Yleisön pyynnöistä huolimatta, pitää kait itsekin alkaa täällä foorumilla tarinoida "virallisen" Inferno-päiväkirjan lisäksi... Joku ryökäle kun (nyt huonoa omatuntoa sinne jonnekin!) ehti jo epäillä pirullen josko mulla mitään kasvaakaan, kunhan tarinoin historiallisia juttuja!  

Niin, no... kasvaahan tuolla. Ja valokuvaakin linkitän kunhan saan aikaiseksi. Tuollaiset 35 kasvia siellä nauttivat nytkin ilta-auringon säteistä (parveke siis lännen suuntaan). Lämpötila lasien takana vajaa 20, kosteusprosentti noin 55.

Siitä merkillinen vuosi (taitaa olla ensimmäiseni) ettei kasvukaudella tullut yhtään punkkihyökkäystä, vaikka parissa saamassani kasvissa piti niitä pirulaisia ollakin... Koputan puuta - talveksi varmasti taas tapahtuu. Kirvoista sitä vastoin ei ole ollut minkäänlaista puutetta! Sain epidemian vaivoin hallintaan aika kovin keinoin, lähinnä yhdistelmänä erilaisia toimiviksi todettuja metodeja. Lopputulos menettelee, eli tällä hetkellä ne eivät ole viidakon valtiaita...

Satokausi jatkuu yhä - tyypillistä oikeastaan ainakin tälle lasiparvekkeelle. Kaikki tuntuu tapahtuvan selvästi kasvihuoneita myöhemmin. Eli täällä on vielä täysi kukinta päällä ainakin puolella kasveista. Muutama veijari katsoi jälleen tarpeelliseksi olla tekemättä satoa lainkaan (chinense-kiroukseni toimii moitteettomasti!). Muutama teki aivan kohtuullisestikin. Yleisesti ottaen sellainen "no jaa..." - eli ei tästä pakastettavaksi riitä. Kunhan maistiaisia tuli, ja siemeniäkin vähän talteen. Hämmästyttävää miten valtavia eroja sadoissa todella voi olla, olosuhteiden mukaan!

Uusi physalis-tuttavuus (acutifolia) kukkii kauniisti ja reippaasti, eikä kasvi ole vielä edes sukulaistensa tavoin yrittänyt vallata kämppääni. Odotan mielenkiinnolla syntyisikö marjojakin! Intiaanit noita kuulemma popsivat...

Vanha Rocopica-parinikin on syksyn tullen innostunut taas vanhaan meininkiinsä, eli helvetillisen tulista marjaa pukkaa tasaiseen tahtiin talveen saakka. Todella luotettava, hieno kasvi!

Tämän vuoden kasvateista taidan aika monista luopua. Syynä halu kokeilla ensi vuonna taas uusia, ja siten saada Infernoonkin lisää tietoa yhä useammista tuttavuuksista... Se on tullut taas havaituksi miten pirun moninaisia baccatumit ovatkaan! Poislukien yksi gentlemanni joka oli sitä mieltä ettei kannata edes kukkia näin paskoissa oloissa, muut ovat tehneet enemmän tai vähemmän satoa - ja kaikki keskenänsä aivan erilaista! Maku, makeus, tulisuus, ulkonäkö. Aivan täydellisen erilaisia kaikki. Syynä kaiketi tämänvuotisen seurueeni painottuminen Etelä-Amerikan niille seuduille missä kaikki on omituista (Bolivia-Brasilia-Ecuador-Kolumbia).

Villichilipuolella asiat ovat vaihteeksi suht hyvin. Aika kattava valikoima on kasvamassa, ja jotkut jopa tuottavat vähän satoakin. Sitä tosin voi pitää kiintoisana ettei mm. eräs eximium tee täällä marjaakaan, siinä missä Fataliin pihassa aivan tolkuttomasti... Pienestä on kiinni noilla.

Jonkinmoinen kiintoisa havainto on sekin, että tänä vuonna villi c.rhomboideum sitten päätti lopultakin kukkia ja tekaisi muutaman marjankin (saldo: 3 siementä tähän saakka...). Kiintoisinta tosin taisi olla se, että tuo marja on kypsänä makea kuten flexuosumkin. Lievästi, mutta selvästi. Aika maukas. On vain kovin, kovin pieni...

Vielä se havainto että tuo "one part" ravinneliuos, vaikka aika epätaloudellista ainakin vesiviljelyyn onkin, tuntuisi sopivan multaviljelyn lannoitteeksi oikein hyvin. Moni kasvi on selvästi siitä piristynyt.

Lopuksi lista siitä mitä täällä oikein nyt kasvaa. X:llä merkitty poistolistalla olevat...

Annuum: (4)
- Paprika (x)
- Jalapeno (x)
- Peter Pepper (x)
- Bolivian Rainbow

Chinense: (7)
- Habanero Rojo
- Madame Jeanette
- Pimenta de Bode
- Harold St. Batts (x)
- Dutch Habanero (hybridi)
- PI-441631
- Naga Morich

Baccatum: (10)
- Grif 9221 (x)
- Starfish
- PI-200729
- PI-260574
- Lemon Drop
- Rain Forest
- PI-260560
- PI-266041 (x)
- PI-585242
- PI-257130 (x)

Pubescens: (1)
- PI-585267

Villit: (12)
- c.cardenasii isomarjainen x2
- c.eximium CGN-19198
- c.praetermissum CGN-22795
- c.annuum var. glabriusculum/frutescens
- c.flexuosum Grif 15020
- c.flexuosum PI-631154
- c.tovari PI-606708
- c.tovari
- c.galapagoense
- c.chacoense PI-260435
- c.rhomboideum

Physalis: (1)
- Physalis acutifolia

Toivottavasti tämä ei nyt tapahdu liian hätäisesti... Mutta Infernossa on nyt päävalikon alla kokeiltavissa jotain mistä en toden sanoakseni vielä tiedä lainkaan, toimiiko se vai ei. Rohkeat kokeilkoot...

Eli chilikirjallisuuden ja mausteiden kauppa. Ei todellakaan Infernon hallinnoima, vaan ainoastaan kasa linkkejä (enimmäkseen Amazoniin) jotka toivoakseni tekevät tulisten juttujen hankinnasta jengille vähän helpompaa...

Riskiä tuon kokeilusta ei pitäisi olla. Amazon on osoittautunut omissa musa- ja kirjahankinnoissani vuosien mittaan vuorenvarmaksi valinnaksi: nopeaa, edullista, sataprosenttisen varmaa palvelua. Eikä tämä ole mainos.

