Mustamulta

[Tuomas]

Eikö tosiaankaan mustamulta & kevytsora käy chilin kasvatukseen? Ei millään jaksaisi julkisilla lähteä hakemaan isoja säkkejä multaa

[Wicked-Willie]

Itse ainakin laitoin chilin siemenet mustan mulla ja hiekan seokseen (28.7.). Multaa oli n. 2/3 osaa ja hiekkaa hain pihalta sen 1/3 purkillisen. Astian päälle en laittanut myöskään mitään kelmuja tms ja purkki on ikkunalla päivät ja illat loisteputken alla.

Nyt ko. multa-hiekkaseoksesta puskee pienen pieniä chilin alkuja...  :laugh:

Ville

[Herpiili]

Tästä asiasta on keskusteltu tässä foorumissa aiemminkin...

"Mustamulta ei sovi chileille lainkaan - väärin!"

Jukan sanomaa:
"Jeps...
Täytyy vain mainita että mustaasurmaa on tullut koitettua aikoinaan, parhaimmillaan sadot olivat jopa kohtuullisia, mutta mullan (seoksen) vaihtamisen jälkeen on aivan toinen ääni kellossa... takaisin en palaa !"

[Fatalii]

Kyllä tuo lannoitus sekä multapuoli on sellaista mystiikkaa ettei siihen, ikävä kyllä ole mitään yksinkertaista "tee näin" -ohjetta...
Olosuhteet ovat kaiken A ja O ja lannoitusta annettava sen mukaan, hyvissä olosuhteissa kuten kasvarissa kuluu liika typpikin kasvin alkuvaiheessa varsin mukavasti pois, kasvit kasvavat SUUREKSI kuluttaen sen ja sitten vasta valmistautuvat mahtavaan sadontuottoon.

Tummat mullat yms raskaat ns. "mutamullat" (ainakin mustamulta) tuuppaa ajan myötä pakkaantumaan ja tiivistymään rankemmin kuin moni muu paremmaksi todettu kuohkea ja ilmava multa, esim turvemullat, jotka erillisien lannoituksen kanssa (voi annostella paremmin esim. olosuhde- tai lajike/sukukohtaisesti).

Itsellä multa on käytännöllisyyssyistä oltava sellaista joka sopii käytännössä kaikille, eli mietoa, ravinteiden lisääminen on helppoa ja varsin pieni ongelma verrattuna liikaan ravinteeseen, parempi olla ylivarovainen la lisäillä _kärsivällisesti_ tarpeen mukaan, EI substralia siis joka vaivaan ja seuraavana päivänä lisää kun ei näytä auttavan, tai sitten viikon päästä vielä enemmän "kun kerran auttoi noin hyvin"

Itse vältän periaatetta "ravita kun kasvit näyttävät huonolta", silloin kun kasvit näyttävät huonolta, useimmiten kyse ei ole ravinnon puutteesta (paitsi ehkä pienien ruukkujen kanssa, varsinkin vanhemmissa kasveissa).
Parhaat tulokset olen saanut kasveista joita olen ravinnut silloin kun näyttävät suht hyväkuntoisilta; tällöin ovat siinä kunnossa että todellakin kykenevät hyödyntämään extraravinteet (mullassakin on runsaaasti ravinteita; miedoimmillakin on saanut yllättävän hyviä kasveja ja satoja aikaan muutamalla alkuvaiheen kevyellä typpitujauksella, ja tässä tarkoitan miedompia multia kuin esim kaktusmulta joka ei muuten ole edes niitä miedoimpia.)

Kasvarissa näkee hyvinkin konkreettisesti minkälaista on kun olosuhteet ovat sitä luokkaa että kaikki ravinteet hyödynnetään, sensijaan esim. talvella loisteputkien alla voimakkaasti lannoitettu kasvi ei hyödynnä ravinteita vaan voi pahimmassa tapauksessa joutua jopa "myrkytystilaan", taikka sitten tuloksena on kasvi joka ei suostu kukkimaan millään / kukat tippuvat miltei kaikki tai kaikki eikä varsinainen sadontuotto tahdo oikein alkaa...

Yleisin syy kasvien keltalehtisyyteen/hitaaseen kasvuun on väräänlainen kastelu (ja sen aiheuttamat ongelmat), useimmiten lienee liikakastelu, mutta joissain tapauksissa myös liian vähäinen kastelu, kohtuus kaikessa juttu siis.

Edelleen parhaat _sadot_ tulevat kasveista joita olen unohtanut ravita tai ravinnut (typellä) "liian vähän" myöhäisemmässä kasvuvaiheessa.
Sensijaan komeimmat puskat (+korkeintaan kohtuullinen sato) tulevat tyypillisesti liian typen kera.
Varovaisella kaliumin lisäyksellä voi olla varsin positiivisia yllätyksiä sadon suhteen varsinkin kun puhutaan vanhemmista kasveista "paljonkolutussa mullassa".
Tässäkin liioittelu on todella kohtalokasta, ikäviä kokemuksia tästäkin löytyy.

