Työmatkalla oli luonnollisesti välttämätöntä ottaa kaikki irti paikallisesta chilimaailmasta... Tulista riitti, ja taivaallisen hyvää. Paikallisen marketin maustehylly ei tosin suuresti innostanut, kunnes osuin maustekastikepuolelle. Siellä oli tuttua... ja uutta! Korjasin vähäsen talteen. Ironisesti, kaikki jenkkikamaa.

Louisiana Gold:n Green Sauce on vihreä yhdistelmä Jalapeñoa ja Tabascoa. Maku on kovasti jalapenomainen, vahvempaa kamaa kuin vihreä Tabasco, joka on vaikka hyvää, kovin mietoa...

McIlhennyn Tabasco Garlic Pepper Sauce onkin sitten jo kovempaa kamaa. Se on, ehkä vähän yllättäenkin, Cayenne-pohjainen, lisänä Tabascoa (yllätys) ja punaista Jalapeñoa. Potkuakin löytyy... Makua hallitsee silti valkosipuli. Aikamoinen liemi chilin ja valkosipulin ystäville, ja helkkari jollei näitä pikkuhiljaa saada suomeenkin!

McIlhennyn Tabasco Habanero Sauce onkin sitten jo lähempänä sitä kamaa josta tehdään legendoja. Tiesin aineen olemassaolosta jo kauan sitten ja yritin, turhaan, saada sitä meille myyntiin. Ainesosasia on paljon: Habanero, Tabasco, hedelmiä, ruokosokeria ym. Mutta tällä kertaa hommaa ei olla vesitetty. On, meinaan, täysi Haba-kastike, ja potkii perkuleesti! Hakkaa vahvuudessa perus-Tabascon (ei aivan mietoa sekään..) miten tahtoo, ja Haban maku on vallitsevasti mukana.

Pakko kertoa huonona vitsinä loppuun chilikokemukseni jenkeistä vuodelta 1995... Löysin jostain Meksikolaista Sontava-nimistä habanerokastiketta! Ei hassumpaa, joskin aika miedohkoa. Yritin tuoda pullon suomeenkin, mutta kehnosti kävi: pullo hajosi matkalaukussa ja sotki pilalle ison läjän vaatteita. Opettavaista. Mutta yksi tyhjä pullo on kotona muistona...

Sontavalla oli Tarinansa. Joku muukalainen kuulemma oli pysähtynyt meksikossa janoisena, nääntyneenä paikkaan jossa tuota lientä tehdään. Hänet oli syötetty, juotettu ja maustettu. Kaveri oli kuulemma äkkiä kesken aterian vain huudahtanut: "SONTAVA!", mitä kukaan ei tajunnut... Legendan mukaan tyyppi sitten selitti ettei hän tajunnut paskaakaan siitä mitä oli sanonut, mutta sana kuulemma kuvasi kastikkeen mahtavaa makua ja aromia!

Hevonpaskaa, sanon minä! Siitä paikasta kun näin Sontava-pullon, maistoin sitä, ja näin legendan, tiesin Totuuden. Meksikossa oli käppäillyt joku hullu suomalainen. Luultavasti tequilaa etsien. Ja kun hän sitten osui tähän chilitislaamoon ja pyysi juomaa kuivalle kurkulleen, jätkän eteen lyötiinkin sitten tietysti pullo tuota habanerokastiketta! Suomalainen juo mitä eteen kannetaan... Voitte kuvitella Härmän Jätkän ensi sanat: "Mitä perkeleen SONTAA tää on???!!!!!!!!!!!"

...Lopun voitte kuvitella. :-)  En ole hennonut kertoa totuutta aineen valmistajalle (vielä), koska onhan se aika hyvää........

Lauantai olisi tosiaan tavallaan hauskempi päivä, koska jatkomahikset olisivat paremmat eikä maanantai kummittelisi... mutta tuona viikonloppuna lauantai on itsellenikin mahdoton, ikävä kyllä. Sunnuntai kävisi, vaikka kenties kehnossa kunnossa lauantain työtapahtuman takia. Mutta olisiko seuraavan viikon lauantai kaikille mahdoton?

Tapaamista ajatellen... Aikaa elokuuhun ei ole lopultakaan kauhean paljon, ja olisikin hyvä meidän kaikkien valistaa kavereitamme mukaan nyt täysillä!