Kaikki palaute enemmän kuin tervetullutta!

Sain sitten lopulta aikaiseksi ostaa 2 vuodeksi domainin käyttöön, jolloin tuo kaikkia kiusannut pakollinen alkumainontakin sitten hävisi... Sorry kaikille että kesti näin pitkään!

Toinen mukava asia: silmämääräiset havaintoni kävijämäärien jyrkästä noususta keväästä 2006 tähän hetkeen vahvistuivat kun uskaltauduin pitkästä aikaa katsomaan tilastoja...

Kiitos laajenneen harrastajapiirin ja varmasti myös tämän alkavan yhdistystoiminnankin, Infernon tietosivuilla on kesäkuusta eteenpäin käynyt jotakuinkin säännöllisesti 400..yli 500 eri käyttäjää/kk kaikkiaan 7 maasta (Suomi, USA, Saksa, Brasilia, Ruotsi, Norja, Ranska).

Vielä vuosi sitten tilanne näytti todella paljon kehnommalta, kävijämäärien käytyä jopa muutamissa kymmenissä /kk. Silloin alkoi synkkinä hetkinä käydä mielessä epäilys kannattaako koko sivustoa jatkaa... Nykyisellä suosiolla asiaa ei tarvitse miettiä. :-)

Eihän tämä vieläkään mikään MySpace ole, mutta tällaisella pohjalla tietää jo sen että chiliharrastus on suomessa aika mukavasti vakiintunut. Eikä tämänkään sivuston kehitystyötä tähän ole tarkoitus jättää - aina on paljon tilaa parannuksille!

Koetan seuraavaksi lähiaikoina saada sen luvatun chilikirjallisuuden sun muu pikku verkkokaupan aikaiseksi ja toimimaan... Se toimisi sitten Amazonin kautta, mutta Infernon sisältä käsin. Katsotaas kuinka käy!

Kiitos vielä teille kaikille Inferno-yhteisön olemassaolosta!  

Tommi

Malja suomen maajoukkueen futismiehille tänä iltana, Portugali-ottelun jälkeen. Nyt on semmoinen meininki päällä ettei tarvitse selitellä eikä häpeillä... Ja suomen naisille vähintään samanlainen malja - futiksen naismaajoukkueen pelejä on ollut ilo ja ylpeys seurata!  Chilimeininkiä & sisua - rock on!

Kuulkaas, nyt tarvittaisiin vähän yhteisön apuva... Vaikken itse foorumia isännöikään, vaan muuten vaan täällä huseeraan ja co-administroin, nostaisin esille tämän pulman: botit.

Ymmärtääkseni (potkaiskaa jos puhun sontaa) tässä foorumisoftassa on nyt päällä ja käytössä kutakuinkin kaikki tietoturvaominaisuudet jotka normaalikeinoin saa käyttöön. Silti botit näyttävät menevän viheltäen ohi jopa kuvien tunnistamis-esteistä.

Ei noista nyt ainakaan vielä ole ollut hirveää todellista harmia - välillä vain pitää deletoida posteja ja poistaa käyttäjä sieltä täältä. Mutta pulma onkin siinä että uusista käyttäjistä on botteja tai muutoin kyseenalaisia tyyppejä liian suuri osa. Jos nuo kaikki aktivoituvat heittämään tänne paskaa, silloin olemme... paskassa.

Mitä ehdottaisitte - ja mitä Mr. J. ennen muuta tuumaa?

...Että suurkiitokset kaikille ahkerasta jutustelusta täällä - annetaan mennä samaan malliin ja vieläkin paremmin!!  Veikkauksia: koska menee 50.000 viestiä rikki?

Chilien suvun eräs kaikkein kummallisimmista kasvateista ei suostunut edes kukkimaan kahtena ensimmäisenä vuotenaan. Nyt, tuo komea, suurikokoinen (n. 150cm) kasvi sitten innostui kertaheitolla, kukki ja tuottaa myös marjoja.

Ja marjoissa sitä onkin ihmettelemistä - jos kasvin keltaiset kukat ja yleinen kummallinen ulkoasu eivät hämmentäneet tarpeeksi... Marjat nimittäin ovat valkoisia, pikkuruisia (4-5mm) ja - vastoin Infernossakin esiintynyttä tietoa - kypsinä punaisia, eivät keltaisia. Niiden kypsyminen on todella kummallista; selvästi litteät marjat nimittäin muuttuvat valkeista punaisiksi ikään kuin "väri leviten", eli marjan kanta voi olla punainen mutta muu osa valkoinen.

Tämä on yksi vain neljästä tunnetusta 26-kromosomisesta chilistä, ja joidenkin tutkijoiden mukaan samalla myös villeintä (vanhinta) tunnettua chiliperimää. Se on niin vanha, ettei se oikeastaan enää juurikaan muistuta nykyisiä paprikakasveja. Siinä ei myöskään ole chileille ominaista tulisuutta. Pieni marja on hivenen makea, aika miellyttävän makuinen. Kasvattina c.rhomboideum on helppo ja vähään tyytyvä, eikä erityisen ötökkäarka.

Tämä moneen otteeseen jo lähes infernaaliseksi tuomittu kastike on löytänyt minulla pysyvän käyttötavan. Nimittäin, tavallinen kaupan hernekeitto saa tämän ja reippaan (tulisen) sinappi-annostuksen myötä aivan taivaallisen sävyn. Tulisuutta löytyy, viimeistään 4-5 pisaran annostelun (per purkillinen) jälkeen. Mutta makuakin totisesti löytyy! Normaalista hernekeitosta tulee "Possible Side Effects" -käsittelyn jälkeen todellista herkkua.

p.s: olen kokeillut muitakin Blair's kastikkeita samassa yhteydessä - ja vaikka useimmat toimivat hernekeitossa hienosti, tämä tuntuisi silti siltä totaaliselta yhdistelmältä...

Tämä gallup etsii vastauksia kysymykseen siitä, koetaanko sekä tämä keskustelufoorumi että Infernon tieto-osio kuvineen kaikkineen tunnetuiksi ja/tai tarpeellisiksi. Erityisesti kiinnostaa se, onko täällä paljonkin käyttäjiä jotka ovat linkkautuneet suoraan tähän foorumiin eivätkä ole ehkä edes tietoisia itse Inferno -emochilisivuston olemassaolosta...  :wink:

I can now confirm Fatalii's findings about the VERY strange blooming behaviour of this unrecognized wild capsicum. Although not systematically, this one does have lots of "divided" flowers - something I haven't ever seen in capsicums. The flowers start to grow normally - then some flowers suddenly turn into 2 or more flowers with one, common pedicle. CGN originally counted this one into c.eximium, then changed their opinion: c.baccatum var. praetermissum.

