Arequipasta Punoon oli yli kuuden tunnin matka Andien läpi Juliacan kaupungin kautta. Paljon muuttui matkalla Perulainen maisema, ja niin muuttuivat myös rocotot. Punolaiset rocotot ovat hyvinkin erilaisia varsinkin arequipalaisiin verrattuna. Ne ovat ihan omanlaisiaan ja jotenkin sympaattisia, jättirocotot puuttuvat tyystin. Ne ovat varsin pienikokoisia, mutta paksulihaisia ja aromikkaita joissa miellyttävä tuoksu. Vaikka itse kaupunki Titicaca -järven rannalla ei ollut kovin kummoinen, niin rocotot jotka löysin Mercado de Central Punosta lämmittivät mieltä. Kaupankäynti Punossa oli erityisen hankalaa kun suomalainen yritti kommunikoida ayamaraa puhuvien iäkkäiden intiaaninaisten kanssa, jotka eivät turisteihin tainneet olleet tottuneet. Kaikilla kielillä sana rocoto on kuitenkin hyvinkin selkeä ja samanlainen, oli kyseessä sitten suomi, englanti, espanja, ayamara tai ketsua.
Punolaiset rocotot kasvavat todella korkealla ja varsin ankarissa oloissa, vaikka Amazon ei kovin kaukana olekaan. Kesäkuussa kaupungin ylle voi sataa lunta yöllä ja päivällä taas porottaa aurinko antaen +20 asteen lämpötilan kaupungin asukkaille.


Rocoto Puno Pica Orange, pica vai pika, mikä ihmeen pica, onko sekin picante. Tuollaisen nimen sain lopulta yhdelle punolaiselle rocotolle. Puno Pica Orange on keskitulinen hyvin aromaattinen rocoto, joka on varsin paksulihainen kokoonsa nähden. Mainio lajike tuorekäyttöön tai savustukseen ja lisäksi se on ollut erittäin satoisa Monexin kasvihuoneen amppelissa.


Rocoto Puno Blanco Ostamani rocoto oli hyvin vaalea josta nimi Blanco, kasvihuoneessa ei ole tullut yhtä vaaleita, mutta erittäin kauniita pyöreitä rocotoja, joissa kanta kasvaa lähes hedelmän sisälle. Tämä lajike on miedohko, miellyttävän makuinen ja tuoksuinen rocoto, joka satosi heikosti amppelissa, tosin amppeli on pohjois-sivulla huoneen perällä.


Rocoto Puno Amarillo. Yksi suurimpia suosikkejani tänä vuonna ja erittäin hyvän makuinen hedelmä, jossa polte voimistuu selvästi kantaan päin mentäessä. Upea, kaunis kapea hedelmä, se on kuin Aji Largo muodoltaan, mutta keltainen kun Aji Largo on taas punainen. Aji Largo on Ecuadorista joten sukulaisuutta on vaikea todistaa, varsinkin kun Puno sijaitsee ihan päinvastaisella puolella Perua kuin maan pohjoisnaapuri Ecuador. Tämä huippulajike sopii oikeastaan ihan kaikkeen, paitsi ehkä grilliin koska täytettä sisään ei paljonkaan saa mahtumaan.

Hieman hämmentävää lukea noinkin positiivisia kommentteja, mutta kiitos niistä.

Varmasti siemeniä tulee jakoon kunhan maltatte vielä odotella, uskoisin että lokakuun aikana saan kaikki valmiiksi ja sen pitäisi riittää hyvin ensi kautta ajatellen. Tilanne tällä hetkellä on se että vajaasta 20 lajikkeesta olisi siemeniä jo valmiina pussitettunakin lajikelaput mukana ja tarkoitus olisi saada kaikki tarjolle tulevat valmiiksi ennenkuin laitan niitä myyntiin. Osa on vielä kuivumassa ja yksi lajike vihreänä puskassa joten sitä tuskin odottelen enää kovin kauaa. Siemeniä yhdestä lajikkeesta tulee olemaan pussissa noin 10 kpl.