Ajankohdaksi ehdottaisin itse Elokuu 10. lauantaita. Syy on itsekäs, myönnän, koska sinänsä mainiona ajankohtana 3.8 viikkoa aikaisemmin en pääsisi paikalle työn puitteissa tapahtuvan Teleregatta-tapahtuman takia. Mitäs tuumaatte..? Mahdoton? Lauantaita kannatan joka tapauksessa, sillä koskaan ei tiedä josko vaikka joku toisi Habanerovodkaa paikalle... Jos *oikein* hassusti kävisi, paikalla voisi olla vaikkapa c.praetermissum-rommia! Ja sehän olisi jumalten ja jumalatarten juomaa.............

Ehdotan samalla että tehdään syyskokous Jokioisilla, suomen viimeisen kapearaiteisen museorautatien perinteisellä syysajolla syyskuussa... Onko mitään parempaa kuin puhua ja maistella tulisia aidon höyryjunan kyydissä, illan pimetessä yöksi..?   Katsokaapa: http://www.jokioistenmuseorautatie.fi/

En silti vielä hautaisi sitä piknik-ajatustakaan! Jos säät sallivat, voisi olla suunnattoman hauskaa maistella chili-ihmeitä nurmikollakin kaatosateessa... eikunsiis helteellä!

Olisi se vaan helkkarin hienoa, jos jostain saataisiin jokin loukko käyttöömme, ehkä sellainen missä voitais olla sekä sisällä että ulkona! Kokkausta, pikku esitelmä, piknikkiä sään salliessa, grillausta, uintia - ja hyvää musaa!

Tuo ravintolakin kuulosti hyvältä, eli kaikki hyvä käy!

Pikku dj minussa (rock, soul, latino, disco, hyvä kantrirock, kelttiläinen, you name it!) halajaa heittää peliin myös tulista musiikkia jos mahdollista... Kuulokkeissa soi Henry Paul Bandin vanha, harvinaisuudeksi käynyt southern rock -helmi "Distant Riders", suoraan Tepin-chilin kotiseuduilta! :-)

No, sen olen itsekin huomannut etteivät nämä pyhät chilisäännöt ole lopulta kovinkaan kaikkivoipia - joskus aivan "hulluilla" tempuilla syntyy parempaa jälkeä kuin tekemällä kaikki kasvatusoppaiden mukaan! Tuttuni ovat esim. tehneet pikku ihmeitä isoille chileille aivan miniatyyrikoon ruukuissa, ja muutenkin kasvuolot periaatteessä päin karjalan mäntyä! Paremmin silti kasvoivat kuin omani, grrr... ;-)

Jalapeño on kyllä aikamoisen tulinen chili, vaikka asteikolla vain noin viitosta. Sen paksu hedelmäliha sisältää paljon kapsasiinia, jolloin subjektiivinen kokemus on hurja. Ilmiö on sama kuin Rocotolla. Se on kyllä suunnilleen kaikkien kokemusten äiti, jos kypsän Rocoton pistät poskeesi..... Jo puolikas sellaista sai mulle aikaan kaikkien hernesoppien äidin, jonka jälkeen haukkoi henkeä vielä pitkään. Taivas varjele sitä poltetta.....

Niin, se lannoituksen vaikutus hedelmiin? Sitä sanotaan että kuivuus nostaa tulisuutta, samoin hedelmien pienuus. Sikäli voisi heittää arvauksen että lannoitus paremminkin miedontaisi, mutta vannomatta kai paras...

Jeps, Jalapeñon tarvii muiden chilien lailla antaa muuttua kypsäksi, tässä tapauksessa punaiseksi, vasta tuolloin siemenet ovat itämiskelpoisia. En tosin ole itse kokeillut, miten ehdoton tuo yleissääntö chileillä on... Onkos kukaan täällä saanut koskaan vihreästä chilistä otettuja siemeniä itämään?

Hienoja kuvia! Lisää tällaista!

Substral on osoittautunut oikeastaan yllättävänkin toimivaksi lannoitteeksi vuosien mittaan... Laiskana en ole juuri muitakaan jaksanut kokeilla, ja kaikille muille tuntuu hyvin sopivan paitsi ehkä chinenseille. Paremman tuloksen kyllä saa näkemällä lannoitukseenkin vaivaa!

Juu... Punkit ovat todella ikäviä ja sitkeähenkisiä chilimielisten uskon koetinkiviä... Toimin itse Teklan tavoin, tärkeää tuntuu olevan saastuneimpien lehtien poistamisen jälkeen se usein toistuva vedellä tai vielä mieluummin merileväuutteella suihkutus (Tolut ja muut kyllä auttavat, mutta voivat myös yliannostuksella kuivattaa heikot lehdet kuolleiksi..). Ötökät sietävät kyllä myrkkyjä, tosiaan Raidiakin turhan hyvin, mutta vedestä ne eivät pidä! Super-Raid on parempaa, vaikka alkuun epäilin. Tämä kombinaatio "lehdet veks -> suihkuun -> Super-Raid" näyttää pitävän homman kurissa Annuumeillakin.