A praetermissum it certainly isn't. An eximium, perhaps - but a very strange one... Needs more examination. Very interesting!

Muutamia muutoksia on kesän aikana luvassa.

Ensinnäkin, en ole aivan tyytyväinen infernochili.tk -domainin toimintaan... Ainakaan uuden Opera 9 selaimen kanssa sivusto ei näytä oletusasetuksilla latautuvan... Miten on, muiden kokemuksia? Tietysti, sitähän saa mistä maksaa - ja tk-domain on ilmainen...

Suuria muutoksia ja päivityksiä on myös luvassa, pitkästä aikaa. Ensimmäisenä osana siitä tulee täydellisesti uudistettu villichilien osio. Nykyinen osio paisui melkoisen suureksi ja hajanaiseksi, eikä oikein kyennyt antamaan suht' selkeää kuvaa eri chililajeista sen paremmin suomen- kuin englanninkielelläkään. Pyrin tekemään osiosta selkeämmän, nopeammin latautuvan ja yhtä hyvin molemmilla kielillä käytettävän.

Tähän liittyy chilitieto-sivun päivitys. Toistaiseksi vain suomeksi, mutta nyt heijastaen viimeisintä tutkimusta.

Muuallekin on luvassa muutoksia ja päivityksiä joiden tavoitteena on tehdä Infernosta käytännöllisempi ja mielenkiintoisempi sivusto niin aloittelijoille kuin vakavillekin harrastajille, kumpiakaan sorsimatta... Ideat aina tervetulleita! :-)

Tällä hetkellä tiedostan Infernon olevan ehkä vähäsen "chilinörtti"sivusto, täynnä monille tarpeetonta nippelitietoa ja liian vähän kosketusta etenkin naispuolisille tärkeisiin konkreettisiin asioihin kokkauksessa sun muussa... Se ei ollut alkujaan tai koskaan tarkoitus, enkä toisaalta halua poistaa myöskään sitä "nippelitietoa" mikä monia meistä kiinnostaa. Haluaisinkin rakentaa kokkaus- ja ehkä muitakin osioita uusiksi, siihen malliin että yhdessä läheisen kumppanisivustomme www.fatalii.net:n kanssa voisimme tuottaa iloa kaikille chilimielille!

Kertokaapa siis mitä haluaisitte nähdä...

p.s: meidän suomalaisten chilimielten kannattaa pitää yhtä, eli kaikki yhteistyö porukan omien sivustojen, ym. kanssa on toivottua.

Ideoita..?!

Triniman found this: http://www.cardi.org/publications/proceedings/hotpepper/4.5.html

Well worth reading!

Kaikkeen sitä vapaaehtoisesti ryhtyykin... Mutta uskottava se on: edessäni pöydällä komeilee peräti 9 maineikkaan Blair's:n chilikastikepulloa. Ja tänä iltana jokainen niistä on maistettava ja arvosteltava! Kaikki Blair's kastikkeet ovat lisäaineettomia ja valtaosa valmistettu Costa Ricassa. Kaikkien mukana tulee avaimenperänä mukava pääkallo...



Skaala ulottuu miedosta täyttä hulluutta hipovaan tulisuuteen. 2 miljoonaa scoville-yksikköä. Tabascopullossa on 5000 ja tuoreessa Habanerossa 100..200.000. Tarpeeksi sanottu..? Suoraan sanoen, näistä pulloista kaksi hirvittää minua toden teolla... Mutta ei auta! Aloitetaanpa, miedommasta päästä - sillä lopussa tulee vastaan sellaista tavaraa ettei mitään rajoja!

Testimetodi: Osa 1: kastiketta spelttileivän päällä sekä sellaisenaan... Osa 2: katkarapukeittotesti.

1. Jalapeno Death Sauce (luokitus: Mild)
- Jalapeño, tomatillo, valkosipuli, lime, cilantro, sipuli, tequila, ym.

Tuoksu miellyttävä, miedosti valkosipulimainen. Suhteellisen paksua tavaraa. Leivän päällä herkullista, suorastaan vaati lisämaistamista! Vastaa kyllä nimeäänkin aika hyvin, eli potkua riittää varsin mukavasti. Maku aivan erinomainen, helposti paras maistamani Jalapenokastike. Maku: 10/10

2. Original Death Sauce (luokitus: Hot)
- Habanero oranssi/punainen, Cayenne, valkosipuli, chipotle, lime, cilantro, ym.

Paksua, voimakasmakuista kastiketta. Voimakkuus siinä suomesta saatavien habanerokastikkeiden ylärajoilla, ei mieletön mutta varmasti esim. Tabascoon tottuneelle tarpeeksi potkiva. Maku mielenkiintoinen ja monisävyinen, aika terävä ja suolainen mutta etenkin jälkimaku miellyttävä. Voi hyvinkin toimia kaikenlaisessa ruoanlaitossa ja dippailussa.
Maku: 8/10

3. Salsa de la Muerte (luokitus: Crazy)
- Habanero punainen, Cayenne, chipotle, cilantro, ym.

No niin! Nyt aletaan päästä asiaan... Vahvaa tavaraa. Tällä saa jo tottumattoman vaikeuksiin. Ensimaku sitruunamaisen kirpeä, mutta tasoittuu nopeasti miellyttäväksi "helläksi poltteeksi". Yhä sarjassa "voi levittää reippaamminkin", eli tippa ei tapa. Maku mielestäni ehkä edellistä onnistuneempi sellaisenaan maistettuna, ja ehdottomasti maistamieni voimakkaiden chilikastikkeiden eliittiä.
Maku: 9/10

4. After Death Sauce (luokitus: Crazy)
- Habanero oranssi/punainen, Cayenne, valkosipuli, chipotle, kapsaisiiniuute, lime, cilantro, ym.