Kaikkiaan siemeniä tulee tarjolle noin 25 lajikkeesta ja muutamasta hyvinkin rajoitetusti, kun ihan kaikkien kanssa ei satotoiveet ole menneet ihan putkeen ja ainakaan parin lajikkeen suhteen siemeniä ei tule yhtään tarjolle vielä tänä vuonna. Sitten kun kaikki on valmiina niin ilmoitus tulee tuonne Chilifoorumin Tori -osioon ja muuallekin nettiin. Ideana olisi myydä siemeniä lähinnä paketteina min. 3 lajiketta. Jos tilaa esim. savurocotoa jota on nyt jo saatavana, niin jauhetilauksiin voidaan yhdistää siementilaus niin silloin voi tilata vaikka vain yhden pussin rocotonsiemeniä jos useammalle lajikkeelle ei ole tarvetta, hinnat ja muut yksityskohdat tarkentuvat myöhemmin.

Jos lähes kaikki lajikkeet kiinnostaa niin kannattaa olla yhteydessä jo nyt vaikka YV:nä niin otan varauksia vastaan, jotkut ovat jo niin tehneet ja heillä on etuoikeus kaikkiin tarjolle tuleviin lajikkeisiin, sen uskallan kuitenkin luvata että lähes 20 lajikkeesta tulee niin paljon siemeniä tarjolle että varmaankin jokainen halukas saa niitä, vaikka kyselyjä on tullut nyt jo paljon Suomen ulkopuoleltakin. Tällä hetkellä näyttäisi siltä että monet Perusta tuomani rocotot leviävät vauhdilla kauemmaksikin maailmalle enkä yhtään ihmettele.

Ennen myyntiin laittoa pitäisi vielä saada nuo kaikki lajikearvostelut tai ainakin kuvat keskitetysti näkyviin eri lajikkeista, jotta ihmiset tietävät mitä tilata. Blogi tulee olemaan tässä sitten tärkeimmässä roolissa vaikka tännekin postaan lajike-esittelyjä jatkossakin. Blogiin esittelyt tulee joko yhteen tai kahteen osaan ettei tarvitse joka paikasta yrittää etsiä eli kyllä tekemistä vielä riittää kun päätoimen ohella joskus iltaisin näitä ehdin tehdä muiden harrastusten lomassa.

Rocoto Amarillo Arequipa. Tässä hieno lajike Arequipasta joka on vielä melko tulinen, hedelmässä on voimakas rocotolle tyypillinen aromi. Erittäin kauniit keltaiset hedelmät jossa kaulus kannan alla, tätä lajiketta voisi kutsua jopa kasvihuoneen kauneimmaksi rocotoksi kun oksisto notkuu hedelmistä. Minulle ehkä liian tulinen tuorekäyttöön joten olen savustanut. Hyvä lajike savustukseen ja savutahnoihin ja toimii varmaan myös jauheena, koska potkua riittää.


Rocoto San Pedro Orange. Jälleen yksi loistava lajike Cuzcosta. San Pedro Orange on erittäin satoisa, kauniit syvän oranssit hedelmä, jotka pääasiassa ovat kartion muotoisia, joukossa myös muutamia pyöreän muotoisia. Erittäin mehukas keskitulista voimakkaampi rocoto. Kypsyy aikaisin ja muotonsa ja kokonsa puolesta juuri passeli grillirocotoksi, näitä on kesällä syöty ehkä eniten. Alunperin Cuzcolaiset rocotot tuntuivat vielä Perussa vaatimattomilta, mutta kaikki lajikkeet jotka olen täällä Suomessa kasvattanut ja päässyt maistamaan (4 kpl) ovat olleet erinomaisia ja vielä podit varsin suurikokoisia.


Rocoto de la selva Lima. Tämä Liman jättirocoto tekee nyt erittäin suurikokoisia hedelmiä. Satoa tulee varsin vaatimattomasti joka varmaankin johtuu siitä että se on kasvanut liian ahtaassa tilassa sekä kasvihuoneessa että talonpäätykaapissa. Ensimmäinen varsin pieni podi kypsyi heinäkuun alussa ja se oli jonkinlainen pettymys. Isoja hedelmiä olen vasta yhden päässyt kypsyneenä maistamaan ja se oli ihan toista luokkaa ja paljon parempi vaikkakin maku on varsin mieto kuten poltekin tässä rocotossa. Tämä on varmasti mainio lajike Rocoto Rellenoksi jos ei tiukkaa poltetta kaipaa.