Kokeilin joskus huvikseni leppäkerttujenkin keräämistä parvekepuutarhan suojaksi. Lensivät iloisesti tiehensä!

Kiitos kaikille pikku tietokyselyyn vastanneille! Kysymys Cayennepippurista oli lopultakin aika pirullinen, ja vastausten tasainen jakautuminen osoittaa että viidestä vastauksesta neljä oli suunnilleen yhtä suosittuja.

Cayenne ei ole Tabascon sukulainen (vaihtoehto 1), vaan eri sukua: capsicum annuum (Tabasco: capsicum frutescens).

Se ei myöskään ole aasiasta kotoisin, vaikka onkin nykyään juuri siellä kaikkein yleisin. Mikään chili ei ole Aasiasta kotoisin, vaan koko kasviryhmä on syntynyt Etelä-Amerikassa. Voidaan toki sanoa että monet jalostuksen tuotokset ovat aidosti aasialaisia, mutta Cayenne ei ole edes sitä.

Myrkyllinen Cayenne ei ole; siihen lankaan ei ole vielä mennyt kukaan, kunniaksi teille!

Vaihtoehto "eri asia kuin chili- tai punapippuri" on saanut eniten suosiota, ja hiuksia halkoen, sitä nyt ei voi väittää varsinaisesti vääräksikään valinnaksi - ei tosin oikeaksikaan. Käytännössä sekä chili- että punapippuri tarkoittaa esim. maustepurkkien kyljessä yleisimmin juuri cayennetyypin chiliä. Joskus myös Tabascoa, mutta harvemmin. Eli tästä vaihtoehdosta voidaan antaa papukaijamerkki sen valinneille!

Täysin oikea vaihtoehto olikin sitten "Cayenne on peräisin amerikoista". Nimittäin, sieltähän tuo mokoma on kotoisin. Meksikon ja sen lähialueiden kasvi, joka on kuollut villinä käytännössä sukupuuttoon kotiseuduiltaan, ja kasvaa enää jalostettuna pääasiassa Aasiassa monilla nimillä.

Kyllähän näihin aikaa ja kapsasiinia saa menemään, kun oikein hurahtaa...    

Niin, nuo kaupan chilipaprikat voivat olla oikeastaan mitä lajiketta hyvänsä, tietyissä rajoissa. Ne ovat käytännössä melkein aina capsicum annuum -sukua (joskus harvoin törmää c.chinense -suvun habaneroon tai melkein samanlaiseen scotch bonnetiin), ja sellaisina melko lähellä yksivuotisia.

"Melko lähellä"? Niin... Annuumit talvehtivat kehnosti ja pyrkivät tekemään itsemurhan joka mahdollisesta verukkeesta. Jalostetut lajikkeet ovat vielä selvemmin tehtyjä "tuottaviksi", ei pitkäikäisiksi. Sikäli ennuste ei ole kovin hyvä, mutta kokeilemallahan tuo vasta selviää... Jos selviävät eka talvesta hengissä, kasvista voi tulla aika komea, aina puolitoistametrinenkin äärimmillään. Todennäköisin mitta on siinä metrin paikkeilla.

Makeat ja miedot chilit ovat yleensä meksikolaista syntyperua, edustajinaan mm. Guajillo, Mirasol, Cascabel, Poblano ja Chilaca. Niistä on sitten euroopassa jalostettu jos jonkinmoista versiota joiden tarkka laji on mahdotonta määritellä.

Tuo sirkkaseikkailu on aika jännä juttu... En muista nähneeni kolmilehtisiä. Ovatkos toiset? Jalostus tekee kyllä outoja asioita, eli ehkäpä siinä syy.....

No, niinpäs onkin, pahus sentään... Ja mä kun elin jo täysillä huomista!  

No, jenkithän keksivät tuon "vesitetyn" haban, ja moni tykkää niistä juuri niiden suhteellisen mietouden vuoksi. Sellaisista tehtynä tuo esitetty dippi on varmaan mainiota, täytyy kokeilla. Ei tosin oman parvekepuutarhani haboilla; siinä menisi tosiaan henki, maine ja kunnia. Tai ehkä maine sittenkin kasvaisi.  :chef:

Lisää vaan ideoita, extremejäkin!

Infernon isompi päivitys lähestyy. Kiitos porukan palautteesta, ehdotuksista, iloista ja peloista sen suhteen.  

