Lainaus käyttäjältä: Räyhis - marraskuu 03, 2011, 09:04:53 ap
Onko Linker uskaltanut testailla noita muita Arvid Nordqvistin sumppeja?

Mä en ole vielä hommannut muita AN:n kahveja, kun on tuo heiltä saamani voittopaketti
vielä "pahasti kesken".
Voitin elokuussa  (siitä varmaan jossain vaiheessa elvistellytkin) Nordquistilta vuoden
classic selectionit, siis alkuperäkahvit. Eka erä (12 pakettia) on Nicaragua La Cumplidaa joka
on kyllä mieleeni: sanoisinko hyvää "materiaalia".  Joulukuussa on tulossa varmaankin
Kenya tai Colombia Mancali, ja huhtikuussa odotettavissa jäljelle jäänyt.

"Obamaa" on tullut juotua puolesta kiloa pavuista väännettyä ties millä menetelmillä.
Yksi mielenkiintoinen, ehkä perverssikin kokemus kaffemaailmasta, kun puhutaan
ihan kofeeiininäkökulmasta, on Lidlin Perfetto, joka on yllättänyt maullaan:
kun annostelee reippaasti: mitta/ kuppi, ja keittimelle vielä yksi mitallinen
niin tulee ihan hyvää suodatinkeitinkahvia.

Sitä varten siinä on se lasinen "nuppi", että näkee milloin kahvi on tarpeeksi tummaa, ja valmista.
14 x 7 grammaa jos tavanomainen mitta, eli 98 grammaa kahvijauhoa 1,2 litraan vettä: on melko hyvä suhde, ehkä vähän yläkanttiinkin,
jos suhteutetaan suodattimella suodatettaessa käytettävään perussääntöön 1:17 (gramma kahvia 17 grammaa vettä).
Mutta perkolaattorikahvin voi rinnastaa pannukahviin; ja käyttää pannukarkeutta. Laihojahan nämä perkolaatiot ovat, mutta se kuuluu niiden luonteeseen.

Lainaus käyttäjältä: Räyhis - marraskuu 02, 2011, 09:33:32 ap
Homomokkaa.

tä!  oletko haksahtanut Juhla Mokkaan   

Seuraava askeleeni (monen muun saman aikaisen kahvikehitelmän kanssa)
taitaa olla "Cold brew coffee", jolle en vielä ole löytänyt suomenkielistä
vastinetta. Menetelmä tulee Japanista, ja näyttää ulkoisesti tällaiselta:




"Cold brew coffee dripper" on kuvan laitteen nimi.
Valmistajan nimi on Yama, mutta Hariokin tekee.
Suomessa en ole nähnyt, enkä vielä löytänyt
menetelmästä suomenkielistä tietoa.

Suunnittelen tuollaisen valmistamista itse:
puuntyöstövälineet ja puut on omasta takaa,
mutta lasitavara täytyisi jostain...
varsinkin tuo "vieterille" väännetty lasiputki
ei taida olla aivan joka paikasta löydettävissä.

Vähän taustatietoa "kahvista" jota tuolla valmistetaan:
Ylimpään pönttöön laitetaan jäitä. Keskimmäiseen kahvijauhe,
joka kostutetaan vähän. Sitten suodatinpaperi
turvonneen kahvijauheen päälle, ja pieni hana auki
ja sulamisvesi valumaan.
Kahvi "kypsyy" tuossa spiraalissa ja se juodaan kylmänä.
Jotain saman tapaista kuin kaupan frzza-mokat.
Ei siis "sumppiudu" tai kehitä parkkia.
Tämä on kuulopuhetta (japanista), en ole maistanut.

Laite ei sovi kovin hätäiselle: kahvin valmistuminen
kestää 4-8 tuntia, määrästä riippuen.

ps. kiitokset Räyhäkkäälle (tästäkin) ajatus- vinkistä blogini kautta

Lainaus käyttäjältä: TunturiTiger - lokakuu 31, 2011, 20:25:13 ip
Ja kyllä sillä swiss diamondillakin sen ruuan paistaa. Ei aina tarvi kaiken olla nii justiinsa, jos halvemmalla ja helpommallakin voi päästä.