Syksy on chilinkasvattajalle kiireistä aikaa varsinkin kun satoa tulee paljon. Tomaattikastikkeet, ketsupit, salsat ja hillot on suurinpiirtein tehty. Tänä vuonna ylimääräistä työtä on myös siementenkeruussa ja uusien podien dokumentoinnissa. Siementenkeruu, niiden kuivatus ja pussitus on myös erityisen työlästä puuhaa kun uusia lajikkeita on yli 20 kpl. Uusiin perulaisiin rocotoihin kun on kiinnostusta jo Australiassa asti


Satoa tulee kerättyä useampi kilo viikossa ja suurin osa podeista on nyt mennyt savustuksen kautta jatkojalostukseen. Monet podit tulee nyt myös valokuvattua ja punnittua kun on uusia lajikkeita kasvatuksessa.


Tänä syksynä olen myös liittynyt Bradley kerhoon. Bradleylla savustus on niin helppoa ja vaivatonta. Tällä hetkellä savua tosin antaa kaappiin savusampo kun vanhoja puukiekkoja oli vielä jäljellä. Savusampoa on kätevä käyttää Bradleyn kylmäsavulaatikossa ja pakko ei ole savua teettää Bradleyn generaattorilla ja kiekoilla.


Rocotocappuccino. Tuotekehittelyn uusi huippu. Kahvissa mahtava rocoto-aromi ja tiukka polte joka saa suun tuleen.

Kaikkien uusien rocotolajikkeiden esittely tulee sitten kauden loppupuolella yhteen paikkaan blogiin. Täällä esittelen joitakin erityisen mielenkiintoisia Perulaisia uutuuksia, niitä kun riittää tänä vuonna.


Rocoto Cuzco Manzano Amarillo. Yksi tämän kauden ehdottomia huippuja on tämä lajike Cuzcosta. Podit ovat valtavan suuria vaikka lajike ei ole jättirocoto. Lisäksi muotoja on monenlaisia saman kasvin sisällä ja myös nuo pitkulaiset podit ovat isoja. Cuzcon korkeudella ei jättilajikkeita kasva ja sen huomaa hedelmälihastakin ettei tämä sellainen ole, silti ihmetyttää nämä valtavat podit jotka ovat vielä kehittyneet ulkona kesän aikana. Ensimmäiset podit olivat pienempiä ja ne kypsyivät ulkona jo kesä-heinäkuun vaihteessa. Pääsato kypsyy nyt kun kasvi vielä pääsi sisälle kasvihuoneeseen. Maku on ihan perusrocotoa ja hieman makeahko. Keskitulinen tai hiukan tiukempi poltteeltaan. Tämäkin sopisi mainiosti Rellenoksi vaikka hedelmäliha selvästi poikkeaa jäteistä. Lisäksi keltaisen sävyt vaihtelevat kasvin podeissa. Pimeydessä kypsyneet näyttäisivät jäävän vaalean keltaisiksi kun taas auringossa kypsyneet ovat varsin tumman keltaisia. Hieno lajike jo pelkästään erikoisten muotojen perusteella. Erittäin satoisa.


Rocoto Picante San Camilo. Arequipalaisrouva kertoi tämän rocoton olevan nimeltään Rocoto Picante. Hiukan tuo nimi huvitti eikös kaikki rocotot ole vähän pikantteja ja silleen. Tämä lajike siis löytyi Arequipan suuresta kauppahallista San Camilosta. Podi on erittäin kaunis erikoinen pitkäkaulainen ja syvän oranssi kypsyessään. Tässäkin lajikkeessa on todella isot pitkulaiset podit joilla pituutta kymmenisen senttiä tai ylikin. Keskitulinen rocoto jonka maussa voi todellakin havaita mausteista makua kuten rouva kertoi. Hieno erikoinen maku jota en ole koskaan rocotossa maistanut, tosin vasta pari pötkylää on herkuteltu tuoreeltaan leivän kumppanina.


Rocoto Surquillo 1. Tämä on sitten sitä jättirocotoa alusta loppuun. Limasta löytynyt rocoto on varsin mieto ja maistuu rocotolta kuten pitääkin, ei ihan huippuja mutta ihan ok. Tämä lajike tekee nyt valtavia podeja ja kypsinä olen maistellut vasta muutamia "pieniä nappuloita", joita 100 gramman paikkeilla olevia podeja voi kutsua tämä lajikkeen kohdalla. Kyllä Suomen oloissa todellakin voi kasvattaa jättejä vaikka ne alkuperäisistä jäävätkin jonkin verran pienemmiksi lähes kaikki. En viitsi isompien painoja vielä arvailla katsotaan sitten kun ne joskus kypsyy ja hitaasti ne todellakin kypsyy, mutta erittäin satoisa kasvikin vielä joka kasvanut ruukussa ulkona. Hedelmäliha tuntuu olevan erittäin paksua joka tuo massaa tähänkin rocotoon.