Itselläni toimii useimpien lajikkeiden/sukujen kanssa varovainen typpi kasvuvaiheessa (varsinkin ihan alussa), pitää vain muistaa että typpi varastoituu yllätävänkin helposti, jälleen lukuisien tekijöiden summana tapauskohtaisesti, esim. kohtuukokoseisesta ruukusta ei välttämättä liika ravinne häviä edes muutamassa kuukaudessa, pahemmissa tapauksissa edes vuodessa tms.
Pieni, jatkuvasti kuivuva ruukku imeekin sitten tietenkin ravinteet ihan eri ajassa mutta järkeä siinäkin täytyy käyttää.

Muutaman vuoden ajan jaksoin (koin tarpeelliseksi) pitää jonkinsortin "päiväkirjaa" lannoituksista, mullista ja niiden vaikutuksista eri lajeihin/sukuihin/kasviyksilöihin, suvuissa on kyllä eroja, mutta myös lajikkeissa joten mitään mustavalkosta faktaa asiasta ei ole mitään järkeä esittää, saman lajikkeen kanssakin voi tulla aivan käsittämättömiä yksilöllisyyseroja, lannoituksestakin riippumatta joten moinen testailu ei tuntunut enää edes järkevältä puuhalta, vaan päinvastoin, kallisarvoisen ajan haaskaukselta.

Nyt "päiväkirjana" toimii 120-140 kasvia joista näkee kyllä keskimääräisesti parhaat ravitsemissuhteet aika selvästi.
Pitää vielä oppia malttamaan useiden kanssa enemmän... aliravitsemusongelmia kun ei vieläkänä ole näkynyt, (vaikka joitain kasveja en lannoita ollenkaan vaikka ovat miedossa mullassa).
Sensijaan päinvastaista tulee jatkuvasti vastaan.

Pepper Gardenissakin mainittu loistava konsti "aikasten marjojen ja kukkien nyppinen" on aivan loistava keino sadonlisäykseen, antaa useimmissa tapauksissa taatusti paremman lopputuloksen kuin liika lannoitus jonka jostain syystä kumman luullaan aina vaikuttavan positiivisesti satoon...

Kasvatuksen alkuvaiheessa suosittelenkin perehtymään ensin kasvatukseen ilman liikaa läträämistä ravinteiden kanssa, ihan alussa taimille kannattaa kyllä antaa varovaisesti typpeä, mutta parhaimman tuloksen saa maltilla ja progressiivisella ruukunvaihdolla (ei siis isoja hyppäyksiä ruukkujen koon kanssa) ja tarpeeksi kookkailla ruukuilla.
Jos aiempaa kokemusta elintarvikekasvien kasvattamisesta on niin asia on tietysti toinen, kannattaa vain koittaa varovaisesti.

Peppergardenin suositus ruukkukoosta vastaa reilua 18:a litraa mikä ei omien kokemusten mukaan ole hyvissä olosuhteissa missään nimessä edes liioiteltua, pitää käyttää vain talonpoikaisjärkeä, ei siis niitä pieniä koristekasveja jättiruukkuihin
Isompimarjaisille useissa tapauksissa 10L ruukku saattaa olla aivan liian pieni....

Tästä aiheesta ja sen ympärillä pyörivistä asioista voisi kirjoittaa toisenkin kilometrin kuivaa tekstiä, mutta aivan turhaa se olisi.

100+ kasvia kertoo enemmän kuin 10 000 sanaa...

[Make]

Tosi hyvin näyttää toimivan fifty-fifty seos kasvuturvetta ja rodoturvetta. Idean sain jostain näiltä sivuilta. Kasvit kasvavat ja on tulossa aivan tolkuton sato.

btw. Maaliskuussa kylvetty Tepin suostui nyt loppuviikosta nousemaan yhtenä pienenä chilintaimena, huh?

[Fatalii]

Niin ja sitten joku toinen lajike ei tykkääkään samasta alustasta, se masentaa..

Itse huomasin kasvunopeuden lisääntyvän melkoisesti kun päätin lisätä pientä extra-ilmavuutta multaan, eli kevytsoraa, jo valmiiksi kuohkean mullan kanssa sitä ei tarvitse edes lisätä paljoa...

Sekoitin sahanpuroja multaan kokeiluna yhdessä vaiheessa, surkein tuloksin, keltaisia lehtiä yms, lienee sitten eroja noissa sahanpuruissa ja puulajikkeissa

[Make]

Omissa sahanpurukokeiluissani purut alkoivat homehtua. Sittemmin en ole testannut sitä enää. Omituista tuossa rodo/kasvuturvesysteemissä on se että rodoturve on hapan´ta ja kasvuturve kalkittua. Luulisi sen olevan kemiallisesti aika kovaa maata. No ei minulla monia lajeja tuossa sotkussa kasvakaan mutta Cascabel, hapsut ja Tabascot siinä viihtyvät. Vertailukohtana on tuo kaktusmulta ja sitten ihan puhdas kasvuturve. Biolanin tuotteita kaikki. On kyllä totta että tuskin universaalia multakaavaa on olemassakaan, harmi

[Fatalii]

Joo, eipä tuollaista sahanpurukokeilua voi oikein mihinkään valmiiseen multaan verrata... homeongelmiahan tuosta taatusti tulee kun ei pääse oikein kuivumaan tuo sahanpuru mullan seassa.

Kompostia pitää kyllä koittaa hyödyntää ensi vuoden kasvariseteissä...