Hmm.. Kyllähän mulla tietysti yks ratkaisu on, muttakun en tiedä sopiiko se juuri tähän pulmaan joka näyttää siis tämmöiseltä



Onneksi muut sentään näyttäisivät pärjäilevän suht normaalisti.

Jaa, pitänee tännekin välillä jotain kirjailla.
En ole vieläkään saanut niitä partsilodjuja ylös sieltä kellarista, pitää varmaan potkia itseään persauksille hieman paremmin.

Aji Cristalilla näyttäisi olevan vitutus päällänsä, kaikki uudet lehdet ovat kärjestään ja reunoistaan alaspäin rullaantuneita. Muutenkin vaikuttavat hieman epämuodostuneilta, pituutta kasvaa kuitenkin hyvin. Kukkia siinä tosin ei näy.
Muilla kasveilla ei tätä vaivaa havaittavissa. Missä lienee vitutuksen syy...

Meinas kututtaa kun ei tässä näkynyt äänestystä.
Vaan heti kun kirjauduin vastatakseni niin siinähän se äänestys jo olikin.

Ei muuta kuin känni päälle varmuuden välttämiseksi, enkä muuten äänestä näissäkään vaaleissa 

Vissypäivä  Jameson Special Reserve on kelpo hyvää

Jätäppä muutama kuivaksi imaistu kaljapurkki keittiön pöydälle, kera tyhjään maitopurkkiin sullotun biojäte saldon, niin pian saat imurilla hotkaistua aimo saaliin keittiön katosta ja ikkunasta..

Vissypäivä  Loppuu kohta, mutta jaketaan Noopelaanerilla

NYKYAJAN NYNNYT

"Kyllä kusisivat nämä nykyajan bomberit ym. housuihinsa, jos joutuisivat elämään 70-luvun alun. Silloin pistettiin IC:t ja Jawat navetanvintille ja otettiin alle uudet CB Hondat ja RD Jammut. Siinä mylläkässä kuoli ukkoa kuin pipoa. Tuli "vähän" yllätyksenä nuo tehon lisäykset tuolla sorateillä. Eikä kypäröistä ja nopeusrajoituksista ollut tuolloin tietoakaan alanmiesten keskuudessa. Oli ne vaan kovia aikoja perkele! Tuli pöpelikkö tutuksi joka jätkälle.

Kusisivat nämä nykyajan nahkaliiviukotkin housunsa pyykkikuntoon 70-luvun alussa. Ei ollu nahkaliivejä millä herrastella, vaan piti leikata vanhasta paskanajossa ja rankametässä käytetystä sarkatakista kerihtimillä hihat vittuun ja maalata punamullalla selkään että "Vittujen kevät!" tai "Roisto". Ja singoista ei oltu kuultukkaan. Nyrkeillä piti pärjätä. Joskus hyvinä aikoina saattoi saada hyppysiinsä koivuhalon. Mainekaan ei tullut kuten manulle illallinen. Lehtiotsikoihin ei päässy kirveelläkään. Miestä piti kaataa kuin heinää jos meinas että edes jotenkin noteerattaisiin! Poliisien lahtaaminen hirvikiväärillä kotipihan lumihankeen oli arkipäivää. Ja sittenkin pidettiin seinähulluna eikä koviksena. Oli ne vaan kovia aikoja perkele! Tuli pöpilä tutuksi joka jätkälle.

Kusi roiskuisi myös nykyisiltä matkamotoristeilta 60...70-lukujen taitteessa. Kun kuormasi akan, tuvantäydellisen kersoja, motin halkoja ja anopin vanhan jaavan pukille niin korvat eivät aina siirtyilleet suupieliin. Eikä ollut sivulaukkuja, tankki- ja muista laukkukotkotuksista puhumattakaan. Tukkiköysi toimitti mustekalojen virkaa. Gore-texistä eivät uneksineet edes tiedemiehet siihen aikaan. Mitästä helevettiä, kun nahkakamppeetkin olivat ylellisyyttä! Jos oli oikein varoissaan saattoi ostaa päähineeksi lentäjänlakki-tyylisen nahkakötöstyksen. Visiirin virkaa toimitti pahvitötterö. Ja lähtöä ei arvottu ihmettelemällä viikkokausia että sataako vai paistaako. Ärjänteeseen ja pakkaseen työnnyttiin vaikka kusi olisi kaarelle jäätynyt! Stereoita ja muita lapsellisuuksia ei pyöristä löytänyt koirienkaan kanssa! Jos halusi musiikkia saattoi henki huuruten yrittää vihellellä eldankajärvenjäätä ajoviiman sekaan... Oli ne vaan kovia aikoja perkele! Tuli raaja-amputaatio tutuksi joka jätkälle.