Lainaus käyttäjältä: PP - syyskuu 09, 2017, 22:28:30 ip

Lainaus käyttäjältä: jewe - syyskuu 09, 2017, 19:31:40 ip
Rocoto Peru Rojo. Tämä oli ainoa lajike jota en Perusta ostanut podina. Perun matkailutoimiston logolla varustettu siemenpussi löytyi Cuzcon suurimmasta kauppahallissa ja etiketissä oli kuva tavallisesta punaisesta puikulan mallisesta rocotosta. Toisin kävi ja näistä tuleekin jättirocotoja, joista suurimmalla on ollut painoa 151 gr. en valita saamastani rocotosta. Rocoto on erittäin hyvän makuinen ja erikoista on vaihteleva polte. Lähes 80 prosenttia rocotosta on lähes poltteetonta ja kannan läheltä löytyykin sitten varsin tulista hedelmälihaa.

Erittäin kiinnostavaa. Onko miedossa osassa kuitenkin makua? Tuo olisi tosi hyvä täytettäväksi muillekin kuin koville rocotopäille.

Mielestäni on alusta loppuun sama ihan hyvä maku oli poltetta tai ei. Voi olla että sopisi aika hyvin perussuomichilipurijalle koska tuossa on makuakin hyvin mukana. Enkös muuten laittanut sullekin näitä siemeniä viime syksynä vai muistanko väärin menikö vain bluesmanille ?

Lainaus käyttäjältä: PP - syyskuu 09, 2017, 22:28:30 ip
Missä lämmössä kuivaat? Itse en uskaltaisi yrittää puolikkaiden rocotojen kuivausta homeen pelossa, mutten epäile hetkeäkään ettei se onnistu sinulta.

En ymmärrä en ole koskaan saanut mitään chilejä kuivurissa homeeseen oli rocotoja tai ei koosta riippumatta. Pihalta vanhasta savustusjääkaapista sen sijaan löytyi kuukausi sitten homeisia savustettuja rocotoja yksi hyllyllinen jotka oli olleet siellä viime marraskuusta lähtien ...vanha pää ei toimi enää.

Kuvassa vasemmanpuoleinen on nykyinen kuivuri jossa on lähinnä savustettua silppurocotoa nyt noin 50 asteessa. Pikkuhiljaa tiputan lämpöä 35 asteeseen aina kuivumiseen asti ja koko prosessi kestää noin kolme vuorokautta. Oikeanpuoleinen kuivuri on vanha romu jossa ei ole edes termostaattia ja siitä on vain ylälevy käytössä jossa nuo puolikkaat, ne kun ei mahtuneet tuohon toiseen. Kun pääkuivuriin tulee tilaa kuivumisen myötä puolikkaat siirtyy sinne silputtuna jotta mahtuu paremmin ja kuivuu nopeammin.

Chilifellowille...uskoisin että viikon päästä rocotot on jauheena ja myyntikelpoisina, siemenet ei vielä silloin jos ne kiinnostaa.

En oikein tiedä miten tätä kautta kuvailisi. Ainakin se on ollut jotain sellaista mitä en kuitenkaan osannut odottaa vaikka chilejä on jo vuosia kasvattanut.

Ennen tätä kautta yli 100 gramman chilejä olin saanut rocotoista Santa Natalia ja Riesen Gelb, ehkä jostain muustakin. Nyt tuohon yli 100 grammaisten kerhoon on tullut jo kahdeksan uutta lajiketta lisää. Kauden ehkä satoisin kasvi ei löydykään NFT vesiviljelystä eikä edes kasvihuoneista. Ruukkukin on varsin vaatimaton eikä lajike ole edes jättirocoto. Yli 10 kiloa satoavaan kasviin ei tarvita omakotitaloa jonka pihassa on kasvihuone ja hienot vesiviljelyjärjestelmät. Uskoisin että oikealla lajikevalinnalla, hyvällä esikasvatuksella C.pubescens lajin chilistä voi saada vaikka kerrostalon parvekkeella hulppea yli kymmenen kilon sato jos olosuhteet vaan ovat kohdillaan...sitten asiaan.