Seuraavia asioita on ainakin luvassa (osassa sekä hyvät että huonot puolensa...) :
- Päänavigaation yksinkertaistaminen. Framerakenne säilyy edelleenkin entisen kaltaisena, joskin hiukan säädettynä, mutta tietyt epäjohdonmukaisuudet (jotka osaltaan johtivat uusien ikkunoiden availemisiin) karsitaan parhaan mukaan...
- Flashia ei näillä näkymin oteta käyttöön kuin enintään tietovisa-, määritysopas-, tms. -tyyppisten juttujen osalta. Perusideana se, että Infernoa tulee voida käyttää kaikilla 4-tason selaimilla ainakin siedettävästi, mutta aivan kaikkien asioiden näkyminen saattaa vaatia javaa, flashia tai PDF:ää.  Näistä ei tule itsetarkoitus, vaan kunkin käyttöön tulee olla painava syy.
- Kaikki koodi testataan Operalla. Kokemukseni mukaan, jos sillä toimii, toimii aika hyvin muillakin.
- Suku- ja lajisivustoihin tulee suurin mullistus. Mietin Jukan kanssa sitä, miten voisimme hallita (toivoakseni) koko ajan kasvavan lajimäärän Infernossa, sekä (yhtälailla toivoakseni) koko ajan kasvavan, paranevan tietosisällön kunkin lajin kohdalla. Tosiasia on se, että esim. nykyinen Annuum- tai Baccatum-sivu alkaa olla siinä ja siinä, onko se jo liian raskas. Ja tuohan on vasta alkua...  :0
- Jos haluamme kunnon kuvat ja tiedot, levinnäisyyskartat, yms. kaikista Infernon asukeista, ainoa järkevä vaihtoehto on tehdä oma sivunsa jokaiselle lajikkeelle. Sen suhteen taas vaihtoehtoja on olemassa mm:
--html-sivut (aikomani layoutin toteutus kinkkistä, ylläpito työlästä, hyvin paljon tiedostoja hallittavana, latausajoista tulee pitkät - mutta toisaalta näkyvät ilman lisäkilkkeitä, siinä suunnilleen ainoa etu)
--PDF-sivut (vaatii Adoben Acrobat Readerin, mikä itselleni ei ole kynnyshaitta mutta joillekin varmasti on, ulkoasu paras mahdollinen, suoraan tulostuskelpoiset sivut, näkyvät oikein kaikilla joilla ylipäätään näkyvät, helppo ylläpito sivuntaitto-ohjelmalla, ja ENNEN MUUTA: mahdollistavat helpon chililajioppaiden tekemisen mallia "kaikki frutescensit samassa dokumentissa", yms.)
--Generoidut palvelinsivut (tietyssä mielessä ehkä siistein tapa, mutten pidä sen tietyistä ylläpidollisista ja layoutia rajoittavista puolista. Nähnyt jo useassa isossa saittiprojektissa miten tuo homma menee, hyvässä ja pahassa...

Summa summarum: sukusivuille tulee nopeasti latautuva, kaikissa selaimissa näkyvä lista ao. suvun lajikkeista, jotka taas johtavat PDF-dokumenttiin. Tarkoituksena on myös koota kokonaisia "PDF-kirjoja" joissa Infernon chilisisältö helposti käytettävinä, nätteinä kokonaisuuksina. Toivottavasti tämä suunnitelma tuntuu porukasta vähiten ikävältä kompromissilta matkalla paljon nykyistä laajempaan ja informatiivisempaan suomalaiseen chilisaittiin.

- Kaikenlaista "testaa chilitietosi" ja "opi tunnistamaan sitä sun tätä" -kilkettä olisi myös tarkoitus tehdä porukan iloksi. Mukaan näihin tekemisbileisiin saa tulla oikein mielellään, jos intoa tehdä jotain mukavaa löytyy! :-)

Hmm... ei hyvältä kuulosta. Jos nyt ei välttämättä kamalaltakaan. Kyse on joko homeesta tai ötököistä. Oli oikea temppu ottaa sairaat lehdet veks; suihkuta terveitä varmuuden välttämiseksi suihkepullolla ahkerasti, miel. merileväuutteen kera joka päivä ja katso mitä tapahtuu...

Ei silti; Banana on aiheuttanut ennenkin ylläreitä... Mm. kasvatushistoriani pahimman matoinfektion; siemenistä tuli aivan pikkuruisia toukkia jotka levisivät idätyslaatikkoon ja söivät niin siemenet kuin taimetkin... Sattumaa, mutta kumminkin.

