyseessä ei suinkaan ole mikään ihmeellinen huume, tai niin ainakin silloin luulin, vaan taimet ovat chilejä. Olin ymmälläni. Olen toki aina pitänyt tulisesta ruoasta, mutta sitä on niin hankalasti saatavilla ja tobascopullo on yleensä poppamieskastikkeen kanssa täyttänyt haluni, siis mitä tuliseen ruokaan tulee.

”Nämä ovat siis syntymäpäivälahjasi. Pistät ne tuohon ikkunalaudalle ja juttelet niille mukavia, niin ja muistat kastella välillä.”

Siinä hetken juteltuamme Ilmari lähti ja minä jäin tapittamaan kodin uusia tulokkaita ihmeissäni. ”No, eihän sitä auta kun kokeilla. Netistähän tuota inffoa näistä luulis löytyvän” muistan ajtelleeni ja käynnistin tietokoneen, mistä sen pimeän polun kulkeminen alkoi, mitä vielä tänäkin päivänä tallaan. Tämä chilikasvatuksen helvetti vei sinne, minne koskaan en tiennyt edes haluavani, mutta tiedän, että sieltä ei ole paluuta. Informaatio on siitä jännä asia, että mitä enemmän sitä hankkii, niin sitä tyhmemmäksi itsensä tuntee, koska tulet tietoiseksi siitä, mitä kaikkea et vielä tiedä. Siksi pidänkin kaikkia itseään viisaana pitäviä tyhminä, itseni mukaan lukien (no, wait...).


Tuo perjantai 13. päivä oli alkusysäys sille, että tällä hetkellä takapihallani on kasvihuoneen runko valmiina lasitusta varten ja taimien määrä on noussut kolmesta viiteen. Chilikaupasta olen myös tilannut siemeniä sekä lannoitetta ja folioon kääriytynyt kuntopyöräni toimii nykyään energiansäästölamppuni jalkana.

Itse chileistä sen verran, että Lemon Droppini pudotti jonkinlaisen ötökkäinvaasion / omistajan kasteluhaluttomuuden / auringonsäteiden vuoksi melkein kaikki lehtensäkin pois, mutta nyt se puskee uutta lehteä ja podia minkä ehtii. Nämä kaksi uutta tulokasta, ruukuissa olevalta nimeltään ”Vampire” ja ”Early Jalopeno”, ovat ulkoisesti ne komeimmat chilini, ovathan ne olleet tappavassa hoivassani vasta viikonpäivät. Kuitenkaan en koe, että kuvien räpsiminen tuossa kunnossa olisi asia, minkä kehtaisin tehdä. Saako noin nuorten chilien edessä edes käyttää salamavaloa, kärvähtävät pian?

Tämän tekstin innoittaja on Ilmarin vaimo, kenelle lupasin kertoa näin internetin välityksellä, miksi kirosin Ilmarin aina sinne "Danten kasikerrokseen" tuossa nähtyämme, enkä ehtinyt asiaa kiireiltäni silloin sen kummemmin selittelemään.

Ilmari on yksi parhaista ystävistäni ja tietää varsin hyvin, että innostun yleensä aivan liikaa oikeastaan ihan kaikesta ja nämä pienet taimet osoittautuivat erinomaiseksi tavaksi v*ttuilla minulle, ollen kuitenkin se täydellinen lahja.

Siksi, Ilmari, täältä harsosääskien keskeltä kirjoittaen, haista *****.





ja Kiitos! En malta odottaa ensimmäisten podien kypsymistä!

Hei. Olen kolmekymppinen Oulussa asuva, alunperin Keski-Pohjanmaalta kotoisin oleva aloitteleva chiliharrastaja. Olen aloittanut harrastuksen tänä vuonna, kun kämppääni kotiutui kaksi lahjaksi saatua chilin taimea. Täytyy tosin myöntää, että kotimaisiin chilikauppoihin on jo tehty tilauksia, lamppuja on väsätty ja kasvihuone on rakenteilla, eli innostusta ainakin tuntuu olevan. Olen muutamia vuosia kasvatellut itse pihalla jotain yrttejä sekä porkkanoita/herneitä/perunoita, mutta lahjaksi saamani taimet saivat minut innostumaan chileistä toden teolla.

Olen pienestä pitäen pitänyt ruoanlaitosta, mutta vasta viime vuosina olen uskaltanut kokeilla hieman tulisempiakin mausteita, minkä ansiosta nuo taimetkin lahjaksi sain. Olen myös intohimoinen kalastaja ja metsällä tulee käytyä niin sieni-, kuin marjakorinkin kanssa, haulikkoa ja koiraa unohtamatta.

Yhtä kaikki olen innostunut liittymään tähän hienoon yhteisöön, sillä oikein mukavan oloinen porukka täällä tuntuu olevan