Rocoto Peru Rojo. Tämä oli ainoa lajike jota en Perusta ostanut podina. Perun matkailutoimiston logolla varustettu siemenpussi löytyi Cuzcon suurimmasta kauppahallissa ja etiketissä oli kuva tavallisesta punaisesta puikulan mallisesta rocotosta. Toisin kävi ja näistä tuleekin jättirocotoja, joista suurimmalla on ollut painoa 151 gr. en valita saamastani rocotosta. Rocoto on erittäin hyvän makuinen ja erikoista on vaihteleva polte. Lähes 80 prosenttia rocotosta on lähes poltteetonta ja kannan läheltä löytyykin sitten varsin tulista hedelmälihaa.


Rocoto de la selva Oxapampa. Tässä on hyvä esimerkki jättirocototosta. Oxapampa on erittäin hyvänmakuinen ja mehukas keskitulinen rocoto. Ainoa pettymys on se että podeista en ole saanut läheskään yhtä suuria mitä alkuperäinen oli Perussa. Yllätys tuli punnittaessa kun varsin keskinkertaisen kokoinen podi painoikin 132 gr. Tämä kertoo sen miten paksulihaisia ja massiivisia jättirocotot ovat. Originaali painoi varmaankin yli 250 gr, Perussa ei tosin ollut vaakaa mukana. Ehdottomasti uusi yritys ensi vuonna tämän loistavan lajikkeen kanssa jos saisi isompia podeja, vaikka tämäkin podi sopi mainiosti Rocoto Rellenoksi.


Rocoto Orange Arequipa. Isokokoisia podeja ja hyvin satoava kasvi amppelissa Monexin kasvihuoneesta. Tässäkin taas mainio varsin tiukan poltteen omaava Arequipalainen lajike. Mehukas hedelmäliha on varsin ohutta ja noinkin isot podit painavat vain 60-70 gr. Näitä meni nyt kilon verran savustukseen.


Rocoto Rojo Ollantaytambo ja viimeiset podit Euro-Serren kasvihuoneessa olevasta amppelista. Lähes kaikki Euro-Serren kasvihuoneen amppeleiden podit kypsyivät varsin aikaisin heinä-elokuun aikana ja pääsato on niistä kerätty jo aikoja sitten, huone on tasalämpöisempi kuin Monexin huone keskikesällä joka vaikuttaa podien varsin aikaiseen kypsymiseen.


Savurocotoa himoitseville tiedoksi tehdas käynnistyi tänään kun tärkeimmät eli talven soosit on saatu tehtyä.

Kesästä on selvitty ja tästä on kehittynyt aikamoinen "risukasa".

Aivan uskomattomat satolukemat. 15kg rocotosta ja vielä elokuun aikana, kertoo vaan miten ainutlaatuisia lajikkeita nämä perulaiset ovat. Omat satomäärät kun yleensä tarkentuvat vasta syys-lokakuussa. Oma ennätyslukema on ollut 14,8 kg parin vuoden takaa Riesen Gelbistä ja sun siemenistä kuinkas muuten.

Lainaus käyttäjältä: chilifellow - elokuu 26, 2017, 13:23:45 ip
Btw, tuleeko syksyllä myös rocoton siiduja myyntiin?

Kyllä tulee ja varmaankin lokakuun aikana, pitäisi riittää hyvin ensi kautta ajatellen. Kiinnostus on ollut jo aikamoista perulaisia rocotoja kohtaan monella taholla ja enkä yhtään ihmettele. Isoimmat jättirocotot tuntuvat olevan vaan tajuttoman hitaita kypsymään ja pitää varmistaa että siemenet kerää varmasti kypsistä podeista.

Siementilauksiin tulee minimitilaus kuten jauheisiin ja koska tätä tehdään harrastuspohjalla niin yhtä siemenpussia en lähde postiin kirjeessä kuskaamaan, mutta niitä siementilauksia voi sitten yhdistellä jauhetilauksiin niin ei tarvitse montaa lajiketta tilata. Tilaussysteemit tarkentuu sitten syksymmällä kun ajankohta on käsillä. Samoihin aikoihin sitten saa varmaan taas mm. savurocotojauhetta.

Lainaus käyttäjältä: Trioniska - elokuu 25, 2017, 18:12:10 ip

Taitaa olla kuplamuovien levityksen aika kasvarin sisärakenteisiin...

Voi olla pikkaisen hankalaa jos on kasveja huone täynnä, niin kuin monella tähän aikaan vuodesta.