Alkuperäisen Death Saucen tukevoitettu versio alkaa paitsi odotetusti poltella aika mielenkiintoisesti, myös maistua sellaisenaan aika pahalle (muiden supertulisten liemien lailla). Tämä on testimme ensimmäinen todella tulinen kastike, selvästi edellistä rankempaa tavaraa... Samalla ensimmäinen jonka annostelussa kannattaa jo käyttää hitunen järkeä. Maku on parempi kuin esim. Dave's Insanity Saucessa tai 357:ssä, ja jälkimaku oikeastaan aika hyväkin. Suolaisuuttakaan ei tunnu originaali-Deathin lailla liikaa. Sarjassaan hyvää tavaraa!
Maku: 7/10

5. Sudden Death Sauce (luokitus: !!!!)
- Habanero punainen, Cayenne, soijaöljy, kapsaisiiniuute, hunaja, lime, ginseng, ym.

Nyt alkaa tehdä kipeää... Erikoinen maku, hunajan makeus ja ginseng tasapainottavat muuten jo erittäin polttavaa makuelämystä. Tätä ei enää laiteta kuin pisara perunalastulle, eikä sellaisenaan todellakaan hörpitä tolkuttomasti! Selvästi maukkaampaa kuin esim 357 ja kumppanit, eli jälleen onnistunut iloliemi, erityisesti tässä vahvuusluokassa! Ja nyt on pidettävä taukoa, sillä suu on tulessa...
Maku: 8/10

6. Mega Death Sauce (luokitus: !!!!)
- Habanero punainen, Cayenne, pippuriuute, Ancho, Chipotle, molassi, Guava, valkosipuli, ym.

Paksua tummaa mönjää suoraan helvetistä... Nyt polttaa jo siihen malliin ettei makua kannata edes lähteä arvioimaan. Se on siellä, ja siinä on vivahteitakin, mutta nyt ollaan sen rajan ohitse missä näitä liemiä oikeastaan edes voi, tai järjellisesti kannattaa, käyttää laimentamattomina. Katkarapukeittotestissä puoli teelusikallista Mega Deathia kupilliseen keittoa tuotti varsin maukkaan mutta jo sietokyvyn rajoilla olleen lohikäärmekeiton. Ominaismaku on siis kohdallaan, kunhan annostuksen kanssa ei liioittele!

7. Possible Side Effects (luokitus: !!!!)
- Red Savina Habanero, Cayenne, pippuriuute, appelsiinimehu, Jalapeno, kurpitsansiemen, peruna, ym.

Tämän raaka-aineet eroavat useimmista muista Blair'sin noitaliemistä. Tässä polteluokassa asialla vain ei ole tuon taivaallista merkitystä... Sellaisenaan aivan käsittämättömän pahaa, ja se polte... on suoraan sanoen perkeleellinen!!! Että "mahdollisia sivuvaikutuksia" tuotteen nimenä? Aika vekkuleita velikultia nuo ystävämme Blair's:lla; tämä kun ei totisesti ole mikään sivuvaikutus, vaan PÄÄvaikutus suoraan pelsepuupin ahjosta! Ja jotenkin uskaltaisin jo arvailla että seuraavassa chilitapaamisessamme voi tulla KIIRE yhdelle jos toisellekin näitä maistelevalle urhealle (typerälle?)... Ettäkö 357 on jotain? Hah!
Maku: (kaikki suomenkielen aggressiivit huutomerkeillä....)

8. Blair's 2 A.M. Reserve (650.000-900.000 SHU)
- Kapsaisiiniuute, Red Savina Habanero, Cayenne

Lupaava alku: tarra joka kehottaa äärimmäiseen varovaisuuteen käsittelyssä sekä välttämään kaikkea ihokontaktia... Sekä: "tämä ei ole kastike, tämä on lisäaine". Mikä parasta, upeaa näyteikkunakotelossa toimitettua pulloa ei näytä saavan millään keinolla auki... Ainakaan rikkomatta moniväristä vaha-"kuolemahahmoa". No, nämä onkin tehty pieninä, kalliina sarjoina enemmänkin keräilyyn kuin käytettäviksi. Mutta avaanpa silti tämän "miedomman" näistä. OK, TEHTY! Vaati kyllä kohtuutonta väkivaltaa... Ja miltäkö tämä 30 dollarin hintainen tumma, juokseva neste maistuu..? Aivan ripaus korkin pohjasta lusikan kärkeen... Voi pyhä jysäys - ja silleen..! Maku ei ollut niin paha kuin pelkäsin, mutta turrutti kyllä melkein saman tien kielen pään... Tämä on VAHVAA!

LISÄYS: aivan olematon annos tätä (hammastikun nuolaisu) aiheutti äsken niin voimakkaat tuskat vatsaan että hetken jo harkitsin ensiapua... Meni (onneksi!) nopeasti ohitsekin, mutta kyllä pullon rankat varoitukset ovat aiheellisia. Tämä ei ole enää chilikastiketta, vaan vaarallista tavaraa! 3 A.M:n jätän tämän jälkeen todellakin pulloonsa..!

9. Blair's 3 A.M. Reserve (1.500.000-2.000.000 SHU...)
- Kapsaisiiniuute, Red Savina Habanero, Cayenne

Chilihulluuden äärimmäinen ilmentymä, eikä tätä uskaltaisi enää oikeasti maistaakaan. Siinä voisi käydä hullusti... Mutta mitä mainioin keräilyesine, täynnä kapsaisiinia. Tuskin tätä tulee koskaan avattua.

YHTEENVETO:
Ensikosketus Blair's kastikkeisiin oli erittäin positiivinen. Kaikki maistetut 8 kastiketta olivat luokissaan joko hyviä tai (enimmäkseen) aivan ehdotonta huippuluokkaa. Erityisen hienoa näissä käsin tehdyissä kastikkeissa on turhan harvinainen hyvän maun onnistunut yhdistäminen mojovaan potkuun.

Kolme (varauksin neljä) ensimmäistä testikastiketta soveltuvat hienosti kaikkeen ruoanlaittoon, eivätkä ole vielä aivan ylitseampuvia vähemmänkään "extreme" chilinkäyttäjille. Miedoimmat ovat, vaikkeivat mietoja, vielä tottumattomallekin käyttökelpoisia. Testikastikkeet 5-7 ovatkin sitten jo selkeästi äärimmäisyyksien ystävien tavaraa. Tavalliseen käyttöön ne alkavat olla jo turhankin tulisia, mutta esim. keittoihin ja kastikkeisiin uskoakseni vallan mainioita... Puhumattakaan ystävien säikyttelystä!

2 ja 3 A.M. ovat oma lukunsa. Ruoanlaiton kannalta niillä tuskin on todellista merkitystä, etenkään noista vahvemmalla kolmosella. Hienoja lahjaesineitä kylläkin, ja jos nuo hienot pullot rikkoo ja välttämättä haluaa sisältöä maistaa, siinähän sitten ollaan niiden perimmäisten asioiden äärellä - kaiken tulisen tuolla puolen...