Sanos' muuta 24 senttinen de Buyerin hiiliteräspannu maksaa kolmisen kymppiä

Sama se millä paistaa, kun ajo käy ja saa ruuan lisäksi tekemisen iloa

Olen tilannut netistä paitoja itse valitsemillani/ muokkaamillani soosiaiheisilla kuvilla.
Muijalla on brodeerauskone, jolla jokusen chiliaiheisenkin kangasmerkin tehnyt.
Yhdistyksen teepaidasta, siitä keräilykappaleesta lähti yhdistyksen logo parin peun jälkeen.
Kapasisiinin "kaavio" on niskan puolella vielä jäljellä. Se on aiheuttanut joissakin ihmisissä
ihmetystä.
Siinäpä noita.

http://www.kenwoodworld.com/fi-fi/Tuotteet/Monitoimikoneet

Joo, on se induktio nopea, ja lämpö hyvin hallinnassa. Mutta rinnalleen se tarttee kyllä jonkun
muun jolla ne perinne-keittiövälineetkin saadaan kuumaksi.
Eniten suivaannuin induktiolieteemme rosterisen Bialetti-venus mokkapannun (lue: mutteri joka ei ole mutterin muotoinen)
kanssa, jonka pakkauksessa luki että induktio-yhteensopiva. Pannun pohjan halkaisijapa oli kuitenkin sen verran pieni,
ettei liesi tunnistanut sitä.
Induktio-adapterilätkä on edelleen hankkimatta. Kun kertovat että se kuumenee liikaa, ja tuohoaa mahdollisesti
....koko keittiön.

ai mitkä perinne-keittiövälineet?
no vaikka: 

http://donrosankootut.fi/

...onkohan tuossa sarjassa sisällöllisesti mitään suomessa
ennen julkaisematonta?

Olen kerännyt kaikki ilmestyneet  kirjat ensipainoksina, kahdessa signeeraus.
Ja akukankka- lehti tullut inttivuotta lukuunottamatta 42 vuotta.
Olen edelleen kestotilaaja, ja varmuuden vuoksi osoitelipukkeessa lukee oma nimeni
ettei tule epäselvyyttä aamukahvi- tai iltapalapöydässä; kenen lehteä luen.

edit:
Laitoin tilausken menemään. Täytyy tuokin hyllyyn saada, ja pääsee sitten tekemään
tutkimusta joulukuussa   

Liityin jokunen viikko sitten yhdistykseen uudelleen; maksaen sekä- että maksut.
Lasku tuli sujuvasti sähköpostiin. Laitoin vastauksenkin, johon liitin pdf-vedoksen arkisto-
numeroineen.
Olen mukana lähinnä kannatuksen vuoksi: jäsenkortilla ei ole minulle  oikeastaan
mitään käyttöä, mutta voinpa puhtaalla omallatunnola nyt taas soittaa suutani asioissa
joissa saattaa olla sanottavaa.
Mutta toivottavasti systeemin toimivuus saadaan ihan uskottavuudenkin
vuoksi toimimaan ketjun alusta loppuun.

Tilasin de Buyerin Eiringiltä, ja induktiolle sopivan mallin. Sen tuotetiedoissa mainittiin
että tavallisella liedellä ja varsinkin kaasulla (paljon) käytettäessä, sen induktio-ominaisuudet
kärsivät. Tavallisessa kotikäytössä asialla ei kuitenkaan pitäisi olla merkitystä.

Olen käyttänyt pannua 90% tavallisella liedellä, mutta ainakin toistaiseksi se suostuu kuumenemaan induktiollakin.
Jos nyt olisin hankkimassa 'liettä' jättäisin induktion ostamatta, tai etsisin sellaisen jossa on
tavalliset ja induktioalueet 50/50.

 

kannattaa aloittaa harfjoitukset, syömällä vaikkapa puolitoista kiloa perunajauhoja.


 

taisi joskus heinäkuun alkupäivinä olla juttua tuosta deBuyerista, silloin
heitin demostraatiovideon pannun hyötykäytöstä youtuBeen:
http://youtu.be/x9KbZperHKI

mutta heitin helvettiin kaikki viestini, kun kyllästyin kaikenmaailman silkkimunien
moraalisaarnoihin omelett'en koosta ja muusta asiaankuulumattomasta.
Pannu still "goes strong", ja eikun fermetoituu aina vaan paremmaksi.
Ikinä en kovanaamoihin ja matadoreihin enää pihviä paiskaa, kananmunista puhumattakaan

Minäkin tein saman huomionarvoisen havainnon Rosasta, noin vuosi sitten.
Näkyy äijä mieltyneen Suomeen...