Rocotokausi kääntymässä syksyn puolelle ja ulkokasvien siirto sisälle kohta edessä, tehtävä tuntuu aika mahdottomalta ilman tuntuvia vahinkoja. Jättirocotot sen sijaan viihtyneet kasvihuoneissa mainiosti ja niillä satokausi vasta alkamassa. Muutama foto tähän ja blogissa vähän isompi rocotokatsaus.

http://kaksikasvihuonetta.blogspot.fi/2017/08/rocotojen-syksy.html

Kuvapläjäys tämän viikon tilanteesta ulkoa ja sisältä. Satoa tulee nyt myös ulkona erittäin hyvin ja podit alkavatkin kypsymään juuri sopivasti syksyn kynnyksellä. Suurimpana ongelmana ulkorocotoilla on ollut oksien katkeilu sadon painosta ja jonkinverran on sen vuoksi menetetty satoa kun en ole ajoissa tukenut haaroja. Kasvien sisälle siirtäminen tulee olemaan myös erittäin vaikeaa sitten kun pakkaset uhkaavat, mutta siihen on onneksi vielä aikaa. Kasvien podeja täynnä olevat haarat kun ovat kasvaneet toistensa sisään yhteen nippuun, kun ne ovat ulkona yhdessä rivissä.

















Viimeistä kuvaa lukuunottamatta kuvissa on Cuzcolaisia rocotoja, jotka ovat varsin ainutlaatuisia kun podien koot ja muodot vaihtelevat suuresti saman kasvin sisällä. Yksikään kuvien podeista ei kuulu jättirocotoille, vaan kasvien siemenet on kerätty pienemmistä podeista kuin kuvissa.

Yleinen käsitys että isompi ruukku ja kasvualusta niin tulee enemmän satoa ja isompia hedelmiä ei nyt pidä paikkansa. Enemmän satoa ja isoimpia podeja tulee nyt noista kaikkein pienimmistä Autopot ruukuista. Tasainen kastelu ja lannoitus on tärkeintä ja autopoteissa ja blumateissa se onnistuu. Satomäärät tulevat olemaan tänä vuonna pelkästään ulkokasveissa jo kymmenissä kiloissa.

Lainaus käyttäjältä: chilifellow - elokuu 09, 2017, 11:51:57 ap
Jewe, saako syssymmällä taas savurocotojauheita? Entäpä liikeneekö rocotoketsuppia myyntiin? Olen kiinnostunut. 

Savurocotoa tullee tarjolle jos vaan vihannesyökkösen toukille sopii, ovat vaan olleet jo myös kiinnostuneita Monexin kasvihuoneen podeista.

Rocotoketsupin myymistä en ole koskaan ajatellut ja toimittaminenkin lienee hankalaa ja aiheuttaa kustannuksia, mutta katsotaan myöhemmin mikä on tilanne kun purkkejakin on nyt vain omaan käyttöön.

Lainaus käyttäjältä: bluesman - elokuu 08, 2017, 21:52:13 ip
Kiitoksia reseptistä. Eikun keittelemään ketsuppia.

Ollos hyvä, takaan että et pety ja tässä tuotteessa on maku pääosassa ei hurja polte. Viime vuonna taisin kokeilla maksimissaan 2,5 kg rocotoa tuossa reseptissä mutta taisi olla hippasen liikaa.

Lainaus käyttäjältä: Huru-ukko - elokuu 08, 2017, 22:04:16 ip
Ketsuppeja olen tehnyt niin että olen paahtanut tomaatit, niistä irtoaa nestettä tällä tavoin huomattavasti. Ja nopeasti.

Se taas lähteekö kuinka paljon makua liemen mukana verrattuna keittämiseen, jossa neste höyrystyy pois, on kokeilematta. Ja tietämättä.

En osaa kyllä sanoa tuohon yhtään mitään kun en ole koskaan paahtamista kokeillut. Kaikkea tsydeemejä pitäisi ehtiä kokeilemaan niin sieltä ne parhaat helmet jalostuu.

Rocotoketsuppiin ei taida mitään ohjetta missään olla olemassakaan. Itse olen käyttänyt jonkinlaisena pohjana Hessin nagatomaattikastiketta jonka ohjetta en tosin löydä täältäkään enää. Tuossa ohjeessa lähinnä paprikat vain korvataan rocotoilla joiden osuutta olen säätänyt vuosien varrella.

eli menee jotenkin näin

Aineet:
2 kg tomaattia
noin 2 kg rocotoa
500 gr tai vähemmän hillosokeria
1,5 dl väkiviinaetikkaa
1 tl suolaa
Basilikaa
Timjamia
Oreganoa
(Salviaa vähän jos haluaa)
Mustapippuria

Yrtit mieluummin tuoreena mutta kuivattunakin käy jos tuoretta ei ole. Määrät on jotain hyppysellinen ja jokaisen pitää kokeilla oman maun mukaan. Sipulia en käytä koska en pahemmin välitä, mutta tomaattikastikkeen ohjeessa on sitäkin, en tiedä sopiiko ketsuppiin. Ruokosokeriakin olen käyttänyt lisäksi jonkin verran.