Puhumme ehkä maailman parhaista chilikastikkeista, mutta samalla on syytä tehdä selväksi yksi asia. Blair's ei useimpien muiden tavoin valehtele termin "hot" käytöllään. Miedoinkin näistä kastikkeista vastaa helposti perus-Tabascoa. Kaikki "Crazy"-merkinnällä varustetut ovat jo rankempaa tavaraa kuin mikään K-kaupan hyllyltä löytyvä (sen lisäksi että rajattomasti paremman makuisia!). Ja sitten ne loput... En usko liioittelevani jos sanon että useimmille suomalaisille niistä miedoinkin ylittää ymmärryksen. Ja voi varomattomasti käytettynä tuottaa unohtumattomia tuskan hetkiä. Eli loistavaa tavaraa, oikein käytettynä!

Lisään tänne valokuvia ja lisää käyttökokemuksia sitä mukaa kun niitä kertyy!

Niin, jokainenhan meistä haluaisi jättää autonsa tai asuntonsa lukitsematta, uskoen ihmisten hyvyyteen... Harmi kyllä, aina löytyy paskapäitä jotka vievät automme, tai arvoesineemme - tai jollei muuta, niin pakottavat tällaiset harrastajafoorumit tiukentamaan turvatoimia pidemmälle kuin haluaisimme...

Tälläkin foorumilla on nyt näköjään riittävästi käyttäjiä houkuttelemaan myös ei-toivottuja sellaisia. Siksi rekisteröityminen on nyt paitsi pakollinen, myös vähän monivaiheisempi kuin mitä olisimme halunneet sen olevan. Mutta kaikenlainen spämmäys on mieletön miljoonabisnes, eli on turhaa kuvitella että sen takana olevat rikolliset sen lopettaisivat. Voimme vain koettaa minimoida sen vaikutukset omiin keskusteluihimme...

Vantaan Martinlaakson K-Supermarketiin sitten ilmaantui kahta laatua tuota amerikanherkkua, eli kuivattua, chilimarinoitua naudanlihaa... Hinta on aika suolainen, kuten odotettua olikin, mutta etenkin Cajun-maustettu on kyllä hyvää tavaraa... Jos tällaisesta siis pitää.

Valmistusmaa Eesti... No, ehkei yllätä. Eteläinen naapurimme alkaa olla monessa asiassa edellämme... Anyway, onpa tullut noita raahattua kaupasta kotiin jo pelottavan monta kertaa!

Erittäin suurikokoinen chinense, pieni puu, oikeastaan. Kaunis, tummin, suurin, kuhmuraisin lehdin. Hedelmä noin sentin kokoinen vaalean oranssi marja, jossa on tuttu chinensen aromi muttei niiden tuttua helvetillistä poltetta. Melko tulinen tämäkin on, mutta sittenkin käytännössä "mieto" chinense. Koristechiliksi oikein mainio, ehkä ruoanlaittoonkin sopiva.

I've noticed some quite interesting differences between the capsicum baccatums and capsicum chinenses of Brazil, and the "rest of the world"...

When it comes to baccatums, many Brazilean varieties seem to have a small, semi-wild-type fruit with no sweetness. Many of those may well have a relationship with wild c.praetermissum chilies (which only tend to grow in Brazil area, whereas wild baccatums grow in Bolivia). These non-sweet, small Brazilean baccatums seem to form a type of their own among domesticated chilies...

The same seems to happen among Brazilean c.chinenses as well. Varieties like PI-441608 are clearly different from Caribbean chinenses, with their huge growth and small, semi-wild fruit.

Tässä parvekeremontin vasta hiljan valmistuttua, chiliviidakkoni pääsi parvekkeelle lasien taakse vasta nyt talven tullen... Kokeilen ihan mielenkiinnosta miten hyvin lasitetun parvekkeen voi lämpöeristää ja miten kauan Etelä-Suomen oloissa siten chiliä voi oloissamme kasvattaa.

Ennen suht' yksinkertaista eristysnauhalla ja muovipusseilla tehtyä pahimpien vuotojen tukkimista, lämpötila parvekkeella laski selvästi liian helposti liian alas, lisälämmönkin kera. Lisäeristyksen jälkeen näyttäisi siltä että siellä on mahdollista säilyttää chileille siedettävät olot tuollaiseen -10 ulkolämpötilaan saakka. Aika näyttää.

Muutama kymmentä kasvia siellä nyt on oleillut parisen viikkoa. Lämpötila on alimmillaan laskenut noin +1 asteeseen, ja ollut keskimäärin +5..12 astetta (nyt leutona aikana), riippuen siitä onko sinne virrannut sisältä lämpöä.

+1 astetta oli, aika äkillisenä, odotetusti shokki useimmille kasveilleni, vaikka vain yhden yön kestikin. +2..4 astetta nuo kokivat sitten useita päiviä putkeen ennen eristystöitäni.

Kaikkein kylmimmän kokivat pari chinenseä, pubescensia ja baccatumia. Nämä saattoivat hetkeksi joutua pakkaseenkin.

Siihen nähden olikin yllättävää miten hyvin kasvit tuosta ovat keskimäärin selvinneet. Lähes kaikki voivat mainiosti, jokunen jopa kasvattaa uusia lehtiä ja kukkii. Vain yksi päätyi hetkessä todella huonoksi, luulinkin sen jo kuolleen kunnes yli viikon jälkeen huomasin kuolleiden lehtien seassa muutaman sitkeästi sinnittelevän, ja vein raukan sisälämpöön. Kyseessä oli annuum, Goat's Weed. Selvästi kylmänarin kasvattamani chili.

Huonosti voivat myös yksi baccatum ja yksi valtava praetermissum. Frutescensejakin täytyy pitää tarkasti silmällä, sillä lehtikato on ollut suuri. Villichileillä menee yleisesti ottaen hienosti tuolla kylmässä, samoin pubescenseilla. Yllätys minulle oli kaikkien chinensien hyvä kunto alkushokin jälkeen...

Vahvistaa käsitystäni siitä, että pienen totuttelun jälkeen useimmat capsicumit pärjäävät hienosti noin +3 asteeseen asti, eikä satunnainen pikkupakkanenkaan liene kaikille tuhoksi.