Tuskinpa välttyisivät kusenpidätysongelmilta crossi- ja endurokuskitkaan 70-luvun alkupuolella. Siihen aikaan kun pyörää käytettiin muuhunkin kuin joutavointiin. Sunnuntai-iltana lähdettiin viikoksi töihin tiettömien taipaleiden takana oleville tukkikämpille. Työmatka ei koostunut monikaistaisista moottoriteistä tai rantabulevardeista vaan synkistä kuusikoista, kivilouhikoista ja rimpisoista. Parhaillaan saattoi saada ajettavakseen kärrytienpätkän. Jousituksesta ei sen ajan pyörissä voinut juuri puhua. Pyörä tuntui joko täryjyrältä tai vaihtoehtoisesti pystyyn paskannetulta lapamadolta. Maavara pyörärievuissa oli olematon. Matalinkin kanto kääntyi pyörän alla juurikkaaseen ja öljypohjan jääminen kivelle oli pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Myöskään teho-painosuhde ei kehuja kestänyt; jyrkimmät ylämäet tai muuten pahat paikat piti ylittää kantamalla itse koko hemmetin hökötystä. Oli ne vaan kovia aikoja perkele! Tuli selkävaivat tutuiksi joka jätkälle.

60-70 -luvun taite saisi myös nykyiset supermoto-, streetfighter- ja muut grillinkulmakurvailijat erittämään virtsaa hallitsemattomasti. Ensinnäkään ei edes ollut grillejä minkä kulmilla kurvailla. Jostain isommasta kylästä tai kaupungista saattoi löytyä pahainen nakkikoppi. Porukka paisteli makkaraa pontikkahuuruissaan kyläkaupan pihassa grillin virkaa toimittavassa vanhan kaivonrenkaan sisällä hehkuvassa hiilloksessa. Asfalttia millä suditella ei löytynyt edes kaikilta pääteiltä saati pienistä kyläpahasista. Ja läheskään kaikilla sen ajan pyörillä kumi ei palanut kuin nuotioon heitämällä. Eikä pyörien tuning-hiluilla, viritysosilla tai teemamaalauksilla elvistelty. Pyöriä tunattiin kiinnittämällä irtoilevia osia rautalankalla. Viritysosa oli kun paikallinen kyläseppä takoi uuden männän rikkoutuneen tilalle. Pöpeliköissä ja kivikoissa kolhiintuneet ja ruosteen raiskaamat pyörät eivät olleet muutenkaan mieltä ylentävää katseltavaa. Ja kun joka jannulla oli lähes samanlainen pyörä navetanvintillä tai mökkipahansa räystästipussa niin paskaisen naurunhan he olisivat päästäneet jos joku olisi innostunut leikkimään kulkuvälineellään. Pahimmassa tapauksessa mielipuoli olisi saanut sakin hivutuksen. Oli ne vaan kovia aikoja perkele! Tuli itsetunnonkohotusongelmat tutuiksi joka jätkälle.

Myöskään nykyiset museopyörätyypit eivät pääsisi elämään 60-70 -luvun taitetta kusettomin housuin. Pyörien museoimisesta ei oltu kuultukaan. Niillähän piti ajaa. Ei niitä oltu tehty homehtumaan lasikaapeissa tai pumpulissa. Niin vanhaa pyörää ei ollutkaan että olisi ollut varaa jättää kulkupeli pelkästään ihmeteltäväksi. Jos jollain oli puolikaan tuntia ylimääräistä aikaa päivässä ei mieleen tullut pyörän hinkkaaminen tai kiillottelu vaan elintärkeä tulppien kunnon tarkastus tai ilman pumppaaminen vuotavaan takakumiin. Kun pyörä ei lopulta pysynyt kasassa enää rautalangallakaan meni se kierrätykseen; renkaat otettiin maitokärryyn ja loppu raato heitettiin navetantauslepikkoon. Ei kenelläkään ollut aikaa tai varoja alkaa ihmettelemään värikarttoja tai tilailemaan harvinaisia osia rapakon takaa. Oli ne vaan kovia aikoja perkele! Tuli käyttöaste-käsitys tutuksi joka jätkälle.