Pilko kattilaan tomaatit ja rocotot (joista siemenet tietysti pois). Lisätään mausteet ja yrtit ja keitetään puolisen tuntia että rocotot on pehmeitä. Tämän jälkeen sauvasekoittimella kaikki samettiseksi muusiksi, jonka jälkeen lisätään sokeri ja etikka. Keitetään vielä hetki jonka jälkeen purkitetaan kuumiin purkkeihin. Jokainen voi maun mukaan säädellä kaikkia aineksia miten haluaa, mutta rocotoa runsaasti että saadaan makua. Tämä on mennyt mulla uudestaan säätämiseksi kun on uudet lajikkeet joissa tuntuu olevan enemmän aromeja ja ehkä potkuakin kuin monissa suomirocotoissa. Olen nyt tänä kesänä tehnyt pari settiä rocotoketsuppia ja ekaan meni ohjeen mukaan 2kg tomaattia ja rocotoa, mutta toiseen vähensin rocotoa ehkä 20 %. Tomaatteja kalttasin joskus mutta jäänyt pois kun hyvällä sauvasekoittimella kaikki aineet saa atomeiksi.

Tomaatit: Ketsuppi ei ole sama juttu kuin tomaattikastike vaan paksumpaa kuten ketsupin kuuluukin olla ja pelkästään rocotoilla sitä ei saa riittävän tiiviiksi. Lajikkeeksi sopii parhaiten "Roma" tyypin luumutomaatit, jotka on paksulihaisia ja vähäsiemenisiä. Paras ketsuppilajike jonka olen löytänyt on Andine Cornue, jota olen nyt parina vuonna käyttänyt lähinnä ketsuppiin. Suurikokoinen maukas luumutomaatti jossa on vähän nestettä ja siemeniä, mutta tiivislihainen. Lajiketta saa normikaupasta kun on Lord Nelsonin siemeniä. Toki normitomaattejakin voi käyttää, mutta niissä on niin paljon nestettä että pitää keitellä kauan ja ehkä tomaatteja pitää siksi olla enemmän kuin ohjeessa ja maku kärsii.

Rocotot, mister Heinz tai kuka lie on joskus määritellyt että ketsupin kuuluu olla syvän punaista, siksi rocotoistakin suurin osa noin 90% olisi syytä olla punaisia. Normilajikkeista hyviä on varmaan Red Rocoto, Montufar tyyppiset lajikkeet sekä muutama Canario jos potkua haluaa lisää. Itse olen nyt käyttänyt eniten erittäin hyvää Cuello Rojo Ollantaa ja Pico Muchoa, myös de la selva Rojoa jota sullakin on nyt yllinkyllin.


Andine Cornue, jättitomaatti rocotoketsuppiin.

Rocoto Pico Mucho on osoittautunut erinomaiseksi lajikkeeksi. Nuo suuret podit eivät vaan kypsy millään mutta 60-70 gr pikkunappuloita on kypsynyt useita. Maku on todella hyvä ja hieman makeuttakin on mukana. Oxapampasta ja Surquillosta poiketen yllättävänkin tiukka polte alkaa jo ihan podin päästä hedelmälihasta joka on paksua ja mehukasta. Juuri nämä jättirocotolle ominaiset piirteet ovat Pico Muchossa parhaita ja isoissa podeissa muoto on emonsa kaltainen kaunis kolmilohkoinen. Tämä hieno lajike ei varmaankaan päädy jauheeksi vaan nautitaan tuoreeltaan, salsoina ja täytettynä uunissa. Savustustakin pitää kokeilla sitten kun pääsato alkaa kypsymään.


Pico Muchoa on lisäksi mukava kasvattaa ja se on isokokoinen (2-3 metriä) ja satoisa kasvi sekä turve/kookos että vesiviljelyalustassa. Uusista perulaisista tämä lajike meni nyt piikkipaikalle makunsa ja kokonsa puolesta.