Kokeilu jatkuu... Kun tästä kylmenee, pitää sijoittaa pari pakkasvahtia tuonne hätävaraksi. Mielenkiintoista nähdä mikä on se ulkopakkasraja minkä jälkeen on pakko tuoda ystävät tuolta takaisin sisälämpöön...

Sheryl on muistuttanut minua ehkä eniten kollegastaan Juice Newtonista, tänä päivänä unohdetusta 80-luvun kantrirockin huippunimestä, joka on kyennyt samalla tavoin yhdistämään tarttuvat teemat, rock-voiman ja sitten taas myös tietyn maanläheisen kantrihengen...

Crow:n levyillä on aina vallinut enemmän tai vähemmän selvä sähköinen Eagles -henkinen kantrirock-meininki, mutta tällä uusimmalla albumilla muutos akustisempaan, herkempään suuntaan on selvä. Mitään keskitien Nashville-kantria tämä ei silti todellakaan ole, vaan lähinnä todiste siitä mitä maantuoksuinen naisrokkari Sheryl Crow saa aikaan kun hän ei ole kovin vihainen maailmalle... Tai kun hän muistaa asioita.

Ensikuulemalta tämä kuulostaa hyvältä, sielukkaalta, akustiselta rock-musiikilta. Ehdottomasti paremmalta kuin valtaosa siitä mitä kuulemme radiosta tai televisiosta...

Jotain hyvin oikeaa Sheryl Crow:n musiikissa on, luokittelemme sen sitten miten hyvänsä. Samaa etelän henkeä kuin Alannah Mylesin parhaissa paloissa, Juice Newtonin kovimmista jutuista puhumattakaan... Aitoa kamaa!

Aika pahasti heinä- ym. allergikkona olen huomannut näissä kasvateissani piirteen josta en ole nähnyt tai kuullut puhuttavan vielä koskaan. Nimittäin, ilmeisesti ainakin osa karvalehtisistä capsicumeista ja physalis-kasvit aiheuttavat minulle sekä melko voimakkaita heinänuhakohtauksia, että ihokosketuksesta jopa vahvasti kutiavia paukamia iholle.

Physalis-kasvit ovat itselleni kaikkein pahimpia; vähäinenkin kosketus niiden lehtiin tuntuu aiheuttavan pahan allergisen reaktion. Yllätys sen sijaan oli se, että ainakin karvalehtiset c.pubescens -chilit aiheuttavat minulle saman, hieman lievempänä.  Praetermissumeista ja karvaisista annuumeista en ole varma... Sileälehtisten (eli useimpien) chilien kanssa en ole moista koskaan huomannut.

Onko muilla tällaisesta kokemuksia tai lisätietoa?

Onpas tässä erikoinen levy, en muista vielä vastaavaan törmänneeni... Alkaa black-metal karjunnalla, mutta kun sitä vähiten odotat, vaihtuukin akustisten kitaroiden ja aivan "normaalien" laulun ja melodioiden ilotulitukseksi... Ja sitten taas metalliliiton hommiin alamaailmaan, ja sieltä takaisin...

Tavallaan vähän kuin Nightwishin "Once", eli heavyooppera mutta eri näkökulmasta. Ehkä suurin ero on siinä ettei Opethin metallioopperaa voi kuvitella soimaan MTV:lle oikein missään olosuhteissa... Tällä levyllä on melkoisia kontrasteja. Se on paikoin hyvin herkkä ja kaunis, mitä nyt ei välttämättä black-metaliin tulisi ensimmäisenä yhdistäneeksi... Siitä heti paljon pisteitä. Se on monimutkainenkin, parhaaseen progen henkeen - tunnelmista toiseen liikutaan todella ennakkoluulottomasti, eivätkä kappaleet todellakaan ole niitä ensikuulemalta hyräiltäviä... Ja sitten lopulta, kun on sen paikka, Opeth kyllä osoittaa kuuluvansa metalliliittoon. Murisee hetkittäin matalalta ja voimalla, tämä musiikki...

Musiikki - luit oikein. Pidät sitten raskaasta metallista tai et, tämä on kyllä kaikilla mittareilla hienoa musiikkia. Ehkä jotain tämän kaltaista syntyisi jos vaikkapa Yes ja Children of Bodom laitettaisiin studioon oppimaan toisiltaan ja jätkät todella sisäistäisivät toistensa jutut... Musiikkia joka rikkoo kaikki rajat ja keksii aivan oman juttunsa.

Ennakkoluulottomille varsinainen antoisa musiikkiseikkailu ja kaikkien saamiensa ylistävien arvostelujen arvoinen kiekko, tämä...

...Niille joita moinen tieto kasvattamistaan lajikkeista saattaa kiinnostaa.  Alkuun näitä Googlen tekniikalla toteutettuja kuvia on pari baccatum-puolella (Aji Cristal sekä muuan Ecuadorilainen vuoristochili), yksi pubescensissa, ja useampia villichilien puolella.

Nuo eivät pääsääntöisesti ole kuvia kaupungeista tai summittaisista chilien kasvuseuduista, vaan GPS-satelliittipaikannuksella jopa muutamien metrien tarkkuudella täysin oikeita kasviyksilöiden löytöpaikkoja... Periaatteessa joidenkin näistä kuvista tarkkuus saattaisi riittää löytämään jopa täysin saman kasviyksilön luonnosta... :-)

Uteliaisuuspuolen lisäksi, on varsin kiehtovaa nähdä millaisessa maastossa, kasvillisuudessa, tms. nuo epelit todella kasvavat! Asiasta saattaa olla pientä hyötyäkin suunnitellessamme esim. omia kasvatus-projektejamme luonnossa...

On taas SE aika... Tiedätte mikä. Se, jona meidän kasvattajien suupielet alkavat kääntyä viekkaaseen virneeseen ja ei-vihkiytyneet ystävämme alkavat kalveta...

On chilin sadon aika!!!

Se taas merkitsee perinteisesti meille Infernolaisille hyvää tekosyytä kokoontua yhteen hyvässä seurassa, tutussa ja tuntemattomassakin, kuunnella hyvää musaa, puhua typerän syvällisiä aamuun saakka, maistella toinen toistaan loistavampia kokkauksia - ja (jokaisen valinnan mukaan...) toinen toistaan hirmuisempia chilikastikkeita...

Toisin sanoen: eiköhän ole aika taas KOKOONTUA..!

Laitoin päälle äänestyksen kokoontumispaikasta, lähinnä antamaan suuntaa siitä mitä jengi miettii...