Lainaus käyttäjältä: "Jukka"Mitäs olet Tommi mieltä siitä että Peruvian yellown väitetään olevan sama kasvi kuin Lemon drop ?
Kukat ja marjat näyttää varsin samalta, mutta kasvutyyli on kuitenki aikalailla erilainen... peruvian yellow näyttää kasvavan vielä nopeammin kuin lemon drop, ja enemmän pituutta mitä lemon drop kasvaa...
Voihan kyseessä olla tietysti kasviyksilön erotkin...

Jeps, se on varmistunut nyt ettei Peruvian Yellow ole missään tapauksessa sama lajike kuin oma Lemon Dropini. Aivan erilainen kasvi. LD on baccatumiksi melko pieni, ja erityisen pienilehtinen. Pienissä kukissa kirkkaan vihreät täplät. PY taas kasvaa kuin pirulainen, aivan eri kokoluokan lehdet ja koko kasvutapa, muoto, muistuttaa paljon Aji Amarilloa. Erot ovat niin suuret, ettei kyse ole enää yksilöeroista. Onkohan meillä sama Lemon Drop..?

Hämmennys sen kun kasvaa. Rocotillon piti olla chinense monen lähteen mukaan. Eipä siltä näytä... Tutultani Brasiliasta sain jalostettua Dedo de Mocaa. Piti olla... en muista edes mikä, muttei ainakaan c.annuum Cayenne, joksi lajike itseään siemenpussissa sanoo! Ja niin edelleen. Kuten jo moneen kertaan todettu: nuo lajinimet näyttävät usein olevan aika hatusta tempaistuja ja kuvaavat enemmänkin hedelmän muotoa tai väriä kuin varsinaista lajia. On tässä savottaa jos tutkia meinaa.

Kiintoisia eroja porukan kasvatuskokemuksissa! Omat kokemukseni vuodesta 1996 saakka ovat olleet chinensejen suhteen aikamoisen tasaisia: hidas- ja pienikasvuisia, vaikka multatyyppi ja kasvuolosuhteet ovat vaihtuneet monen monta kertaa. Vain Aji Brown on ollut poikkeus (no, sehän myytiinkin mulle baccatumina .

Toisaalta, lannoitan varmasti keskimääräistä vähemmän, ehkä jopa liian vähän. Niin siinä joka vuosi vain käy että chinenset eivät juuri kasva, baccatumit menevät raketteina taivaisiin, ja kaikki muu on siinä sitten välimaastossa. Ja samat olosuhteet kaikilla... Kummallista, oikeastaan. Mutta chinense on näyttänyt ylipäätään olevan kaikkein lannoitukselle ja mullalle herkin chilityyppi, eli ehkäpä se reagoi rehevään maaperään juuri noin: huimalla kasvulla. En ole kokeillut. Baccatumeille ja joillekin muille näyttää olevan aivan samantekevää missä kasvavat. Aina on meno päällä!

Veikkaan että kyllä ne selviävät... Chili on oikukas, siksi kiintoisa kasvi. Oma harrastukseni alkoi kiukusta: kun kaikista jenkkilästä tuomistani siemenistä vain yksi iti ja kasvoi taimeksi 1995 (sillekin taisi käydä kehnosti), aloin ihmetellä että millä pirulla nuo saisi käyttäytymään "ihmisiksi"... Sitä en tiedä vielä tänäänkään, lähes 7 vuoden jälkeen - mutta aina välillä sitä jo onnistuukin jossain. No, tänä vuonna idätykseni epäonnistuivat taas lähes sataprosenttisesti - ja kyllä harmittaa! Mutta tätä tämä on. Ollaan tekemisissä elävien olentojen kanssa, monien jotka ovat kotoisin aivan erilaisesta ilmastosta... Iloitse jokaisesta onnistumisesta, sillä niitä tulee - ja ne ovat homman todellinen ilopilleri!

No, ainakin kuumilla ilmoilla voi hyvinkin olla että kypsä = täysin värjäytynyt chili tulee tulisimmilleen ajan myötä, mutta käytännössä sen voi kyllä poimia heti värin muututtua. Unohtaa ei kannata sitäkään, että moni chili on parhaimmillaan ennen värinmuutosta! Ei tosin päde esim. habaneroon...

Capsicum chinense (eli mm. habanero) on pistokashommissa kaikkein kiitollisin chili... Leikkaa alle 10 cm pistokas vinosti ja laita vesilasiin. Vaihtoehtoisesti, kasta juurrutushormoniin (esim. Rhizonal) ja tökkää märkään multaan. Pitäisi kasvattaa juuret muutaman viikon tai runsaan kuukauden sisällä.