Sitten kun saat uuden kasvihuoneen pykättyä niin Erk on erinomainen vaihtoehto erilaisiin tomaattikastikkeisiin. Andine Cornue taas parhaita valintoja rocotoketsupin raaka-aineeksi. Eipä tarvitse Prismasta hakea enää tomaatteja.

Lainaus käyttäjältä: PP - heinäkuu 17, 2017, 22:16:11 ip
Luuletko, että hyvä kasvu on pääosin kelien ansiota vai olisiko onnisteella aikaisella esikasvatuksella osansa? Kyseenalaistan kelien vaikutuksen siksi, että kaikki kesät 7 vuoden aikana tuntuu sopineen rocototeille, enkä itse osaa sanoa onko Etelä-Suomen kesissä eroja rocotojen kannalta. Keväissä toki on eroja, mutta rajasit sen jo pois (toukokuun lopusta).

Kesissä on eroja koska pitkät matalapaineet ovat puuttuneet ja aurinkoa on ollut nyt runsaasti tarjolla vaikka kylmää onkin ollut ja se on mielestäni ensiarvoisen tärkeää rocotoille. On paljon edullisempaa jos on +15 ja aurinko paistaa kuin +20 ja pilvistä ja sateista. Sadepäivät olleet kesäkuun alun jälleen kortilla ja heinäkuussa ehkä yhtenä päivänä tullut vettä, ainakin täällä.
Taimikasvatus onnistui hyvin ja sillä on tärkeä osuus että kasvit olivat hyvässä kunnossa ulos päästessään. Toisaalta vielä kesäkuun alussa jotkut paljon huonommat kasvit ovat nyt runsaan kuukauden ulkona ollessaan ajaneet ohi monet ns. valiokasvit isossa kasvihuoneessa jonka ahdoin liian täyteen eli valoa puuttuu kun kaikki paikat on tukossa.

Ensi vuonna koitan idättää jonkun rocoton helmikuussa ja antaa sille parhaat taimikasvatusolosuhteet ja katsoa missä kunnossa se on kesällä muihin verrattuna. Nyt kun monet keväällä jumitttaneet kasvit ovat ulkona kukoistaneet kun valoa riittää ja sisällä kasvihuoneessa on käynyt tasan päinvastoin.

Tänä vuonna näyttäisi erityisen hyvin lyövän leiville ulkorocotoiden kasvatus, kelit kun ovat olleet kaikinpuolin erinomaiset toukokuun loppupuolelta lähtien. Talon toinen pääty on länteen ja aurinkoa kasvit saavat siellä keskipäivän jälkeen aina iltamyöhäiseen asti. Toki tuolla on ollut rocotoja jo monta vuotta sitten, mutta paras sato ulkoa tulee tänä vuonna.


Toiseen talonpäätykaappiin pääsi kolme kasvia kasvihuoneen pohjoissivulta kesäkuussa jossa valoa ei enää ollut paljonkaan saatavana. Koko on jo tuplaantunut ja kasvit tuuhettuneet huomattavasti ja podejakin tulee ihan mukavasti.


Podit löytää vasta tuolta kasvien sisältä kun kaikki ovat vielä raakileita.


Ja toisessa talonpäätykasvarissa kattoluukku jämähti jo auki, kasvit pursuaa joka puolelta ulos.


Nämä rocotot tuli laitettua hyvään paikkaan kun palotikkaista saa hyvin tukea ja korkeutta riittää tarvittaessa. Pieni autopot ruukku ei haittaa kasvua ja podintuottoa.


Rocoto Cuzco "Manzano" Amarillo, erityistä monille perulaisille on että podeja tulee suurissa ryppäissä ja lähes kaikki ns. normirocotojen podit ovat paljon suurempia kuin alkuperäiset olivat, muodot poikkeavat myös yllättävän paljon lähes jokaisessa lajikkeessa. Jättirocotot ovat lähinnä kasvihuoneissa ja niistä tulee pienempiä hedelmiä kuin alkuperäisissä, mutta suuria kuitenkin, muodot ovat taas näissä lähes poikkeuksetta kohdillaan. Joka tapauksessa tänä vuonna on jo seitsemässä tai kahdeksassa rocotolajikkeessa isompia hedelmiä mitä minulla on koskaan kasvanut Riesen Gelbiä lukuunottamatta, joten varsin erityisistä kasveista on kuitenkin kyse.


Rocoto Picante San Camilo ei koolla hämmästytä, mutta muoto on rocotoksi persoonallinen.