Henkilökohtaisesti kannattaisin Tamperetta, vaikka ex. Turkulainen (ja sielultani varmaan ikuisesti) olenkin ja nykyään Vantaalla majailen... Syy on yksinkertainen: Tampere on tavallaan keskellä maata. Sinne on lähes kaikkialta, lappi poislukien, siedettävä matka. Eikä siinä kaikki. Väheksymättä muuta jengiä, Tampereella yksinkertaisesti vaikuttaa aivan fantastinen chilijengi joka on tehnyt kaikista menneistä tapaamisistamme siellä ikimuistoisia..! Tässä siksi lämpimin kiitokseni kaikille teille, jotka olette niin Tampereella kuin muuallakin tehneet hienot kekkerimme mahdollisiksi!

Tiedätte keitä tarkoitan; ilman teitä, Inferno olisi vain yksi kylmä sivusto muiden joukossa. Te olette omalla panoksellanne tehneet tästä elävän, upean yhteisön joka on yhdistänyt niin minut kuin lukemattomat muutkin upeisiin ihmisiin, joilla kaikilla viiraa juuri sopivasti päästä! ;-)

Voin itse henkilökohtaisesti sanoa, että chilitapaamisemme ovat yhdistäneet minut moniin hienoimpiin koskaan tapaamistani ihmisistä, millä tahansa mittapuulla. On merkillistä ja hienoa huomata miten niin monet ihmiset, niin erilaisista taustoista, huomaavatkin kuuluvansa yhteen.

Chilin kasvatuksessa Suomessa on kyse vähän samasta kuin vaikkapa saunojen myynnissä päiväntasaajalla... Ensi kommentti olisi: "Miksi?!". Vastaus on: "Miksipä ei..?!"

Ja siinä, uskoakseni, kiteytyy meidän Infernolaisten koko elämänasenne.

Siksi jokainen tapaamisemme on upea, uusi kokemus. Tähän porukkaan on helppoa tulla sisään, sillä jokainen on tervetullut. Pahin mitä kukaan voi pelätä, on jonkun veteraanin  esittämä "maistapa tätä kastiketta, se on helvet*n hyvää..."... ;-)  No, toisaalta, täsmälleen siitähän tässä onkin kyse! Suomalainen perusruoka ei potki. Eikä se tässä itsetarkoitus olekaan. Ideana on: makua elämään, hyvien tyyppien kanssa.

Koetetaan tehdä tästä hullutuksesta kansan tapa - jotain mitä eteläamerikkalaisetkin ihmettelevät... Ja käy sen kanssa miten käy, koetetaan pitää keskenämme yhteys, tehdä kohtaamisistamme hyvä tapa.  Jollei Tampereella, niin jossain... Suomi ei ole liian suuri tällaiseen.

Kiitos menneestä - ja infernaalisen suuri onnenpotku tulevaan!

Styxiä on kutsuttu USA:n Queeniksi, eikä syyttä. 70-luvun alkuvuosina perustettu yhtye oli 80-luvun vaihteessa maailman menestyneimpiä rock-kokoonpanoja, ja samalla yksi niistä jotka jotenkin vain onnistuivat tekemään keskimäärin pari mahtibiisiä albumia kohti, lopun ollessa sitten sitä ja tätä...

"Paradise Theatre", teema-albumi Chicagolaisen teatterin noususta ja rappiosta oli poikkeus sääntöön; se on Styx:n mestariteos ja samalla yksi amerikkalaisen hard-rockin hienoimpia hetkiä. Levy on jollain tapaa ehkä vastaava kuin Queenin "A Night At The Opera" - se kulkee sulavasti, häpeämättä musiikinlajista toiseen, säilyttäen silti punaisen lankansa. Jo alun piano-kabaree saa herkistymään. Sitten Styx päästää kaksi loistavaa kitaristiaan irti, ja show todella alkaa...

"Too much time in my hands" on rockin suuria klassikoita, ja monen hyvän, vaihtelevan biisin ja tunnelman kautta päästään levyn ehkä kliimaksiin joka on "Snowblind". Siinä on pelissä hard rockin yksi kaikkien aikojen suurimpia klassikoita, biisi joka hiljentää paatuneimmankin, ja jonka aivan mieletön kitarasoolo iskee moukarilla päähän...

Ja siitä eteenpäinhän mennään sitten kohti unohtumatonta elämystä... "Half-Penny, Two-Penny" jyrää raskaasti, johtaen lopulta ainakin minulle silmäkulmat kostuttavaan päätökseen A.D. 1958...

Sitten heräät. Olet kuunnellut hetken aikaa maailman, sillä hetkellä, parasta rock-bändiä joka on tykittänyt sinulta amalgaamipaikat suusta, ja saanut sinut kyyneliin....

Styxistä voi olla mitä mieltä hyvänsä; kaikki bändin materiaali ei ole heille kunniaksi. Mutta bändi joka saa aikaan jotain tällaista... On kyllä perkeleen aito asia, ja ansaitsee paikkansa.

Styxille kunniaksi sekin, että tämä veteraanibändi levyttää ja keikkailee edelleenkin, ja - toisin kuin monet - he tekevät sen kunnialla. Jos Styx koskaan tulisi suomeen, sitä keikkaa ei kannata missata. Siellä nimittäin hyvin todennäköisesti revitetään siihen malliin että moni nuoremman polven hevarikin alkaa miettiä uranvaihdosta...

Saamenkielistä rokkia suomesta, vau! Oikeasti, tämä kyllä lennätti meikähemmon jossain määrin persuksiilleen ja sai vääntämään autossa stereot sille alueelle jossa poliisin väliintulo alkaa olla todellinen mahdollisuus...

Tiina Sanila laulaa hienosti; mukava, vähän käheän sielukas ääni, ja saamen kielikin toimii jännällä tavalla rokissa. Pitää kyllä kehua myös bändiä; erityisesti kitaristi Mika Luoto revittää todella upeasti tavalla joka tuo välillä mieleeni Dire Straits'n Mark Knopflerin, välillä taas metalliliiton sankarit. Kitarafanit, hattu päästä: tässä on tekijämies kepittämässä...

Promolevyn kolmesta kappaleesta on vielä vaikea sanoa sen kummempaa; ne ovat keskenään aika erilaisia: kaksi hyvää keskirankkaa rokkia (ei mitään heavya, muttei poppiakaan), yksi nätti balladi. Mutta jos taso säilyy tällaisena, tässä on ehdottomasti tulossa yksi syksyn lupaavimpia kotimaisia rock-albumeja!

Inferno suosittelee!