Ei minua koulutus ota päähän, eikä minulla ole mitään tarvetta "päästä helpommalla". Olen aikuiskoulutuslinjalla joka kestää sen 2 vuotta ja vitun kaksi kuukautta siihen päälle. Valinnassa käytiin varmaankin hyvin tuntemasi kolminkertainen mankeli läpi, eikä minulla ole mitään ruusuisia ajatuksia tulevasta toimenkuvasta.
Kai sitä silti voi joskus sanoa että joku asia vituttaa!

Mutta jos se niin kauheaa on, niin voi asiasta vaietakin ettei tule vääriä käsityksiä   

2v 2kk kestää, työvoimapoliittinen vanhustyö-suuntautunut lähihoitaja.
Eka työssäpooiminen alkaa vuodenvaihteen jälkeen.
10.10.   aloitin, ja kolmas viikko menossa.

vittu... mihin mäkin olen ryhtynyt   


   

Tänään tapahtui totaalirepeäminen, virikeluokassa toimitetulla kasvun tukemista käsittelevällä oppitunnilla.
Aloitin tuossa pari viikkoa sitten lähihoitajaopinnot, ja tiesin kyllä mitä tuleman pitää.

Käytiin siinä sitten läpi opettajan johdolla  aihemaailmaa, joka on muutaman tulevan viikon kuluessa käytävä läpi.
Kertoi käsinuken valmistuksesta, lorupussin ompelemisesta, ja muusta sen sellaisesta mikä tietysti herätti tuntemuksia
tällaisissa 110 kilon keskipainoisissa äijänkuvissa. Pokka piti hyvin, mutta kun opettajatar kehoitti virikevälineiden valmistuksessa
kannattavan kiinnittää huomiota siihen että niitä' käytetään toimintatuokioiden vetämisessä niiin päiväkodeissa kuin vanhustenkin parissa,
alkoi pimeä puoli mielestä saada valtaa, ja kerroin hiljaa mieskolleegalleni ajatuskestani.

Kehoitin häntä, ja toista lähellä istunutta opiskelijatoveriani  ajattelemaan tilannetta jossa vanhainkodissa on joulun alla
menossa askartelutuokio, ja kaikilla asukkailla on tonttulakit päässä. 76 vuotias kakaimetrinen entinen painonnostaja, joskus hetkeksi bandidokseenkin
eksynyt dementikkomies leikkaa tilkkuja mummojen kanssa. Jossakin vaiheessa hänellä niin kuin useimmilla muistisairauksia kärsivillä
henkilöillä on kirkaskin hetki; muutama minuutti jolloin tajuaa ja aistii ympäristönsä. Ajatus ehtii, ja hoksaa tekevänsä jotakin sellaista
mitä ei olisi ikinä uskonut tekevänsä. Kyllä vituttaaa! Vituttaa niin että on kuolla, mutta armelias tauti pelastaa onneksi pehmeään usvaansa.

Seurasi pidäteltyä naurua, ensin kaverien kaverin suunnalta. Sitten aloin itsekin pidätellä
ja tukahduttaa nousevaa nauruani joka kumpusi enemmänkin heidän reaktioistaan, ei eitse asiasta, joka on minulle erään vaarin kertomana
totinen tosi. Nauraminen ei sopinut tilanteenseen oikeastaan ollenkaan, mutta lopulta minä ja miespuolinen lajitoverini nauroimme puoliksi sisäänpäin aivan vedet silmissä älytöntä attack-naurua.
Opettaja oli vähällä suuttua; sanoi tiukkana että kyllä hän meidät äijätkin panee ompelukoneen ääreen. Piti sitä jonain rangaistuksena tai muuna vastaavana
luulojenpoisottokeinona.
Sain koottua itseni, ja sanoin että kyllä minun asenteeni venyy mihin tahansa ja kangasmerkkejä on tullut kotonakin tehtyä ompelukoneella, tosin
enemmän softaan kuin rautaan paneutuen.
Jatkoimme askartelua, mutta nauru meinaa tulla sen tilanteen koomisuuden vuoksi vieläkin.

Nyt tarkkana suodatuksen kanssa!



lisää aiheesta tämän päiväisessä/viikkoisessa  oksennuksessani:
http://linkerquu.blogspot.com/2011/10/suodatusta-117.html

   "kiitän aiheuttamastani häiriöstä"

mjoo, ei täältä ymmärrä pois pysyä.
On ollut vähän muuta puuhaa välillä,
mutta pian itää taas. Kun kuu pari kertaa vielä "syntyy"