Paul Cotton - When The Coast Is Clear (2005) * * * * *

[Aji Inferno]

Kantrirockin Eaglesin ohella ehkä legendaarisimman bändin, Pocon 1971 lähtien vaikuttanut lead-kitaristi, laulaja ja lauluntekijä Paul Cotton on tehnyt kolmannella sooloalbumillaan sellaista jälkeä ettei paremmasta väliä...

Albumin teemana on meri. Ja Cotton, joka on aiemmin työskennellyt mm. Toton Steve Lukatherin ja tuon sortin kaverien kanssa, heittää nyt kehiin sellaista blues-rockia jonka edessä voi tehdä vain yhden asian: vääntää volyymin helvetillisiin lukemiin, ja nauttia...

Nimittäin, tämä on totaalista tykitystä! Jo aloitus/nimibiisi antaa viitteitä tulevasta. Upeaa kitararockia, totaalisia riffejä ja tunnelmaa. Plus itse maestro Cottonin sielukas, käheä, Chris Reaa muistuttava ääni...

Suoraan sanottuna, jo levyn nimikappale ansaitsisi paikan TOP 10:ssä - jos koskaan pidit Chris Rean "Road To Hell" -kappaletta minään, niin tässä on ainakin saman kaliiberin kamaa...

Eikä jatko petä. "High Water", "Into The Mystic", "Isle of Sirens" ja "Barbados" (upea versio vanhasta Poco-hitistä) esim. ovat suunnilleen niin kovaa kamaa kuin mitä voit toivoa. Hidasta, nopeaa - mutta aina niin perkeleen sielukasta, totaalisen voimakasta. Kun Cotton heittää Gretsch White Falcon kitarastaan SEN soolon, se on siinä. Ei lisättävää... Mitään.

Ei; tämä ei tule Anttilan tarjouslaareihin. Mutta tämä on helvetin hyvää - uskaltaisin sanoa, lähellä parasta mitä koskaan kuulet. Jos pidit siitä mitä Puistoblues 2005 tarjosi, tämä on kaikkea sitä - ja oikeastaan enemmän... Tsekkaapa siis: //www.paulcotton.com

[wega]

Moi,

mistä hommasit levyn ?

-veka

[Aji Inferno]

Moi,

mistä hommasit levyn ?

-veka

//www.echotunes.com :sta löytyi, ja tuli postissa todella nopeasti (alle viikossa)!

Tommi