Kyllähän 70-luvun alussa joka ainoalta nykyään motoristiksi itseään nimittävältä kusi valuisi kinttuja pitkin virtanaan ja pääsisipä vielä paska housuihin palan painikkeeksi! Silloin moottoripyörät olivat alitehoisia louskuja maastoon nähden ja hengenvaarallisen ylitehoisia ominaisuuksiinsa nähden. Ylihintaansa nähden ne olivat halpoja paskoja. Pyörien ajo-ominaisuudet, laatu, varaosien saatavuus, huollettavuus, luotettavuus, varustelu ja viimeistely olivat perseestä. Pyörät olivat rumia hökötyksiä, ällöttävän värisiä ja niiden valmistukseen oli käytetty outoja ja luotaantyöntäviä materiaaleja. Tekniset ratkaisut olivat järjettömiä! Niillä ajaminen oli jokapäiväistä työtä. Se oli tuskallista, hankalaa, vastenmielistä, halveksittua ja hengenvaarallista touhua. Kuljettajalta vaadittiin huippumekaanikon taitoja, mielikuvitusta, kovaa henkistä ja fyysistä kuntoa, eskimon kylmänkestävyyttä, tappajan luontoa ja teräksisiä hermoja. Lisäksi hänen tuli olla järjiltään ja hyvän itsetuhovietin omaava. Oli ne vaan kovia aikoja perkele! Tuli elämän maku tutuksi joka jätkälle."



Juttu on kopioitu Suomi24:n foorumilta ja sen on sinne aikaansaanut nimimerkki Nynny

No, en mä näitä silmäniloks kuitenkaan kasvata.
Mutta onhan se kukkanen kuitenkin merkki edistyksestä.

Pitäis varmaan ne partsilootat taas roudaa ylös tuolt kellarista ja kylvää niihin niitä silmäniloja. Alkaa olemaan jo sen aika 

No joo, olkoon. Tehkööt mitä itse haluavat  Mä vaan kastelen. Dionaeassa ja short yellow tabassa kukat auenneet.

No jos vain noin yksinkertaisesti ajattelee, niin helppoahan se on.
Ja usein myös yksinkertaistamalla syntyvät ne parhaat päätelmät ja ratkaisutkin.

Mutta mikä sitten saa nämä onnettomat varpuni tuottamaan hedelmää kuin hengenhädässä ikään? Vaikka mielestäni olisi ensin järkevämpi kasvaa ensin itse isommaksi.

Onkos tämä nyt sitten sitä miten silli kasvattaa farmariaan?

Vissypäivä (whisky) vissypäivä (whisky) vissypäivä  Jameson Special Reserve, melko hyvää vaikka joku siinä pikkusen tökkäseekin, mut ei anneta sen häiritä niin ei enää harmitakaan 

No just, ehkä mä sit vaan nypeksin enimmät nuput pois.
Toi 7 pod strain #2 tais olla mun ainoa chinense ja muutenkin kaikkein ärjyin lajike, niin täytyishän sitä päästä joskus maistelemaankin.

Muutenkin tuntuu tuo kemikaalien kanssa lutraaminen pikkusen yliampuvalta.
Pitäisköhän alkaa kasvattamaan luomusillejä..

Olis kyllä hyvä jos osaisi paremmin lukea mitä se kasvi milloinkin itse haluaa, niin ei tulis kaikkia asioita ratkottua lannoitteen lisäämisellä.

Crypt Raider on aika vänkä peli

Ei ollunna vissypäivä (whisky) vissypäivä (whisky) vissypäivä tänään. (eiku eilen.)
Paitti ihan aamusta oli, mut silloinhan se pottu just tyhjeni.

Raju katsaus todellisuuteen ja lasiin Ruskii Standart sekä Hitlerin herkun whisky (vissy)wisky (vissy) niin se vissy.

Harmittaa-

Voe hittulainen, nyt se tuo 7 pod strainkin on innostunut nuppuilemaan, vaikka on melko pieni puska vielä.

Mistäköhän lannoitteesta sitä typpeä nyt sitten saisin ehkäisyyn näille hemmetin nymfoille? 

Lainaus käyttäjältä: Starwhite - maaliskuu 20, 2010, 10:31:42 ap

Lainaus käyttäjältä: Hapa_Nero - maaliskuu 20, 2010, 07:11:28 ap
Onko tuo IRC sitten parempi kuin CRC?

On.

Okei. Pitää sit varmaan hommata tota, kun tuo WD-40 alkaa olemaan jo vähissä 

Oletteko muuten miten gojejanne kastelleet?
Hieman alkaa vaikuttamaan että ei nämä mitään suopursuja ole. Eli mielestäni näyttäisivät paremmin viihtyvän hieman kuivemmassa.

Mitenkäs muilla kastelun kanssa?

Onko tuo IRC sitten parempi kuin CRC?

AAmuvissyä (whiskyä) vissyä (whiskyä) vissyä. Connemara loppua lopsahti ja seuraavana oli paluu ylämaalle.
Enkä tykkää Speyburnista sitäkään vähää mitä Connemarasta.

Hik(syä)

http://www.youtube.com/watch?v=7UExBtWtu2Y