Ajattelin tässä kokeilla tuollaista amerikkalaista Flashiin pohjautuvaa pikaviestintä ja mahdollisesti jopa Inferno-blogia, kuten muotiin kuuluu... Mitäs jengi tuumaa? Kiinnostaako?

Amarillossa tilasin tässä hiljattain tuon täällä aiemmin kehutun Habanero Hot Pocketin. Se oli sitä ihtiään, eli aitoa habaa oli kastikkeessa - ja paljon!  :twisted:

Täyttä tavaraa. Ystäväni maistoi hädin tuskin havaittavan verran tuota kastiketta, ja luuli myrkyttyneensä - niin helvetillistä poltetta hän ei ollut osannut edes kuvitella...

Suosittelen! Hyvää, riittävästi, ja saa kyllä vatsankin toimimaan. Erityisen hyvää sipulirenkaiden kera! :-)

Tämä hurrikaani yhdysvaltojen etelävaltioista iski suomeen noin 15 vuotta sitten kappaleella "Black velvet" - yksi kaikkien aikojen upeimmista blues-country-rock-biiseistä millä tahansa mittarilla...

Itse albumi on melkoisen raskasta sarjaa sekin. Jo aloitusbiisi "Still got this thing" on raskasta rock'n rollia suoraan ytimeen. Jatko on kuin Mika Häkkisen tai Kimi Räikkösen touhua parhaimmilaan. Hittibiisi "Love is", sitten "Black Velvet", ja rock'n rollin hengen suurinpiirtein täydellisesti vangitseva "Rock this joint"... Siinä niin Alannah kuin bändin lead-kitaristikin antavat palaa niin maan perkeleesti..!!!

Pari balladia ja raskaampia juttuja välissä, ja pelissä on ei-täydellinen, mutta sittenkin yksi rock-musiikin suuria hetkiä. Juuri sitä kamaa minkä voi laittaa CD-soittimeen, volyymit täysille, ja eikun antaa palaa kunnes poliisit saapuvat...!!!

Alannahin kaikki levyt ovat sitä itseään, eli hankinnan arvoisia. Monilta löytyy yllättävääkin herkkyyttä artistin Irlanti-juurien myötä, samoin kuin juuri sitä raskasta southern rock -meininkiä joka parhaimmillaan salpaa pohjolan pojan hengen...

Tämä on varmasti aliarvostetuimpia suomessa koskaan tehtyjä levyjä, uskallan väittää! Jos unohdetaan eräässä kotimaisessa arvostetussa musiikkilehdessä nähty täysin käsittämätön "arvostelu", jonka voi jättää täysin omaan arvoonsa, puhumme suomalaisesta albumista jolla ei ole ainoatakaan turhaa biisiä - mutta joka voisi aivan hyvin olla MTV:n listojen kärjessä...

Jo aloitus "Seagulls" näyttää asioiden laidan. Paitsi eräs Kemopetrolin tähänastisista huippuhetkistä, tuo kappale tavallaan tiivistää yhtyeen kaikki parhaat puolet: se on kaunis, rytmikäs, mielenkiintoinen, ja - asia mikä bändin keikoilla parhaiten ilmenee - rokkaa lopulta niin maan perkeleen komeasti Markon päästessä lopussa revittämään soolokitaraansa..! Jos pääsisin koostamaan kymmenen kappaleen albumin "Best from Finnish Rock", tämä kappale olisi sillä.  Tarpeeksi sanottu? Totaalinen rock-biisi, pikkuisen elämääkin suurempi. Juuri sopivasti!

Nimikappale ja Floater, vaikkakin erilaisia, edustavat molemmat myös Kemopetrolia ehkä komeimmillaan... Molemmissa on se selittämätön kaunis kaipuu jonnekin... kauas jonnekin. Molemmat saavat mielen hiljenemään, ja sopivana hetkenä myös silmät kosteiksi... Kalle Koiviston sävellykset ja Laura Närhen laulu yksinkertaisesti toimivat, tavalla jolle en ole vielä löytänyt vastinetta - suomesta tai muualta... Eikä unohtaa sovi bändin muitakaan jäseniä, sillä Kemopetrol on harvinaisella tavalla kokonaisuus; ryhmä sympaattisia huippumuusikoita, jotka vain rakastavat musiikkia. Ja sen kuulee kuulijakin levyiltä.

Levyn muusta materiaalista voi mainita hittihakuisemmat "My Superstar" ja todella rankka "Fireworks", mutta ainakin yhtälailla kehuja ansaitsisi lähes jokainen levyn kappale. Välillä nopeita, välillä hitaita, kaikki ovat silti musiikkia jonka huomaan laittavani soimaan yhtä mielelläni kuin vaikkapa suurimmat ulkomaiset suosikkini.

"Play For Me":lla vallitsee aivan erityinen tunnelmansa, joka pitää itse kuulla ymmärtääkseen mitä tarkoitan... Sen rankemmat hetket ovat täynnä voimaa, kuin myrskytuuli. Todellista, ei keinotekoista. Sen kauneimmat hetket puolestaan hiljentävät sielun... Ja parhaimmillaan molemmat tapahtuvat samassa kappaleessa!

Yksi parhaista koskaan kuulemistani levyistä, ja se ei ole vähän. Samalla Nightwishin ohella ehkä parasta mitä suomesta on koskaan musiikillisesti rockin puolella lähtenyt, eli toivon sydämestäni Kemopetrolille onnea seuraavaan albumiin - kenties se on se läpimurto maailmalle. Ainakaan aineksista ei ole kiinni!

Suosittelen lämpimästi kaikille melodisen rockin ja popin ystäville ja chilin purijoille!

Tässä eräs parhaita maistamiani makeita chilikastikkeita, ja oikeastaan aivan omanlaisensa kokemus. Käyttötavoiltaan aikalailla Thai-tyypin ja kiinalaisten makeiden chilikastikkeiden kaltainen, mutta aivan eri makuinen. Päällimmäisenä piirteenä makeat hedelmät, vähän karibian tyyliin. Tulisuus ei ole ihmeellinen, mutta hyvinkin tunnistettava ja käytetyn harvinaisen Tepin-villichilin ansiosta vähän erilaista kuin mihin normaalisti näissä törmää.

Lajissaan ensiluokkaista tavaraa, sopii dippaukseen tai vaikkapa suikalelihan maustamiseen.

Pääkaupunkiseudulta tämän löysin - en vain millään muista, mistä...   Tarkennan tietoa jos muistan tai löydän paikan.